MH17: neljä epäiltyä

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotusta käsittelevässä kirjoitussarjassa on edetty osaan, jossa käydään läpi eräitä Bellingcatin ja sen yhteistyökumppaneiden sekä JIT:n tutkimuksissa esille nousseita nimiä (epäiltyjä) taustoineen. Kirjoituksen keskiössä on JIT:n nimeämä nelikko – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinsky ja Oleg “Gyurza” Pulatov sekä ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko, joita vastaan käydään tällä hetkellä oikeutta Alankomaissa. Vaikka kirjoituksen nimi viittaa epäiltyihin, tässä kirjoituksessa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneen Buk-M1 TELARin miehistö on sivuosassa, vaikka tuona hetkenä vaunujohtajana toiminut henkilö, kantaa tietenkin suuren vastuun siitä, että ohjus laukaistiin lähestyvää lentokonetta kohti. Lentokonetta, jota TELARin miehistö tuskin oli tunnistanut lähestyväksi matkustajalentokoneeksi, todennäköisesti he kuvittelivat – puutteellisten tietojen perusteella – ampuvansa alas sotilaskoneen. On kuitenkin parempi, että en tämän enempää spekuloi, koska silmiä ei pidä sulkea miltään vaihtoehdolta – ei edes tarkoitukselliselta toiminnalta.

Kirjoituksessa en myöskään ota kantaa siihen keitä kyseisen Buk-M1 TELARin miehistöön tuolloin kuului. Tiedämme, että kyseinen Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon, prikaatin 3. pataljoonaan, mutta TELAR oli siirretty 2. pataljoonan varustukseen kesäkuun 2014 lopulla, jolloin osia 2. pataljoonasta siirrettiin tukikohdasta Marshala Zhukovan länsipuolelta Ukrainan ja Venäjän rajanpintaan Millerovon kaupungin länsi- ja lounaispuolelle.

Voimme varmuudella myös sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on hyvin todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 sen miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä. On kuitenkin mahdollista, että vakituisen miehistön sijaan tuolloin TELAR on ollut miehitettynä (tilanteen poikkeuslaatuisuuden tähden) tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta prikaatista tuodulla miehistöllä. Todistaja- ja silminnäkijälausuntojen mukaan miehistö oli pukeutunut samanlaisiin univormuihin sekä kypäriin, joissa oli korvasuojat/ -läpät, mikä omalta osaltaan indikoi sen puolesta, että miehistön haluttiin erottuvat alueella sotivista proxy-joukoista ja paikallisista kootuista militanttiryhmistä.

”Like M58, X48 was present at the firing location. In short, this witness states that on July 17, 2014 in the afternoon, near a blockade of the self-proclaimed DPR on the road from Snizhne to Saur-Mogila, he saw a Buk driving and hear minutes later that a missile was launched. X48 saw the field catch fire and pinpoints where the missile was launched. That is the same location as emerged in the satellite image study. X48 states that the Buk drove to the road after the missile’s launch and also that there were four soldiers in an equal uniform. The uniform was khaki, with a helmet with those ears attached. These soldiers looked different from those at the blockade post.” (1)

Bellingcat julkaisemassaan kirjoituksessa viittaa myös venäläiseen miehistöön:

”It is therefore difficult to say whether Pulatov or his colleagues in the so-called GRU DNR could have given direct orders to a Russian Buk crew to shoot down an aircraft.” (2)

Alla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun miehistö töissä, silminnäkijälausunnon kypärällä viitataan neuvostoajoilta periytyvään, yhä edelleen Venäjän asevoimilla käytössä olevaan vaunumiehistön päähineeseen. Suomessa asepalveluksen suorittaneet tuntevat päähineen kutsumanimellä ”nakkipipo”.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun nro. 333 miehistö töissä, (kuva todennäköisesti vuodelta 2010). (3)

Kesäkuun 19. 2019 Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi nelikon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta.

Entinen tiedustelu-upseeri, eversti, Igor ”Strelkov” Girkin, ”Ryhmä Krimin” komentaja ja ”DNR:n” ”puolustusministeri”. Dmytro Gordonin parin vuoden takaisessa haastattelussa Igor Girkin tunnusti olevansa henkilökohtaisesti vastuussa ainakin neljän ukrainalaisen teloittamisesta antaessaan teloitusmääräyksen, teloitettujen joukossa oli myös siviilejä. Siviilit teloitettiin vuodelta 1941 peräisin olevan Stalinin käyttöön ottaman sotatilalain perusteella, jota Girkin ryhtyi toteuttamaan Slovjanskin ja Kramatorskin alueella keväällä 2014.

Entinen Venäjän GRU:n (GU:n) tiedustelu-upseeri Sergei “Khmury” Dubinsky. Dubinsky toimi ”DNR:n” sotilastiedustelun päällikkönä keväällä ja kesällä 2014. Heinäkuun 17. päivä nauhoitetussa puhelinkeskustelussa Dubinsky toteaa Khartšenkolle (?) –

“they are at the spot and have already downed one Sushka [i.e. a Ukrainian ground-attack aircraft]” (4)

Puhelinkeskustelu käytiin noin 16:48, eli MH17 pudottamisen jälkeen mutta aikana, jolloin heillä ei ollut tietoa siitä, että Ukrainan ilmavoimien rynnäkkökoneen sijaan pudotettu kone kuului Malaysia Airlinesille. Kyseisenä päivänä (17.7.2014) Ukrainan ilmavoimat ei menettänyt ainoatakaan lentokonetta, ainoa sotatoimialueella pudotettu kone oli Malaysia Airlinesille kuulunut Boeing 777-200ER. Samana iltapäivänä Igor ”Strelkov” Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä laitettiin viesti, jossa mainittiin pudotetun Antonov An-26 kuljetuskone. On epävarmaa, kuka Girkinin lähipiiristä kyseisenä iltapäivänä käytti, arvioiden mukaan se ei kuitenkaan ollut Girkin itse. Kun kävi ilmi, että kyseessä ei ollut Ukrainan ilmavoimien (kuljetus)kone vaan MH17, Girkinin viesti poistettiin. Eri alustoilla käyty viestintä omalta osaltaan paljastaa sen, ettei alueella olleilla venäläisupseereilla ollut tietoa siitä, mikä kohde tuolloin  pudotettiin, eikä ohjuslavetin omalla tutkalla kyetty muodostamaan kattavaa tilannekuvaa. MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli Igor ”Bez” Beslerin osaston Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Ilmoituksen myötä Snižnen eteläpuolella asemissa ollut Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Tätä nykyä Dubinsky viettää rauhallisia eläkepäiviä Venäjällä ottamatta Alankomaissa käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä kovinkaan vakavasti.

Venäjän maahanlaskujoukkojen (VDV) entinen everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov, ”DNR:n” sotilastiedustelun toisen osaston (divisioonan) päällikkö. Pulatov on ainoa syytetyistä, joka on palkannut lakimiehiä puolustamaan itseään oikeudessa Alankomaissa, jossa hänen tiimiinsä kuuluu lakimiehet Boudewijn van Eijck ja Sabine ten Doesschate sekä venäläinen lakimies Elena Kutina. (5)

Pulatov oli todennäköisesti korkea-arvoisin proxy-joukkojen upseeri alueella, jolta Buk-M1 TELAR laukaisi MH17 pudottaneen ohjuksen. Samana päivänä (MH17 pudottamisen jälkeen) hän sai käskyn esimieheltään Dubinskyltä ottaa Buk-M1 TELAR vastaan Khartšenkolta Pervomaiskiyn kylän lähellä ja vastata sen vartioinnista ”laukaisupaikalla”.

Entinen Ukrainan asevoimien upseeri ja varuskunnan komentaja Leonid ”Krot” Khartšenko. Julkaistujen tietojen mukaan ukrainalaistaustaisen Khartšenkon ja eräiden hänen alaistensa vastuulla oli Buk-M1 TELARin siirto Ukrainan maaperällä Donetskista Snižnen alueelle, ja myöhemmin Dubinskyin määräyksestä siirtää Buk-M1 TELAR Snižnen alueelta Ukrainan ja Venäjän rajaseudulle. Todistajana esiintyneen, Khartšenkon kesällä 2014 komentaman tiedustelupataljoona ”Krotin” jäsenen ”S21” mukaan –

“Witness S21 states, in summary, that in the summer of 2014 they belonged to a separatist unit that was operating in the area around Donetsk. They reported to the defendant Kharchenko. S21’s duties included manning checkpoints, patrolling, and guarding locations and assets. On the day that flight MH17 was downed, S21 was deployed together with others in the evening to transport a Buk TELAR from Snizhne. They transferred the TELAR to others in the vicinity of Debaltseve.” (6)

Mikä käy yhteen muiden todisteiden sekä teletietojen kanssa.

Khartšenko oli todennäköisesti iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014 Pervomaiskiyn kylän alueella hetkenä, jolloin MH17 pudottanut ohjus laukaistiin.

Kuvakooste yllä: Prospekt Illitšan ja Makiivsken pikatien alue Donetskin itäosissa. Kyseisellä alueella Buk-M1 TELARin nro. 332 siirto-operaatio siirtyi Leonid Khartšenkon vastuulle aamupäivällä 17. heinäkuuta 2014.

Neljän epäillyn lisäksi toistaiseksi JIT ei ole haastanut oikeuteen muita MH17 pudottamiseen osallistuneita henkilöitä, kuten ei myöskään henkilöitä, joiden nimet ovat nousseet esiin Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen tutkinnan yhteydessä. Tutkinnan yhteydessä on esiin noussut useita nimiä, osa heistä kuulunut Venäjän proxy-joukkoihin (tai ”vapaaehtoisiin”) Snižnen alueella heinäkuussa 2014 ja osa on myös ollut mukana Buk-M1 TELARin piilottamisessa useiksi tunneiksi Snižnen taajama-alueelle 17. heinäkuuta 2014 iltapäivästä iltaan, kunnes Leonid Khartšenko – Dubinskyn käskystä – aloitti siirto-operaation kohti Ukrainan ja Venäjän välistä rajaa.

Vain osaa on oikeus tai viranomaiset päässeet kuulemaan, syitä on monia, eräs huomioitava on se, että sota siihen liittyvine tapahtumineen on koitunut muutamien kuolemaksi. Syyttäjän mukaan “several dozen people played a role in transporting and guarding the Buk-TELAR. Several of them could not be identified in the investigation, or have since died.” (7)

Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä toimillaan (salamurhat, attentaatit jne.) omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että moni tapahtumat nähnyt pysyy mieluummin hiljaa kuin antaisi todistajalausunnon edes tunnistamattomana.

Snižnen rintamalohkolla militanttikomentajana toimi heinäkuussa 2014 venäläistaustainen Sergei ”Kep” Velikorodni, jonka alainen tuolloin oli Vladimir Tsemakh, Snižnen ja Semjonovkan alueiden ilmatorjuntajoukkojen komentaja. Ukrainan viranomaiset vangitsivat Tsemakhin erikoisoperaatiossa kesällä 2019 salakuljettaen hänet miehitetyiltä alueilta Ukrainan alueelle. Myöhemmin Tsemakh toimitettiin laajan vankienvaihto-operaation yhteydessä Venäjälle. Tsemakh on antamissaan haastatteluissa todennut olleensa mukana Buk-M1 TELARin piilottamiseen useiksi tunneiksi Snižnen alueelle MH17 pudottamisen jälkeen. (8)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen on yksi, merkittävä, tapahtuma sodassa. Tarkastellessamme sitä, pitää ymmärtää Venäjän rooli Ukrainan sodassa ja samalla muistaa se, että maa tekee kaikkensa vetäytyäkseen vastuusta ja salatakseen komentoketjun ja päätöksentekokoneiston. Bellingcatin ja muiden tahojen tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi jälkien johtavan (käytännössä) Kremliin, ja aktiivisestikin mukana on ollut FSB:n korkeita upseereita, joista eräät – kuten Andrei Burlaka – vieraili vuosina 2014 ja 2015 säännöllisesti Rostovin alueella, myös 15.–18. heinäkuuta 2014 välillä eli hän oli Ukrainaan rajoittuvalla alueella aikana, jolloin MH17 pudotettiin.  (9) Andrei Burlaka on FSB:n rajavartiointiosaston 1. varajohtaja, hänen ollessa rajavartiointiin kuuluvan operaatio-osaston johtaja.

Toisinaan esiintyvään yhteistyöhalukkuuteenkin liittyy epäilyttäviä piirteitä kuin myös tarkoituksellista disinformaation ujuttamista tutkintamateriaalin ja muun aineiston joukkoon, joita (usein) tukee Venäjällä suoritetut omat ”tutkimukset”, joiden tarkoituksena on lähinnä tukea Venäjän valtion valheellista narratiivisia, (siis silloin kun tutkinnan järjestäjän on taho, joka linkittyy valtiollisiin organisaatioihin). (10)

Monilta venäläisten, myös osallisten, puheilta on pudonnut pohja pois tutkimuksissa ja haastatteluissa kerättyjen lausuntojen myötä. Useampi haastateltu tai todistajana esiintyvä on todennut Snižnen eteläpuolisella alueella olleen Buk-M1 TELARin kyseisenä iltapäivänä, osa on myös havainnut ohjuksen laukaisun kyseiseltä alueelta niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin. Muun muassa Vostok prikaatin komentajiin kuuluva  Oleg “Som” Sotnikov totesi alankomaalaiselle tv-yhtiölle jonkin alaisistaan nähneensä Savur-Mohylalta ohjuksen laukaisun Snižnen alueella kyseisenä iltapäivänä, niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin.

Valokuvat, todistajalausunnot ja silminnäkijähavainnot monien muiden todisteiden rinnalla sitovat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluvan Buk-M1 TELARin nro. 332 Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen. Todisteiden määrä on niin mittava, ettei sitä muuta propaganda eikä disinformaatiokaan miksikään. Seuraavassa, tämän kirjoitussarjan viimeisessä osassa, venäläismedioiden disinformaatiosta ja propagandasta, unohtamatta Venäjän aina niin uskollisia ulkomaisia avustajia.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.prosecutionservice.nl/topics/mh17-plane-crash/prosecution-and-trial/court-sessions-june-2020/conclusion-about-the-investigation 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

3. http://ukraineatwar.blogspot.com/2015/01/buk-photos-found-of-russian-53-brigade.html 

4. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

6. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

7. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2019/07/09/the-arrest-of-vladimir-tsemakh-and-its-implications-for-the-mh17-investigation/ 

9. https://www.bellingcat.com/news/2020/04/28/burlaka/ 

10. https://www.youtube.com/watch?v=8DmraSOdTYk 

Aiemmat MH17 projektini kirjoitukset, joissa myös tämän kirjoituksen kannalta huomioitavia linkkejä:

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle (julkaistu 12.12.2020).

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa (julkaistu 16.12.2020).

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati (julkaistu 9.1.2021).

Kremlin narratiivi saa jälleen näkyvyyttä

 

Aina silloin tällöin perinteisissä suomalaismedioissa erehdytään käyttämään termejä, jotka ovat tutumpia venäläispropagandasta. Tällä kertaa siihen syyllistyi Yleisradion uutistoimitus ”TASS: Donetskin ja Luhanskin kapinallisalueet luovuttavat kiinniotettuja ukrainalaisia” -uutisessaan käyttämiensä – epäonnistuneiden – sanavalintojen tähden, jossa toistuu varsin monta kertaa Kremlin propagandakoneiston käyttämät termit ja sanamuodot, joilla on hyvin negatiivinen (arvo)lataus.

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin vajaat seitsemän vuotta sitten 12. huhtikuuta 2014, jolloin Venäjältä tulleiden operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettyjä kohteita. Edelleen käynnissä olevan sodan alusta on vierähtänyt useampi vuosi, kuolleiden sotilaiden ja siviileiden määrä nousee yli 14 000 – lukema tosin on vain suuntaa antava, koska Venäjän proxy-joukoissa taistelleiden ja kuolleiden lukumäärä tuskin on muiden kuin Venäjän turvallisuusviranomaisten tiedossa. Asetelman ollessa tämän, on suorastaan hämmentävää, että edelleen perinteinen media sortuu toistamaan Venäjän usein käyttämiä termejä – Venäjän narratiivia. Mutta ryhdytäänpä seuraavaksi tarkastelemaan kyseistä uutista ja siinä käytettyjä sanamuotoja.

Ensinnä ”Itä-Ukrainan kapinallisalueet aikovat luovuttaa kiinniottamiaan henkilöitä Kiovan viranomaisille” –

Sanamuoto ”Kiovan viranomainen”, ”Kiovan juntta” erilaisine variaatioineen on Venäjän propagandakoneiston luomuksia, jolla halutaan ylläpitää kuvaa Ukrainasta toimimattomana epävaltiona, että sodassa on kyse maan sisäisistä tapahtumista ja ettei Ukrainan nykyinen hallinto ole millään muotoa laillinen hallinto. Tosiasiassa kyse on kuitenkin Ukrainan viranomaisista, joiden kanssa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden edustajat toimivat ei mistään muusta. Emme katsoisi hyvällä, jos uutistoimittajamme kirjoittaisivat ”Lontoon viranomaisista” tarkoittaessaan Iso-Britannian viranomaisista, joten ei pidä hyväksyä sitäkään, että uutistoimituksissa kohdistetaan leimallisia ja tunnetusti propagandassa käytettyjä ilmauksia muiden maiden viranomaisten (tai poliitikkojen) toiminnasta, kun he selkeästi toimivat maansa edustajina.

”Itä-Ukrainan kapinallisalueet aikovat luovuttaa kiinniottamiaan henkilöitä Kiovan viranomaisille. Asiasta kirjoittaa uutistoimisto TASS viitaten kapinallisalueiden yhteiseen lausuntoon.”

”Kapinallisalueet” terminä viittaa siihen, että Ukrainassa on sisällissota, alueita, jotka kapinoivat hallintoa vastaan, mutta onko näin? Kapinallisalueista kirjoittaminen uutisessa olisi ymmärrettävää, mikäli eläisimme kevättä tai alkukesää 2014, jolloin kokonaiskuvasta oli jokin haju vasta heillä, jotka seurasivat eskalaatiota Ukrainassa päivittäin ja joilla oli ammatin tai kokemuksen tuomaa ymmärrystä arvioidensa tueksi, mutta nyt kun sodan alusta on kulunut piakkoin seitsemän vuotta ja Venäjän roolin sodan ylläpitäjänä ja miehityksen takuumiehenä tulisi olla tiedossa, on ”kapinallisalueista” kirjoittaminen harhaanjohtavaa.

”Edellisen kerran kansantasavallat ja Kiova - - -.  Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat perustettiin vuonna 2014.”

Itä-Ukrainan alueita kirjoittaminen ”kansantasavaltoina” ilman lainausmerkkejä (tai muutenkaan) on näin vuonna 2021 enemmän kuin kyseenalaista. Se, että mainitaan, ettei alueiden itsenäisyyttä ole tunnustettu kansainvälisesti tai että, Venäjä tukee alueita poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti ei lopulta juurikaan muuta asiaa, koska uutisen muotoillun ollessa tämän, synnytetään kuva itsenäisistä toimijoista, joita Venäjä tukee.

Kyse on kuitenkin alueista, joita ei olisi olemassa ilman Venäjän offensiivia elokuussa 2014, ja sen yhä jatkuvaa miehitysvoimien ylläpitoa, voimakasta miehitettyjen alueiden tukemista taloudellisesti sekä toiminnan suunnitelmallisuutta.

Viimeksi viime vuoden joulukuussa entinen miehitetyn Donetskin alueen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev totesi, ettei Ukrainassa ole sisällissotaa, eikä sisäistä konfliktia. Kyse on Venäjän suunnitelmallisesta toiminnasta, jolle on Kremlin hiljainen hyväksyntä. Tai kuten venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin joukoissa Slovjanskissa keväällä ja kesällä 2014 sotinut ja aluetta terrorisoinut Alexander Žutškovski totesi, sodassa ei ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan.

Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Debaltsevon alueella (helmi-maaliskuu 2015).

Jonkin sortin kuvan Venäjän varustamista joukoista ja niiden kokoonpanosta saa viime vuoden elokuussa kirjoittamastani katsauksesta ”Ensimmäinen ja toinen armeijakunta Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa”. Näiden kahteen armeijakuntaan kuuluvien joukkojen kokonaisvahvuus nousee viimeisimpien tietojen mukaan reiluun 35300 taistelijaan ja Venäjän asevoimien sekä maan turvallisuusorganisaatioiden sotilaaseen. Kummankin armeijakunnan ollessa venäläisupseerin komennossa. Armeijakuntien, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle sijoitettujen, operatiivisten reservien koko on noin 12500 sotilasta/ taistelijaa.

Tarkoitukseni ei ole väittää, että Yleisradio tahallisesti turvautuu Venäjän käyttämiin värittyneisiin termeihin, epäilen, että kyse on ennemminkin ajattelemattomuudesta ja kenties toimittajan kokemattomuudesta, jonka seurauksena uutisessa toistetaan termejä, jotka ovat meille Ukrainan sotaa seuranneille tuttuja venäläispropagandasta jo vuosien takaa.

 

Marko

Linkki Yleisradion uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-11741235 

Pavel Gubarevin lausunnosta blogissa ”Entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev: Ukrainassa ei ole sisällissotaa”.

Disinformaatikkojen uusivuosi – entiset ”kujeet” mielessä

Vuosi on jo vaihtunut hyvänaikaa sitten, näiden parin viikon aikana on jo saatu esimakua siitä millaisin ”konstein” suomalaiset disinformaatikot ja propagandistit ovat liikkeellä – voimme todeta, että toistaiseksi heillä näyttää olevan entiset kujeet mielessä. Uusien keinojen sijaan sieltä pussin pohjalta on kaivettu esiin vanhat aseet ja sanonnat. Lukijoille jo näin alkuun varoitukseksi, tämä ei ole kattava katsaus – kirjoitus pohjautuu muutamiin havaintoihin sekä henkilöesiintymisiin. Merkittävää osaa kirjoituksessa esiintyviä henkilöitä yhdistää yhteinen menneisyys ja työskentely Venäjän edun ajamisessa. On myös syytä pitää mielessä, että näiden disinformaatikkojen työskentely hyödyttää edelleen myös Venäjää aivan kuten muitakin tahoja, joiden tähtäimessä on yhteiskuntarauhan heikentäminen Suomessa.

Amerikan Yhdysvalloissa otsikoissa on edelleen Donald J. Trump, tätä voimme käyttää aasinsiltana ensimmäiseen teemaan eli vaalivilppisyytöksiin, joita jo kotomaamme kamaralla on nostettu esiin tuleviin kuntavaaleihin liittyvissä keskusteluissa. Ei ole myöskään yllättävää, että ennakoiden aiheeseen on tarttunut perussuomalaisiin kuuluvan Ossi Tiihosen ohella Johan Bäckman tammikuun 10. päivä laatimassa alustuksessaan Venäjän viikkokatsauksen aiheista. On todennäköistä, että Bäckman sai kimmokkeen aiheen huomioiselle Tiihosen kirjoituksen nostattaman kohun myötä:

”Miten Venäjällä reagoidaan USA:n tapahtumiin?

Mikä on Trumpin tulevaisuus?

Globalistit vastaan patriootit - onko maailmanvallankumous mahdollinen?

Perussuomalaisten todellinen kannatus yli 35 % - Suomi valmistautuu väärentämään kevään kunnallisvaalit”. (1)

Meidän on hyvä huomioida se, että Bäckman ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä esittäessään vaalivilppisyytöksiä. Kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen Bäckman toisti useilla eri sosiaalisenmedian tileillään vastaavia syytöksiä, joihin tuolloin tarttui useampi hänen lähipiiriin kuuluvista henkilöistä, kuten Janus Putkonen (silloisella Ivan Putkov -tilillään) sekä, jo edesmennyt, Jon Hellevig. Putkonen soi ”palstatilaa” eduskuntavaaleille ja vaaleihin liitetyille disinformatiivisille väitteille myös hänen ”ohjaukseen” siirtyneessä MV-lehdessä.

Kuvakollaasi koottu huhtikuun 2019 somepäivityksistä.

Keväällä 2019 näytti siltä, että Bäckmanin eräänä tarkoituksena oli epäluottamuksen kylväminen verkostoonsa. Tämän ”tarinan” yksi osa on vaalien rehellisyyden kiistäminen – vähintäänkin heittäminen voimakas epäilys niiden rehellisyyden ylle. Tuolloin disinformatiivinen tarina sai jonkin verran huomiota, esim. perussuomalaisia lähellä olevassa Nykysuomessa ryhdyttiin peräämään äänten hylkäysperusteita. (2)

On enemmän kuin todennäköistä, että tulevissa kuntavaaleissa syytöstä vaalivilpistä tullaan toistamaan eduskuntavaaleja laajemmassa mitassa muun muassa seuraavista syistä. Eduskuntavaaleihin verrattuna kuntavaaleissa on mukana enemmän ehdokkaita, mikä jo sinänsä tarjoaa mahdollisuuden erilaisten syytösten esittämiselle, etenkin kun ehdokkaiden joukossa on runsaasti laita- ja äärioikeistoon kuuluvia ehdokkaita, jotka jo Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä ovat viljelleet runsaasti erilaisia salaliittoteorioita ynnä syytöksiä ”vaalien varastamisesta”. Kuviota täydentävät salaliittoteorioihin uskovat henkilöt (ja heidän ryhmät), joiden voi olettaa toistavan keväällä samaa kaavaa, jota he ovat toistaneet Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen kuin myös laajemmassa kuvassa koronaviruspandemian hoidon suhteen, jolloin pettymys vaalitulokseen on helppoa kääntää syytökseksi ”syvävaltiota” (”deep state”), perinteistä mediaa jne. kohtaan, esittäen samalla kuvitteellisia syytöksiä laajamittaisesta vilpistä. 

Viime viikolla Alfa TV:n AlfaStudiossa ääneen päästettiin historian dosentti Markku Ruotsilan ohella Jarmo Ekman, hänet esiteltiin QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana, jolloin ohjelman katsojia johdetaan olennaisella tapaa harhaan luomalla kuva vapaasta toimittajasta, joka on perehtynyt salaliittoteoriaan, kun totuus on vallan toinen. Ekman on itsensä esitellyt henkilönä, joka lanseerasi QAnon-salaliittoteorian ilmiönä Suomeen. Arvokonservatiivista Alfa TV:tä on kuvattu Suomen Fox-kanavaksi, jolla on oma ”syvä päätynsä”. Journalistissa kanavaa tarkastelee Marja Honkonen.

Jotta ohjelman katsojat olisivat olleet paremmin perillä siitä kuka Jarmo Ekman on, olisi yllä olevan ohella ollut suotavaa mainita hänen olevan reilut vuosi sitten perustetun Toimittajaliiton sihteeri, liiton todellista luonnetta on avannut muun muassa Rysky Riiheläinen ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”. Ekman kuuluu myös Johan Bäckmanin lähipiiriin; hän on työskennellyt miehitetyssä Itä-Ukrainassa pidemmän aikaa, jossa yhteydessä hän on toiminut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyjen laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana”, jonka seurauksena Ukraina on kohdistanut häneen sanktioita keväällä 2019. (3)

Mielestäni edellä luetellut seikat olisi ollut suotava tuoda katsojien tietoon, koska ne omalta osaltaan lisäävät katsojien mahdollisuutta arvioida Ekmania keskustelijana. Edellä mainitsemieni seikkojen ohella Ekman on ollut osallisena myös muissa sellaisissa toimissa, joita voidaan pitää toimina ja tehtävinä, joiden tarkoitus on vaikuttaa kolmanteen maahan. Tässä tapauksessa nimenomaan Ukrainaan, hän on myös mukana yhdistyksissä, jotka ovat osaltaan työkaluja Venäjän propagandalle, kuten Donetskin ”kansantasavallan” ystävät Suomessa.

Jos AlfaStudiossa jätettiin taustoittamatta Ekmania riittävästi, vähintäänkin yhtä ongelmallista oli se, että hän sai kommentoida Yhdysvaltojen tilannetta ilman illan isännän tekemiä kriittisiä ja tarkentavia kysymyksiä – ilman haastamista.**  

Ekmanista onkin luontevaa siirtyä Janus Putkoseen, suomalaissyntyiseen propagandistiin, joka asuu tällä hetkellä miehitetyssä Luhanskissa, mutta joka on jo pidemmän aikaa asunut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tehden alueella myös sellaista työtä, joka on helpottanut miehittäjän ja heidän avustajien harjoittamaa median kontrollia. Nämä toimet kohdistuivat ulkomaisiin medioihin ja toimittajiin. Putkosen rooli näiltä osin paljastui muutama vuosi sitten Egorova Leaksin yhteydessä. (4) Samanaikaisesti hän työskenteli alueella propagandistisen (venäläisrahoitteisen) DONi Newsin ”päätoimittajana”, kunnes hänen oli poistuttava Donetskista Luhanskiin. Mikäli olen lähteideni välittämän asian oikein ymmärtänyt, Putkoselle annettiin ”ota tai jätä” -tarjous Luhanskiin muuton suhteen. Tällä hetkellä Putkonen toimittelee useampaa mediaa, suomalaisten kannalta huomionarvoisinta on se, että keväällä 2019 Janus Putkonen ryhtyi vetämään Ilja Janitskinin perustamaa MV-lehteä. Putkosen kipparoimana MV-lehti sai uuden nimen Uusi MV-lehti – julkaisun pysyessä ideatasolla sama, kuitenkin sillä erotuksella, että kytkös Venäjään kävi aiempaa selkeämmäksi ja samalla venäläispropagandan osuus kasvoi ”julkaisussa” entisestään. Putkosen ohjailussa MV-lehdessä on Venäjä-propagandan ohella ääneen ovat päässeet myös laita- ja äärioikeiston persussuomalaiset sekä muutamat äärioikealla operoivat ryhmät – kuten Soldiers of Odin. Janitskinin aikaan verrattuna sisältö on jonkin verran muuttunut, johtuen osaltaan Putkosen taustasta sekä toimintaympäristöstä. Eräiden persu poliitikkojen, kuten Mauri Peltokankaan, säännölliset esiintymiset julkaisussa ovat todennäköisesti tuoneet sille toisenlaisia lukijoita verrattuna Janitskinin aikaan, jolloin erilaiset viha- ja maalituskampanjat saivat runsaasti tilaa julkaisussa.

Kuvakollaasi koottu UMV:n uudenvuoden tervehdyksestä.

Tästä on patriotismi kaukana, Putkonen toivottamassa ”Hyvää ja Onnellista uutta vuotta 2021!” kaikille ”patriooteille” miehitetystä Luhanskista käsin, juhlien vuoden vaihtumista Donbasin Yön susien kanssa. Kuvassa Putkosen rinnalla on Donbasin Yön susien johtaja Vitali Kishkinov, jonka väitetään osallistuneen itsekin sotaan Venäjän proxy-joukoissa Ukrainan hallintoa vastaan.

Jos (tai kun) esitämme asian lyhyelti, Yön sudet (ven. Ночные Волки) on yksi Putinin hallinnon hybridisodankäynnissä käyttämiä ”työkaluja”, jolla on samalla myös varsin merkittävä propaganda-arvo Venäjälle, sen näyttäytyessä julkisesti ”moottoripyöräkerhona” mutta samalla levittäen Venäjällä patriotismis-imperialistista propagandaa ja ulkomailla pyrkien sitouttamaan jäseniään ”venäläiseen maailmaan” sekä osallistumaan kerhon että Venäjän organisoimiin erilaisiin näytelmiin ja näytöksiin. Ukrainassa ja muutamalla muulla alueella, kuten Balkanilla, Venäjä on käyttänyt Yön susia myös aktiivisissa toimissa, ei vain operatiivista vaihetta edeltävänä aikana.

Yön sudet on levittäytynyt myös Suomeen, joskin suomalaisten aktiivijäsenten määrä ei vielä ole suuri, heistä osa kuuluu Venäjällä toimivaan Yön susien Karjalan alueen kerhoon.

Jos Yön susien kerhotiloissa vuodenvaihteen juhliminen on yhdenlaista propagandaa, toista edustaa joulukuun lopulla julkaistu ”UMV-Raportti: Venäjän armeijan modernisaatio 10 vuotta – Miltä näyttää tulokset 2021?”, jossa käytännössä toistetaan Venäjän virallista totuutta uusien (tai modernisoitujen) asejärjestelmien ylivertaisesta kyvykkyydestä, vaikka – joitain paikkansapitäviä havaintoja lukuun ottamatta – todellisuus ei vastaa puheita. Tai vaihtoehtoisesti todellisuudessa asejärjestelmät eivät ole edenneet piirustuspöydältä sarjatuotantoon, kuten on Armata -vaunualustan (Universal Combat Platform) kohdalla, josta sarjatuotantoon ei ole edennyt T-14 taistelupanssarivaunu, kuten ei mikään muukaan alustan pohjalta valmistettava tela-ajoneuvo, vaikka sellaisesta Putkonen raportissaan kirjoittaakin, todellisuuden ollessa –

”Sergei Chemezov said that serial deliveries of the T-14 Armata tank will being in 2021. Meanwhile, the Russian Armed Forces still haven't receive their first batch of 16 T-14, T-15, and T-16 test vehicles.” (5)

Aivan kuten Putkonen kirjoittaa, Venäjä on kehittänyt voimakkaasti ilmatorjuntaa, mutta todisteita kyvystä luoda (todellisia) no-fly-alueita ei ole esittää. Ainakaan sellaisia eivät ole kyenneet luomaan Venäjän liittolaiset venäläisellä, modernimmallakaan, kalustolla. Kokonaisuudessaan Putkosen kirjoitus pitää sisällään niin paljon disinformaatiota ja propagandaa, ettei ”raportin” ruotiminen tässä ole perusteltua. Seikkaperäinen läpikäyminen vaatisi useamman sivun kirjoittamisen, alkaen propagandaväitteistä Ukrainan sisällissodasta ja päätyen yhtä propagandistisiin väitteisiin ISIS:n tuhoamiseen, jossa Venäjän roolia ei nyt merkittäväksi voi kutsua. Useampi Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sotinut komentaja tai miehityshallinnon asemaansa nostama henkilö on kumonnut väitteen Ukrainan sisällissodasta, viimeksi ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev.

Suppeasta otannasta johtuen moni maininnan arvoinen toimija jää nyt vaille huomiota, sen ei kuitenkaan pidä hämätä, sillä sosiaalisen median eri alustoilla näkyvyyttä ovat saaneet edellä esiteltyjen ohella Vastarintaliikkeeseen kytkeytyvä partisaani.com-verkkosivu tuotoksineen. Partisaanin julkaisemaa aineistoa on edelleen jakanut ahkerasti myös Juha Kärkkäinen, jolta onnistuu myös Putkosen MV-lehden, aivan kuten Toketubessakin julkaistun aineiston levittäminen.

Kuvakollaasi koottu Juha Kärkkäisen FB-sivullaan jakamasta aineistosta.

Tokentube on uusi, suomalainen, Youtuben korvike. Hankkeen vetäjänä on erilaisten laitaoikeistoa tukevien vaihtoehtomedioiden ylläpitäjänä tunnettu Juha Korhonen – jonne näyttää kokoontuvan laita- ja äärioikeistoa sekä erilaisia salaliittoteoreetikoita ”ohjelmineen”. Myös MV-lehti mainostaa Tokentubea, vastaavasti New Apostolic Reformation eli NAR ja World of Faith eli WoF -liikkeiden äänenkannattajana toimiva rapsodia.fi julkaisee materiaalia Tokentubessa.

Vuosi 2021 on lähtenyt liikkeelle näissä merkeissä, kevään kuntavaalit pitävät huolen siitä, että ainakin vuoden ensimmäinen puolisko pitää sisällään vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

 

Marko

 

1. Johan Bäckmanin Facebook-tili.*

2. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/

3. https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2000007440607.html 

4. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

5. https://twitter.com/RALee85/status/1346146603443376129?s=20 

Mikä on rapsodia.fi? 

*: Kuvakaappaus Johan Bäckman Facebook-profiilista.

**: AlfaTV:n AlfaStudion isäntä Ilkka Tiainen (@IkeNovikoff) otti osaa ohjelman jälkeen Twitterissä käytyyn keskusteluun, jolloin hän jakoi linkin YouTube-videoon saatesanoin –

”Kiitos kaikille kommenteista, arvostan.  #AlfaStudio Ajankohtaista Amerikasta. Keskiviikon tapahtumat kehittyvät. Kenraali sanoo että emme saa antautua. Uutisoikaa tästä! Katsokaa vähintään kohdasta 36 min. eteenpäin. https://youtube.com/watch?v=nNktWsMfizQ&feature=youtu.be Koko jakso hyvä info.” Sittemmin YouTube on poistanut kyseisen videon.

@IkeNovikoff.

Entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev: Ukrainassa ei ole sisällissotaa

 

Viime joulukuussa venäläinen bloggari ja ”venäläisen maailman” (Russkiy Mir) tukija Maxim Kalashnikov haastatteli Pavel Gubarevia, entistä Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankuvernööriä” (”kansankuvernöörinä” 3. maaliskuuta – 4. marraskuuta 2014). (1) Joulukuisessa haastattelussa Gubarev totesi, että kansannousu Donetskin ja Luhanskin alueilla olisi päättynyt samalla tapaa kuin ne päättyivät Odessassa ja Harkovassa, jolleivat venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoamat joukot olisi tulleet avuksi. Odessassa ja Harkovassa keväällä 2014 venäläisten ja paikallisten operaattoreiden organisoimat vallanvaihdot epäonnistuivat – Harkovassa vähin uhrein, Odessan alueella yhteenotot olivat rajumpia kulminoituen toukokuun yhteenottoihin ja ammattiyhdistysten talon tulipaloon toukokuun 2. päivä, jolloin menehtyi kymmeniä ihmisiä.

Girkinin kokoama ja johtama ”Ryhmä Krim” vastasi tärkeimmistä operaatioista Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla huhtikuussa 2014, käyttäen kaksoiskaupunkeja ponnahduslautana operaation laajentamiselle. Ryhmä Krim muodostui pääasiassa helmi-maaliskuussa 2014 Krimin niemimaan valtaukseen osallistuneista erikoisjoukkojen upseereista ja sotilaista, saaden vahvistusta Itä-Ukrainan alueelta kootuista paikallisista, entisen presidentin, Viktor Janukovitšin tukijoista – joukossa oli huomattava määrä paikallisia sisäministeriön ja Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n upseereita ja sotilaita.

Haastattelussa Gubarev toisti käytännössä samaa, mitä Igor Girkin totesi jo marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle” antamassaan haastattelussa, jossa hän sanoi –

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (2)

Pavel Gubarev, kuva FT.

Pavel Gubarev kuului niihin Ukrainan SNT:n alueella syntyneisiin ja itsenäisessä Ukrainassa asuneisiin, joita kansallismieliset ja ekstremistiset venäläiset liikkeet ja organisaatiot onnistuivat rekrytoimaan riveihinsä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ajamaan venäläiskansallismielistä, (eräissä tapauksissa imperialistista), politiikkaa. Gubarev oli venäläisen Aleksandr Barkashovin perustaman äärikansallismielisen, käytännössä kansallissosialistisen, Venäjän kansallinen yhtenäisyys liikkeen (engl. Russian National Unity eli RNU) jäsen. Myöhemmin hän liittyi ukrainalaisen Natalia Vitrenkon johtamaan Ukrainan progressiiviseen sosialistipuolueeseen (Prohresyvna sotsialistychna partiya Ukrainy), joka oli ytimeltään venäläismielinen, pan-slavistinen ja anti-amerikkalainen puolue, jonka yhteistyökumppaneina Ukrainassa oli esim. äärioikeistolainen Rus’ky blok, ja Venäjällä vastaavasti Aleksandr Duginin ideoima Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM-liike.

Nuori Gubarev RNU:n leirillä (edessä, kolmas vasemmalta).

Venäjän kansallinen yhtenäisyys -liike kuten moni muukin venäläinen äärikansallismielinen, imperialistinen tai kansallissosialistinen liike on näennäisesti Venäjällä kiellettyjen listalla. Ne kuitenkin saavat jatkaa toimintaansa niin kauan, kun niiden toiminta tavalla tai toisella hyödyttää Venäjän johdon imperialistisia pyrkimyksiä. Sen ohella, että tällaiset liikkeet toistavat Venäjän hallinnon imperialistista tarinaa, on liikkeiden ja ryhmien riveistä on ollut (tähän saakka) helpohkoa värvätä vapaaehtoisia Venäjän hallinnon hyödyntämiin joukko-osastoihin ja organisaatioihin. Liikkeet tarjoavat myös Venäjän johdolle keinon rakentaa verkostoja maan rajojen ulkopuolelle jopa vuosia ennen mahdollista aktiivivaihetta tai vain muodostaa väline, joka voi olla yksi keino heikentää kohdevaltion sisäistä yhtenäisyyttä.

Suomessakin vaikuttava, nykyään oikeuden päätöksellä kielletty, Pohjoismainen vastarintaliike tekee yhteistyötä venäläisen  imperialistinen Russian Imperial Movement’in kanssa. (3) Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ruotsalaisia ja suomalaisia jäseniä on tietojen mukaan osallistunut RIM:in järjestämille puolisotilaallisten joukkojen koulutusleireille. Leireillä opiskellaan aseidenkäsittelyn ohella muun muassa pommien tekoa. Kaksi RIM:in leirille osallistunutta ruotsalaista uusnatsia syyllistyi terrori-iskujen tekoon palattuaan koulutusleiriltä Ruotsiin.

Mutta palatkaamme Pavel Gubareviin ja Venäjän rooliin Ukrainan sodassa. Gubarev ei ole ensimmäinen kevään ja kesän 2014 näkyvä alueellinen komentaja, joka osoittaa sormellaan Venäjää, kun etsitään sodaksi edenneen kevään 2014 kaaoksen syyllistä. Viittasinkin jo Igor ”Strelkov” Girkinin marraskuussa 2014 antamaan haastatteluun, jossa hän pitää itseään (ja samalla Venäjää) syyllisenä Itä-Ukrainaan kylvetyn kaaoksen eskaloitumista sodaksi.

Donetskin ”kansantasavallan” ”pääministerinä” toukokuusta elokuuhun 2014 toiminut venäläistaustainen Aleksandr Borodai on todennut nauhoitetussa keskustelussa seuraavaa –

”Well, your plans are far-reaching. Mine are not. I’m carrying out orders and protecting the interests of one and only state, the Russian Federation. That’s the bottom line.” (JIT, MH17 Witness Appeal November 2019).

Borodain, aivan kuten Girkininkin, kohdalla on syytä muistaa se, että he poistuivat Itä-Ukrainan sotatoimialueelta vuoden 2014 aikana nimenomaa Kremlin määräyksestä ja heidän tilalle nostettiin paikallisia eli Ukrainan alueella syntyneitä johtajia, kuten (sittemmin likvidoitu) Aleksandr Zahartšenko. Borodai Reutersille –

 ”Moscow wanted them replaced by a local to try to show the West that the uprising was a grassroots phenomenon”. (4)

Mikä lausuntona selkeällä tapaa paljastaa Putinin hallinnon roolin Ukrainan sodassa, tarvittaessa miehitettyjen alueiden siviilijohtoa vaihdetaan sellaisiin, jotka hyödyttävät Kremlin tavoitteita. Toisaalta samainen Bodorai kiitti antamassaan haastattelussa Venäjän johtajaa Vladimir Putinia maan offensiivista Itä-Ukrainaan syyskesästä 2014. Borodain mukaan Venäjän hyökkäys pelasti heidän kaikkien hengen – samalla myös kuvitteellisen ajatuksen ”kansantasavalloista”. (5)

Huomionarvoinen on myös Alexander Žutškovskin* kirjoittama teos ”85 дней Славянска” (Slovjanskin 85 päivää), jota toimittaja Denis Kazanskii käy läpi laajassa kirjoituksessa ”’85 дней Славянска’ Жучковского: явка с повинной”. Teoksessa Slovjanskin taisteluihin Igor Girkinin joukoissa osallistunut Alexander Žutškovskin kuvaa suorapuheisesti Venäjän roolista sodassa omien mielipiteidensä rinnalla. Hänen mukaansa Igor Girkinin operaatio järjestettiin venäläisen (ortodoksi)oligarkki Konstantin Malofeevin rahoilla ja Vladimir Putinin hiljaisella hyväksynnällä. Žutškovski vertaakin Girkinin ryhmää PMC Wagneriin, kyseessä oli alunalkaen Venäjän valtion hiljaisella hyväksynnällä käynnistetystä operaatiosta synnyttää kaaos Ukrainan itäosiin ja käyttäen kaaoksen luontiin proxy-joukkoja, joina toimi Malofeevin rahoittama osasto.

Aivan kuten Girkin toimi venäläisen oligarkin rahoilla, niin toimi Pavel Gubarevkin. Hän toteutti Donetskissa Putinin neuvonantajana 30.7.2012 – 9.10.2019 toimineen Sergei Glazjevin hahmottelemaa ja rahoittamaa skenaariota.

Gubarev, Girkin, Borodai aivan kuten Žutškovskikin päätyy siihen lopputulokseen, että ilman Venäjän lähettämiä aseita ja lopulta offensiivia elokuussa 2014 Ukrainan hallinto olisi kukistanut epämääräisen kapinallisen liikehdinnän maan itäosissa syyskesään 2014 mennessä.

Alexander Žutškovski toteaa, ettei sodassa ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan.

 

Marko

1. http://khpg.org/en/1608808721

2. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

4. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-russia-surkov-insight/ex-rebel-leaders-detail-role-played-by-putin-aide-in-east-ukraine-idUSKBN1870TJ

5. https://www.facebook.com/watch/?v=2223268461132503

*: Alexander Žutškovskin nimen englannin kielinen kirjoitusasu voi olla useimmille tutumpi: Alexander Zhuchkovsky.

Slovjanskin ja Kramatorskin miehityksestä huhtikuussa 2014.

Aleksandr Barkashovin perustamassa Russian National Unity’ssa (ven. Русское Национальное Единство) eli RNU:ssa oli ja on ideologisesti kyse tästä:

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati

 

Aloitin MH17-projektini julkaisemalla joulukuussa kaksi blogia, ”MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle” sekä ”MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa” tässä projektin kolmannessa osassa kertaan lyhyelti Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER:n (lennolla MH17 käytetty matkustajakone) pudottamiseen osallisen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin miehitystä sekä kokoonpanoa kesän ja syksyn 2014 aikana.

Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin (sotilasyksikkö nro. 32406) tukikohta Venäjällä sijaitsee Marshala Zhukovan länsipuolella, Kurskin kaupungista reilut 11 kilometriä itään. 53. ilmatorjuntaohjusprikaati on osa Venäjän maavoimien 20. kaartin armeijaa, jonka historia ulottuu 4. panssariarmeijan muodossa toiseen maailmansotaan – 4. panssariarmeija perustettiin kesäkuussa 1942, josta saakka se on ollut osa, ensin Neuvostoliiton maavoimia (eri nimillä) ja sen jälkeen Venäjän maavoimia. Tässä yhteydessä ei ole perusteltua käydä tämän tarkemmin 20. kaartin armeijan historiaa läpi, Venäjän maavoimien organisaatiorakenteen vuoksi on kuitenkin järkevää tuoda esille prikaatin asema osana 20. kaartin armeijaa ja sekä osana Venäjän läntistä sotilaspiiriä.

53. ilmatorjuntaohjusprikaati on perustettu Neuvostoliitossa v. 1967, jolloin se kantoi nimeä 268. ilmatorjuntaohjusrykmentti. Perustamisen aikaan rykmentti oli sijoitettuna Artikiin, Armenian SNT:n alueelle ja sen pääaseena oli S-75 Dvina (NATO:n tunnus: SA-2 Guideline) ilmatorjuntaohjus. Kyseisellä ohjustyypillä pudotettiin vappuna, 1. toukokuuta 1960, Francis Gary Powersin ohjaama U-2-vakoilukone Sverdlovskin (nyk. Jekateringburg) alueella. (1) 60-luvun lopulla prikaatiksi laajentunut 268. ilmatorjuntaohjusrykmentti siirrettiin Itä-Saksaan osaksi 1. kaartin panssariarmeijaa. Tuolloin prikaati tunnettiin jo nykyisellä nimellä – 53. ilmatorjuntaohjusprikaati, sen aseistukseen kuului muun muassa 2K11 Krug (NATO: SA-4 Ganef) ilmatorjuntaohjukset.

Sijoitusaikana Itä-Saksan alueella, joulukuusta 1968 puna-armeijan vetäytymiseen Itä-Saksasta vuonna 1992, 53. ilmatorjuntaohjusprikaati oli ajoittain myös osa 20. kaartin armeijaa. Neuvostoliiton hajottua 1991, 53. ilmatorjuntaohjusprikaati vedettiin seuraavan vuoden kuluessa Venäjälle ja sijoitettiin Kurskin alueelle. Venäjällä prikaati sijoitettiin 20. kaartin armeijaan. Tuolloin prikaatin ilmatorjuntaohjusaseistuksen rungon muodostivat 9K37M1 Buk-M1 (NATO: SA-11 Gadfly) ilmatorjuntaohjukset. 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kohdalla on hyvä tiedostaa se, että vuosien 1994–1998 välillä prikaati oli, väliaikaisesti, sijoitettuna Gudautaan Abhasian alueelle osana Venäjän ”rauhanturvaoperaatiota”. Kyseinen ”rauhanturvaoperaatio” sinetöi Abhasian miehittämisen ja irrottamisen Georgian kontrollista, sama nähtiin – vielä näkyvämmin – Etelä-Ossetiassa.

Prikaatin historiasta siirtykäämme tähän päivään, tai tarkkaan ottaen kesään ja syksyyn 2014, mikä on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen kannalta olennaisin periodi prikaatin historiassa, jota tarkastella. 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin  komentajana on toiminut vuodesta 2013 lähtien eversti Sergei B. Mutškajev. Hänen edeltäjä, eversti Aleksei Zolotov, on nykyään 20. kaartin armeijan ilmapuolustuksesta vastaava upseeri.

Kesällä ja syksyllä 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin ilmatorjunta-aseistuksen runko muodostui Novator 9K37 M1 Buk ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä, tai mallin myöhemmästä versiosta 9K37 M1-2 Buk ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä, alla kuva Buk-M1 TELARista (TELAR = transporter erector launcher and radar).

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin Buk-M1 TELAR nro 332, kuva: whathappenedtoflightmh17.

Kokonainen Buk-M1 tai Buk-M1-2 järjestelmä pitää sisällään yksitoista ajoneuvoa:

tyyppi	lukumäärä
9S470M1 komentokeskus	1
9S18M1 Kupol-M1 3D maalinosoitustutka	1
9A39M1 latauslavetti (TEL)	3
9A310M1 ohjuslavetti (TELAR)	6

Lähde: Bellingcat s. 5.

Patteriin kuuluu tavallisesti kaksi Buk-M1 TELARia ja yksi latauslavetti, jokaiseen pataljoonaan kuuluu tavallisesti ohjuslavettien ja latauslavettien lisäksi yksi komentokeskus ja yksi maalinosoitustutka-ajoneuvo. 53. ilmatorjuntaohjuspataljoonaan kuului kolme pataljoonaa, alla kaksi kuvaa:

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan miehitys (pataljoonan komentava upseeri, pattereiden komentajat sekä Buk-M1 järjestelmän tela-ajoneuvojen komentajat), toisessa kuvassa yhden pataljoonan kalusto.

Lukijoiden on hyvä tietää, että venäjän kielisessä tekstissä yksiköistä käytetyt termit voivat olla harhaanjohtavia, esim. ilmatorjuntaohjusprikaatin pataljoonasta käytetään venäjässä termiä дивизион (”divisioona”) eikä venäjän kielistä sanaa батальон, joka muistuttaa sanaa ”pataljoona”. Vastaavasti divisioona-luokan sotilaallisesta yhtymästä käytetään venäjällä nimeä дивизия (”diviziya”). (2)

Suomessa ilmatorjuntaohjusprikaatin pataljoonasta käytetään nimeä patteristo, joka jakautuu pattereihin – käytän kuitenkin tässä kirjoituksessa kuitenkin suoria käännöksiä Bellingcatin julkaisuissaan käyttämistä termeistä, jolloin ”battalion” kääntyy ”pataljoonaksi” ja ”battery” ”patteriksi”.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin osalta huomio kohdistuu juuri 2. pataljoonaan, joka siirrettiin kesäkuussa 2014 tukikohdasta Marshala Zhukovasta Millerovon länsi- ja lounaispuolelle Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaosuudelle. Huomioitavaa kuitenkin on se, että 2. pataljoonan kalustoon kuulunut Buk-M1 TELAR nro. 222 korvattiin saman prikaatin 3. pataljoonan Buk-M1 TELARilla nro. 332, joka sitten siirrettiin Venäjältä Ukrainan puolelle heinäkuussa nähdyin seurauksin. Tiedossa ei ole kumman pataljoonan miehistö operoi kyseisellä TELARilla Millerovon alueella, sekään ei ole (julkisessa) tiedossa millä miehistöllä kyseistä TELARia operoitiin 17. heinäkuuta 2014, jolloin MH17 pudotettiin, kuitenkin JIT:n saamien todistajalausuntojen mukaan –

“X48 states that the Buk drove to the road after the missile’s launch and also that there were four soldiers in an equal uniform. The uniform was khaki, with a helmet with those ears attached. These soldiers looked different from those at the blockade post”. (3)

Lausunnossa mainitulla “blockade post’illa” tarkoitetaan Pervomaiskyin kylän länsipuolella sijainnutta, militanttien tielle T0522 perustamaa, tarkastuspistettä. Tietä T0522 pääsi muun muassa tärkeälle Savur-Mohylan kukkulalle. Huomioitavaa on myös se, että todistajan (X48) mukaan Buk-M1 TELARissa näkyi neljä yhtenäisiin univormuihin pukeutunutta sotilasta. Todistajan (X48) lausunnon perusteella voi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä Buk-M1 TELARin miehistöstä. Buk-M1 TELARin miehistö käsittää neljä henkeä – kaksi upseeria ja kaksi sotilasta.*

Savur-Mohyla kuului Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla sijainneeseen Shakhtarskin alueeseen, jonka alueella Ukrainan asevoimat aloitti operaation heinäkuun 16. päivä tarkoituksenaan katkaista Venäjän huoltoreitti etelästä rajan yli miehitetyille alueille. Edellisenä päivänä (15. heinäkuuta) Igor Girkin vieraili yhdessä militanttikomentaja Aleksandr Borodain kanssa Savur-Mohylan koillispuolella, vierailun aikana kuvatulla tallenteella on havaittavissa myös yksi 9K35 Strela-10 (NATO: SA-13 ”Gopher”) lähi-ilmatorjuntajärjestelmä. (4)

Ryhmän vierailu alueella voi liittyä kaakossa Marynivkan alueella tuolloin käytyihin raskaisiin taisteluihin mutta taustalla voi myös olla muitakin tarkoitusperiä alkaen rajaseudun hallinnasta ja tuen saamisesta Venäjän puolelta Kuybyshevon kautta, jonka alueelle Venäjä oli ryhtynyt rakentamaan varustuksia joukoilleen ja sijoittamaan joukkojaan heinäkuussa 2014. Huomioitavaa on se, että heinäkuun 16. päivän jälkeen Venäjä sijoitti Kuybyshevon alueelle ainakin yhden Buk-M1 TELARin sekä komentokeskuksen ja maalinosoitustutkan. Alueelle sijoitettu kalusto kuului todennäköisesti Venäjän maavoimien 67. ilmatorjuntaohjusprikaatille (prikaatin tukikohta sijaitsee Vladikavkazissa Pohjois-Ossetiassa, Venäjällä). (5)

Palatkaamme kuitenkin Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle siirrettyyn 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonaan. Osia pataljoonasta siirrettiin 23.–25. kesäkuuta 2014 Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle, Rostovin oblastin pohjoisosiin.

Seuraavassa taulukossa 23.–25. kesäkuuta 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan koostumus. Kolonna matkasi Marshala Zhukovasta Millerovon länsi- ja lounaispuolelle. Kolonnaan kuului myös MH17 pudottanut Buk-M1 nro. 332, mikä – kuten edellä mainittua – kuului alun perin prikaatin 3. pataljoonan kalustoon.

ajoneuvo	ajoneuvojen lukumäärä	ajoneuvo	ajoneuvojen lukumäärä
KamAZ 65225 trailerilla Buk-yksiköitä	11	Ural 4320 jossa KS-2573 nosturi	1
KrAZ 255B	4	KamAZ 5350, trailerilla ja ilman traileria	14
GAZ-66	5	ZIL 131	2
Ural 4320	5	Ural 4320 kytketty KamAZ 5350	1
UAZ 452 ambulanssi	1	PAZ 3205 linja-auto	1

Lähde: Bellingcat s. 13.

Bellingcatin arvion mukaan kolonnan vahvuuteen kuului max. 155 upseeria ja sotilasta kyseisestä prikaatista.

Ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalustoa siirrettiin tukikohdastaan Marshala Zhukovasta etelään 2. ja 147. kuljetuspataljoonan kalustolla. 2. kuljetuspataljoona kuuluu 69. erilliseen logistiseen prikaatiin (sotilasyksikkö 11385), 147. kuljetuspataljoona kuuluu vastaavasti sotilasyksikköön 83466. (6) Joulukuun 12. päivä kirjoittamassani blogissa ”MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle” kävin läpi reitin, jota kolonna tuolloin kesäkuussa 2014 eteni Millerovon alueelle, joten tässä yhteydessä siihen ei ole enää syytä palata.

Saman kesän kuluessa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa siirrettiin toistamiseen (19.–21. heinäkuuta 2014) tukikohdastaan etelään Rostovin oblastin alueelle. Heinäkuun kolonnan määränpää oli todennäköisesti Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella, jossa kolonnan eteneminen kuvattiin viimeisen kerran. Heinäkuussa etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, siirrettiin prikaatin 1. pataljoonan miehistöä ja kalustoa – myös Buk-M1 TELAReja.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin Buk-M1 TELAR, videoituna Staryi Oskolissa 19. heinäkuuta 2014. (7) 

Elokuun 16. päivä Reuters julkaisi artikkelin ja kuvia Kamensk-Šahtinskin ulkopuolelta muutamasta kuorma-autosta, joissa oli ohjusten kuljetuslaatikoita. Kuvissa näkyvien kuorma-autojen rekisterikilpien perusteella Bellingcatin onnistui varmistua siitä, että ne kuuluivat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille. (8)

Kuva via Bellingcat s. 18.

Kesällä ja alkusyksyllä 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin osia oli sijoitettuja Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaseudulle Millerovon länsi- ja lounaispuolella seuraavien paikkakuntien ja paikkojen – Duby, Mitjankinskaja ja Chebotovka sekä Voloshino – läheisyyteen sekä Millerovosta etelään Kamensk-Šahtinskin lounaispuolelle.

Kurskin alueelta siirrettiin etelään Dubyn ympäristöön heinäkuun 16. päivään mennessä sotilaita myös toisesta yksiköstä, 16. erillisestä elektronisen sodankäynnin prikaatista (sotilasyksikkö 64055) –

”Artur, of Unit 64055 or the 16th Separate Electronic Warfare Brigade (another unit from Kursk), posted a picture of himself sitting on a truck in the area of Duby on 16 July 2014.” (9)

Olen merkinnyt alla olevaan satelliittikuvaan edellä lueteltujen paikkojen/ alueiden sijainnit Rostovin oblastin pohjoisosissa Ukrainan rajan tuntumassa. Satelliittikuvaan on merkitty myös muutama muu Ukrainan ja Venäjän kesän ja alkusyksyn 2014 sodankäynnin tapahtuma sekä Venäjän propagandatoiminnan kannalta olennainen havainto.

Satelliittikuvaan huomiona: maastoleirien osalta tiedot ovat vaillinaiset, kuvaan on merkitty vain sellaiset leirit, jotka on mainittu Bellingcatin MH17 raporteissa, tai jotka ovat Venäjän joukkojen toiminnan kannalta merkittäviä (esim. Millerovon lentotukikohdan ympäristön leirit sekä Verkhnekrasnyin itäpuolella oleva leiri, joka on edelleen aktiivisessa käytössä).

On mahdollista, että Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone pudotettiin maastalaukaistavan ilmatorjuntaohjuksen sijaan ilmasta ilmaan ohjuksella. Kone pudotettiin Ukrainan ilmatilassa, kuitenkin sellaisen alueen yllä, joka ei ollut Ukrainan täydellisessä kontrollissa heinäkuussa 2014. Kuljetuskoneen lentokorkeus pudotushetkenä oli 6500 metriä, mikä tarkoittaa sitä, että olkapäältä laukaistava ilmatorjuntaohjus (MANPADS) voidaan jättää laskuista pois. Pudotusalueella operoineilla Venäjän proxy-joukoilla ja militanteilla oli tuolloin vain lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettuja MANPADSeja. Venäjän puolella lähimmät tiedetyt ilmatorjuntajärjestelmät oli sijoitettu Mitjankinskaja – Duby -alueelle. Alueella oli yksi tai useampia Buk-M1 TELARia sekä latausvaunuja, jotka kuuluivat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen. Toisaalta Millerovossa sijaitsee lentotukikohta, joka oli aktiivisessa käytössä kesällä 2014 (on edelleen), ja jonne on sijoitettu Venäjän ilmavoimien ilmaherruushävittäjiä helikoptereiden ohella.

Ukrainan maavoimilla alkoi Stanytsia Luhanska – Mykolaivka -lohkolla heinäkuussa 2014 operaatio rajaseudun haltuun ottamiseksi sekä Luhanskin saarrostamiseksi. Ukraina ei ehtinyt saattaa operaatiota kaikilta osin loppuun Venäjän aktiivisen sotatoimiin puuttumisen ja lopulta elokuussa 2014 tapahtuneen invaasion takia. Ennen Venäjän laajaa maaoperaatiota ja sitä edeltänyttä ”humanitaarista kolonnaa” Ukrainan alueelle, ukrainalaisjoukot menettivät Izvarynen raja-aseman ja alueen hallinnan Venäjän proxy-joukoille heinä-elokuun vaihteessa.

Huomaan kirjoitukseni venyneen sen verran pitkäksi, että minun on parempi jättää Alankomaissa syytettynä olevasta nelikosta kuin MH17-propagandasta kirjoittaminen tuleviin blogeihin.

 

Marko 

 

1. Steven J. Zaloga: Soviet Air Defence Missiles s. 51.

2. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf 

3. http://www.whathappenedtoflightmh17.com/another-indication-for-russian-involvement-witness-x48-saw-four-soldiers-wearing-helmets-with-ear-flaps-near-the-launcher-the-day-mh17-was-shot-down/ 

4. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

5. https://informnapalm.org/en/67th-air-defense-missile-brigade-russia-ukraine/ 

6. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2017/06/05/mh17-drivers-russian-june-july-2014-buk-convoy-trucks/ 

7. https://ok.ru/video/15162083871 

8. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf s. 18

9. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf s. 42

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin historian sekä tämän kirjoituksen taustoituksessa käytetty lähteinä myös Global Securityn artikkelia SA-11 Gadfly Buk-1M-2, Informnapalmin artikkelia Russian Air Defense Officer Got a St. George’s Cross IV Degree: …, whathappenedtoflightmh17.com -verkkosivua sekä muuta 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista kirjoitettua aineistoa.

*: ”The required number of crew members required to operate a Buk-M1 missile launcher is four, as described in Section One. The crew consists of two officers: one detachment commander (начальник расчета), who is a lieutenant (a commissioned officer) and a sergeant (a non-commissioned officer). The two other crew members are an operator, who is a common soldier, and a driver, who is also a soldier”. Bellingcat s. 63.