Venäjän miehitettyä Krimin
niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014, se ryhtyi miehitysvuosina
vahvistamaan ja laajentamaan niemimaan puolustusta sijoittaen niemimaalle
runsaasti uusia asejärjestelmiä: Venäjä vahvisti niemimaan ilmapuolustusta
siirtämälle niemimaalle uusien monitoimihävittäjien ohella modernia
ilmapuolustuskalustoa, vastaavasti rannikkopuolustusta vahvistettiin
niemimaalle siirrettyjen meritorjuntaohjusten myötä.
Illuusio uppoamattomasta lentotukialuksesta rikkoutui viimeistään 23. syyskuuta Ukrainan iskettyä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan Sevastopolissa. (1) |
Ennen Venäjän suorittamaa Krimin
niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota, niemimaan alueelle oli Ukrainan
ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat
12500 venäläissotilasta. Miehitysvuosien ja edellä kuvatun niemimaan
sotilaallisen voiman lisäämisen myötä Venäjän niemimaalle sijoittamien
joukkojen kokonaismäärä on noussut noin 32 000 sotilaaseen vuoteen 2021
mennessä. Usein niemimaan alueella oli reilusti enemmän kuin arvioidut 32 000
sotilasta, johtuen niemimaalla säännöllisesti muualta Venäjältä
harjoittelemassa käyvien yksiköiden määrästä.
Kevään 2021 ja helmikuun 2022
välillä Venäjä harjoitteli joukoillaan säännöllisesti niemimaalla, huomioitavaa
oli se, että kevään 2021 jälkeen niemimaalla harjoitelleet joukot jättivät
entistä useammin kalustoaan niemimaalle. Tätä kalustoa varastoitiin
materiaalivarastojen lisäksi harjoitusalueille (usein taivasalle), kuten Opukin niemen harjoitusalueella.
Venäjän maavoimien niemimaalle
sijoitetut joukko-osastot muodostivat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский
корпус). Helmikuussa 2017 perustetun armeijakunnan esikunta sijaitsi
Simferopolissa. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli vaatimaton
7500 miestä, vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10
000 sotilaaseen – 22. armeijakunnan vahvistaminen jatkui aina Venäjän
suurhyökkäyksen alkuun helmikuuhun 2022 saakka. 22. armeijakunnan komentajaksi
nimettiin kenraalimajuri Arkadi Marzojev marraskuussa 2021, joka sai
kenraaliluutnantin arvon heinäkuussa 2022. Tämän vuoden puolella 22.
armeijakunta muodosti uuden 18. armeijan ytimen, kenraaliluutnantti Marzojevin
jatkaessa 18. armeijan komentajana. 22. armeijakunnan joukkojen lisäksi 18.
armeijaan kuuluu pääasiassa mobilisoituja joukkoja, armeijan pääasiallisen
tehtävän ollessa puolustuksellisen Venäjän Ukrainalta miehittämällä Hersonin
alueella. (2)
Venäjän maavoimien ohella miehitetylle
Krimin niemimaalle tukeutui Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka
vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen
prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien
pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat. Edellisten lisäksi Venäjän
miehittämälle Krimin niemimaalle oli sijoitettu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu
FSB:n ja muiden turvallisuuselinten, kuten Venäjän kansalliskaartin eli
Rosgvardijan joukkoja, joita tuki vapaaehtoisista kootut puolisotilaalliset
joukot, kuten venäläiset kasakkaorganisaatiot.
Niemimaalle kohdistaman huomion
ja varusteluohjelman myötä Venäjän onnistui synnyttää mielikuva ”uppoamattomasta
lentotukialuksesta”, josta käsin sen olisi mahdollista kontrolloida
niemimaata ympäröivää ilmatilaa ja merialueita satojen kilometrien syvyydeltä.
Ja etenkin Mustanmeren pohjois- ja luoteisosia sekä niemimaan etelään
sijaitsevia merialueita. Tätä illuusiota vahvisti Sevastopolista operoivat
Venäjän Mustanmeren laivaston pinta-alukset (sekä sukellusveneet) lippulaivansa
Moskvan johdolla. En usko, että Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan
aattona kovinkaan moni osasi ennakoida skenaariota, jossa vähäisellä
rannikkolaivastolla varustettu Ukraina kykenisi riistämään herruuden merellä
Venäjältä – käytännössä tilanne on tänään tämä. Venäjä on menettänyt asemansa
Mustallamerellä, tänään (syyskuussa 2023) Ukraina moukaroi risteilyohjuksin
sekä itsemurhalennokein sen tärkeintä tukikohtaa sekä laivaston esikuntaa
Sevastopolissa. (3) Uppoamaton tukialus alkaa muistuttaa pinnalla juuri ja
juuri kelluvaa hylkyä.
Tähän mennessä tapahtuneen
johdosta voinemme todeta, että sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota on
rikollinen, on tämä hyökkäyssota kokonaisuudessaan rikollisen kehnosti
suunniteltu ja toteutettu – mikä on luonnollisesti Ukrainan ja ukrainalaisten
kannalta erinomainen asia.
Venäjän Mustanmeren laivaston
osalta kulissien takainen todellisuus alkoi paljastua Käärmesaaren valtausta
seuranneina viikkoina Ukrainan onnistuessa ensin upottamaan Venäjän Mustanmeren
laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan (Projekti 1164 Atlant-luokka)
kahdella R-360 Neptune pintamaaliohjuksella 14. huhtikuuta 2022, (huom.
ohjukset osuivat alukseen illalla 13. huhtikuuta 2022 ja alus upposi ennen
kello 03:00, 14. huhtikuuta). (4) Moskvan menetyksen jälkeen Venäjän oli
olennaisesti hankalampaa huoltaa Käärmesaarelle sijoittamiaan joukkoja. Moskvan
upottamisen ja saaren takaisin valtauksen (kesä-heinäkuun vaihde 2022) välillä
Ukrainan onnistui upottaa useita saarelle sijoitettujen joukkojen huoltoon
osallistuneita tai huoltoaluksia suojanneita pinta-aluksia, joukossa muun
muassa Mustanmeren laivaston Projekti 22870-luokan hinaajan/
pelastusalus Spasatel Vasily Bekh’in (SB-739) sekä Projekti 11770
Serna-luokan maihinnousuvene.*
Elokuun 9. 2022 räjähdykset
vavisuttivat Sakin lentotukikohtaa Novofedorivkan naapurissa, miehitetyn Krimin
niemimaan länsirannikolla, tuhoten ja vaurioittaen lentokoneita sekä tuhoten
ammusvarikon (-varikkoja). Tiedossa ei ole, millä asejärjestelmällä Ukraina
kyseisen iskun toteutti, kuitenkin 7. syyskuuta Ukrainan asevoimien
ylipäällikkö, kenraali Valeri Zalužnyi kertoi kyseessä olleen Ukrainan
ohjusiskun. (5) Onnistunut ohjushyökkäys oli samalla nöyryytys Venäjän alueelle
sijoittamalle ilmatorjunnalle, jonka ytimen muodosti Jevpatorijan ja
Novofedorivkan alueella S-400 Triumpf ilmatorjuntajärjestelmä ja sitä tukevat
alue- ja lähi-ilmatorjuntajärjestelmät.
Edellä kuvailtujen tapahtumien
jälkeen Ukrainan asevoimien sekä turvallisuuspalvelu SBU:n erikoisjoukkojen on
onnistunut toteuttaa operaatioita Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja
sitä ympäröivillä merialueilla ilmasta sekä mereltä mutta todennäköisesti myös
maalta käsin. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla toimii myös aktiivisia
vastarintasoluja, jotka vähintäänkin välittävät tietoa kohteista Ukrainan
asevoimille mutta tietyissä tapauksissa näyttävät myös ottavan aktiivisempaa
roolia vastarintataistelussa miehittäjää vastaan.
Ukrainan viimeisimmissä
operaatioissa näyttää toistuneen selkeä kaava, mereltä ja ilmasta on isketty
Venäjän tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä sekä
ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan. Näihin operaatioihin lasken kuuluvaksi myös Ukrainan
sotilastiedustelun eli GUR:n erikoisjoukkojen operaation, jossa ne ottivat
haltuunsa ns. Boiko-torneiksi kutsutut, Venäjän miehittämät öljyn- ja
kaasunporauslautat pohjoisella Mustallamerellä, Käärmesaaren ja miehitetyn
Krimin niemimaan välisellä merialueella. (6) 24. helmikuuta 2022 jälkeen Venäjä
on käyttänyt kyseisiä lauttoja myös sotilaallisiin tarkoituksiin sijoittaen
lautoille tutkajärjestelmiä sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä ja
muuta kalustoa. Ukrainan onnistuneen operaation myötä Venäjä menetti ainakin
yhden lautoille sijoittamansa Neva-merivalvontatutkan.
Venäjän menetettyä merkittäviä
osia sen tärkeimmistä pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmistä Krimin
niemimaan länsiosissa (ks. karttakuva), maa joutuu myös kohtaamaan uuden
ongelman, kuinka korvata menetykset? Ennen 24. helmikuuta 2022 Venäjä oli
sijoittanut miehittämälleen Krimin niemimaalle S-300 ja S-400
ilmatorjuntajärjestelmiä, helmikuussa 2022 alkaneen offensiivin jälkeen se
siirsi yhden S-400 patterin lisää Molotšnen lähelle, Solene järven ja
Mustanmeren väliselle kannakselle. Kyseisen patterin Ukrainan asevoimat poisti
”muonavahvuudesta” miehistöineen viikonpäivät sitten (14. syyskuuta 2023)
laajan ilma- ja ohjushyökkäyksen voimin. Krimin niemimaan pohjois- ja itäosia
(kuten Kertšinsalmen siltaa) suojaamaan Venäjä on
sijoittanut pitkänkantaman ilmatorjuntajärjestelmiä Džankoin, Feodosijan ja Kertšin
ympäristöön sekä sen omalle maaperälle, Kertšinsalmen
itärannalle (noin 7000 metriä Tamanista länteen). Edellä lueteltujen
paikkakuntien alueelle (pois lukien Taman) Ukraina vaikuttaa myös
säännöllisesti, joten kyseisiä järjestelmiä Venäjän on vaikea siirtää
lännemmäksi. Mikäli se siirtää omalta maaperältään esim. S-400 pattereita lisää
Krimin niemimaalle, alkavat tällaiset siirrot heikentää a) sen omaa
ilmapuolustusta omalla maaperällään b) se todennäköisesti ennemmin tai
myöhemmin menettää (tuhoutuneena) miehittämilleen alueille siirtämänsä
järjestelmät.
Ukrainan onnistuessa puhkomaan
entistä useammin reikiä Venäjän ilmapuolustukseen miehitetyllä Krimin
niemimaalla, tämä vaikuttaa merkittävästi venäläisten kykyyn operoida
niemimaalta käsin laivastollaan ja ilmavoimillaan. Sevastopolin Eteläisen
lahden rannalla sijainneeseen kuivatelakkaan kohdistuneen iskun seurauksena
Venäjä on vetänyt Sevastopolin laivastotukikohtaan sijoittamansa Kilo-luokan
sukellusveneet pois. (7) Emme vielä näe sitä, mikä seuraus Ukrainan
onnistuneella ohjushyökkäyksellä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan tulee
olemaan. Tiedossa on se, ettei Venäjän rampautuneen (?) ilmatorjunnan
onnistunut pudottaa ainoatakaan Ukrainan laukaisemaa Storm Shadow/ SCALP ALCM-risteilyohjusta.
Tulevaisuudessa Ukrainan kyky iskeä kohteisiin miehitetyllä Krimin niemimaalla
vain paranee entisestään Yhdysvaltojen luvattua toimittaa sille ATACMS-ohjuksia
M142 HIMARS/ M270 MLRS raketinheitinjärjestelmään. Riippuen ohjuksen
taistelukärjestä, Ukrainan on mahdollista iskeä tehokkaasti piste- sekä
aluemaaleihin, kuten lentotukikohtiin tai huoltovarikoihin.
Entäpä missä vaiheessa Kertšinsalmen
ylittävään siltaan kohdistuu sellainen hyökkäys, että koko silta (maantiesilta
ja rautatiesilta) on poissa käytöstä? Toisaalta nykyinenkin tilanne voi olla
Ukrainalle riittävä, jossa siltojen kauttakulkukapasiteetti on rajallinen ja
joissa niihin vaikutetaan säännöllisesti, pitäen samalla yllä tilannetta, jossa
Venäjän on sidottava (vähiä) resurssejaan siltojen turvaamiseen mereltä ja
ilmasta tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan.
Tulevaisuutta ei pitäisi ryhtyä
ennustamaan, enkä siihen ryhdykään, vaan totean, että Ukraina – osin Venäjästä
itsestään johtuvista syistä – on muuttanut asetelmaa Krimin niemimaalla ja
siihen rajoittuvilla alueilla sellaiseksi, jossa sillä on etu Venäjään nähden.
Tämä etu ja kuinka Ukrainan on mahdollista hyödyntää tilannetta, voi vaikuttaa
merkittävällä tapaa siihen, kuinka Ukrainan vastahyökkäys tulevina viikkoina
(talven alla) kehittyy etelässä Zaporižžjan ja Hersonin alueilla.
Marko
Lähteet:
1. https://yle.fi/a/74-20051583
2. https://twitter.com/DefenceHQ/status/1693498113212699085
3. https://yle.fi/a/74-20051583 ja https://www.pravda.com.ua/eng/news/2023/09/13/7419588/
5. ”In an article for national news agency Ukrinform, Kyiv's top commander Valeriy Zaluzhnyi said Ukrainian rockets had targeted a number of Crimean military sites, including the Saky airbase which was rocked by multiple explosions on 9 August.”
https://www.bbc.com/news/world-europe-62821044
6. https://www.bbc.com/news/66779639
7. https://x.com/UKikaski/status/1704623114523472159
Lähteinä käytetty myös Informnapalmin artikkelia, venäläisen S-400 ilmatorjuntajärjestelmän patterin tuhoamista käsittelevää uutista sekä seuraavia twiittejä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 ja 13 sekä 14.
*: Käärmesaaren taistelusta lähteineen blogissa: Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!
#CrimeaIsUkraine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.