Liberate Crimea – Crimea is Ukraine!

Viitisen vuotta sitten – 20. helmikuuta 2014 – Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen sotilasoperaation, tämä voidaan päätellä Venäjän operaation ”kunniaksi” lyömistä ansiomitaleista sekä muista tiedoista. Venäjä aloitti operaation hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovytš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Tuolloin Kiovan kaduilla virtasi kansalaisten veri Janukovytšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän voimakkaalla tuella, ukrainalaisten taistelua vapaudesta.

Kuten tiedämme, kansa voitti taistelun ja Viktor Janukovytš pakeni Kiovasta 21. helmikuuta 2014 ensin maan itäosiin Harkovaan – jonne häntä kuljettaneet helikopterit laskeutuivat 22. helmikuuta klo. 03:00, vielä saman päivän aikana Janukovytš jatkoi matkaa Donetskiin. Donetskista, pakomatkalla ollut, valtansa menettänyt ”presidentti”, yritti poistua lentäen Venäjälle. Kaupungin kansainvälisellä lentokentällä Janukovytšia kuljettaneen koneen lentoonlähtö estettiin viranomaisten toimesta, niinpä hän siirtyi kentältä tukijoidensa kanssa Alueiden puoluetta rahoittaneen oligarkki Rinat Akhmetovin ”residenssiin”. Alkuyöstä Donetskista autosaattueella poistunut Viktor Janukovytš saapui aamuyöstä 23. helmikuuta Berdjanskin alueelle Asovanmeren rannikolle, josta hän siirtyi venäläiskoptereiden kyydillä Venäjälle Jeiskin lähistöllä sijainneeseen sotilastukikohtaan, ja sieltä kuljetuskoneella Krimille. Krimiltä Viktor Janukovytš pakeni venäläisellä sota-aluksella pysyvämmin Venäjälle.*

Helmikuun 25. ja 26. 2014 Venäjältä saapuneet erikoisjoukot aloittivat merkittävien kohteiden miehittämiset Krimin niemimaalla. Helmikuun 26. ja 27. välisenä yönä klo. 04:20 – 04:30 venäläiset erikoisjoukot aloittivat operaation Krimin alueparlamentin valtaamiseksi Simferopolissa ja 27. helmikuuta ”pienet vihreät miehet” nostivat Venäjän lipun Krimin alueparlamentilla salkoon. Miehitystä vastustava siviilivastarinta Krimillä ei päättynyt tähän – se jatkuu edelleen.

Suomessa asuvat ukrainalaiset ynnä Krimin tataarit eivät ole menettäneet toivoaan saada Venäjän miehittämä Krim – ja miehitetty osa Donbasia – takaisin Ukrainalle. Edessä on pitkä tie, mutta Venäjälle on syytä tehdä selväksi kaikissa mahdollisissa käänteissä se, ettei sillä ole kuin tie kuljettavana ja se on vetäytyminen kaikilta sen miehittämiltään alueilta. Tämä tarkoittaa lännessä toimia poliitikoilta mutta yhtälailla kansalaisilta – lauantainen Liberate Crimea – Crimea is Ukraine -mielenosoitus, joka päättyi Venäjän suurlähetystön edustalle Tehtaankadulla Helsingissä, oli yksi lenkki tässä ketjussa, jossa Venäjää (ja siinä samalla helsinkiläisiä) muistutetaan siitä, että miehitystä ei ole unohdettu.

On myös ensiarvoisen tärkeää, että Venäjää muistutetaan (ja tarvittaessa sanktioidaan) sen hallintoja horjuttavasta toiminnasta Moldovassa ja Georgiassa. Venäjän toimien myötä kummankin valtion alueelle on muodostunut alueita, jotka eivät ole hallitusten kontrollissa ja joilta alueilta Venäjä vaikuttaa Moldovan ja Georgian alueille, mutta myös kolmasiin maihin, kuten Transnistriasta (Moldovan alueella) osaan Ukrainaa.

Reitti Havis Amandalta Tehtaankadulle Krimiä miehittävän Venäjän suurlähetystön edustalle.

Havis Amandan patsaalla Liberate Crimea -marssille lähdössä.

Marssilla Tehtaankadulle.

Tehtaankadulla, taustalla Krimin niemimaata miehittävän Venäjän suurlähetystö.

* * *

 23 лютого 2019 р. в Гельсінкі перед російським посольством відбулася акція протесту проти окупації Криму Росією. В акції протесту прийняли участь українці, які мешкають у Фінляндії та фіни, які підтримують боротьбу України проти агресії Росії.

Учасники протесту заявили, що захват території незалежної держави є не прийнятним для цивілізованого світу, та ця ситуація змушує замислитися, що агресивні дії Росії можуть бути спрямовані і на інші сусідні країни. Якщо Росія здійснила напад  на Україну, то чого вона не може зробити те ж саме з іншою країною? Чому? Тому,  що час ще не прийшов? Та цього не може бути?  

* * *

”Lämpimät” terveiseni Vladimir Putinille:

Näpit irti Krimistä!

Get Out of Crimea!

Путин, вон из Крыма!

Me emme unohda!

Marko

*: Kuvaus perustuu Hromadske Internationalin videoon ”How Ukraine’s Ex-President Viktor Yanukovych escaped to Russia after Euromaidan”.

Kuvat ja satelliittikuvan muokkaus Marko Enqvist.

Irvokkaan näytelmän kolmas osa – kuolematon rykmentti marssii toukokuussa Helsingissä

Tämä on aihe, josta kirjoittaminen ei ole erityinen nautinto minulle – toivoisin, ettei minun tarvitsisi nähdä Helsingin kaduilla ”kuolemattoman rykmentin marssia”, aivan kuten en toivo näkeväni sen kaduilla marssittavan yhdenkään totalitaarisen lipun alla. Mutta tänäkin vuonna ”RUFI- suomalais-venäläinen yhdistys” järjestää ”kuolemattoman rykmentin marssin”, marssittaen väkeä pääkaupunkimme kaduilla, käyttäen hyväksi sitä oikeutta, mikä sen edustajilla maassamme on. He marssivat ”puna-armeijan” ja ”fasismin kukistamisen” kunniaksi unohtaen sen tuskan ja surun, jonka puna-armeija muassaan miehitetyille alueille toi. (1)

Historiaa lukeneena ymmärrän sen mittaamattoman uhrauksen, jonka diktatorinen neuvostovaltio kansalaisineen teki toisessa maailmansodassa taistellessaan natsi-Saksaa vastaan, jonka kanssa oli sodan alla sopinut liiton. Kärjistäen ilmaissen, kaksi vainoharhaista diktaattoria sopi liiton kummankin valmistautuessa samalla karkaamaan toisensa kurkkuun. En nyt tässä ryhdy pohdiskelemaan neuvostovaltion olemusta, mikä tänään monen venäläisen mielessä rinnastuu Venäjään, mitä se tavallaan olikin, sillä neuvostovaltiossa venäläiset kansana olivat ensimmäisenä kansojen joukossa.

Venäjän suurlähetystö muistaa RuFia (kuvakaappaus RuFi:n Facebook-sivu).

Se, että nyky-Venäjällä historiaa kirjoitetaan uudestaan valkopesten menneisyyttä ei tietenkään ole niiden kymmenien miljoonien puna-armeijassa palvelleiden sotilaiden ja upseereiden vika, sekään ei ole heidän vika, että nyky-Venäjä pyyhkii olemasta näiden sotilaiden tekemiä rikoksia, puhumattakaan, että on pyyhkimässä pois totalitaarisen neuvostovaltion tekemiä rikoksia. Irvokasta tässä onkin, että nyky-Venäjä käyttää surutta hyväksi historiaa ja sen tapahtumia oikeuttaakseen tekojaan ollen samalla haluton puhumaan valloittaja-armeijan, joka puna-armeija oli, rikoksista ihmisyyttä vastaan valloittamillaan ja miehittämillään alueilla.

Itse asiassa, kuten tiedämme, tänään puna-armeijan arvostelemisesta voi Venäjällä joutua oikeuteen ja saada tuomion. Ja ne (ulkomaalaiset) tutkijat, jotka tohtivat käsitellä puna-armeijan tekemiä rikoksia tapahtuneina tosiasioina, ovat huomanneet ovien Venäjällä sulkeutuvan – pääsyn arkistoihin käyneen mahdottomaksi. Tätä nykyä arkistojen ovet ovat pysyneet suljettuina monilta muiltakin, 90-luvun avoimuuden tuulahdus on mennyttä, historiankirjoitus on valjastettu Venäjällä palvelemaan maan johdon käyttöönsä valjastamia imperialistia tarpeita – rajojen siirtelyn tarpeelle haetaan perusteita menneisyydestä. Tässä ”kuviossa” haetaan sopivia esimerkkejä ynnä perusteita, milloin neuvostohistoriasta, milloin tsaarinvallan ajoilta. Puna-armeija ja ainakin näennäisen viattomana vuosia sitten Venäjällä alkanut ”kuolemattoman rykmentin marssi” on yhtä lailla valjastettu palvelemaan nyky-Venäjän johdon (kuviteltuja) tarpeita, se on olennainen osa valtiopropagandaa, jossa samalla valkopestään historiaa. Eikä yksin puna-armeijan vaan, kuten olemme nähneet, koko neuvostovaltion historiaa nostaen samalla vainoharhainen Josif Stalin takaisin jalustalle ja saattaen näytösoikeudenkäynteihin heitä, jotka haluavat tutkia mihin rikoksiin Stalinin kaudella syyllistyttiin.

Puna-armeijan turhasta glorifioinnista olisi syytä päästä eroon, voittoisa taistelu ja sitä ennen koetut kärsimykset eivät oikeuta miljoonien miehitettyjen alueidensiviileiden ryöstelyyn, raiskaamiseen ja pahoinpitelyyn, puhumattakaan kymmenien tuhansien siviileiden murhista ja tapoista. Seuraavaksi lainaus Antony Beevorin teoksesta Berliini 1945:

”Koska kaikki ikkunat oli räjäytetty, berliiniläiset muistavat huutojen kuuluneen joka yö. Berliinin kahden pääsairaalan arviot raiskauksen uhreista vaihtelivat 95 000:sta 130 000:een. Eräs lääkäri päätteli, että Berliinin noin 100 000 raiskatusta naisesta noin 10 000 kuoli, useimmat tekivät itsemurhan. Kuolleisuuden arveltiin olleen paljon korkeampi 1,4 miljoonan naisen keskuudessa, jotka raiskattiin Itä-Preussissa, Pommerissa ja Sleesiassa. Kaikkiaan vähintään 2 miljoonan saksalaisnaisen arvellaan joutuneen raiskatuksi, ja huomattava vähemmistö, ellei peräti enemmistö, oli raiskattu moneen kertaan”. (s. 460)

"Kuolemattoman rykmentin marssi" 2018, (kuvakaappaus RuFi yhdistys). (2)

Jokainen voi mielessään pohtia millainen sota siitä syttyisi, jos näkisimme ”ruskealle fasismille” marssittavan samalla antaumuksella Helsingin kaduilla – ja näimmehän me. Teko tuomittiin, kuten pitääkin, nyt sen sijaan katsomme vaivautuneena pois sulkien silmämme, jotta emme joutuisi todistamaan ”punaisen fasismin” marssia poikki katujen. Sillä vaikka Venäjä vaalii hellitellen muistoa fasismin kukistamisesta, ei se kuitenkaan vapautta miehittämilleen alueille tuonut vaan orjuuden. Diktatuuri ja sorto vaihtui yhdestä toiseen, ja sitä seuranneeseen vuosikymmenten miehitykseen, kokonaisiin kansoihin kohdistuneisiin vainoihin, kuten Krimin tataareihin, joita vainottiin ja heidät karkotettiin Krimiltä Stalinin kaudella 18.-20. toukokuuta 1944 – tänään, tällä vuosituhannella Venäjä toi samanmoisen vainon Krimille… Ja mitä me teemme?

Neuvostoliiton romahtaminen omaan mahdottomuuteensa toi miljoonille vapauden, kuitenkin tänään Venäjä on valjastanut menneisyyden käyttöönsä, levittää lonkeronsa rajojensa ulkopuolelle koettaen sitoa itsenäisiä maita rikollisin keinoin itseensä. Ja monet ovat valmiit sulkemaan tältä sorrolta ja miehitykseltä silmänsä, aivan kuten sulkevat silmänsä kuolemattoman rykmentin marssiessa Helsingissä osana nyky-Venäjän valtiopropagandaa.

RUFI:n Facebook-sivulla kirjoitetaan muun muassa seuraavaa:

”Rauhan kulkue symboloi Valtavaa voittoa fasismin ja natsismin yllä 2. Maailmansodassa, pahuuden kukistamista ja tämän valtavan uroteon tehneiden muiston vaalimista. Haluamme muistaa ja kiittää esivanhempiamme heidän uhrautumisestaan jälkipolvien, eli meidän takia! Meidän vapauden ja rauhan johdosta.”

Todennäköisesti he uskovat itsekin tuon mitä kirjoittavat ihmisille luettavaksi. Totuutta siinä on kuitenkin vain nimeksi, muu propagandaa ja totuuden häivyttämistä sanojen taa. Irvokasta on se, että nämä rufilaiset nauttivasta tästä rauhasta ja vapaudesta Suomessa, äiti-Venäjä ei sitä kykene tarjoamaan militarisoidessaan kansaansa ja tukahduttaessaan kansalaisaktivismia.

Olen kaikkea muuta kuin uskonnollinen ihminen, mutta nyt mieleeni palaavat Raamatun tekstit, profeetta Miikan kirjoitukset miekkojen takomisesta auranteriksi ja keihäiden takomisesta vesureiksi. Mutta tänään minusta tuntuu siltä, että kenties on aika takoa auranteristä jälleen miekkoja, vesureista keihäitä.

Останови красный фашизм!

Marko

1. https://www.facebook.com/pg/rufiyhdistys/posts/?ref=page_internal 

2. https://www.youtube.com/watch?v=ERp04WYLSRY 

Päivitystä kaipaava kirjoitus siitä ”Mikä se RuFi oikein on?” (30.tammikuuta 2018).

Venäjä näpit irti Krimistä!

Viisi vuotta sitten – 20.helmikuuta 2014 – Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen sotilasoperaation, mikä voidaan päätellä Venäjän operaation ”kunniaksi” lyömistä ansiomitaleista. Operaatio siis alkoi hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovytš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Tuolloin Kiovan kaduilla virtasi kansalaisten veri Janukovytšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän tuella, ukrainalaisten taistelua vapaudesta. Kuten tiedämme, kansa voitti taistelun ja Viktor Janukovytš joutui pakenemaan Kiovasta ensin maan itäosiin, josta hän siirtyi Venäjän Jeiskin kautta Krimille, ja Krimiltä hän pakeni venäläisellä sota-aluksella Venäjälle.

”Pienet vihreät miehet” Krimillä, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

Krimillä niemimaan miehitykseen tähdännyt operaatio oli siis jo käynnissä, kun Kiovassa ”vanha valta” taisteli epätoivoisesti (ja verisesti) asemastaan, tullen lopulta syrjäytetyksi. Se, että Krimin miehitykseen tähdännyt operaatio oli jo käynnissä Janukovytšin ollessa vielä näennäisesti vallassa, kertoo omalta osaltaan myös Venäjän (ja Vladimir Putinin) luottamuksesta ja uskosta Janukovytšin kykyyn ratkaista ongelma ja pysyä vallassa. Kreml näki pelin tuolloin jo menetetyn – kansan voittaneen Ukrainassa!

Kiovassa helmikuun 18. – 21. 2014 käytiin ratkaisevat taistelut – Kiovan keskusta muistutti tuolloin sotatannerta, jossa suurin uhrauksin kansalaiset voittivat vapauden. Euromaidanin keston kuluessa reilut sata kansalaista menetti henkensä, kuka tarkka-ampujien luodeista, kuka pahoinpideltynä, kuka sairaalasta pois raahattuna ja kidutuksen jälkeen luontoon hylättynä. Euromaidanin aikana vapauden puolesta henkensä antaneita muistetaan helmikuun 20. päivänä, joka tuli jäämään historiaan Euromaidanin verisimpänä, jolloin yli kaksikymmentä kansalaista antoi henkensä Kiovan keskustassa. Euromaidanin reilua sataa siviiliuhria kutsutaan taivaalliseksi sotniaksi (ukr. Небесна сотня). Sotnia on sotahistoriallinen käsite tarkoittaen sataa miestä, kasakkajoukkojen eskadroonaa.

Ukrainan suurlähetystö 20.2.2019 taivaallisen sotnian muistohetki, kuva: M. Enqvist

Ukrainassa verenvuodatus ei suinkaan päättynyt Viktor Janukovytšin pakoon Kiovasta, Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja myöhemmin  liitti niemimaan laittomasti itseensä.  Niemimaan miehitys ei sekään ollut veretön – toki sotilaallisesti uhreja tuli vähän, yksittäisiä Ukrainan asevoimien sotilaita ja upseereita menehtyi ja vammautui operaation alkuvaiheessa. Sen sijaan suuri joukko paikallisia asukkaita joutui kokemaan miehityksen ensipäivistä lukien miehittäjän ja sen hännystelijöiden (tituškat ja paikalliset, miehitystä tukevat, kollaboraattorit) julmuuden. Ensimmäiset Krimin tataarit ”katosivat” maaliskuun alkupuolella, ja hyvin pian seuraa alkoivat tehdä ukrainalaisaktivistit, jotka vastustivat miehittäjää. Osa kadonneista on sittemmin löydetty murhattuna, osa on edelleen kateissa, osan istuessa venäläisillä vankileireillä poliittisina vankeina näytösoikeudenkäyntien myötä.

Vastoin venäläispropagandan väitteitä, Krimillä miehittäjää ei suinkaan kaikkialla otettu riemuiten vastaan. Asukkaat, etniseen taustaan katsomatta, osoittivat mieltä miehittäjää ja heidän tukijoita vastaan päivien ja viikkojen ajan. (1) Krim on Ukrainaa, toistui mielenilmauksissa ja kansalaisaktivismissa. Eikä tämä vastarinta ole miehitysvuosien kuluessa päättynyt, ei, vaikka tuhansille asukkaille miehitetty niemimaa on muuttunut avovankilaksi, josta ei ole poispääsyä ja jossa he joutuvat elämään pelossa.

Erityisesti niemimaan muslimivähemmistöön kohdistuu huomattavaa vainoa, Krimin tataareiden kulttuurille arvokkaita kohteita on vaurioitettu ja tuhottu, (2) heidän oikeuksia kansalaisina on poljettu, heidän oikeutta harjoittaa uskoaan rajoitetaan ja estetään – kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön voi johtaa – ja usein johtaakin – vainoon ja pidätyksiin, joiden tarkoituksena on myös toimia pelotteena.

Viime viikolla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti useita iskuja tataariyhteisöjä vastaan, muutama Krimin tataari pidätettiin – nuorimman ollessa parinkymmenen ikäinen. Venäjän viranomaistahot ovat mielivaltaisesti nimenneet tataariryhmittymiä ja liikeitä ”terroristisiksi organisaatioiksi”, ja tässä kohdin on syytä todellakin huomioida, että nämä liikkeet ja ryhmittymät ovat sellaisia, joilla on usein pitkät perinteet ja joista osa on olennainen osa Krimin tataarien omaa historiaa. Nämä Venäjän rikollisiksi nimeämät teot, ovat niitä samoja, joista nautimme jokaisena päivänä – sananvapaudesta ja uskonnon vapaudesta.

Venäjän miehityksen kritisointi ja rauhanomainen vastustaminen voi myös johtaa näytösoikeudenkäyntiin ja vuosien vankeuteen. Näin kävi ukrainalaiselle maanviljelijälle Volodymyr Balukhille, joka niemimaan laittoman anneksaation jälkeen ryhtyi liputtamaan Ukrainalle päivittäin. Tänään hän istuu vuosien tuomiota, jotka hänelle langetettiin kahdessa erillisessä oikeudenkäynnissä. (3)

Kun viiden vuoden miehityksen kuluessa kymmeniä niemimaan asukkaita on vangittu ja tuomittu näytösoikeudenkäynneissä jopa vuosikymmenien vankeusrangaistuksiin, on varsin pöyristyttävää, että niemimaalla vierailleet ”suomalaisturistit” levittävät ryhmissään valheita ja toistavat venäläispropagandaa ”rauhanomaisesta miehityksestä” ja ”halusta” liittyä Venäjään. Eivätkä nämä ”suomalaisturistit” suinkaan ole ainoita, jotka ovat langenneet venäläisansaan vieraillessaan niemimaalla ja ovat nyt kaulaansa myöten kusessa ja paskassa, joutuen toistamaan toistamistaan valetta, jota heille on syötetty.

Suomalaisvieraista ainakin toimittaja Marjaliisa Siira on käynyt kertomassa – laittomasta – vierailustaan Krimillä maaliskuussa 2018 Vantaan Rauhanklubilla (Vantaan Rauhanpuolustajat). (4) Näinköhän tämä Rauhanpuolustajien aktiivijäsen kertoi pidätyksistä ja kidutuksesta; pelosta ja kuolemasta, jonka miehittäjä muassaan niemimaalle toi? Tuskinpa!

Venäjä militarisoi Krimin niemimaata

Miehitysvuosien kuluessa Venäjä on kasvattanut niemimaalle sijoittamiensa joukkojen ja kaluston määrää huomattavasti. Ennen laitonta anneksaatiota niemimaan alueella oli, maiden välisten (Ukraina ja Venäjä) sopimusten mukaisesti sijoitettuna 12500 sotilasta, vastaavasti syyskuussa 2018 niemimaan alueella oli pysyvästi sijoitettuna 31500 sotilasta. Lisäksi Venäjän asevoimiin ja turvallisuuselimiin kuuluvat yksiköt käyvät säännöllisesti harjoittelemassa niemimaan alueella, joten tosiasiallisesti joukkojen kokonaismäärä voi nousta reilusti yli 31500 miehen.

Krimin niemimaalle sijoitettu venäläiskalusto ennen miehitystä (v. 2014) ja syyskuussa 2018.

tyyppi	2014	syyskuu 2018
panssarivaunut	-	40
rynnäkkövaunut ja miehistön-kuljetusajoneuvot	92	583
tykistö ja raketinheittimet	24	162
S-400 ilmatorjuntajärjestelmä	-	16
helikopterit	37	62
lentokoneet	22	122
pinta-alukset	26	71
sukellusveneet	1	7

Joukkojen ja kaluston määrän lisäämisen ohella Venäjä on järjestänyt Krimin niemimaan alueella myös laittomia sotaharjoituksia, ja neljättä vuotta perätysten (v. 2018) Venäjän viranomaiset ovat järjestäneet niemimaalla värväyskampanjoita, joilla on yritetty värvätä niemimaan asukkaita liittymään Venäjän asevoimiin, ja v. 2017 kevään värväyskampanjan jälkeen niemimaan asukkaat ovat voineet joutua palvelemaan Venäjän asevoimissa myös niemimaan ulkopuolella. Näillä toimilla Venäjän miehitysviranomaiset rikkovat Geneven Sopimuksen Artiklaa 51. (5)

”The occupying power may not compel persons protected by the Geneva Conventions to serve in its armed forces. - -“. (6)

Niemimaalla on luonnollisesti myös runsaasti Venäjän turvallisuuselinten joukkoja, niemimaan satamista operoi FSB:n alaisen Venäjän rannikkovartioston aluksia. Niemimaan itäosassa sijaitseva Kertšin kaupungin satama toimii yhtenä Venäjän rannikkovartioston tukikohtana alueella. Venäjän lisääntynyt toiminta alueella yhdistettynä suoranaisiin sotatoimiin, on lisännyt jännitettä myös Asovanmeren ja Kertšinsalmen alueella. Venäjän merellinen voima alueella (rannikkovartiosto ja Mustanmeren laivasto sekä Kaspian laivue) on kasvanut huomattavasti Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä.

Laajemmin Krimin niemimaan militarisoinnista blogissani ”Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata”.

#LiberateCrimea, kuva M. Enqvist v. 2018.

Vladimir Putin: Get Out of Crimea! Näpit irti Krimistä!

Путин, вон из Крыма!

Marko

1. http://euromaidanpress.com/2017/02/13/ukrainians-in-crimea-six-sanctions-for-refusing-a-russian-passport/ (ks. kuva mielenosoituksesta) 

2. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/why-are-we-letting-russia-destroy-a-16th-century-palace-in-crimea 

3. http://letmypeoplego.org.ua/prisoner/volodymyr-balukh/ 

4. https://www.asukkaidenvantaa.fi/?p=4204 

5. https://ctrcenter.org/en/analytics/129-analysis-of-violations-of-human-rights-in-the-occupied-crimea-over-9-months-of-2018 

6. https://ihl-databases.icrc.org/ihl/WebART/380-600058 

Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteesta yhdeksän ensimmäisen kuukauden ajalta v. 2018 – analyysissa huomioitu myös kulttuurikohteiden ja ekosysteemin tuhoaminen:

Analysis of violations of human rights in the occupied Crimea over 9 months of 2018 

”Kansallismielisten” puuhailua: vaaliliittoja ja yhteistyötunnusteluja

Sunnuntaina (10.helmikuuta) ”kansankouhottaja” Marco de Witin perustama ja kipparoima ”kansallismielinen” Suomen Kansa Ensin ryhtyi vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa, (1) jota sitäkin voitaneen pitää eräällä tapaa ”kansallismielisenä” ”puolueviritelmänä”. Puolueviritelmänä siksi, että puolue perustettiin jokunen vuosi sitten Paavo Väyrysen toimesta ajamaan hänen – ja mahdollisesti nimeämättömien tahojen – intressejä, mutta sittemmin Keskustan kunniapuheenjohtajaksikin aikoinaan nimitetty Väyrynen syrjäytettiin puolueen johdosta.

Suomen Kansa Ensin ja Kansalaispuolueen vaaliliiton myötä kuvittelin jonkin asteisen pohjakosketuksen jo saavutetun, mutta kun Kansalaispuolueen perustaja ja entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen ilmaisi hierovansa vaaliyhteistyötä vale- ja vihamedia MV-lehden perustajan, Reformin ehdokaslistoilla olevan ja viime kesällä oikeudessa syytettynä yhdessä Johan Bäckmanin ja kolmannen henkilön kanssa istuneen ja tuomion saaneen Ilja Janitskinin kanssa, ymmärsin, että sunnuntaitakin alemmas on mahdollista vajota. (2) Janitskinin tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Tämä – sinänsä epätodelliselta tuntuva kuvio, jossa ”kansallismielisinä” itseään pitävät tahot ja organisaatiot kietoutuvat toinen toisiinsa – avautuu todennäköisesti sanoja paremmin kuvan muodossa, joten seuraavaksi (yksinkertaistettu) kuvio tästä laajahkosta sopasta ja siihen liittyvistä henkilöistä tahi puolueista ja ryhmistä.

"Kansallismielisten" verkostoa (yksinkertaistettu kuvio).

Muistutan lukijoita, että kaoottisuudesta huolimatta yllä oleva kuvio on rajusti yksinkertaistettu, olen joutunut kuvaamaan yhteydet ja linkit henkilöiden tahi ryhmien välillä yksinkertaistetusti ja siten, että osa kytköksistä on täytynyt jättää kuviossa huomiotta, alla olevassa – lyhyehkössä – tekstiosuudessa viittaan tällaisiin olemassa oleviin linkkeihin. Kuviossa on kolme avainhenkilöä: Ilja Janitskin, Paavo Väyrynen ja Marco de Wit. Heidän ohella huomioitavia ovat Johan Bäckman, vaaliliiton myötä Paavo Väyrysen jälkeinen Kansalaispuolue, jonka pj. on Sami Kilpeläinen ja varapj. Piia Kattelus. Kuvion muita henkilöitä tai ryhmiä ei kuitenkaan ole syytä pitää statisteina, heillä on oma – toisinaan merkittäväkin – rooli.

Vaikka olisikin houkuttelevaa antaa palstatilaa ensinnä Paavo Väyryselle, aloitan ruodinnan Ilja Janitskinista, joka on tullut tunnetuksi vale- ja vihamedia MV-lehden perustajana, lehden ja median, jonka avulla on ”joukkoistettu” eräiden toimittajien ja muiden kansalaisaktiivien häirintää ja uhkailua, johon on ottanut osaa henkilöitä yhteiskunnan kaikista rakenteista. Kuten jo edellä viittasin, viime kesänä Ilja Janitskin yhdessä Johan Bäckmanin ja A. Tuomisen kanssa istui oikeutta palkitun toimittajan Jessikka Aron häirinnästä, uhkailusta, mustamaalaamisesta ja paljon muusta. (3)

MV-lehti itsessään muodostaa, edelleen olemassa olevan, linkin Janitskinin ja usean muun ns. kansallismielisen henkilön ja ryhmän välille, tähän joukkoon kuuluu myös Marco de Wit, joka on tukenut Ilja Janitskinia ennen oikeudenkäyntiä ja oikeuden käynnin aikana sanallisesti ynnä tekojen (esim. mielenosoituksissa puhuminen) kautta. Marco de Witin ohella ja rinnalla entinen Suomi Ensin aktiivi ja nykyinen Suomen Kansa Ensin puolueen 1. varapj. Mari Kosonen on antanut vähintäänkin henkistä tukea Janitskinille. de Wit ja Kosonen kävivät tapaamassa Janitskinia ”etelän lämmössä” tämän pakoillessa lain kouraa Espanjan ja Andorran suunnalla.

Janitskinin ja Johan Bäckmanin välillä on useita selkeitä linkkejä, ensimmäinen on tietenkin MV-lehti, unohtamatta viime kesäistä oikeudenkäyntiä, yhtä lailla merkittävänä yhteytenä voidaan pitää Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liikettä, jonka listoilta kumpikin on ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa. (4) Mutta tässä yhteydessä ei voida jättää huomiotta sitä tukea, jonka Johan Bäckman on lukuisissa haastatteluissa ja esiintymisissä Ilja Janitskinille antanut, hän on selkeästi pyrkinyt tekemään Venäjällä Janitskinia tunnetuksi ja nimenomaa sananvapaustaistelijana – Bäckman on tietoisesti rakentanut Janitskinin ympärille ”sädekehää” jättäen totuuden kertomatta. Bäckman on siis propagoinut Janitskinin puolesta (ja samalla Suomea vastaan). Luontevaa onkin, että Janitskinille on antanut tukensa muodossa tahi toisessa suurehko joukko – Bäckmanin piiriin kuuluvista – pro-Kreml-henkilöistä ja -ryhmistä, kuten RUFI:n pj. Daria Skippari-Smirnov sekä Venäjän miehittämässä osassa Ukrainan Donbasia oleskeleva, entinen DONi-Newsin propagandisti ja päätoimittelija, Janus Putkonen, joka tarjosi Janitskinille aikanaan turvapaikkaa miehitetystä Donetskista. Tähän tarjoukseen Janitskin ei kuitenkaan tarttunut.

Putkonen tarjoaa turvapaikan Janitskinille.

Siirtykäämme sitten Janitskinista Paavo Väyryseen, joka suoraan ja perustamansa ”Seitsemän tähden liikkeen” kautta on ryhtynyt hieromaan vaaliyhteistyötä Ilja Janitskinin kanssa – kyse on tällä hetkellä nimen omaa yhteistyöstä, ei vaaliliitosta. Yhteistyö voi pitää sisällään yhteisiä esiintymisiä vaalitilaisuuksissa. Yhteistyö ei suinkaan ole uutta, viime vuoden presidentinvaalien alla nähtiin orastavaa yhteistyötä, tuolloin Ilja Janitskin luopui omista ehdokkuusaikeista kesken kaiken, ja hänen Suomi Ensin liikkeen tukiryhmä, jonka johdossa oli muuan Marco de Wit, siirtyi keräämään kannattajakortteja Paavo Väyryselle.

Paradoksaalista, tulevissa vaaleissa Suomi Ensin liikkeen hajottua, liikkeen näkyvän hahmon Marco de Witin perustama Suomen Kansa Ensin ryhtyy vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa. Kansalaispuolueen perustaja ja entinen pj. on taasen Paavo Väyrynen.

Väyryselle voimakasta tukea presidentinvaalikampanjassa antoivat Johan Bäckmanin lähipiiriin kuuluvat tahot etunenässä RUFI- suomalais-venäläisen-yhdistyksen Daria Skippari-Smirnov, joka vieraili Väyrysen vaalivalvojaisissa, ja joka on antanut Suomea kritisoivia disinformatiivisia lausuntoja useille venäläismedioille. Oman lusikkansa tähänkin soppaan on laittanut Johan Bäckman, joka on tukenut Väyrystä tämän Kansalaispuolue -projektissa että presidentinvaaleissa. Väyrysen ollessa Kansalaispuolueen pj. puolueen asiantuntijajäsenien joukkoon kuului suurehko joukko Venäjän narratiivia toistavia henkilöitä, kuten myös miehitetyssä Donetskissa propagandatyötä Venäjän laskuun tehnyt Jarmo Ekman. On hyvin todennäköistä, että Väyrynen – Janitskin -yhteistyötunnusteluiden myötä myös Bäckman löytää jälleen runsaasti positiivista sanottavaa Väyrysestä.

Väyrysestä loikkaamme nyt jo hajonneen Suomi Ensin liikkeen aktiiviin, Suomen Kansa Ensin puolueen perustajaan ja puheenjohtajaan – vale- ja haittamediajulkaisun toimittelijaan – Marco de Witiin.

Tässä kohdin on kuitenkin syytä huomauttaa, että Suomen Kansa Ensin puoluekokous joulukuussa 2018 oli eräänlainen sirkus – farssi – joten on mahdollista, että ennen tulevia eduskuntavaaleja puolue lakkaa olemasta ja sen myötä vaaliliitto Kansalaispuolueen kanssa menettää merkityksensä. Puoluekokouksessa Suomen Kansa Ensin puolueen ”etelänjäsenten” onnistui keskittää valta omiin käsiinsä, etenkin de Witille ja Mari Kososelle, josta tuli puolueen 1. varapj. Mutta olettakaamme, että puolue kestää kasassa kevääseen saakka, ja tarkastelkaamme de Witin kytköksiä eri henkilöihin ja operaattoreihin.

Vaaliliitto Kansalaispuolue ja Suomen Kansa Ensin.

Kuten jo edellä tuli mainittua, de Wit ja Kosonen tukivat voimakkaasti Ilja Janitskinia tämän pakoillessa oikeutta kuin myös oikeudenkäynnin aikana, jolloin de Wit muiden ”kansallismielisten” rinnalla kävi ”saarnaamassa” Helsingin oikeustalon edustalla. Marco de Wit on ainakin yksityishenkilönä, jollei liikkeensä edustajana, osallistunut myös RUFI:n järjestämiin tilaisuuksiin, mikä on varsin luonnollinen loikka tälle ”kansallismieliselle”, joka on käynyt edistämässä Venäjän asiaa propagandistisella matkalla miehitetyssä Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016 – näihin matkoihin palaan vielä lopussa.

On todettava, että en pidä Marco de Witiä uskottavana henkilönä, enkä hänen omia projekteja merkittävänä uhkatekijänä, mutta de Wit näyttää olevan varsin energinen ja aktiivinen, asia, jota muiden on mahdollista hyödyntää, joten käyttämällä de Witiä työkaluna, on mahdollista saada aikaan runsaasti melua sekä toiminnan avulla nakertaa yhteiskunnallista uskottavuutta, asia jota ei pidä väheksyä. Marco de Witin kaltaisia likaisen työn tekijöitä esim. Venäjä on hyödyntänyt erilaisissa vaikuttamis- ja sotaa edeltävissä hybridioperaatioissaan muun muassa Ukrainassa. (5) Tällaisten ”toiminnanmiesten” osa voi olla yllättävänkin lyhyt hybridioperaation/-sodan vaihtuessa todelliseksi aseiden kalisteluksi, jossa hetken parrasvaloissa oleilua voi seurata ”maasta karkotus”.

Ja jotta tämä kuvio täydentyisi, emme voi unohtaa nurkkiakaan – vasenta ylänurkkaa, jossa näemme Venäjän ja oikeaa alanurkkaa ynnä ryhmäkuvaa, joka on otettu heinäkuussa 2016 miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Heinäkuussa 2016 joukko ”suomalaisturisteja” kävi propagandistisella matkalla Itä-Ukrainassa Venäjän miehittämillä alueilla, matkalle otti osaa myös Marco de Wit sekä tuolloin Vegaaniliittoon kuulunut Mari Kosonen. Itä-Ukrainaan he siirtyivät laittomasti Venäjän puolelta, syyllistyen täten Ukrainan lakien vastaiseen tekoon – valtiorajarikokseen. Kyseisellä reissulla de Wit haastatteli suomalaispropagandisti Janus Putkosta matkalaisten osallistuessa eriasteiseen propagandistiseen toimintaan vierailuiden yms. muodossa. Kuvion ryhmäkuva on otettu tällaisella vierailulla, jonka kohde oli – venäläisten pudottaman – Malaysia Airlinesin lennon MH17 uhrien muistopaikka. Sikäläinen ”totuus” toki eroaa todellisuudesta kuin yö päivästä, joten matkalaisille onkin kerrottu ”venäläisiä satuja”. Matkan eräs myötävaikutus oli se, että Suomeen perustettiin ”Donetskin kansantasavallan (DNR) ystävät” -ryhmä, jonka nimissä harjoitetaan säännöllisesti toimintaa kokoontumisien tms. muodossa.

Tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi ”suomalaisturistien” matkaksi miehitetyille alueille. Suomesta miehitetyssä Itä-Ukrainassa on vieraillut Janus Putkosen vieraana muitakin turistiryhmiä, tai yksittäisiä matkalaisia. Niin ikää Suomesta on tehty ”turistimatka” Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018, matkan taustalla oli RUFI ja etenkin pj. Skippari-Smirnov, jonka verkkosivujen kautta matkaa markkinoitiin. (6) Eikä myöskään sovi unohtaa Johan Bäckmanin näkyvää roolia. Tämän maaliskuun 2018 matkan luonne oli myös hyvin propagandistinen, matkaan sisältyi kokousten ja mediaesiintymisien ohella tutustumista Venäjän ”presidentinvaaleihin” – osa ryhmän jäsenistä toimi myös ”vaalitarkkailijoina”.

Ja näin päästään vasempaan ylänurkkaan ja Venäjään. Sen poisjättäminen ei olisi millään muotoa perusteltua, koska osa kuvion henkilöistä toimii avoimesti Venäjän laskuun, osa verhotummin – osa kuulunee hyödyllisten idioottien joukkoon osan eläessä menneisyydessä ymmärtämättä sitä, että YYA-aika päättyi jo, eikä naapurissamme ole Neuvostoliitto vaan mafiavaltio Venäjä.

Johan Bäckman työskentelee RISS:n eli Russian Institute for Strategic Studies tiliin, RISS vastaavasti on Venäjän presidentinhallinnon alainen ajatushautomo. Bäckman on myös toiminut lukuisia kertoja ”vaalitarkkailijana” Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, niin Krimillä kuin myös Donbasissa. (7)

Janus Putkonen eläessään ja operoidessaan Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa, työskentelee edelleen Venäjän tiliin, vaikkakaan ei enää niin näkyvästi kuin toimiessaan propagandistina venäläisrahoitteisessa DONi-Newsissä. Tällä hetkellä Putkonen pyörittää DIMC Capital Group miehitetyssä osassa Donbasia (Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavalloissa”). Putkosen mukaan DIMC Capital Group koordinoi ja hallinnoi Donbasiin suuntautuvia ulkomaisia investointeja ja yrittäjyyttä. Uskaltaisin sanoa, että länsimaisena Putkonen toimii DIMC Capital Groupin ”kasvoina” tuomassa toiminnalle uskottavuutta mahdollisten sijoittajien silmissä. On nimittäin tavanomaista, että Venäjä käyttää länsimaisia kasvoja tuomassa toiminnalle tai lausunnoille uskottavuutta, mikä on todennäköisesti syy sille, miksi Bäckman esiintyy usein asiantuntijan roolissa – Venäjällä etenkin ihmisoikeusasiantuntijan roolissa.

RUFI:n toiminta on koko lailla näkyvää Venäjän narratiivin toistoa ja venäläispropagandan levittämistä Suomeen. Yhdistyksen nimissä järjestetään säännöllisesti Venäjää tukevaa toimintaa, yhdisty myös toi Suomeen ”Kuolemattoman rykmentin” marssin, jollainen järjestettiin ensimmäisen kerran Suomessa toukokuun 9. 2017. (8) RUFI ei välttämättä saa taloudellista avustusta Venäjän valtiolta, sen toiminta ynnä tilaisuuksissa vierailevat henkilöt indikoivat sitä, että yhdistyksen toiminnan tarkoitus on omalta osaltaan ajaa Venäjän intressejä.

Propagandistiset matkat Venäjän miehittämille alueille Ukrainassa – Krimille ja osiin Donbasia – palvelevat Venäjän tarpeita, taustalla voi myös olla halua luoda verkostoja ”turistien” kotimaihin otollisen kohdeyleisön kautta. Suomesta matkoille Donbasiin ja Krimille on osallistunut ”kansallismielisten” ohella myös Rauhanpuolustajien jäseniä sekä kommunisteja ynnä ”antifasisteiksi” itseään nimittämiä henkilöitä. Kuviossa mainittujen ”turistien” ohella useampi muu tällaiselle matkalle osallistunut on matkan jälkeen entistä aktiivisemmin levittänyt venäläispropagandaa.

Muistutan vielä lukijoita siitä, että kuvio on karkea ja osin yksinkertaistettu. Kuviosta ja tarkastelusta on myös jätetty pois sellaisia ”kansallismielisinä” itseään pitäviä ryhmiä ja organisaatioita, jotka eivät ole mukana tulevissa eduskuntavaaleissa. Huomio on siis kohdistettu yhteen joukkoon ”kansallismielisiä” ja heidän keskinäisiin sidoksiin. Edellä lueteltujen kohdalla on perusteltua laittaa sana kansallismielisiä lainausmerkkeihin, koska osa tarkoituksella ja osa typeryyttään ajaa kyllä enemmän jonkin muun kansan kuin Suomen asiaa. Kovin monen ajattelua ohjaa ”Mitähän Kreml tuumaa…” -ajattelu, mikä heijastelee heidän kokonaisvaltaiseen toimintaan.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=jwPYJJdW5bw&feature=youtu.be 

2. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/paavo-vayrynen-hieroo-vaaliyhteistyota-ilja-janitskinin-kanssa-meilla-on-samankaltaisia-tavoitteita/?fbclid=IwAR18DX-j4x2BAkw1hyE756xnZl5rmZxCkHIN7eiGMulZbiFl5-9vSJPVBq0 

3. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

4. https://reformime.wordpress.com/ehdokkaat/ 

5. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/02/miehitettya-krimia-ei-saa-unohtaa-eika.html 

7. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/johan-backman-vaalitarkkailijana.html 

8. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/220176-venajan-voitonpaivan-helsinki-marssin-jarjestaja-tama-ei-liity-mitenkaan-talvisotaan 

Havaintoja Ukrainan sodasta tammikuulta 2019

Vuoden ensimmäinen kuukausi on päättynyt, joten tässä vaiheessa on viisasta tehdä summaus tammikuun tapahtumiin Ukrainan sotatoimialueella. Tammikuuta käsittelevän katsauksen ohella lyhyt summaus ETYJ:n  Ukrainan monitorointimission 4. helmikuuta julkaisemiin numeraalisiin tietoihin viime vuoden puolelta ja loppuun muutama havainto Venäjän joukkojen siirroista Ukrainan rajalle, sillä on mahdollista, että osa kalustosta päätyy lopulta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, kuten esim. viime viikolla Volgan rantamilla Saratovissa (Venäjällä) siirtokuljetuksella junalla kohti länttä olleet T-72B taistelupanssarivaunut, jotka näyttävät ulkoisesti siltä, että ovat ”varastopakasta” vedetty, kunnostettu ynnä maalattu ja nyt ne siirretään länteen.

Junallinen T-72B taistelupanssarivaunuja Saratovissa, Venäjällä. (1) 

Ukrainan asevoimien menetykset tammikuussa Itä-Ukrainan sotatoimialueella olivat 7 kuollutta ja 23 haavoittunutta. Heidän lisäksi yksi sotatoimialueella palveleva, asevoimiin 2016 värväytynyt, sotilas teki itsemurhan. Edelliset ovat siis virallisia tappiolukemia, viralliset lukemat pitävät sisällään ne sotatoimissa kuolleet, jotka kuuluvat Ukrainan asevoimiin, rajavartiolaitokseen ja muihin valtiollisiin turvallisuuselimiin, jotka operoivat Itä-Ukrainan sotatoimialueella, sekä niihin vapaaehtoisjoukkoihin, jotka ovat osa Ukrainan asevoimien komentoketjua.

Oikean sektorin (ukr. Правий сектор) vapaaehtoispataljoonat, mukaan luettuna lääkintäpataljoona, tekevät yhteistyötä Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin kanssa sotatoimialueella mutta ne eivät toistaiseksi ole osa asevoimia tai kansalliskaartia. Oikean sektorin menetykset eivät välttämättä näy virallisissa tilastoissa.

Muutamia päiviä lukuun ottamatta vuoden ensimmäinen kuukausi muistutti perinteistä asemasotaa. Asemasotamaisesta luoneesta huolimatta tammikuuhun mahtui muutamia paikallisia offensiiveja, joista seuraavaksi eräitä.

Tammikuun 30. ukrainalaisjoukot tuhosivat Krymsken itäpuolella Luhanskin sektorin pohjoisosassa panssarintorjuntaohjuksilla Venäjän proxy-joukkojen hyökkäystä tukeneen MT-LBu:n, jonka katolle oli asennettu 23 millin ZU-23-2 ilmatorjuntatykki. Varusmiespalveluksen Suomessa suorittaneille tästä neuvostovalmisteisesta tykkimallista käytetty lempinimi ”Sergei” liene tuttu.

Tammikuun 29. venäläisjoukkojen KaMAZ maastokuorma-auto tuhottiin ukrainalaisjoukkojen toimesta panssarintorjunta-aseilla, 25. tammikuuta venäläisten tulitukea antanut rynnäkkövaunu tuhottiin panssarintorjuntaohjuksilla sotatoimialueella.

Tammikuun raskaimmat taistelut käytiin Donetskin lentokentän ympäristössä 16. tammikuuta iltapäivästä pitkälle 17. tammikuuta puolelle. Tuolloin  venäläisjoukot hyökkäsivät Donetskin lentoaseman eteläpuolelta Veselen sekä Zhabunkan esikaupunkialueiden kautta kohti länttä ja sodan raunioittamaa Piskyn kylää. Ukrainan hallinnassa olevaa kylää tulitettiin pienikaliiperisin asein ja kranaattikonekiväärein sekä rynnäkkövaunujen pääaseilla. Saman aikaisesti Abakumovin kaivosalueen suunnalta tulitettiin Pisky – Nevelske -lohkoa erilaisin asejärjestelmin, myös kranaatinheittimin.

Tämä paikallinen venäläisjoukkojen offensiiviyritys – provokaatio – ulottui Donetskin lounaisosista  Trudovskin alueelta Avdiivkan kaakkoisosiin saakka, joita tulitettiin 82 mm kranaatinheittimin Kashtanovesta käsin. Vastaavasti Trudovskista tulitettiin pienikaliiperisin asein sekä kranaattikonekiväärein Mar’inkaa lännessä sekä Krasnohorivkan ympäristöä luoteessa.

Ukrainan asevoimien onnistui torjua Veselen ja Zhabunkan suunnalta Piskyn kylään kohdistunut huomattavan raju hyökkäys. Ukrainan sotilastiedustelun mukaan venäläisjoukkojen tappiot nousivat kyseisen illan ja yön taisteluissa 10 kuolleeseen ja 19 haavoittuneeseen.  Samaisena iltana hyökkääjän ammuslastissa ollut KaMAZ maastokuorma-auto tuhoutui/ tuhottiin Zhabunkan alueella. Tuhoa alueella on kuvattu mittavaksi, mahdollisesti ryhmä (noin 10 taistelijaa) kuoli tai haavoittui ammuslastissa olleen maastokuorma-auton räjähdettyä.

Venäläisjoukot tulittivat Ukrainan asevoimien asemien ohella siviilikohteita tammikuun kuluessa lukuisia kertoja, myös siviilikohteita tulitettiin Minsk-II-sopimuksessa kielletyillä 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Tammikuun kuluessa venäläisjoukot tulittivat kranaatinheittimillä kohteita Krymsken ja Popasnan alueella Luhanskin sektorilla sekä Svitlodarskin pullistuman, Horlivkan ja Donetskin alueilla ynnä Mariupolin koillispuolella Donetskin sektorilla.

Ukrainalaisasemia tulitettiin kranaatinheittimien ohella myös panssarintorjuntaohjuksilla sekä rynnäkköpanssarivaunujen ja miehistönkuljetusajoneuvojen pääaseilla ynnä 23 mm ilmatorjuntatykeillä. Luonnollisesti ukrainalaisasemia tulitettiin pienikaliiperisin asein sekä singoin ja kranaattikonekiväärein. Ukrainan hallinnoimilla alueilla sijaitsevia siviilikohteita tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin lukuisia kertoja pienikaliiperisin asein ja kranaattikonekiväärein, eräitä kertoja myös kranaatinheittimin. Tammikuun 22. ja 23. päivän aikoihin Krasnohorivkan ja Mar’inkan välillä kulkevan kaasuputken korjausmiehistöä tulitettiin konekiväärein ja muin asein miehitetyn Donetskin länsiosista käsin siitä huolimatta, että alueelle oli sovittu paikallinen tulitauko. Tulituksessa vammautui yksi huoltoupseeri. Ukrainan asevoimat suoritti alueella tämän jälkeen operaation, jossa uhkatekijä ”neutralisoitiin”.

Tammikuun kuluessa Ukrainan asevoimat ja vapaaehtoiset pudottivat useamman miehitysjoukkojen eli Venäjän asevoimien ja heidän proxy-joukkojen tiedustelulennokin tai nelikopterin (quadcopter).

Venäjän proxy-joukoilla on käytössään joitain siviilimalleista kustomoituja lennokkeja tai nelikoptereita, joita he hyödyntävät runsaasti tiedustelussa. Nykyään todennäköisesti myös hyökkäyksissä ukrainalaisasemiin tai kohteisiin Ukrainan hallinnoimilla alueilla. Osa näistä nelikoptereista toiminee eräänlaisina ”kamikazelennokkeina”, jollainen todennäköisesti oli ukrainalaisjoukkojen taannoin pudottama kiinalaisvalmisteinen DGI Phantom 4 quadcopter, johon oli kiinnitetty 30 mm VOG-17 kranaatit, jollaisia ammutaan muun muassa AGS-17 Plamya kranaattikonekivääreillä.

Ukrainalaisten pudottama kustomoitu DGI Phantom 4 nelikopteri.

Tammikuun 24/25. ukrainalaiset pudottivat Asovanmeren rannikon tuntumassa  elektronisella häirinnällä tiedustelulennolla olleen Venäjän asevoimien Granat-2 taktisen tiedustelulennokin, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin lennokkia havaitaan sotatoimialueella ja jolloin sellainen päätyy ukrainalaisjoukkojen käsiin. Granat-2 tiedustelulennokkia on käytössä vain Venäjän asevoimilla.

ETYJ:n tilastoja vuodelta 2018

Seuraavaksi katsaus ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisemaan statistiikkaan vuodelta 2018, statistiikassa numeraalista tietoa viime vuoden tulitaukorikkomuksista ja muista Minsk II-sopimuksen rikkomuksista, kuten kaluston sijainnista liian lähellä demarkaatiolinjaa, sekä tilanteista, joissa tarkkailijoita kohtaan on käyttäydytty uhkaavasti tai heidän toimintaa estetty/ rajoitettu.

Vuoteen 2017 verrattuna tulitaukorikkomusten määrä väheni 401336 kappaleesta 312554 kappaleeseen vuonna 2018, on hyvä muistaa ETYJ:n rekisteröivät tulitaukorikkomukseksi jokaisen havaitsemansa laukauksen ja räjähdyksen vrt. Ukrainan JFO:n tapaan laskea rikkomukset, joka tällä hetkellä on hyvin tulkinnanvarainen, ukrainalaisten huomioidessa käytännössä vain merkittävimmät vihollisen ts. venäläisten johtamien joukkojen suorittamat hyökkäykset ja tulenkeskittämiset.

Viime vuonna tulitaukorikkomuksista ETYJ:n mukaan merkittävin osa, 90 %, kohdistui viidelle alueelle (ks. kuva alla):

1. Svitlodarskin ”pullistuman” alueelle Horlivkan koillispuolella.

2. Donetskin alueella etenkin Jasunuvata – Avdiivka – Donetskin lentokenttä – Pisky -lohkolle.

3. Mariupolin itä ja koillispuolelle.

4. Horlivkan läntisiin ja pohjoisiin esikaupunkialueisiin.

5. Luhanskin sektorin läntiseen osaan Popasna – Kalynove – Pervomaisk – Zolote -lohkolle.

Kuva: Liveuamap.com, merkinnät M. Enqvist.

Tulitaukorikkomuksista 63 % ajoittui yöaikaan. Nämä havainnot tehtiin kameravalvonnalla ja tarkkailemalla tilannetta partioiden tukikohdista. Päivällä valtaosa havainnoista tehtiin kenttäpartioiden toimesta.

Viime vuonna ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio teki 3823 havaintoa Minsk II-sopimuksen aserajoituksia koskevien sopimusosien rikkomista, rikkeistä noin 60 % havaittiin alueilla, jotka eivät ole Ukrainan hallituksen valvonnassa eli toisin sanoen, alueilla, jotka on miehitetty. Havainnoista 47 % tehtiin ETYJ:n tiedustelulennokeista käsin, loput partioiden toimesta. Tällainen Minsk II-sopimuksen aserajoituksia koskevien sopimusosien rikkomus on esim. raskas asejärjestelmä liian lähellä demarkaatiolinjaa.

Vastaavasti viime vuonna ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden kulkua estettiin tai rajoitettiin 1178 kertaa, joista 83 % tapahtui alueilla, jotka eivät ole Ukrainan kontrollissa. Kasvua vuoteen 2017 on 34 %.

ETYJ:n mukaan tammikuussa 2019 neljä siviiliä vammautui sotatoimien seurauksena itäisessä Ukrainassa, heistä kolme oli Voda Donbassan työntekijöitä. Tammikuun loppupuolella, talven ollessa ankarimmillaan, neljä iäkästä ihmistä kuoli luonnollisista syistä johtuen demarkaatiolinjan tarkastusasemilla, mikä nosti koko talven aikana tällä tavalla kuolleiden siviileiden kokonaismäärän kahteentoista. (2)

Venäjän joukkojensiirtoja

Venäjän tämän hetkisten kuin myös tulevien joukkojen siirtojen yhteydessä on hyvä huomioida alla olevaan satelliittikuvaan merkityt punaiset ympyrät, joiden alueella sijaitseviin tukikohtiin ja varikkoalueille on sijoitettu merkittäviä määriä kalustoa. Ne ovat todennäköisesti myös tulevaisuudessa alueita, joille Venäjä keskittää joukkojaan sekä varastoi kalustoa ja materiaalia.

Ukrainan rajan tuntumaan Rostovin oblastiin Kamensk-Šahtinskin, Kadamovskyin ja Novotšerkasskin sekä Kuzminka alueille varastoidaan myös sellaista kalustoa, joka on Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella sotivien 1. ja 2. armeijakunnan käytössä. Tätä aluetta en kuitenkaan tällä kertaa käy läpi, koska olen aiemmin käsitellyt blogeissani kyseisen alueen tukikohtia kirjoittaessani Venäjän sodankäynnistä Ukrainan maaperällä. (3) Novotšerkasskissa toimii myös Venäjän Itä-Ukrainassa operoivien miehitysjoukkojen (1. ja 2. armeijakunta) esikunta.

Ukrainan Harkovan alueeseen rajoittuvan Belgorodin ja sen itäpuolisen Voronezin alueilla Venäjällä on asevoimien keskittymiä, tukikohta-alueita, joille on varastoitu huomattavia määriä kalustoa ja varusteita. Alueelle on saapunut myös viime aikoina lisää kalustoa, joko pysyvämmin sijoitettavaksi tai tulevia harjoituksia silmällä pitäen. (4)

Alla muutama satelliittikuva Bogucharin ja Valuikin alueista. Ensimmäisenä kuva Bogucharin länsipuolella sijaitsevasta tukikohdasta, jonne on sijoitettu varsin merkittävä määrä kalustoa ja muuta varustusta:

”The documents show the Russian Defense Ministry intends to turn an old military depot in the town of Boguchar, in the Voronezh region, into a major base with dozens of buildings and special facilities for more than 1,300 armored vehicles and ammunition.

The new base, with a dozen barracks with space for 5,210 troops, warehouses for rockets, an infirmary, swimming pool and large training complex, will be 45 kilometers (28 miles) from the Ukrainian border.” (5)

Boguchar, Venäjä.

Seuraavaksi kaksi kuvaa Valuikin alueelta, kaupungin keskustan tuntumassa on vanhan lentokentän alueella tukikohtakompleksi, jonne on ollut sijoitettuna joukkoja muun muassa:

”- - the group deployed in Valuyki comes from the 549th Airbase of the Russian Air Force in Pribylovo (Leningrad Oblast)”. (6)

Valuikin luoteispuolelle Solotin kylän kupeeseen on rakennettu ”sotilaskylä”, useita kerrostaloja sotilaille. Kylän itäpuolella on pienehkö harjoitusalue kaluston käsittelylle tms. Tietojen mukaan Valuikin alueelle on sijoitettu osia Venäjän maavoimien 23. prikaatista. (7)

Valuikista koilliseen Livenkan kylän kaakkoispuolelle on sijoitettu tutkakalustoa, (8) mahdollisesti myös ilmatorjuntakalustoa (isokuva ylinnä merkintä AD).

Valuikin lentokentän alue. (9)

Solotin kylän länsipuoli Valuikista luoteeseen.

Valuikista reilut 110 km luoteeseen Belgorodin alueella on myös huomioitavia joukkojen keskittymiä. Kaupunkialueelle on säännöllisesti sijoitettuna Venäjän maavoimien yksiköitä. Belgorodin itäpuolella sijaitsevan Dalnjaja Igumenkan kylän alueella on ilmapuolustuksen tutkakalustoa. (10)

Harkova oli jo keväällä 2014 eräs Venäjän kohteita Ukrainan itäisissä, Venäjään rajoittuvissa, osissa. Harkovan alueella yritettiin synnyttää samanlaista liikehdintää venäläisoperaattoreiden toimesta mitä nähtiin Donetskin ja Luhanskin alueilla sekä osissa eteläistä Ukrainaa. Harkovassa venäläisillä ei ollut vastaavaa menestystä kuin osassa Donbasia, alue on kuitenkin edelleen niitä alueita Ukrainassa, joihin kohdistuu paine. Kaupungissa ja Harkovan oblastin alueella venäläisoperaattorit ovat koettaneet tehdä terrori-iskuja käynnissä olevan sodan kuluessa, muutama isku on onnistunut. Ukrainan turvallisuusviranomaiset ovat tehneet lukuisia pidätyksiä tehden samalla toimintakyvyttömiksi terroristisoluja sekä ryhmiä, joiden tehtävänä oli kylvää alueelle konfliktin siemeniä eri kansanosien sekä uskontokuntien välillä.

Edellinen huomioiden, voimakkaat venäläisjoukot rajan tuntumassa muodostavat uhkatekijän, joka Ukrainan on huomioitava ja jota sen on pidettävä silmällä. Joukkojen vahvistamisia tai merkittäviä rotaatioita, kokoonpanojen muutoksia, ei voi jättää huomiotta. Eikä niitä oikeastaan voi jättää huomiotta Suomessakaan, koska sodan eskaloitumisen ohella jännitteen voimakas kasvu ja eskaloitumisen uhka heijastelevat väistämättä Pohjolan turvallisuusympäristöön.

Marko

Huom. kirjoituksessa ei ole käyty ”täikammalla” läpi venäläisjoukkojen kokoonpanoa ja sijoittelua Ukrainan vastaisella Harkovaan rajoittuvalla rajaosuudella. Moskovan alueella päivän junamatkan päässä on Venäjän maavoimien iskukykyisimpiä joukko-osastoja, kuten kaartin 4. panssaridivisioona “Kantemirovskaja”.

1. https://twitter.com/pmakela1/status/1091064349538557952 

2. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1091007741219487744 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/10/venalaisjoukkojen-tukikohtia.html 

4. https://twitter.com/pmakela1/status/1091073267736166400 

5. https://themoscowtimes.com/news/second-large-russian-military-base-planned-near-ukrainian-border-49776 

6. https://informnapalm.org/en/russia-concentrating-forces-in-valuyki/ 

7. https://informnapalm.org/en/jan18-russian-base/ 

8. https://twitter.com/strannik_1981/status/1080636791730757632 

9. https://informnapalm.org/en/russia-concentrating-forces-in-valuyki/ 

10. https://twitter.com/strannik_1981/status/1080646421823381504 

Lähteistä:

Ukrainan asevoimien tappiot @uacrisis -twittertililtä sekä unian.info -verkkosivulta, tammikuun tapahtumia poimittu unian.info -verkkosivulta sekä Facebookista @pressjfo.news -sivulta.