Strateginen sotaharjoitus Zapad-2021 – yrittääkö Venäjä hämätä meitä jälleen?

 

Zapad-nimellä (suom. Länsi-) pidettyjen sotaharjoitusten järjestäminen alkoi jo Neuvostoliiton aikana. Neuvostoliiton hajottua Venäjällä on järjestetty neljä Zapad-harjoitusta, joista ensimmäinen vuonna 1999, jota seurasivat harjoitukset vuonna 2009 ja 2013 sekä 2017 – edessä on viides Zapad-nimellä kulkeva sotaharjoitus, joka aktiivi vaihe alkaa 10. syyskuuta 2021. Tällä hetkellä Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät joukkojaan harjoitusalueille Valko-Venäjällä sekä Venäjällä.

Bereza-Kartuskan asema, Biaroza – Valko-Venäjä. (1)

Edellisen Zapad-sotaharjoituksen aktiivivaihe käytiin Valko-Venäjällä, jo harjoituksen alla spekuloitiin mahdollisuudella, että harjoitukseen osallistuvat venäläisjoukot jäisivät pysyvästi maahan, ulottuivatpa spekulaatiot mahdollisuuteen vallanvaihdosta Kremlille myönteisempään – sopivampaan – johtoon. Strategisen Zapad-2017 sotaharjoituksen jälkeen Valko-Venäjällä ei nähty vallan vaihtoa, eikä maahan jäänyt varsinaisia miehitysjoukkoja. (2) Toisaalta tänään Valko-Venäjä on sidotumpi Venäjään kuin kenties koskaan itsenäisyytensä aikana, samalla maan diktatorisen johtajan Aljaksandr Lukašenkan liikkumavara on kutistunut lähes olemattomiin.

Asetelmien ollessa tällaisten, Suomessa on yllättävän vähän käyty julkista keskustelua Zapad-2021-sotaharjoitusten mahdollisista seurauksista lähialueillamme, ainakin jos vertaan aikaan muutama vuosi sitten ja edelliseen Zapad-sotaharjoitukseen. Valko-Venäjä on kyllä pysynyt otsikoissa, ja hyvä, että on pysynyt, sillä emme saa jättää valkovenäläisiä yksin heidän kamppaillessa vapauden ja demokratian puolesta tyrannijohtoa vastaan.

Ymmärtääksemme eräitä tämän kirjoituksen teemoja, meidän on syytä viivähtää hetki menneisyydessä ja Zapad-2017 tulkinnoissa.

Venäjän ja Valko-Venäjän puolustusministeriöiden virallisen Zapad-2017-sotaharjoitusuutisoinnin mukaan kyseessä oli harjoituskokonaisuus, jonka sovelletussa vaiheessa Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisen joukkoryhmittymän joukot löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen (eli NATO:n) joukot. Liettualaisen tutkijan, majuri evp. Daivis Petraitisin näkemys eroaa tästä, näkemyksensä hän perustaa pidempiaikaisiin tutkimuksiinsa Zapad-sotaharjoituksista. Hänen mukaansa Venäjän yleisesikunnan operaatiopäähallinnon operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimeltään ”Zapad”, joka – operaationa – koostuu kolmesta vaiheesta, 1) Venäjän asevoimien yllätyshyökkäyksestä sillanpääasemien valtaamiseksi, 2) saavutetun sotilaallisen edun varmistaminen sekä tilanteen vakauttaminen, ja 3) totaalinen kaikkiin voimavaroihin perustuva puolustus. Petraitisin tulkinnan mukaan vuonna 2017 harjoiteltiin ensimmäistä kertaa yhtenä kokonaisuutena kaikkia Zapad-operaation kolmea vaihetta. Venäjän (ja samaa laulua laulavan Valko-Venäjän) puolustusministeriön uutisoinnin mukaan Zapad-2017 oli asetelmaltaan puolustuksellinen, jossa Venäjä ja Valko-Venäjä löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen, kun taas Petraitisin tulkinnan mukaan Zapad on sotilasoperaationa kolmivaiheinen, jonka viimeinen vaihe on puolustuksellinen, jossa tarvittaessa käytetään kaikkia käytössä olevia voimavaroja vihollisen torjuntaan.

Zapad-2017-sotaharjoituksen aikoihin katse keskittyy useimmilla Venäjän maavoimien kalustoliikkeisiin – mittaviin siirtoihin. Jo tuolloin meidän olisi ollut syytä muistaa se, että kyse on strategisesta harjoituksesta ja, että harjoitukseen osallistui joukkoja kaikista Venäjän asevoimien puolustushaaroista (Venäjän asevoimien puolustushaarat ovat, maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat) sekä osasta aselajeista (Venäjän asevoimat koostuvat kolmesta aselajista: maahanlaskujoukoista, strategisista ohjusjoukoista ja avaruusjoukoista).

Tulevan Zapad-2021-sotaharjoituksen kohdalla tämä seikka on syytä pitää entistä tarkemmin mielessä, johtuen osaltaan jo Venäjän Pohjoisen laivaston muuttuneesta asemasta (se sai sotilaspiirin statuksen vuoden 2021 alussa)  Venäjän asevoimissa, sen ohella, että harjoituskokonaisuus käsittää harjoitteita (ja sen myötä joukkoja) Kuolan niemimaalta Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle. Tulevassa Zapad-2021-sotaharjoituksessa Venäjä ja Valko-Venäjä taistelevat Rochan Consultingin johtajan, puolustusanalyytikko Konrad Muzykan mukaan kolmea kuvitteellista vihollista vastaan, vihollisvaltioita edustavat Njaris, Pomorie ja Napapiirin Tasavalta. (3) Harjoitus nostaa joukkojen valmiutta (todennäköisesti myös vahvuutta) myös Ukrainalta miehitetyllä Krimin niemimaalla, luonnollisesti myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Muistutan lukijoita Venäjän keväällä suorittamista mittavista kaluston- ja joukkojen siirroista Ukrainan rajoille ja Ukrainalta miehitetyille alueille. Venäjän väitteistä huolimatta, huomattava osa kalustosta on jätetty keväisille keskitysalueilleen miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Venäjän länsiosiin, esim. Voronežin alueelle reilun sadan kilometrin päähän Ukrainan rajasta.

Vaikka Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät tällä hetkellä joukkojaan Zapad-2021 sotaharjoituksen aktiivivaihetta varten Valko-Venäjän maaperälle, on läntisen sotilaspiirin ja Valko-Venäjän alueella jo pidetty Zapad-2021-sotaharjoitukseen valmistava suuri pioneeriharjoitus. Kyseistä harjoitusta johti Venäjän pioneerijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Juri Stavitski, harjoitukseen osallistui mahdollisesti jopa 8 000 sotilasta. (4)

Mutta palatkaamme laajempiin kuvioihin. Zapad-2021-sotaharjoituksen erityispiirteenä voidaan mainita aiemman nimen ”strategic command and staff training” muuttaminen ”joint strategic training”, mikä korostaa sotaharjoituksen keskittymistä ensisijaisesti sotilaallisen voiman käytännön käyttöön.

Zapad-2021-sotaharjoituskokonaisuus muodostaa suoran sotilaallisen uhan Ukrainalle sekä Baltian maille ja Puolalle – Valko-Venäjän hallinnon viimeaikaiset hybrisotatoimet (siirtolaisten ohjaaminen Liettuan ja Puolan rajoille) voidaan nähdä laajemmin EU:hun kohdistettuna testinä ja painostuskeinona – jolloin erikeinovalikoimien myötä uhka kohdistuu Valko-Venäjän rajoja laajemmalle alueelle. Samaan aikaan Venäjällä korostetaan harjoituksen ”puolustuksellista” olemusta, mitä narratiivia toistetaan myös läntisille operaattoreille (tässä kontekstissa esim. erilaiset mediat jne.)

Tässä suhteessa Venäjän tekojen ja puheiden välillä on suuri ristiriita, ja nyt tarkoitan vuosia jatkunutta tekojen ja puheiden välistä ristiriitaa, jossa railo näiden kahden välillä kasvaa kasvamistaan. Teot ovat laajamittaisempaan sotaan valmistautuvan maan tekoja, puheissa edellinen uhriuttaa itsensä kuvaillen olevansa ”hampaisiin asti aseistautuneiden vihollisten” piirittämä, vihollisten, jotka ovat pettäneet Venäjän monen monituista kertaa.

Jos tarkastelemme Zapad-2021-sotaharjoitusta sekä Venäjän ennakkoon toteuttamia manööverejä, niin uskallamme todeta Venäjän tarkoituksena olevan harjoituksen todellisen luonteen kätkeminen. Ja miksi näin on?

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja Valko-Venäjän puolustusministeri Vladimir Khrenin, että Valko-Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikön Viktor Gulevitšin demonstratiiviset lausunnot harjoitusten luonteesta sekä ”NATO:n ja Yhdysvaltojen kasvavasta uhasta” ovat luonteeltaan hyökkääviä – provokatiivisia. Niissä jätetään huomiotta Venäjän omat toimet (esim. Krimin niemimaan miehitys kevättalvella 2014 ja laiton anneksointi), ja tätä Venäjän disinformatiivista narratiivia toistetaan myös Suomessa eri tahojen toimesta ja hyvin pitkälti Kremlin käyttämin sanamuodoin. Myöskään Venäjän joukko-osastojen siirrot ja viimeisen vuosikymmenen mittaan suoritettu uudistaminen ei tue narratiivia puolustuksellisesta toiminnasta – viittaan myös Zapad-2017-sotaharjoitukseen sisältyviin tulkintaerimielisyyksiin harjoituksen tarkoitusperästä, ts. oliko kyseessä keskitysmarssivaiheen jälkeen Venäjän ja Valko-Venäjän käymästä puolustussodankäynnin eri vaiheiden harjoittelemisesta NATO:n joukkoja vastaan, vai Daivis Petraitisin tulkinnan mukaisesta kokonaisuudesta, jossa Venäjän yleisesikunnan laatima operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimetty ”Zapad’iksi”.

Yhdysvaltojen asevoimien Euroopan joukkojen komentajana toiminut kenraali Ben Hodges totesi NY Timesille Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjän maavoimien kaartin 1. panssariarmeijasta: ”There is only one reason you would create a Guards Tank Army, and that is as an offensive striking force,”… ”This is not something for homeland security…”. (5)

Kenraali Ben Hodges nosti esille yhden syyn sille, miksi puolustuksellinen narratiivi ei ole uskottava. Meidän on muistettava, että näitä syitä on enemmän kuin yksi – aiemmin mainittu Pohjoisen laivaston muuttunut asema kuuluu näiden syiden joukkoon, aivan kuten eteläisen sotilaspiirin alueella Novorossijskissa sijaitseva 7. ilmarynnäkködivisioona sekä läntisen sotilaspiirin alueelle, Pihkovaan, Viron rajan tuntumaan sijoitettu 76. ilmarynnäkködivisioona. Offensiivisia tarkoitusperiä palvelee myös ammusten, asejärjestelmien ja sotilastarvikkeiden varastoiminen Venäjän länsirajoille sekä Valko-Venäjälle kuin myös läntisen sotilaspiirin alueelle kaartin 1. panssariarmeijan lisäksi perustetut 6. armeijan ja kaartin 20. armeijan.

Harjoitussuunnitelman mukaan Zapad-2021-sotaharjoituksessa on tarkoitus käyttää ilmavoimia, elektronisen sodankäynnin yksiköitä ja vastatoimintajoukkoja sekä harjoitella taistelua kaupunkialueella, toteuttaa harjoitusammuntoja Iskander-M taktisella ballistisella ohjuksilla sekä Iskander-K (eli R-500) risteilyohjuksilla. Harjoituksessa testataan myös modernisoituja sekä uusia asejärjestelmiä, kuten BMPT ”Terminator’ia”, joka on taistelupanssarivaunujen tukemiseen suunniteltu raskas tela-alustainen vaunu.

Venäjän väitteittä harjoitusten rauhanomaista luonnetta vastaan puhuu myös Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ilmoitus 20 uudesta Läntisen sotilaspiirin alueelle perustettavasta taisteluosastosta, niiden pitäisi olla taistelukykyisiä tämän vuoden loppuun mennessä. Samanaikaisesti sotilaspiirin joukko-osastoille on tarkoitus toimittaa modernia sotilaskalustoa 2000 kappaleen verran.

Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa se, että Venäjä ylläpitää Ukrainalta miehittämillään alueilla useita armeijakuntia: miehitetylle Krimin niemimaalle Venäjä on perustanut 20. armeijakunnan ja miehitettyyn Itä-Ukrainaan 1. ja 2. armeijakunnan. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tapahtuvista joukkojen- ja kalustonsiirroista ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi säännöllisesti; havaintoja tukevat myös alueen asukkaiden sosiaaliseen mediaan jättämät viestit, joissa on viime aikoina korostuneet havainnot maastokuorma-autojen liikkeistä, jotka hyvin suurella varmuudella ovat alkuperältään Venäjän maavoimien kalustoa (paikoin joukko-osastotunnuksia on maalattu piiloon ja rekisterikilpiä vaihdettu).

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainto, Itä-Ukrainan miehitetyt alueet.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, elokuu 2021.

Edellisen Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjä tarkoituksellisesti ilmoitti harjoitukseen osallistuvien joukkojen määrän todellisuutta pienemmäksi, alle 13000 sotilaaseen, jolloin harjoitusta seuraamaan ei tarvinnut kutsua ETYJ:n tarkkailijoita. Tälläkään kertaa Venäjä ei ole muuttanut toimintastrategiaansa, harjoitukseen osallistuvien joukkojen lukumäärä on ilmoitettu merkittävästi todellista määrää vähäisemmäksi. Venäjän puolustusministeri ilmoitti heinäkuun 26. ja 27. päivä harjoitukseen osallistuvan yhteensä 12500 sotilasta Venäjällä (Läntisen sotilaspiirin alueella, yhteensä 12 harjoitusalueella) ja Valko-Venäjällä, vastaavasti 5. elokuuta Valko-Venäjän yleisesikunnan päällikön, Viktor Gulevitšin, mukaan yksistään Valko-Venäjällä Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuu enemmän kuin 12800 sotilasta, mukaan lukien 50 sotilasta Kazakstanista.

Valistuneiden (läntisten) arvioiden mukaan Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuvien joukkojen kokonaismäärä nousee reilusti yli 100 000 sotilaaseen, jopa 200 000 sotilaaseen, jos huomioidaan kaikki harjoitusta tukevat osaharjoitukset ja joukkojen siirrot. Vaikka jättäisimme nämä joukko-osastot huomiotta, voimme silti sanoa, että Zapad-2021-sotaharjoituksen aktiivivaiheeseenkin osallistuu reilusti yli 13000 sotilasta, josta seuraa se, että Venäjä toimillaan rikkoo ETYJ:n Wienin asiakirjaa vuodelta 2011.

Vääristellessään tarkoituksellisesti sotaharjoitusten kokoa, Venäjä pyrkii luomaan olosuhteet, jotka estävät ETYJ:n tarkkailijoiden osallistumisen niihin. Näin toimien Venäjä jättää huomiotta ETYJ:n puitteissa luodun Wienin asiakirjan (Vienna document, 2011), joka koskee sotilaallisia luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia (tukikohtavierailut, arviointikäynnit, tarkastuskäynnit, sotilaalliset tiedonvaihdot, ilmoitukset, yhteydenpito) ETYJ:n osallistujavaltioiden välillä. (6)

Aggressiivisten toimien rinnalla Venäjä pyrkii laajentamaan sotilaallista- ja poliittista vaikutusvaltaa kumppanimaissa. Heinäkuun lopussa puolustusministeri Sergei Šoigu esitti SCO:n jäsenmaille kutsun lähettää sotilasyksiköitä sekä tarkkailijoita koulutettavaksi. Venäjän, myös puolustusministeri Šoigun, terminologiassa toistuvat ”blokki-ideologia” (bloc ideology) ja ”itä-länsi-akselin vastakkainasettelu” (confrontation on the East-West axis), jota korostetaan myös SCO:n jäsenmaille esitetyssä kutsussa.

Tällä hetkellä SCO:n jäsenmaista Valko-Venäjä on sidottu tiukasti Venäjään, sen on osallistuttava Venäjän strategisiin sotaharjoituksiin, Venäjä on lisännyt joukkojensa määrää maassa – mikä lisää myös Ukrainaan pohjoisesta kohdistuvaa uhkaa. Valko-Venäjän liikkumavara on kaventunut olemattomiin (mikä palvelee Venäjää), on olemassa merkkejä siitä, että maa on muuttumassa kvasivaltioksi, jonka kautta myös Venäjän on mahdollista toteuttaa hybridioperaatioita ja -hyökkäyksiä paitsi Ukrainaa, myös Puolaa ja Liettuaa sekä Latviaa vastaan. Käytännössä merkkejä näistä operaatioista nähdään jo nyt Liettuan ja latvian sekä Puolan rajoilla Valko-Venäjän ohjaillessa muun muassa Lähi-idän alueelta kuljetettuja siirtolaisia rajoille ja pakottaessaan nämä ylittämään maiden väliset rajat. (7) Pakolaisten ja siirtolaisten ohjailua rajoille on kutsuttu, oikeutetusti, hybridisodaksi sen luonteensa ja tarkoituksen vuoksi.

Venäjä pyrkii myös kytkemään Serbian tiukemmin liekaansa ”slaavilaisen kumppanuuden” varjolla, maan tähtäimenä on todennäköisesti pyrkimys eristämään Serbia ja estämään maan ja EU:n lähentyminen.

Sotilaallisten harjoitteiden toteuttamisen (esim. osallistuvien joukkojen iskukyvyn ja iskun synnyttämän sokkivaikutuksen osoittaminen) rinnalla Zapad-2021-sotaharjoituksella katsotaan olevan muitakin tarkoitusperiä, kuten:

-yritys osoittaa Venäjän vaikutusvallan kasvaneen lähialueilla.

-yritys lisätä Venäjän ja sen kumppanusmaiden (SCO-maat) ja Yhdysvaltojen sekä NATO:n vastakkainasettelua.

-harhauttaminen ja disinformaatio, näkyy myös disinformatiivisen tiedon levittämisenä osallistuvien joukkojen kokoonpanosta sekä niiden käytön suunnittelusta.

-tarve toimia aggressiivisemmin, seurauksena Venäjän ja Valko-Venäjän sekä NATO:n (lännen) välirikosta.

-harjoitukseen liittyvän viestinnän avoimuuden ja salassapidon harjoittelua todellisuudessa.

Venäjän toimet muodostavat jo nykyisellään uhan läntisten naapurimaiden turvallisuudelle, järjestettävä Zapad-2021-sotaharjoitus lisää tätä turvattomuuden tunnetta synnyttäen samalla eskaloitumisen uhan Venäjän läntisellä operatiivisella suunnalla kuin myös Arktisella alueella, jossa joukot ovat suorittaneet jo Zapad-2021-sotaharjoitukseen liittyviä harjoitteita.

On myös mahdollista, että Zapad-2021-sotaharjoitus heijastelee harjoitukseen osallistuvien SCO:n jäsenmaiden joukkojen kautta Keski-Aasiaan. Emme myöskään voi jättää huomioimatta Afganistanin kaoottista tilannetta, Venäjän ja talibanien neuvotteluja sekä Afganistanin hallinnon romahdusta ja siitä Yhdysvalloille koitunutta arvovaltatappiota.

Venäjän toimet tähtäävät myös sen etupiiriinsä laskemien maiden ja länsimaiden välien heikentämiseen – vastakkainasettelun lisäämiseen ja sen myötä Venäjän vaikutusvallan kasvattamiseen näissä maissa. Luonnollisesti Venäjän tuleva sotaharjoitus lähettää viestin myös Euroopalle ja Venäjällä tullaan seuraamaan tarkoin, kuinka eurooppalaiset valtiot reagoivat Venäjän ”voimainosoitukseen” – harjoitus on väistämättä sidoksissa Venäjän Ukrainassa käymään sotaan sekä Krimin niemimaan miehitykseen.

Näin Zapad-2021-sotaharjoituksen alla lainaan lyhyen pätkän Garri Kasparovin ja Mig Greengardin teoksesta ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset”:

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (8)

Kasparovkin totesi, ettei Putin ole Hitler, mutta ajassa, jota elämme ja 30-luvun myrkyllisissä vuosissa on paljon yhteistä. Putinin Venäjä eteni vuosia hitaasti hivuttaen, onnistuen kätkemään naiiveilta päättäjiltämme todellisen minänsä (tai sitten päättäjämme eivät halunneet kohdata todellisuutta), kevättalven 2014 ja Krimin niemimaan miehityksen herättäessä meidät todellisuuteen – jota edelleenkään kaikki eivät halua hyväksyä, mistä eräänä osoituksena käy Nord Stream 2 -kaasuputki ja haluttomuus (kyvyttömyys) irtautua venäläisestä energiasta sekä eräiden poliitikkojen, kuten Angela Merkelin, epäröinti ja toistuva astuminen Venäjän ansaan.

Meidän on myös hyvä muistaa Neuvostoliiton marsalkan Georgi Žukovin toteamus, jonka mukaan puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän ja sen asevoimat toteuttaa tänä päivänä ja Zapad-2021-sotaharjoituksen väitettyä puolustuksellisuutta edeltää offensiivi – hyökkäys.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1429167239534714883 

2. http://www.suomensotilas.fi/zapad-2017-venalaiset-tulevat-mutta-menevatko/ 

3. https://www.verkkouutiset.fi/venajan-suurharjoituksen-yksi-vihollinen-on-napapiirivaltio/#194c9420 

4. https://mitavanjatpuuhaa.blogspot.com/2021/07/lahestyva-strateginen-sotaharjoitus.html 

5. https://www.nytimes.com/2017/07/31/world/europe/russia-military-exercise-zapad-west.html 

6. https://puolustusvoimat.fi/asevalvonta/wienin-asiakirja 

7. https://twitter.com/TadeuszGiczan/status/1427689700425404423 

8. Garri Kasparov ja Mig Greengard: ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset” s. 27–28.

 

Lähteenä hyödynnetty myös Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemia Vladimir Panschinin työpapereita  ”’Niin sotii kuin harjoittelee’ Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten”; ja Rochan Consulting’in toimittamaa materiaalia.

Armeija marssii vatsallaan – kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa

 

Kirjoitin taannoin kolme blogia, joissa kävin läpi Venäjän huoltotukikohtia omalla maaperällään kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä miehitetyillä alueilla operoivat, Venäjän johtamat, varustamat ja valtaosin miehittämät, 1. armeijakunnan (miehitetyn Donetskin alue) ja 2. armeijakunnan (miehitetyn Luhanskin alue).* Huomasin hyvin pian, että kokonaisuuden hahmottamisen kannalta merkittävä osuus eli huolto jäi aivan liian vaillinaiselle tarkastelulle, joten tässä blogissa huomio kiinnittyy huoltoon ja siihen millaisin keinoin Venäjä huoltaa miehitetyillä alueilla operoivia joukkoja.

Alkuun lukijan on hyvä muistaa se, että Venäjä miehittää ja kontrolloi Ukrainan Donbasiin rajoittuvalla alueella edelleen yli 400 kilometriä maiden välistä rajaa. Kyseisen rajaosuuden kautta kulkevia ihmisiä, rahtia tai materiaalia ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden kuten ei Ukrainan viranomaistenkaan ole mahdollista tarkastaa. ETYJ:nkin on mahdollista tehdä rajoitetusti vain silmämääräisiä havaintoja. Paitsi rautateiden osalta, jossa ETYJ:n on tyydyttävä kuulohavaintoihin, koska tarkkailijoilla ei ole pääsyä raja-alueelle rautateiden läheisyydessä.

Kuten lukijat varmaan muistavat, Venäjän puolella rajaa on kolme merkittävää aluetta, joille Venäjä on keskittänyt kalustoa ja muuta materiaalia miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2. armeijakunnan tarpeisiin. Alueet ovat Rostov-na-Donusta luoteeseen sijaitseva Kuzminkan harjoittelualue sekä Rostov-na-Donun pohjoispuolella sijaitseva Kadamovskyin alue (johon sisällytän myös Novotšerkasskin alueen, jossa sijaitsee Venäjän 8. armeijan esikunta sekä Ukrainan sotilasoperaation esikunta) ja edellisestä pohjoisempana sijaitsevan Kamensk-Šahtinskin alueen, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. materiaalivarasto kaupungin eteläpuolella.

Kamensk-Šahtinskin luoteispuolella, Filippenkovin kylän lähellä, sijaitsee huolto- ja harjoittelualue, joka on ollut käytössä jo ennen sotaa, mutta heinä-elokuussa 2014, ennen Venäjän asevoimien offensiivia Itä-Ukrainaan, tällekin alueelle ryhdyttiin sijoittamaan lisää kalustoa ja materiaalia. Loppukesän 2014 jälkeen alue on ollut aktiivisessa käytössä, ja alueelle on ollut sijoitettuna tavanomaista runsaammin varustusta ja kalustoa.

Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, vastaavasti  Kamensk-Šahtinskista Itä-Ukrainaan, miehitetyn Luhanskin alueelle, ei maanteitse ole pitkäkään matka (kaupungista Venäjän kontrolloimalle rajalle on noin 40 km).

Venäjän maavoimien maastokuorma-autoja palaamassa Ukrainasta Ilovaiskin taistelun jälkeen, kuvattu Krasnodarovskyin pohjoispuolella Venäjällä.**

Venäjän Itä-Ukrainan miehitysjoukkojen huollosta vastaa suoraan eteläisen sotilaspiiriin kuuluvat joukko-osastot, päävastuun kuuluessa 8. armeijakunnan esikunnalle (1. ja 2. armeijakunnan operatiivinen reservi on sijoitettu Novotšerkasskiin).

Alla olevaan karttakuvaan olen merkinnyt eräitä tärkeimmistä kohteista Venäjällä sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, niiden lisäksi olen hahmotellut karttakuvaan karkeasti miehitettyjen alueiden rataverkoston keskeisimmät linjat.

Seuraavaksi tarkemmin Venäjän toteuttamasta, maanteitse- sekä rautateitse tapahtuvasta huollosta, kirjoituksen toisella puoliskolla käyn läpi maastorajan yli suoritettavaa huoltoa ja joukkojen täydennystä. Vaikka tämä voi tuntua turhalta toistolta, painotan lukijoille kuitenkin sitä, että Venäjän toimet ovat laittomia – niissä rikotaan Ukrainan suvereniteettia eikä toimilla on kansainvälisen yhteisön hyväksyntää.

1. ja 2. armeijakunnan miehistön ja kaluston kokonaismäärä on huomattava, joten on selvää, että joukot tarvitsevat toimivan huollon ja riittävät materiaalitoimitukset kyetäkseen jatkamaan sotatoimia Ukrainan maaperällä sekä pitämään yllä Itä-Ukrainan miehitystä. Niinpä Venäjältä toimitetaan jatkuvasti Itä-Ukrainassa sotiville joukoille Venäjän hallinnassa olevan rajan kautta materiaalia sekä kalustoa maanteitse ja rautateitse. Ennen sotaa Venäjän miehittämällä rajaosuudella oli yhteensä seitsemän maantierajanylitystä ja kolme rautatierajanylitystä, lisäksi oli joukko epävirallisia rajanylityspaikkoja, joita paikalliset käyttivät. Sodan aikana Venäjä on aktiivisesti käyttänyt kaikkia kolmea rajan ylittävää ratalinjaa, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden on ollut mahdollista vierailla säännöllisesti vain Venäjältä Gukovon kautta miehitetyille alueille tulevan ratalinjan lähistöllä, mutta tuolloinkin tarkkailijat ovat joutuneet tekemään havaintoja kuulon perusteella. Toisinaan ETYJ:n partioiden tai organisaation on mahdollista suorittaa lentovalvontaa tiedustelulennokeilla myös Dovzhanskin (ent. Sverdlovsk) sekä Voznesenivkan (ent. Tšervonopatrizanskin) alueella. Tällaisilla tarkkailulennoilla on tehty lukuisia havaintoja raideliikenteestä Venäjältä miehitetyille alueille sekä miehitetyiltä alueilta Venäjälle. Alla esimerkkinä ETYJ:n julkaisema kuva tällaisesta havainnosta.

Seuraavaksi lainaus ETYJ:n tarkkailijoiden 17. elokuuta 2021 julkaisemasta raportista, joka pohjautuu viikon aikana tehtyihin havaintoihin kahdella raja-asemalla Venäjän ja miehitettyjen alueiden välisellä rajalla. Raja-asemat sijaitsevat Venäjän puolella rajaa, ollen Gukovo ja Donetsk (Rostovin obl.):

”During the reporting period, the OTs observed a decrease in the overall number of trucks crossing the border at both BCPs (655 compared to 709 during the previous reporting week); 393 at the Gukovo BCP and 262 at the Donetsk BCP, 373 of these trucks crossed into the Russian Federation, and 282 crossed into Ukraine. - - -

The OTs also continued to observe tanker trucks crossing the border in both directions. During the reporting period, the overall number of tanker trucks crossing the border at both BCPs slightly increased (42 compared to 39 during the previous week).” (1)

Viikon aikana ETYJ:n tarkkailijoiden onnistui tehdä Gukovossa kuulohavainnot ainakin 14 miehitetyiltä alueilta Venäjälle saapuvasta junasta sekä 11 Venäjältä miehitetyille alueille menneestä junasta. (2) Otan vertailuun vastaavan ETYJ:n 13. heinäkuuta julkaiseman raportin, samoilta raja-asemilta:

”During the reporting period, the OTs observed a decrease in the overall number of trucks crossing the border at both BCPs (751 compared to 780 during the previous reporting week); 417 at the Gukovo BCP and 334 at the Donetsk BCP, 383 of these trucks crossed into the Russian Federation, and 368 crossed into Ukraine. - - -

The OTs also continued to observe tanker trucks crossing the border in both directions. During the reporting period, the OTs observed an increase in the overall number of tanker trucks crossing the border at both BCPs (54 compared to 30 during the previous reporting week).” (3)

Tarkkailuajanjaksona ETYJ:n tarkkailijoiden onnistui tehdä kuulohavainto yhteensä 30 rajan ylittävästä junasta, junista 11 meni Venäjältä miehitetyille alueille.

Koska yksikään puolueeton taho ei tarkasta näitä kuorma-autoja tai rekka-autoja, niiden lasti voi olla mitä tahansa. Junien kohdalla on tehty havaintoja esim. ammusten toimittamisesta miehitetyille alueille – kiitos venäläissotilaiden kurittoman kännykän käytön.

Yllä oleva kuva on otettu Sukhodilskissa, Krasnodonin asemalla huhtikuussa 2015, kuvassa puretaan Venäjältä saapunutta tavarajunaa, jossa on rahtina ainakin ammuksia. Niin ikää huhtikuussa 2015 julkaistujen sosiaalisen median viestien ja videoiden perusteella voidaan päätellä, että alueella purettiin tuolloin Venäjältä saapuneita tavarajunia, joiden lastina oli ammuksia. Näitä havaintoja tukevat myös satelliittikuvat, joissa on havaittavissa tavarajunia Sukhodilskissa ja junien vierellä laiturialueella vihreitä maastokuorma-autoja.

Sukhodilsk – Krasnodonin alue, 24. huhtikuuta 2015.

Maantie ja rautatiekuljetusten ohella Venäjä huoltaa joukkojaan aktiivisesti suoraan maastossa rajan yli. Alueen pinnanmuodostus mahdollistaa rajaseudun ylittämisen hyvin helposti tai vain pienellä vaivalla (esim. tilapäissillan avulla), jota Venäjä on hyödyntänyt sodan alkupuolelta lukien. Sodan ensimmäisinä kuukausina, Ukrainan kontrolloidessa merkittävää osaa rajasta, Venäjältä yhdellä kertaa saapuva apu laskettiin taistelijaryhminä tai yksittäisinä ajoneuvoina, mutta jo heinäkuun 2014 puolella Venäjä kontrolloi hetkittäin jo merkittäviä osia rajaseudusta, niinpä tuen määrä ja laatu kasvoivat merkittävästi – elokuussa 2014, ensimmäisen ”humanitaarisen kolonnan” jäljessä asetelma muuttui täysin. Esimerkiksi Ukrainan itäosissa, Krasnodonin itä- ja koillispuolelta Venäjä lähetti joukkojaan rajan yli elo-syyskuussa 2014, kiertäen näin Ukrainan kontrollissa olevia alueita.

Kuvakaappaus syyskuun 3. 2014 kuvatulta videolta. Kuvassa T-72B3, jota seuraa MT-LB miehistönkuljetusvaunu ja muuta kalustoa. (4)

Miehitysvuosien aikana Venäjä on edelleen toimittanut materiaalia ja kalustoa rajan yli myös maastosta. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission on onnistunut havaita ja kuvata tällaisia – laittomia – rajanylityksiä. ETYJ:n suorittamaa tarkkailua ja valvontaa vaikeuttaa käytettävissä olevan kaluston rajallisuuden ohella se, etteivät partiot suorita valvontaa ja tarkkailua lainkaan illalla kello 18:00 jälkeen turvallisuustekijöiden tähden.

Rajaseudulla on muutamia erityisen suosittuja ylityspaikkoja, jotka ovat Venäjän säännöllisessä käytössä. ETYJ on tehnyt viime vuosina lukuisia havaintoja laittomista rajanylityksistä Manychin kylän koillispuolella. Venäjän toimien seurauksena ETYJ on joutunut paikoin vähentämään olennaisella tapaa ilmavalvontaa alueella esim. kevättalvella 2019 ETYJ menetti useita pitkän kantaman tiedustelulennokkeja alueella hyvin lyhyessä ajassa, jonka seurauksena ilmavalvonta alueella lopetettiin kuukausiksi. 

Yleisessä käytössä on myös Tšeremšinen itäpuolinen rajaseutu (reilut 10 km Gukovosta pohjoiseen), jolla alueella ETYJ on tehnyt lukuisia havaintoja yöaikaan tapahtuneista rajan ylityksistä, joissa nimenomaa sotilasajoneuvot tai maastokuorma-autot suorittavat rajan ylityksen toimittaen rahtia tai miehiä miehitetyille alueille. Blogissani ”Venäjä pitää muuta maailmaa pilkkanaan” kuvaan yhtä tallaista havaintokokonaisuutta.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi illalla, kesäkuun 4. 2020 ajoneuvosaattueen saapumisen Venäjältä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, kuvaten myös sen etenemisen Tšeremšinen kylän kautta Luhanskiin, jonne kolonna saapui kesäkuun 5. päivän puolella. InformNapalmin julkaisemien kuvien ja geolokaatiotietojen perusteella kolonnan määränpää sijaitsee Luhanskissa vul. Krasnodonskalla. (5) Alueella, jolla Venäjän asevoimien alaisuudessa operoivalla 2. armeijakunnalla on useita varastoja ja huoltovarikkoja.

Venäjältä on toimitettu koko sodan ajan säännöllisesti materiaalia miehitetyille alueille maanteitse ja rautateitse. Kalusto, polttoaine, ammukset ja joukkojen muu tarvitsema materiaali päätyy miehitetyillä alueilla, aiemmissa kirjoituksissani kuvailemille huoltovarikkoalueille tai varastoihin ja varikoille merkittävimpien kaupunkien alueella.

Donetskin, Makiivkan ja Horlivkan sekä Luhanskin – muitakaan kaupunkeja unohtamatta – alueilla on lukuisia varastoja ja varikkoja, jotka ovat miehitysarmeijan hallinnassa. Näiltä alueilta on korkeintaan kymmenien kilometrien matka rintamalla, eräiltä alueilta vain muutamien kilometrien matka. Osa näistä alueista on asutuksen tuntumassa tai sen keskellä vaarantaen näin alueen siviilit. Näen tämän toiminnan osaltaan tarkoituksellisena, se nostaa Ukrainan kynnystä iskeä varikkoihin tykistöllä huomattavasti miehittäjän sijoittaessa kalustoaan ja ammuksiaan kaupunkialueille, samalla näiltä samoilta alueilta tehdään tykistökeskityksiä Ukrainan hallitsemille alueille. Ukrainan sotaa seuranneet ymmärtävät, mitä seuraisi, jos Ukrainan asevoimat iskisi asutetulla alueella sijaitsevalle varikolle.

Sodan alkupuolella Venäjän lähettämät ”humanitaariset kolonnat” (”Гумконвой’t”) herättivät runsaasti huomiota, ensimmäisillä oli myös sotilaallista merkitystä, mutta nähdäkseni nykyään niiden merkitys on enää vähäinen. Viimeisin Venäjän miehitettyyn Donetskiin lähettämä ”humanitaarinen kolonna” sisälsi enää neljä ajoneuvoa. Tämän 12. elokuuta perille saapuneen kolonnan rahdin määrä oli 36 tonnia – miehitettyjen alueiden viranomaislähteiden mukaan kolonna toi alueelle lääkkeitä ja rokotteita sekä erilaisia sairaalatarvikkeita. Kyse on siis hyvin vähäisestä määrästä tarvikkeita, joiden on jo aiemmin epäilty päätyvän miehitettyjen alueiden joukoille.

Tiedossa on se, että ainakin osassa Venäjän lähettämiä ”humanitaarisia kolonnia” ajoneuvojen kuljetuksesta ovat vastanneet Venäjän asevoimiin tai erikoisjoukkoihin kuuluneet yksiköt (6), ja osassa on havaittu lastina olleen muutakin kuin lääkkeitä ja sairaalatarvikkeita. Kuva-aineiston perusteella on myös havaittu kolonnien purkaneen lastiaan Donetskissa ja Luhanskissa varastoalueilla, jotka ovat miehitysjoukkoihin kuuluvien osastojen hallinnassa.

Kuten olen todennut aiemmin ja totean vielä kertaalleen, eräänlaisena loppukaneettina, ilman Venäjän toimia – miehistö, aseistus ja muu kalusto sekä huolto – Ukrainassa ei enää sodittaisi, eikä maassa olisi yli 14000 Venäjän masinoiman sodan kuolonuhria. Ukraina ja ukrainalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan pyrkiessään eroon Venäjän ikeestä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/495274 

2. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/495274 

3. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/492733

4. https://informnapalm.org/en/attack-luhansk-airport-rus-army/ 

5. https://informnapalm.org/en/convoy-of-russian-equipment-covertly-crossing-ukrainian-border-photo-from-uav/ 

6. https://informnapalm.org/ua/87-y-humkonvoi-rf/ 

*: 

Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 1. armeijakunta.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 2. armeijakunta.

**: Alun perin Reutersin kuva, havaittu The Battle of Ilovaisk: Verifying Russian Military Presence in Eastern Ukraine -videolla.

Koronakorppikotkat haaskalla ynnä muita havaintoja

 

Aiemmin tällä viikolla, ansioitunut turvallisuuspolitiikkaan keskittynyt havainnoitsija, Rysky Riiheläinen julkaisi Facebook sivullaan lyhyen päivityksen havainnoistaan koronavirusrokotuksiin kielteisemmin suhtautuvien viime aikojen toiminnasta – itse olin aihetta seurannut vain syrjäsilmällä keskittyen tiiviimmin muihin aiheisiin (ja kokonaisuuksiin) – Riiheläisen lyhyessä päivityksessä oli kuitenkin eräitä kiinnostavia havaintoja, joiden kaltaista toimintaa en ollut aiemmin havainnut kohdistetun näin laajalla (valemedioiden) rintamalla suomalaisiin.

Katson kuitenkin, ettei minun kannata kuvailla toimintamallia uudelleen vaan lainata osa Riiheläisen selväsanaisesta päivityksestä:

”Janus Putkosen Venäjän miehittämältä Ukrainan alueelta päätoimittama MV-lehti on nostanut etusivulleen vaatimattomasti 41 kulkutautimyönteistä juttua. Tähtäimessä erityisesti läntiset rokotteet ja korovarotoimet.

Erityisen vastenmielistä on, että mukana myös sairastumis- ja kuolemantapausten väittämistä rokotteista johtuviksi. Nämä väitteet siis ilman mitään todellista tietoa kyseisistä tapauksista. Nämä koronakorppikotkat saapuvat paikalle häikäilemättä hyväksikäyttämään surua ja murhetta. Alhaista toimintaa, jopa Putkosen mittakaavassa –”. (1)

Alla esimerkin omainen kuvakollaasi suomalaisten valemedioiden sekä kansanedustajan viestinnästä, jossa käytetään hyväksi surua ja murhetta ynnä kuolemaa.

Janus Putkosen miehitetyssä Luhanskissa toimittelema Uusi MV-lehti tarjoaa näinä viikkoina lukijoilleen runsaasti rokotevastaista materiaalia unohtamatta myöskään koronavarotoimien kritisointia aiheettomine rinnastuksineen. Rysky Riiheläisen havaintoa haluaisin kuitenkin täydentää hiukan, muistuttaisin lukijoitani, ettei seuraava, todisteiden valossa oikeaan osuva kuvailu –

”Erityisen vastenmielistä on, että mukana myös sairastumis- ja kuolemantapausten väittämistä rokotteista johtuviksi. - - - Alhaista toimintaa, jopa Putkosen mittakaavassa” –

poikkea Janus Putkosen aiemmasta toiminnasta, oikeastaan voisin todeta hänen pysyvän linjassa. Putkonen on kuvaillut itseään vuosia sitten informaatiosoturiksi, itse kuvailisin häntä propagandasoturiksi, mutta roolissaan venäläisrahoitteisen DONi Newsin päätoimittelijana Putkonen tuotti ja toimitti propagandamateriaalia miehitetystä Donetskista käsin. Materiaali oli täysin rinnastettavissa venäläisten muuhun propagandamateriaaliin, vastenmielisyydessään siis. DONi Newsin toimittelijat (Christelle Néant) olivat mukana toiminnassa, jossa venäläisjoukot valmistelivat ”tulitaukorikkomusta”, jollaisessa ne esiintyivät ukrainalaissotilaina iskien Venäjän proxy-joukkojen asemiin. (2) Kyseessä ei ollut ainoa kerta, jolloin venäläisjoukot valmistelivat tällaista operaatiota, vastaavan havainnon oli tehnyt aiemmin myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (3)

DONi News jäi kerran tällaisesta toiminnasta kiinni, mutta voimme vain pohtia, että kuinka usein joku kyseisen median propagandisteista oli vastaavassa toiminnassa mukana? Nimittäin kun DONi Newsin ”uutisia” aikoinaan luki, niissä kerrottiin tapahtumista ja pommituksista, joita esim. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat tai muut puolueettomat tahot eivät kyenneet varmistamaan. Toisinaan tapahtumiin liittyvä salailu ja ulkopuolisen tahon tutkinnan rajoittaminen, tai täydellinen estäminen, ennemminkin viittaisi ihan johonkin muuhun syylliseen kuin Ukrainaan. Toisaalta, aivan kuten valta osa Venäjän ohjailemista propagandamedioista, DONi Newsissäkin sumeilematta julkaistiin kuvia, joiden ainoana tarkoituksena oli tunteisiin vetoamisen avulla johtaa lukija harhaan – toisinaan kuolleilla propagandaa tehden. Tällaisesta toiminnasta esimerkkinä kuvakollaasi, johon olen liittänyt vasemmalle kaksi DONi Newsin julkaisemaa propagandauutista, joissa on hyödynnetty Venäjän maavoimien tammikuussa 2015 suorittaman, Mariupoliin kohdistuneen raketti-iskun jälkeen otettua valokuvaa.

Putkosen toiminnassa ei siis ole mitään uutta, itse asiassa hänen päätoimitteleman Uuden MV-lehden kirjoittelu pari kesää sitten Miikka Mustosen kuolinkamppailun aikana oli melkoinen näytelmä, jossa totuus ja vale sekoittuivat vyyhdiksi, josta tapahtumiin perehtymättömän oli hankala saada selkoa. Mustosen kuolemalla ryhtyivät Putkosen ohella myös eräät poliitikot politikoimaan, hyökäten tapahtumaketjua hyväksi käyttäen silloista hallitusta vastaan. Putkosen toimitteleman Uuden MV-lehden sivuille päätyi ainakin kansanedustaja Mauri Peltokankaan (perussuomalaiset) kommentti, jossa hän ilmaisi häpeävänsä hallitusta.

Koronavirus hallitsee Janus Putkosen toimitteleman Uuden MV-lehden etusivua. Uusi MV-lehti ei kuitenkaan ole matkassa yksin, se saa runsaasti tukea suurelta joukolta suomalaisia vale- ja vastamedioita – edellä olevasta kuvakollaasista löytyykin jo osa näistä sivustoista: Laiton lehti?, herätyskristillinen Rapsodia, BlokkiMedia. Unohtamatta myöskään yksittäisiä bloggareita ja vloggareita, jotka ovat vihkiytyneet erilaisten salaliittoteorioiden ja koronadenialismin levittämiseen.

Näinä viikkoina, koulujen alkaessa, nämä vastamediat ynnä erilaiset aktivistit ovat kohdistaneet kampanjointinsa erityisesti koululaisiin, heidän vanhempiinsa kuin myös opettajiin ja muuhun henkilökuntaan – disinformatiivista viestintää kohdistetaan niin sisältä kuin myös ulkoa. (4 ja 5) Äärimmäisimmillään nämä rokotteiden vastustajat ovat yrittäneet tunkeutua kouluihin häiritsemään opetusta, vieden toimintansa niin pitkälle, että poliisi on puuttunut tapahtumien kulkuun. (6) Myös eräiden kansanedustajien toiminta sosiaalisessa mediassa on ollut vähintäänkin harkitsematonta, (7) Ano Turtiaisen kohdalla vastenmielistä.

Ja Turtiaisesta voimmekin siirtyä hänen alulle panemaan Valta kuuluu kansalle ry:hyn, jonka onnistui alle vuorokaudessa kerätä taakseen 5000 kannattajanimeä ja näin puoluerekisteriin liitettiin yksi uusi puolue. En pidä ihmeenä sitä, että yhdistys keräsi taakseen tarvittavan määrän kannattajanimiä, sen sijaan melkoisena ihmeenä pidän sitä, että tarvittava määrä nimiä onnistuttiin keräämään alle vuorokaudessa. Toki nimien keräämistä helpottaa nykyään se, että kannattajakortit voivat olla myös sähköisessä muodossa, mutta tästäkään huolimatta riittävän suuren kannattajajoukon haaliminen kasaan ei ole mikään itsestään selvyys, sen on osoittanut Sinimusta Liike ry:n taaperrus, eikä Avoin puoluekaan helpolla tarvittavaa nimimäärää saanut kasaan, vaikka sekin hyödynsi sähköistä allekirjoitusmahdollisuutta.

Valta kuuluu kansalle puolueen puoluehallitus näyttää melkoisen värikkäältä joukolta, jos asian ilmaisee maltillisesti. Ike Novikoff eli Ilkka Tiainen toimitteli AlfaTV:hen AlfaStudio-ohjelmaa, itse en kyseistä ohjelmaa seurannut (kuten en seuraa koko kanavaa), mutta viime tammikuun Capitolin tapahtumia käsitellyt AlfaStudio-ohjelma, jossa ääneen päästettiin historian dosentti Markku Ruotsilan ohella Jarmo Ekman, herätti minutkin silmäilemään kanavaa sen verran, että pääsin kärryille toiminnasta. Kyseisessä ohjelmassa Ekman esiteltiin harhaanjohtavasti QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana, vaikka tosiasiassa hän on QAnon-salaliittoteoreetikko. Ekman on itsensä esitellyt henkilönä, joka lanseerasi QAnon-salaliittoteorian ilmiönä Suomeen. (8)

Jarno Vähäkainu taasen on tullut minullekin tutuksi twiittiensä myötä, joissa hän on ollut passittamassa porukkaa saunan taa, (9) Suvi Ahonen vastaavasti tunnetaan FIXIT-aktivistina.

Kenellekään ei pitäisi olla yllätys se, että Ano Turtiaisen puolueprojekti sai kannatusta Janus Putkoselta, kuin myös Johan Bäckmanilta. Kumpikin näyttää toimivan isäntänsä edun mukaisesti tässäkin asiassa pyrkiessään rikkomaan yhteiskunnallista koheesiota Suomessa. Samalla on todettava, etten pidä kaikkia Putkosen ja Bäckmanin kanssa yhteistyöhön ryhtyneitä ainoastaan hyödyllisinä idiootteina.

Onhan tässä Putkosen viestinnässä matkassa melkoisesti ironiaa, kirjoitella nyt patriotismista Venäjän miehittämästä Itä-Ukrainasta käsin, ja omanlaisensa ”patriootti” tämä Turtiainenkin on, kun kerta toisensa jälkeen on esiintynyt sellaisissa tilaisuuksissa ja mielenilmauksissa, joiden taustalla olevilla henkilöillä ja ryhmillä on tiiviit yhteydet miehitettyyn Itä-Ukrainaan – eräitä Putkonen on itsekin ollut aktiivisesti organisoimassa. Että sellaista patriotismia tälläkin kertaa!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.facebook.com/rysky.riihelainen (10.elokuuta 2021)

2. http://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

3. https://www.vice.com/en_uk/article/ppa8pz/jake-hanrahan-ukraine-donetsk 

4. https://yle.fi/uutiset/3-12054892 

5. https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000008190631.html 

6. https://twitter.com/HelsinkiPoliisi/status/1426121701633445889 

7. https://fb.watch/7nDhE6XGFx/ 

8. https://twitter.com/johanneskoski/status/1332030094290857985 

9. https://yle.fi/uutiset/3-11555109 

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 2. armeijakunta

Heinäkuun viimeisenä päivänä julkaisemassani blogissa kävin läpi Venäjän merkittävimpiä tukikohtia sekä varikkoalueita Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa ja elokuun alkupuolella tein luotauksen Venäjän, miehitetyn Donetskin alueelle, perustamaan 1, armeijakuntaan. Tässä blogissa siirrymme Ukrainalta miehitettyyn Luhanskin alueeseen ja siellä operoivaan 2. armeijakuntaan, tarvittaessa, viittauksenomaisesti huomioin myös aiemmin tarkastelemani, miehitetyn Donetskin alueella operoivan, 1. armeijakunnan.

Kertauksena, Venäjän Eteläiseen sotilaspiiriin kuuluvan 8. armeijan vastuualueelle kuuluvat myös Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukot, jotka siis muodostavat 1. armeijakunnan miehitetyn Donetskin alueelle ja 2. armeijakunnan miehitetyn Luhanskin alueelle. 8. armeijan kuin myös Venäjän Ukrainan sotilaallisen operaation, esikunta sijaitsee Novotšerkasskissa. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivien 1. ja 2. armeijakuntien upseerit tulevat Venäjän asevoimista. Tavanomaisesti pesti kestää korkeintaan puolivuotta, komentoketjun alemmilla tasoilla pestit voivat olla pidempiäkin.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivat armeijakunnat on perustettu viimeisen viiden vuoden kuluessa. Niiden mallina toimii tavanomainen Venäjän maavoimien armeijakunta, mikä mahdollistaa niiden integroimisen Venäjän eteläisen sotilaspiirin rakenteeseen.

Joukkojen integroimista Venäjän eteläisen sotilaspiirin rakenteeseen tukee 1. ja 2. armeijakunnan kaksoisjohtorakenne kaikissa yksiköissä pataljoonatasosta ylöspäin.

Kummankin armeijakunnan joukko-osastot on varustettu lähes 100 prosenttisesti, samalla kuitenkin monet yksiköistä on vajaamiehitettyjä, mikä mahdollistaa sen, että yksiköt voidaan täydentää minä hetkenä tahansa Venäjän asevoimien sopimussotilailla, jota on nähty sodan aiempina vuosina, esim. Debaltseven taistelussa (14.1.-20.2.2015), jolloin Venäjä täydensi taisteluun osallistuvia joukko-osastoja asevoimista kootuista sopimussotilaista. Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Tähän viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä sotatoimialueella yli kaksi kuukautta sen jälkeen, kun ETYJ-tehtävä siirtyi toiselle venäläiskenraalille. (1)

Venäläisiä T-90A taistelupanssarivaunuja lokakuussa 2014 Luhanskin lentokentän tuntumassa, Fabrichnen alueella. (2)

Tuoreimpien komentovastuussa olevien upseereiden nimet eivät ole tiedossani. Talvella 2021 1. armeijakunnan komentajana toimi upseeri, josta käytettiin koodinimeä ”Primakov”, vastaavasti 2. armeijakunnan komentaja tunnettiin koodinimellä ”Knjazev” – on mahdollista, että kevään rotaation seurauksena kumpikin on jo vaihdettu uusiin komentaviin upseereihin. (3) Toista armeijakuntaa aiemmin komentaneista upseereista voimme mainita muutamia nimiä, kuten syksyllä 2015 komentaneen venäläisen kenraalimajuri Jevgeni Nikiforovin, joka käytti dokumenteissa allekirjoituksenaan koodinimeä ”Morgun”. (4) Nikiforov on Venäjän asevoimien 58. armeijakunnan varakomentaja, 58. armeijakunta toimii Venäjän Eteläisessä sotilaspiirissä. Nikiforovia ennen 2. armeijakunnan komentajana toimi syksystä 2014 kevääseen 2015 kenraalimajuri Sergei Kuzevlov, hän on myös toiminut Venäjän Läntisen sotilaspiirin 20. armeijakunnan komentajana.

Tällä hetkellä Venäjän, Itä-Ukrainaan sijoittaman, miehitysarmeijan vahvuus on yli 35100 sotilasta ja erilaista taistelijaa. Miehitetyn Donetskin alueella operoivan 1. armeijakunnan vahvuuden ollessa noin 20500 taistelijaa, vastaavasti miehitetyn Luhanskin alueella operoivan 2. armeijakunnan vahvuuden ollessa noin 14600 taistelijaa. Armeijakuntien käytössä olevan, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle sijoitetun, operatiivisen reservin koko on noin 12500 sotilasta/ taistelijaa.

Ukrainan ETYJ:lle talvella 2021 luovuttaman raportin mukaan 1. ja 2. armeijakunnalla on kalustoa seuraavasti. (5) Taulukkoa lukiessa on kuitenkin syytä muistaa se, että lukemiin ei sisälly esim. Kuzminkan ja Kadamovskyin alueille varastoitua kalustoa, kuten ei Kamensk-Šahtinskin alueelle, Venäjä maavoimien 91. materiaalivarastoon (sotilasyksikkö nro. 48670) sijoitettua kalustoa, kuten ei operatiivisen reservin kalustoa Novotšerkasskissa.

	1. armeijakunta	2. armeijakunta
taistelupanssarivaunut	280	200
rynnäkkövaunut sekä miehistönkuljetusajoneuvot	550	364
erilaiset tykistöaseet	410	310
raketinheittimet	120	90
erilaiset ilmatorjunta-aseet ja -järjestelmät	n. 400	n. 300

 

Lisäksi Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivilla joukko-osastoilla on Ukrainan puolustusministeriön julkaisemien tietojen mukaan yli 450 erilaista panssarintorjuntaohjusten laukaisinta.

Syksyyn 2019 mennessä 2. armeijakunnan uudelleenorganisointi oli periaatteessa valmis. Armeijakunnan vastuulla olevan rintamalinjan pituus on noin 158 km, josta huomattava osa kulkee asutettujen alueiden tai haasteellisen maaston poikki. Alueella on runsaasti luonnonesteitä, kuten Siverskyi Donets joki, jotka muodostavat esteitä tai hidasteita etenemiselle.

2. armeijakunta on vahvuudeltaan 1. armeijakuntaa pienempi, käsittäen yhteensä neljä prikaatia, joista yksi operoi osittain 1. armeijakunnan alueella Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla. Kyseinen, Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla operoiva 7. mekanisoitu prikaati kuuluu kaikesta huolimatta kokonaisuudessaan 2. armeijakunnan esikunnan alaisuuteen. Seuraavaksi 2. armeijakuntaan (yksikkötunnus: 77077) kuuluvat joukko-osastot:

- 2. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 73438).

- 4. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 74347), prikaatin vahvuuteen kuuluu myös Prizrak pataljoona.

- 7. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08807), prikaati on pääsääntöisesti miehitetty vain 40 prosenttisesti.

- 6. mekanisoitu kiväärirykmentti (yksikkötunnus: 69647) eli Platovin kasakkarykmentti.

- erillinen 10. tykistöprikaati (yksikkötunnus: 23213).

- erillinen komentorykmentti (yksikkötunnus: 44444).

- erillinen panssaripataljoona (yksikkötunnus: 64064).

- erillinen tiedustelupataljoona (yksikkötunnus: 55055).

- erillinen turvallisuuspataljoona (yksikkötunnus: 73604).

- erillinen ohjusilmatorjunta-pataljoona (yksikkötunnus: 13931).

- erillinen kuljetuspataljoona (yksikkötunnus: 14941).

- erillinen EW/ SIGINT/ UAV-komppania (yksikkötunnus: 05776).

- erillinen pioneerikomppania (yksikkötunnus: 11011).

Toisen armeijakunnan joukkojen ”kompaktiudesta” huolimatta – tai kenties juuri tästä syystä, sen yksiköt ovat paremmin miehitettyjä (lukuun ottamatta 7. mekanisoitua prikaatia) ja tavallisesti niiden taistelutekniikka on parempi kuin 1. armeijakunnan vastaavien yksiköiden, poikkeuksena ns. Platovin kasakkarykmentti, jonka taktinen tehokkuus (kyvykkyys) arvioidaan heikoksi.

Toisen armeijakunnan 2. ja 4. mekanisoidun prikaatin (mukaan lukien Prizrak pataljoona) vastuille nimetyistä alueista 80 prosenttia sijaitsee Siverskyi Donets joen varrella, joen muodostaessa luonnollisen puolustuslinjan mutta toimien samalla huomattavana rajoitteena offensiivisille operaatioille. On kuitenkin huomioitava se, että viime vuosina merkittävin osa 2. armeijakunnan offensiivisista toimista toteutuu idästä länteen, joukkojen tukeutumisalueiden sijaitessa Kadiivka-Pervomaisk-alueella sekä pohjoisempana tien P66 varrella. Poikkeuksen muodostaa Debaltsevon alueelle sijoitettu 7. mekanisoitu prikaati, jonka pääetenemissuunta mahdollisessa offensiivissa on kaakosta luoteeseen, kohti Bakhmutia (ent. Artemivsk) ja toissijaisesti idästä länteen (edelleen kohti Bakhmutia).

Lukijan on hyvä muistaa se, että joukko-osastot tai yksiköt eivät välttämättä ole verrattavissa vahvuudeltaan vastaavaan länsimaiseen joukko-osastoon tai yksikköön. Esimerkkinä voimme mainita toiseen armeijakuntaan kuuluvan, alun perin Prizrak prikaati-nimellä tunnetun joukko-osaston, joka tosiasiallisesti vastaa vahvuudeltaan pataljoonaa tai pienikokoista rykmenttiä.

Kumpikin armeijakunta luottaa neuvostoaikaiseen päätöksentekojärjestelmään, joka on edelleen tyypillinen huomattavalle osalle Venäjän asevoimien joukko-osastoja. Kummankin armeijakunnan toimintaa haittaa merkittävästi Venäjän käyttämä kaksoisvalvonta. Joukko-osastoihin kuuluvien komentajien päätöksenteko ja aloitekyky on hyvin minimaalinen, aloitekyvyn puute (minimaalisuus) voi olla seurausta Venäjän toteuttamasta kaksoisvalvonnasta, joka lisää kontrollia. Samoin pitkät  komentoketjut pidentävät päätöksentekoaikaa lähes kaikilla tasoilla.

Armeijakuntien toimintakykyä heikentää myös vääristynyt kuva todellisesta tilanteesta, joka on seurausta yksiköihin juurtuneesta tavasta vääristää tilannekuvauksia ja raportteja joukkojen tehokkuudesta. Tavanomaista on laatia raportteja, joissa vääristellään merkittävästi vihollisen ts. Ukrainan asevoimien, kokemia tappioita ja samalla luodaan vääristynyt kuva miehitetyille alueille sijoitettujen venäläisjoukkojen tehokkuudesta.

Useissa eri lähteissä on kuvattu joukkojen moraalia alhaiseksi, samoin yksiköiden tehokkuutta – etenkin tämä korostuu osastoissa, jotka on miehitetty heikommin koulutetuilla vapaaehtoisilla tai jopa pakkovärvätyillä. Tällaisten joukko-osastojen tappiot nousivat sodan alkuvaiheessa hyvin korkeiksi, ne menettivät jopa kolmanneksen tai enemmän vahvuudestaan offensiivisissa operaatioissa kaatuneina tai haavoittuneina. Kaatuneet ja haavoittuneet korvattiin pääsääntöisesti ”tykinruoaksi” kutsutulla miehistöllä. Näihin osastoihin kuuluneiden taistelijoiden varustus oli usein hyvin minimaalinen – rynnäkkökivääri ja kourallinen luoteja. (6)

Yksiköiden komentajille Venäjällä järjestetyt harjoitukset, tarkastukset ja erilaiset kurssit, jotka helpottavat etenemistä uralla ja ylennyksiä vanhemmiksi upseereiksi, harvoin – jos koskaan – kompensoivat miehistön heikkoa koulutustasoa, puutteellista päätöksentekokykyä ja olemattomia johtajaominaisuuksia, järjestelmä ei ole aiemmin juurikaan kannustanut itsenäiseen päätöksentekoon tai osoittamaan johtajuutta.

Miehistön palkkaus on alhainen, kuukausipalkka (sisältäen korvauksen taisteluihin osallistumisesta) on tavanomaisesti 300–400 USD kuukaudessa.

Arvioiden mukaan 1. ja 2. armeijakunta eivät nykyisillä – tai täysillä vahvuuksillaan kykene tavoitteellisiin hyökkäyksiin, kuin korkeintaan taktisella tasolla. Puolustustaistelussa 1. ja 2. armeijakunta eivät pysty tehokkaaseen puolustustaisteluun (täysilläkään vahvuuksilla), kun niihin kohdistuu Ukrainan asevoimien suorittama laajamittainen hyökkäys kahdella operatiivisella suunnalla. Käytännössä kummankin armeijakunnan primääritehtävä on Ukrainan laajamittaisen hyökkäyksen tapahtuessa pyrkiä viivyttämään hyökkääjää niin kauan, että Venäjän asevoimat ehtii lähettää yksiköitä miehitetyille alueille torjumaan hyökkäyksen.

Muita tekijöitä, jotka heikentävät 1. ja 2. armeijakunnan taistelutehokkuutta ovat muun muassa käytössä olevan tiedustelukaluston vähäisyys (poikkeuksena tilanteet, jolloin alueella on riittävästi Venäjän asevoimien tiedustelulennokki-- ja SIGINT-kalustolla varustettuja joukkoja); 1. armeijakunnan osalta heikkoa vastatulitoimintaa pidetään ongelmana; ei voi myöskään olla painottamatta sitä, että monimutkainen ja hidas päätöksentekomekanismi heikentävät miehitetyillä alueilla operoivien joukkojen, kuin myös armeijakuntien, tehokkuutta.

Ensimmäisen ja toisen armeijakunnan taistelevien joukko-osastojen koostumus ja rakenne ovat verrattavissa Venäjän asevoimien vastaaviin joukko-osastoihin. Ukrainalta miehitetyillä alueilla operoivien armeijakuntien hallinnosta ja logistiikasta vastaa kahdeksas armeija, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueella. Kahdeksannen armeijan esikunta, ja samalla Venäjän Ukrainan sotilasoperaation esikunta sijaitsee Novotšerkasskissa, Rostovin alueella.

Kirjoituksissani hyödyntämän, Informnapalmin laatiman, raportin ja muiden havaintojen perusteella voidaan todeta, että miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen tehokkuus ja iskuvoima ovat riippuvaisia siitä, kuinka paljon niihin, tai laajemmin miehitetyille alueille on sijoitettu Venäjän asevoimien ja maan muiden turvallisuuselinten vakituista väkeä tai sopimussotilaita, kuin myös siitä, kuinka nopealla aikataululla Venäjä kykenee (halua) toimittaa vahvistuksia sotatoimialueelle.

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf

2. Prometheus kustannuksen: Donbas in Flames – Guide to the Conflict Zone, s. 67.

Kuvan T-90A taistelupanssarivaunut kuuluvat Venäjän maavoimien 136. erillisen mekanisoidun prikaatin kalustoon. Prikaatin kotitukikohta sijaitsee Buinaksk’issa, Dagestanissa.

3. https://vienna.mfa.gov.ua/storage/app/sites/113/fsc/fsc966.pdf 

4. http://euromaidanpress.com/2015/08/28/ukraines-security-council-names-the-commanders-of-russias-hybrid-army-in-donbas/

5. https://vienna.mfa.gov.ua/storage/app/sites/113/fsc/fsc966.pdf 

6. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-gore-no-glory-for-war-veterans/28681378.html 

Lähteenä olen käyttänyt myös Informnapalmin julkaisemaa laajaa artikkelia ”Intelligence data on 1st and 2nd Army Corps of Russian Federation in occupied Donbas” ja ”Donbas in Flames – Guide to the Conflict Zone” kirjaa sekä Ukrainan puolustusministeriön keräämää aineistoa.

Olen myös hyödyntänyt Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua. 

Venäläistä panssarikalustoa miehitetyn Luhanskin alueella, Bilen taajaman kaakkoispuolella.