Palatkaamme ”kirjoitussarjaan” Venäjän vaikuttamisesta
Suomessa. Tätä kirjoitusta voi pitää eräänlaisena jatko-osana lokakuun
puolivälissä julkaisemalleni kirjoitukselle ”Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja I”, jonka kantavana ajatuksena oli venäläistoimijoiden
huomion kohdistuminen maidemme väliseen rajaan ja rajasulkuun liittyviin
ilmiöihin. Esiin nousivat rajan avaamista ajavan Aleksanterinliiton
toimintaan ja yhdistyksen aktiivien viestintään liittyvät havainnot. Viestinnässä
on havaittavissa merkittäviäkin eroja sen suhteen, onko viestinnän kohdeyleisö
suomenkielistä vaiko venäjänkielistä – tarvittaessa totuuden rajoja venytetään,
tai vaihtoehtoisesti levitetään Venäjän narratiivia tukevaa disinformaatiota. Aleksanterinliiton
toimiessa Suomessa, on Venäjälläkin havaittu eriasteista aktivismia
rajavyöhykkeen alueella Baltic Rally-motoristitapahtuman kuin myös rynnäkkö-
ja tiedusteluosasto Rusitšin eli DShRG Rusitšin toiminnan kautta.
Tarkoituksenani on tässäkin kirjoituksessa käydä läpi
Suomeen kohdistuvaa vaikuttamista erilaisten esimerkkien kautta ja pysytellä
toiminnassa, jota harjoittavat erilaiset kansalaisjärjestöt tai kooltaan pienet
yhteisöt ja organisaatiot (eräissä tapauksissa yritykset, joihin kiinnitän
huomioni ”havaintoja III” -osassa). Perustelen tarkastelukulmaa sillä,
että omien havaintojeni mukaan Venäjä ja sen operaattorit sekä kohdemaan ”halukkaat
tukijat” pyrkivät luomaan erilaisia vaikuttamisverkostoja ja -ryhmiä, jotka
yhteiskunnallisen koheesion heikentämisen rinnalla voivat
epävakauttamisvaiheessa synnyttää riittävässä määrin epätietoisuutta, joka
riittää hidastamaan vastatoimiin ryhtymistä ratkaisevasti. Sen ohella, että
Venäjä oli korruptoinut yhteiskunnan rakenteita Ukrainassa huipulle saakka, sen
rahoituksen ja varustelu sekä koulutustuen turvin Ukrainaan syntyi erilaisten
ryhmien verkosto, jotka vuosien ajan harjoittelivat ja valmistautuivat ”tulevaa
varten” (ja tämä tuleva nähtiin kevättalvella ja keväällä 2014). Kirjoitukseni
kannalta olisi houkuttelevaa tarkastella syvällisemminkin Venäjän Ukrainaan
kohdistamaa vaikutustyötä ja etsiä esimerkkien kautta mahdollisia
samanlaisuuksia Venäjän toiminnassa. Niin seikkaperäinen tarkastelu laajentaisi
kirjoitustani aivan liikaa, joten kehotan lukijoita tutustuman maaliskuussa
2020 kirjoittamani blogiin ”Ukrainan sodan taustaa – havaintoja Venäjän
vaikutustyöstä Ukrainassa” sekä lähdeaineistona käytettyihin Anton
Shekhovtsovin sekä Andreas Umlandin teksteihin.
Suomessa on myös havaittavissa samanlaisia
kehityskulkuja, joita Shekhovtsov kuvasi How Alexander Dugin's
Neo-Eurasianists geared up for the Russian-Ukrainian war in 2005–2013-kirjoituksessaan,
jossa hän esitteli Aleksander Duginin ajatuksiin ja ideoihin perustuvien
verkostojen rakentamista, joiden eräs muoto olivat Venäjällä järjestetyt Evraziyskiy
soyuz molodezhi eli ESM-leirit (engl. Eurasian Youth Union).
(1) Leireille osallistuneet ”nuoret” saivat ideologisen kasvatuksen ja
opetuksen rinnalla oppia myös erilaisten henkilökohtaisten aseiden
käsittelylle. Suomessa hiukan vastaavaa toimintaa voi olla air-soft, joka on
yllättävän suosittu harrastus maassamme asuvien venäläistaustaisten miesten
keskuudessa. Keravalla toimii myös venäläistaustaisen henkilön omistama
air-soft-areena. (2)
Tässä yhteydessä on huomioitava myös se, että Suomessa
asuvilla venäläistaustaisilla air-soft-harrastajilla on yhteyksiä venäläisten
air-soft-harrastajien ohella venäläisiin ääriryhmiin, joille air-soft on
todennäköisesti vain yksi kulissi, jonka taustalla kouluttaa henkilöitä
venäläisiin vapaaehtoisjoukkoihin tai eurooppalaisiin ääriryhmiin sekä luoda
verkostoja samoin ajattelevien välille. Air-soft nousi myös esille Helsingin
Sanomien artikkelissa, jossa haastateltiin Suomessa asuvia Venäjän
proxy-joukkoihin Donbasin sotaan Ukrainassa värväytyneitä henkilöitä. (3) Yksi
Donbasissa Venäjän proxy-joukoissa sotinut venäläistaustainen Pavel N.
osallistui aktiivisesti air-soft-toimintaan jo ennen värväytymistään Venäjän
proxy-joukkoihin Donbasissa. Sosiaaliseen mediaan ladattujen kuvien perusteella
on pääteltävissä hänen osallistuneen air-soft-toimintaan myös Suomen rajojen
ulkopuolella.
Pavel N., osakuva alkuperäisestä kuvasta. |
Air-softin lisäksi on syytä mainita moottoripyöräily
harrastuksena, jonka harrastajia Venäjä on pyrkinyt kontaktoimaan (ja
värväämään) lisätäkseen omaa vaikutusvaltaa kohdealueella. Kirjoitussarjan
ensimmäisessä osassa sivusin jo moottoripyöräilyä Baltic Rally-motoristitapahtuman
osalta. (4) Venäläiset moottoripyöräjengit ovat rantautuneet myös Suomeen, (5)
joskaan ei niin tehokkaina organisaatioina, kuin olemme nähneet niiden toimivan
lukuisissa muissa maissa. Yön susien Suomen osasto ei päässyt kunnolla
vauhtiin perustamistaan seuranneina vuosina. Meidän on kuitenkin muistettava,
että suomalaisia sekä Suomessa asuvia venäläisiä on liittynyt myös venäläisiin
Yön susien kerhoihin, kuten Petroskoissa toimivaan MC Kareliaan. Lisäksi
maassamme toimii Yön susien rinnalla myös Finnish-Russian Bikers Association
ry, jossa toimivista henkilöistä ainakin osalla on kytköksiä muun muassa
Venäjällä toimiviin Yön susien osastoihin. Ei vain teoriassa vaan myös
käytännössä Suomesta motoristiverkoston ”renkaanjälkeä” on mahdollista
seurata aina Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille saakka, esim. Janus
Putkosella on yhteydet harmaalla vyöhykkeellä liikkuviin
suomalaismotoristeihin ja toisaalta Yön susien Luhanskissa toimivaan osastoon.
Venäjä hyödynsi sille lojaaleja motoristijengejä ja
-ryhmiä Krimin niemimaan miehityksen toteutuksessa kuin myös sen jälkeen
miehitettyjen alueiden kontrolloinnissa. Samaan se turvautui Itä-Ukrainassa
reilua kuukautta Krimin niemimaan miehityksen jälkeen, ja aivan kuten Krimillä
on Venäjä hyödyntänyt Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla esim. Yön susia
rikollisten toimintojen ohella myös ns. kurinpitäjinä sekä likaisen työn
tekijöinä. Sodan alkupuolelta lähtien motoristijengien jäseniä värväytyi myös
Venäjän proxy-joukkoihin Donbasissa.
Maassamme asuvien Venäjälle lojaaleiden
yksityishenkilöiden sekä erilaisten ryhmien lisäksi venäläisillä sotilaskasakoilla
on toimintaa Suomessa. Sotilaskasakat ovat Kremlille lojaaleja ja epäilemättä
valmiit ajamaan sen etua, tarvittaessa vaikka voimakeinoin. Atamaani Andrei
Šestakovin johtama kasakkajoukkio harjoittelee myös aseiden kanssa suomalaisissa
metsissä – sopii kysyä, että miksi? (6) Putinin hallinto turvautui
kasakkajoukkoihin hajottaessaan opposition mielenosoituksia väkivaltaisesti
Venäjällä, (7) samoin se on turvautunut niihin nujertaessaan vastarintaa ja
kansalaisaktivismia Ukrainalta miehittämiltään alueilla. Se turvautui
kasakkajoukkoihin likaisen työn tekijöinä miehitetyllä Krimin niemimaalla
välittömästi miehitystä seuranneina viikkoina ja kuukausina (v. 2014).
Venäjän toimintakaavio on näiltä osin hyvin selkeä. Se
pyrkii ujuttamaan kohdemaahan erilaisia (aseelliseen toimintaankin pystyviä
ryhmiä) vuosien ajan ennen oletettua tarvetta. Meidän on myös huomioitava se,
ettei Venäjän tarve aktiivisille toimille ole jokaisessa maassa välttämättä
yhtä suuri, esim. Suomi voi toimia vain ”sivunäyttämönä” varsinaisen
toiminnan kohteen ollessa jokin muu maa. Me suomalaiset kehumme usein sillä,
että meidät on ”äidinmaidossa rokotettu” Venäjän toimia vastaan. Kyllä!
tämä pitää paikkansa Venäjän aktiivisien toimien kohdalla mutta entäpä kun
Venäjän toiminnan taso on matala mutta samalla aktiivisuutta hitaasti lisäävä?
Yleiseurooppalainen suuntaus näyttää valitettavasti siltä, että Venäjän
vaikuttamistoimia (hybridisotaa) katsotaan entistä enemmän läpi sormien, jonka
seurauksena näyttää käyneen siten, että kynnys aktiivisiin vastatoimiin
ryhtymiselle on kasvanut entistä korkeammaksi.
Sotilaskasakoista rauhan aktivismiin
Meidän ei myöskään pidä unohtaa toista ”vaakakuppia”.
Venäjää tarvittaessa avustavien motoristijengien ja sotilaskasakoiden lisäksi
sen etua ajavat suoraan tai välillisesti erilaiset rauhanliikkeet, jotka
pyrkivät myös vaikuttamaan yhteiskuntaamme ja heikentämään varautumista (ja
varustautumista) – usein myös ihmisoikeuksiin vetoamalla. Useimmilla
rauhanliikkeillä on pitkä historia, niiden synnyn ajoittuessa aikaan, jolloin
Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan usein eri
tavoin – onnistuenkin siinä. Neuvostoliiton synnyttämät tai sen inspiroimat
rauhanliikkeet olivat yleiseurooppalainen vitsaus aina neuvostovaltion hajoamiseen
saakka. Eivätkä ne lakanneet olemasta olemassa Neuvostoliiton hajottua, jolloin
punaliput korkeintaan häivytettiin niiden toiminnassa taka-alalle retoriikan
juurikaan muuttumatta.
Venäjän tuhoamissodan Ukrainassa alettua (24.
helmikuuta 2022) osassa rauhanliikkeistä ja -organisaatioista tehtiin pesäeroa
Venäjään. Sen sijaan Suomen NATO-jäsenyydellä näyttä olleen se seuraus, että
retoriikassa ja toiminnassa rauhanliikkeet toistavat edelleen kylmänsodan
ajoilta kumpuavia disinformatiivisia teemoja. Näihin liikkeisiin on myös
hakeutunut ihmisoikeusaktivisteja – kuten Syksy Räsänen, jotka
levittävät laajalle yleisölle Venäjän narratiivia tukevaa disinformaatiota. (8)
Esimerkkinä tämän verkoston toiminnasta voidaan ottaa viime toukokuussa
järjestetylle Maailma kylässä -festivaalille masinoitu, ukrainalaisen
toimittaja Illia Ponomarenkon vastainen kampanja. Kampanjassa näkyvästi
mukana oli esim. SUMUD – Suomen Palestiina-verkosto ry, Kommunistinuoret
ry, Palestiinalaisten siirtokuntayhdistys ry. (9) SUMUD – Suomen
Palestiina-verkosto ry:n postiosoite on sama kuin Suomen Rauhanpuolustajilla.
(10) Onneksi festivaalien järjestäjä ei taipunut ulkoisen painostuksen alla,
vaan saimme nähdä Ponomarenkon Helsingissä.
Joukko suomalaisia ”rauhanaktivisteja”
osallistui syyskuussa Pietarissa järjestettyyn konferenssiin, jonka
julkilausumassa –
”Osallistujat vaativat Ukrainan sodan
eskaloitumisen välitöntä lopettamista ja vaativat länsivaltoja lopettamaan
asetoimitukset Ukrainaan”. (11)
Huomioitavaa on se, ettei konferenssin yhteydessä
laaditussa julistuksessa mainita Pohjois-Korean Venäjän tueksi lähettämiä
sotilaita tai mittavaa materiaaliapua (esim. tykistökranaatit ja ballistiset
ohjukset), kuten ei Iranin Venäjälle myymiä ohjuksia tai itsemurhalennokkeja
tai Kiinan epäsuoraa tukea Venäjälle – vaatimus asetoimitusten lopettamisesta
kohdistetaan vain Ukrainan läntisille tukijoille. Konferenssin puhujat, aivan
kuten julistuksen allekirjoittajatkin toimivat vain Venäjän disinformaation
kaikukoppana. Konferenssin puhujien joukossa oli kolme suomalaista (Ulla
Klötzer, Lea Launokari ja Olli Tammilehto), heistä ainakin
osa oli paikanpäällä Pietarissa. (12) Konferenssissa laaditun julistuksen
allekirjoittaneiden joukossa on toistakymmentä suomalaista, (13) osa Pietarin
konferenssin suomalaisista esiintyjistä sekä allekirjoittajista kuuluu Naisasialiitto
Unionin ’Naiset rauhan puolesta’ -toimintaryhmään. (14) Naiset
rauhan puolesta -toimintaryhmä kuuluu Global Women United for Peace Against
Nato eli GWUAN-liikkeeseen.
Meidän on hyvä muistaa, että rauhanliikkeiden sekä
erilaisten ihmisoikeusryhmien joukossa on henkilöitä, jotka ovat vilpittömin
mielin liikkeellä, kuvitellen olevansa hyvällä asialla. Toisaalta tällainen
joukko ihmisiä on helpohkoa aktivoida mukaan kansalaisaktivismiin, koska
yhdistysten ja ryhmien taustalta löytyy monissa tapauksissa ideologisesti
valveutuneita henkilöitä, joista kaikki eivät välttämättä enää ole vilpittömin
mielin liikkeellä. Viittaan esim. siihen, että tällaisten henkilöiden on
mahdollista vaikuttaa yhdellä kertaa laajaan ihmisjoukkoon ja tarvittaessa
ohjailla näiden toimintaa. Kyseeseen voi tulla vaikuttaminen laitavasemmistoon
kuuluviin ryhmiin sekä palestiinalaisverkostoihin Suomessa.* Huomautan myös,
etteivät kaikki ryhmät välttämättä ole Venäjämielisiä tai putinistisia pohtiessamme
sitä, miksi joku ryhtyy yhteistyöhön Venäjän kanssa. Lainaan Aleksandr Duginia
tässä kohdin: ”Tärkeintä ei ole se, ovatko ryhmät Venäjämielisiä vaiko
eivät. Se, mitä he vastustavat on tärkeämpää. Vihollisesi vihollinen on
ystäväsi”. (15)
Ja kuten toisessa kappaleessa viittasin, Venäjä
vaikuttaa Suomeen myös erilaisten pienten yritysten kautta, joihin kiinnitän
huomioni seuraavassa, ja toivottavasti viimeisessä ”osassa”.
Marko
Lähteet:
1. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html
2. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/kerava-areena-oy/21543856/paattajat
3. Helsingin Sanomat: Venäjän puolella, 27. kesäkuuta 2023. Linkki: https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html (artikkeli maksumuurin takana).
4. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010571717.html
5. https://seura.fi/asiat/tutkivat/tallaisia-ovat-suomen-yon-sudet/
8. https://vatniksoup.com/en/soups/99/
12. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/peace-nature-cooperationin-the-balticandarcticregions/
14. https://naisunioni.fi/toimintaryhmat/
15. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda (Luettu 24. tammikuuta 2023)
*: Monen muun eurooppalaisen valtion lailla Suomessakin laitavasemmistoon kuuluvilla aktivisteilla on tiiviit yhteydet palestiinalaisverkostoihin. Esim. toimittaja Illia Ponomarenkon vastainen kampanja viime keväänä ennen Maailma kylässä -festivaalia, siihen osallistuneine taustaryhmineen ”piirsi” kuvan tällaisesta verkostosta. Ainakin osin samat ryhmät ovat aktiivisia Free Palestine -mielenosoituksissa. Arvostetuimmista ihmisoikeusaktivisteista esim. Syksy Räsänen kampanjoi hyvin aktiivisesti palestiinalaisten puolesta mutta levittää myös Venäjää ja Syyrian hallintoa tukevaa disinformaatiota. Huomioikaa myös Dugin-lainaukseni tässä kohdin. Syksy Räsäsestä blogissa ’Kosmologi liikkuu harmaalla vyöhykkeellä’.