lauantai 28. marraskuuta 2020

Marraskuun 28. päivän Fixit mielenosoituksen puhujat – joukossa kielilläpuhujia, salaliittoteoreetikoita ynnä Venäjän miehitysvallan tukijoita

 

Marraskuun 28. päivänä eduskuntatalolla järjestetään Fixit mielenosoitus, jossa vaaditaan hallituksen eron ohella suomen eroa Euroopan Unionista. Mielenosoituksen – hyvin kirjava – puhujalista on herättänyt kysymysten ohella pohdintoja mielenosoituksen järjestävän organisaation, mahdollisesti piilotetuista, tarkoitusperistä, joten tehdäänpä lyhyt havaintokierros mielenosoituksen puhujalistaan, jonka perusteella itsekukin voi tehdä johtopäätöksensä siitä, onko tällä joukkiolla puhtaat jauhot pussissa.

Taustaksi on hyvä muistaa se, että edellinen vastaava mielenosoitus järjestettiin niin ikää eduskuntatalolla 1. syyskuuta, jolloin joukko perussuomalaisia kansanedustajia kävi antamassa tukensa mielenilmaukselle, tällä kertaa osa kyseisestä joukosta puhuu mielenosoituksessa. Fixit mielenosoituksessa puheen aikoo pitää perussuomalaisista kansanedustajista Mauri Peltokangas, perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari on myös lupautunut esiintymään Fixit mielenosoituksessa. Puhujien joukossa on myös perussuomalaisten eduskuntaryhmästä kesäkuussa erotettu Ano Turtiainen.

28.11.2020 Fixit mielenosoituksen puhujalista. (1)















Aloitan listan ensimmäisestä EU-eroa ajavasta kansalaisaktivisti Sami Martikaisesta, joka on minulle henkilönä tuntematon. Sosiaalisen median jakojen ja viestien perusteella hän näyttää olevan kallellaan laitaoikealle. Fixit viestien joukosta löytyy myös eriasteista öyhötystä sekä erilaisia salaliittoja tukevaa materiaalia.

Huhtasaaren parlamentaarinen avustaja Olli Kotro on julkaissut tajunnanvirtaansa muun muassa Vastavalkea nimisessä disinformatiivisessa vastamediassa, sen ohella, että hänen kirjoitus ”Eurofederalismi tarvitsee Venäjä-uhkakuvan” on asenteellinen, (2) hän hyökkää siinä myös turvallisuuspolitiikan aktiivisen keskustelijan  Janne ”Rysky” Riiheläisen kirjoitusta ”Käytännössä koko ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme perustuu EU-jäsenyydelle” syyllistyen kuitenkin juuri itse siihen, mistä hän muita syyttää. Huomioitavaa on myös se, että siinä missä Riiheläinen osuu oikeaan toteamuksessaan (niin kauan kuin emme ole NATO:n jäsenmaa), perussuomalainen (virallinen) turvallisuuspolitiikka ajaisi Suomen yksin harmaalle vyöhykkeelle. Sille samalle vyöhykkeelle, jolla Valko-Venäjä tällä hetkellä on. Kuvaavaa Kotron kirjoitukselle on myös se, että hän valitsi julkaisukanavaksi venäjämielisenä disinformatiivisena vastamediana tunnetun Vastavalkean, mikä ei suinkaan ole ainoa Venäjän hallintoon myönteisesti suhtautuva media, jota kautta Kotron viesti leviää.

Kreml-mielisen uutistoimisto Eurasia Dailyn julkaiseman Kotron haastattelun mukaan ”Suomen on irrottauduttava Schengenin sopimuksesta ja perustettava Venäjän kanssa erityinen viisumivapaa vyöhyke yhdysvaltalaisen ESTA-matkustuslupajärjestelmän tapaan”. (3)

Näistä puheista tulee eittämättä mieleen suomettuneen Suomen edustaja. Sitäkö se perussuomalaisten ”Suomi takaisin on”? Suomettunut Suomi Venäjän kainalossa…

Gustav Kasselstrand on ”Alternativ för Sverige” -puolueen puheenjohtaja. Alternativ för Sverige eli Vaihtoehto Ruotsille puolue asemoituu poliittisella janalla laita-/ äärioikeistoon, ideologisesti puolue on EU-kriittinen oikeistopopulistinen puolue. Puheenjohtaja Gustav  Kasselstrand erotettiin natsiyhteyksiensä vuoksi populistisesta Ruotsidemokraateista.

Vastavalkea nousi Kotron kohdalla esille, seuraava puhuja Riikka Söyring on ollut aktiivisesti tekemässä Vastavalkeaa. Vastavalkean ohella hän on ollut tekemässä ainakin kahta muuta vastamediaa – Magneettimediaa ja Verkkomediaa. Söyring on ollut mukana myös Itsenäisyyspuolueessa. Söyring näyttää myös kirjoittavan hyvin aktiivisesti eräistä menneen syksyn puhutuista oikeudenkäynneistä Avoin Media -verkkosivulla, kirjoittelun sävyn ollessa hyökkäävän ja hyökkäyksen kohdistuessa toimittaja Jessikka Aroon.

Jouni Koistinen esittäytyy Suomen kansalaiseksi. Tämä Suomen kansalainen ”juontaa” yhdessä, miehitetystä Itä-Ukrainasta käsin Uutta MV-lehteä toimittelevan Janus Putkosen kanssa Verkkostudiota. Putkonen on pitkänlinjan vastamediatuottaja alkaen aina Verkkomedian päivistä. Kevättalvella 2015 hän vieraili ensimmäisen kerran miehitetyssä Itä-Ukrainassa venäläisen järjestämällä matkalla, saman vuoden puolella Putkonen muutti Donetskiin ryhtyen toimittamaan venäläisrahoitteista DONi Newsiä. Tällä hetkellä Janus Putkonen asuu miehitetyssä Luhanskissa, hän toimittaa Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden perillistä Uutta MV-lehteä, joka on – jos mahdollista – MV-lehteäkin näkyvämpi Kreml-mielisen sanoman levittäjä Suomessa.

Putkonen tunnetaan myös salaliittoteoreetikkona, joten ei ihme, että hän levittää erilaisia salaliittoteorioita, joukossa on myös QAnon.

Putkonen ja Koistinen verkkostudiossa.













Putkosen kanssa yhteistyötä tekevästä Koistisesta onkin sujuvaa siirtyä perussuomalaiseen kansanedustaja Mauri Peltokankaaseen, joka näyttää saavan varsin paljon (positiivista) huomiota Janus Putkosen toimittelemassa Uudessa MV-lehdessä. Peltokangas on koettanut selitellä parhain päin saamansa huomion ja hänen Uudessa MV-lehdessä julkaistut kirjoituksensa. Pidän kuitenkin selityksiä ontuvina ainakin niiltä osin, jotka koskevat hänen kirjoitustensa julkaisua.

Peltokangas on äärioikeistolaisena pidetyn Suomen Sisun Keski-Pohjanmaan piiripäällikkö. Peltokangas on myös ollut puhujana tapahtumassa, jonka järjestäjänä toimi Kansallismielisten liittouma, jonka perustaja on myös Soldiers of Odinin perustanut Mika Ranta.

Hannamari Auvinen esittelee itsensä kaupunginvaltuutettuna (KD), terveydenhoitajana ja  vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan jäsenenä jakaen samalla hyvin QAnon-henkistä materiaalia sosiaalisessa mediassa. Se, että kristitty jakaa QAnon-henkistä materiaalia ei ole lainkaan yllättävää, trendi on todennäköisesti levinnyt Yhdysvalloista Suomeen, jossa esim. uuskarismaattisten liikkeiden viesti on helposti sovitettavissa QAnon-henkiseen viestintään, kummankin liikkeen jäsenet odottavat eräänlaista ”suurta valaistumista” tai ”suurta herätystä”. Suomessa esim. hurmoshenkinen Rapsodia Suomi jakaa uskonnollisen aineiston rinnalla salaliittoteorioita ja jopa QAnon-henkistä materiaalia. (Rapsodiasta blogissani).

Euroopan yhtenäisyyttä nakertava Laura Huhtasaari lienee lukijoille niin tuttu, ettei hänen toimintaa ole järkevää ruotia sen syvällisemmin. Minun on vaikea (mahdoton) pitää häntä uskottavana ja vastuullisena toimijana muun muassa seuraavan somepäivityksensä myötä, tähän päälle flirttailu laita- ja äärioikeiston sekä disinformaatiota jakavien QAnon-tilien kanssa, niin uskottavuus silmissäni on 0. Enkä näe tällaisen toiminnan edesauttavan Suomea millään muotoa. 









Jan Erik Finskas on ”itsenäisyysaktivisti” ynnä QAnon-aktivisti. Finskas on myös ollut Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2015. Hänen antamista vaalilupauksista voidaan poimia kaksikko, josta voidaan helposti päätellä se, että turvallisuuspoliittisesti hän olisi ajamassa Suomea harmaalle vyöhykkeelle:

1. Oman rahan Suomen markan palauttaminen ja eurosta luopuminen, sekä oman itsenäisen keskuspankin aseman palauttaminen.

2. Laajan keskustelun aloittaminen EU:sta eroamiseksi ja NATO sopimusten purkaminen. (4)

Kauppatieteiden maisteri Jarmo Ekman ilmaantui näköpiiriini heinäkuussa 2016, jolloin hän vieraili suomalaisturistien matkassa miehitetyssä Itä-Ukrainassa, ryhmämatkan organisaattoreina toimi tunnettuja suomalaisia kremliinejä – Janus Putkonen ja Johan Bäckman. Ekmanin kohdalla vierailu alueella ei kuitenkaan jäänyt yhteen käyntiin, sillä myöhemmin hän muutti pysyvämmin asumaan Venäjän proxy-joukkojen kontrolloimalle – miehitetylle Itä-Ukrainan – alueelle ryhtyen työskentelemään Janus Putkosen päätoimittelemassa (venäläisrahoitteisessa) propagandistisessa DONi Newsissä ja siihen nivoutuvissa muissa organisaatioissa.

Ekman ”vaalitarkkailijana” miehitetyssä Itä-Ukrainassa järjestetyissä ”aluevaaleissa”.










Ekmanin muuhun toimintaan Venäjän kontrolloimilla alueilla kuului muun muassa ”vaalitarkkailijana” työskentelyä laittomina pidetyissä vaaleissa, tämän ja muiden Ekmanin toimien seurauksena Ukrainan hallinto kohdisti Ekmaniin sanktioita kevättalvella 2019. Suomeen palattuaan Ekman ehti olla Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueenasiantuntijajäsen”, hän on myös ollut ehdolla eduskuntavaaleissa (v. 2019). Ekman on myös ns. Toimittajaliiton sihteeri, (Rysky Riiheläisen asiantunteva kirjoitus ”Toimittajaliitosta”). Omien sanojensa mukaan hän lanseerasi QAnon-liikkeen Suomeen. Ekman on edelleen hyvin aktiivisesti mukana QAnon-liikkeessä.

Taannoin Hitler-jutuilla kohua herättänyt Helena Puustinen on perussuomalaisten kuntavaaliehdokas tulevissa kuntavaaleissa 2021. Someviestinnän perusteella Puustinen olisi valmis sulkemaan hallituksen Auschwitziin ja laatimaan ”paremman suunnitelman kuin Hitler”.

Sosiaalisen median päivitystensä perusteella on hyvin todennäköistä, että Puustinen tukee QAnon-liikettä ainakin jollain tasolla.

Ano Turtiainen on luonteva esiintyjä Fixit mielenosoituksessa, hän on tehnyt lakialoitteen kansanäänestyksestä Suomen EU-erosta. Turtiaisen lakialoitetta tukivat (ja siinä samalla Suomen turpo-selkänojaa heikentävät) seuraavat perussuomalaiset kansanedustajat –

Juha Mäenpää, Leena Meri, Ritva ”Kike” Elomaa, Jani Mäkelä, Rami Lehto, Sanna Antikainen, Sebastian Tynkkynen, Olli Immonen, Jari Ronkainen ja Jukka Mäkynen sekä Petri Huru. (5)

Voimmekin tässä samalla muistuttaa lukijoita Kotron voimakkaasta Riiheläiseen kohdistuneesta kritiikistä ja samalla huomauttaa, ettei perussuomalaiset (puolueena) aktiivisesti aja Suomessa mitään toteuttamiskelpoista vaihtoehtoista turvallisuuspoliittista ratkaisua, niin heidän toimintansa on omiaan heikentämään Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.

Turtiaisen muu historia on erinäisten – vastenmielisten – somekohujen ja rikostuomioiden kirjavoima. Somekohuista voidaan mainita rikostuomioon johtanut Turtiaisen pohdiskelu siitä, olisiko aika laajentaa vastaanottokeskuksiin kohdistettuja tuhopolttoiskuja  ”vihollisen pääpaikkoihin, joista sen toimia johdetaan” – tarkoittaen SPR:ää. (6 ja 7)

Minulla on epäilys, ettei moni paikalle saapuvista ole tietoinen kaikkien puhujien taustoista, siitä millaisten ryhmien ja organisaatioiden toimissa he ovat mukana, ja keitä puhujat tukevat tai – mikä tärkeämpää – ketkä heitä tukevat. Suomen EU jäsenyydestä on perusteltua käydä keskustelua, samoin maamme tavoitteista mutta en oikein usko, että yllä oleva ”kattaus” on paras mahdollinen kokoonpano tärkeää teemaa tarkastelemaan – ennemminkin hyvin lähellä huonointa mahdollista. Vielä kun muistetaan se, että Fixit saa tukea Suomessa toimivilta, yhdysvaltalaisiin – Donald Trumpia tukeviin – uskonnolliskonservatiivisiin liikkeisiin, yhdistetyiltä toimijoilta, niin päädymme yhtälöön, joka ei Suomen etua aja.

 

Marko 


1. https://euero.net/28-11-fixit-mielenosoituksen-puhujat/ 

2. https://vastavalkea.fi/2020/05/31/eurofederalismi-tarvitsee-venaja-uhkakuvan/ 

3. https://www.is.fi/politiikka/art-2000006111591.html 

4. https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/uusimaa/ehdokkaat/4602

5. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b0b3bb1e-d707-42ca-91ff-ee0a38d388db 

6. https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/838597/SPR+ilmoitti+Facebookvihaviestista+poliisille 

7. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ddfe6c0b-9661-4e78-9d50-83155de19242 


Täsmennys lumihiutaleille, otsikolla en tarkoita, että puhujat kuuluvat johonkin mainituista ryhmistä, mutta merkittävää joukkoa näyttäisi yhdistävän hämäräperäiset taustavaikuttimet.



tiistai 24. marraskuuta 2020

Disinformaatikot Lukašenkan tukena

 

Ukrainan Euromaidanin aikaan talvella 2014 ja myöhemmin samana keväänä venäläismedioissa esiintyi tavan takaa Maria Tsypko/ Tatjana Samoilenko – milloin hän esiintyi ”odessalaisena kotirouvana” tai ”kiovalaisena sotilaan äitinä”, toisinaan häntä haastateltiin ”harkovalaisena antimaidanilaisena”. Tsypko/ Samoilenko on myös osallistunut mielenosoituksiin Sevastopolissa Krimillä sekä Novotšerkasskissa Rostovin alueella Venäjällä, kaikkialla yhteistä hänen roolille mielenosoittajana oli Euromaidanin sekä Ukrainan – Viktor Janukovytšin kauden jälkeisen – hallinnon vastustaminen. (1)

Tsypko ei suinkaan ole ainoa useammassa roolissa esiintynyt, venäläismedioiden käyttämä, palkattu näyttelijä tai turvallisuuspalveluiden henkilökuntaan kuulunut henkilö. Toisinaan henkilöllä on yksi rooli, jolle hän antaa kasvonsa, tällainen henkilö oli Galina Pysnyak, joka esiintyi venäläiselle Pervyi Kanalille (ven. Первый Канал) hyvin pian Itä-Ukrainan sotatoimien alettua v. 2014. Pysnyak kertoi miljoonille katsojille, kuinka ukrainalaisjoukot ristiinnaulitsivat Slovjanskissa kolmivuotiaan lapsen äitinsä silmien edessä. Tarina paljastui hyvin pian valheeksi, härskiksi propagandaksi. Samoin paljastui Pysnyakin tausta, hänellä oli hyvin läheiset suhteet Igor ”Strelkov” Girkinin joukkoihin, Janukovytšin kauden pelättyyn berkutiin kuuluneen miehensä, kautta. Galina Pysnyakin mies siirtyi Igor Girkinin joukkoihin Itä-Ukrainan ajautuessa keväällä 2014 kaaokseen ja sen myötä sotaan. Pysnyakilla itsellään oli muitakin propagandistisia rooleja venäläismedioille kyseisenä keväänä ja kesänä. (1)

Venäjä on turvautunut Ukrainan sodan aikana lukuisia kertoja näyttelijöihin (ja toisinaan amatööreihin) propagandarooleissa – Andrei Petkov esiintyi ainakin kolmesti venäläismedioissa eri rooleissa. Yhdellä kertaa hän oli ”tavallinen mykolaiv’lainen”, joka osoitti mieltään Ukrainan uutta hallintoa vastaan, hän on myös esittäytynyt salaisen eurooppalaisen organisaation saksalaisvakoojaksi jne. (1) Eräissä tapauksissa rooliin on haettu uskottavuutta vieraskielisten joukosta, brittiläisen ääninäyttelijä-kommentaattori Bruce Grantin roolia kommentaattorina Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumista käsittelevällä videosarjalla voidaan pitää tällaisena. (2 ja 3)

Jokunen vuosi sitten Vladimir Putin vieraili tavan takaa ”tavallisten kansalaisten” keskuudessa, vaan eipä näidenkään vierailuiden ”tavallinen kansa”, joihin Putin sattumalta pitkin poikin suurta Venäjänmaata samoillessaan ollut ”tavallista kansaa”. Kyseessä oli turvallisuusorganisaatioiden työntekijöitä tai muita valtion työntekijöitä. (4)

Olemme nähneet Valko-Venäjällä valtiollisen median luisuvan silkaksi propagandantuottajaksi ja päätyneen tyystin maan diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan peukalonalle, samalla – todennäköisesti kymmeniä – valtiollisen median palveluksessa olleita toimittajia on korvattu venäläisillä toimittajilla. Samaa sarjaan kuuluu venäläisen sotakirjeenvaihtajan – Ukrainan sodasta propagandistisesti raportoineen – Aleksander ”Sasha” Kots’in nimeäminen marraskuun 2. päivä Valko-Venäjän Komsomolskaja Pravdan vastaavaksi päätoimittajaksi. Aleksander Kots on työskennellyt vuodesta 1999 lähtien Venäjän Komsomolskaja Pravdassa, vastuualueenaan konfliktit ja katastrofit. Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on etsintäkuuluttanut hänet, Kotsin epäillään ”avustaneen terroristeja” toimittajan työssään.

En pitäisi mahdottomana sitä, että juuri venäläisten innoittamina Lukašenkaa tukevissa valkovenäläismedioissa on nähty henkilöitä useammassa kuin yhdessä roolissa, kuten alla olevan kuvakaappauksen Julia Artjuh, joka on esiintynyt vähintään neljässä eri roolissa viime aikoina. Julialta vaihtuu rooli yhtä näppärästi kuin Paavo Väyryseltä kääntyy takki, monilapsisen perheen äidistä siirrytään sujuvasti haastattelijaksi ja seuravana hetkenä ollaankin samassa (?) mielenosoituksessa haastateltavan roolissa ja lopulta esiintymässä kansalaisjärjestön edustajana.

Kuvakaappaus Hanna Liubakovan twitter-tililtä.











Julia Artjuh ei kuitenkaan ole ainoa useampaa roolia näytellyt ”toimittaja-näyttelijä”, johon Aljaksandr Lukašenkaa tukevat valkovenäläismediat ovat viime aikoina turvautuneet. Aivan kuten Hanna Liubakova viittaa twiitissään, kun on vaikea löytää Lukašenkan oikeita tukijoita, aina on Julia Artjuh tai joku vastaava saatavilla.

Näyttelijöihin ynnä muuhun edellä kuvattuun vilppiin turvautuminen ei kuitenkaan Euroopassa ole totalitaaristen valtioiden yksinoikeus. Valko-Venäjä-keskustelussa on viitattu Viktor Orbánin johtamassa Unkarissa hyödynnetty samaa metodia. Toisaalta Orbánin Unkari on tätä nykyä jotain muuta kuin eurooppalainen oikeusvaltio.

 

Suomalaispropagandistit maailmalla

Kun Euroopassa tapahtuu, niin ei lainkaan yllättävää, että suomalaisetkin propagandistit suuntaavat alueelle – tai ainakin pyrkimys on kova.

Romanian ja Ukrainan väliin jäävässä, jäätyneen konfliktin runtelemassa, Moldovassa järjestettiin viime viikolla presidentinvaalit, jonka voitti Maia Sandu 58 prosentin äänisaaliilla Venäjän tukeman Igor Dodon saadessa 42 prosenttia äänistä. (5) Kohti Moldovaa Suomestakin lähti ainakin kaksi Johan Bäckmanin verkostoon kuuluvaa tunnettua henkilöä, Jarmo Ekman ja Leena Hietanen. Seurueeseen kuului kokonaisuudessaan neljä henkilöä – kahden muun tullessa todennäköisesti Baltian alueelta, kuuluen sikäläiseen venäjänkieliseen ja mielipiteidensä perusteella myös Venäjä-mieliseen vähemmistöön.

Nelikko matkasi kohti Moldovaa Valko-Venäjän kautta, lopulta nelikosta vain kolmen onnistui päästä Moldovan maaperälle – Toimittajaliiton edustajana matkaan lähtenyt Jarmo Ekman ei päässyt Chișinăun kansainvälistä lentokenttää pidemmälle. Ekmanin sosiaalisen median päivityksen mukaan matkanteko tyssäsi lentokentällä, jossa hänen Toimittajaliiton akkreditointia ei hyväksytty. Hänen ja viranomaisten neuvonpidon perusteella hetken näytti siltä, että tietyin ehdoin Ekmanin olisi mahdollista saapua maahan, mutta lopulta koronavirusepidemian perusteella maahantulo evättiin. Ekman arvioi todellisen syyn kuitenkin löytyvän hänen kirjoituksistaan sekä Venäjää tukevista mielipiteistään. Ja jos spekuloidaan, niin enpä sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, etteikö Ekmanin toiminnalla Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla olisi voinut olla vaikutusta maahantulon epäämiseen, propagandistin työn ohella hän on ehtinyt toimia ”vaalitarkkailijana” lukuisissa laittomissa, miehitetyillä alueilla järjestetyissä paikallisvaaleissa, jollainen hyvinkin voi vaikeuttaa maahanpääsyä kun huomioimme sen, että osa Moldovasta, Transnistrian alue, on ollut vuosikymmenten ajan Venäjän tukemien joukkioiden hallinnassa. Ekmanin videoillaan Minskistä välittämä kuva oli kaukana siitä todellisuudesta, jossa Lukašenkan totalitaarisen hallinnon vastustajat elävät tänään – kahviloita ja rupatteluhetkiä sekä nähtävyyksien katsastelua.

Jarmo Ekman Minskissä, kuvakaappaus Ekmanin Facebook-tili.














Ekmanin oleillessa Minskissä, Moldovasta kaiken muun ohella, Johan Bäckmanin ”Dosentti Bäckmanin Venäjä-katsaukset 2020” -ohjelmaan raportoi Leena Hietanen. Hietanen akkreditoitui Moldovaan presidentinvaalien aikaan Kansan Äänen toimittajana, hänen laatimia raportteja löytyy Bäckmanin ohjelman lisäksi ainakin Uudesta MV-lehdestä.

Moldovaa, lähinnä Chișinăunta, Hietanen kiersi latvialaisen Ruslan Pankratovin sekä virolaiseksi esitellyn Dmitri Tsehhanovskin kanssa. Vaalitarkkailijaksi esitelty Pankratov tuntui olevan erityisen huolissaan maan venäjää puhuvien asemasta, kun korruptionvastaisella ohjelmalla kisaan lähtenyt, liberaali länsimielinen, Maia Sandu voitti vaalit. Hietasen ilmaisessa asian suoraan: ”Dodon sitten meni häviämään reilusti Moldovassa. Samalla hävisi paikallinen venäläisvähemmistö ja Venäjä.”

Boldaus minun, mutta kyllähän Leena Hietasen kommentoinnista paistoi läpi hyvin selkeästi se, että häntä harmitti Maia Sandun voitossa erityisesti se, että voittonsa on takaisku Venäjälle ja ”venäläiselle maailmalle”, ei hän moldovalaisten parasta ole ajattelemassa. Tässä yhteydessä on toki hyvä muistaa Leena Hietasen tausta Johan Bäckmanin pitkäaikaisena tuttuna (en käytä termiä ystävä, koska en tiedä ovatko he ystäviä vaiko enemmän ammatillisista ja ideologisista syistä tekemisissä keskenään).

Hietanen on perustanut yhdessä Bäckmanin ja Petri Krohnin sekä Juha Molarin kanssa epävirallisen – Kremlin asiaa ajavan – Suomen Antifasistisen Komitean (SAFKA) yhdistyksen v. 2009, jota ei pidä sekoittaa yhdistysrekisteristä löytyvään SAFKA ry:hyn (perustettu v. 2011), joka suhtautuu hyvin kriittisesti Vladimir Putiniin ja nyky-Venäjään. Hietasen aktivismille luontevaa jatkoa on olla mukana Suomeen perustetun ”Donetskin kansantasavallan ystävien” toiminnassa; osallistua Suomessa järjestetyille kuolemattoman rykmentin marsseille; ja vierailla Bäckmanin ja Janus Putkosen organisoimalla propagandamatkalla miehitetyssä Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016.

Suomalaiset propagandaturistit miehitetyssä Itä-Ukrainassa, heinäkuussa 2016











Jarmo Ekmanillekin miehitetty Itä-Ukraina on tullut tutuksi. Hän vieraili alueella ensimmäisen (?) kerran suomalaisturistien ryhmässä (kuva yllä) heinäkuussa 2016, myöhemmin hän muutti asumaan miehitettyyn Donetskiin useammaksi vuodeksi työskennellen vähintäänkin valtaosan tästä ajasta Janus Putkosen ”päätoimittelemassa” – venäläisrahoitteisessa – DONi Newsissä, joka toimitti ja levitti propagandistista ja disinformatiivista materiaalia miehitetyiltä alueilta lukuisilla kielillä.

Palattuaan Suomeen Ekman on ollut mukana erilaisissa projekteissa, kuten toiminut Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueenasiantuntijajäsenenä”, olla ehdolla IPU:n listoilta eduskuntavaaleissa. Tätä nykyä Ekman on aktiivisesti mukana salaliittoteoriaa levittävässä QAnon-liikkeessä osallistuen myös marraskuun 28. päivä järjestettävään FIXIT-mielenilmaukseen puhujana. Kun katsoo mielenilmauksen puhujalistaa, on hyvin helposti pääteltävissä se, ettei tämä joukkio aja Suomen ja suomalaisten asiaa.

Aiemmin mainitsin Toimittajaliiton, jonka edustajana Ekman oli akkreditoitunut Moldovaan, Ekman on tämän – kyseenalaista huomiota keränneen liiton – sihteeri. Toimittajaliiton toiminnassa on mukana useampikin suomalainen Kreml-aktiivi, kuten yhdistyksen varapuheenjohtaja Janus Putkonen, ja sen jäsenistöön kuuluu joukkio suomalaisia dis-informaatikkoja ja verkkohäiriköitä.

Suomeen paluunsa jälkeen Jarmo Ekman on vieraillut useamman kerran Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Vierailuilla hän on toiminut ”vaalitarkkailijana” alueella järjestetyissä laittomissa vaaleissa tai osallistunut erilaisiin tapaamisiin ja tapahtumiin, kuten voitonpäivän ja ”kansantasavaltojen” vuosipäivän juhlintaan toukokuussa v. 2019. Ukraina on kohdistanut Jarmo Ekmaniin henkilökohtaisia sanktioita keväällä 2019.

Tämän kirjoituksen voimme päättää Leena Hietasen Minskissä Facebook-sivuilleen kirjoittamaan toteamukseen:

Nykyajan diktaattorit ovat pehmoja. Minskissä on kaikkea, mitä läntinen ihminen voi toivoa. Kaikki lännen turhamaisuus on jo täällä. Miksi valkovenäläiset vihaavat Lukasenkoa? Hän on ehkä liian ’ryssä’ nuorten valkovenäläisten läntiseen makuun.”

Mitään muuta ei voi odottaakaan miehitettyä Itä-Ukrainaa terrorisoivien barbaarilaumojen tukijalta.

 

Marko


1. https://www.stopfake.org/en/russian-disinfo-patterns-same-actors-different-sets/ 

2. http://www.whathappenedtoflightmh17.com/new-video-states-buk-transport-at-zuhres-was-filmed-at-july-5/ 

3. https://www.linkedin.com/in/bruce-grant-4623b219 

4. https://censor.net/en/photo_news/422483/russian_bloggers_caught_putin_staging_accidental_meetings_with_ordinary_people_photos 

5. https://yle.fi/uutiset/3-11649103 


Pari kuvakollaasia kirjoituksen alkupuolen venäläismedioiden hyödyntämistä propagandaesiintyjistä poikkeuksellisesti näin loppuun sijoitettuna. En halunnut kyseisten kuvien hallitsevan liikaa lyhyttä kirjoitusta.

Maria Tsypko eri rooleissa – ”Не все так просто”.









Tsypko, Petkov, Pysnyak ja Grant.












torstai 19. marraskuuta 2020

Sanoilla on merkitystä – paluu Puistolan ja Suhosen teoksen ”Itä-Ukraina – Lännen etuvartio” pariin

 

Jyväskyläläinen Docendo julkaisi aiemmin tänä syksynä Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhteisteoksen  Itä-Ukraina – Lännen etuvartio. Kirjoitin teoksesta varsinaisen arvion hyvin pian teoksen julkaisun jälkeen lokakuun 17. päivä. Tässä kirjoituksessa palaan eräisiin teoksen teemoihin syventäen samalla lokakuisen blogini kritiikkiosuutta.

Teoksen kirjoittajista Juha-Antero Puistola työskentelee Naton päämajan yhteistyövaraisen turvallisuuden osastolla, vastaavasti Johanna Suhoselle on kertynyt kolmen vuoden verran kokemusta Ukrainasta – hän on ollut maassa ETYJ:n komennuksella. Komennuksellaan hän on ollut myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa ts. ETYJ:n Ukrainan tarkkailuoperaatiossa.

Kokonaisuus huomioiden teos on laadukkaasti ja asiantuntevasti kirjoitettu, laadukkuuden ja teoksen tarkkuuden tähden olikin harmillista havaita kirjoittajien poteneen rimakauhua, mikä paljastui etenkin siinä, kuinka kirjoittajat teoksessa kohtelivat sodan osapuolia – jos tarkkoja olemme, kuinka he kuvasivat tilannetta Itä-Ukrainassa, kirjoittivatko he sodasta, kriisistä, konfliktista vai mistä. Tietenkin on huomioitava (ja ymmärrettävä), että Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa on voinut aivan oikeutetusti kuvata muinkin termein kuin sota, etenkin keväällä 2014 taisteluita Itä-Ukrainassa ja kaoottista tilannetta Donbasiin rajoittuvilla alueilla voidaan kuvailla konfliktiksi tai kriisiksi mutta mitä pidemmälle vuosi 2014 kului, nähtiin, kuinka tämä konflikti muuttui sodaksi ja samalla kävi satunnaisellekin seuraajalle ilmi se, että kyse on muusta kuin Ukrainan sisäisestä konfliktista – kyse on ulkoisen tekijän aikaansaamasta sodasta, ja tämä ulkoinen tekijä oli (ja on edelleen) Venäjä. Kirjoittaessaan tapahtumista keväällä ja kesällä 2014, on kirjoittajan hyvä avata lukijoille käyttämiään termejä, etenkin jos ne ovat ristiriitoja herättäviä tahi kysymyksiä nostattavia. Seuraavaksi palatkaamme sanojen ja termien käyttöön ja niihin liittyviin ongelmiin.

Myös sanat ’konflikti’, ’kapinallinen’ ja ’separatisti’ herättävät ajoittain kritiikkiä. Siitä huolimatta kirjassa käytetään kaikkia kolmea. ItäUkrainassa soditaan, mutta kyseessä on samaan aikaan myös konflikti – tulevaisuudessa kenties jäätynyt sellainen. Itä-Ukrainassa aseita kantavat taas eivät ole yhdenmukainen joukko. Puhuminen pelkästä proxysodankäynnistä yksinkertaistaisi asioita. Käsitteiden ongelmallisuudesta huolimatta puhumme kapinallisista ja separatisteista.” s. 7.

Termin ”konflikti” käyttö on eräissä tapauksissa ymmärrettävää, etenkin, jos samalla muistetaan se, että tällä hetkellä kyse on ennen kaikkea sodasta. Käynnissä olevan sodan intensiteetti ei kuitenkaan ole korkea, joten sodankäynnin tilaa voi tällä hetkellä kutsua asemasodaksi.

Sen sijaan termien ”kapinallinen” ja ”separatisti” käytön suhteen on oltava vieläkin varovaisempi, mielestäni niiden käyttö on perusteltua vain niissä tapauksissa, joissa termi sidotaan sellaiseen aikahaarukkaan, jolloin vallalla oli epätietoisuus siitä, keitä vastaan Ukrainan asevoimat ja vapaaehtoisjoukot sotivat. Todellisuudessa ajanjakso, jolloin epätietoisuus oli merkittävämmin vallalla, on varsin lyhyt – jo kesäkuussa 2014 alkoi käydä ilmeiseksi se, että Venäjä osallistuu Ukrainan sotaan paljon kertomaansa laajemmin ja moniulotteisemmin. Venäjä osallistui omalta maaperältään sotaan Itä-Ukrainassa ensimmäisen kerran kesäkuussa 2014, tulittaessaan tykistöllä kohteita Ukrainassa. (1) Heinä-elokuussa 2014 Venäjän rooli muuttui entistä näkyvämmäksi ja aktiivisemmaksi, se oli sodan osapuoli lähettäen elokuussa merkittäviä määriä asevoimiensa sotilaita operaatioon Ukrainan alueelle. (2) Aihetta sivusin Forensic Architecturen artikkelia “The Battle of Ilovaisk; Mapping Russian Military Presence in Eastern Ukraine, August–September 2014” (3) lähteenä käyttämässäni katsauksessa ”Venäjän asevoimien mekanisoitu kolonna siirtyy Ukrainasta takaisin Venäjälle (3.syyskuuta 2014)”.

Venäjän roolin merkittävä kasvu huomioidaan myös teoksessa lukuisissa kohdin:

Kansantasavaltojen aseman turvaaminen edellytti suuria sotilasoperaatioita elokuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana. Elokuussa 2014 sekä Naton että kaupallinen satelliittikuvamateriaali todisti noin tuhannen venäläissotilaan läsnäolon ja osallistumisen taisteluihin Donbassin alueella. Helmikuuhun 2015 mennessä separatistit olivat Venäjän tuella kasvaneet 35 000–40 000 sotilaan vahvuiseksi joukoksi”. s. 62–63.

Venäjän joukot käyttivät tätä hyväkseen ja hyökkäsivät Ukrainan asevoimia vastaan Donetskin lentokentän sekä liikenneyhteyksiensä ansiosta strategisesti tärkeän Debaltseven alueella. Näissä taisteluissa 8 000 taistelijasta noin 5 000 oli venäläisiä ammattisotilaita.” s. 63.

Kirjoitettaessa ajasta elokuun 2014 jälkeen, termien ”kapinallinen” ja ”separatisti” käyttöön liittyy merkittäviä ongelmia ja samalla termit sinällään tukevat Venäjän narratiivia siitä, että kyseinen sota on Ukrainan sisäinen asia, ja että Ukrainassa sotaa käyvät ”kapinalliset” maakunnat Ukrainan hallintoa vastaan (venäläispropagandassa puhutaan usein ”Kiovan juntasta”), mihin asetelmaan näin laadukkaassa kirjassa ei pitäisi sortua. Edellä mainittuja termejä, kapinallinen ja separatisti, ei täysin tarvitse hylätä, mutta niiden käytölle kirjassakin tulisi olla hyvin selkeät perusteet – nyt termien käyttö oli mielestäni puolivillaista ja toisinaan niitä käytetään tilanteissa, jossa jokin toinen termi olisi ollut parempi ja samalla kuvaavampi.

Teoksen kirjoittajien mukaan kirjoittaminen proxysodankäynnistä yksinkertaistaa asioita liikaa, samalla tuntuu kuitenkin siltä, että kirjoittajat eivät huomioi sitä, että termien ”kapinallinen” ja ”separatisti” puolivillainen viljely vastaavasti vääristää ja luo vääriä mielikuvia sodankäynnin luonteesta. Venäjän idea on ollut saada näyttämään sota separatistiselta, mutta – kuten teoksen kirjoittajat toistuvasti kuvaavat – se ei tässä onnistu, vaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa käy ilmi, että kyse on muustakin kuin ”kapinallismaakuntien” taistelusta Ukrainan hallintoa vastaan.

Itse asiassa, jos olemme tarkkoja, jo ennen aseellisen konfliktin alkua huhtikuussa 2014, muutamia viikkoja aiemmin kevättalvella, Venäjältä matkusti suurin joukoin vapaaehtoisia Ukrainaan luomaan kaaosta, osallistumaan mielenilmauksiin ynnä hallintorakennusten valtauksiin. Huhtikuussa 2014 Igor ”Strelkov” Girkinin johtaman operaation iskunyrkki, Ryhmä Krim, tuli pääosin Venäjältä, saaden kuitenkin hyvin pian vahvistuksia Ukrainan turvallisuuselimiin soluttautuneilta myyriltä ja muilta paikallisilta kollaboraattoreilta.

Otan vielä esimerkin kohdasta, jossa ”konflikti” sanan käyttöön liittyy ongelmia, (vaikka samalla luulen ymmärtäväni sen miksi teoksen kirjoittajat päätyivät kyseiseen termiin):

Konfliktin seurauksena on kuollut yli 13 000 ihmistä. Heistä noin 3 400 on siviilejä, reilu 4 000 Ukrainan asevoimien sotilaita ja noin 5 700 separatisteja.” s. 95.

Kun kuolleita on jo yli 13 000, joukossa tuhansia siviilejä, niin itse olisin kyllä päätynyt tässä kohdassa aivan johonkin toiseen termiin konfliktin sijaan. Kohtaa lukiessani mieleen hiipi ajatus, kirjoittajat eivät syystä tai toisesta halua käyttää kuvaavinta termiä ja kirjoittaa sodankäynnin uhreista, joten he päätyvät neutraaliin ilmaisuun ”konflikti”. Samalla olisi myös ollut perusteltua todeta se, ettei ole varmuutta siitä, kuinka paljon nämä ”separatistit” ovat menettäneet taistelijoita, ja selkeästi todeta se, että Venäjä tekee parhaansa, jotta totuus ei paljastuisi, jotta sodan inhimillinen hinta ei kävisi kansalaisille toteen. Uhrien salaaminen Venäjän toimesta alkoi sodan ensihetkistä lukien ja on jatkunut tähän päivään saakka. (4)

Teoksessa esiintyy myös arvostelua sodan osapuolia kohtaan, mikä on luonnollisesti ymmärrettävää, kun huomioidaan kirjoittajien, etenkin Johanna Suhosen tausta ETYJ:n Ukrainan tarkkailuoperaatiossa, mutta aivan samalla tapaa ETYJ:n toimintaa ja roolia Ukrainassa on syytä kritisoida – etenkin niissä tapauksissa, kun sille on aihetta. Poimin nyt kohdan, jossa sodan osapuoliin kohdistuu (lievää) kritisointia.

SMM:ia on kiitelty poikkeuksellisesta ratkaisusta julkaista julkisia päiväraportteja. Konfliktin osapuolet kuitenkin lukevat julkisia raportteja suurennuslasilla ja ovat herkkiä käyttämään tätä materiaalia sekä operaatioon että vastustajaan suunnatussa propagandassa ja kritiikissä.” s. 115.

Ote ETYJ:n päiväraportista, 16. marraskuuta 2020.












Ensinnä on tietty todettava, että ETYJ:n ratkaisu julkaista julkisia päiväraportteja on ainoa oikea. Siitä kiitos ETYJ:lle! Raporttien julkaisu antaa monille mahdollisuuden seurata tapahtumia ja havaintoja Itä-Ukrainassa ja etenkin miehitetyillä alueilla ulkopuolisen silmin, ja miehitetyillä aluilla tehtyjä havaintoja siten, etteivät ne kulje mittavien suodattimien läpi muuttuen havainnoista propagandaksi. Samalla esim. ukrainalaisten esittämä kritiikki on hyvin ymmärrettävää, koska lukiessamme näitä päiväraportteja voimme tehdä lukuisia päätelmiä havainnoista ja tapahtumista, kuten millaista kalustoa miehitetyillä alueilla on ETYJ:n toimesta havaittu, milloin ja missä heidän toimintaa on rajoitettu tai kulku jopa täysin estetty.

Esimerkiksi huhtikuun 5. päivä 2020 DNR:n lehdistöpalvelu (Пресс-служба УНМ ДНР) julkaisi Youtube-kanavallaan videon, jossa se syyttää Ukrainan asevoimia Zaitseven asutusalueelle suunnatusta tulesta ja Etyjin tarkkailuoperaatiota siitä, että se ei partioi kyseisellä alueella. ”Miten usein Etyjin henkilökuntaa näkyy?”, kysyy toimittaja videolla. ”Harvoin, viimeksi näin heidät pitkä aika sitten hallintorakennuksen lähettyvillä”, Tatiana-niminen nainen vastaa. Huhtikuun 10. päivä samalla kanavalla julkaistiin Zaitseven kylänjohtajan haastattelu. Videolla hän valittelee, ettei SMM käy Zaitsevessa dokumentoimassa tulenkäyttöä. Samana päivänä julkaistussa toisessa videossa Horlivkan kaupunkiin kuuluvan Nikitovskyn hallinnollinen johtaja toistaa samaa viestiä: ”Etyjiä ei ole nähty.”

Videot ja niiden välittämä viesti asettuvat kyseenalaiseen valoon, kun ottaa huomioon, että separatistit olivat estäneet SMM:n partioiden etenemisen Horlivkan alueella kolmesti maaliskuun 26. päivän ja huhtikuun 10. päivän välillä.” s. 114.

Kuten kirjoittajat totesivat, miehitetyt alueet itsessään ovat hybridisodan elementtejä ja kanavia, samoin informaatio-operaatiot ovat yleisiä. Kun huomioidaan ETYJ:n itsensä julkaisema aineisto ja raportit, näen huomattavana ongelmana sen, että luodaan tasapuolisuusharhaa (johon teoksessakin syyllistytään), synnytetään kuvaa negatiivisella tavalla tasa-arvoisista toimijoista, vaikka ongelmia, rikkomuksia ja laittomuuksia esiintyy huomattavasti enemmän juuri Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, niillä alueilla, jotka ovat Venäjän johtamien joukkojen hallitsemia. Valitettavalla tapaa tätä tasapuolisuusharhaa toistavat ETYJ:n ohella Suomessakin eräät kansalaisjärjestöt ja aktivistit – propagandistit jätän tyystin huomiotta. Heidän silmissä rikollisia on vain yksi.

On myös ymmärrettävää, että ETYJ:n julkaisemia päiväraportteja luetaan hyvin tarkkaan ukrainalaistenkin toimesta. Niistä on mahdollista havaita esim. laittomia rajanylityksiä, jolloin Venäjältä toimitetaan miehitetyille alueille materiaalia laittomasti suoraan maastorajan yli; modernia venäläiskalustoa miehitetyillä alueilla; edellä kuvaamiani informaatio-operaatioita jne. jne. Samalla kuitenkin vallitsee edellä kuvaamani tasapuolisuusharha sen ohella, että Venäjän sotilaallinen rooli pyritään häivyttämään olemattomiin.

Kuvakaappaus ETYJ:n päivittäinen raportti 268/2020. (5)




Huomioitavaa ETYJ:n raportin välittämässä informaatiossa on se, mitä siinä ei kerrota. Eli siinä ei mainita sanaakaan siitä, että kyseessä on venäläinen elektronisen sodankäynnin järjestelmä. Kyseistä järjestelmää ei ole voitu toimittaa alueelle muualta kuin Venäjältä, koska Venäjä ei ole myynyt järjestelmää kolmansiin maihin tai Ukrainaan, ja sen toimituksetkin Venäjän asevoimille alkoivat vasta sodan alun jälkeen. Venäjän roolin häivyttäminen raporteissa on nähdäkseni suoraa seurausta siitä, että Venäjällä on edelleen merkittävä rooli järjestössä ja sen on lähettänyt tarkkailijoita ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon koko sodan ajan. Tällä hetkellä Ukrainassa on 39 venäläistarkkailijaa ETYJ:n operaatiossa (2. marraskuuta 2020 julkaistu raportti). (6)

Alla kuva tällaisesta RB-341V Leer-3 elektronisen sodankäynnin järjestelmästä, kuvattu Luhanskissa lokakuussa 2018.












Kirjoituksessani kohdistan teokseen jonkin verran kritiikkiä mutta erityisen voimakasta kritiikkiä itse ETYJ:n operaatioon Ukrainassa ja siinä ilmeneviin puutteisiin. Tästä huolimatta teoksella on myös runsaasti ansioita, joista suurimpana ansiona pitäisinkin sitä, kuinka kokeneet ja paljon nähneet kirjoittajat tuovat esille sen, kuinka Ukrainan sota vaikuttaa länsimaiden ajatteluun ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun meillä Suomessa. Maamme sijainnin, turvallisuuden ja turvallisuuspoliittisten uhkakuvien perusteella voidaan todeta, että Ukrainan asia on mitä suuremmassa määrin myös meidän asia. Meitä yhdistää Ukrainaan myös sama turvallisuusuhka – Venäjä.

 

Marko 


1. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/12/21/russian-artillery-strikes-against-ukraine/ 

2. https://puolustusvoimat.fi/documents/1951253/4047542/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf/a0c74a16-90de-44d8-8a38-f33c903a8def/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf.pdf 

3. https://ilovaisk.forensic-architecture.org/ 

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000803928.html 

5. https://www.osce.org/files/2020-11-10 Daily Report.pdf 

6. https://www.osce.org/files/f/documents/5/3/469554.pdf 


Lainaukset Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhteisteoksesta  Itä-Ukraina – Lännen etuvartio sivuilta: 7, 62–63, 95, 114, 115. 

maanantai 16. marraskuuta 2020

RAPSODIA.FI – uskonnolliseen kaapuun puettua disinformaatiota ja salaliittoteorioita

 

Lokakuun lopulla kirjoitin blogin suomalaisista disinformaatio- ja propagandasivuista, jossa kävin läpi esimerkkien kautta eräitä perinteisimmistä suomenkielisistä disinformaatiota ja propagandaa levittävistä vastamediasivustoista. Eräillä näistä sivuista on muitakin rooleja/ tehtäviä, niitä käytetään maalittamiseen, häirintään ja erilaiseen haitantekoon, joilla kohteen elämä pyritään tekemään niin hankalaksi kuin mahdollista. Kyseinen kirjoitus oli kuitenkin eräiltä osin puutteellinen, koska siihen valikoitui liian yksipuolinen kattaus suomalaisia vasta- ja valemedioita, kuten MV-lehti, Vastavalkea, Valtamedia, Reformi Studio ja Oikea Media, muutamia vain mainitakseni. Kirjoituksessani jäi huomiotta Suomeenkin Yhdysvaltojen suunnalta rantautuneet uskonnollisten liikkeiden ja erilaisten herättäjäryhmien omat vaihtoehtomediat, joista nyt kohdistan katseeni Rapsodia Suomi-verkkosivustoon, jonka taustalla lienee Jussi-Pekka Samuel” eli Jussi-Pekka Saarela-niminen henkilö.

Mikä tämä Rapsodia oikein on? En vielä ota kantaa siihen kuinka todenmukainen verkkosivujen kuvaus itsestään on, mutta itseään he kuvailevat seuraavalla tapaa:

Rapsodia Todellisuuksista on maailman laajimmalle levinnyt päivän sana, jonka tarkoituksena on opettaa jokaiselle kristitylle Jumalan Sanaa sekä ravita Jumalan lapsia heidän uskonvaelluksellaan syvällisen Raamatun Sanan opetuksen kautta. Pyhä Henki tahtoo vahvistaa ja rakentaa henkilökohtaista suhdettasi Häneen.”

Rapsodia Suomea aktiivisesti jakava ”Jussi-Pekka Samuel” julkaisee säännöllisesti myös kristillisen TV7-kanavan materiaalia sekä viittaavan siihen päivityksissään. TV7-kanavaa pidetään eräänä New Apostolic Reformation eli NAR ja World of Faith eli WoF -liikkeiden pää-äänenkannattajana Suomessa, jos asia näin halutaan ilmaista. Rapsodia Suomea ja TV7 yhdistää myös eräät ohjelmat, esim. nigerialaisen miljonääripapin Chris Oyakhilomen ohjelma leviää kummankin ”median” kautta. Näennäiskristillisen sanoman rinnalla Oyakhilome väittää 5G-teknologian olevan yhteydessä koronapandemiaan – yhdellä loikalla siirrytään siis kristillisestä sanomasta salaliittoteorioiden maailmaan. Iso-Britanniassa Ofcom on puuttunut Oyakhilomen tv-saarnojen sisältöihin niissä esitettyjen disinformatiivisten väitteiden vuoksi.

Kuvakaappaus Jussi-Pekka Samuel'in Facebook-profiilista.















Huomattavalle osalle suomalaisista NAR kuin myös WoF ovat liikkeinä tuntemattomia. Yhdysvaltojen 45. presidentin Donald Trumpin hallintoon tarkemmin perehtyneille New Apostolic Reformation eli nk. uuskarismaattisuus on voinut tulla tutummaksi Trumpin hengellisen neuvonantajan Paula Whiten esiintymisten ja toiminnan myötä. Uskonnottomana minua ei erityisemmin kiinnosta kyseisen verkkosivun tai TV7:n uskonnollisuus – televisiokanavaa en ole koskaan seurannut, verkkosivuja ja etenkin niillä jaettuja uutisia olen lukenut havaiten niillä selkeän linjan. Mikäli jätämme huomiotta päivittäin toistuvat uskonnolliset päivänsana sekä pastori Chrisin Rapsodia Todellisuuksista julkaisut/ ohjelmat, niin tätä ns. uutisointia näyttää yhdistävän muutama selkeä teema, joita lähestymme seuraavaksi otsikoiden kautta:

- TRUMPIN KANNATTAJIEN TUNNELMIA 14.11.2020

- TAISTELU ROKOTTEITA VASTAAN OSA ½

- Trumpin lehdistösihteeri SENSUROITIIN

- Presidentti Trumpin lausunto 7.11.2020

- TRUMP-PROFETIA KRISTITYILLE

Yllä olevat otsikot rapsodia.fi/uutiset -sivulta ajalta 9.–15. marraskuuta 2020 ja jos muistamme, että apostolit ja profeetat ovat New Apostolic Reformation’in tunnusmerkistöä, niin kyllähän tämänkin otanta viittaa siihen, että Donald Trumpin harteille on jonkinlaista profeetallista viittaa aseteltu. Salaliittoteorioihin vihjaileva ja viittaava toistuu myös Jussi Saarelan eli todennäköisesti Jussi-Pekka Saarelan nimellä julkaistuissa blogeissa* –

- KANADA ON MUUTTUMASSA NATSI-SAKSAKSI – GLOBAALI AGENDA ROKOTE-KIELTÄYTYJILLE (29.10.2020)

- KORONAROKOTE JA BILL GATES (23.10.2020)

Lukijoille on kenties hyvä edes jossain määrin avata NAR:in taustoja, muutakin kuin, että Paula White on nykyään asemansa tähden sen näkyvä edustaja.

New Apostolic Reformation on Word of Faith:in ohella yksi nopeimmin kasvavista kristillisyyden lipun alla purjehtivista liikkeistä, liike laajenee voimakkaasti myös Yhdysvaltojen ulkopuolella, esimerkiksi osassa Afrikan mannerta.  Sillä ei ole omaa oppia – huomautetaan vielä, ettei sitä kaikkien mukaan edes ole olemassa – mutta siinä mukana olevia kirkkoja yhdistää tietyt asiat, kuten se, että ne pyrkivät toteuttamaan ”seitsemän vuoren mandaattia”, joka tarkoittaa sitä, että heidän mielestään kristittyjen pitäisi ottaa haltuunsa seitsemän yhteiskunnan eri osa-aluetta: hallinto, kulttuuri, koulutus, business eli liike-elämä, perhe-elämä, uskonto ja taide- ja viihdekenttä. Omien havaintojeni mukaan heidän toimintaa ja näkemyksiä voi kuvata hyvinkin fundamentaaleiksi.

Ja nyt voimme palata takaisin Suomen Rapsodia -verkkosivulle, jonka kautta otolliseen maaperään näyttää leviävän uskonnollisen – joskin hyvin värittyneen ja fundamentaalin – sanan ohella disinformatiivista salaliittoteorioihin vihjailevaa sanomaa, kuten jo edellä kirjoittamani perusteella voi päätellä.

Kuvat rapsodia.fi-verkkosivulta.















Rapsodian kuvakollaasissa välittämä sanoma ei juurikaan eroa suomalaisen, tai globaalin, salaliittoverkoston jakamasta tarinasta globaalista koronahuijauksesta – samaa tarinaa toistetaan QAnon-sivustoilla joko suoraan samoin tai hiukan toisin sanoin. NAR-kirkkojen levittämä viesti pelaa myös hyvin yhteen esimerkiksi QAnon-salaliittoteorian kanssa, kummatkin odottavat eräänlaista ”suurta valaistumista” tai ”suurta herätystä” ja ne pyrkivät levittämään vaikutusvaltaansa yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin.

Havaintojeni perusteella ainakin eräät suomalaisen disinformaatiokentän vastamediat lainaavat ja toistavat Rapsodia-verkkosivun tarinaa. Marko Sihvosen perustamassa Valtamedia-nimisessä vastamediassa jaetaan kiitosten kera Rapsodiassa julkaistua presidentti Donald Trumpin lausuntoa marraskuun 7. päivältä. (1) Trumpin lausunnon ”rinnalla” samainen media jakaa lukijoilleen QAnon-viestiä. Todennäköisesti kumpikin viesteistä uppoaa lukijakuntaan yhtä helposti kuin kuuma veitsi voihin. Tämä kuvio toimii myös toisinkin päin, siinä missä disinformatiivinen vastamedia jakaa Rapsodiaa, antaa Rapsodian taustalla oleva Jussi-Pekka Samuel alias Jussi-Pekka Saarela palstatilaa dis-informatiivisille yhteiskuntaa hajottaville vastamediajulkaisuille Facebook-sivullaan:
























Disinformaation ja valeuutisten levittämisen rinnalla Jussi-Pekka Samuel osallistuu (ja on osallistunut) aktiivisesti myös FIXIT – Suomi eroon EU:sta sekä MASSAJOUKKOKANNE KORONARAJOITTEISTA/KATI RONKAINEN -verkkotapahtuman promoamiseen. Tässäkin tapauksessa toiminta kohdistuu osa-alueisiin, joiden taustalla on vilpittömästi toimivien rinnalla myös henkilöitä ja ryhmiä, joiden toimintaa ohjailee ulkoisen tahon toiveet ja halut, toisinaan myös vaatimuksetkin. Tunnettua on, että Venäjä operaattoreineen on aktiivisesti mukana toiminnassa, jotka heikentävät läntisiä demokratioita.
























Millainen tämä Rapsodia Suomi-verkkosivu sitten on, vastaako se lupaustaan? Mikäli vastaisin yhdellä sanalla, niin vastaus on EI! Mutta toki Rapsodia Suomi tarjoaa lukijoilleen kristillistäkin sanomaa, toinen asia on sitten se, että missä määrin tämä sanoma pohjautuu Raamattuun ja toisaalta, missä määrin henkilökohtaiseen kokemukseen ja näkemykseen – tuntemukseen. Heidän tulkinta kristillisyydestä eroaa melkoisesti totutusta, jolloin tapakristityille tutut rukoukset saavat oman, uuden ja totutusta poikkeavan, tarkoituksen. Koskapa itse olen uskonnoton, en tämän tarkemmin ryhdy analysoimaan sivujen kautta välitettävää kristillistä sanomaa. Kokonaisuus huomioiden, ei kuitenkaan ole väärin sanoa, että sivujen kautta levitetään vääristynyttä ja värittynyttä maailmankuvaa, jossa erilaiset salaliittoteoriat saavat huomattavan suuren roolin. Rapsodia Suomi näyttäytyy ainakin minulle jonkinasteiselta konservatiiviskristityltä Trump-uskovien ”uutissivustolta”, jonka lukijakuntaan Suomessa näyttää kuuluvan myös persu-aktiiveja

Ja palautellaan tässä lopussa samalla mieliin myös se, että Rapsodiassa julkisuutta saava ”Pastori Chris” eli Chris Oyakhilome väittää saarnojensa ohessa 5G-tekniologian olevan yhteydessä koronaviruspandemiaan eli Rapsodiassa sekoittuu kerralla monenmoista tarinaa yhdeksi suureksi dis-informatiiviseksi kudelmaksi – samainen väite leviää myös TV7:n ohjelmistossa ”Pastori Chrisin” kertomana. Samaa sarjaa ovat ”Pastori Chrisin” hengellisen pojan ”Profeetta Uebert Angelin” Trump-profetiat ynnä ”Pastori Chrisin” levittämät dystooppiset puheet kansallisvaltioiden tuhoamisesta.

 

Marko 


1.  https://suomi.valtamedia.org/2020/11/08/presidentti-trumpin-lausunto-7-11-2020/ 

Lähteinä käytetty ”Jussi-Pekka Samuelin” Facebook-sivua, Rapsodia Suomi -verkkosivua sekä Journalistissa julkaistua artikkelia ”Sanan saattajat” ja Kirkko ja kaupunki-verkkolehdessä julkaistua artikkelia ”Jumala, Trump ja Putin – kristillisen konservatiivioikeiston toiminta Suomessa kulkee samoilla raiteilla kuinYhdysvaltain evankelikaaleilla”.

*: Osa blogeista on suomennettuja, toisinaan kääntäjänä on toiminut joku muu kuin Saarela, jonka nimellä blogit löytyvät verkkosivulta.

Huom. Oikea Media tuotti TV7 konservatiiviset uutiset ainakin vuoteen 2019 asti.


keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Venäjä huoltaa ja vahvistaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa

 

Viimeisin tulitauko Ukrainan sotatoimialueella alkoi heinäkuun 27. päivä, tulitauosta huolimatta sotatoimet eivät ole täysin loppuneet eikä Venäjä ole lopettanut Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojensa huoltoa ja varustamista, joukkojen harjoittelurutiinitkin ovat pysyneet ennallaan.

Ukrainan asevoimien mukaan 27. heinäkuuta alkaneen tulitauon aikana on taisteluissa kaatunut marraskuun alkuun mennessä kolme ukrainalaissotilasta yhdentoista haavoittuessa. Viime vuonna vastaavana aikana kaatui 17 ukrainalaissotilasta ja 180 haavoittui. On kuitenkin muistettava, että tulitauon aikana sotatoimialueella on menehtynyt enemmän kuin kolme ukrainalaissotilasta. Loppukesästä Itä-Ukrainassa Joint Forces Operation -alueella raivonneiden maastopalojen sammutustöissä ja samaan aikaan suoritetuissa räjähteiden raivaamisissa sekä sammutustöiden yhteydessä tapahtuneissa räjähdeonnettomuuksissa menehtyi muutamia (vähintään kolme) Ukrainan asevoimien sotilaita, jotka on laskettu kotiseutujen multiin sotilaallisin kunnianosoituksin operaation kuluessa menehtyneinä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan lokakuun 19. ja marraskuun 1. päivän välillä sotatoimialueella kolme siviiliä vammautui ja kaksi menehtyi sotatoimista johtuvista syistä, uhreista neljä oli seurausta erilaisista räjähdeonnettomuuksista. Tämän vuoden kuluessa Itä-Ukrainan sotatoimialueella on menehtynyt yhteensä 16 siviiliä, 76 vammautuessa. (1)

Seuraavaksi tarkemmin Venäjän, tulitauon kuluessa suorittamasta, joukkojensa huollosta ja vahvistamisesta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, alueille sijoitettujen joukkojen huollon osalta keskityn tarkemmin viimeisen parin-kolmen viikon tapahtumiin.

Venäjältä on toimitettu Itä-Ukrainan miehitetyille alueille viimeisen parin-kolmen viikon aikana Donetskin alueella operoivalle 1. armeijakunnalle ja Luhanskin alueella operoivalle 2. armeijakunnalle muun muassa 122 mm ja 152 mm tykistökranaatteja sekä ammuksia panssarijoukoille. Niin ikää tavarajunilla alueelle on toimitettu 1200 tonnia polttoainetta sekä aseita ja ammuksia jalkaväelle.

Lokakuun viimeisen viikon aikana Venäjältä toimitettiin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille 21 kappaletta T-64 ja T-72B taistelupanssarivaunuja, 17 kappaletta BMP-1 ja BMP-2 rynnäkkövaunuja ja 12 kappaletta miehistönkuljetusajoneuvoja, mallia BTR-70 ja BTR-80.

Tämän uutisen aikaikkunan ulkopuolelta on syytä muistaa ETYJ:n havainto yöaikaan tapahtuneesta rajanylityksestä 19. lokakuuta 2020 Manychin kylän lähellä, jolloin Venäjältä saapui kaksi kolonnaa maastokuorma-autoja sekä maastoautoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. ETYJ:n käytössä ollut pitkänkantaman tiedustelulennokki seurasi toisen kolonnan matkaa miehitettyyn Donetskiin, kaupungin keskusta-alueen lähellä sijaitsevaan tukikohtaan saakka.

Manychin alue kuuluu Venäjän luonnollisiin ja säännöllisesti käyttämiin huoltoreitteihin. Alueella oli lounas-koillinen-suuntainen tie jo ennen sotaa, sodan myötä tiestä on muodostunut Venäjälle merkittäväksi luonnehdittava huoltoreitti, jolla ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio on havainnut toistuvasti rajan ylittävää (laitonta) liikennettä sotilasmallisilla kuorma-autoilla ja muilla ajoneuvoilla. Rajallisten resurssien sekä toistuvien kalustomenetysten tähden ETYJ:n ei ole mahdollista suorittaa alueella säännöllisempää, yöaikaan tapahtuvaa, lentotiedustelua. Venäjän asevoimat on sodan aikana pudottanut lukuisia ETYJ:n pitkänkantaman tiedustelulennokkeja Manychin alueella.

Informnapalmin haltuunsa saama ja julkaisema kuva lokakuun 2020 rajanylityksestä. (2)









Kalusto- ja materiaalitoimitusten ohella Venäjä on varustanut Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamansa joukot tulevan talven varalle. Alueelle on myös sijoitettu uusia joukkoja, samalla pidempään palvelleita joukko-osastoja on vedetty takaisin Venäjälle.

Tiedustelu- ja OSINT-tietojen perusteella Venäjältä on saapunut miehitetyille alueille myös kaksi yksikköä ”Forpost” tiedustelulennokkeja sekä lähi-ilmatorjuntakalustoa, olkapäältä laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia ja toistakymmentä kappaletta 23 millin ZU-23-2 ilmatorjuntakanuunoita sekä  9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmiä.

Yhteen ”Forpost” yksikköön kuuluu maksimissaan komentokeskus sekä kolme lennokkia. Ei ole tiedossa, saapuiko alueelle kaksi täyttä yksikköä vai ovatko ne vajaita.

Israelilaiseen IAI Searcheriin perustuva Forpost kuuluu edelleen Venäjän moderneimpiin tiedustelulennokkeihin. Lentoaika 18 tuntia yli 6000 metrissä, Forpostin kantama on maksimissaan 250 km. Israelin kanssa tehty kauppa sisälsi yhteensä 30 yksikköä, joista kussakin on kolme tiedustelulennokkia ja komentokeskus. Elokuussa 2019 Venäjä suoritti ensimmäiset koelennot Forpost-R-versiolla, joka on suunniteltu ja valmistettu Venäjällä. Venäjä on tilannut kymmenen Forpost-R-yksikköä.

Venäjän puolustusministeriö teki v. 2010 kaupat israelilaisten kanssa 400 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen IAI Searcher II tiedustelulennokin komponenttien valmistamisesta Kazanin helikopteritehtaalla. Forpost pohjautuu IAI Searcher II lennokkiin. (3)

Ukrainan sodassa Venäjä on menettänyt pudotettuina tai muusta syystä ainakin viisi Forpost tiedustelulennokkia. Ensimmäisen elokuussa 2014 Novopetrivsken kylän lähistöllä Ukrainan kaakkoisosassa, myöhemmin syksyllä 2014 kaksi, joista toinen löydettiin Novokaterynivkan läheltä. Toukokuussa 2015 Dnipro-1 vapaaehtoispataljoona pudotti Forpost tiedustelulennokin Avdiivkan lähellä, lennokin tunnistenumero on 923. Lokakuussa 2016 Venäjä menetti Ukrainan sodassa viidennen Forpostin (nro. 915).

Venäjältä on toimitettu maanteitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille 99. ”humanitaarisen kolonnan” lisäksi ainakin parilla kymmenellä maastokuorma-autolla aseita ja ammuksia jalkaväelle. 99. ”humanitaarisella kolonnalla” toimitettiin miehitettyjen alueiden ”viranomaisilmoituksen” mukaan 50 tonnia lääkkeitä ja hoitotarvikkeita Luhanskin alueelle ja 65 tonnia lääkkeitä ja hoitotarvikkeita Donetskin alueelle. Ei ole varmuutta siitä, mitä kaikkea materiaalia 99. ”humanitaarisella kolonnalla” alueelle toimitettiin, koska ETYJ tai mikään muukaan organisaatio ei päässyt tarkastamaan kolonnaa sen saapuessa Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan.

99. ”humanitaarinen kolonna” matkalla miehitettyyn Luhanskiin.










Venäjä ja sen varustamat joukot kaivautuvat kirjaimellisesti entistä syvemmälle Donbasin mustaan maahan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission ohella Ukrainan asevoimat on tehnyt lukuisia havaintoja asemien vahvistamisesta kuin myös uusien linnoitettujen asemien rakentamisesta sekä juoksuhautojen kaivamisesta. Miehitetyn Donetskin alueen ns. tiedotus- ja informaatioministeriö julkaisi lokakuun alkupuolella Donetskin eteläpuolella kuvattua videomateriaalia, videolla alueelle sijoitetut joukot esittelevät käytössään olevaa kahta BAT-2 pioneeri- ja raivausajoneuvoa sekä MDK-3 tela-ajoneuvoa, jota käytetään muun muassa panssariesteiden ja -suojien kaivamiseen. (4)











Eri lähteissä julkaistujen tietojen mukaan Venäjän proxy-joukot ovat tehneet merkittäviä linnoitustöitä sekä juoksuhautaverkoston laajennustöitä etelässä, Mariupolin itäpuolella Vodianen ja Uzhivkan (entinen Lenins’ke) välisellä lohkolla – työt alueella ovat jatkuneet aina viimeviikoille saakka. (5)

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisema kuva juoksuhautojen laajennustöistä miehitetyillä alueilla (elokuu 2020).










Sotatoimialueen eteläisen rintamaosan ohella Venäjän proxy-joukot ovat olleet tavanomaista aktiivisempia myös miehitetyn Horlivkan länsiosiin rajoittuvalla lohkolla. Kyseisellä alueella asemien vahvistamisen ja uusien rakentamisen ohella, joukot ovat kaivaneet asemista juoksuhautoja kohti Ukrainan kontrolloimia alueita. Horlivkan luoteispuolella, Shyroka Balkassa, laajennus- ja kaivutyöt alkoivat jo elokuun alkupuolella.

Shyroka Balkaan rajoittuvalla lohkolla Ukrainan asevoimat on myös vahvistanut puolustustaan, ETYJ:n havaintojen mukaan Novhorodsken (Shyroka Balkaa vastapäätä) alueella sijainnutta laajaa miinakenttää (panssarimiinoja) on syksyllä vahvistettu. (6)

* * *

Kohti talvea mentäessä Venäjän varustamien joukkojen vahvuus miehitetyssä Itä-Ukrainassa on yli 35 000 miestä, 1. ja 2. armeijakunnalla on käytössä kalustoa seuraavasti:

 

lukumäärä

taistelupanssarivaunut

481

rynnäkkövaunut ja miehistönkulj.ajoneuvot

941

tykistö ja kranaatinheittimet

708

raketinheittimet

202

ilmatorjunta-aseistus ja -järjestelmät

680+


Ilmatorjunta-aseistusta lukuun ottamatta lukumäärät ovat loka-marraskuun vaihteelta.

Mikäli emme huomioi tätä ns. tulitaukoa, Venäjä jatkaa miehistystään Itä-Ukrainassa, huoltaa joukkojaan ja käytännössä vahvistaa niitä kaiken aikaa. Venäjä toimittaa alueelle enemmän ammuksia ja muuta materiaalia mitä matalanintensiteetin taisteluissa kuluttaa. Alueelle toimitetaan Venäjältä huollettua ja toisinaan myös modernisoitua kalustoa, samalla Venäjälle palaa ikääntyneempää ja sodan kuluttamaa kalustoa, mikä tarkoittaa samalla sitä, että nyt – talven koittaessa – Venäjän varustamat joukot ovat vahvemmat kuin mitä ne olivat heinäkuussa ”tulitauon” alkaessa.

 

Marko 














ETYJ:n Ukrainan monitorointimission pitkänkantaman tiedustelulennokki kuvasi elokuun 2020 lopulla kaksitoista 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Buhaivkan kylän lähellä sijainneella varikko- ja varastoalueella. ETYJ:n julkaisemassa kuvassa näkyy kahdeksan kahdestatoista panssarihaupitsista.

Panssarihaupitsien varastointi alueelle rikkoo Minsk II sopimusta.