Mariupol: Venäjän valheita tuhotusta kaupungista

 

Toissa viikolla Helsingissä järjestetty Ukrainalaisen elokuvan päivät/ Ukrainian film days päättyi ukrainalaisen toimittajan Mstyslav Tšernov’in ohjaamaan 20 Days in Mariupol-dokumenttielokuvaan. Dokumentti koostuu kansainväliselle AP (The Associated Press) -uutistoimistolle työkennelleiden ukrainalaistoimittajien Mariupolissa kuvaamasta materiaalista. Dokumentin ohjannut Mstyslav Tšernov toimi ryhmän videokuvaajana, Jevgeni Maloletka ollessa ryhmän valokuvaaja ja ryhmän tuottajana toimi, Ukrainalaisen elokuvan päivilläkin vieraillut, Vasilisa Stepanenko.

Keskustelutilaisuus 20 Days in Mariupol dokumentin jälkeen, mariupolilainen Žanna Goma, tuottaja Vasilisa Stepanenko ja tulkki.

Pimeässä katsomossa kuului hiljaisia voihkaisuja, jossain vierelläni joku katsojista nyyhkytti – pala nousi minullakin useamman kerran kurkkuun. 20 Days in Mariupol on pysäyttävä dokumentti, dokumenttina se on inhimillinen mutta samalla hyvin raadollinen ja julma – se ei kaunistele totuutta.

”Kun ambulanssin ovet aukesivat, kaikki järkyttyivät.

Uhri oli tyttö, nelivuotias.

Kamera kävi, kun kalpea tyttö kiidätettiin paareilla hoitohuoneeseen. Kun häntä elvytettiin, Kun lääkäri alkoi itkeä.

Tytön nimi oli Anhelina.

’Se hetki muutti minut pysyvästi’, Vasilisa Stepanenko sanoo haastattelussa Helsingissä. ’Mutta sen jälkeen tuli lisää kuolleita lapsia, joka päivä’.” (1)

Mariupolissa viettämiensä päivien ja viikkojen kuluessa toimittajat dokumentoivat Venäjän ilmaiskujen aiheuttamia tuhoja; ihmisten kuolemia ja uusien elämien syntyjä, ja lopulta venäläisten taistelupanssarivaunujen tunkeutumisen kaupunkiin panssarivaunukanuunoiden ”sylkiessä” kuolemaa ympärilleen. Lohduttomuutta, epätoivoa, kyyneleitä – täyttyviä joukkohautoja. Todisteita Venäjän sotarikoksista!

Kirjoituksessani kiinnitän huomion teemaan, joka nousi esiin dokumentin jälkeisessä keskusteluosuudessa, jossa käsiteltiin myös tiedonvälitystä ja propagandaa.

”Kun Venäjän hyökkäysjoukot piirittivät Mariupolin, ne katkaisivat kaupungista sähköt ja veden. Kaupunkilaisille koitti pimeä ja jano. Venäjä tuhosi myös kännykkä-, radio- ja tv-mastoja. Kaupunki jäi ilman yhteyttä ulkomaailmaan.” (2)

Mariupol oli valtaosan piiritysajasta eräänlaisessa ”tietotyhjiössä”, jonne ei saanut luotettavaa informaatiota ulkomaailman tapahtumista. Ainoa radiokanava, joka kaupungissa kuului, oli miehitetystä Donetskista käsin toimitettu venäläinen propagandakanava. Sen jakama propaganda muokkasi monen kaupunkilaisen kuvaa tapahtumien kulusta kaupungissa ja muualla Ukrainassa. Samainen asia näkyy dokumentissakin jonkin kerran. Venäjän miehitettyä kaupungin ympäristöineen, tilanne ei ole merkittävällä tavalla muuttunut paremmaksi, vaikka yhteydet ulkomaailmaan ovat toimivammat kuin piirityksen aikana. Edelleen Venäjä hallitsee informaatioympäristöä miehitetyn Mariupolin alueella, aivan kuten hallitsee valtaosalla miehittämiään alueita.

Suomessa mutta Suomeakin enemmän useimmissa länsimaissa on syytä ottaa opiksi Venäjän informaatio- ja propagandasodasta miehittämillään alueilla. Varautua jo ennalta siihen, että luodaan kanavia, joiden avulla saadaan välitettyä todenmukaisia uutisia sellaisille alueille, jotka ovat päätyneet vihollisen käsiin ja jonka informaatioympäristöä miehittäjä hallitsee. Eräänä tekijänä huomioisin myös sen, ettei medioissa tai poliitikkojen (päättäjien) suulla käydä toistamaan Venäjän narratiivia ja näin vaikeuteta Venäjän aggression kohteen (tai kohteiden) kamppailua. Lännen toiminta ja myötäily johti siihen, että Venäjä pääsi puskemaan usealla areenalla omaa tarinaansa (Ukrainan sodan osalta) läpi vuoden 2014 jälkeenkin. On kuitenkin huomioitava, ettei Ukraina suinkaan ollut ainoa, jossa näin kävi. Jäljet johtavat 90-luvulle ja Neuvostoliiton hajoamiseen, jonka jälkeen länsi – keskittyessään Venäjään – unohti sen, että Neuvostoliittoon kuului muitakin tasavaltoja ja alueita, kuin Venäjä.

Edellä kirjoittamaani voi pitää alustuksena kirjoitukseni varsinaiselle aiheelle, jossa muutamia havaintoja ja huomioita niihin suomalaisiin, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät edelleen Venäjän operaattoreina tai propagandisteina, levittäen sen maalaamaa disinformatiivista kuvaa Mariupolista ja kaupungista käydystä taistelusta sekä Venäjän miehityksestä. Suomi ei tässä suhteessa ole erityisasemassa, monen länsimaan kansalaisia osallistuu aktiivisesti Venäjän propagandasotaan miehitetyistä alueista. Tarkastelun ulottaminen muihin kuin suomalaisiin laajentaisi kirjoitustani aivan liikaa mutta eräissä tapauksissa tätä ei kuitenkaan voi välttää, jolloin nimiä on nostettava esille mutta en kuitenkaan ryhdy taustoittamaan kyseisten henkilöiden toimintaa syvällisemmin, lähdeviittaus saa hoitaa tämän asian.

Suomalaisista huomionarvoisia ovat miehitetyssä Luhanskissa majailevan Janus Putkosen (UMV-lehden päätoimittelija) sekä Johan Bäckmanin ohella Venäjän miehittämässä Mariupolissa kesällä 2022 vieraillut Leena Hietanen sekä miehitetyssä Mariupolissa vast’ikää vieraillut Kosti Heiskanen, joka nousi otsikoihin vuodenpäivät sitten ottaessaan yhteen (ainakin sosiaalisen median alustoilla) Janus Putkosen kanssa. Kyseisen nelikon lisäksi Suomesta löytyy joukko ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka joko antavat näkyvyyttä em. nelikon tuotoksille tai muulle Venäjän tuottamalle disinformatiiviselle aineistolle. Tätä joukkoa yhdistää myös se, että heillä on tiiviit yhteydet joko Janus Putkoseen tai Johan Bäckmaniin, eräillä kenties edelleen kumpaiseenkin. (Huom. vuodentakaisen Putkonen-Heiskanen ja/ tai Putkonen-Bäckman-konfliktin seurauksena osa hyödyllisistä idiooteista niin sanotusti valinnut puolensa, tukien joko Putkosta tai Bäckmania).

Putkonen on hyödyntänyt tavalla tai toisella Mariupolia propagandassaan jo vuosien ajan. Myös aikana ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, jolloin hän on käyttänyt Mariupolissa kuvattua aineistoa disinformatiivisessa merkityksessä osoittamaan Ukrainan raakuuden. Toimiessaan venäläisrahoitteisen DONi Newsin päätoimittelijana miehitetyssä Donetskissa, Putkonen useamman kerran julkaisi propagandistisia juttuja ”Ukrainan suorittamasta Donbasin pommittamisesta”. Näitä tarinoita hän kuvitti kuvilla, jotka on otettu esim. Mariupolissa tammikuussa 2015, sen jälkeen, kun kaupunkia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketinheitinjärjestelmillä Venäjän maavoimien upseereiden toimiessa tulenjohtajina ja operaation johdossa. (3)

Venäjän suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen Putkonen on lukuisia kertoja toimittanut ja levittänyt räikeän valheellisia uutisia Mariupolin tapahtumista. Näin tapahtui Venäjän ilmavoimien pommitettua synnytyssairaalaa Mariupolissa (kyseisen synnytyssairaalan pommituksen jälkimaininkeja käydään läpi 20 Days in Mariupol dokumentissa, venäläispropagandan valheidenkin noustessa esiin) kuin myös Venäjän ilmavoimien pommitettua teatteria. Hänen syntilistaan kuuluu myös toistuva Venäjän tekemien sotarikosten kiistäminen kuin myös muun Mariupolia koskevan propagandamateriaalin levittäminen.

Kuvakollaasissa muutama esimerkki Janus Putkosen Mariupol-propagandasta keväältä 2022. 

Siirtykäämme Putkosesta Johan Bäckmaniin. Bäckmanin kohdalla ei voida jättää mainitsematta yhteistyötä Leena Hietasen kanssa, jonka hedelmistä disinformaatikkojen yleisö pääsi nauttimaan heinäkuussa 2022 Hietasen osallistuessa Venäjän miehittämään Mariupoliinkin suuntautuneelle propagandamatkalla. Kyseessä oli Venäjän valtion organisaatioiden kustantama propagandamatka Venäjän miehittämille alueille Donbasissa, yhden kohteista ollessa Mariupol. Hietasen mukaan kyseiselle kiertueelle osallistui nelisenkymmentä vasta- ja vaihtoehtomedioiden sisällöntuottajaa. Kun huomioimme sen keitä kiertueelle osallistui ja mikä taho (miehittäjä) toimi kiertueen kutsujana ja rahoittajana, voimme todeta matkalaisten olleen propagandisteja tuottamassa Venäjälle propagandaa. Kyseisestä kiertueesta tarkemmin kirjoituksessani ”Lännen valemediat vierailemassa Venäjän miehittämillä alueilla”.

Kuvakaappaus Johan Bäckman Official YouTube-kanavalta.

Bäckman aivan kuten Hietanenkin jatkavat disinformaation ja propagandan tuottamisen parissa. Hietanen on kirjoittanut suomalaiseen Venäjä-mielisiin vastamedioihin lukeutuvaan Naapuriseuran Sanomat -verkkosivulle useita Venäjän hyökkäyssotaa tai Ukrainaa käsitteleviä kirjoituksia viimevuotisen Mariupol-vierailunsa jälkeen. Yksistään Hietasen kirjoituksiin tutustumalla tulee helposti myös huomanneeksi, että Naapuriseuran Sanomat ei ole vain Venäjä-mielinen kanava vaan sen kautta välitetään lukijoille räikeää Venäjää tukevaa propagandaa. (4) Sosiaalisen median rinnalla Bäckman jakaa Venäjän disinformaatiota ja propagandaa ylläpitämänsä Z-uutisten kautta. Silmissäni Bäckmanin ”tähti” oli jo laskussa, työskentely laiskanpulskeaa, kiinnostaa kuitenkin nähdä millainen tulee hänen roolinsa olemaan Venäjän Suomeen kohdistamassa painostuksessa, esim. rajalla ilmenevässä hybridisodassa. Näyttää siltä, että venäläismedioissa hänen roolinsa on kasvussa, (5) mikä voi heijastella Suomeenkin lisääntyvänä disinformaationa, joka leviää ääriryhmien lisäksi suomenvenäläisten keskuudessa.

Tuorein suomalainen Mariupol-vierailija on Venäjän tuhoamassa kaupungissa muutama päivä sitten vieraillut Kosti Heiskanen. (6) Mariupolin ohella Heiskanen ulotti vierailunsa rintaman tuntumaan Donetskiin. Sosiaalisessa mediassa julkaisemansa aineisto on neuvostotyylistä saavutusten esittelyä ynnä perinteistä uhrikuvilla maalailua. 

Heiskanen miehitetyssä Mariupolissa marraskuussa 2023.

Azovstalissa vierailun ohella Heiskanen esittelee Venäjän tuhoaman Mariupolin jälleenrakentamista. Se mikä näissä tarinoissa jää kertomatta on se, että ovatko rakennukset muuta kuin kulisseja ja jos ovat, niin seuraava kysymys on sitten se, että keitä asuntoihin muuttaa asumaan? Muistamme Vladimir Putinin (tai siis hänen kaksoisolentonsa) öisestä Mariupol-vierailusta sen, että osa Putinin tapaamista henkilöistä oli paikallisia Venäjälle lojaaleja kollaboraattoreita, jotka saivat lahjaksi asunnon palveluksistaan. (7) Mutta tiedämme myös Mariupolissa vierailleiden muiden miehitettyjen alueiden asukkaiden maininnoista sen, että kaupunkiin on muuttanut tuhansittain venäläisiä Rostovin ja Krasnodar Krain alueelta ja että heitä on majoitettu näihin Venäjän rakentamiin kerrostaloihin. Venäjä tarvitsee miehityshallinnon ylläpitoon työntekijöitä, mutta se tarvitsee runsaasti myös muita työntekijöitä, joista valtaosa siirretään alueelle Venäjältä. (8) Tämän seuraus on luonnollisesti se, että väestö muuttuu etnisesti venäläisemmäksi, mikä onkin sen tarkoitus. Nyky-Venäjän toimet eivät millään tapaa poikkea tsaarin Venäjän tai Neuvostoliiton käyttämistä metodeista. Valloitetut alueet pyrittiin venäläistämään väestön pakkosiirtojen, uudelleen koulutusten ja tarvittaessa joukkotuhonnan avulla. Nämä Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton imperialistiset toimet on valitettavasti hiljaa hyväksytty läntisessä maailmassa, idealistisin väestönosa neuvostovaltion aikaan ei edes pitänyt toimintaa imperialistisena.

Luonnollisestikaan Venäjän propagandaa suoltavat tahot, eivät tule maininneeksi näitä asioita kuten eivät muitakaan Venäjän rikollisia toimia. Ne he sitä vastoin pyrkivät pesemään puhtaaksi parhaansa mukaan, mikä toiminta luonnollisesti saa aikaa paheksunnan ohella naurunpyrskähdyksiä. Kuvakollaasissa Janus Putkosen toimittamasta materiaalista onkin jokunen esimerkki tällaisesta toiminnasta. Putkosen ja Bäckmanin kanssa samassa sarjassa painivat muutamat sosiaalisen median aktiivit, eräät heistä ovat myös laitaoikeistoon kuuluvien puolueiden aktiiveja. Sofia Kazakov on tunnettu Venäjä-propagandan levittäjä aivan kuten, nyt jo hiipuneen, Toimittajaliiton puheenjohtaja Juha Korhonenkin. Jälkimmäisen kohdalla kyse lienee ideologian sijaan silkasta opportunismista.

Vastenmielisintä tässä propagandassa ja valehtelussa on se, että tulevat samalla tanssineeksi tuhansien Venäjän murhaamien ihmisten haudoilla (ollen vieläpä ylpeitä siitä, tai ainakin siltä se näyttää). Toivoakseni vielä koittaa aika, että edes joku suomalainenkin propagandisti joutuu vastuuseen sanoistaan.

Mariupolin kohdalla emme voi katsoa virallisia uhrilukuja puhuessamme kaupungin ja sen asukkaiden kärsimyksistä Venäjän hyökkäyssodassa. YK:n julkaiseman aineiston mukaan siviiliuhrien määrä nousee 1348 kuolleeseen, (9) todellisuudessa siviiliuhrien lukumäärä on paljon tätä suurempi. Niin suuri, ettemme taida koskaan saada sitä selville. Suuntaa kuolonuhrien kokonaismäärälle antaa kuitenkin se kuinka paljon Mariupolin alueen hautausmaat ovat laajentuneet Venäjän miehityksen jälkeen.

Mariupolin alueen hautausmaille on Venäjän miehityksestä lähtien kaivettu hautoja yhteensä n. 121 000 m² alalle. (10) Mikä tarkoittaisi sitä, että minimissäänkin näille joukkohautojen täyttämille hautausmaille on haudattu yli 30 000 ihmistä, pääasiassa siviilejä. Todellisen kuolonuhrien määrän ollessa paljon korkeamman, arvion perustuessa kaupungista paenneiden siviileiden sekä kaupunkiin jääneiden siviileiden silminnäkijähavaintoihin ja -kertomuksiin.

Venäjän tulittaessa Mariupolia ja lopulta tunkeutuessa kaupunkiin, perheet joutuivat hautaamaan kuolleita läheisiään pihoille ja puistoihin. Tällaisia hautoja löytyy edelleen kautta Mariupolin. Suuri määrä kuolleita yksinkertaisesti jauhautui Venäjän hyökkäyksessä ”olemattomiin”. Ei ole ketään, joka osaisi kertoa kuinka moni oli suojassa pommin tai kranaatin osuessa siihen. Tai kuinka monta ihmistä huoneistossa oli venäläisten tulittaessa sitä panssarivaunukanuunoilla.

Venäläisten tiedetään purkaneen suuria määriä sodan tuhoamia kerrostaloja siten, ettei ruumiita ole ryhdytty siirtämään raunioista mihinkään: eräiden työntekijöiden mukaan ruumiita täynnä olevat kellarikerrokset jne. peitettiin maalla tai betonilla.

Laskemmepa miten tahansa, todellisuudessa Mariupolissa menehtyi siviilejä Venäjän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa paljon enemmän kuin YK:n julkaisema viimeisin virallinen luku reilusta 1300 kuolleesta siviiliuhrista.

Näkymä hautuumaalle Mariupolissa, kuvakaappaus Alexandra Dalsbaekin  julkaisemalta videolta. (11)

Päätän kirjoitukseni 20 Days in Mariupol dokumentin tuottajan Vasilisa Stepanenkon sanoihin:

”’Kyse ei ole vain Ukrainasta, vaan ihmisyydestä. Sallimmeko tämän kauheuden jatkua, vai haluammeko lopettaa sen’, - - - ’Nyt ei voi sulkea silmiä. Se olisi suuri rikos’.” (12)

 

Marko

 

Lähteet:

1. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

2. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

3. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/

4. Esimerkkinä toimii Leena Hietasen 9. marraskuuta 2023 julkaisema kirjoitus ”Valloittamaton Donbass”.

5. https://www.youtube.com/watch?v=6kSFYAat9F0  (ajassa 02:50 eteenpäin).

6. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1726540357058646110 

7. https://evocation.info/en/mariupol-putin/ 

8. Venäjän miehittämillä alueilla asuvat lähteet, jotka ovat kuvailleet tilannetta miehitetyssä Mariupolissa tekemiensä havaintojen pohjalta. Venäjä toimii Mariupolissa samalla logiikalla kuin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla v. 2014 eteenpäin, jolle alueelle Venäjä on siirtänyt tuhansittain erilaisia työntekijöitä maaperältään.

9. https://edition.cnn.com/europe/live-news/russia-ukraine-war-news-06-17-22/h_44f071da9d6cc467bc1c322ce18aa481 

10. https://twitter.com/2Russophobic4u/status/1726308409950224662 

11. https://twitter.com/alexdalsbaek/status/1534897804186894338 

12. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009996211.html 

*: Patrick Lancasterin MH17-disinformaatiosta enemmän blogissani ”’Kansantasavaltalaispropagandan’ rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ’lastenvahteja’”. Tietääkseni ensimmäiset havainnot Lancasterin toiminnasta teki Twitterissä ”GlasnostGone”-tunnuksella esiintyvä britti. En nyt viittaa häneen nimellä, koska hän on siirtänyt valtaosan aineistostaan verkosta.

Pekka Kallioniemen vatniksoup-ketju Patrick Lancasterista tarjoaa oivallisen poikkileikkauksen tästä amerikkalaisesta propagandistista.  

Suomen ja Venäjän vastainen raja: ”kohteliaat miehet” rajalta

 

Tämä olkoon ensimmäinen havainnonomainen kirjoitukseni jännittyneestä tilanteesta Suomen ja Venäjän vastaisella rajalla. Otsikon ”kohteliaista miehistä” monelle tullee mieleen Krimin niemimaan miehitys vajaat kymmenen vuotta sitten, kuinka tunnuksettomat ”vihreät miehet”, joita Venäjällä kutsuttiin ”kohteliaiksi miehiksi”,  ilmaantuivat katukuvaan. (1) Venäjän toimissa ei ole mitään kohteliasta, kyse on häikäilemättömän rikollisesta ja sopimuksista piittaamattomasta toiminnasta, mikä on nyky-Venäjälle tavanomaista. Idea otsikkoon kumpusi uutisesta, jossa viitattiin Venäjältä saapuneiden, turvapaikkaa hakeneiden poikkeuksellisen kohteliaaseen käytökseen vastaanottokeskuksissa – ehkäpä sillä käytöksellä oli tarkoituksensa.

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon Venäjän vastaisen rajan tilannetta käsittelevästä twiittiketjusta nousi kohu maanantaina (20. marraskuuta). (2) Lainkaan Halla-ahoa henkilönä puolustelematta on todettava, että mielestäni hän saa kohtuutonta parjausta osakseen kyseisen twiittiketjun myötä. Erityisesti huomio tuntuu keskittyvän kohtaan, jossa hän nostaa esille mahdollisuuden, että joukossa voi olla muitakin kuin ”kolmansien maiden kansalaisia”, kirjoittamalla muun muassa –

”TIEDÄMME, että Venäjä työntää hyvin varustautuneita nuoria miehiä rajalle. Voimme PÄÄTELLÄ, että Venäjällä on jokin syy toimia näin. Herää kysymys: Miten meillä jotkut voivat olla niin varmoja, että tulijat eivät ole venäläisiä erikoisjoukkoja tai Wagnerin palkkasotilaita?” (3)

Kuvakaappaus Ilta-Sanomista.

En voi kieltää, ettenkö ole pohdiskellut samansuuntaista skenaariota Venäjän toteuttamana lukuisia kertoja viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Sen uskallan sanoa, että ainakaan minä en havaintojeni perusteella uskaltaisi olla niin ehdoton, ja todeta, että on varma, ettei Venäjä yritä soluttaa palkkasotilaita – itse en viittaisi mihinkään tiettyyn organisaatioon kuten Halla-aho teki, mikä mielestäni oli harkitsematonta häneltä – tai muita operaattoreita turvallisuuspalvelu FSB:n toimesta rajalle ohjattujen henkilöiden joukossa Suomeen. Seuraavaksi muutama esimerkki Ukrainasta Venäjän toteuttamana reilun vuosikymmenen takaa osoittamaan, että Venäjän keinovalikoima on moninainen. Mikäli joku nyt toteaa, että Suomi ja Ukraina ovat kaksi aivan eri asiaa, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä voisi kokeilla samoja keinoja Suomessa mihin se Ukrainassa ryhtyi ja näin on käynytkin.

Suomen ja Ukrainan välillä on runsaasti eroja mutta niitä yhtymäkohtiakin löytyy, mikä tarjoaa Venäjälle mahdollisuuksia testata sietokykyämme ja eri organisaatioiden kykyä toimia paineisessa tilassa. Maassamme on tuhansien suuruinen itsensä venäläisiksi identifioiva väestönosa, josta huomattava osa näyttää myös tavalla tai toisella tukevan Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä, mikä itsessään luo pahansuovalle taholle vaikuttamisen välineen. Ja Venäjä on pahansuopa meitä kohtaan!

Suomessa on suuri joukko venäläisten omistamia kiinteistöjä, joista osa tärkeiden kohteiden tuntumassa. (4) Suhtautuminen Suomessa venäläisten omistamiin kiinteistöihin on ollut tavattoman naiivia aina 24. helmikuuta 2022 saakka, useimmat ovat sulkeneet silmänsä näiden kiinteistöjen mahdolliselta turvallisuusuhalta. Ne tarjoavat suojaa, soveltuen tarvittaessa jopa tukikohdaksi. Tästä löytyy myös yhtymäkohta ”venäläiseen kevääseen” Ukrainassa kevättalvella ja keväällä 2014, Venäjä varautui tähän lähettämällä jo ennakkoon operaattoreita Ukrainan maaperälle (eli aikana, jolloin maan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä kiinni vallankahvassa ja rajuimmat katutaistelut Kiovassa vielä edessä). Osa Venäjän Ukrainaan lähettämistä soluttautujista ja operaattoreista asui Venäjä-mielisten kiinteistöissä jne.

Edelliseen liittyen, tiedämme, että Ukrainassa oli jopa vuosien ajan ennen Krimin niemimaan miehitystä Venäjän operaattoreita odottamassa käskyä toimia. Heitä oli niinkin eksoottisissa paikoissa kuin luostareissa (Ukrainassa toiminut Moskovan kirkon oli Venäjän soluttama tarjoten suojapaikan FSB:n operaattoreille ja muille erikoistoimintamiehille, tämä tieto saavutti meidät laajemmassa mitassa vasta jälkikäteen). Luostareihin sijoitettujen operaattoreiden joukossa oli Venäjän asevoimissa palvelleita, eräät heistä osallistuivat operaatioon Donbasissa huhtikuusta 2014 eteenpäin.

Ennen Krimin niemimaan miehityksen ja Donbasin sodan alkua (vuoden 2014 puolella kuitenkin) Venäjältä siirtyi Ukrainaan lisää operaattoreita. Venäjän toimia ei estänyt se, että Kiovassa vallassa oli edelleen siihen myötämielisesti suhtautuva Viktor Janukovitš.  Osa näistä operaattoreista tunnistettiin myöhemmin erilaisten palkkasotilasorganisaatioiden palveluksessa oleviksi henkilöiksi mutta tuolloin heidän tehtävä oli valmistella tulevaa, Venäjällä siis huomioitiin jo se, että Janukovitš voi menettää valtansa. Näiden operaattoreiden joukkoon voimme myös laskea helmi-maaliskuussa 2014 Donbasiin matkanneet Russian Imperial Movementin eli RIM:in aktivistit, jotka olivat käynnistämässä ”venäläistä kevättä” Donbasissa. (5) Harkovaan ilmaantui kevään korvilla muun muassa eräs Arseni Palvov, joka myöhemmin opittiin tuntemaan taistelijanimellä ”Motorola” ja jonka kontolle ehti ennen likvidointiaan kertyä melkoinen joukko sotarikoksia. (6) Todennäköisesti kaikilla kevättalvella ja keväällä 2014 Ukrainassa operoineilla vapaaehtoisjoukoilla ja ryhmillä oli jonkin oligarkin tai hierarkiassa korkeammalla olevan henkilön kautta yhteys Venäjän turvallisuuselimiin. Esiin nousee oligarkeista usein  Konstantin Malofejevin eli ”ortodoksioligarkin” nimi, hänen tuttavapiiriin taasen kuuluivat muiden muassa Aleksandr Dugin ja Igor Girkin. Novaja Gazetan mukaan Malofejev on ollut luomassa Venäjän Ukraina-muistiota.

Myöhemmin keväällä 2014 (maalis-huhtikuussa) eli ennen Igor Girkinin johtaman Krimin ryhmän 12.4.2014 alkanutta operaatiota Donbasiin ja muualle Ukrainan etelä- ja koillisosiin alkoi saapua Venäjältä runsaasti ”turisteja”. Donetskissa heistä käytettiin myös nimeä ”Putinin turistit”, toisinaan viitataan vain ”venäläisturisteihin”. Heidän tehtävänsä olivat moninaiset, kuten provokaatiot, synnyttää kaoottisia yhteenottoja (esim. tapahtumat Donetskissa 9. maaliskuuta 2014, ja siitä muutama vuorokausi eteenpäin), levittää huhuja ja juoruja. Näiden ”turistien” joukossa oli myös soluttautujia sekä erikoisjoukkojen miehiä, jotka tätä sekavaa tilannetta hyväksikäyttäen etenivät suojapaikkoihinsa Ukrainassa. Heidän aikansa koitti sitten huhtikuun puolivälin tietämillä ja siitä eteenpäin, mutta on hyvin todennäköistä, että osa jatkoi ”uinumista” jopa vuosien ajan tai suorittaen tehtäväänsä matalalla profiililla. 

Marija Butina miehitetyssä Donetskissa kesäkuussa 2014. 

Itä-Ukrainan sodan alettua, osa näistä soluttautujista siirtyi Ukrainan sisäisinä evakkoina muualle Ukrainaan ja koska maassa oli jopa lähelle miljoona ihmistä liikkeellä, soluttautujien oli helpompaa asettua asumaan uusille paikkakunnille. Tulevina vuosina (eli vuodesta 2014 eteenpäin) Ukrainan turvallisuusviranomaisten onnistui aina silloin tällöin pidättää joku tällainen operaattoriksi tai soluttautujaksi paljastunut sisäinen pakolainen. Ei tämäkään toiminta eroa niin kovinkaan paljon siitä, mihin Venäjä on suoraan tai Valko-Venäjää välikätenä käyttäen ryhtynyt viime vuosina. Meidän on myös hyvä muistaa, että FSB pyrki jo vuosia sitten värväämään ISIS:ssä taistelleita terroristeja yrittäen soluttaa heitä Ukrainan asevoimien rinnalla taistelleisiin vapaaehtoispataljooniin. (7) Jos nyt tarkastelemme tätä maailmanhetkeä, Hamasin raakalaismaisesta, satojen siviileiden joukkomurhaan päättyneestä terrorihyökkäyksestä seurannutta Israelin sotilasoperaatiota Gazan kaistalla ja entisestään kasvavaa jännitettä lännessä, niin näen Venäjän hyötyvän siitä, jos se saa solutettua vastaanottokeskuksiin operaattoreitaan, joiden on mahdollista provosoida ilmapiiriä niissä tai kadota niistä jatkaakseen tehtäväänsä toisaalla.

Ja jos joku väittää, että viranomaisemme tietävät tarkalleen keitä vastaanottokeskuksissa asuu, niin tämäkään ei pidä paikkaansa kuten Voislav Tordenin eli Jan Petrovskin tapaus osoittaa. (8) Tiedossa oli pitkään vain valehenkilöllisyys oikean henkilöllisyyden sijaan.

Ollakseni rehellinen, minusta on aika naiivi olettamus, ettei Venäjä yrittäisi käyttää synnyttämäänsä ”turvapaikanhakija”-ongelmaa millään muulla tapaa hyväksi, joten Halla-ahonkaan spekulointi tilanteen erilaisilla skenaarioilla ei ole aivan kaukaa haettua. Väistämättä tulee tunne, että osa vastakommenteista johtuu vain ja ainoastaan siitä, että esittäjänä on Halla-aho, jota nyt ei aivan rakentavimpana persoonana voi pitää. Vastakommenttien jyrkkyys on ymmärrettävää, mutta en nyt lähde tarkastelemaan tätä puolta tässä kirjoituksessa, kuten en Halla-ahoakaan henkilönä. Ne ovat epäolennaisia asioita Venäjän kohdistaessa Suomeen hybridisodan toimia. Niin, Venäjälle kyse on sodasta, ei pelkästään vaikuttamisesta, jonka avulla se pyrkii saamaan Suomen tekemään päätöksiä, jotka ovat oman etumme vastaisia mutta Venäjää hyödyttäviä. Tässä tilanteessa Venäjälle voi myös riittää se, että yhteiskuntamme koheesio rikkoutuu entisestään.

Oma asiansa on myös se, että olisiko ollut järkevämpää, että kyseisiä skenaarioita pohtii julkisuudessa ensin joku muu kuin eduskunnan puhemies? Kuten vaikkapa nahjusmaisen pääministerimme johtaman hallituksen vastaava ministeri. Mutta tämäkin on kokonaisuus huomioiden epäolennainen tekijä, oppositiosta olisi aina löytynyt heitä, joille oma tai eturyhmien etu on kokonaiskuvan ymmärrystä tärkeämpi. Kiinnostava on myös se näkemys, että näiden skenaarioiden julkituonti olisi pelonlietsontaa. Itse näen asian ennemminkin päinvastoin, keskustelemattomuuden ollessa pään pensaaseen pistämistä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html 

2. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010001773.html 

3. https://x.com/Halla_aho/status/1726231338498380285 

4. Toimittaja Tuula Malinin teos ”Putinin pihapiirissä — Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa” piirtää seikkaperäisen kuvan venäläisomistuksista Suomessa.

5. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

6. https://x.com/TatAtfender/status/1114688408570478592 

7. https://meduza.io/feature/2023/05/16/ty-zhe-i-pravda-terrorist-prosto-skazhi-im-chto-rossiyu-ne-lyubish 

8. https://yle.fi/a/74-20048108 

Sotaväsymyksestä ja aselevosta – mikä meiltä keskustelussa unohtuu?

 

Ajatus tästä kirjoituksesta heräsi päivä pari sitten 8. marraskuuta julkaisemani ”Sotaväsymyksestä ja pelkuruudesta – lännen strategia Ukrainan auttamiseen on väärä” -kirjoituksen myötä, tätä lyhyehköä kirjoitusta voinee siis pitää aiemmin julkaistun kirjoituksen epilogina. Kuten marraskuun 8. päivä julkaisemassa kirjoituksessani viittasin, viime aikoina Ukrainan sodasta keskusteltaessa on entistä useammin noussut esille etenkin lännen osalta uhkaava väsyminen sotaan eli ”sotaväsymys” ja sen myötä vilkastunut keskustelu aselevosta Ukrainan ja Venäjän välille. Tässä yhteydessä nousee tavattoman usein esille se, mitä se tarkoittaisi etenkin meille täällä lännessä mutta myös Ukrainassa. Mikäli entiset merkit pitävät paikkansa, ensisijaisesti se tarkoittaisi Venäjän valmistautumista uuteen hyökkäyssotaan eli maan uudelleen varustautumista. Vähäisemmälle – lähes olemattomalle – huomiolle on kuitenkin jäänyt se, mitä ”aselepo” tai ”jäätynyt konflikti” tarkoittaisi niille miljoonille ukrainalaisille, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainan itä- ja eteläosissa. Toisinaan tulee tunne, että heidät on kestien tarkoituksella häivytetty tästä keskustelusta. Tämän kirjoituksen otsikon kysymys kuuluu: mikä meiltä unohtuu, keskusteltaessa sotaväsymyksestä ja aselevosta? Kirjoituksessa tarkoitukseni on vastata esimerkein kysymykseeni, mistä me samalla olemme puhumatta, kun jätämme huomioimatta ne miljoonat ukrainalaiset, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla.  

Mikäli olemme rehellisiä itsellemme, niin kyllähän me tiedämme kuinka Venäjä tulee mahdollisen aselevon vallitessa kohtelemaan miehittämiensä alueiden asukkaita. Me olemme nähneet, kuinka se kohteli miehittämiensä mutta nyt jo vapautettujen alueiden asukkaita miehityskuukausien aikana mutta voimme myös luoda katseemme niille alueille, joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014 alkaen, jolloin näemme, millainen pitkään kestävä miehitys tulee siviileille olemaan.

Pidän kuitenkin todennäköisenä, että miehitys tulevaisuudessa tulee olemaan siviileille paljon ankarampi verrattuna venäläismiehityksen ensimmäisiin vuosiin, 24. helmikuuta 2022 voi pitää näiltä osin vedenjakajana kahdellakin tapaa. Ensinnäkin siksi, että sota vie merkittävän osan Venäjän resursseista, jonka seuraukset näkyvät jo nyt Venäjän miehittämillä alueilla kurjistuvina oloina. Toiseksi siksi, että Venäjän hyökkäyssodan eräänä piirteenä on pyrkimys Ukrainan kansallisen identiteetin ja kulttuurin tuhoamiseen, mikä väistämättä lisää siviileihin kohdistuvia julmuuksia, johon valtiojohdon ja Venäjän merkittävimpien propagandistien toimesta vieläpä yllytetään.

Yhdistyneiden kansakuntien kesällä 2021 julkaiseman raportin mukaan kidutus oli järjestelmällistä ja päivittäistä Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla. (1) YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif nimesi tuolloin Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraporttia esitelleessä puheessaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle erikseen Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsiian. (2) Kyseessä on entinen taidekeskus, jonne Venäjän johtamat militanttijoukot perustivat pidätyskeskuksen kesällä 2014. Paikkaa kutsutaan nykyään usein ”Donetskin kidutusvankilaksi”, keskuksessa suoritettujen mittavien ihmisoikeusrikkomusten tähden.

Ukrainalaisviranomaisten heinäkuussa 2021 julkaiseman aineiston mukaan 170 Izoliatsiaan joutunutta vangittua oli siihen mennessä tunnistettu, ja 15 laitoksessa työskennellyttä henkilöä oli tuolloin epäiltynä ihmisoikeusrikkomuksista ja sodankäynnin sääntöjen rikkomisesta, käytännössä siis sotarikoksista. (3) Samaisen aineiston mukaan miehitetyillä alueilla oli laittomasti vangittuna yli 3500 ukrainalaista. Izoliatsiia on edelleen käytössä, Venäjän tiedetään siirtäneen sinne ukrainalaisia sotavankeja, miehitetyillä alueilla vangittuja siviilejä sekä suodatuskeskusten kautta ”kulkeneita” siviilejä. Tiedossa ei kuitenkaan ole, kuinka suuri joukko ukrainalaisia on kulkenut Izoliatsian kidutussellien kautta Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen.

Andreas Umland on laatinut yhdessä Izoliatsiassakin vangittuna olleen Stanislav Aseyevin kanssa ”Donetsk’s ’Isolation’ Torture Prison”-raportin. (4) Aseyev oli vangittuna miehittäjien toimesta yli kahden vuoden ajan kesäkuusta 2017–29. joulukuuta 2019, jolloin hänet vapautettiin.

”Even more so, ’Izoliatsiia’ is best known for its system of cruel physical torture, which is applied to prisoners of all ages and genders. The most common method of torture is exposure to electricity. A newly-arrived prisoner is immediately lowered into the basement, stripped naked, tightly taped to a metal table and connected to two wires from a field military phone.” (5)

Tiedämme myös Venäjän toteuttamien laajojen ratsioiden sekä joukkopidätysten ja niitä seuraavien näytösoikeudenkäyntien perusteella tilanteen olevan hyvin samansuuntaisen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Niemimaan miehitystä seurasivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa kevättalvella 2014 Venäjän toimeenpanemat miehityksen vastustajien vainot, ne kohdistuivat erityisesti Krimin tataareihin:

“Of the 243 persons imprisoned or criminally prosecuted since the beginning of Crimea’s illegal annexation by Russia in 2014, 173 were representatives of the Crimean Tatar people.” (6)

Krimin tataareiden kohdalla vainossa on mukana myös uskonnollisetninen puoli, miehitysvuosien kuluessa Venäjä ryhtyi vainoamaan myös muita uskonnollisia vähemmistöjä Krimin niemimaalla. Vastaaviin uskonnollisten ryhmien vainoihin se ryhtyi myös miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, vainotuiksi ovat joutuneet esim. Jehovan todistajat, helluntaiseurakuntaan kuuluvat sekä ne ortodoksit, jotka eivät tunnustaneet ns. Moskovan kirkkoa eli Moskovan patriarkaattia.

Yhdysvalloissa Venäjän toimiin miehitetyillä alueilla kiinnitettiin jo hyvin varhain huomiota. Maan hallinnon vuoden 2014 kansainvälistä uskonnonvapautta käsittelevä raportti kuvasi Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tilannetta seuraavalla tapaa:

”In the eastern Ukrainian oblasts of Donetsk and Luhansk, Russian-backed separatists proclaimed the so-called Donetsk and Luhansk People’s Republics. In the areas they control, the separatists have kidnapped, beaten, and threatened Protestants, Catholics, and members of the Ukrainian Orthodox Church of the Kyiv Patriarchate, as well as participated in anti-Semitic acts.” (7)

Olen varma siitä, että mahdollisen aselevon koittaessa, Venäjä hyvinkin varhaisessa vaiheessa ryhtyy venyttämään rajoja ja testaamaan lähinnäkin länttä – ei niinkään Ukrainaa – antamalla joukoilleen luvan tulittaa Ukrainan hallinnassa olevia alueita. Venäjä toimi samalla tapaa keväällä 2014 alkaneen sodan aikana, jossa Ukrainan kanssa solmittua tulitaukosopimusta seurasi jo hyvin varhaisessa vaiheessa tulitaukorikkomus Venäjän ja sen proxy-joukkojen taholta. En näe mitään syytä sille, miksei se toimisi samalla tavalla jatkossakin. Venäjällä on havaittu lännen, eskalaatiopelon takia, antavan periksi kovin helpolla, joten se tulee testaamaan länttä. Edesmenneen Martti J. Karin sanoja mukaillen – Venäjä kokeilee aina tikarilla, jos on pehmeää, painetaan lisää. Jos on kovaa, vedetään pois. Ukraina on kova mutta niin on oltava meidänkin!

Krasnohorivkan keskussairaala Venäjän prxy-joukkojen tuli-iskun jälkeen, 4. toukokuuta 2021.

Keväällä ja kesällä 2021 Venäjä suoritti lukuisia tuli-iskuja Itä-Ukrainan sotatoimialueella provosoidakseen Ukrainaa eskaloimaan sotaa. Illalla toukokuun 4. päivä tulituksen kohteena oli Krasnohorivkan keskussairaala. Tuolloin Ukraina ei vastannut voimalla toistuviin kranaatti- ja tykistökeskityksiin. Alle vuosi eteenpäin ensimmäisistä tuli-isku-kampanjoista ja Venäjän suurhyökkäys oli jo käynnissä.   

Me tiedämme, ettei Venäjä kunnioita ihmisoikeuksia – se on tehnyt lukuisia sotarikoksia miehitetyillä alueilla; tiedämme, miten Venäjä kohtelee miehitettyjen alueiden asukkaita; tiedämme Venäjän kaapanneen vähintäänkin kymmeniä tuhansia ukrainalaislapsia aikomuksenaan venäläistää heidät. Miehitettyjen alueiden asukkaiden ainoa toivo on Ukrainan voitto! Aselepo ja miehityksen jatkuminen sen sijaan – se tietää painajaista miljoonille ja kuolemaa mitä julmimmalla tavalla jopa kymmenille tuhansille ukrainalaisille. Kun puhumme aselevosta, meidän ei pidä unohtaa sitä todellisuutta, jossa miehitetyillä alueilla asuvat siviilit elävät.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

2. https://www.ohchr.org/en/statements/2021/07/address-ms-nada-al-nashif-deputy-high-commissioner-human-rights-47th-session 

3. https://archive.kyivpost.com/ukraine-politics/more-than-3500-ukrainians-illegally-imprisoned-in-donbas.html 

4. Andreas Umland ja Stanislav Aseyev: Donetsk’s ’Isolation’ Torture Prison-raportti.

5. Andreas Umland ja Stanislav Aseyev: Donetsk’s ’Isolation’ Torture Prison-raportti, s. 4.

6. https://rm.coe.int/report-on-crimean-tatars-by-dunja-mijatovic-commissioner-for-human-rig/1680aaeb4b  (lainaus s. 14).

7. https://2009-2017.state.gov/j/drl/rls/irf/2014religiousfreedom/index.htm#wrapper 

#StandWithUkraine 

Sotaväsymyksestä ja pelkuruudesta –

 

lännen strategia Ukrainan auttamiseen on väärä

Viime aikoina on ryhdytty kuiskuttelemaan entistä enemmän sotaväsymyksestä, jonka seurauksena puheet aselevosta ovat ottaneet ilmaa siipiensä alle. Tunnustan, minuakin väsyttää, erityisesti minua väsyttää läntisten johtajien saamattomuus ja suoranainen pelkuruus; kyllä, mistä muusta on kyse kuin pelkuruudesta kun ei uskalleta näyttää johtajuutta ja asettaa läntisten demokratioiden tulevaisuus oman aseman ja edun edelle?

Jos uskottelemme itsellemme, että saisimme painostettua Ukrainan aselepoon, niin seuraavaksi ainakin minulle herää kysymys siitä, että kuinka pitkäkestoinen tämä aselepo olisi, kuinka kauan lännessä uskotaan Venäjän kunnioittavan tällaista aselepoa? Ehkäpä johtajat lännessä laskevat yksiselitteisesti sen varaan, että tulevat sukupolvet joutuvat siivoamaan heidän jälkensä, aivan kuten he joutuvat siivoamaan monessa muussakin asiassa sen sukupolven jättämät jäljet, joka mahdollisti Venäjän brutaalin hyökkäyssodan Ukrainaan – eikä vain Ukrainaan vaan monen muunkin valtion alueelle.

Olen pohtinut vallitsevaa tilannetta kauan aikaa, itse asiassa paljon kauemmin, kuin Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkanut brutaali hyökkäyssota on kestänyt. Ja jos kuvailisin tämänhetkistä tilannetta Euroopassa, niin minulla on sellainen tunne, etteivät  tämän päivän demokratioiden johtajat ymmärrä sitä, että nyt emme elä enää vuotta 1938 vaan syyskuuta 1939 – eurooppalainen suursota on jo käynnissä. Ilmaistakseni asian toisin, olemme jo tilanteessa, jossa ei voida neuvotella aselevosta tai rauhasta, jollei se samalla tarkoita Venäjän ehdotonta antautumista.

Kuinka todennäköistä on, että Venäjä antautuisi nyt ehdoitta? Kysymys on retorinen. Me kaikki tiedämme siihen vastauksen ja meidän pitäisi myös tiedostaa se, että niin kauan kuin Venäjällä on sodankäyntikykyä jäljellä eikä se yhteiskunnallisesti ole merkittävällä tavalla muuttunut, se tulee (jossain vaiheessa) jatkamaan aloittamaansa sotaa. Yksistään viimeinen vuosikymmen on osoittanut meille ties, kuinka monta kertaa sen, että Venäjä kunnioittaa sopimuksia vain niin kauan kuin sille on siitä hyötyä ja tällöinkin se on hyvin halukas rikkomaan sopimuksen henkeä (sitä ajatusta, joka sopimuskumppanilla tai sopimuskumppaneilla siitä on – tämän näimme myös Krimin niemimaan miehitysoperaatiossa kevättalvella 2014).

Läntinen yhteisö on tehnyt Venäjän kohdalla lukuisia virheitä tämän vuosituhannen puolella. Ymmärrän sen, että Vladimir Putinin noustua valtaan hän oli useimmille ”tyhjä sivu”. Putinin Venäjä saattoi toteuttaa vuosituhannen ensimmäisinä vuosina melkoisia hirmutekoja Yhdysvaltojen käymän terrorisminvastaisen sodan varjolla. Yhdysvalloilla ei juurikaan ollut varaa tai halua kritisoida Venäjän toimia takapihallaan. Suomen kohdalla kyse taisi olla haluttomuudesta, vaikka Tarja Halosen presidenttikausilla nähtiin jo minkä suunnan Venäjä oli valinnut. Presidenttinä ollessaan Halonen muistutti meitä toistuvasti ihmisoikeuksista ja vähemmistöjen oikeuksista, paitsi tapauksissa, joissa olisi pitänyt ojentaa Venäjän johtoa. Halonen ja hänen seuraajansa Sauli Niinistö, kumpainenkin kertoivat kyllä yksityisesti ”toruneensa” Vladimir Putinia ihmisoikeusrikkomuksista ja vähemmistöjen kohtelusta mutta tyhmempikin ymmärtää sen, että ”torumiset” ovat merkityksettömiä, jos ne lausutaan Kremlin muurien sisäpuolella. Putinin kaltaiselle ihmiselle merkitystä on vain sillä, mikä näkyy ja kuuluu julki! Mutta vielä suurempi merkitys sillä on sorretuille – heille on kerrottava: välitämme teistä.

Pidän hyvin todennäköisenä, että Venäjän hallinnolle Georgian sota elokuussa 2008 oli koepallo, jolla testattiin lännen kykyä ryhtyä vastatoimiin. Venäjän johdossa, presidentti Dmitri Medvedev ja maan tosiasiallisena johtajana pääministeri Vladimir Putin, tulkittiin Barack Obaman hallinnon haluama suhteiden nollaus kevättalvella 2009, reilut puolivuotta Georgian sodan jälkeen, osoituksena heikkoudesta. Maailma muistaa ”suhteiden nollauksen” valokuvista hetkenä, jolloin Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov painoivat Genevessä suhteiden ”nollausnappia” maaliskuussa 2009. (1)

Näin jälkikäteen muistellen, ennen kevättalvea 2014 ja Krimin niemimaan miehitystä, Moskovassa koettiin muutamia hetkiä, jolloin Venäjän johto todennäköisesti tunsi jakkaransa huojahtelevan. Tällaisia hetkiä koettiin Venäjän duuman vaalien jälkeisissä mielenosoituksissa vuoden 2011 joulukuusta eteenpäin aina seuraavan vuoden syksyyn asti. Ei myöskään pidä unohtaa arabikevättä, joka koitui Venäjän liittolaisiin kuuluneen Muammar Gaddafin kohtaloksi ja oli koitua Syyrian presidentin Bašar al-Assadin kohtaloksi, jonka onnistui säilyttää asemansa alkuun Venäjän voimakkaan sotilaallisen tuen ja lopulta Venäjän suoran osallistumisen myötä.

Syyriassa al-Assadin hallinto käytti useita kertoja kemiallisia aseita omia kansalaisiaan vastaan, senkin jälkeen, kun Barack Obama ilmoitti kemiallisten aseiden käytön olevan ”punaisen linjan”, jota ei pidä ylittää. Syyrian hallinto Venäjän tuella ”koeponnisti” kyseisen punaisen linjan Yhdysvaltojen reagoimatta asiaan. Vladimir Putinille reagoimattomuus kertoi Yhdysvaltojen olevan heikon, olettamaani päätelmää alleviivasi se, ettei Yhdysvallat reagoinut siinäkään vaiheessa, kun Bašar al-Assadin hallinto toistamiseen ylitti tämän punaisen linjan. Syyriassa kaasuasetta käytti lopulta useampi taho, mutta vastuuta ei voi vierittää hallinnon harteilta.

Ghoutan kaasuiskun (elokuu 2013) jälkeen tapahtumat alkoivat edetä kiihtyvään tahtiin, myöhemmin syksyllä Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitš jätti allekirjoittamatta EU:n kanssa neuvotellun assosiaatiosopimuksen – eikä vähiten Venäjän kulissien takaisen pelin seurauksena. Putinin, kuten ei Janukovitšinkaan käsikirjoitukseen kuulunut vallan vaihtuminen Ukrainassa. Kumpikin todennäköisesti päätteli aiempien tapahtumien valossa kansan lähtevän kadulle, mutta, että valta vaihtuisi. Ehei, en usko, että sitä mahdollisuutta kumpikaan otti tosissaan huomioon loppuvuodesta 2013 veren virratessa ensimmäisen kerran Kiovan kaduilla. Kremlissä ryhdyttiin toteuttamaan omia suunnitelmia yhteenottojen yltyessä kaupunkisodaksi Kiovan ytimessä seuraavan vuoden puolella, Viktor Janukovitšin takertuessa epätoivoisesti valtansa viimeisiin rippeisiin. Kremlissä arpa heitettiin ja operaatio Krimin niemimaan miehittämiseksi aloitettiin helmikuussa 2014.

”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”. (2)

Muistan kuinka Sotšin olympialaisten jälkeen helmikuussa 2014 ensimmäiset ”tunnuksettomat sotilaat” eli ”pienet vihreät miehet” ilmaantuivat näkyville paikoille Krimin niemimaalla. Minä en niinkään hämmästynyt siitä, mitä tapahtui vaan siitä kuinka läntinen yhteisö ryhtyi toistamaan Kremlin sanomaa siitä, ettemme tiedä keitä joukot ovat. Tapahtumat etenivät Venäjän suunnitelmien mukaan, eräät asiantuntijat Suomessa toistivat Venäjän sanomaa sellaisenaan; toisinaan edeten tulkinnoissaan Kremlin julkituomaa sanomaa pidemmälle selitellessään Venäjän toimia parhain päin.

Seuraavina viikkoina ja kuukausina kansainvälinen media, aivan kuten mediatalot Suomessakin, jäi täysin Venäjän propagandamyllyn jalkoihin venäläisen narratiivin tullessa toistettua sellaisenaan. Ja kun huhtikuussa 2014 sota Itä-Ukrainassa – viikkojen alustuksen jälkeen – alkoi uutiset ja kolumnit täyttyivät sanoista: separatismi ja sisällissota. Sota Ukrainassa esiteltiin sisäisenä tapahtumana, hälytyskellot eivät soineet siinäkään vaiheessa, kun Venäjältä eteni toukokuun alkupuolella v. 2014 satoja tšetšeenisotilaita* Ukrainaan, ensin Mariupoliin ja sitten Donetskiin.

Venäjältä saapuneita Vostok pataljoonan militantteja Donetskissa, toukokuu 2014.*

Kuten jälkikäteen olemme saaneet tietää, jo toukokuussa 2014 Saksan lähetystön sotilasattasea oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla, nähden siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja, ajavan Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt. (3) Tämäkin tapahtui toukokuussa 2014 ja kun muistamme mitä tulevana kesänä tapahtui Venäjän ja Ukrainan rajaseudulla, Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen venäläisellä ilmatorjuntajärjestelmällä 17. heinäkuuta ja myöhemmin elokuussa nähty Venäjän asevoimiin kuuluvien joukkojen eteneminen Ukrainan itäosiin, Donetskin ja Luhanskin alueille, niin on suorastaan hämmentävää, että Venäjään ei ryhdytty jo tuolloin kohdistamaan päättäväisempiä (ja paljon ankarampia) vastatoimia mutta suorastaan vastuutonta on se, ettei Ukrainaa ryhdytty jo tuolloin avustamaan (sotilaallisesti ja tappavalla aseistuksella sekä koulutusavulla) määrätietoisesti.

Muistutan mitä Garri Kasparov kirjoitti vuosia sitten kirjassaan Talvi lähestyy, tähdentäen samalla, ettei Vladimir Putin ole Adolf Hitler (kuten Kasparovkin kirjassaan toteaa):

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (4)

Meidän on syytä ymmärtää se, että Vladimir Putinin Venäjä on jo valloittanut ”omat sudeettialueensa”. Mikäli Venäjälle annetaan aikaa ja mahdollisuus, se tulee keräämään voimia ja jatkamaan hyökkäystä joko Ukrainassa tai jossain muualla. Lännen alkuperäinen strategia ”Autamme Ukrainaa niin kauan kuin tarvitaan” on täysin väärä, tavoitteena alunalkaen olisi pitänyt olla Venäjän nujertaminen mahdollisimman nopeasti: Autamme Ukrainaa voittamaan Venäjän niin nopeasi kuin mahdollista.

Ja jos nyt kuvittelisimme, että Ukrainaa kehotettaisi vakavasti harkitsemaan aselepoa, kenties jopa rauhanneuvotteluja, niin läntiselle yhteisölle varmasti esitettäisi kysymys turvatakuista. Mitä turvatakuita me olisi valmiit Ukrainalle antamaan? Lähtöasetelma ei missään nimessä ole sama kuin Korean niemimaalla, vastapuolella on aggressiivinen ja imperialistinen Venäjä, joka käy Ukrainaa vastaan imperialistista hyökkäyssotaa. Olen varma, että Ukrainassa tiedostetaan asetelman ongelmallisuus, jonka tähden kahdenkeskiset turvatakuut voivat raueta välittömästi Venäjän uhatessa ydinaseen käytöllä. Eikä asetelmaa lainkaan paranna Yhdysvaltojen sisäinen hajaannus yhdistettynä mahdollisuuteen, että Donald Trump on republikaanien seuraava presidenttiehdokas.

Minä en näe kuin yhden ainoan mahdollisuuden, joka joko tuo pysyvämmän rauhan tai ainakin antaa meille kunnolla aikaa valmistautua (mahdolliseen) suursotaan, Venäjän sodankäyntikyky on murskattava Ukrainan aroille.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/yhdysvallat-ei-vielakaan-ymmarra-venajaa/#194c9420 

2. Kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 miehitetyllä Krimin niemimaalla.

3. https://areena.yle.fi/1-63493765  (viittaan Rüdiger von Fritschin kommenttiin ajassa 19:18 eteenpäin).

4. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 27-28.

*: Kyseiset joukot muodostivat nk. Vostok pataljoonan, joka oli miehitetty pääasiassa Ramzan Kadyroville lojaaleilla Tšetšenian sisäministeriön joukkojen vapaaehtoisilla ja venäläisvapaaehtoisilla. Ukrainan sodan ensimmäisenä kesänä kyseisen pataljoonan koostumus monipuolistui sen vahvuuden kasvun myötä.

#StandWithUkraine

Havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta, etelästä ja idästä

 ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat Donetskissa miehittäjää vastaan

Edellisestä tarkemmasta havaintokirjoituksesta Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta on vierähtänyt aikaa jo melkoinen tovi. Hiljaisuuteni ei suinkaan johdu siitä, ettei mitään olisi tapahtunut miehitetyillä alueilla tai etten ole kuullut mitään erikoisempia uutisia, asiantila on ennemminkin päinvastainen. Sensitiivisistä, sivulliset vaarantavista havainnoista olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta mitään. Tässä kirjoituksessa joitain havaintoja ja kommentteja viimeajoilta Venäjän miehittämiltä alueilta – eräissä tapauksissa jätän paikkakuntatiedot mainitsematta tyytyessäni kuvaamaan tapahtuma-aluetta ”piiri” tai ”alue” tasolla. Havainnot ovat pääasiassa kahdelta Venäjän miehittämältä alueelta, Ukrainan itäosista miehitetyn Donetskin alueelta sekä etelästä miehitetyltä Hersonin alueelta.

Venäjä on painostanut jo pidemmän aikaa miehitettyjen alueiden asukkaita ottamaan Venäjän passin. Mutta erityisesti tämän vuoden puolella, talvella ja kevään koittaessa painostus muuttui entistä aggressiivisemmaksi. Tietämäni mukaan kaikilla Venäjän miehittämillä alueilla lääkärissä käynti ja reseptien kirjoittaminen sidottiin Venäjän passiin, joten useimmilla säännöllistä sairaanhoitoa tarvitsevilla tai säännöllistä lääkitystä tarvitsevilla ei lopulta ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua miehittäjän painostuksen edessä ja ottaa vastaan sen passi ja samalla tulla osalliseksi miehittäjän ylläpitämää propagandanäytelmää. Saamieni silminnäkijäkuvausten perusteella jokainen passin vastaanottanut joutui osallistumaan tilaisuuteen, jonka luonne on hyvin propagandistinen, jopa vastenmielinen, jossa ihmisten oli luettava ”uskollisuusvakuutus” Venäjälle. Tilaisuus kuvattiin videolle ja tapahtuma toistettiin niin monta kertaa, kunnes se tyydytti miehittäjää. Kirjoitin silminnäkijähavainnon pohjalta kuvauksen kesällä –

Tilaisuus, jossa Venäjän passi luovutettiin, oli omanlaisensa episodi – propagandistinen näytelmä, jossa ukrainalaisia nöyryytetään miehittäjän toimesta. Tuntemamme perheen aviovaimo koetti lukea ”uskollisuusvakuutuksen” Venäjälle eli dokumentin, jossa passin saaja vakuuttaa uskollisuuttaan Venäjälle ja vannoo kunniansa kautta toimivansa täysin vapaaehtoisesti, niin nopeasti ja hiljaisella äänellä kuin mahdollista mutta se ei käynyt. Hänen piti lukea tämä dokumentti uudestaan niin monta kertaa, että se kelpasi näille venäläisille: se piti lukea voimakkaalla äänellä ja juhlallisesti! Tämän jälkeen heidän piti vannoa uskollisuutta Venäjän perustuslaille, joka kirjanen heille annettiin. Siinä hetkessä heidän teki mieli sylkeä kirjan päälle ja heittää se roskiin… (1)

Sairaanhoidon ja reseptilääkkeiden lisäksi lopulta myös eläkkeet ”sidottiin” Venäjän passiin. Miehittäjän ilmoituksen mukaan eläkkeet ja muut vastaavat korvaukset aiotaan maksaa vain sellaisille henkilöille, jotka ovat ottaneet Venäjän passin. Viimeisimpien etelästä (miehitetyt Zaporižžjan ja Hersonin alueet) ja idästä (miehitetty Donetskin alue) saamieni tietojen mukaan Venäjä ei kuitenkaan ole maksanut kuukausiin miehitettyjen alueiden asukkaille eläkkeitä tai mitään korvauksia. Tiedossani ei ole, onko syyskuussa järjestetyissä näytösluontoisissa ”aluevaaleissa” äänestäneille maksettu mitään korvauksia.

Venäjä on toimittanut miehitetyillä alueilla asuville ukrainalaisille Mir-maksukorttipalvelun kortteja. Kyseisen maksukorttipalvelun kautta Venäjällä kulkevat muun muassa maksettavat eläkkeet ja valtionhallinnon maksut jne. En kuitenkaan tiedä, kuinka kattava kyseisen maksukorttipalvelun verkko on Venäjän Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Ukrainaa tukeva DumpForums-hakkeriryhmä ilmoitti lokakuun lopussa hakkeroineensa venäläisen kansallisen maksukorttijärjestelmä Mirin, ryhmä ilmoittaa ladanneensa runsaasti mielenkiintoista tietoa Mir-maksujärjestelmän palvelimilta. (2) DumpForums-hakkeriryhmä on aiemmin tunkeutunut useiden venäläisten yritysten järjestelmiin, kuten matkanjärjestäjänä tunnetun Intouristin ja vakuutusyhtiö SOGAZ Life’n.

Tilanteesta kärsivät erityisesti pienituloiset eläkeläiset, joiden ei ole mahdollista saada vaivattomasti käyttöönsä ukrainalaisilla pankkitileillä olevia varojaan. Erityisen ongelmallinen tilanne on vuodesta 2014 alkaen miehitettyinä olleiden Itä-Ukrainan alueiden asukkaille, joista huomattava osa ei ole päässyt hoitamaan koronapandemian alun jälkeen pankkiasioitaan Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ei siirrytty miehittäjän (eli Venäjän) toimesta koronapandemian jälkeen normaaliin kanssakäyntiin rintamalinjan yli ennen helmikuussa 2022 alkanutta Venäjän suurhyökkäystä.

Tarkennuksena, vuoden 2021 aikana Itä-Ukrainan sotatoimialueella olivat jotkin yksittäiset rintamalinjan ylittävät tarkastusasemat satunnaisesti toiminnassa, esim. miehitetyn Horlivkan kupeessa sijainnut Majorsken tarkastusasema oli tällainen. Silläkään ei ollut vakiintuneita aukioloaikoja (Venäjän miehittämillä alueilla) ja se saatettiin sulkea miehittäjän toimesta ilman ennakkovaroitusta ja pitää tämän jälkeen suljettuna tunneista päiviin. Tällainen miehittäjän sattumanvarainen toiminta käytännössä esti siviililiikenteen rintaman yli. Miehitetyn Donetskin kaupunkialueen rintamalinjan ylityspaikoista siviililiikenteelle ei ollut avoinna yksikään, Olenivkan kautta miehitetyille alueille päästettiin venäläisten toimesta hätäapua sekä muita avustuskuljetuksia. Nämäkin kuljetukset lakkasivat reilusti ennen vuoden 2021 loppua, jonka jälkeen miehittäjä ryhtyi rajoittamaan kaikkea ETYJ:n Ukrainan monitorointimission liikkumista rintamalinjan yli.

Kuten tiedämme (esim. käynnissä olevan Gazan sodan myötä) kansainvälisten sopimusten mukaan miehittäjänä Venäjä on vastuussa miehittämiensä alueiden väestöstä. Tätä vastuutaan se ei kuitenkaan hoida, esim. miehitetyn Donetskin alueella Venäjä on (vesihuoltoa lukuun ottamatta) sitonut jopa hätäapua, kuten elintarvikeapua, erilaisiin vastikkeellisiin toimiin, kuten ”äänestämiseen” ns. vaaleissa. Venäjän punainen risti, joka on siis osa kansainvälistä punaista ristiä, ei ole mikään itsenäinen toimija vaan se on osa Venäjän hallinnon sortokoneistoa. Se on myös osallistunut väestön pakkosiirtoihin ja lasten pakkosiirtoihin miehitetyiltä alueilta Venäjälle. Valtaosaa näistä toimista ei voi perustella hädänalaisen väestönosan suojeluntarpeella vaan kyse on väestön pakkosiirroista, useissa tapauksissa toimiin sisältyy lasten kaappaamisia Venäjälle. Venäjän punainen risti on osallistunut vastaaviin laittomiin toimiin myös miehitetyllä Krimin niemimaalla ja muilla Venäjän miehittämillä alueilla.

* * *

Venäjällä on ollut käynnissä miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, Ukrainan hallussa olevan Avdiivkan ympäristössä, jo pidemmän aikaa operaatio kaupungin saarrostamiseksi. Offensiivi näytti maallikon silmin alkaneen hiukan yllättäen, vaikka yleisesti olikin mainittu Venäjän kokoavan joukkojaan idän miehitetyille alueille – pääasiassa kuitenkin Kupjanskin lohkolle. Edellinen ei tarkoita, etteikö Ukrainan tiedustelulla olisi ollut edes jotain käsitystä mahdollisista operaatioista alueella.

Näin jälkikäteen ajateltuna, eräät loppukesästä miehitetystä Donetskista saamani havainnot voivat itse asiassa kertoa välillisesti Venäjän valmisteilla olevasta operaatiosta. Tällaisia havaintoja ovat maininnat lisääntyneistä miespuolisten venäläissiviileiden määrästä kaupungissa. Ehkäpä kyse olikin Venäjän harhautuksesta, joukkoja siirrettiin ”siviileinä” kaupunkiin ja majoitettiin kesällä oppilaitoksiin ympäri kaupunkia? Ollessamme viimeksi yhteydessä Donetskin alueelle jokunen päivä sitten, kyselimme tilanteesta (mainitsematta mitään em. pohdinnastani) kaupungissa ja sen ympäristössä. Lähes koko ikänsä Donetskin alueella asunut henkilö kertoi ihmetellen epätavallisen runsaasta ei-paikallisten siviileiden liikkumisesta Donetskin alueella. Hän vertasi sitä kevääseen 2014, jolloin Donetskiin ilmaantui lyhyessä ajassa runsaasti ”Putinin turisteja” Venäjältä. Ikänsä alueella asuneet tunnistavat kielestä vieraat, venäjä ei ole samaa venäjää kaikkialla – puhumattakaan, että puhuisivat paikallista ”sekaleipää”, joksi Ukrainan itäosissa puhuttua ukrainan ja venäjän sekoitusta kutsutaan. Niin, ehkäpä Venäjä todellakin siirtää miehistöä hyökkäysalueille siviileinä hämätäkseen tiedustelua tai yrittäessään kätkeä joukkojen siirrot paikallisilta vastarintasoluilta. Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella vastarintatoimintakin alkaa nostaa päätään.

”Жовта Стрічка” eli ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat miehitetyssä Donetskissa miehityshallintoa vastaan. (3) 

Loppuun havaintoja etelästä, Venäjän miehittämiltä Zaporižžjan ja Hersonin alueilta, jossa Venäjä on ruvennut kiristämään paikallisia uudella tapaa. Näyttää siltä, että aiempi projekti, jossa paikallisia painostettiin ottamaan Venäjän passi on – ainakin väliaikaisesti – jäänyt taka-alalle. Nyt miehittäjän huomio kohdistuu ainakin siviiliomisteisten henkilöautojen ja pakettiautojen rekisterikilpien vaihtoon ukrainalaisista rekiasterikilvistä venäläisiin rekisterikilpiin.

Vaihdettaessa auton rekisterikilvet venäläiseen rekisterikilpeen, ajoneuvon omistajan on ehdottomasti luovutettava ukrainalaiset kilvet miehittäjälle.* Mikä herättää luonnollisesti pohdintoja siitä, että onko Venäjällä mahdollisesti jotain suunnitelmia näiden haltuun otettujen (takavarikoitujen) rekisterikilpien käytölle? Onko mahdollista, että Venäjä esimerkiksi sekoittaa rajaliikennettä lännessä ns. ukrainalaisinkilvin varustetuilla autoilla tai että se yrittää käyttää tällaisia kilpiä hämärissä operaatioissa lännessä?

Venäjä on myös ruvennut rajoittamaan siviililiikennettä osissa miehitettyä Hersonin aluetta, tällaisiin toimiin se on ryhtynyt Asovanmeren rannikolla. Maantieteellisesti samalla suunnalla, etenkin Melitopolin ja Henitšeskin välillä, miehittäjä on jatkanut linnoitustöitä sekä lisännyt sotilaiden ja muiden joukkojen määrää alueen tarkastusasemilla sekä risteysalueiden linnoitteilla.  

 

Marko

 

Kirjoituksen lähteet ovat paikallisia läheisiä ja tuttuja. Sota ja miehittäjän toiminta huomioiden, en kerro heistä mitään tarkempia tietoja. En edes asuinpaikkakuntaa tai piiriä. Muut lähteet:

1. Lainaus heinäkuussa 2023 kirjoitetusta blogista Russkij mir: uhkailua, pelottelua, nöyryyttämistä.

2. https://espreso.tv/khakeri-zlamali-sayt-operatora-rosiyskoi-platizhnoi-sistemi-mir-ta-vikrali-personalni-dani 

3. https://v-variant.com.ua/donetsk-tse-ukraina-v-okupovanomu-misti-aktyvisty-prodovzhuiut-proukrainski-aktsii-protestu/ 

*: Silminnäkijäkuvauksen mukaan venäläiset ovat rekisterikilpien suhteen jopa tarkempia mitä passien suhteen. Siinä missä monen miehitettyjen alueiden asukkaan oli mahdollista pitää itsellään Ukrainan passi (jos ymmärsivät valehdella venäläisille) joutuessaan ottamaan vastaan Venäjän passin, rekisterikilpien suhteen venäläiset ovat paljon tarkempia. Ukrainalainen rekisterikilpi on luovutettava venäläisille samalla kun venäläinen rekisterikilpi kiinnitetään autoon. Tiedossani ei ole, mitä omistajalle käy, jos autossa ei ole rekisterikilpiä ollenkaan, kun siihen kiinnitetään venäläinen rekisterikilpi.

Venäjällä oli Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla (ajallisesti ennen suurhyökkäyksen alkua) käynnissä vuosien ajan venäläistämisohjelma, jonka yksi kulmakivi oli Venäjän passien myöntäminen paikallisille. Kirjoitin aihetta sivuavan kirjoituksen syyskuussa 2020, Venäjän päämäärä – venäläistetty Donbas. 

#StandWithUkraine