Moskoviitti ”sakkopaikalla” –

 

näin etsimme ja löydämme paikan, johon ”bemari” on pysäköity

Siitä huolimatta, että Ukrainassa käynnissä oleva sota siihen nivoutuvine elementteineen on repinyt hajalle miljoonien ihmisten elämän ja omalta osaltaan hajottanut sopimusperusteista maailmaamme horjuttaen vakautta kautta mantereen, lähestyn tässä kirjoituksessa sodan oheisilmiötä leikkimielisesti, johon toki sisältyy opetuksellisia elementtejä. Elementtejä, joita olen oppinut muilta ja joita tässä kirjoituksessa, omalta osaltani, haluan jakaa eteenpäin.

Twitterissä käyttäjä @666_mancer jakoi yllä olevan kuvan 23. lokakuuta, saatetekstillä, jossa mainittiin kuvan olevan Donetskista, joten halusin testata, kuinka helposti Donetskista on löydettävissä alue, jossa kuvan rynnäkkövaunu on parkissa.

Tehtävääni luonnollisesti helpotti se, että tiedossani oli ennalta alueen ohella paikkakunta (Donetsk) ja koska kyseessä on tuore kuva, kyse on alueesta, joka on ollut miehitettynä useamman vuoden ajan. Tehtävääni helpotti myös se, että olen vieraillut Donetskissa useita kertoja ennen sotaa ja miehitystä, viimeisimmän vierailun ajoittuessa syyskesään 2013. Rakennuskanta sinällään näytti sellaiselta, jota voi nähdä Donetskissa, joten oli oletettavaa, että ennakkotieto paikkakunnasta piti paikkansa. Kuva on kuitenkin sen verran epäselvä, ettei kylteistä tai viitoista saanut selvää, joten ne eivät johdattaneet minua tarkan sijainnin jäljille. (Huomioitavaa on myös se, että miehitysvuosien aikana osa Donetskin kaduista ja aukioista oli nimetty uudelleen – virallisesti tai epävirallisesti, paikoin tämä nimien vaihto näkyy myös karttapalveluissa).

Donetsk itsessään oli reilun miljoonan asukkaan kaupunki ennen miehitystä, neuvostoaikaisia tiilirakennuksia löytyi laajalta alueelta ympäri kaupunkia. Kuvassa kuitenkin näytti olevan ajolankoja, mikä helpotti tehtävääni – ei siis tarvinnut käydä läpi koko laajaa kaupunkialuetta ulottaen etsintä mahdollisesti Makiivkankin puolelle.

Entuudestaan tiesin, että Donetskissa oli ennen miehitystä käytössä raitiovaunujen lisäksi johdinautoja (trolley bus), ja koskapa kuvassa ei näy ratakiskoja, on pääteltävissä, että alueella on kulkenut johdinautolinja jossain vaiheessa ts. kuva on otettu johdinauton reitin varrelta.

Seuraava tehtävä oli googlata mitkä olivat Donetskin johdinautojen reitit ennen sotaa. Miehitysvuosina reitteihin on tullut muutoksia (ne ovat lyhentyneet ja niillä ajetaan epäsäännöllisemmin), mutta päätin lähteä liikkeelle reittikartasta ennen sotaa. Google antoi niinkin yksinkertaisella haulla, kuin ”trolley bus + Donetsk” linkkejä kaupungin julkisen liikenteen reitteihin, esim. sivulta eway.in.ua löytyi Donetskin johdinautojen reittikartat. (1)

Kuten kuvasta voi päätellä, johdinautoilla ajetaan hyvin laajalla alueella Donetskin kaupunkia – pohjoisessa Kyivskyin kaupunginosasta etelässä Širokiin alueelle Mariupoliin vievän pikatien varrella, ja lounaassa rautatieasemalta kaakkoon Budonivskyin alueelle.

Ennen sotaa Donetskin kaupunkialueella ajettiin johdinautoilla yhdellätoista reitillä, eikä julkaistu kuva suoraan johdattanut minua oikealle alueelle.

Kuvan ajolangat sijaitsivat tiiviin kaupunkiympäristön keskellä. Havainto helpotti tehtävää vain hiukan, koska käytännössä kaikki johdinautoreitit kulkevat jossain vaiheessa tiiviin tai hyvin tiiviisti rakennetun kaupunkiympäristön keskellä. Kuva antaa myös vihjeen siitä, että kyseessä olisi johdinautoreitillä sijaitseva kääntöpaikka, joita niitäkin on reiteillä yhteensä enemmän kuin reittien alku- ja päätepisteitä.

Kuvassa taustalla häämöttää kuitenkin harmaa korkeahko toimistotalo tai kerrostalo. Donetskin vierailuiltani muistin, että keskustan alueella ja eräillä muilla alueilla, esim. Leninskyi prospektin varrella, on harmahtavia korkeita neuvostoaikaisia rakennuksia. Lähdin käymään reittejä läpi keskusta-alueelta poispäin.

Vaikka edellä kirjoitinkin, että kääntöpaikkoja on enemmän kuin reittien alku- ja päätepisteitä, niin pidin kuitenkin hyvin todennäköisenä sitä, että kuvassa on kääntöpaikka. Avasin kaikki johdinautojen reitit kartalle ja tämän jälkeen kävin vertaamaan reittikarttaa Donetskin Google Map-karttaan, potentiaalisia kohteita tarkastelin luonnollisesti Street View-näkymässä.

Donetskin keskustasta ja keskustan tuntumasta löytyi muutamia potentiaalisia  ehdokkaita, joita ryhdyin tarkastelemaan tarkemmin Google Map-satelliittikarttaa sekä Street View-näkymää hyödyntäen. Tästä joukosta oikea paikka löytyikin, kuvan BMP-2 (kuva on hiukan rakeinen, mutta näyttää siltä, että kyseessä on modifioitu BMP-2) on pysäköity johdinautolinja 8:n kääntöpaikalle  Проспект Миру:lla (Google Maps: Myru Avenue), viereiselle vul. Universitetskalle on reititetty useampi johdinautolinja.

Muistutan lukijaa, että tehtävässä minua auttoi verrattoman paljon tieto paikkakunnasta (muistetaan häviävän pieni mahdollisuus väärälle tiedolle) sekä se, että olen vieraillut Donetskissa useita kertoja ennen sotaa, joten kaupunki ei ollut aivan tuntematon minulle. Mikäli paikkakuntaa ei olisi mainittu, etsintä olisi ollut olennaisesti hankalampi mutta ajolankahavainto olisi jo hiukan avustanut minua kuin myös kuvassa näkyvä rakennuskanta ja tien leveys, joiden tietojen perusteella oli mahdollista haarukoida potentiaalisia ehdokkaita tarkemmin.

Sotatoimialueella trolley bus-linjoja on tai on ollut useissa kaupungeissa, näistä kaupungeista yhdeksän muuta on Donetskin lailla miehitetyillä alueilla eli paikantamistehtävä olisi muuttunut vaikeammaksi mutta ei mahdottomaksi. Osa näistä paikkakunnista, kuten Vuhlehirs'k, ovat niin pieniä, ettei niiden silmämääräiseen kartoittamiseen olisi mennyt montaa minuuttia, käytännössä osan paikkakunnista olisi voinut sulkea pois silmäilyn jälkeen.

 

Marko

Lähde:

1. https://www.eway.in.ua/en/cities/donetsk/routes 

Hyödynnetty myös Google Maps ja Google Earth-palveluiden tarjoamia sisältöjä (esim. Street View).

ETYJ:n kalustohavaintoja miehitetyssä Itä-Ukrainassa syyskesällä 2021

 

Aiemmin tänä vuonna (huhtikuussa 2021) kirjoitin ETYJ:n epäkiitollisesta asemasta Ukrainan sotanäyttämöllä. Kirjoituksessani sivuan aihetta, nostaen myös esiin ETYJ:n toimintaan Itä-Ukrainassa ja Venäjän miehittämällä rajaseudulla, Venäjän taholta kohdistettua tahi masinoitua haitantekoa, joka olennaisella tapaa heikentää ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden sekä Venäjän puolella toimineiden tarkkailijoiden työskentelyä – eräissä tapauksissa estäen työskentelyn kokonaisuudessaan. Aloitan kirjoitukseni tuomalla esiin eräiden ETYJ:n jäsenmaiden edustajien julkaisemia, ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluvien tarkkailijoiden havaintoja raskaasta kalustosta miehitetyillä alueilla.

Vielä vuoden 2020 alkupuolella ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi harvakseltaan kuva- ja videoaineistoa Ukrainan maaperältä pyrkien niiden avulla osoittamaan havaintojensa paikkansapitävyyden, sekä sen, kuinka Itä-Ukrainan miehitetyille alueille (ETYJ:n raporteissaan käyttämä ilmaus on ”non-government controlled”) virtaa materiaalia Venäjältä, Venäjän miehittämän rajaosuuden kautta. Viime vuoden kuluessa ETYJ:n toimintatapa kuitenkin muuttui, eikä kesä 2020 jälkeen kuva-aineistoa juurikaan ole julkaistu, vaikka raporteista löytyy edelleen runsaasti mainintoja kalustohavainnoista – joukossa myös havaintoja Venäjän asevoimilla käytössä olevista moderneista järjestelmistä:

”21/9/2021 1 Target and acquisition radar (51U6 Kasta-2E1) Near Rozivka (37km north-east of Donetsk)”. (1)

Tämän vuoden helmikuussa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio teki ensimmäisen havainnon 51U6 Kasta-2E1-järjestelmään kuuluvista ajoneuvoista. Havainto tehtiin Buhaivkan harjoitusalueella (n. 35 km miehitetystä Luhanskista lounaaseen).

Tänä syksynä ETYJ:n edustajamaille esiteltiin kuvatodisteina joukko ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainnoista, todisteiden joukossa on kuvia miehitetyiltä alueilta, joissa Minsk-II-sopimuksessa kiellettyjä asejärjestelmiä on joko liian lähellä rintamalinjaa tai sovittujen varastointialueiden ulkopuolella (ilman lupaa).

 

Ternove

Syyskuun 14. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat lennättivät mini-tiedustelulennokkia Ternoven itäpuolella sijaitsevan harjoittelu- ja tukikohta-alueen yllä, havaiten alueella –

“14/9/2021 7 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm) In a training area near Ternove (57km east of Donetsk), where imagery also revealed the presence of 44 armoured combat vehicles”. (2)

Ternoven kylän itäpuolella, etelään Torezista, sijaitseva alue otettiin harjoittelukäyttöön talvella 2015, jolloin yleisesti alueen kuvailtiin sijaitsevan Torezin eteläpuolella. Satelliittikuvien perusteella alueelle oli pystytetty helmikuussa 2015 ensimmäiset teltat, jolloin alueelle oli myös varastoitu erilaisia ajoneuvoja. Toiminnan alku alueella näyttää ajoittuvan aikaan, jolloin Debaltseven taistelu käytiin, 14. tammikuuta – 20. helmikuuta 2015.

Alueen sijainti on myös varsin keskeinen, Venäjältä Kuybyshevon alueelta on vain joitain kymmeniä kilometrejä maanteitse Torezin taajama-alueelle, josta Debaltseveen on maanteitse matkaa reilut 60 km ja länteen, Donetskiin 70 km.

Satelliittikuvien sekä muun kuva-aineiston perusteella näyttää siltä, että vuoden 2015 kuluessa miehitetyille alueille sijoitetut joukot harjoittelivat alueen laajalla pelto- ja tasankoalueella. Laajahkot tie- ja maanrakennustyöt Ternove-Torez-alueella alkoivat syksyllä 2015, seuraavan vuoden puolella alkoivat jo rakennustyöt. Sotavuosina alueelle on rakennettu lukuisia kiinteitä rakennuksia sekä suuri joukko (kymmeniä) suojia kalustolle. Tätä nykyä alue kuuluu merkittävimpiin sotavuosina Itä-Ukrainan miehitetyille alueille rakennettuihin rotaatio- ja varastotukikohtiin, jonka ympärillä on laajat tasankoalueet mekanisoitujen- ja panssarijoukkojen harjoitteluun.

Pokrovka

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainto 14. syyskuuta 2021 –

“14/9/2021 3 Multiple launch rocket systems (BM-21 Grad, 122mm) In a training area near Pokrovka (36km east of Donetsk), where imagery also revealed the presence of 13 armoured combat vehicles”. (2)

Kannattaa huomioida, että havaittujen 122 mm 9K51 , BM-21 Grad raketinheittimet on yritetty naamioida näyttämään tavanomaisilta kuorma-autoilta. Kyseessä on yksi esimerkki siitä, kuinka miehitetyillä alueilla operoivat joukot pyrkivät hämäämään tarkkailijoita ja mahdollisesti tarkkasilmäisiä paikallisia – unohtamatta myöskään Ukrainan asevoimia. Ukrainalainen Informnapalm on aiemmin julkaissut artikkeleja vastaavista (ja paremmin toteutetuista) naamioinneista. (3)

Miehitysjoukot ottivat Pokrovkan alueen käyttöönsä syksyllä 2015, kuitenkin siten, että ensimmäisinä vuosina käyttö oli pienimuotoista eikä merkittäviä rakennus tai kaivuutöitä alueella tehty. Syksyn 2018 jälkeen Pokrovkan kupeessa sijaitseva alue on ollut merkittävämmässä käytössä. Nykyään alueelle on varastoitu pysyvästi kalustoa ja materiaalia. Peltojen keskellä sijaitsevalla alueella on mahdollista suorittaa myös ammuntoja sekä taisteluharjoituksia.

Novoselivka

Elokuun 30. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat lennättivät mini-tiedustelulennokkia miehitetyn Horlivkan kupeessa, Novoselivkan kylän itäpuolella sijaitsevan harjoittelu- ja varikkoalueen yllä, jolloin havaittiin muun muassa seuraavasti kalustoa –

“30/8/2021 3 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm), 7 Tank (probable T-72) In a training area near Novoselivka (37km north-east of Donetsk) Mini-UAV”. (4)

Novoselivkan harjoittelualueen kohdalla on hyvä huomioida sijainti noin 15 kilometrin päässä rintamalinjasta, aivan miehitetyn Horlivkan kaakkoispuolella. Edellisestä seuraa se, että esim. ETYJ:n havaitsemilla 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitseilla on mahdollista tulittaa erikoisammuksilla (RAP) Ukrainan asevoimien asemia pohjoinen-luode-länsi-sektorilla Novoselivkan tukikohdasta käsin. Miehitetyn Horlivkan alueelle sijoitetut joukot harjoittelevat säännöllisesti alueella.

Toiminta Novoselivkassa on alkanut jo heinäkuussa 2015, ETYJ:n julkaisemissa kuvissa näkyvistä rakenteista ensimmäiset ovat vuodelta 2017.

Novyi

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainto 24. syyskuuta 2021 –

”3 Towed howitzer (2A36 Giatsint-B, 152mm) Near Novyi (54km west of Luhansk) Mini-UAV”. (5)

152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykit havaittiin Novyin kylän lähellä, noin 11 kilometriä rintamasta. Alueella ei ole satelliittikuvissa (viimeisin päivitys Google Earth 7/2020) havaittavia kaivantoja, joten kyseessä ilmeisen tuore sijoitusalue kenttätykeille. ETYJ:n havainto voi selittää sen, miksi kesän ja alkusyksyn kuluessa Ukrainan asevoimien kohteita on tulitettu Popasna-Krymske-sektorilla toistuvasti 152 mm tykistöaseilla.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivat 1. armeijakunta ja 2. armeijakunta, jotka kuuluvat Venäjän eteläisen sotilaspiiriin kuuluvan 8. armeijan alaisuuteen. Novotšerkassissa esikuntaa pitävän 8. armeijan komentajana toimii kenraaliluutnantti Andrei Ivanovitš Sitševoi.

ETYJ:n työskentely on kohtuuttomasti vaikeutunut viimeaikoina Venäjän ja sen operaattoreiden toimesta Ukrainalta miehitetyillä alueilla kuin myös Rostovin oblastin alueella Venäjällä, jossa Venäjän toimien seurauksena ETYJ:n tarkkailuoperaatio päättyi kahdella Venäjän alueella olevalla raja-asemalla, Gukovossa ja Donetskissa (pieni kaupunki Venäjällä), syyskuun 30. päivä. (6)

On hyvä huomioida, että ETYJ:n tarkkailuoperaatio kyseisellä Venäjän miehittämällä reilun 400 kilometrin pituisella rajaosuudella oli lopulta nimellistä, koska:

”Gukovo and Donetsk are only two out of twelve official border-crossing points from Russia into Ukraine’s Donbas. - - -

The observers were authorized to watch an area of just a few hundred meters on either side of the Gukovo and Donetsk border posts. The observers were not allowed to use binoculars, photographic cameras, or drones. - - -

What the observers could do was simply to watch vehicles and travelers crossing the border in either direction. - - -

The Observer Mission looked at the truck convoys (many of them with the markings of Russia’s Ministry of Emergency Situation, a militarized institution), but the OM was not authorized to check the cargoes. It could, at most, see the closed crates aboard the trucks upon request. At Gukovo, the railroad track passes near the border station, and trains were regularly passing by. But the OM’s viewing position prevented it from actually seeing the trains; it could only report officially that it was hearing the sound of trains passing.” (7)

Tällä viikolla ETYJ:n tarkkailuoperaatio Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on kokenut huomattavia takaiskuja. Lokakuun 18. miehitetyssä Horlivkassa venäläisjohtoiset joukot ja ”paikalliset mielenosoittajat” saartoivat ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tukikohdan estäen partioiden liikkeellelähdön aamulla. (8) Myös miehitetyn Donetskin alueella on rajoitettu ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden liikkumista.

Tapahtunut on seurausta Ukrainan asevoimien ja turvallisuuspalvelu SBU:n viimeviikkoisesta operaatiosta, jossa vangittiin Zoloten-alueella JCCC:n tarkkailijaksi pukeutunut, sotamieheksi itsensä esitellyt, Andrei Kosjak. Dokumenttien mukaan kyseinen henkilö on upseeri ja palvellut useamman vuoden ajan miehitettyjen alueiden joukoissa. Kuulusteluissa hän on kertonut olevansa Venäjän kansalainen.

Vangittaessa Kosjakilla oli hallussaan myös henkilökohtaista aseistusta, mikä on Ukrainan ja Venäjän allekirjoittaman, JCCC:n tarkkailijoita koskevan sopimuksen vastaista. Toiseksi Kosjakilla oli ”Luhanskin kansantasavallan” ”henkilödokumentit”, mikä sekin on käytännössä sopimusrikkomus. Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaan JCCC:n tarkkailijat ja valvojat voivat olla vain Ukrainan tai Venäjän kansalaisia.

Kosjakin tapaus on siirretty Ukrainan syyttäjäviranomaisten tutkittavaksi. Ukrainan asevoimien tiedonannon mukaan vangittu Kosjak kuului neljän henkilön partioon, joka liikkui Zoloten-alueella, tiedustelutehtävissä. Seurattuaan ryhmän toimintaa ja liikkeitä Ukrainan kontrolloimilla alueilla, Ukrainan asevoimat ja turvallisuuspalvelu SBU tekivät päätöksen yhden henkilön vangitsemisesta.

* * *

Luonnollisesti kirjoituksen alkupuolella esitellyt kalustohavainnot käsittävät vain häviävän pienen osan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden tekemistä havainnoista, osce.org-verkkosivulta löytyvät kattavat raportit.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/files/2021-09-23 Daily Report_ENG AMENDED.pdf?itok=53651

2. https://www.osce.org/files/2021-09-16 Daily Report_ENG AMENDED.pdf?itok=61409

3. https://informnapalm.org/en/zapad-2017-informnapalm-sent-100-000-russian-soldiers-belarus/

4. https://www.osce.org/files/2021-09-02 Daily Report_ENG.pdf?itok=04461 

5. https://www.osce.org/files/2021-09-26-27 Daily Report_ENG.pdf?itok=55246 

6. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/499387 

7. https://jamestown.org/program/the-curtain-falls-on-a-russian-osce-charade-in-ukraine/ 

8. https://www.reuters.com/world/europe/osce-mission-eastern-ukraine-suspends-operations-amid-protests-2021-10-17/ 

Lähteenä käytetty myös pressjfo.news’in Facebook-sivua sekä Новинарня-verkkosivua.

Yunarmiya eli ”Putin jugend” Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla

 

Lainatkaamme alkuun Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistuksen kymmenes periaate, kyseisestä julistuksesta ja julistuksen periaatteesta, jota Venäjän miehittämillä alueilla räikeästi rikotaan, on hyvä lähteä liikkeelle:

”Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.” (1) Venäjä on ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistuksen.

Lapsuus miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Lokakuussa 2015 Venäjällä perustettiin Yunarmiya (ven. Юнармия), organisaatio, joka järjestää sotilaskoulutusta 3–18 vuotiaille lapsille ja nuorille. Vuoden 2019 loppuun mennessä siihen oli liittynyt lähes 600 000 lasta ja nuorta kautta Venäjän. (2) Liike on levitetty myös Venäjän rajojen ulkopuolelle, tuhannet lapset ja nuoret Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta ovat liittyneet, tai pakotettu liittymään, Yunarmiyaan. Siihen on käytännössä pakkovärvätty lapsia ja nuoria myös miehitetystä Itä-Ukrainasta, jossa myös järjestetään muuta ”patrioottista”, käytännössä hyvin militaristista koulutusta lastentarhoissa ja peruskouluissa – koulutus on pakollista.

Yunarmiyan toiminta alkoi Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vasta parisen vuotta sitten – miehitetyn Donetskin alueelle perustettiin ensimmäiset Yunarmiya-yksiköt huhtikuussa 2019, kuitenkin jo ennen tätä alueen päiväkodeissa ja kouluissa lapsille ja nuorille järjestettiin runsaasti ”patrioottista kasvatusta” – neuvostoajat nähneet vertaavat päiväkoteja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla omaan lapsuuteensa, päiväkotien ollessa nyt, jos mahdollista, vieläkin militaristisempia. Lauluja, marsseja ja propagandaa sekä erilaisia harjoituksia on pahimmillaan jopa päivittäin – vieraina tällaisilla tunneilla on käynyt myös alueella disinformaatio- ja propagandatehtävissä työskenteleviä länsimaiden kansalaisia. Lapset joutuvat myös viettämään vapaa-aikaansa ”patrioottisen kasvatuksen leireillä” – leirien luonne ja henki on militaristinen ja imperialistinen. Osassa järjestäjinä toimii venäläisiä imperialistisia ja äärioikeistolaisia liikkeitä, myös sotarikoksiin syyllistynyt, sabotaasi- ja rynnäkköosasto Rusitšin (ДШРГ ”Русич”) komentajana toiminut Alex Milchakovin on vieraillut kouluttajana venäläisten organisaatioiden järjestämillä leireillä, myös maan rajojen ulkopuolella. (3) Venäjällä lasten ja nuorten sotilaskoulutuksesta vastaavat muun muassa seuraavat järjestöt ja organisaatiot ”Donbasin vapaaehtoisten yhdistys”; ”Afganistanin veteraanien yhdistys”; Venäjän sotahistoriallinen yhteisö; ”Taisteluveljet”. Rahoitusta koulutukseen ohjautuu muun muassa kasakkayhteisöiden kautta. (4)

Kesäkuussa 2019 miehitetyn Luhanskin alueella perustettiin varsinaiset lapsille ja nuorille suunnatut ”sotilaallisen ja patrioottisen kasvatuksen” yksiköt seuraaville paikkakunnille Luhanskiin, Krasni Lutšiin, Antratsitiin ja Dovzhanskiin (ent. Sverdlovsk) sekä Perevalskiin. (5) Miehitetyn Donetskin alueelle vastaavia organisaatioita oli jo perustettu aiemmin keväällä useammalle paikkakunnalle.

Ukraine Worldissa julkaistiin, alun perin Atlantic Councilissa julkaistu, artikkeli ”Children as a Tool: How Russia Militarizes Kids in the Donbas and Crimea”. Artikkelissa tarkastellaan hyvin kriittisesti Venäjän toimia Ukrainalta miehittämillään alueilla, joissa paikallisten yhteisöiden militarisointi ulottuu lapsiin saakka. Venäjä on historiallisesti turvautunut yhteisöiden militarisointiin osana paikallisen väestön hallintaa, kasvatus – ja hallintatapa – on indoktrinoiva.   

Ukrainan, miehitettyjen Donetskin ja Luhanskin alueen, ihmisoikeusasiamiehen edustajan mukaan joulukuuhun 2018 mennessä enemmän kuin 5000 lasta on osallistunut miehitetyillä alueilla militaristisille ”patrioottisille” leireille.

Kesäkuussa 2018 univormuun pukeutuneen lapsen haastattelu järkytti sosiaalisen median seuraajia. Videolla lapsi kertoi auttavansa (”DNR”-militantteja) sotapalvelussa, sekä ampumisessa. Videolla seitsemänvuotias Nikita lisää: ”Kun ukrainalainen tulee näkyville, me vain räjäytämme hänet ja se on siinä, hän menee ’tuhannen pillun päreeksi’.”

Kyseessä ei suinkaan ole ainutlaatuinen esimerkki miehitettyjen alueiden lasten radikalisoituneesta ajattelu- ja toimintatavasta. Lapset kasvatetaan alueen ”viranomaistahojen” toimesta ja ohjeistuksesta vihaamaan Ukrainaan ja länttä, ja muistakaamme mitä Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistuksessa mainitaan:

”Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. - - -” –

ja miehitetyillä alueilla lapset kasvatetaan tähän ”muunlaiseen syrjintään”, mikä ilmaisuna on lievä, kun kyse on miehitettyjen alueiden tapauksessa vihaamisesta. Lapset opetetaan vihaamaan toisia ihmisiä.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla toiminta on samanlaista, kuitenkin sillä erotuksella, että se on alkanut Yunarmiyan myötä aiemmin kuin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Venäjän toimiin Krimin niemimaalla on myös kiinnitetty enemmän huomiota kuin Itä-Ukrainan katastrofaalisen surkeaan ihmisoikeustilanteeseen, koska Krimin niemimaalla Venäjän katsotaan miehittäjävaltiona olevan juridisesti vastuussa miehitetyn niemimaan asukkaiden kaltoinkohtelusta. Miehitetty Itä-Ukraina on myös näiltä osin musta-aukko, koska Venäjää ei ole – lännen myötävaikutuksella – asetettu vastuuseen miehityksestä ja käynnissä olevasta sodasta, ei se ole myöskään joutunut vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksista eikä sotarikoksista miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Alankomaissa käynnissä olevan Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvän oikeudenkäynnin myötä olemme vihdoin tilanteessa, jossa Venäjän valtioon liittyvät tahot ovat joko syytettyjen penkillä tahi keskeisessä roolissa todisteketjua. Toivottavasti oikeudenkäynnin lopputulos (josta ei pitäisi olla epäilystä) heijastelee myös suhtautumiseemme Venäjän toimiin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla yhteisöön ja lapsiin ulottuva militarisointi näkynee parhaiten koulujen ohella Artek leirikeskuksessa järjestettyjen lasten- ja nuortenleirien entistä militaristisemmassa luonteessa. Artekin leirikeskukseen saapuu nuoria kautta Venäjän, jonka rinnalla niemimaalla toimii lukuisia muita leirejä, joihin lapset ja nuoret kokoontuvat viettämään aikaa ”patrioottisen kasvatuksen” hengessä. 

Yunarmiyan nuoret opettavat itsepuolustusta Artek-leirillä.

Artek leirikeskuksen toimintaa käsittelin blogissani ”YYA-Yleisradio kohti ’Naapurineljännestä’.” (julk. 16. kesäkuuta 2019). Kirjoitus toimi eräänlaisena vastineena Yleisradion julkaisemaan, toimittaja Marjo Näkin kirjoittamaan, kritiikittömään Krim-raporttiin, jossa vierailtiin myös lasten ja nuorten Artek-leirillä. (6)

 

Kooste Venäjän miehitysjoukoista Ukrainan rajoilla ja Ukrainassa blogeista – täydennettynä havainnoilla lasten militarisoinnista

Loppukesästä kirjoitin useamman blogin, joissa kävin kertauksenomaisesti läpi Venäjän asevoimien merkittävimpiä varikko- ja tukikohta-alueita, joiden kautta huolletaan Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettuja joukkoja, blogeissa kävin myös läpi Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut joukot, unohtamatta joukkojen huoltoon käytettyjä reittejä ja keinoja. Kirjoitussarjaa täydensin lokakuun alussa kirjoituksella miehitetyn Krimin niemimaan mittavasta militarisoinnista. Koskapa yhteisöön ulottuva militarisointi koskettaa jo nyt, mutta tulevaisuudessa entistä enemmän, alueen turvallisuuspoliittista tilannetta ja sitä kautta alueiden Ukrainaan kohdistamaa uhkaa, pidän perusteltuna linkittää aiemmat kirjoitukseni koosteeksi alle.

Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, miehitetyn Donetskin alueella operoiva 1. armeijakunta- ja 

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, miehitetyn Luhanskin alueella operoiva 2. armeijakunta-blogit. 

Miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen kokonaisvahvuuden arvioidaan nousseen yli 35 100 sotilaaseen (1. ja 2. armeijakunta) syys-lokakuun vaihteessa. Joukot ovat aloittaneet valmistautumisen talvioperaatioiden kaudelle.

Armeija marssii vatsallaan, eli kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa 

Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen huolto helpottui entisestään Venäjän irtisanottua ETYJ:n tarkkailuoperaation Gukovon ja Venäjän puolella sijaitsevan Donetskin raja-asemien alueella. Irtisanomisen myötä ETYJ:n tarkkailijoita ei ole Venäjän puolella enää ainoallakaan Venäjän miehittämän rajaosuuden (reilut 400 km) raja-asemista.

Ukrainalaislähteiden mukaan kolmen viikon aikana syyskuun puolivälistä eteenpäin Venäjältä on toimitettu rautateitse miehitetyille alueille 2760 tonnia polttoainetta (46 säiliövaunullista). Polttoaineen ohella Venäjä on toimittanut kyseisenä ajanjaksona miehittämänsä rajan yli kymmeniä tonneja kranaatinheitinten kranaatteja sekä panssarintorjunta-aseita.

Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata

Zapad-2021-sotaharjoituksen päättymisen jälkeenkin Krimin niemimaalla Venäjän asevoimien toiminta jatkui aktiivisena syyskuun loppuun saakka. Opukin harjoitusalueella laskuvarjojoukot harjoittelivat tykistön tukemina, rannikkopuolustusjoukkojen suorittaessa ammuntoja 3K60 Bal ja K-300P Bastion-P-pintamaalien torjuntaan tarkoitetuilla ohjusjärjestelmillä.

3K60 Bal-ohjusjärjestelmän yksiköitä moottorimarssilla miehitetylle Krimin niemimaalle. (7) 

Marko

Lähteet:

1. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-julistus/ 

2. https://thebarentsobserver.com/en/security/2019/12/militaristic-youth-movement-expands-borderland-norway

3. https://rusmonitor.com/gitleryugend-putina-kak-ustroena-sistema-voenno-patrioticheskojj-promyvki-mozgov-v-rf.html 

4. https://informnapalm.org/en/putinjugend-children-for-russian-war/ 

5. https://vostok-sos.org/en/review-of-hr-violations-july-2019/ 

6. https://yle.fi/uutiset/3-10786805 

7. Kuvakaappaus Youtube-videolta ”Случайно сняла как в КРЫМ…”.

Luke Harding: Venäjän vakoojaverkosto

 

Luke Hardingin on palkittu Guardianin toimittaja, lehden Venäjä-kirjeenvaihtajana hän toimi neljän vuoden ajan ennen karkotustaan vuonna 2011. Venäjää Harding on käsitellyt aiemmin teoksissaan Mafiavaltio ja Salajuoni – Kuinka Venäjä auttoi Trumpin valkoiseen taloon sekä erinomaisessa – suorastaan trillerimäisessä Aleksandr Litvinenkon murha käsittelevässä teoksessaan, Vaiennettu – agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa (engl. A Very Expensive Poison). Uusimmassa teoksessaan Venäjän vakoojaverkosto (engl. Shadow State: Murder, Mayhem, and Russia’s Remaking of the West) Harding tarkastelee seikkaperäisesti Venäjän valtion vakoojien ja maan laskuun työskentelevien operaattoreiden verkostoa, ja sitä kuinka tämän verkoston avulla Venäjän hallinto maan johtoa myöten käy (salaista) sotaa läntisiä demokratioita vastaan.

Oma pohdintansa on tietenkin se, että onko kyse enää oikeasti ”salaisesta” sodasta länttä vastaan vai onko kyse ennemminkin siitä, että me (täällä lännessä) emme halua tunnustaa sitä, että Venäjä käy samalla ”näkymätöntä sotaa” meitä vastaan. Sen tunnustaminen, kun voisi tarkoittaa sitä, että samalla olisi syytä luopua turhista kuvitelmista Venäjän suhteen – tunnustaminen olisi heräämistä ruususen unesta vallitsevaan todellisuuteen.

Luke Harding: Venäjän vakoojaverkosto.

Mutta alkuun huomautuksena lukijoille. Tätä kirjoitusta ei pidä lukea Hardingin teoksen arvosteluna tai arviona, ei missään nimessä! Kyse on ennemminkin Hardingin teoksen esille nostamien havaintojen ja ajatusten puntarointia – arvioluonteisten kommentointien ollessa sivuroolissa.

Kirjassa kuvatut tapahtumat sijoittuvat karkeasti viimeisen vuosikymmenen ajalle, toki tapahtumia ja henkilöhistoriaa kuvatessa ja kerratessa sukelletaan aiempienkin vuosien ja vuosikymmenten tapahtumiin. Ja kun muistelemme mitä merkittäviä ja huomioitavia tapahtumia olemme kokeneet viimeisen vuosikymmenen kuluessa – tarkoitan nyt sellaisia tapahtumia, joiden syntyyn ja/ tai voimistumiseen Venäjän hallinto on merkittävällä tapaa vaikuttanut, niin ei ihme, että kirja tarjoaa hengästyttävän vyöryn niitä, josta seuraa väistämättä se, että niiden käsittely ei kaikissa tapauksissa ole (mielestäni) riittävän seikkaperäistä. Toisaalta tämä ei nykyään ole ongelma, koska meidän on helppoa täydentää tietojamme luotettavista lähteistä, esim. Bellingcat on julkaissut lukuisia syväluotaavia katsauksia Sergei Skripalin myrkytysoperaatiosta ja siihen nivoutuvista henkilöistä, kuten operaation kenttätyön suorittaneesta kaksikosta, GRU:n eversteistä, Anatoli Tšepiga (käytti Skripalin myrkytysoperaatiossa Ruslan Boshirovin-nimellä olevaa passia) ja Aleksandr Miškin (käyttäen operaatiossa Aleksander Petrovin-nimellä olevaa passia).

Tšepiga ja Miškin RT:n mahalaskun tehneessä haastattelussa, johon kirjassakin viitataan sivuilla 153–155. (1) 

Niin kiinnostava kuin Hardingin teos onkin, niin juuri edellä kuvailemani luonteen vuoksi, sitä on järkevämpi tarkastella koosteena – yhteenvetona – tapahtumista, joka henkilöviittaustensa kautta johdattaa syväluotaavampaan tutkimusmatkaan Venäjän operaatioista, joiden kohteina voivat olla yksilöt – kuten Skripal – tai valtiot, jolloin hyökkäys usein on epäsuorempi mutta samalla moniulotteisempi, jossa turvaudutaan useisiin erilaisiin tekniikoihin ja keinoihin, kuten esim. Yhdysvaltoihin kohdistuneessa vaalivaikuttamisessa tai Ukrainaan kohdistuneissa operaatioissa ennen loppusyksyä 2013 ja Euromaidanin alkua. (Huom. tottahan toki Venäjä on jatkanut Ukrainaan kohdistamiaan operaatioita Euromaidanin alun jälkeen, kuten on jatkanut entisen presidentin Viktor Janukovitšin helmikuussa 2014 tapahtuneen paon jälkeenkin, kuitenkin sillä erotuksella, että mukaan on tullut asevoimien käyttö, joissa on kyse suorista sotatoimista – joiden olemassa olon Kreml yrittää halpamaisesti kiistää, ja toisaalta Ukraina toimi pelinappulana myös Donald Trumpin kautta).

Toisaalta tarkastellessamme toisesta näkövinkkelistä, kirjan luonteen vuoksi se pitää sisällään yksissä kansissa riittävän tarkan koosteen tämänhetkisestä maailmasta, jossa me elämme. Tähän kuvaan sisältyy myös ennusteenomaisia ajatuksia tulevasta. Ikäväkseni on todettava, että nämä näkymät eivät tarjoa kovinkaan auringonpaisteista tulevaisuutta, eivät ainakaan seuraaville vuosille – vuosikymmenelle.

Venäjän johto on ajanut itsensä ohella maansa asemaan, josta on vaikea palata takaisin. Maan valtaeliitin on käytännössä mahdoton luopua vallasta, se on varastanut liian paljon ja aivan liian monelta, jotta se voisi kuvitellakaan voivansa tehdä minkään sortin sopimusta vallansiirrosta ja samalla säilyttää oma koskemattomuutensa, joten – asetelman ollessa tällaisen – tulemme näkemään tulevinakin vuosina operaatioita läntisissä demokratioissa mutta niiden ohella operaatioita entistä enemmän myös kehittyvissä maissa sekä kehitysmaissa. Venäjän tiedusteluaparaatin verkkoon on langennut aivan liian moni poliitikko ja vaikuttaja myös täällä lännessä, jotka omalta osaltaan jatkavat Kremliä hyödyttävää myyräntyötä.

Lontoosta löytyy poliitikkojen ja vaikuttajien ohella armeijallinen lakimiehiä, jotka ovat rahasta valmiit myymään vaikkapa kruununjalokivet! Kreml käyttää heitä (ja heidän persoutta makealle elämälle) surutta hyväksi korruptoiden heidän avulla rakenteita ja samalla ajaen yhteiskunnan tilaan, jossa sen toimintakyky on osin halvautunut. Me näemme tämän siinä, että – Litvinenkon ja Skripalien tapausten jälkeen – Iso-Britannia ei vieläkään riittävällä aktiivisuudella ole halukas tutkimaan Venäjän vaikuttamista, esim. Brexit-äänestyksessä.

Mutta vielä pelottavampi on tie, jolle Yhdysvaltojen edellinen presidentti – Vladimir Putinin puudeli – Donald Trump maansa johdatteli. Emmekä voi huokaista helpotuksesta hänen hävittyä vaalit Joe Bidenille, sillä niin kahtiajakautunut Yhdysvallat on ja niin helposti Trumpin onnistui korruptoida (Venäjän ja sen operaattoreiden myötävaikutuksella) republikaanit, ettei puolueesta löydy vieläkään todellista vastavoimaa Trumpille – trumpismille. Itse asiassa Harding piirtää aika pelottavan kuvan Yhdysvalloista ja sen mahdollisesta tulevaisuudesta:

”Yhdysvaltojen 2000-luvun haavat olivat suurelta osaltaan itse aiheutettuja. Mutta 2020-luvun kynnyksellä oli mahdollista päätellä, että Venäjä oli tehnyt enemmän kuin vain peukaloinut politiikkaa ja demokratiaa. Se oli onnistunut jossakin määrin muokkaamaan Yhdysvalloista oman varjokuvansa”. (s. 323)

Mielestäni on perusteltua todeta, että täällä lännessä olemme olleet naiiveja sen suhteen mitä tulee Venäjän aikeisiin – kirjoitan tarkoituksellisesti kollektiivisesti, koska tarkkanäköisten havainnoitsijoiden puheista huolimatta aivan liian moni on sulkenut heidän sanoilta ja todisteilta korvansa (ja silmänsä) haluten elää maailmassa, joka on kenties jo lakannut olemasta olemassa. Liian moni meistä etsii mennyttä, kadonnutta aikaa, ymmärtämättä, että edessä on haasteita, joilta emme voi sulkea silmiämme.

”He [venäläiset] käyttävät demokraattisia työkaluja demokraattisia instituutioita vastaan. Emmekä voi vain kääntää niitä pois päältä” (s. 299), Kostiantyn Jelisejiv (Ukrainan silloisen presidentin Petro Porošenkon ulkopoliittinen neuvonantaja ja kabinetin apulaispäällikkö) Luke Hardingille.

Ja poliittiselle kentälle jakamansa tuen myötä Venäjä nousee esille vaikuttamisverkostojensa kautta myös kamppailussa luontokatoa ja ilmastomuutosta vastaan. Sen ohella, että Venäjä hyötyy fossiilisten energiavarojen myynnistä, sen etu on läntisten demokratioiden jakolinjojen syventyminen ja sisäisen koheesion rikkominen, tätä voimistaakseen se voi ujuttaa lonkeronsa hyvää tarkoittaviinkin ryhmiin ja organisaatioihin.

Huomionarvoista teoksessa on sen suomalaisille lukijoille, kirjailijan toimesta laaditut, jälkisanat, joissa Luke Harding viittaa myös pariin entiseen pääministeriimme – Esko Ahoon sekä Paavo Lipposeen, unohtamatta ”pehmeän vaikuttamisen” välineenä toimivaa Jokereita, kuten Harding huomauttaa –

”Urheilu on kuitenkin yksi Kremlin suosikkikortteja, mitä tulee ’pehmeän vaikuttamisen’ ja epämuodollisen vallankäytön rakentamiseen”. (s. 350)

Harding myös muistuttaa meitä suomalaisia siitä, että meidän olisi ehkäpä syytä suhtautua venäläisten jakamiin lahjoihin hieman aiempaa suuremmalla varovaisuudella. Sinne lahjahevosen suuhun olisi syytä katsoa!

Tämä kirjoitus sopii päättää venäläisen tutkivan toimittajan, päätoimittaja Roman Aninin, Yle MOT:in haastattelussa esittämään ajatukseen: ”Globaalissa taloudessa Venäjän korruptio on kaikkien ongelma”. (2)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. Kuvakaappaus RT:n Youtube-videolta ”Full Skripal case interview with the UK's suspects”.

2. Yle MOT: Venäläisen rahan varjossa.*

Luke Hardingin ”Venäjän vakoojaverkosto” teoksen lainaukset sivuilta 299, 323, 350.

*:

Kuvakaappaus Yle MOT-ohjelmasta, kuvassa iStoriesin päätoimittaja Roman Anin.

Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata

 

Neljässä kesäisessä blogissani kävin läpi merkittävimmät Venäjän huoltotukikohdat omalla maaperällään sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa, huomioin myös Venäjän johtamat, varustamat ja valtaosin venäläisten miehittämät 1. armeijakunnan (miehitetyn Donetskin alue) ja 2. armeijakunnan (miehitetyn Luhanskin alue) sekä sen kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa.* Tuolloin vaille huomiota jäi Venäjän miehittämä Krimin niemimaa ja sen vuosia jatkunut militarisointi, jonka etenemistä olen aiemmin tarkastellut blogeissani, joten tässä kirjoituksessani koetan nivoa yhteen viimeisimpiä havaintoja miehitetyn Krimin niemimaan militarisoinnista – tarvittaessa sivuan myös niemimaan heikentynyttä turvallisuustilannetta nostaen esiin ongelmakohtia.

Viime vuoden joulukuussa (9.12.2020) Ukrainan ETYJ-edustajat luovuttivat ETYJ:n jäsenmaiden edustajille raportin, Russia’s ongoing aggression against Ukraine and illegal occupation of Crimea, jossa – sen ohella, että käytiin seikkaperäisesti läpi Itä-Ukrainan heikentynyttä turvallisuustilannetta ja Venäjän toimia miehitetyssä Itä-Ukrainassa, viitattiin myös Venäjän toteuttamaan, miehittämänsä, Krimin niemimaan militarisointiin –

”Nowadays, Russia progressively militarizes the territory of temporarily occupied Crimea, having transformed it into a powerful military base. The recently adopted UN GA Resolution «Problem of the militarization of the Autonomous Republic of Crimea and the City of Sevastopol, Ukraine, as well as parts of the Black Sea and the Sea of Azov» serves as yet another confirmation of this reality.” (1)

Jossa viitataan YK:n yleiskokouksen joulukuun 7. päivä hyväksymään päätöslauselmaan, jossa YK:n yleiskokous vaatii Venäjää päättämään viipymättä ”väliaikaisen miehityksensä” Krimin niemimaalla. (2) Päätöslauselman hyväksyi yhteensä 63 maata – Suomi, kuten muutkin EU:n jäsenmaat äänestivät päätöslauselman puolesta, päätöslauselman vastustajien joukossa oli Venäjän lisäksi muun muassa Kiina, Venezuela, Kuuba, Syyria ja Iran sekä Euroopasta Venäjän liittolaisiin laskettava Serbia sekä Aljaksandr Lukašenkan diktatorisesti hallitsema Valko-Venäjä. 62 YK:n jäsenmaata jätti äänestämättä asiasta.

Hyväksytyssä päätöslauselmassa vaaditaan Venäjää välittömästi lopettamaan  ohjusten, aseiden, ammusten ja sotilashenkilöstön sijoittaminen miehitetyn Krimin niemimaan alueelle.

”Pieniä vihreitä miehiä” Krimin niemimaalla. (3)

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta.  Venäjän miehitettyä niemimaan, se ryhtyi sijoittamaan niemimaan alueelle uusia joukkoja sekä kunnostamaan sen tukikohtia, joten ei ihme, että sen naapurivaltiot ovat huolissaan niemimaan militarisoinnista. Miehitysvuosien aikana Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä on noussut yli 32 000 sotilaaseen. Käytännössä niemimaan alueella on usein enemmän kuin 32 000 sotilasta, johtuen siitä, että niemimaan alueella käy säännöllisesti harjoittelemassa yksiköitä muualta Venäjältä.

Venäjän toimesta miehitetylle Krimin niemimaalle perustettiin myös ns. Krimin aluepuolustusprikaateja. Näiden organisaatioiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (4) Miehitystä tukeneet kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla, on sijoitettu näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käyttää hyvin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Eräissä tapauksissa näiden ryhmien toiminta on itsenäistä, ohittaen virallisen komentoketjun. Näiden aluepuolustusprikaatien ”työalueeseen” kuuluu näennäisen järjestyksenpidon ohella erilaiset kurinpidolliset ja terrorin toimet, jotka kohdistetaan – poikkeuksetta – miehitystä vastustaviin aktivisteihin ja ryhmiin, kuten Krimin tataarien kulttuuria ja yhtenäisyyttä vaaliviin ryhmiin, jotka Venäjä on nimennyt terroristiorganisaatioiksi. Vastaavalla idealla toteutettuja prikaateja löytyy myös Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta.

Edellä kuvatun tehtävänkuvan lisäksi aluepuolustusjoukkojen vastuulla on eräitä sotilaallisia tehtäviä, nämä joukot muun muassa miehittivät uudelleen Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohdan Honcharnen lounaispuolella vuonna 2016. Järjestelmän tukikohtaan on sijoitettu pintamaaliohjuksia, huhtikuussa 2017 4K44 ”Utes” -rannikkopuolustusjärjestelmän laukaisualustalta ammuttiin P-35 Pityorka (SS-N-3 Shaddock) pintamaaliohjus merimaaliin. (5)

Venäjän maavoimien joukko-osastot Krimillä muodostavat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский корпус), jonka esikunta on Simferopolissa. 22. armeijakunnan komentajana on toiminut marraskuusta 2020 lähtien kenraalimajuri Denis I. Ljamin. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli noin 7500 miestä, josta lähtien armeijakuntaa on vahvistettu kaiken aikaa. Vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10 000 sotilaaseen.

22. armeijakunta koostuu seuraavista joukko-osastoista 126. erillinen rannikkopuolustus prikaati (esikunta Perevalne), 127. erillinen tiedusteluprikaati (esikunta Sevastopol), 8. tykistörykmentti (esikunta Simferopol) ja 1096. ilmatorjuntarykmentti (esikunta Sevastopol) sekä 4. NBC rykmentti (esikunta Sevastopol).

Venäjän maavoimien ohella miehitetyltä niemimaalta operoi Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat, joten niemimaalle sijoitettujen venäläisjoukkojen kokonaisvahvuus – ilman Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja muiden turvallisuuselinten (esim. Venäjän kansalliskaarti eli Rosgvardijan kaksi prikaatia) joukkoja – nousee noin 32500 sotilaaseen.

Ennen niemimaan miehitystä v. 2013, niemimaan lentotukikohtiin oli sijoitettu Venäjän ilmavoimien ja/ tai merivoimien ilmavoimien 41 lentokonetta ja 37 helikopteria. Syksyyn 2019 mennessä lukumäärä oli noussut jo 122 lentokoneeseen ja 62 helikopteriin, joukossa on myös Džankoihin sijoitettuja 39. helikopterirykmentin Kamov Ka-52 ja Mil Mi-28 taisteluhelikoptereita.

Venäjän Mustanmeren laivaston esikunta ja merkittävin laivastotukikohta sijaitsee miehitetyllä Krimillä Sevastopolissa, laivasto operoi niemimaalla myös Feodosijan satamasta käsin. Venäjän Mustanmeren aluskannasta miehitetyn Krimin niemimaan satamista käsin operoi Slava / Project 1164 Atlant-luokan ohjusristeilijä Moskvan johdolla 13 suurempaa pinta-alusta sekä ohjuskorvetteja, vartiolaivoja, miinanraivaajia ja tukialuksia ja yksi sukellusvene. Sevastopolin laivastotukikohtaan on myös sijoitettu 60 sotilaan vahvuinen 102. erikoisjoukkojen osasto (sotilasyksikkö 27203), joka operoi vartiolaivoilla. Merivoimien alaisuuteen kuuluu myös kolme lentorykmenttiä, joista yksi operoi sukellusveneiden torjuntaan tarkoitetuilla helikoptereilla Katšasta käsin.

Niemimaalle on myös sijoitettu Mustanmeren laivaston alaisen 11. erillisen rannikkopuolustusprikaatin joukkoja, prikaatin esikunta sijaitsee Anapassa Krasnodar Kraissa Venäjällä. Prikaati on varustettu muun muassa Bal- ja K-300P Bastion-P pintamaalien torjuntaan tarkoitetuilla ohjusjärjestelmillä.

Venäjän asevoimien rinnalla myös maan muut valtiolliset turvallisuusorganisaatiot, kuten Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB ja kansalliskaarti (Rosgvardija), ovat sijoittaneet niemimaalle joukkojaan. FSB:n alaisuudessa toimiva Venäjän  rajavartiosto operoi niemimaalla, ja sen rannikkovartioston yksikköjä on sijoitettu myös Kertšin satamaan.

Rosgvardijalle on rakenteilla Sevastopoliin uusi varuskunta, kansalliskaartin rooli on myös merkittävä eräiden alueiden vartioinnissa ja turvallisuuden takaajana, esim. Feodosija-13 alueelle siirrettiin Kaukasuksen alueelta ensimmäiset kansalliskaartiin kuuluneet sotilaat kesällä 2016, mahdollisesti jopa aikaisemmin. (6) Samoihin aikoihin Feodosija-13 alueella havaittiin ensimmäiset merkit kunnostustöistä. Neuvostoliiton aikana rakennetusta Feodosija-13 tukikohdasta enemmän seuraavaksi.

Feodosija-13, Neuvostoliiton aikainen ydinasevarasto

Feodosija-13, jota kutsuttiin Kiziltaševskin metroksi (ven. Кизилташевский метрополитен), rakentaminen aloitettiin Krimin niemimaalle Krasnokamjankan kylän alueelle 1950-luvulla. Tukikohta suunniteltiin ydinasevarastoksi, jossa käyttötarkoituksessa se oli Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Feodosija-13 siirtyi Ukrainan haltuun tukikohtaan varastoituine taktisine ydinaseineen ja taistelukärkineen. Budapestin sopimuksessa (v. 1994) sovittiin varastoitujen ydinaseiden ja taistelukärkien siirtämisestä Venäjälle, jonne ne toimitettiin vuoteen 1996 mennessä. (7) Alla havainnekuva alueesta.

Kuvassa hyödynnetty Informnapalmin artikkelia "Russia's Plans for Nuclear Weapons in Crimea:...".

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmikuussa 2014, Krasnokamjankan alueella sijaitsevassa Feodosija-13:sta säilyi rauha vielä parin vuoden ajan. Kesän 2016 kuluessa Feodosija-13 alueelle pystytettiin pienimuotoinen leiri Venäjän kansalliskaartin sotilaiden toimesta, mikä kävi ilmi heidän sosiaalisessa mediassa julkaisemien kuvien perusteella. Julkaistujen kuvien ja satelliittikuvien perusteella saattoi päätellä, että vuoden 2016 kuluessa laakson alueella aloitettiin kunnostustöitä – on hyvin todennäköistä, että samoihin aikoihin kansalliskaartin kanssa alueelle saapui Sevastopoliin sijoitetun 4. NBC rykmentin sotilaita – tai spesialisteja Venäjältä.

Toistaiseksi asiantuntijoiden läsnäolosta on saatu vain välillisiä todisteita, joista osa on paljastunut kansalliskaartin sotilaiden julkaisemista kuvista. Kuten kunnostettuja rakennuksia ja rakenteita, korjattuja huoltoteitä jne., joiden perusteella voi päätellä alueella tehtävän kunnostus- ja kartoitustöitä, joihin viittaavat myös muut alueelta sekä Venäjältä saadut tiedot. Ukraina onkin – aiheellisesti – ilmaissut huolensa sille, että Venäjä on aktivoimassa uudelleen Feodosija-13 ydinasevaraston. Niemimaalta kantautuvien (vahvistamattomien) tietojen perusteella tukikohtaa valmisteltaisi ottamaan vastaan ensimmäiset ydinaseet kunnostettuihin varastotiloihin.

Venäjä on myös miehitysvuosien aikana laajentanut Belbekin lentotukikohtaa Sevastopolin pohjoispuolella. Lentotukikohdasta käsin on nyt mahdollista operoida kaikilla Venäjän ilmavoimien strategisilla pommikoneilla, maan ilmavoimat on suorittanut harjoituslentoja tukikohtaan Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla.

 

Opukin harjoitusalue

Opukin harjoitus- ja ampuma-alue sijaitsee Krimin niemimaan itäosissa, Kertšin niemimaalla noin 50 km Kertšin kaupungista lounaaseen. Viimeksi keväällä Opukin harjoitusalue oli turvallisuuspoliittisen keskustelun ja seuraamisen keskiössä Venäjän siirtäessä tiiviillä aikataululla runsaasti kalustoa kotitukikohdistaan harjoitusalueille maan länsi- ja lounaisosiin sekä Ukrainalta miehitetyille alueille, kuten Krimin niemimaalle. Edelleen Opukin harjoitusalueella on keväällä sinne siirrettyä kalustoa ja materiaalia varastoituna, ja luonnollisesti alueella on järjestetty eriasteisia ja -kokoisia sotaharjoituksia. Tällä hetkellä käynnissä on harjoitus, johon ottaa osaa pari tuhatta maahanlasku sotilasta. (8) 

Alla havainnekuvia Opukin harjoitus- ja ampuma-alueelta, yleiskuviin upotettu DigitalGloben kautta hankittuja satelliittikuvia tämän vuoden huhtikuulta (kuvien päiväys 15.4.2021), jolloin Venäjä oli jo aloittanut valmiusharjoituksiin kuuluvat kalustonsiirrot muun muassa Opukin alueelle, miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Donuzlav järven alue

Venäjä on miehityksen jälkeen ottanut uudelleen käyttöön entisiä tukikohta-alueita Krimin niemimaalla, osaa on miehitysvuosien kuluessa uudisrakennettu runsaasti. Vuoden 2019 alkupuolella Venäjä aloitti vanhojen rakennusten ja hallien purkutyöt Donuzlav järven etelärannalla sijaitsevan Novoozernen koillispuolella. Purkutöitä seurasivat mittavat perustus- ja rakennustyöt, sittemmin alueelle on pystytetty varasto- ja huoltohalleja kalustolle. Alue on otettu osittaiseen käyttöön viime vuonna (v. 2020) rakennus- ja laajennustöiden alueella kuitenkin jatkuessa. Havaintojen mukaan varasto- ja varikkoalueelle on sijoitettu runsaasti erilaisia sotilasajoneuvoja ja muuta kalustoa, kuten kenttätykkejä.

Uhka lännestä – Transnistria

Aiemmissa blogeissani olen jättänyt hyvin vähälle huomiolle Ukrainaan lännestä kohdistuvan uhan. Kyseessä on Moldovan itäosien epävaltion Transnistrian alueelta kohdistuva uhka, uhan konkreettisimman osan muodostaa alueelle sijoitettu venäläinen ”rauhanturvaosasto” eli 1500 sotilaan vahvuinen Venäjän asevoimien Transnistrian operatiivinen ryhmä (ven. Оперативная группа российских войск в Приднестровье, ОГРВ), jota tukee noin 5500 miehen vahvuiset paikalliset taistelujoukot, joiden varustus on merkittävältä osin perua alueelta vetäytyneen Venäjän 14. kaartin armeijan jälkeensä jättämiltä varikoilta. Ns. rauhanturvaamistehtävän ohella venäläisjoukot vastaavat Cobasnan ammusvarikon vartioinnista.

Venäjän läsnäolo alueella on seurausta sodasta Moldovan ja Transnistrian alueen välillä, joka juontaa juurensa aina Neuvostoliiton viimeisiin hetkiin saakka. Konflikti alkoi Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, vuonna 1989, aseelliseksi yhteenotoksi – sodaksi – se muuttui marraskuussa 1990, päättyen aselepoon heinäkuussa 1992. Transnistrian alueellinen hallinto säilytti asemansa Venäjän maavoimien 14. kaartin armeijan sekä venäläisvapaaehtoisten tuella.

Venäjän rauhanturvaamistoiminta Transnistriassa on hyvin näennäistä, omalta osaltaan sen joukot pitävät yllä jäätynyttä konfliktia alueella vaikeuttaen samalla Moldovan länsiyhteistyötä ja integroitumista länteen. Moldovan tuore presidentti Maia Sandu totesi viime vuonna, että venäläisjoukkojen tulisi vetäytyä Transnistrian alueelta ja että Venäjän operatiivisen ryhmän tehtävät tulisi siirtää ETYJ:n siviilitarkkailijoille.

Venäjän asevoimien myötävaikutuksella kevättalven ja kevään 2014 yhteenotot Odesan alueella Ukrainassa olivat hyvin väkivaltaiset, koska Transnistrian alueelta saapui runsaasti ”vapaaehtoisia” luomaan kaaosta ja järjestämään Ukrainan uuden hallinnon vastaisia mielenilmauksia. Näiden ”vapaaehtoisten” joukossa oli myös henkilöitä, jotka näyttävät palvelevan edelleen Venäjän asevoimissa sopimussotilaina.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://vienna.mfa.gov.ua/en/news/zayava-shchodo-trivayuchoyi-agresiyi-rosiyi-proti-ukrayini-ta-nezakonnoyi-okupaciyi-krimu-fbs-obsye091220

2. https://yle.fi/uutiset/3-11686193 

3. ”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

4. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/ 

5. http://navyrecognition.com/index.php/news/defence-news/2017/april-2017-navy-naval-forces-defense-industry-technology-maritime-security-global-news/5157-russia-black-sea-fleet-4k44-utyos-coastal-missile-crew-fires-live-weapon-on-practice-target.html 

6. https://informnapalm.org/en/russia-s-plans-nuclear-weapons-crimea/ 

7. http://krym-otdykh.ru/xranilishhe-yadernogo-oruzhiya-feodosiya-13/ 

8. https://tass.com/defense/1342699 

Olen myös hyödyntänyt Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua sekä Ukrainan ja kolmansien maiden ETYJ:lle toimittamaa materiaalia.

*:

Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 1. armeijakunta.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 2. armeijakunta.

Armeija marssii vatsallaan – kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa.