Vartiopaikalla - idän ja lännen välissä: Muistutus Venäjän luotettavuudesta sopimuskumppanina

Aiemmin tällä viikolla Yleisradio päästi jälleen ”ääneen” Rand-ajatushautomon Samuel Charapin, jonka lausunnot ja kommentit Ukrainan sodasta ovat aiemminkin herättäneet huomiota. (1 ja 2) Hän on jo pidemmän aikaa, ja hyvin johdonmukaisesti, ajanut agendaa, jonka mukaan Ukraina ei voi voittaa sotaa taistelukentällä, joten jokin muu ratkaisu on löydettävä – valitettavaa on se, että tämä ”muu ratkaisu” on käytännössä aina sellainen, joka hyödyttää Venäjää mutta jossa Ukrainan ja ukrainalaisten (miehitettyjen alueiden asukkaat mukaan lukien) tarpeet eivät tule täytetyksi. Toisin sanoen, häikäilemättömään ja rikolliseen sotaan ryhtynyt ydinasevalta Venäjä saa tahtonsa jollain tasolla läpi ja laajennettua Ukrainalta miehittämäänsä aluetta. Charapilta toistuvasti kommentteja ”kinuavia” medioitakin sopii soimata kotiläksyjen tekemättömyydestä, johon teemaan palaan kirjoitukseni lopulla.

En kuitenkaan ryhdy vääntämään rautalangasta sitä, miksi on vaarallista antaa Venäjälle myöten, ryhtyä rakentamaan aselepoa (tai tulitaukoa) nykyisessä tilanteessa. Sen sijaan käännän kelloa taaksepäin ja lainaan vuosientakaista kirjoitustani ”Venäläinen ’tulitauko’” muistuttaakseni ihmisiä, millainen tilanne oli vuosien 2014, 2015 ja 2016 aikana ja kuinka hyväuskoisina kuvittelimme silloisten sopimusten lopulta johtavan tilanteeseen, jossa sota (jota termiä harvemmin käytettiin) Itä-Ukrainassa päättyisi. Silloinen hyväuskoisuutemme ja naiivi suhtautumisemme Venäjään (puhun nyt päättäjistä), johti Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittamaan tuhoamissotaan. Mikä estää, ettei näin käy tulevaisuudessakin, jos Venäjä saa entistä tukevamman jalansijan Ukrainassa? Ei mikään, jos lännellä ei ole nyt rohkeutta pysäyttää Venäjää, ei sillä ole sitä tulevaisuudessakaan, kun Venäjä (ydinaseilla uhaten) jatkaa tuhoamissotaa Ukrainassa.

Huomautus lukijoille, kirjoitukseni ”Venäläinen ’tulitauko’” on alun perin julkaistu SSS-Radion verkkosivulla, todennäköisesti vuoden 2016 alkupuolella. Lainaan kirjoituksesta alle merkittäviä osia, lisäten tarvittaessa täydentäviä kommentteja, alkuperäisen tekstin ollessa kursiivilla-kirjoitettua. Alkuperäisestä kirjoituksestani poistan turhaa tautologiaa.

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen kevään ja kesän ukrainalaisia kaatuneita. Me unohdamme usein sen, että ensimmäisen kevään ja kesän kaatuneilla tarkoitetaan vuoden 2014 taisteluissa kaatuneita.

Venäläinen “tulitauko”

Kirjoituksen otsikko saattaa pohdituttaa jotakuta, mikä tai millainen on ”venäläinen ’tulitauko’”? Venäjän ja sen erikoisoperaattoreiden keväällä 2014 Itä-Ukrainaan kylvämän sodan myötä termi erilaisine muotoineen tuli tutuksi sotaa seuraaville, Ukrainan ja Venäjän sekä sen tukemien nukketasavaltojen solmiessa lukuisia tulitaukoja. Nämä ”tulitauot” päättyivät usein ennen kuin kunnolla ehtivät edes alkaakaan. Voimme todeta, että lähes kaikissa tapauksissa sovittua ”tulitaukoa” rikkoivat ensinnä Venäjän varustamat joukot. ”Venäläinen ’tulitauko’” on tulitauko, jonka ei ole tarkoituskaan pitää, joka Venäjän ja sille alisteisten joukkojen toimesta solmittiin vilpillisin lähtökohdin. Ja seuraavaksi vuosientakaiseen kirjoitukseen.

”Ukrainan sota on hiljalleen painunut taka-alalle Suomessa, hetkittäin se nousee päiväksi pariksi esille, kunnes jälleen hiljaisuus valtaa alaa ja Ukrainassa käytävä sota on pieni viite uutisissa. Toisinaan Ukrainan sodasta näkee edelleen käytettävän termiä sisällissota, joko siinä merkityksessä, että Ukrainan sota alkoi sisällissodasta tai sitten merkityksessä, jossa Ukrainassa on edelleen sisällissota – näin siis suomenkielisessä mediassa. Kumpikin tavoista ilmaista Ukrainassa käytävää sotaa on väärä, mutta erityisen harhaanjohtavaa on käyttää Ukrainan sodasta nyt termiä ’sisällissota’, kuvata Ukrainassa käytävää sotaa ’sisällissodaksi’. (1)

Mutta yhtä lailla harhauttavaa on kuvata Ukrainan sodan alkaneen sisällissotana, kuten Matti Vanhanen tekee kirjassaan ’Ulkopolitiikkaa’, seuraavaksi lainaus Vanhasen teoksesta:

”Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.” (s. 41).

Matti Vanhanen osuu oikeaan siinä, että Ukraina hoiti omat asiansa huonosti – se, tai sen johdossa olleet henkilöt, Janukovitšin klaani – hoitivat tehtävänsä huonosti. He eivät ajatelleet kansallista etua vaan omaa etuaan. Mutta muuten voidaan sanoa, että Matti Vanhasen arvio ei osu oikeaan, etenkin tapahtumien aikajana ei täsmää, jolloin seurauksena on sitten se, että johtopäätöskään ei ole oikea.

Kuten tiedämme, Euromaidan alkoi marraskuun lopulla 2013. Se oli seurausta siitä, ettei Viktor Janukovitš allekirjoittanut EU:n kanssa neuvoteltua assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta vaan hän taipui Putinin painostuksen edessä. Tästä pettyneenä kansalaiset lähtivät kadulle, kokoontuen Kiovassa Maidanille. Euromaidan liikehdintä johti lopulta, hallinnon toteuttaman brutaalin hyökkäyksen, ja verenvuodatuksen jälkeen Janukovitšin pakenemiseen Kiovasta helmikuun 2014 lopulla. Tässä vaiheessa Ukrainassa ei vielä ollut sisällissodasta tietoakaan, mellakat olivat pääosin keskittyneet Kiovaan – mutta muuallakin Ukrainassa oli tuettu Euromaidan liikettä. Kiovassa liikkeeseen oli liittynyt osallistujia kautta Ukrainan, kuin myös ulkomailtakin.

Kiovassa helmikuun lopulla tapahtunutta vallanvaihtoa seurasi liikehdintä Krimillä, liikkeelle lähtivät erityisesti paikallisen venäläismielisen pienpuolueen ’Venäjän yhtenäisyys’ kannattajat johtajanaan Sergei Aksjonov. Ennen Venäjän Krimillä suorittamaa miehitystä, puolueella oli ollut kokonaista 3 edustajaa Krimin satapaikkaisessa parlamentissa. (2) Tätä tapahtumaa seurasi Venäjän asevoimillaan ja turvallisuuspalvelun erikoisjoukoilla suorittama Krimin niemimaan miehittäminen, jonka seurauksena niemimaalla järjestettiin laiton kansanäänestys, jonka jälkeen niemimaa liitettiin laittomasti Venäjään.

Tämä kaikki tapahtui ennen kuin Itä-Ukrainassa alkoi sota, jota Vanhanen kutsuu kirjassaan ”sisällissodaksi” ja jota muissakin yhteyksissä on erheellisesti kutsuttu sisällissodaksi. Jo nyt voidaan päätellä se, että Vanhasen kirjassaan esittämä aikajänne on väärä: Maidania ei seurannut vallanvaihdon jälkeen sisällissota vaan Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehittäminen.

On myös hyvin kiistanalaista käyttää Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta nimeä ’sisällissota’, etenkin se on ollut tätä kesästä 2014, jolloin oli hyvin selvää, että taustalla on Venäjän hyvin aktiiviset ja aggressiiviset toimet. Käytännössä termin ’sisällissota’ käyttäminen on ollut kiistanalaista alusta alkaen. Kuitenkin on ymmärrettävää, että kevään ja alkukesän 2014 aikana käytettiin termiä ’separatismi’ ja arvioitiin liikehdinnän saaneen laajaa kannatusta paikallisissa. Mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa, vaan alusta alkaen ’separatismi’ oli Venäjän aktiivisia ja aggressiivisia toimia Ukrainan horjuttamiseksi ja palauttamiseksi uudelleen Venäjän omaan valtapiiriin.”

Täsmennän, pidän ymmärrettävänä sitä, että keväällä ja kesällä 2014 media kirjoitti ”separatismista” tapahtumakulun ollessa uuden ja kokonaiskuvan hämmentävän. Tuolloin asiantuntijatkin esittivät toisistaan poikkeavia arvioita Venäjän roolista.

”Tapahtumakulkua avasi tarkemmin Igor Girkinin eli Igor Strelkov niinkin aikaisin kuin marraskuussa 2014. Girkin oli näkyvässä roolissa sotilaskomentajana kevään ja kesän 2014 aikana miehitetyn Donetskin alueella. The Moscow Times’in artikkelissa hän kuvaa oivallisella tavalla sitä mikä rooli hänellä ja Venäjällä oli Itä-Ukrainassa väkivaltaisuuksien ja sodan alkuvaiheessa:

'I was the one who pulled the trigger of this war,’ Strelkov said in an interview published Thursday with Russia's Zavtra newspaper, which espouses imperialist views.

‘If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa,’ Strelkov, who uses that nom-de-guerre meaning ‘Shooter’ to replace his last name Girkin, was quoted as saying.

‘There would have been several dozen killed, burned, detained. And that would have been the end of it. But the flywheel of the war, which is continuing to this day, was spun by our unit. We mixed up all the cards on the table,’ he said.’ (3)

Huomioitavaa on se, että Strelkov ei nimitä Ukrainan sotaa ’sisällissodaksi’ vaan hän puhuu ’sodasta’. Toisaalta hän korostaa omaa merkitystään huomattavan paljon kuvatessaan tapahtumien kulkua ’I was the one who pulled the trigger…’. Käytännössä kyse oli Venäjän aggressiivisesta toiminnasta, yksinkertaistettuna jatkoa Krimin operaatiolle, eli Strelkovin olisi ollut syytä kuvata sodan alkua ’Russia was the one who pulled…’. - - -”.

Venäjän rooli rahoittajana, varustajana ja toimeenpanijana avautui laajemmin nk. Surkov Leaksin myötä. (3) Vuoto sai nimensä Vladislav Surkovin mukaan, joka kuului Kremlin sisäpiiriin ja jonka vastuulla Ukrainan (ts. Donbasin) asiat olivat erottamiseensa, helmikuussa 2020, asti. Surkov Leaksissa oli kyse ukrainalaisen CyberHunta-hakkeriryhmän yli gigatavun sähköposti ja asiakirjavuodosta, joka oli peräisin Surkovin toimistosta sekä hänen sähköpostista.

” - - - Sotatoimialueen toistuvista tulitauoista huolimatta raskaita taisteluita käydään kaiken aikaa, esim. Donetskin luoteis- ja pohjoispuolella on käyty raskaita taisteluita jo pidemmän aikaa. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoispataljoonien menettäessä miehiä kuolleina ja haavoittuneina päivittäin. Juuri päättyneen maaliskuun kuluessa Ukrainan sotilastappiot olivat 19 kuollutta ja 128 haavoittunutta. Kuolleista vain yksi menehtyi muussa kuin taistelutilanteessa. (4) Maaliskuun kuluessa rekisteröitiin myös muutamia siviileiden vammautumisia taistelutoimien seurauksena tai räjähteiden/miinojen räjähdyksiin. Nämä tiedot ovat Ukrainan hallinnassa olevilta alueilta.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on olennaisesti vaikeampaa saada paikkansa pitävää luotettavaa tietoa. Heillä propagandan osuus on suuri, uutisia värittävät propagandaa sisältävät ’tietoiskut’, jotka vaikeuttavat merkittävällä tavalla uutisten paikkansapitävyyden arviointia. Samoin osa uutisista on keksittyjä tai hyvin räikeästi muunneltuja. Osa on tunnustetustikin propagandaa ja heidän käymää tiedotussotaa. Tällaisessa propagandistisessa tehtävässä alueella toimii myös suomalainen Janus Putkonen, DONi News:in päätoimittajana. (5)

ETYJ eli OSCE on raportoinut huomattavan paljon tulitaukorikkomuksista kuin myös muista rikkomuksista joihin Venäjä, ja sen tukemat joukot ovat syyllistyneet. Tulitaukosopimuksen mukaan raskas aseistus piti vetää rintamalta selustaan valvotuille alueille, on kuitenkin käynyt siten, että näille paikoille siirrettyä kalustoa (esim. panssarivaunuja ja telatykkejä) on kadonnut eikä niiden sijaintipaikka ole täten enää ETYJ:n tarkkailijoiden tiedossa. Miehitetyillä alueilla on ETYJ:n havaintojen mukaan sijoitettu raskasta aseistusta myös siviilirakennusten tuntumaan, esim. 3. huhtikuuta julkaistussa raportissa mainitaan ainakin kuuden 2S3 Akatsiya 152 millin telatykin sijoitetun siviilirakennuksen takapihalle Mokrojelantšykin kylässä Donetskista kaakkoon. (6) Alue on selustassa, mutta tästä huolimatta telatykit olivat paikassa, jossa niiden ei pitäisi olla.”

Sodan tulevina vuosina (eli vuodesta 2016 eteenpäin) ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tehtävänkuva Donbasissa kävi entistäkin haasteellisemmaksi. (4) Sen toimintaa estettiin ja haitattiin kaiken aikaa Venäjän johtamien ja varustamien joukkojen taholta. Venäjän roolin ollessa vähintäänkin kiinnostavan. Sen ohella, että maa oli osallinen sodassa, se osallistui kaiken aikaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toimintaan, mikä sekin oli seurausta länsimaiden lepsuudesta ja kyvyttömyydestä vastata Venäjän haasteisiin riittävän määrätietoisesti.

”- - - havaintojen perusteella voidaan sanoa, että Minsk II sopimus ei ole toteutunut eikä tulitauko pidä, joten Ukrainan kohdalla on syytä puhua edelleen sodankäynnistä tai asemasodasta. Se, että tilanne rintamalla ei ole juurikaan muuttunut, sotilaita ja siviilejä kuolee edelleen, haavoittuneita tulee lähes jokainen päivä, on syytä pitää mielessä. Tämän seurauksena on myös hyvin loogista, että Venäjää muistutetaan säännönmukaisesti siitä, ettei se ja sen tukemat militantit, jotka ovat käytännössä Venäjän hallinnolle alisteisia, ole täyttäneet tulitaukosopimuksen ehtoja vähäisemmissäkään määrin. Tästä seuraa sitten se, että Venäjään kohdistettuja sanktioita ei tule lieventää. On myös hyvin huolestuttavaa, että merkittävinä pidettävät suomalaiset toimivat vähintäänkin moraalisesti arveluttavalla tavalla siirtyessä pakotelistalla olevien yritysten palvelukseen, ent. pääministerimme Esko Ahon tapauksessa, Sberbankin hallitukseen. Yhtä lailla nykyisen pääministerin Juha Sipilän tapausta vähättelevät kommentit pistävät mietityttämään. Tämä omalta osaltaan hajottaa EU:n yhteistä rintamaa Venäjän toimia vastaan. Teko voi näyttäytyä vähäisenä, mutta on huomioitava kokonaisuus ja se, kuinka Venäjä hyödyntää näitä EU-rintamasta lipeämisiä omassa viestinnässään – kuin myös propagandassaan.

Tärkeää on myös se, että länsimaat eivät unohda Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Kyseessä on sota, jossa on kuollut tuhansia sotilaita ja siviilejä, Saksan tiedustelupalvelun mukaan kuolleiden kokonaismäärä voi olla jopa 50 000. (7) YK on aiemmin arvioinut sodassa menehtyneet 5400 sotilasta ja siviiliä, Ukrainan hallinto on arvioinut siviilitappioiksi 5400 ja sotilastappioiksi 1200. (8) Nämä lukemat eivät ole ajantasaisia. YK:n alainen OCHA on arvioinut helmikuun 16. 2016 mennessä Ukrainan sodassa menehtyneen kaikkiaan 9167 ihmistä Donbassin väkivaltaisuuksien alun eli 6. huhtikuuta 2014 jälkeen. Kyseessä on kaikin mittarein mitattuna tämän vuosituhannen huomattavimpia käynnissä olevia sotia. Kyseistä sotaa on myös nimitetty Venäjän asevoimien kenttälaboratorioksi, jossa he ovat testanneet aseistustaan ja taktiikoitaan. Itä-Ukrainassa onkin havaittu lukuisia kertoja Venäjän asevoimien moderneintakin kalustoa vanhemman ”raudan” ohella.

Käynnissä olevan sodan väheksyntä ja aliarvioiminen, puhumattakaan, että pitää sitä sisällissotana on käytännössä Venäjän pussiin pelaamista – juuri sitä mitä Putinin propagandakoneisto haluaa (ja kaipaa).”

* * *

Edellä, Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksessa pääsimme kurkistamaan historiaan, aikaan, jolloin sota Donbasissa oli jo muuttunut asemasodaksi, jota kesti vuosien ajan, kunnes 24. helmikuuta 2022 kaikki muuttui merkittävällä tapaa Venäjän aloittaessa laajan koko Ukrainaan kohdistuvan offensiivin. Näiden vuosien kuluessa Donbasiin solmittiin lukuisia tulitaukoja, jotka olivat vain sanoja paperilla. Näinä vuosina nähtiin myös Minskin sopimukset, joiden henkeä Venäjän ei todennäköisesti edes ollut tarkoituskaan noudattaa. Venäjän toimet saivat myös aikaan sen, että Ukrainan oli mahdotonta panna sopimuksia täytäntöön sovitussa laajuudessa. Mikäli se olisi niin tehnyt, Venäjä olisi saanut toimivan vipuvarren, jolla vaikuttaa Ukrainan sisäpolitiikkaan ja mahdollisesti saavuttaa päämääränsä, johon se nyt koettaa päästä asevoimin.

Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan Samuel Charapin kaltaisilta puhuvilta päiltä sen, kuinka luotettavana sopimuskumppanina he pitävät Venäjää. En myöskään lähtisi etsimään tapaa järjestää Ukrainan turvatakuut Lähi-idästä, siitä kuinka Yhdysvallat tukee Israelia, kuten Charap ehdottaa. (5) Minun on vaikea kuvitella, että Yhdysvallat (tai yksikään länsimaista) sitoutuisi samalla tapaa Ukrainan turvallisuuden turvaamiseen, mitä Yhdysvallat on sitoutunut Israelin tukemiseen. Ei tarvinne vääntää rautalangasta syitä tähän!

Turvatakuiden rinnalla kulkee myös kaiken aikaa toinen kysymys, kuinka taata ihmisoikeuksien toteutuminen miljoonille ukrainalaisille, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla? Jätämmekö heidät oman onnensa nojaan? Mikä itse asiassa olisi varsin luontevaa käyttäytymistä moraaliposeerausta harjoittaville länsimaille. Leukoja kyllä louskutetaan mutta kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, niin alkaa selittely.

Toivoisinkin, että jatkossa toimittajat haastaisivat näitä puhuvia päitä nykyistä enemmän, vaatisivat ottamaan kantaa ”entä, jos”-kysymyksiin. Tämän vuoden heinäkuussa kirjoittamassani blogissa ”Media päästää ’puhuvat päät’ aivan liian helpolla” muutamia skenaarioita, joita toivoisin toimittajien nostavan esiin haastatteluissaan.

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20053664

2. https://yle.fi/a/74-20036526

3. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/russia-funds-and-manages-conflict-in-ukraine-leaks-show/

4. Aiheesta lähteistettynä kirjoituksessani ETYJ epäkiitollisessa asemassa Ukrainan sotanäyttämöllä, julkaistu huhtikuussa 2021.

5. https://yle.fi/a/74-20053664

Alkuperäisen Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksen lähteet. Osa linkeistä ei välttämättä enää toimi tai ole turvallinen avata (esim. dninews):

1. http://www.skp.fi/2015-16-6/ukrainan-sisallissota-rauhanliikkeen-koetinkivi

2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Aksjonov

3. http://www.themoscowtimes.com/news/article/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine/511584.html

4. http://uatoday.tv/politics/full-ceasefire-19-ukrainian-servicemen-killed-128-wounded-in-march-623286.html