Kuka on Voislav Torden – ”Ehkä sen jälkeen otamme myös Suomen”

 

OSA II

Palatkaamme tämän toisen osan myötä tapaus Voislav Tordeniin eli Jan Petrovskiin, kuten ensimmäisen osan viimeisillä riveillä viittasin, tässä toisessa osassa tarkastelu ulottuu Voislav Tordenin ja hänen läheistensä toiminnan nostattamiin kysymyksiin. On myös ehkäpä syytä palata Voislav Tordenin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä toimineen avustajan, oikeustieteen lisensiaatti Natalia Malginan tekemisiin, unohtamatta myöskään hänen jälkeen Tordenin avustajana ollutta varatuomari Heikki Lampelaa. Mutta koskapa Jan Petrovski vaihtoi nimensä Voislav Tordeniksi hämätäkseen viranomaisia lännessä ja kiertääkseen sanktioita, on oikeus ja kohtuus, että tästä eteenpäin käytän kirjoituksessa hänen syntymänimeään Jan Petrovski Voislav Tordenin sijaan.

Sotarikoksista epäilty Jan Petrovski Helsingin käräjäoikeudessa.

Meille Ukrainassa käynnissä olevaa, Venäjän masinoimaa, sotaa tarkkailleille Jan Petrovski oli vähintäänkin nimenä tuttu – monille, kuten minulle, hänen ja joukko-osastonsa DShRG Rusitšin teot sodan ensimmäisinä vuosina olivat valitettavan tutut. Ehkäpä kohtalon oikku mutta suomalaismedioissakin Petrovski esiintyi haastattelun verran marraskuussa 2014. Iltalehden toimittaja Nina Järvenkylä (tuolloin Leinonen) oli haastatellut Petrovskia miehitetyssä Luhanskissa, julkaistussa haastattelussa Petrovski esiintyy taistelijanimellään ’Slavian’. Tuolloin haastatteluhetkenä DShRG Rusitšin tekemiä sotarikoksia ei ollut vielä varmistettu, vaikka joukko-osastoon kuuluneet taistelijat olivatkin kehuskelleet sellaisilla. Tänään haastattelu saisi todennäköisesti aivan toisen luonteen, eikä pelkästään sotarikosten tähden vaan Petrovskin sanojen kuin myös Venäjän roolin ja tekojen tähden.

”Slavian aikoo taistella Suur-Venäjän puolesta Itä-Ukrainassa niin kauan kuin tarve vaatii.

Hänen arvionsa mukaan ensin Donetskin ja Luhanskin alueet itsenäistyvät.

– Sen jälkeen Harkovan ja Odessan alueet tulevat mukaan kuten ne olivat historiassakin samaa aluetta.

– Ehkä sen jälkeen otamme myös Suomen. Me vapautamme teidät EU:sta, Slavian naurahtaa.” (1)

Kuvakaappaus Iltalehden verkkosivulta.

Paria vuotta myöhemmin (vuonna 2016) Jan Petrovski pidätettiin maahanmuuttolain rikkomisen perusteella Norjassa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen johtavan jäsenen Ronny Bårdsenin kotoa. (2) Vangitsemisen jälkeen Petrovski karkotettiin Venäjälle, Norjan viranomaisten kutsuessa Petrovskia ”uhkaksi maan kansalliselle turvallisuudelle”. Pidättämisen ja karkottamisen aikoihin Jan Petrovski osallistui myös äärioikeistolaisen Norjan Soldiers of Odin-liikkeen toimintaan. (3) Soldiers of Odinin toiminta alkoi lokakuussa 2015 Kemissä, liikkeen perustaja oli entinen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen aktiivi Mika Ranta. (4) Soldiers of Odinilla oli alkuhetkistä lähtien kiinteät suhteet Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen, sen katupartioihin osallistui säännöllisesti Vastarintaliikkeen aktiiveja. Petrovskin nimi ja kuva nousivat tuolloin esiin useamman kerran norjalaismedioiden ohella myös englannin kielisissä medioissa, jolloin avattiin myös hänen tunnettua taustaa Venäjän proxy-joukoissa vapaaehtoisena Itä-Ukrainassa taistelleena.

Jan Petrovski ei siis ollut tabula rasa saapuessaan Suomeen ja hakiessaan täältä turvapaikkaa. Hän oli kylläkin vaihtanut nimensä Jan Petrovskista Voislav Tordeniksi mutta tästä huolimatta tuntuu kummalliselta, etteivät hälytyskellot soineet hänen asioita hoitaneilla viranomaisilla kertaakaan. Ei ennen kuin rajavalvontaviranomaiset tunnistivat hänet kasvohaun perusteella Helsinki-Vantaan lentokentällä viime elokuussa pidättäen hänet samalla. Jan Petrovskin tapaus palauttaa mieliin Ylellä 2. maaliskuuta 2016 esitetyn A2-turvattomuusilta-ohjelman, jonka kuluessa sisäministeriön silloinen kansliapäällikkö Päivi Nerg lausui elämään jääneen väitteen:

”Suomi on siinä aivan kärjessä, että me tiedetään jokainen henkilö, joka tänne on tullut, minkälaisella taustalla hän on tullut ja me pystytään niin kuin rekisterin kautta näkemään sitä tilannetta, minkä tyyppisiä ihmisiä meille tulee”. (5)

Nergin väite on osoittautunut paikkansapitämättömäksi monta kertaa. Valitettavaa on kuitenkin se, että käytäntöjä ei ole edes siinä määrin muutettu, että Jan Petrovskin taustalla varustetut henkilöt jäisivät varhaisessa vaiheessa kiinni. Naiiviuden ajan olisi pitänyt päätyä jo vuosia sitten, viimeistään kevättalvella 2014 Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainalta ja venäläisten juhliessa yhtenä rintamana valloitusta.

Mediatietojen mukaan Jan Petrovski jäi kiinni 20. heinäkuuta 2023 rajavartiolaitoksen partion suorittaessa ulkomaalaisvalvontaa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. (6) Ulkomaalaisvalvontaa suorittanut partio tapasi 36-vuotiaan miehen, joka esitti Venäjän passin sekä Suomen myöntämän oleskelulupakortin. Petrovski oli tuolloin matkalla perheensä kanssa Nizzaan.

Petrovskin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä oikeusavustajana ollut Natalia Malgina kertoi, Petrovskin (eli Tordenin) vaimon saaneen Suomesta opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta ja saanut tämän perusteella oleskeluluvan. Sen jälkeen oleskelulupa myönnettiin myös hänen koko perheelle eli miehelleen Jan Petrovskin ja pariskunnan kolmelle lapselle. (7) Viranomaismenettely ihmetyttää minua nimenomaan tässä kohdin, lähinnä se, että missä määrin viranomaisen on mahdollista käyttää harkintaa tällaisissa tapauksissa kuin myös sen osalta, että kuinka tarkkaan perheenjäsenten taustat tutkitaan? Näyttää siltä, että Jan Petrovskin tapauksessa maahanmuuttoviranomaiset ovat sinisilmäisesti luottaneet heille annettuihin henkilötodistuksiin (passin aitouteen jne.) Tiedossa ei myöskään ole se, pyysikö Migri Suojelupoliisilta lausuntoa Petrovskin oleskelulupahakemuksen yhteydessä ja jos pyysi, niin mikä oli Suojelupoliisin kanta siihen. (8)

Koskapa Petrovskin oleskelulupahakemuksen kannalta hänen vaimonsa* rooli on merkittävä, on myös syytä tarkastella hänen toimia Petrovskin tapauksen yhteydessä tarkemmin.

Petrovskin pidättämisen ja vangitsemisen jälkeen hänen vaimonsa on ollut yhteydessä miehensä yhdessä Aleksei Miltšakovin kanssa vuonna 2014 perustamaan rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšiin eli DShRG Rusitšiin ryhmän telegram-kanavalla, välittäen terveisiä miehensä taistelutovereille sekä esittäen avunpyyntöjä. DShRG Rusitšin telegram-kanavan viestintää seuraamalla voidaan päätellä, ettei ryhmä ole unohtamassa Suomessa vangittua Jan Petrovskia. Ryhmän toimesta käynnistettiin varojenkeruu Petrovskin asianajajalle (avustajille?) syyskesästä. Varoja kerättiin tuolloin DShRG Rusitšin viestiupseeri Timur Gromovin pankkikortille ja kryptotileille.

Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä Petrovskia avusti oikeudessa oikeustieteen lisensiaatti Natalia Malgina,  tämän jälkeen hänen avustajana on ollut varatuomari Heikki Lampela. Sometietojen mukaan kerätyt varat on tarkoitus toimittaa Petrosvkin asianajajille (heillä oli tiedossa, että Malginan rinnalle Petrovskin avustajaksi tulee myös toinen henkilö). Mikä herättää luonnollisesti kysymyksiä jo siksi, koska Petrovskiin on kohdistettu sanktioita EU:n toimesta eikä rahan siirto pankkien välityksellä Venäjältä Suomeen onnistu. Entäpä sitten tällaisen keräyksen laillisuus suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna? Viestiä on levitetty DShRG Rusitšin telegram-kanavalla sekä muilla somealustoilla, mutta se on myös levinnyt Suomessa asuvien venäläisten ja kaksoiskansalaisten verkostoissa. Jos ei muuta, niin sotarikollisen avustaminen millään tavalla on moraalisesti tuomittavaa. Minun silmissä se tarkoittaa myös sitä, että tukea antanut henkilö hyväksyy Petrovskin rikolliset teot Ukrainassa mutta myös sitä, että hän hyväksyy Venäjän rikollisen hyökkäyssodan Ukrainassa – tämä siitä huolimatta vaikka Petrovskia epäillään nyt vuosina 2014 ja 2015 tehdyistä sotarikoksista. Venäjän kuin myös DShRG Rusitšin rikollisista teoista Ukrainassa v. 2014 ja 2015 on luonnollinen yhteys nyt käynnissä olevaan brutaaliin hyökkäyssotaan. 

DShRG Rusitšin telegram-kanavalta.

Palatkaamme Petrovskin vaimoon, hänen kerrotaan olevan ”samasta puusta veistetty” kuin miehensä, äärioikeistolainen mutta etenkin  venäläisen imperialismin kannattaja. Syystä tai toisesta johtuen hekin näkivät ulkomaiden tarjoavan lapselleen Venäjää paremman tulevaisuuden – Petrovskin vaimon äidillä on jopa omaisuutta ulkomailla, Ranskassa. Edellinen havainto ei sinänsä ole mikään uutinen. Tavattoman monen venäläisen päättäjän tai silmäätekevän perhe tai vähintään lapset asuvat pysyvästi ulkomailla, usean kohdalla lapset vieläpä ovat hakeutuneet opiskelemaan arvostettuihinkin (ynnä kalliisiin) oppilaitoksiin tai työskentelemään hyvinkin sensitiivisissä kohteissa, kuten Europarlamentissa, jossa Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin tytär Elizaveta Peskova toimi harjoittelijana Venäjä-mielisen ja Kremlin hyväksi työskennelleen ranskalaismepin Aymeric Chaupraden ryhmässä. (9)

Petrovskin asianajajalta saatujen tietojen mukaan vaimon oleskelulupa Suomeen on peruttu. Tiedossa ei kuitenkaan ole, menettikö hän samalla opiskelupaikkansa. Mikäli asianajan välittämä tieto pitää paikkansa, on hyvin todennäköistä, että varojen siirtoon Petrovskin asianajajille (oikeusavustajille) käytetään aiemmin mainittua kryptotiliä, koska alkuperäisenä ajatuksena mitä ilmeisimmin oli hänen vaimonsa toimiminen välikätenä.

 

Jan Petrovskin oikeusavustajat

Petrovskilla on ollut oikeudenkäynneissä kaksi avustajaa, ensimmäisessä häntä avusti oikeustieteen lisensiaatti Natalia Malgina; Malginan jälkeen Petrovskin avustajana on toiminut varatuomari Heikki Lampela. Lampela on aiemmin edustanut oikeudessa muun muassa viha- ja vastamedia MV-lehden perustajaa ja toimittaja Jessikka Aron mustamaalaus- ja häirintäkampanjan avainhenkilöä, Ilja Janitskinia sekä moottoripyöräkerho Bandidos MC:n johtajaa. Lampela on toiminut myös Anton-pojan Venäjälle kaapanneen Rimma Salosen asianajajana. (10) Salosen toteuttaman lapsikaappausta seuranneina vuosina aihe nousi säännöllisesti esiin Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. (11) Venäjällä lapsikaappaus- ja lasten huostaanotto-uutiset olivat keino häiritä ja mustamaalata Suomea. Venäläismedioissa asiantuntijana esiintyi tavattoman usein Johan Bäckman, jolla oli sormensa mukana myös Anton-pojan kaappaukseen liittyvissä tapahtumissa. Echo Moskvan julkaiseman uutisen mukaan Bäckman toimi lähteenä lähes kaikissa Venäjällä uutisoiduissa, Suomea koskettavissa, lasten huostaanotto-uutisissa, joita Bäckman nimittää ”lapsikaappauksiksi”. (12) Kyse on nimenomaa tapauksista, joissa Suomessa on viranomaispäätöksellä otettu huostaan lapsi, Bäckmanin levittäessä tapahtuneesta disinformatiivista viestiä venäläismedioihin.

Entäpä sitten Jan Petrovskin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä avustajana toiminut venäläistaustainen Natalia Malgina?

Venäjän hyökättyä elokuussa 2008 Georgiaan, Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli ”Ihmiset kummastelevat Georgian sotaa” (13), jonka ensimmäisillä riveillä pääsee ääneen Moskovasta Suomeen muuttanut Natalia Malgina:

”Kyllä itsellä on suru tavallisten ihmisten menetyksistä, - - - Malgina kertoo seuranneensa perheensä ja ystäviensä kanssa tilannetta pettynein mielin: ’Venäjää on erittäin ilkeällä tavalla provosoitu. Mitä Georgiassa oikein ajateltiin? Kaikista tällaisista toimista seuraa vastatoimia’.”

Kiinnostavaksi kommentin tekee se, että se on lausuttu aikana, jolloin Venäjän hallinto ei vielä ollut ruvennut todenteolla kiristämään otettu ulkovenäläisistä – tämä tapahtui vasta seuraavalla vuosikymmenellä, mutta tästä huolimatta korkeasti koulutettu venäläinen (jollaisista oli lännessä muovattu illuusiomainen kuva Putinin hallinnon vastustajina) suhtautuu hyvin ymmärtäen Venäjän hyökkäykseen. Ehkäpä meidän olisi jo tuolloin pitänyt olla a) rehellisempiä itsellemme ja b) lopettaa Venäjän toimien sormien läpi katsominen.

Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman hyökkäyssodan aikana Malgina onkin ajanut Venäjän narratiivia, esittäen myös Venäjän narratiivia toistavia kommentteja ja syytöksiä venäjän kielisissä medioissa. Viime heinäkuussa hänen haastattelunsa julkaistiin Kremlin alaisuudessa olevan järjestön verkkosivulla. Haastattelussa Malgina esitti Suomeen kohdistettujen spekulatiivisten syytösten lisäksi väitteen, jonka mukaan suomalaisten medioiden propaganda yllyttää kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan. (14) Luotettavien tietojen mukaan Malgina kävi myös viemässä kukkia Kansalaistorilla esillä olleelle Ukrainassa tuhotulle Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunulle. Kyseessä on teko, jonka voi ymmärtää vain yhdellä tapaa – tuen osoituksena Venäjän brutaalille hyökkäyssodalle Ukrainaan.

Malgina puhui loppukesästä useammankin kerran Petrovskin puolesta medioille, kidutus- ja teurastusmielikuvia maalailevista lausunnoista tulee lähinnä mieleen karkea vaikuttamisyritys –

”Torden ymmärtää, että mikäli Suomi luovuttaa hänet Ukrainaan hän joutuu kidutettavaksi. On hyvin todennäköistä, että hän ei edes pääse saapumaan oikeussaliin vaan hänet niin sanotusti teurastetaan matkan aikana”. (15)

Petrovskin tapaus ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, jolloin Malginan ja Lampelan tiet risteävät. He ovat aiemmin tavanneet ainakin kerran Tehtaankadulla, Venäjän suurlähettilään vastaanotolla 12. kesäkuuta 2018.

Marko

 

Lähteet:

1. Kyseinen lainaus on Iltalehden artikkelista ”IL haastatteli Suomessa pidätettyä uusnatsia Luhanskissa vuonna 2014 – Hyytävät sanat: ’Ehkä sen jälkeen otamme myös Suomen’”.

2. https://meduza.io/en/feature/2017/01/20/enemy-of-the-state-or-its-founding-element 

3. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009809061.html 

4. https://yle.fi/a/3-8822027 

5. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_208+2016.aspx 

6. https://yle.fi/a/74-20047280 

7. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009814682.html 

8. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bfcedb87-88a6-48cc-967c-6ee32ea4367a 

9. https://www.rferl.org/a/daughter-of-putin-s-spokesman-working-in-european-parliament/29789851.html 

10. https://yle.fi/a/3-5882069 

11. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/23/tapaus-anton-kaynnisti-lapsikiistat-suomen-ja-venajan-valilla

12. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html  (linkki on tarkastettu lokakuussa 2019).

13. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004590225.html 

14. https://pravfond.ru/press-tsentr/nataliya-malgina-rusofobiya-v-finlyandii-nikogda-nikuda-ne-ischezala-ona-istoricheski-vsegda-khranil/ 

15. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oikeusavustaja-kiinniotettu-rusich-johtaja-saapui-suomeen-oleskeluluvalla-perheensa-kanssa/8765164#gs.2oisj9 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Myrotvorets-keskuksen kokoamia tietoja Jan Petrovskista ja Timur Gromovista. Дневник связиста Кибы’n telegram-tiliä (viestit 361, 1734, 1898) ja Kuka on Voislav Torden-blogia. 

*: Jan Petrovskin vaimon nimeä ei ole tähän mennessä mainittu medioissa, josta johtuen en mainitse sitä kirjoituksessani. Esille on kuitenkin noussut nimi(ä), joista yhden kohdalla (E.V) sattumia on aivan liian monta, jotta kyseessä voisi olla joku muu kuin Petrovskille hyvin läheinen henkilö.

Elokuisessa blogissani Jan Petrovskin oikeusavustajana toimineesta Natalia Malginasta. 

Jan Petrovski ja vangitsemisoikeudenkäynnin mainoslappu ja Z.

Kuka on Voislav Torden?

 

I OSA

Voislav Torden, syntymänimeltään Jan Igorevitš Petrovski on ollut suomalaismedioiden otsikoissa toistuvasti kuluvan vuoden elokuusta lähtien. (1) Olen toistaiseksi vältellyt henkilöstä kirjoittamista, olen kyllä aiemmin sivunnut useissa blogeissa rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš eli DShRG Rusitš -joukko-osastoa, jonka toinen perustaja Jan Petrovski on. Petrovski perusti joukko-osaston venäläisen uusnatsi Aleksei Miltšakovin kanssa vuonna 2014. Ideologisesti Petrovski on samaa maata Miltšakovin kanssa – uusnatsi siis. Petrovski tunnetaan myös taistelijanimillä (nom de guerre) ”Slavian” sekä ”Velikij Slavian”.

Otsikon kysymys kuuluu ”Kuka on Voislav Torden”, aivan hyvin voisimme kysyä, että mikä hän on miehiään? Tai, että onko hänen nykyinen nimensä Voislav Torden muuta kuin keino yrittää kiertää Jan Petrovskille asetetut pakotteet ja maahantulokiellot Schengen-alueelle; tai mahdollistaa toiminta EU:n alueella peitehenkilöllisyyden turvin? Jälkimmäisiin kysymyksiin en ryhdy vastaamaan. Uskallan kuitenkin arvella, ettei Voislav Torden eli Jan Petrovski, jolla nimellä hän esiintyy kirjoituksessa tästä eteenpäin, ollut liikkeellä aivan vilpittömin mielin.

Ennen kuin jatkan tarinan kuljettamista eteenpäin, varoitan lukijoita siitä, että tämä kirjoitus sisältää häiritsevää kuva-aineistoa sekä ihmisarvoa alentavia lainauksia ja otteita. Katson kuitenkin, että henkilön sekä joukko-osaston tausta huomioiden, asiat ja tapahtumat on esitettävä niin todenmukaisina kuin mahdollista, mikä tarkoittaa sitä, ettei eräitä asioita voi jättää huomiotta.

Jan Petrovski eli Voislav Torden Itä-Ukrainassa, todennäköisesti loppukesästä 2014.

Jan Petrovski syntyi Irkutskissa, Neuvostoliitossa, tammikuussa 1987, josta hän muutti myöhemmin äitinsä kanssa Pietariin. Lapsena ja nuorena Petrovski rakasti historiaa osallistuen keskiaikaisten taisteluiden rekonstruointiin. Petrovskin aikomuksena oli opiskella arkkitehdiksi tai graafiseksi suunnittelijaksi. Suunnitelmat muuttuivat äitinsä mentyä vuonna 2004 naimisiin norjalaisen kanssa, jolloin Jan Petrovski muutti Venäjältä äitinsä kanssa Norjaan. Myöhemmin hän opiskeli Oslossa graafiseksi suunnittelijaksi. Valmistuttuaan yliopistosta Petrovski aloitti työskentelyn True Metal Tattoo -tatuointisalongissa, jolla oli tiiviitä yhteyksiä Itä-Euroopan äärioikeistoon ja uusnatseihin. (2)

Vuonna 2010 Norjan poliisi teki ratsian tatuointisalonkiin. Etsinnän aikana he löysivät väärennettyjä asiakirjoja ja aseita, jotka kuuluivat toiselle venäläiselle uusnatsille, Vjatšeslav Datsikille. ”Punaisena Tarzanina” tunnettu Datsik oli aiemmin paennut psykiatriselta klinikalta Pietarista Norjaan. (3) Ratsian Jan Petrovski vietti kuukauden vangittuna, jonka jälkeen hänet vapautettiin todisteiden puutteen vuoksi. Ratsian seurauksena Petrovskin työskentely Norjassa vaikeutui olennaisesti median kiinnostuttua tatuointisalongista samalla asiakkaiden kaikotessa lisääntynyttä julkisuutta.

Seuraavaa vuotta (v. 2011) voidaan pitää merkittävällä tapaa käänteentekevänä Petrovskin toiminnassa. Tuolloin hän tutustui tunnettuun venäläiseen uusnatsiin Aleksei Miltšakoviin Russian Imperial Movementin eli RIM:in järjestämällä puolisotilaallisten joukkojen koulutusleirillä. Russian Imperial Movement (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) on nationalistinen ja imperialistinen, valkoista ylivaltaa ajava äärioikeistolainen organisaatio, jonka kotipaikka on Pietarissa. RIM järjestää aseellisen koulutuksen opetusta Pietarissa sekä Leningradin alueella ainakin Partizan kurssilla, johon on osallistunut äärioikeiston sekä uusnatsiliikkeiden jäseniä myös Pohjoismaista. (4)

Miltšakov perusti Rusitšin aihion jo vuonna 2009, jolloin perustettiin myös yksityinen koulutuskeskus ”sotilaalliseen harjoitteluun”. Venäjän masinoima sota Itä-Ukrainassa käynnistyi huhtikuussa 2014, noihin aikoihin Miltšakovin ja Petrovskin yhteinen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš eli DShRG Rusitš osallistui Venäjällä RIM:in Keisarillisen legioonan järjestämään puolisotilaallisten joukkojen koulutusohjelmaan. Läpäistyään koulutusohjelman, joukko-osasto oli jo kesäkuussa 2014 siirtynyt Itä-Ukrainaan taistelemaan Ukrainan hallintoa ja sitä tukevia vapaaehtoisjoukkoja vastaan osana Venäjän proxy-armeijaa. DShRG Rusitšin ensimmäinen komennus Itä-Ukrainassa kesti heinäkuuhun 2015 asti. Vuoden 2015 puolella DShRG Rusitš liitettiin ensin osaksi Prizrak prikaatia, jota tuolloin komensi Aleksei Mozgovoi (hänet likvidoitiin attentaatissa toukokuussa 2015) ja lopulta osaksi Viking pataljoonaa ennen Donbasista takaisin Venäjälle vetämistä heinäkuussa 2015. 

Jan Petrovski poseeraamassa taistelussa kaatuneen ukrainalaissotilaan edessä Donbasissa, v. 2014.

Iltalehden toimittaja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) haastatteli ”Slavian” taistelijanimellä esiintynyttä Jan Petrovskia miehitetyssä Luhanskissa loppusyksystä 2014. Haastattelussa Petrovski korosti taistelevansa Suur-Venäjän puolesta. (5)

Vuonna 2016 Jan Petrovski pidätettiin maahanmuuttolain rikkomisen perusteella Norjassa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen johtavan jäsenen Ronny Bårdsenin kotoa. (6) Vangitsemisen jälkeen Petrovski karkotettiin Venäjälle, Norjan viranomaiset kutsuivat Petrovskia ”uhkaksi maan kansalliselle turvallisuudelle”. Petrovski osallistui tuolloin äärioikeistolaisen Norjan Soldiers of Odin-liikkeen toimintaan. (7) Muistamme, että liikkeen syntykoti on Suomessa, perustajana olleen kemiläisen entisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen aktiivin Mika Rannan. (8) Soldiers of Odin-liikkeellä oli (on) kiinteät suhteet Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen, sen katupartioihin osallistui säännöllisesti Vastarintaliikkeen aktiiveja.

Aihetodisteiden mukaan on hyvin todennäköistä, että Jan Petrovski on myös osallistunut sotaan Syyriassa, värväydyttyään PMC Wagneriin vuonna 2017. (9) Syyriassa hänen kerrotaan taistelleen osana ns. Norjalaista prikaatia, osallistuen muun muassa Palmyran valtaukseen. Hänen taistelutoverin Aleksei Miltšakovin tiedämme varmuudella osallistuneen Syyrian sotaan. (10) Venäjä värväsi hyvin aktiivisesti Itä-Ukrainassa sotimassa olleita vapaaehtoisia sekä palkkasotilasorganisaatioiden taistelijoita Syyriaan vuodesta 2016 eteenpäin, myöhemmin myös Libyaan. PMC Wagneriin liitetyn Grey Zone telegram-kanavan mukaan DShRG Rusitšin palkkasotilaita on osallistunut myös Libyan sotaan:

”In 2020, the Grey Zone TG channel published a post reporting that Rusich's fighters were in Libya as part of the Wagner Group's unit during the North African military campaign.” (11)

Petrovski kuului PMC Wagnerin palkkasotureista koottuun joukko-osastoon, joka oli kutsuttu ”tehtävään” Sierra Leonessa keväällä 2018. On hyvin todennäköistä, että palkkasotilaspalveluita tarjonnut venäläisyhtiö oli auttamassa maan uutta (vaaleilla valittua) presidenttiä Julius Maada Bio’a, antaen hänelle tarvittavaa sotilaallista tukea. (12)

Venäjän aloitettua 24. helmikuuta 2022 laajan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, myös DShRG Rusitš lähetettiin täysin varustettuna ja kokeneilla taistelijoilla vahvistettuna rintamalle. Joukko-osaston komentajina toimivat edelleen Aleksei Miltšakov ja Jan Petrovski. Kumpaankin on sittemmin kohdennettu henkilökohtaisia sanktioita Yhdysvaltojen toimesta, syynä ”erityinen raakuus” Harkovan alueen taisteluissa. (13) Yhdysvaltain valtiovarainministeriön mukaan vuonna 2022 Petrovski siirtyi DShRG Rusitšin komentajaksi Aleksei Miltšakovin haavoituttua lähellä Harkovaa. (14) Toivuttuaan Miltšakovin tiedetään palanneen joukko-osastoonsa.

Petrovski (kypärä päässä) ja Miltšakov jossain päin Itä-Ukrainaa keväällä 2022.

Sotarikokset

Vuoden 2016 aikana Kansainvälinen rikostuomioistuin eli ICC sai esitutkinnan päätökseen ja aloitti rikosoikeudellisen menettelyn Aleksei Miltšakovia ja Jan Petrovskia vastaan heidän tekemistä sotarikoksista ja ”osallistumisesta terroristijärjestöön” Ukrainan maaperällä, v. 2014 – 2015. DShRG Rusitšin taistelijoiden tiedetään syyllistyneen lukuisiin raakuuksiin ja sotarikoksiin joukko-osaston osallistuessa Ukrainan sotaan vuosina 2014 ja 2015 sekä 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän laajan hyökkäyssodan aikana. Sodankäynnin sääntöjen rikkomisen ohella joukko-osaston taistelijoita yhdistää myös ääriajattelu, useimmat heistä ovat Miltšakovin ja Petrovskin lailla avoimesti uusnatseja.

Syyskuun 5. päivänä Miltšakovin ja Petrovskin johtamat DShRG Rusitšin taistelijat tulittivat väijytyksestä Ukrainan puolustusministeriön alaista vapaaehtoisista kootun Aidar-pataljoonan 2. komppanian saattuetta lähellä Luhanskia. Eloonjääneitä Aidar-pataljoonan sotilaita kidutettiin ja osa heistä tapettiin – teloitettiin – paikan päällä, toiminta kuvattiin ja videoitiin. Miltšakov ja Petrovski leikkasivat haavoittuneilta korvia irti, lopulta ukrainalaisvapaaehtoiset teloitettiin lähietäisyydeltä päähän ammutuilla laukauksilla.

Lifenewsissä julkaistulta videolta otetussa kuvakaappauksessa voi nähdä kuinka elossa olleen ukrainalaisen sotilaan poskeen leikattiin DShRG Rusitšin tunnus – Kolovrat. (15) Myöhemmin kyseistä sotilasta Ivan Isyk’iä haastateltiin brittiläisen, venäläismedioille työskentelevän propagandistin Graham Phillipsin toimesta luhanskilaisessa sairaalassa. Haastattelutilanteessa Isykin keho oli 70 prosenttisesti palovammojen peittämä ts. häntä on kidutettu polttamalla väijytyksen ja sairaalaan toimittamisen välillä. Myöhemmin Isyk kaapattiin sairaalasta ja murhattiin tuntemattomassa paikassa – hänen häväisty ruumiinsa palautettiin perheelle vasta kuukautta myöhemmin. (16)  (Huom. valtaosa videoista poistettiin lähes välittömästi kaikkialta, sen sijaan valokuvia löytyy edelleen verkosta). 

Seuraavan vuoden puolella Miltšakov ja Petrovski julkaisivat vieläkin irvokkaampia kuvia. Kesällä DShRG Rusitšin tilillä julkaistiin, todennäköisesti talvella Debaltsevon taisteluiden aikaan otettu kuva (Дебальцевские фантомасы)*, kuolleesta ukrainalaissotilaasta, jonka kasvot he olivat leikanneet irti kallosta. 

Kuvakollaasi DShRG Rusitšin sometilillä julkaistuista kuvista/ päivityksistä.*

Eräässä haastattelussa Miltšakov kuvaa tapahtumia Novosvetlivkassa v. 2014: ”Otimme vangiksi hoholin (venäläisten loukkaava kutsumanimi ukrainalaisille), jolla oli kädessä ’Slava Ukraini’ -tatuointi. Leikkasimme hänen käden irti, sotilaamme halusivat marinoida tämän käden”. (17)

Yhdellä julkaisemallaan videolla Miltšakov kertoo, kuinka Petrovski on ”lopettanut” kuusi haavoittunutta ukrainalaissotilasta. Kyseisellä videolla Petrovski seisoo Miltšakovin vierellä kieltämättä asiaa – ennemminkin hän tunnustaa teon todetessaan, ettei kukaan selvinnyt hengissä. Että poltimme ja lopetimme heidät kaikki. (18)

DShRG Rusitš joukko-osastona yllyttää taistelijoitaan brutaaleihin väkivallantekoihin ja sotarikoksiin, osaston virallisella telegram-kanavalla julkaistiin viime vuonna ohjeet ukrainalaisten sotavankien kiduttamiseen ja tappamiseen. (19) Edellinen luonnollisesti tarkoittaa sitä, että toiminta (sotavankien kidutus ja murhaaminen sekä omaisten kiristäminen) on joukko-osastossa hyväksyttyä toimintaa. Samalla on huomioitavaa, että ohjeiden ensimmäisessä kohdassa muistutetaan taistelijaa siitä, että jos suinkin mahdollista, niin sotavangista (sotilas tai upseeri) ei tule raportoida eteenpäin (tarkoittaen joukko-osaston ulkopuolelle). Mikäli raportointi on kuitenkin ehditty tehdä, opastetaan ilmoittamaan vangitun sotilaan haavoittuneen ja mahdollisesti kuolevan (vaikka asia ei olisikaan näin). Ymmärrän asian siten, että koska ohjeistus on julkaistu joukko-osaston virallisella viestintäkanavalla, osaston vastaavat upseerit (viime kädessä Miltšakov ja Petrovski) ovat osaltaan vastuullisia tehdyistä sotarikoksista. Joukko-osaston komentajat ovat myös toistuvasti de-humanisoineet haastatteluissa ukrainalaisia.

Melkeinpä voisin todeta, että Aleksei Miltšakovin oma toiminta teini-iästä lähtien yhdistettynä DShRG Rusitšin ja useimpien venäläisten palkkasotilasorganisaatioiden maineeseen on omiaan ruokkimaan ryhmien taistelijoita brutaaleihin väkivallantekoihin ja sotarikoksiin, jota toimintaa entisestään kiihdyttää Venäjällä valtiojohtoinen ukrainalaisia vuosia de-humanisoinut propaganda. Miltšakov tuli tunnetuksi nuoruudessa kiduttamalla eläimiä kuoliaaksi, hän muun muassa tappoi koiranpennun kuvaten teon videolle ja julkaisten sen netissä.

Jan Petrovskin kuin myös hänen läheistensä toimintaan liittyy lukuisia kysymysmerkkejä, joiden pariin palaan tuonnempana. Kysymyksiä herättää myös Petrovskin ensimmäisessä oikeudenkäynnissä toimineen avustajan, oikeustieteen lisensiaatti Natalia Malginan toimet; Malginan jälkeen Petrovskin avustajana on toiminut varatuomari Heikki Lampela, joka on edustanut aiemmin oikeudessa muiden muassa viha- ja vastamedia MV-lehden perustajaa ja toimittaja Jessikka Aron mustamaalauskampanjan avainhenkilöä, Ilja Janitskinia sekä moottoripyöräkerho Bandidos MC:n johtajaa. Eikä Petrovskin tapaus suinkaan ollut ensimmäinen kerta, jolloin Malginan ja Lampelan tiet risteävät. (20)

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20046975

2. https://amp.meduza.io/en/feature/2017/01/20/enemy-of-the-state-or-its-founding-element 

3. https://amp.meduza.io/en/feature/2017/01/20/enemy-of-the-state-or-its-founding-element 

4. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

5. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2014112418863958 

6. https://meduza.io/en/feature/2017/01/20/enemy-of-the-state-or-its-founding-element 

7. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009809061.html 

8. https://yle.fi/a/3-8822027 

9. https://theins.ru/en/society/267238 

10. https://www.fontanka.ru/2017/10/19/101/ 

11. https://molfar.com/en/blog/dshrg-rusich 

12. https://theins.ru/en/society/267238 

13. https://ofac.treasury.gov/recent-actions/20220915  ja https://t.me/bbcrussian/34611 

14. https://home.treasury.gov/news/press-releases/jy0954 

15. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1697162371360268594 

16. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1697162373524505052 

17. https://twitter.com/Igor_from_Kyiv_/status/1716108937999639016 

18. https://twitter.com/olex_scherba/status/1695449356445331777 

19. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/10/venalaisen-rynnakko-ja-tiedusteluosasto.html 

20. Heikki Lampelan Facebook päivitys 12. kesäkuuta 2018.

Kirjoituksen taustoituksessa hyödynnetty myös Myrotvorets-verkkosivun Jan Petrovskista koottua tiedostoa sekä Pekka Kallioniemen laatimaa ’vatniksoup’-lankaa Jan Petrovskista ja toimittaja Laura Halmisen lankaa samaisesta henkilöstä. 

#StandWithUkraine 

Myrnyi-21: kevät 2014 palaa mieliin

 

Palaan nyt Ukrainalaisen elokuvan päivien perjantainnäytöksessä esitetyn Akhtem Seitablaievin ohjaaman Myrnyi-21,* jossa kuvataan Itä-Ukrainalaisen Luhanskin tapahtumia keväällä 2014, seurauksena mieleeni palanneisiin ajatusvyöryihin. Myrnyi-21 kuvaa kuinka Luhansk päätyi kaaoksen ja epävarmuuden kautta taistelutantereeksi Venäjän varustamien ja komentamien joukkojen koettaessa ottaa kaupungin haltuunsa. Samalla kun elokuva kuvaa keväistä ja alkukesäistä Luhanskia 2014, Myrnyi-21 on elokuva luottamuksesta kuin myös luottamuksen puutteesta. Keväisen kaupungin ohella elokuvan keskipisteessä on Luhanskiin, ”Myrnyin kortteliin”, sijoitettu Ukrainan rajavartiolaitoksen joukko-osasto, jonka sotilaat eivät pettäneet isänmaataan vaan taistelivat hyökkääjää vastaan.

Keväällä ja kesällä 2014 ”Myrnyin kortteli” ei ollut enää nimensä veroinen – rauhallinen (Мирний квартал, Rauhallinen kortteli) – aivan kuten minunkaan mieleni ei ole ollut rauhallinen kevään 2014 jälkeen.

Kuvakaappaus Myrnyi-21 elokuvan mainoksesta.

En kuitenkaan ryhdy tässä kohdin arvioimaan tai arvostelemaan Seitablaievin ohjaamaa elokuvaa. En yksinkertaisesti pysty tarkastelemaan elokuvaa elokuvataiteen perspektiivistä. Minulle Myrnyi-21 oli ennen kaikkea matka kevääseen ja kesään 2014, muistojen palatessa mieleeni ja huomatessani (jälleen kerran), että myös omassa maailmassani meni tuolloin alkaneen sodan seurauksena moni asia rikki, kenties peruuttamattomasti. Moni voi pohtia, että mitä minulta nyt on voinut mennä peruuttamattomasti rikki, asunhan reilun puolentoistatuhannen kilometrin päässä sotatoimialueelta.

”Olen vihainen ja surullinen, tänään on vain huonoja uutisia – itse asiassa, tänään Venäjä aloitti hyökkäystoimet. Pienessä kaupungissa Donetskin alueella (tarkoittaen Donetskin oblastia) osasto aseistettuja venäläisiä miehitti tärkeitä kohteita, eikä paikallishallinto tehnyt mitään.

Olen shokissa, tätä on vaikea käsittää – hermot ovat pinnassa. Marraskuusta lähtien olemme eläneet stressaavassa ja jännittyneessä tilassa, on vaikea nähdä tulevaan. Toisena hetkenä olen luottavainen, ja sitten epätoivoinen.

Olen keskustellut ...:n ja ystävien kanssa. Olemme huolissamme, epätietoisia siitä mihin tämä kaikki johtaa. Olemme peloissamme ja vihaisia.” Donetskissa ”venäläisen kevään” 2014 nähnyt ja elänyt Л. minulle illalla 12. huhtikuuta 2014 – päivänä, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama Krimin ryhmä aloitti operaation Donbasissa, Slovjanskin ja Kramatorskin alueella.

Oma maailmani ei luonnollisestikaan ole särkynyt siinä mitassa, mitä se on särkynyt ihmiseltä, joka on menettänyt rakkaimpansa, oman terveytensä tai kotinsa sodassa. Minun maailmani on särkynyt ja mennyt rikki nähdessäni ja kokiessani sen, mitä Russkij Mir (venäläinen maailma) on tehnyt suurelle joukolle minulle läheisiä ihmisiä. Tarkoitukseni ei myöskään ole mitata määrällisesti sitä, mikä on rikki, mitä kukin on menettänyt. Kyse on ajatuksesta ja sen konkreettisesta tiedostamisesta, että konflikteilla eikä sodilla ole rajoja. Konkreettisesti tämä näkyi siinä, että vähäiseltä näyttävällä tapahtumasarjalla auringonpaahtamalla pellolla Itä-Ukrainassa voi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen 17. heinäkuuta 2014 oli teko, joka pysäytti nekin, joille sota Ukrainassa oli ennen sitä ollut ”konflikti jossain entisen Neuvostoliiton alueella”.

Yritän avata, elokuvan henkeä seuraillen ajatuksiani, joissa olen kyseenalaistanut ties kuinka monta kertaa viime vuosien tekemiseni ja valintani. Kyse on ehkäpä eräänlaisesta Jaakobin painista, jonka keskiössä on luonnollisesti Ukraina mutta yhtälailla omat valintani ja tekoni sekä tekemättä jättämiseni. Pohdinta sai tuulta purjeisiin 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen myötä, jonka jälkeen olen kamppaillut päivittäin näiden teemojen parissa, itseäni ehkäpä turhaankin uuvuttaen; vihaa sisälleni keräten.

* * *

Luonnollisesti ensimmäiset viikot 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen seurasin tapahtumia hyvin tarkkaan, sisäisen painin aika ei ollut vielä.

Kevään koitettua Suomessa asetelma alkoi muuttua. Käytännössä aloin kyseenalaistaa oman toimintani järkevyyden (jota olen tehnyt siitä lähtien käytännössä jok’ikinen päivä). Mitä järkeä on kirjoittaa, mitä järkeä tiedonvälittämisessä omalla kohdallani enää on, koska… Miten tämän nyt ilmaisisi, kaikessa on pohdittava ensin sitä, että mistä voin kirjoittaa vaarantamatta ketään. Tässä tarkoitan Ukrainaa puolustavia sotilaita ja siviilejä – hyökkäävistä ”ryysyistä” en piittaa pätkääkään. Mikäli kävisi niin, että  välittämäni kuvaus sattuisi johtamaan jonkun venäläisyksikön tuhoutumiseen, tukikohdan paljastumiseen, niin enpä itkisi kuolleita ”ryysyjä”. Ollakseni rehellinen, olisin enemmän kuin tyytyväinen, heidän kuolemastaan. Toisaalta näen kirjoittamiseni ja viestinvälittämisen enää korkeintaan rikkana rokassa, jos edes sinäkään. Merkitykseltään olemattomana.

Samalla joudun entistä tarkemmin miettimään sitä, millaista Venäjän miehittämiltä alueilta saamaani informaatiota voin välittää eteenpäin vaarantamatta alueella edelleen asuvia ukrainalaisia, joiden joukossa on minullekin läheisiä ihmisiä ja useimmat identifioivat itsensä ukrainalaisiksi ja joiden hengen varomaton sana tahi teko vaarantaisi.

Pyrkiessäni olemaan hyvin varovainen, on äärimmäisen vittumaista, että löytyy toimittajia, jotka jakavat hyvinkin tarkkoja sijaintitietoja (geolokaatiotieto) rintama-alueelta, sillä perusteella, että a. Ukrainan asevoimien yksikkö on ollut kohteessa Y vuorokausi sitten, joten se ei enää ole siellä, b. venäläisten on myös mahdollista paikantaa kyseisen yksikön sijainti (esim. hyödyntäen samaa materiaalia, jota toimittaja on hyödyntänyt jne.)

Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkanutta ns. erikoisoperaatiota eli brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainaan on käyty nyt reilun puolentoistavuoden verran. Venäjän taktiikka ynnä toimintatavat aiemmilta vuosilta ja aiemmista sodista on meidän kaikkien tiedossa, joten kaikkien luulisi tiedostavan sen, että jos tieto päätyy venäläisten käsiin, ja jos se päätyy tykkipatteriin saakka, kohdetta voidaan tulittaa varmuuden vuoksi. Ei Venäjä välitä siitä, jos tämän ”varmuuden vuoksi” tulittamisen seurauksena kuolee alueella olevia siviilejä. He voivat aina perustella itselleen sitä, että tulittaminen palveli heidän taktista tarkoitustaan tai jotain suurempaa tarkoitusta. Muistakaamme, venäläisten silmissä ukrainalaisilta on viety ihmisarvo. Venäjän vuosia jatkunut propaganda ja dehumanisaatio on muokannut ukrainalaisista heidän silmissä epäihmisiä (fasisteja, natseja, banderiitteja jne.) jotka voi silmää räpäyttämättä tappaa, kuten ukrainalainen ystäväni totesi minulle keväällä 2014: venäläisten silmissä muutuimme yhdessä yössä ystävästä pahimmaksi mahdolliseksi kuviteltavissa olevaksi viholliseksi – fasisteiksi.  

Edellisessä kappaleessa on monta ”jos”-sanaa, joiden myötä hälventää omaa vastuuta mahdollisista ”sivullisista uhreista”. Lisään vielä yhden ”jos”-sanan lisää, jos sitten käykin niin, että teoista on seuraamuksia näille toimittajille Ukrainassa, niin turha itkeä ja piiloutua jonkun mystisen ”lehdistönvapauden” taa. Sotaa käyvässä maassa näitä on rajoitettu ja täysin perustellusti iät ja ajat – teoilla voi siis olla seurauksensa, niistä voi jopa joutua vastuuseen, kuten on toimittajillekin käynyt. Ei teitä kuitenkaan saunan taa viedä… Epäilenpä, että eräs suomalainen toimittajakin kohtasi tämän todellisuuden viime vuonna ”lomaillessaan” Ukrainassa (jätetään nyt hienotunteisuutta kyseisen toimittajan nimi kertomatta).

Tämä on vain yksi osa tätä painia, jota itse itseni kanssa käy. Vielä suurempi konflikti itseni kanssa liittyy kyseenalaistamiseen, siihen millä oikeudella minä ”raapustelen” ajatuksiani täältä turvasta – Suomesta, samaan aikaan kun Ukrainassa minunkin ystäviä on rintamalla. Tai kun tuttavamme kumppani on menettänyt silmänsä ja puolet kasvoistaan haavoittumisensa seurauksena. Tai kun läheisemme elää Venäjän miehittämällä alueella nälässä ja vailla lääkkeitä.

Kirjoituksiani vuosikaudet seuranneet tietävät raapusteluideni voivan olla yleisluontoisia katsauksia, kuten tämän vuoden helmikuun 24.* päivä kirjoittamani blogi, tai voin kiinnittää niissä huomion jollekin tietylle alueelle tai tiettyyn ongelma-alueeseen, kuten 15. tammikuuta kirjoittaessani Ukrainan epäsuorasta tulesta Donetsk-Makiivka-alueelle*.

Päivä päivältä minun on vaikeampi perustella itselleni toimintaani. Löytää kestävä (hyödyllinen) peruste, kun a. tämäkin aika olisi järkevämpää käyttää sellaisten taitojen hiomiseen, jotka hyödyttävät sotatilanteessa, b. tehdä oikeasti sellaista työtä, joka hyödyttää – tässä tapauksessa – ukrainalaisia ja Ukrainaa Ukrainassa, c. jätetään mainitsematta.

Mikäli kyse olisi täällä Suomessa vain minusta, mikään ei estäisi minua lähtemästä Ukrainaan, mutta elämässä on otettava huomioon muitakin ihmisiä. Tai näin liian tunnollisena ihmisenä teen ja tähän mennessä olen pystynyt perustelemaan valinnat itselleni näin, mutta kuinka kauan? Sisäisen ristiriidan kasvaminen liian suureksi näkyy jo minuuteni ulkopuolelle. Joku voi olla sitä mieltä, että teen riittävästi, että tiedonvälittäminen on tärkeää, että on tärkeää kertoa miehitetyillä alueilla asuvien ukrainalaisten tekemistä havainnoista, kuten tein kirjoituksessani* marraskuun alkupuolella. Sisäinen ristiriita on kuitenkin kasvanut jo niin suureksi, että itsensä on entistä vaikeampi motivoida viestintään ja tiedonvälittämiseen somessa, etenkin kun tuntuu, että ihmiset ovat väsyneet uutisiin sodasta. He haluavat nami-namia raadollisten sotauutisten sijaan. He toivovat, että ikävät uutiset lakkaavat olemasta, jos silmänsä sulkee niiltä. Ne eivät lakkaa silmiä sulkemalla, miljoonien ukrainalaisten painajainen* jatkuu vuosien ja vuosikymmenten ajan, jollei Venäjää murskata taistelukentällä ja Ukrainaa vapauteta!

”Kun kävin keskustassa, kävelin kaupungin hallintorakennuksen ohi ja näin barrikadit rakennuksen ympärillä sekä joukon militantteja, jotka olivat valloittaneet sen. Nämä ihmiset näyttivät olevan raivoissaan, mutta myös tietämättömiä siitä, mitä tehdä seuraavaksi. He olivat pelkkää ”jalkaväkeä” – naurettavaa ja säälittävää porukkaa.

Hyvää nyt on se, että kaikki Ukrainan televisiokanavat näkyvät, ja venäläinen propagandakanava Rossija-24 on poistettu. Ihmettelinkin, että miksi kanava näkyi vielä Donetskissa, vaikka tuomioistuin on jo kieltänyt kaikki venäläiskanavat.

- - -

Olen rehellinen – pelkään aiempaa enemmän. En halua piiloutua (asuntooni), mutta pelkään mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Elämä on epävarmoissa kantimissa, en olisi kolme kuukautta sitten uskonut tällaiseen. Katson uutisia ja olen surullinen, mutta meidän ei pidä menettää uskoamme ja meidän on oltava vahvoja. Olen varma, että kaikki päättyy hyvin.” Л. anarkiaan vajoavasta Donetskista 28. huhtikuuta 2014.

Haaveissani on vapaa Donetsk, vapaa Ukraina ja nujerrettu Venäjä.

 

Marko

 

*: kursivoidut avainsanat toimivat linkkeinä.  

#StandWithUkraine

Слава Україні!

Tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 Helsingissä – ei unohdeta Ukrainaa

 

(kuulemme myös vatnikin ulinaa Kansalaistorilla)

Kun Kansalaistorille Helsinkiin tuotiin nähtäville Ukrainassa, Kiovan lähistöllä 31. maaliskuuta 2022 tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu, alkoi myös eräänlainen kissa ja hiiri -leikki Suomessa asuvien venäläisten, kaksoiskansalaisten ja mahdollisesti myös heidän suomalaisten tukijoidensa kanssa, heidän yrittäessä muokata näytteille tuodusta taistelupanssarivaunusta omanlaista Ukrainassa kaatuneiden venäläissotilaiden muistomerkkiä kunnon kansalaisten pyrkiessä pitämään panssarivaunun ympäristöineen siistinä, kuten näytteilleasettajat eli Your Finnish Friends ry ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry olivat toivoneen. Palaan myöhemmin tähän kissa ja hiiri-leikkiin, alkuun muutama sana ja kuva Kansalaistorilla esillä olevasta taistelupanssarivaunusta.

Dmitryvkan kylässä, Kiovan länsipuolella, 31. maaliskuuta 2022 tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Helsingissä. 

Kansalaistorilla trailerilla ”lepäävä” Venäjän maavoimien T-72B3 tuotiin Suomeen Virosta, jossa on ollut näytteillä Viron sotamuseossa. Suomessa kyseinen taistelupanssarivaunu esiteltiin suurelle yleisölle juhlavassa avajaistilaisuudessa marraskuun 18. päivä, jossa yleisölle lausuivat sanansa Nadia Federova ja Vassili Goutsoul Ukrainalaisten yhdistys Suomessa sekä Kasper Kannosto Your Finnish Friends yhdistyksestä ja Ukrainassa Kansainvälisessä legioonassa vapaaehtoisena palvellut Ralf Sirén. Puheessaan Sirén kuljetti meitä historiasta tähän päivään; hän kertoi rintamatovereista, jotka jäivät taistelukentille ja joiden perheet eivät päässeet hautaamaan rakkaitaan. Hän totesi, että Suomen itsenäisyystaistelua ja nyt Ukrainassa käytävää sotaa yhdistää yhteinen asia – taistelu kotimaansa itsenäisyydestä, lasten ja oman tulevaisuuden puolesta. Puheessaan Sirén muistutti myös meitä suomalaisia varautumisen tärkeydestä: Si vis pacem, para bellum!

Ennen Suomea kyseinen ”tankinraato” kiersi Baltian maat päätyen lopulta esille Viroon. Baltian alueella, pääasiassa paikalliseen venäläisvähemmistöön kuuluvat koettivat omia tuhotun panssarivaunun muistomerkiksi, jossa muistella Ukrainassa kaatuneita venäläissotilaita tai Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä. Rinnastivatpa jotkut Venäjän sotimisen Neuvostoliiton taisteluun natsismia vastaan, mikä kertoo omaa karua kieltään venäläistaustaisten kotoutumisesta vuosikymmenten kuluessa Baltian alueelle. Panssarivaunun saapuessa kierroksellaan Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan, sen lähelle sijoitettiin ”kukille, kynttilöille ja neuvostonostalgialle”-kyltillä varustettu roskis. Lopultakaan ei siis mikään yllätys, että olemme nähneet Suomessa samaa käytöstä maassamme asuvien venäläisten, kaksoiskansalaisten ja heidän suomalaisten tukijoidensa taholta. Olen joutunut seuraamaan viimeisen vuosikymmenen kuluessa venäläistaustaisten henkilöiden käyttäytymistä aivan riittämiin, joten tällainen käyttäytyminen, jossa he ensin provosoivat muita toimimalla ohjeiden vastaisesti (kuten Helsingissäkin on nähty) ja sitten uhriuttamalla itsensä, kun heitä muistutetaan ohjeista, ei ole mikään yllätys. Ollakseni rehellinen, olisin yllättynyt, mikäli mitään demonstraatioita Suomessa ei olisi tehty mutta toisaalta vastenmielisellä tapaa yllättävää on se, että erilaisia demonstraatioita ja näytöksiä kukkien ynnä Yrjön nauhojen muodossa on nähty aivan viimeisille päiville asti.

Mutta voimmeko odottaa muutakaan, kun tiedämme millaisia Venäjän imperialististen pyrkimysten tukijoita Suomessakin asuu ja kun Venäjän Helsingin-suurlähetystö lähetti Suomen ulkoministeriölle nootin panssarivaunun esilletuonnin tähden, ja kun samalla venäläismediat kertovat vääristelevää propagandistista tarinaa tapahtumista tuhoutuneen taistelupanssarivaunun ympäristössä. Tarinaa, jossa ”pääkaupungin asukkaat ovat tuohtuneita kyynisestä” Venäjän vastaisesta kampanjasta, vaikka todellisuudessa kampanjan taustalla on pienehkö venäläistaustaisten aktivistien ja heidän tukijoidensa joukko, valtaosan suomalaisista ollessa kiinnostuneita tuhoutuneen venäläispanssarin esilletuonnista ja suhtautuen siihen myönteisesti allekirjoittaneen lailla. Laura Halminen perkaa tätä venäläistaustaisten aktivistien toimintaa läpi havainnollistavien esimerkkien avulla twiittiketjussaan 19. marraskuuta 2023.

Kuvakaappaukset Laura Halmisen twittertililtä.

Venäläisten asemaa ei myöskään paranna lainkaan se, että samana päivänä, kun tuhoutunut Venäjän maavoimien kaartin 5. panssariprikaatin vahvuuteen kuulunut T-72B3 taistelupanssarivaunu tuotiin esille Helsinkiin, vain parin sadan metrin päässä ”vaununraadosta”, eduskuntatalon portailla, oli protestoimassa suurehko joukko Suomessa asuvia venäläisiä tukijoineen eteläisten raja-asemien sulkua vastaan.* Kyseisen päivän jälkeen olemme nähneet Suomessa useita Suomessa asuvien venäläisten protesteja rajan sulkua vastaan – samalla innolla he eivät ole osoittamassa mieltä Venäjän tuhoamissotaa vastaan. Huomioitavaa näissä protesteissa ja venäläisten että heidän tukijoidensa kommenteissa on se, etteivät he osoita syyttävällä sormella Venäjän hallintoa vaan Suomea ja maamme viranomaisia, aivan kuin kyse olisi yksipuolisesta toiminnasta, jonka ainoa tarkoitus on kiusata Suomessa asuvia venäläisiä tai heidän suomalaisia sukulaisiaan/ perheenjäseniään. Heidän purkauksia lukiessa tuntuu kuin Venäjän sota Ukrainassa olisi yksi asia, Venäjän hybridisota Suomen rajoilla toinen ja Suomen omat toimet näistä erillinen tapahtuma, joihin Venäjä ei ole millään muotoa syyllinen. Merkittävää on se, että tästä yhtälöstä venäläiset pyrkivät häivyttämään sodan Ukrainassa kokonaisuudessaan, josta seuraa se, että kuilu ns. tavallisten venäläisten ja vaikkapa suomalaisten välillä kasvaa kaiken aikaa suuremmaksi heidän eläessä aivan eri maailmassa kuin me, puhumattakaan ukrainalaisista, joita venäläisten maanmiehet tappavat mitä erilaisimmin keinoin jok’ikinen päivä ja jota tuhoutunut Venäjän maavoimien panssarivaunu Helsingissä omalta osaltaan ilmentää.

Edellinen ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki ”tavalliset venäläiset” pyrkivät unohtamaan Venäjän imperialistiset pyrkimykset, jota brutaali sota Ukrainassa ilmentää. Olemme nähneet viime aikoina lukuisten, Suomessa vuosia asuneiden venäläisten, osoittaneen tavalla tai toisella tukea tai ymmärrystä Venäjän sotatoimille Ukrainassa. Tähän joukkoon kuuluu myös sellaisia venäläistaustaisia henkilöitä, joita poliitikkomme ovat kuvailleet länteen integroituneiksi ja jonka yleistettiin tarkoittavan samalla Venäjän hallinnon vastustajia. Helmikuun 24. 2022 muutti näiltäkin osin paljon, se auttoi meitä ymmärtämään sen, että venäläisten keskuudessa imperialistisilla pyrkimyksillä on hyvinkin laaja kannatus, pyrkimysten yhdistäessä ideologisesti erilaisia ryhmiä.  

Suomessa asuvat venäläiset ja heidän tukijansa protestoivat eteläisten raja-asemien sulkua vastaan eduskuntatalon edustalla marraskuussa 2023. 

Suomessa asuvat venäläiset tukijoineen kampanjoivat aktiivisesti sosiaalisessa mediassa Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenkeskistä puolustusyhteistyösopimusta (Defence Cooperation Agreement, DCA) vastaan, kuin myös rajojen sulkua vastaan. Nämäkin kampanjat vahvistavat tunnetta siitä, ettei huomattava osa Suomessa asuvista venäläisistä kykene asettumaan suomalaisten, puhumattakaan ukrainalaisten asemaan. Sen sijaan itsensä he näkevät uhreina, osan viedessä tulkinnan niinkin pitkälle, että näkevät kaikki tällaiset toimet osoituksena maassamme vallitsevasta russofobiasta – jota eräät Venäjälle työskentelevät suomalaiset ruokkivat.

Minä puolestani haluan lausua kiitokset Ukrainalaisten Yhdistykselle Suomessa ja Your Finnish Friends yhdistykselle, että tuhottu vaunu saatiin nähtäville Helsinkiin, muistuttamaan meitä edelleen jatkuvasta Venäjän tuhoamissodasta Ukrainassa!

Tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu matkaa pian takaisin Viroon, mutta tankkikeräys on käynnissä vielä 12. joulukuuta 2023 saakka. Ukrainaa ja ukrainalaisia ei saa unohtaa!

 

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteinä käytetty muun muassa Ylen uutisia 1 ja 2; VOA Newsin uutista Baltian tapahtumista; Laura Halmisen sekä Kasper Kannoston X-twiittiketjuja sekä Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:n ja Your Finnish Friends ry:n sosiaalisen median tilejä.

Ohjeet tankkikeräykseen:

https://x.com/FinnishRy/status/1731406109796143289

https://x.com/UkrAssocInFinn/status/1731723302433861960

*: Hallitus teki 16. marraskuuta 2023 päätöksen sulkea neljä eteläisintä raja-asemaa (Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan raja-asemat) 17. ja 18. marraskuuta välisenä yönä henkilöliikenteeltä. 18. marraskuuta 2023 nähtiin Helsingissä ensimmäinen Suomessa asuvien venäläisten ja heidän tukijoidensa mielenosoitus rajan sulkua vastaan, seuraavana päivänä vastaava mielenilmaus nähtiin Lappeenrannassa. 

 #StandWithUkraine