Vuosi sitten kesäkuun lopulla Venäjän
ulkoministeri Sergei Lavrov asteli ”heikoille jäille” the Primakov Readings’in kansainvälisellä foorumilla Moskovassa,
jossa hän puheen ohella vastaili median kysymyksiin. Seuraava vastaus
esitettyyn kysymykseen herätti kansainvälisesti varsin paljon huomiota.
 |
| Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov the Primakov Readingsissä kesällä 2017. (1) |
Jo tuolloin – kirjoittaessani aiheesta
blogin – mielessäni viipyili ajatus kirjoittaa blogi Venäjän asevoimien ja nk.
Venäjän proxy-armeijan kokoonpanosta Itä-Ukrainassa, yrittää edes hiukan avata
sitä, millaisella kokoonpanolla venäläisjoukot Itä-Ukrainassa sotivat. Yritän
nyt tässä kirjoituksessa avata hiukan Itä-Ukrainassa taistelevien venäläisjoukkojen
kokoonpanoa ja vahvuuksia, muistutan kuitenkin jo tässä vaiheessa mahdollisia
lukijoita siitä, että joukkojen vahvuuden osalta kyseessä on karkeahko noin
arvio, mikä vaihtelee aina jonkin verran, riippuen siitä millainen tilanne
Itä-Ukrainassa on, miten joukkoja on alueelle kierrätetty ja millaisia
harjoituksia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän puolella
miehitettyihin alueisiin rajoittuvilla alueilla on käynnissä. Ei siis voida
sanoa, että alueella on aina ja kaikkina aikoina juuri se määrä joukkoja, joka
tässä kirjoituksessa esiintyy – lukema on suuntaa antava, pitäen kuitenkin
varsin hyvin paikkansa. Toisinaan se voi olla hiukan alle, toisinaan
vastaavasti hiukan yli.
Seuraavaksi Liveuamap.com-verkkosivulta kuvankaappauksena otettu Itä-Ukrainan
kartta (pvm. 27.6.2018), jossa punaisella merkittynä miehitetyt alueet, joille
venäläisten toimesta on perustettu nämä ”kansantasavallat”.
Karttaan myös merkitty Venäjän
puolella sijaitsevat merkittävät Kuzminskiyn
ja Kadamovskiyn harjoitusalueet,
kumpikin sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Ukrainan rajalta, kummankin
lähettyvillä on junaradat sekä ratapihoja helpottamaan kalustosiirtoja.
Kuzminskiystä kalusto on siirrettävissä Pokrovskojen tai Matveev Kurganin
kautta rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille Uspenkan kautta.
 |
| Kuvankaappaus Liveuamap.com (27. kesäkuuta 2018). |
Itä-Ukrainan miehitetyt alueet
jakautuvat kahteen osaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin” – kumpaakaan niistä ei ole kansainvälisesti
tunnustettu eikä niillä ole juridista statusta. Ne eivät olisi olemassa ilman
Venäjän voimakasta tukea ja Venäjän asevoimien suoraa puuttumista sodankulkuun,
joten käytännössä alueita on hyvä kutsua miehitetyiksi
alueiksi. Alueella toimivien joukkojen osalta karkeana jaotteluna voidaan
pitää niiden jakoa kahteen osaan, 1.
armeijakuntaan Donetskin alueella ja 2.
armeijakuntaan Luhanskin alueella – operatiivisesti jaottelu ei aina
noudata orjallisesti ”kansantasavaltojen” rajoja. Kumpikin armeijakunta on
alisteinen Venäjän asevoimille.
Donetskin ”kansantasavallan”
alueelta operoivaan 1. armeijakuntaan kuuluu 6 + 1 prikaatia, vastaavasti
Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoivaan 2. armeijakuntaan kuuluu 4 + 1
prikaatia (joista myöhemmin lisää). Kokonaisvahvuus on täten 10 erillistä
mekanisoitua prikaatia ja 2 SSOF-prikaatia, mikä tarkoittaa miehistön
vahvuudeksi yhteensä reilua 35 000 sotilasta. Vastaavasti nämä 12
prikaatia jakautuvat 40 mekanisoituun pataljoonaan ja 13 panssaripataljoonaan.
1. ja 2. armeijakunnan kaluston
vahvuus – vahvuus on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Kuzminskiyn ja
Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa:
|
panssarivaunut
|
478
|
|
rynnäkköpanssarivaunut ja
miehistönkuljetusajoneuvot
|
845
|
|
tykistö
|
756
|
|
raketinheittimet
|
208
|
|
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät
|
621
|
Seuraavaksi hiukan tarkemmin 1.
ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista ja niiden vahvuuteen kuuluvista yksiköistä.
1. armeijakunta
1. armeijakunnan komentajana on
toiminut keväästä 2015 Narvassa syntynyt kenraalimajuri Aleksei Zavizon, hän käyttää dokumenteissa allekirjoituksena nimeä
”Alagayr” sekä ”Pilevin”. (2 ja 3) Zavizon on toiminut Venäjän Keskisen
sotilaspiirin 41. armeijakunnan joukkojen komentajana, häntä ennen 1.
armeijakunnan komentajana toimi syksystä 2014 kevääseen 2015 Venäjän
maahanlaskujoukkojen (VDV) 7. ilmarynnäkködivisioonan komentaja kenraalimajuri Valeri Solodchuk. Zavizon on ottanut
osaa myös Tšetšenian sotiin.
 |
Kenraalimajuri Aleksei Zavison.
|
 |
1. armeijakunta Donetskin ”kansantasavalta” (suuntaa antava
kokoonpano).
|
|
prikaati
|
yksikkönumero
|
nimi
|
|
1. erill mekanisoitu prikaati
|
08801
|
Slovyanskaya
|
|
3. erill mekanisoitu prikaati
|
08803
|
Berkut
|
|
5. erill mekanisoitu prikaati
|
08805
|
Oplot
|
|
7. erill mekanisoitu prikaati
|
|
|
|
100. erill mekanisoitu prikaati
|
|
|
|
erill. tykistöprikaati
|
08802
|
Kalmius
|
2. armeijakunta
2. armeijakunnan komentajana on
toiminut syksystä 2015 lähtien Venäjän asevoimien kenraalimajuri Jevgeni Nikiforov, hän käyttää
dokumenteissa allekirjoituksena nimeä ”Morgun”.
(3) Nikiforov on Venäjän asevoimien 58. armeijakunnan varakomentaja, 58.
armeijakunta toimii Venäjän Eteläisessä sotilaspiirissä. Nikiforovia ennen 2.
armeijakunnan komentajana toimi syksystä 2014 kevääseen 2015 kenraalimajuri Sergei Kuzevlov, Venäjän Eteläisen
sotilaspiirin 20. armeijakunnan komentaja.
 |
| Kenraalimajuri Jevgeni Nikiforov. |
 |
| 2. armeijakunta Luhanskin "kansantasavalta" (suuntaa antava kokoonpano). |
|
prikaati
|
yksikkönumero
|
nimi
|
|
2. erill mekanisoitu prikaati
|
73438
|
|
|
4. erill mekanisoitu prikaati
|
74347
|
|
|
4. prikaati
|
|
Prizrak
|
|
7. erill mekanisoitu prikaati
|
08807
|
|
|
erill. tykistöprikaati
|
|
Odessa
|
Tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnasta sekä Venäjän asevoimien roolista
Ensimmäisen ja toisen
armeijakunnan hallintoa ja logistiikkaa hoitaa Venäjän eteläisen sotilaspiirin
alueelle perustettu 12. reservin esikunta, jonka sijoituspaikka on Novotšerkassk,
Rostovin alueella. Komentavana upseerina todennäköisesti toimii edelleen –
Donetskin ”kansantasavallan” militanttijohtaja Aleksandr Zahartšenkon palkitsema – kenraalieversti Sergei Istrakov Venäjän asevoimista.
 |
Venäjän asevoimien todennäköinen komentoketju Itä-Ukrainan sodassa.
|
Yllä olevassa kuvassa osa Venäjän
Itä-Ukrainan sotatoimien komentoketjua Venäjän asevoimien johdosta
Itä-Ukrainassa operoiviin 1. ja 2. armeijakuntaan, kuvasta puuttuu poliittinen
johto eli käytännössä Vladimir Putin
ja hänen lähipiiri, jotka ovat tehneet ratkaisevat päätökset Venäjän masinoimasta
sodasta Ukrainaan. 1. ja 2. armeijakunnan kohdalla on hyvä myös huomioida seuraava:
”The
organization of the 1st and 2nd Corps, no surprise, corresponds exactly to the
standard tables of organization and equipment (TO&E) of Russian Ground
Forces. There are several maneuver brigades (“motor rifle” is the Russian term
for mechanized in NATO parlance) supported by independent regiments and
battalions.” (John
Schindler: Russia’s “Secret” Army in
Ukraine, August 28, 2015).
Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot
Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen
apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Tähän
viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden
vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan
elimeen sekä hänen viipymisensä sotatoimialueella yli kaksi kuukautta
ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille. (5) Debaltsevossa
käytiin ratkaisutaisteluita helmikuussa 2015, Ukraina menetti kaupungin
hallinnan 20. helmikuuta 2015 Venäjän asevoimien yksiköiden osallistuessa
ratkaistutaisteluihin. Venäjän asevoimista taisteluihin osallistui joukkoja
seuraavista yksiköistä kaartin 8.
mekanisoidusta kivääriprikaatista, kaartin
18. mekanisoidusta kivääriprikaatista, 25.
Spetsnaz rykmentistä ja kaartin 5.
panssariprikaatista sekä yksiköitä 232.
raketinheitinprikaatista.
Tähän mennessä Ukrainassa on
sotinut sotilaita vähintään 75:stä Venäjän asevoimien yksiköstä, (6 ja 7) muun
muassa sotilaita Petsamoon sijoitetusta 200. mekanisoidusta prikaatista. (8)
Näistä joukoista merkittävä osa on rauhan aikana sijoitettuna Ukrainan
lähialueille Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle sekä Läntisessä
sotilaspiirissä Moskovan tuntumaan, joukkoja on siirretty Ukrainaan
olennaisesti kauempaakin, kuten edellä kävi ilmi Petsamosta, mutta aina
Itäiseen sotilaspiiriin kuuluvan Ulan-Uden alueelta. Venäjältä on harvoin
siirretty kokonaista pataljoonaa puhumattakaan prikaatista sijoitusalueeltaan
Itä-Ukrainaan, vaan vain osia, joista on sitten Eteläisen sotilaspiirin
alueella koottu pataljoona, rykmentti tarvittaessa myös prikaatikoon, osastot
ennen lähettämistä Itä-Ukrainaan. Edellä kuvatusta käytännöstä on myös
poikkeuksia esim. erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty pienempinäkin
osastoina (esim. komppania) sotatoimialueelle tehtävän tarpeen mukaan.
Itä-Ukrainan miehitetyille
alueille sekä Ukrainan rajan tuntumaan on sijoitettu ukrainalaislähteiden
mukaan pysyvästi yli 78 000 Venäjän asevoimien sotilasta. Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla on 1. ja 2. armeijakunnan lisäksi pysyvämmin kahdesta
kolmeen tuhatta Venäjän asevoimien sotilasta ja neuvonantajaa, tähän joukkoon
kuuluu myös muiden valtiollisten turvallisuuselinten työntekijät, niinpä ukrainalaisarvioiden
mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on yhteensä reilut 37 000
sotilasta.
Huollosta
Vanhan sanonnan mukaan sotilas marssii vatsallaan, niinpä
tällaisen joukon huoltaminen vaatii toimivan logistisen ketjun. Itä-Ukrainaan
toimitetaan tarvikkeita sotiville joukoille Venäjän hallinnassa olevan rajan
kautta (esim. 8. – 21. kesäkuuta 2018 alueelle saapui 6 tavarajunaa Venäjältä).
Materiaalia toimitetaan myös maanteitse yhdeksän Venäjän hallinnassa olevan
raja-aseman tai rajan ylityspisteen kautta, Venäjän lähettämiä ”humanitaarisia kolonnia” käytetään myös
joukkojen huoltoon. Paikalliset nimittävät näitä kolonnia ”Гумконвой:ksi” – конвой-sanan
kuvatessa niiden sotilaallista luonnetta.
Tähän mennessä Venäjä on
lähettänyt kansainvälisten sopimusten vastaisesti 78 ”humanitaarista kolonnaa”
Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, viimeisin saapui Donetskiin kesäkuun 28
päivä kuluvaa vuotta. Ensimmäisen Venäjä lähetti Itä-Ukrainaan elokuussa 2014,
tuolloinen – propagandan saattelemana matkaan lähetetty – kolonna oli samalla
osa Venäjän informaatiosotaa, hybridisotaa, jota seurasi hyvin pian asevoimin
suoritettu invaasio. Se oli osa maskirovkaa
(harhauttaminen).
 |
| Venäjän miehitysjoukkojen logistiikanhallinnon komentoketju. |
Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa
on myös lukuisia suurempia tukikohtia/varikkoalueita, joiden kautta joukkojen
rotaatioita hoidetaan ja joilla on logistiikan kannalta huomattava merkitys.
Olen käsitellyt aihetta aiemmin blogissani Venäjän asevoimien tukikohtia Itä-Ukrainassa – alla kuitenkin satelliittikuva,
johon merkitty merkittävimmät miehitettyjen alueiden varikot/tukikohdat, joita
muun muassa Venäjän asevoimien yksiköt hyödyntävät.
 |
Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, Venäjän ja proxy-armeijan merkittävät
tukikohdat.
|
* * *
Tämän tekstin lukijoita haluan
muistuttaa siitä, että vaikka olen käynyt läpi suuren joukon julkaistua
aineistoa ja kirjoitettuja artikkeleja, sodan salatusta, (eli Venäjä kieltää
osallisuutensa), luonteesta johtuen väistämättä osa komentajista on voinut jo
vaihtua toisiin – kestää aina aikansa, kunnes komentajavaihdokset saadaan
varmistettua ja uuden komentajan todellinen nimi ”tunnusnimen” taustalla
selville.
Sama pätee myös 1. ja 2.
armeijakunnan prikaatien sekä muiden joukko-osastojen nimiin ja tunnuksiin.
Sodan kuluessa osa osastoista on muuttunut pataljoonista prikaateiksi, kuten esim.
2. armeijakunnan alainen Prizrak-prikaati,
joka oli vahvuudeltaan pataljoonaluokkaa kesällä 2014. Toisaalta eräiden asiantuntijoiden
mielestä taistelukyvyltään Prizrak-prikaati vastaa edelleen pataljoonaa.
Toisinaan se myös luetaan Luhanskin ”kansantasavallan”
aluepuolustuspataljoonien joukkoon.
Edellisistä johtuen en ole
luetellut todennäköisiä prikaatien ja pataljoonien komentajia, koska sodan
kuluessa osa on vaihdettu, osa on kuollut taisteluissa tai attentaateissa, kuten
Sparta-pataljoonan komentajana
toiminut Arsen ”Motorola” Pavlov ja Somali-pataljoonan komentajana toiminut Mikhail ”Givi” Tolstykh – kumpikin salamurhattiin,
todennäköisimmin sisäisen välienselvittelyn seurauksena. Venäjän asevoimista
tulevat pataljoona ja prikaatikomentajat viipyvät sotatoimialueella yleensä
muutamasta kuukaudesta vuoteen, poikkeuksena 1. ja 2. armeijakunnan johtoon
kuuluvat upseerit, jotka ovat olleet tehtävässään useamman vuoden, joten kirjoituksen
kannalta ei ole relevanttia mainita sellaisen upseerin nimeä, joka on jo
kenties siirtynyt takaisin Venäjälle miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa.
Lähdeluettelossa mainitun
aineiston ohella olen hyödyntänyt seuraavia tekstejä muutamien
erittelemättömien tietolähteiden rinnalla:
John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine.
Dmitry Tymchuk: Russian command changes the organizational structure of the “1st DNR”and “2nd LNR” Army Corps 04.05.2017.
Danger Zone: The DPR MoD – an assessment, josta muun muassa kuva 1. armeijakunnan
prikaatin tavanomaisesta rakenteesta:
 |
| Kuvankaappaus: dangerzoneblog.com/2016/01/30/the-dpr-mod-an-assessment/ |
Rakenteesta huomioitava muun
muassa se, että se on vastaava kuin muillakin Venäjän varustamilla ja
organisoimilla vieraalta valtiolta miehitettyjen alueiden, kuten Etelä-Ossetia
ja Abhasia, prikaateilla. Voitaneen puhua Venäjän käyttämästä standardista näille
yksiköille.
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.