Ukraina sotii monella rintamalla

Ukrainassa on sodittu jo yli neljän vuoden ajan, noin 11 000 ukrainalaista on kuollut sotatoimien seurauksena. Sen ohella, että Ukrainassa käydään perinteistä sotaa, maa puolustautuu Venäjän hyökkäykseltä, Ukraina on pakotettu monen rintaman sotaan. Käyn kirjoituksessani lyhyelti sodankäynnin eri muotoja, joita Venäjä ja sen liittolaisena/ tukijana toimivat voimat Ukrainaan kohdistavat – toisin sanoen tässä kirjoituksessa keskityn Ukrainan taisteluun maan ulkoisten voimien synnyttämiä aggression muotoja vastaan. Tämän sodan ohella Ukrainassa on käynnissä yhteiskunnallinen kamppailu esim. korruptiota vastaan, yhteiskunnassa käynnissä oleva muutosprosessi, jonka eräs osa korruption vastainen sota on, muodostaa osan Ukrainan tämän päivän haasteista.

Venäjä liittolaisineen, jollaisina tässä asiayhteydessä voidaan pitää esim. alueita, jotka eivät ole emämaidensa vaan Venäjän suorassa tai välillisessä valvonnassa – kuten Transnistria, kohdistaa Ukrainaan karkeasti rajaten seuraavia aggression muotoja. Venäjän tukijoita löytyy myös länsimaista erilaisten yhteisöiden, organisaatioiden kuin myös päättävässä asemassa olevien henkilöiden taholta – unohtamatta heitä, jotka toistavat kritiikittä Venäjän välittämää valheellista tarinaa. Ukrainaan kohdistuvia aggression muotoja:

- konventionaalinen sota

- informaatio ja propagandasota

- sisäisen epävakauden synnyttäminen

- miehitys

- hybridisota, kybersota

Edellä lueteltujen laajempien toimien ohella on hyvä huomioida yksilöiden kautta yhteisöihin ja lopulta yhteiskuntaan vaikuttavia toimenpiteitä, kuten ihmisoikeusloukkaukset – joihin lasken kuuluvan myös vangittujen kidutuksen, näytösoikeudenkäynnit tuomioineen, ihmisryhmiin kohdistuvan vainon – jollaista harjoitetaan Krimin niemimaalla vainon kohdistuessa erityisesti Krimin tataareihin, summittaiset pidätykset, ihmisoikeuksien rajoitukset – jollaista esiintyy miehitetyillä alueilla Krimillä ja Donbasissa etc.

Miehitetyillä alueilla erilaisten rajoittavien toimenpiteiden, summittaisten pidätysten, näytösoikeudenkäyntien tarkoituksena on muodostaa pelonilmapiiri, jonka myötä ihmisten halukkuus vastustaa miehitystoimenpiteitä vähenisi tai jopa loppuisi. Erilaisten pidätysten ja usein tekaistujen todisteiden myötä synnytetään kuvaa ”kansanvihollisia” vastaan taistelusta, tämän taistelun varjolla kansalaisoikeuksia rajoitetaan entisestään pelonilmapiirin vähentäessä halukkuutta toimenpiteiden vastustamiselle. Nämä ”kansanviholliset” tai ”terroristit” harvoin ovat muuta kuin ihmisiä, jotka peräävään kansalaisoikeuksiaan kyseenalaistaen Venäjän toimet miehitetyillä alueilla. Eri ihmisoikeusaktivistien ja ryhmien mukaan pidätettyjen kidutus on hyvin yleistä, ihmisoikeustilanne Venäjän miehittämällä Krimillä on huono. (1)

Konventionaalinen sota

Sotatoimien ensitahdit lyötiin huhtikuun 12. 2014, jolloin talvella Venäjän GRU:sta* eronnut Igor ”Strelkov” Girkin miehineen aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella ottaessaan haltuun kyseiset kaupungit. Tulevina päivinä ja viikkoina vastaavia operaatioita – tai sellaisten yrityksiä – nähtiin muuallakin Ukrainan itä- ja eteläalueilla. Edelleen käynnissä olevasta sodasta on kirjoitettu minun ja muiden toimesta sen verran paljon, että tässä kirjoituksessa ei ole perusteltua antaa konventionaaliselle sodalle huomattavaa huomiota. Lukijoiden on kuitenkin syytä muistaa se, että Itä-Ukrainassa käydään eräänlaista asemasotaa, jossa menehtyy ja haavoittuu sotilaita lähes päivittäin ja jossa siviilit elävät sodan keskellä. Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien osastojen, kuten kansalliskaarti, tappiot ovat määrällisesti rinnastettavissa Suomen käymän jatkosodan asemasotavaiheen tappioihin.

Ilman Venäjän osuutta sota olisi loppunut todennäköisesti ennen vuoden 2014 päättymistä Ukrainan voittoon – Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden palauduttua sen hallintaan. Venäjä on toimittanut alueelle runsaasti kalustoa, miehiä – joukossa vapaaehtoisten ohella myös asevoimien ja muun turvallisuuskoneiston joukkoja, kuin myös ammuksia ja muuta sodankäynnissä tarvittavaa varustusta, unohtamatta koulutusapua, rahoitusta, tiedustelutietoa etc.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden (ns. kansantasavallat) joukot on jaettu kahteen armeijakuntaan, 1. ja 2. armeijakuntaan, joilla on kalustoa seuraavasti. Taulukossa esitetyn kaluston vahvuus on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Venäjällä sijaitsevien Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa. Kumpikin armeijakunta on Venäjän asevoimien upseerin komennossa, 1. armeijakunnan komentajana toimii kenraalimajuri Aleksei Zavizon, ja 2. armeijakunnan komentaja on kenraalimajuri Jevgeni Nikiforov.

1. ja 2. armeijakunnan kalusto. (2)

Tähän mennessä sodan kokonaistappiot Ukrainan osalta nousevat noin 11 000 kuolleeseen sotilaaseen ja siviiliin, heidän lisäksi Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisessa kuoli 298 kolmansien maiden kansalaista. Venäjän asevoimien ja vapaaehtoisten kokonaistappioista ei ole tietoa, maan hallinto on tehnyt parhaansa salatakseen sodan inhimillisen kärsimyksen laajuuden – jopa kymmeniä tuhansia Venäjän riveissä taistelleita on kuollut tässä sodassa.

Informaatio ja propagandasota

Ukrainaan on ollut käynnissä olevan sodan aikana hyvin voimakkaan informaatio ja propagandasodan kohteena, jos olemme tarkkoja, tämä toiminta alkoi Venäjän taholta jo syystalvella 2013, jolloin ukrainalaiset kokoontuivat Kiovan keskustaan ja alkoi Ukrainan silloisen presidentti Viktor Janukovytšin kauden päättänyt Euromaidan. Venäläispropagandassa maalailtiin Euromaidanille osallistujista kuvaa, jonka mukaan he olisivat fasisteja – todellisuudessa äärioikeistolaisten ryhmien osuus oli marginaalinen, kuten Timo Hellenberg yhdessä Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) kanssa kirjoittamassa kirjassa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta kertoo. Venäläispropaganda löi tuolloin itsensä läpi myös lännessä, moni arvostettu läntinen media nielaisi tarinan fasisteista Maidanilla, tämän valeuutisen kumoaminen on osoittautunut äärimmäisen hankalaksi, koska yhä edelleen lännestä löytyy heitä, jotka levittävät – tietoisesti – Venäjän välittämää disinformaatiota. Kuten Donetskissa asunut ystäväni L totesi, muutuimme yhdessä yössä ystävistä vihollisiksi. Toki tämä ”ystävyyskin” oli vain näennäistä, se nimittäin oli tavattoman yksipuolista ystävyyttä, sellaista, jossa oli elettävä Venäjän ehdoilla, Moskovaa miellyttäen – kuulostaako tutulta?

Venäläispropagandan levittäjinä on ollut merkittäviä valtio-omisteisiä yhtiöitä, kuten Russia Today, joka monikansallisena ja monella kielellä uutisoivana on levittänyt häikäilemättä venäläispropagandaa globaalisti, aivan kuten on tehnyt Sputnik Newskin. Toisessa ääripäässä ovat sitten selkeät propagandistiset julkaisut, joista osa on toiminut Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin – niidenkin rahoitus on tullut Venäjältä. Tällainen toiseen ääripäähän kuulunut propagandatoimisto on ollut suomalaisen Janus Putkosen vetämä DONi News. Nyt näyttää siltä, että DONi Newsin toiminta on – ainakin tällä erää – päättynyt, sen myötä Putkonen on siirtynyt Luhanskiin. On hyvin todennäköistä, että DONi Newsin jättämän aukon paikkaa jokin toinen – vastaavaan tarkoitukseen luotu – propagandatoimisto, kuten vaikkapa DAN – Donetsk News Agency, (3) jonka sijaintipaikkana näyttää olevan samainen alue Donetskin keskustassa kuin DONi Newsilläkin oli.

Oma lukunsa venäläispropagandan levittäjänä on sosiaalisen median huomattava rooli. Suomalainen tutkiva toimittaja Jessikka Aro kirjoitti laajan ja hyödyllisen katsauksen Venäjän trollitehtaasta, (4) tämän seurauksena hän joutui hyvin voimakkaan häirintä- ja mustamaalauskamppajan kohteeksi, jonka seurauksena käydään tällä hetkellä oikeutta. Kampanjan moottoreina voidaan sanoa olleen – olevan – Venäjälle työskentelevä Johan Bäckman sekä MV-lehden perustaja Ilja Janitskin.

Venäjä hyödyntää edelleen sosiaalista mediaa, kuten Facebookia ja Twitteriä propagandan levittäjinä. Propagandaa levittävät palkattujen trollien ja propagandistien ohella hyödylliset idiootit sekä selkeästi ideologian sumentamin silmin maailmaa katsovat henkilöt, joista osa toki on samalla hyödyllisiä idiootteja. Ukrainaan tämä propaganda kohdistuu hyvin voimakkaasti, sen avulla pyritään heikentämään Ukrainan ja sen läntisten tukijoiden liittoa, synnyttämään epäluottamusta Ukrainaan kuin myös muokkaamaan kuvaa rintaman tapahtumista Ukrainalle epäedulliseen suuntaan – viimeisimmän kohdan osalta disinformaation ja valeuutisten korjaaminen vain on toivottoman hidasta, disinformaation runsaudesta johtuen. Faktan tarkastus vie kohtuuttomasti aikaa. Yksinkertaisimmillaan disinformaatio voi olla alla olevan kuvakollaasin kaltaista.

@MauriceSchleepen levittää valeuutisia Ukrainan joukkojen siirroista.

Yllä olevassa kuvakollaasissa vasemmalla ”Maurice Schleepenin” twiitti 3. elokuuta 2018, jossa kuvana kuva neljän vuoden takaa elokuulta 2014. Todellisuudessa mitään joukkojen siirtoja ei ole käynnissä, kaikki on – jos ei – mielikuvituksen tuotetta niin ylhäältä johdettua toimintaa. Schleepen ei suinkaan ole ainoa, joka tällaiseen hyvin yksinkertaiseen harhaanjohtamiseen on syyllistynyt (mainitsematta kertaakaan kyseessä olevan kuvituskuvan). Janus Putkosen DONi News syyllistyi vastaavaan tavattoman usein, räikeimmillään propagandaviestiä vahvistamassa käytettiin kuvia tapahtumista, joihin Venäjän joukot olivat syyllistyneet.

Vasemmalla kaksi DONi Newsin ”uutista”, oikealla alkuperäinen kuva Mariupolista tammikuulta 2015, jolloin venäläisjoukot tulittivat kaupunkia 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä – iskussa kuoli noin 30 siviiliä yli sadan vammautuessa.

Venäjä painostaa Ukrainaan ja pyrkii vaikuttamaan maan suhteisiin ulkovaltoihin myös seuraavan kaltaisilla uutisilla ”На Украине готовят боевиков для Майдана в Белоруссии” (Ukrainassa valmistellaan militantteja Maidaniin Valko-Venäjällä). (4)

Venäjän äänen toistajia löytyy länsimaista runsaasti, on lukematon joukko erilaisia verkkosivustoja, tai näennäisiä ”uutistoimistoja” levittämässä propagandaa. Osa näistä on MV-lehden kaltaisia alt-right-ryhmiä tukevia sivustoja. Erästä tällaista propagandauutista tarkasteli @DFRLab artikkelissa ”Three thousand fake tanks” – valeuutisen kolmesta tuhannesta tankista oli laskenut liikkeelle Janus Putkonen. (6)

Osa näistä vale- ja propagandauutisia välittävistä henkilöistä on toimissaan hyvin häikäilemättömiä, voidaan sanoa, että hyvän maun ohella he rikkovat lakia heittäen samalla varjon rehellisesti työtään tekevien toimittajien niskaan. Britti Graham W. Phillips työskentelee FSB:lle, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla työskennellessään hän on ”toimittajana” esiintyen välittänyt informaatiota venäläisten johtamille proxy-joukoille, osassa tapauksia videokuvaa on välitetty venäläisjoukoille livenä. Yhdysvalloista kotoisin oleva, Phillipsin entinen kuvaaja, Patrick Lancaster on muun muassa välittänyt maailmalle ”uutisia”, joiden mukaan hän on löytänyt kymmenittäin MH17 uhrien jäänteitä sekä laatikoittain koneenosia putoamisalueelta, @GlasnostGone eli Alex King on tehnyt runsaasti työtä paljastaessaan Lancasterin toiminnan. (7) King on toimittanut käyttämänsä aineiston MH17 pudottamista tutkiville alankomaalaisviranomaisille.

Sisäisen epävakauden synnyttäminen

Nämä toimet voidaan osin laskea kuuluvaksi Ukrainaan kohdistettujen hybridisodan toimien kanssa samaan kategoriaan. Sen lisäksi, että Venäjä on yrittänyt lähettää Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta sabotaasiryhmiä demarkaatiolinjan yli Ukrainan hallinnoimille, Venäjä pyrkii soluttamaan Ukrainaan pakolaisten ja paluumuuttajien joukossa provokaattoreita sekä kollaboraattoreita, joiden tehtävänä on horjuttaa yhteiskunnallisia rakenteita sekä synnyttää paikallisesti jännitteitä erilaisten ryhmien välille. Eräissä tapauksissa jännitteitä pyritään synnyttämään eri kansallisuuksien välille, tai eri valtioiden, kuten puolalaisten ja ukrainalaisten ja sen myötä Puolan ja Ukrainan välille.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on hajottanut tämän vuoden kevään ja kesän kuluessa useita ryhmiä, joiden tarkoituksena oli provosoida ja synnyttää yhteenottoja eri ryhmien välille. Eräiden ryhmien tarkoituksena on ollut pienimuotoisten terrori-iskujen tekeminen, kuten ”Harkovan vastarintaliike” (”Харьковское движение сопротивления”) tapauksessa. Ryhmän tarkoituksena oli tehdä terrori-iskuja Harkovan alueella, ensimmäiseksi kohteeksi oli valikoitunut UPA:n taistelijoille pystytetty muistomerkki. Vastaavasti Tšernihivissä SBU on hajottanut ryhmän, joka vandalisoi synagogia ja suoritti hyökkäyksiä uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia vastaan. Viranomaiset pidättivät myös ryhmän organisaattorina toimineen Ukrainan kansalaisen, joka oli kotoisin maan eteläosista. Pidätyksen yhteydessä löytynyt kirjallinen materiaali oli toimitettu ryhmälle Venäjältä.

Ukrainalaislähteiden mukaan Venäjän valtio etsii järjestelmällisesti henkilöitä operaattoreikseen. Heidän kautta Venäjää pyrkii synnyttämään Ukrainaan konflikteja sekä ruokkimaan vihamielisyyttä eri väestö- ja uskonnollisten ryhmien välille.

Sisäistä epävakautta yritetään lisätä myös erilaisten attentaattien ja palkkamurhien, tai niiden yritysten myötä. Osa näistä toimista on selkeästi osa Venäjän Ukrainaan kohdistamaa sodankäyntiä/ hybridisotaa. Ukrainan kohdalla, koska maa on de facto sodassa Venäjän kanssa, ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista erotella hybridisotaa, vastaavasti Suomen kohdalla on tarkoituksenmukaista puhua hybridisodasta silloin kun sellaista meihin kohdistetaan.

Miehitys

Venäjä miehittää Ukrainalle kuuluvaa Krimin niemimaata kuin myös osia Itä-Ukrainan Donbasin alueesta. Miehitys sinänsä on Ukrainaan kohdistuva aggressio, samalla miehitettyjen alueiden kautta on mahdollista vaikuttaa Ukrainaan – niiden kautta Venäjä pyrkii lähettämään kollaboraattoreita ja terroristeja Ukrainaan. Itsessään miehitys vaikuttaa alueen asukkaisiin, sen myötä yli miljoona Itä-Ukrainassa asunutta on joutunut jättämään kotiseutunsa – Krimin niemimaalta kymmeniä tuhansia on paennut jatkuvaa ja organisoitua vainoa, joka kohdistuu Venäjän miehitysvallan vastustajiin sekä – erityisesti – Krimin tataareihin.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla terveydenhuolto on paikoin romahtamaisillaan, tai romahtanut. Alueella kytee HIV-epidemia, lääkäreitä ja lääkkeitä on aivan liian vähän.

Harvemmin läntisissä medioissa on kuitenkaan kiinnitetty huomiota siihen, että sodan ja miehityksen aikana Venäjä on siirtänyt miehittämilleen alueille kenties jopa tuhansia etnisesti venäläisiä. Donetskista saamieni tietojen mukaan alueelle on muuttanut lukemattomia henkilöitä ja perheitä pakotettuna tahi painostettuna, muuttaneet ovat Venäjällä kuuluneet yhteiskunnan pohjasakkaan osan ollessa kodittomia. Miehitettyyn Donetskiin muuttamista on motivoinut lupaukset asunnosta, (joka on usein takavarikoitu todellisilta omistajilta). Mitä tapahtuu miehityksen päätyttyä? Ymmärtääkö länsi sitä, että nämä alueelle muuttaneet eivät välttämättä voi sinne jäädä alueiden siirryttyä takaisin Ukrainan haltuun, että asuntojen omistajat haluavat kotinsa takaisin? Ei ole Ukrainan velvollisuus kantaa tätä taakkaa, ryhtyä joku päivä elättämään heitä.

Hybridisota (& kybersota)

Osa edellä mainituista toimenpiteistä on sellaisia toimia, jotka esim. Suomeen kohdistettuna ovat hybridisotaa – Suomessa tosin puhuttaisi hybridivaikuttamisesta, koska kynnys sanan sota käytölle on niin korkea.

Venäjän hybridisodan toimina voidaan pitää erinäisiä palkkamurhia, Adam Osmaev yritettiin murhata Kiovassa kesäkuussa 2017 – hänen vaimonsa Amina Okueva kuoli attentaatissa lokakuun viimeisenä päivänä 2017. Toimittaja Arkadi Babtšenkon lavastetun murhan eräänä tarkoituksena oli paljastaa venäläisten organisoimia salamurhia, sen avulla saatiin myös haltuun ns. tappolista. SBU:n valmistelemaa operaatiota on kritisoitu runsaasti länsimaissa, samalla ei kuitenkaan ole ymmärretty sitä, että Ukraina on laaja-alaisen hyökkäyksen kohteena – maa taistelee usealla rintamalla hyökkääjää vastaan, jolloin on turvauduttava epämiellyttäviin keinoihin vihollisen torjumiseksi.

SBU:n suorittamien operaatioiden perusteella voidaan myös päätellä, että Venäjä valmistelee operaatioita, joilla pyritään vaikuttamaan Ukrainassa pidettäviin presidentinvaaleihin. Venäjä pyrkii käyttämään hyviksi havaitsemiaan keinoja vaikuttamisoperaatioissa. Sodan ja Krimin miehityksen myötä näkyvä vaikuttaminen tuskin tuottaa vastaavaa tulosta kuin aiemmin. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Venäjä tuki hyvin näkyvästi Viktor Janukovytšia. Janukovytš julistettiin ensin vaalien toisen kierroksen voittajaksi, mutta 3. joulukuuta 2004 Ukrainan korkein oikeus mitätöi tuloksen ilmenneiden väärinkäytösten vuoksi. Toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta, 2. kierroksen voitti oppositionehdokas Viktor Juštšhenko.

Osa Venäjän toimista esim. Suomeen kohdistettuna täyttäisi selkeästi hybridisodan tunnusmerkit, Ukrainassa ne ovat osa Venäjän sotatoimia ja vaikuttamista – keinoja synnyttää epävakautta ja horjuttaa alueiden taloutta. Tällaisena toimenpiteenä voidaan pitää Venäjän harjoittamaa laivojen pysäyttelyä ja tarkastamista Asovanmerellä, kansainvälisillä merialueilla ja paikoin Ukrainan aluevesillä tai aivan niiden tuntumassa. Hromadske international kysyykin – “Is Russia Annexing The Azov Sea?” Venäjän ilmeisenä tarkoituksena on pysäytysten avulla vaikeuttaa (tehdä lopulta mahdottomaksi) ukrainalaisten Mariupolin ja Berdjanskin satamien käytön. Kansainvälisen yhteisön hidas reagointi vastaavasti osoittaa sen kuinka hankala tällaisessa tapauksessa on löytää nopeaa ja tehokasta vastatoimenpidettä – näyttää siltä, ettei ole halua kiristää pakotteita niin paljon, että Venäjä lopettaa tällaiset laittomat toimet.

Venäjä on kohdistanut Ukrainaan sodan kuluessa lukuisia kyberoperaatioita, iskuja, viimekesäinen Petya- ja NotPetya-haittaohjelma oli – globaalista leviämisestään huolimatta – suunnattu erityisesti Ukrainaa vastaan. Ukrainan sähköntuotantoa ja siirtoverkkoa vastaan on myös isketty useamman kerran. Kyberhyökkäysten ohella Venäjän valtiolle työskentelevät ryhmät, kuten Fancy Bear ja Cozy Bear, ovat olleet toteuttamassa muunlaisia iskuja sekä olleet hakkerointiyritysten taustalla.

Viime vuoden toukokuussa Ukraina kielsi venäläisen sosiaalisenmedian (Vkontakte ja Odnoklassniki) käytön – pyrkien ainakin rajoittamaan sitä, samalla kiellettiin venäläisen sähköpostiohjelma Mail.ru:n sekä venäläisen kyberturvallisuusyhtiö Kasperskyn ohjelmien käyttö. Tällaista operaatiota voidaan jossain määrin pitää hybridi- että propagandasodan vastaisena toimenpiteenä.

Kiellettyjen venäläisomisteisten palveluiden logot.

Tämä on lyhyt yhteenveto Venäjän Ukrainaan kohdistamista toimenpiteistä alkaen voimankäytöstä ts. hyökkäyssodasta ja miehityksestä ja päätyen propagandasodan kautta muuhun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Jokaisesta erillisestä aihealueesta olisi syytä laatia seikkaperäisempi – syvällisempi – kirjoitus, jossa olisi mahdollista tarkastella tapahtumia olennaisesti tarkemmin pohtien niiden kokonaisvaikutusta sekä Venäjän että sen tukijoiden roolia niissä. Oma ymmärrykseni etenkin kybersodankäynnin ulottuvuuksista on valitettavan rajallinen, joten jo osin siitä syystä johtuen, tässä kirjoituksessa se sai marginaalisen huomion verrattuna sillä – laajamittaisen hyökkäyksen myötä – synnytettyyn vaurioon/ vahinkoon.

Marko

1. https://www.ohchr.org/EN/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=22140 

2. http://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/07/venalaisjoukkojen-kokoonpano-ita.html 

3. https://dan-news.info/en/ 

4. http://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

5. https://www.pravda.ru/news/world/formerussr/ukraine/01-08-2018/1390317-ukraine-0/ 

6. https://medium.com/@DFRLab/three-thousand-fake-tanks-575410c4f64d 

7. https://www.youtube.com/watch?v=I-aV1pWN5Wc 

*: GRU – tiedustelupäähallinto on Venäjän federaation asevoimien sotilastiedustelun keskuselin.