Ukraina kielsi venäläisen sosiaalisen median, sotaa käyvän maan ratkaisu oudoksuttaa eräitä

En ole aiemmin kyennyt huomioimaan viime viikolla runsasta keskustelua herättänyttä Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon määräystä venäläisen sosiaalisen median (Vkontakte ja Odnoklassniki) ja venäläisen hakukoneen Yandexin sekä venäläisen sähköpostiohjelma Mail.ru:n kieltämisestä. Rajoitus – kielto – ulottuu myös venäläisen kyberturvallisuusyhtiö Kasperskyn ohjelmien käyttöön. Yritän nyt tarkastella tätä tapausta hiukan tarkemmin, nostaa esille näkökulmia, joihin keskustelussa Suomessa on vähemmin viitattu tai jotka on jopa ohitettu maininnoitta.

Kuvaan yhdistetty kiellettyjen venäläisomisteisten palveluiden logot.

Helsingin Sanomien nimettömässä pääkirjoituksessa ”Porošenko vahingoittaa sensuurilla omaa maataan” (1) nostetaan esille teeman sananvapauspuoli, mikä on ymmärrettävä huoli kun tapahtunutta tarkastellaan yksipuolisenrajoittuneesti maasta, jossa ei käydä sotaa ja joka ei ole hyökkäyksen kohteena ja jonka osia ei ole miehitetty, mutta juuri tässä piilee tähän yksipuoliseen tarkasteluun liittyvä ongelma. Suomi ei ole sodassa Venäjän kanssa, joten meidän on tavattoman helppo arvostella toimia, jotka meidän silmissämme näyttäytyvät ihmisten oikeuksien rajoittamiselta, kun emme itse ole vastaavan aggression kohteena, kun osaa maastamme ei ole miehitetty sotilasoperaation toimesta muutama vuosi sitten, eikä maamme ole jatkuvan aggression kohteena.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen kautta välitetään myös puutteellista tietoa, joidenkin mielestä kyseessä on jopa disinformaation jakaminen. Pääkirjoituksen kirjoittajaa lainatakseni:

”Nyt suljetut sivustot ja kanavat ovat suosittuja keskinäisen yhteydenpidon ­välineitä Ukrainassa, eivät Venäjän propaganda-aseita.”

Totta lainauksessa on se, että kanavat ovat suosittuja yhteydenpidonvälineitä Ukrainassa, mutta samalla ne ovat myös jatkuvan tarkkailun alla, kukaan tuskin tietää kuinka laajat valvontaoikeudet Venäjän tiedustelupalvelulla FSB:llä tai GRU:lla todellisuudessa on Vkontakteen ja Odnoklassnikiin, joten täten nämä palvelut voivat muodostaa olemassa olevan turvallisuusuhan rintamalla taisteleville joukoille ja välillisesti laajemmalle osalle kansalaisia.

Se, että kansalaiset siirretään käyttämään muita palveluita (esim. Facebook) ei lopeta tätä uhkaa, mutta toimea voidaan pitää merkkinä siitä, että valtiojohto on tiedostanut uhan olemassa olon ja toiminnallaan välittää signaalin palveluiden käyttäjille. Samalla palvelut ovat myös propaganda-aseita, tai oikeammin palvelut mahdollistavat niiden käytön propaganda-aseina. Tässä suhteessa Vkontakte ei millään muotoa eroa Facebookista, kumpaakin on mahdollista käyttää alustana propagandan levittämiseen/ jakamiseen. Mikäli näin ei olisi, eivät lukuisat Venäjän propagandaa levittävät ”uutissivustot” operoisi sosiaalisessa mediassa, kuten Janus Putkosen DONi-News Facebookissa ja Vkontaktessa. (2)

Edelleen on myös syytä huomioida se, että tuskin kukaan meistä tietää millaiset valtuudet venäläisille tiedusteluelimille on annettu verkkovalvontaan, millä tavalla ne voivat valvoa viestiliikennettä Vkontaktessa ja Odnoklassnikissa, tai millaiset oikeudet niillä on päästä Mail.ru:n palvelimille? Jo yksin epätietoisuus luo turvallisuusuhkaa, puhumattakaan sitten siitä, että käytännössä venäläisyritysten sanaan ei voi tässä tapauksessa luottaa. Enkä nyt väitä, että venäläisillä tiedusteluelimillä ei olisi pääsyä tarkkailemaan Facebookin vastaavaa viestiliikennettä, ja tarvittaessa vaikuttaa omin toimin Facebookiin (häirintä tms.) mutta Vkontakten ja Odnoklassnikin kohdalla se on varmuudella helpommin toteutettavissa – samoin hakukoneyhtiö Yandexin kohdalla, puhumattakaan sitten sähköpostipalvelin Mail.ru:sta.

Helsingin Sanomien yksipuolisen pääkirjoituksen rinnalle Verkkouutisten uutinen ”Ukrainan varapääministeri VU:lle: Venäläiset verkkopalvelut tavoittelevat demokratian tuho” tuo esille juuri tämän toisen puolen, sen, että Venäjä on käyttänyt ja käyttää sosiaalisen median alustoja myös osana sodankäyntiä – ne ovat propaganda-aseita ja niitä käytetään erittäin tehokkaasti propagandan sekä vihan levittämiseen. (3)

Verkkouutisten uutisessa ukrainalainen journalisti ja kansalaisaktivisti Alya Shandra pukee asetelman ongelmallisuuden sanoiksi:

”Sodan oloissa on usein tehtävä valintoja kansallisen turvallisuuden ja demokraattisten vapauksien välillä. Ukraina joutuu tasapainoilemaan ohuella langalla. Venäjän Ukrainaa vastaan käymästä sodasta ja sen aiheuttamista kuolonuhreista välittää lopulta vain Ukraina itse.”

Sodan uhreista vastuun kantaa mitä suurimmassa määrin Ukraina, meidän on helppoa arvostella sotaa käyvän maan toimia omasta näkökulmasta tarkasteltuna, mutta kaikki näyttää aivan toiselta maassa, jossa käydään sotaa ja joka on ollut ja on edelleen voimakkaan informaatiovaikuttamisen ja kyberhyökkäysten kohteena. Ukrainalaiset joutuvat taiteilemaan länsimaisten arvojen ja vastaavasti sodan tuomien rajoitusten välillä. Ja kuten ukrainalaiset ovat asian esittäneet, siinä vaiheessa kun Krim on luovutettu Ukrainalle ja venäläisjoukot lopettaneet Itä-Ukrainan miehityksen – kun sota on päättynyt – venäläiseen sosiaaliseen mediaan ja muihin venäläisiin verkkopalvelimiin kohdistetut käyttökiellot voidaan purkaa. Kyse ei ole mistään lopullisesta kiellosta vaan olosuhteiden pakosta tehdystä päätöksestä, jota toki voi perustellusti kritisoida mutta tuolloin ne erityispiirteet on syytä huomioida ja pitää mielessä.

Sosiaalista mediaa kuin myös muut viestipalvelut, mukaan luettuna tekstiviestit, on valjastettu Ukrainan sodassa Venäjän taholta sodankäynnin välineiksi. Niiden kautta levitetään propagandaa kuin myös kohdennettua viestintää, tekstiviestien osalta rintamalla palveleville joukoille ja toisaalta sotilaiden omaisille. Sitä kuinka tekstiviestejä hyödynnetään ”moderneina lentolehtisinä” käy läpi Atlantic Council's Digital Forensic Research Lab artikkelissa ”Electronic Warfare by Drone and SMS”. (4) Vastaavaa ja paljon monimuotoisempaa häirintää ja psykologista vaikuttamista on mahdollista toteuttaa sosiaalisen median välityksellä, jollaisilla voi olla riittävän usein ja riittävän laajalevikkisesti toteutettuna myös psykologista vaikutusta joko sotilaisiin tai omaisiin – pahimmassa tapauksessa laajempiin ihmisryhmiin yhteiskunnassa.

Tällaisia ja vastaavia tekstiviestejä lähetettiin rintamalla oleville ukrainalaissotilaille talvella Venäjän asevoimien ja sen varustamien militanttien suorittaessa offensiivia Avdiivkan rintamalohkolla Donetskin pohjoispuolella (kuvakaappaus @loogunda twittertili).

Ukrainan toimenpiteellä on muitakin – väistämättömiä – vaikutuksia. Voimaantulevan kiellon myötä kansalaisten OSINT-työ väistämättä vaikeutuu, en nimittäin usko, että kaikki tällä hetkellä OSINT-työtä harjoittavat ryhtyvät innolla kiertämään rajoituksia. Toisaalta ammattimaisempaan toimintaa rajoitukset tuskin vaikeuttavat, mutta kuten tähän mennessä on havaittu, kansalaisten OSINT-työn myötä on paljastunut lukuisa joukko alueella suoritettuja rikollisia tekoja. OSINT-työllä on ollut suuri vaikutus Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen selvittelyssä – joskin merkittävä osa työstä on tehty Ukrainan ulkopuolelta käsin. Venäläisen sosiaalisen median hyödyntämisestä käytön rajoittamisen sijaan kirjoitti Halya Coynash artikkelissa ”Ukraine should use Russian social media for the International Criminal Court, not ban them” toukokuun 10. (5) Missä määrin käyttökielto vaikuttaa OSINT-työhön sekä venäläismiehittäjien rikosten paljastamiseen – tämä jää nähtäväksi. Se voitaneen kuitenkin sanoa, että siinä vaiheessa kun kielto on kaikessa laajuudessaan voimassa ja toiminnassa, ”näkeviä silmiä” on nykyistä vähemmän.

Sota, jota Ukraina ei halunnut, on pakottanut maan tilanteeseen, jossa sen on myös tehtävä kipeitä ja rajoittavia toimenpiteitä, seikka mikä tuntuu meiltä usein unohtuvan. Tässä kontekstissa Helsingin Sanomien nimetön pääkirjoitus on liian yksipuolinen ja tilannekuvaa vääristävä, etenkin kun se pitää sisällään disinformatiivisia elementtejä sen väitteen muodossa, etteivät kielletyt sosiaalisen median alustat ole Venäjän propaganda-aseita, kun ne välillisesti ja suoraan sitä kuitenkin ovat, synnyttäen samalla turvallisuusriskin sotaakäyvälle maalle ja etenkin sen kansalaisille. Alustoja käytetään järjestelmällisesti valtiorahoitteisen venäläispropagandan ja disinformaation jakamiseen, jollaisella on tarkoitus vaikuttaa yhteiskunnalliseen tilaan ja kansalaisten moraaliin Ukrainassa (ja muualla maailmassa). Niiden kautta levitetään ideaa ja ajatusta venäläisestä maailmasta ("Русский мир"), jonka arvot ovat kaukana omistamme. Millaisin keinoin taistelu niitä ja samalla sodan osapuolta – aloittajaa – vastaan on oikeutettu, sitä sopii itse kunkin miettiä, myös Helsingin Sanomien toimituksessa.

Marko

1. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005216502.html 

2. https://vk.com/dninews_en 

3. http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/ukraina_some-65646 

4. https://medium.com/dfrlab/electronic-warfare-by-drone-and-sms-7fec6aa7d696 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1491853837