Fennomatkat Pietarissa – viihdettä sivustaseuraajille

 

Tässä tapauksessa lyhyt ja ytimekäs alku ilman turhaa alustusta on paras mahdollinen alustus. Fennomatkat järjesti eräänlaisen ”seikkailuretken” Pietariin, retken parasta antia sivustaseuraajille ovat siihen liittyvät jälkiselvitykset syytöksineen:

”Fennomatkat keskeyttää rikosepäilyjen takia väliaikaisesti toimintansa ja selvittää pilottimatkalla 21.-23.10.2022 tapahtuneita laittomuuksia.

Fennomaan edustaja on toimittanut raportin koskien matkan aikana tapahtuneita väärinkäytöksiä, jotka hän todisti Pietarissa. Selvitys alkoi maanantaina, kun olin varmistanut matkalaisten turvallisen kotiinpaluun…”. (1)

Saagan kuvausta on alla olevan kuvakollaasin lisäksi löydettävissä ainakin Janus Putkosen telegram-tililtä sekä Kosti Heiskasen twitter-tililtä.

Niin herkullista kuin olisikin täyttää tämä kirjoitus joukolla kuvakaappauksia ja tyytyä siihen, on se minusta halpahintainen tapa lähestyä tätä tapahtumaa, joten tyydyn poimimaan viestivirrasta muutamia nimiä ja katsomaan mitä ne kätkevät taakseen. Aloittakaamme Fennomatkoista – mikä on Fennomatkat? Siitä huolimatta, että Kosti Heiskanen kuvailee Fennomatkoja (ja Fennomaata) omassa viestivirrassaan varsin reippain sanoin, niin tyydyn lainaamaan Fennomatkojen telegram-tiliä:

”Syksyllä 2022 alkavat Fennomatkat on Fennomaan ja Rustravel Oy:n välisen yhteistyön tulos, jota tukevat myös viralliset kumppanimme Venäjällä. Yhteistyössä tarjoamme luotettavat, hyödylliset ja mielenkiintoiset matkat Venäjälle ja venäläiseen maailmaan.” (2)

Julkikuva on siis tämä, jokainen lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä tapahtuneen ja sen läpikäynnin perusteella siitä, millaisesta toimijasta on kyse. Pystyykö se tarjoamaan luotettavia ja hyödyllisiä matkoja Venäjälle – mielenkiintoisia ne todennäköisesti ovat, mutta ehkäpä eivät sillä tavalla kuin asiakas toivoo.

Esittelytekstissä nousee esille myös nimi ”Fennomaa”, joka on Janus Putkosen hanke, jota hän nimittää ”suomalaisten patrioottien verkkotasavallaksi”. Fennomaata on markkinoitu Putkosen toimesta, hänen toimittamillaan alustoilla – kuten UMV-lehti – suomalaiselle Venäjää tukevalle laita- ja äärioikeistolle sekä salaliittoteorioihin hurahtaneille henkilöille ja ryhmille. Edellisten ryhmien lisäksi Fennomaata on markkinoitu globalisaation vastustajille – josta joukosta löytyy myös eräänlainen punaruskea siipi. Hanketta on markkinoitu samoin termein, joilla Kreml tällä hetkellä jakaa maailmaa, käytetään myös sanoja, jotka herättävät voimakkaan tunnelatauksen – kuten toistuvat viittaukset suomalaisuuteen ja patrioottisuuteen. Tehdään ero meihin ja niihin muihin, rakentaen voimakkaita jakolinjoja samalla tapaa kuin venäläispropaganda tekee.

Itsessään Fennomaa-hanketta olisi syytä tonkia tarkemmin; havaintojeni perusteella uskaltaisin kuitenkin väittää, ettei tämä ”verkkotasavalta” ole sitä miltä se näyttää ja millaisena se itseään markkinoi. Kyse voi olla muustakin kuin vain hyödyllisten idioottien hyväksikäytöstä samaan tapaan kuin VK (eli entinen VKontakte) ei vain ole ainoastaan venäläinen Facebookin vastine.

Fennomaan lisäksi esittelytekstissä mainittiin Rustravel Oy-niminen yritys. Kyseinen yritys on aiemminkin noussut esille suomalaisten kremliinien Venäjän liittyvän tai sitä sivuavan matkailun yhteydessä. Rustravel Oy:n taustalta löytyy Gergalon perhe, yrityksen perustaja on Oleg Gergalo, joka on toiminut myös FGUP:n* edustajana Suomessa. Tällä hetkellä Rustravel Oy:n hallituksen puheenjohtaja on Asiakastieto-verkkosivun mukaan Oxana Gergalo – tiedossani ei ole, mikä Oleg Gergalon rooli yrityksessä nykyään on. (3) Yritys (Rustravel Oy) itsessään saavutti muutaman tappiollisen vuoden jälkeen voitollisen tuloksen.

Rustravel Oy:n nimi nousi vähäisessä määrin esiin vuosia sitten, kun Suomesta järjestettiin Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen toimesta ”turistimatkoja” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ja kun sellaisia suunniteltiin järjestettävän enemmän myös miehitetylle Krimin niemimaalle. Tuolloin Johan Bäckmanin kirjoituksessa Tiedote kesämatkasta Donbassiin heinäkuussa 2016 annettiin seuraavia ohjeita:

”Matkakustannukset yhteensä noin 20 000 ruplaa (300 euroa), josta vain matka- ja hotellikulut maksetaan ennakkoon jokaisen huolehtiessa omat matkaeväänsä.

Huom! Lisäksi jokainen osallistuja on velvoitettu hankkimaan itse matkan ajaksi tarvittavan 2-kerta viisumin Venäjälle. Avustamme tarvittaessa myös viisumien järjestämisessä ja kyseessä on listahinnat viisumipalveluista (Rustravel). Viisumien hankinta on syytä suorittaa hyvissä ajoin kesäkuun aikana. (4)

Kyseessä oli ensimmäinen Bäckmanin ja Putkosen Itä-Ukrainan miehitetyille alueille järjestämistä matkoista. Vastaavia matkoja järjestettiin lopulta yhteensä kolme kertaa, niitä voi luonnehtia turistimatkan sijaan ennemminkin propagandamatkoiksi matkaohjelman, tapahtumien ja matkan luonteen vuoksi. Huomioitavaa on myös se, että jokainen matkalle osallistunut syyllistyi Ukrainan valtiorajarikokseen saapuessaan Itä-Ukrainan miehitetyille alueille suoraan Venäjältä.

Jo ennen kyseisiä matkoja Rustravelin nimi nousi esille kyseenalaisessa mutta olennaisesti kiinnostavammassa yhteydessä, se nimittäin löytyy Osasto Karhun sähköpostitse jaetusta informaatiokirjeestä:

”Sotilaspalvelus Donetskin kansantasavallan asevoimissa

- - -

Kaikki lähtee liikkeelle Venäjän monikertaviisumin hankinnasta. Huolehdi siitä, että passissasi on riittävästi voimassaoloaikaa. Suosittelemme kaikkia hankkimaan vähintään vuoden viisumin. Lähtiessäsi asennoidu vähintään 3–6 kuukauden palvelukseen, joka on myös yleinen vaatimus taisteluosastoihin hyväksymiselle.

Suosittelemme käyttämään Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevaa Rustravel-matkatoimistoa viisumien hankinnassa: https://www.rustravel.fi/.” (5)

Johan Bäckman ja Janus Putkonen ”markkinoivat” Osasto Karhuna suomalaisvapaaehtoisten joukkoa, joka värväytyi Venäjän riveissä taisteleviin joukkoihin miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Suomalaisten värväystoiminnassa oli aktiivisesti mukana lehtitietojen perusteella Johan Bäckman. Hänen värväämistä suomalaisista ensimmäisenä julkisuuteen tuli Petri Viljakainen, heinäkuussa 2015. (6) Yllä olevassa kuvakollaasissa on vain osa Venäjän riveissä taistelleista tai muulla tavalla työskennelleistä suomalaisista, kaikkiaan Venäjän riveihin on värväytynyt noin parikymmentä suomalaista. Suomalaisista vain osa on Bäckmanin värväämiä.

UMV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen lienee tuttu blogini lukijoille, joten häntä ei tarvinne esille tullutta laajemmin esitellä, sen sijaan Kosti Heiskanen voi olla tuntemattomampi toimijana, vaikka hän onkin aktivoitunut eri sosiaalisen median alustoilla Venäjän 24. helmikuuta alkaneen laajan hyökkäyssodan myötä ja agitoinut voimakkaasti Venäjän puolesta. Heiskanen syntyi suomalaisvenäläiseen perheeseen Pietarissa (silloisessa Leningradissa) vuonna 1978.

Heiskanen esitellään kuvatoimittajana, hän asui Saksassa tämän vuoden huhtikuuhun saakka, jolloin hänen kuvaillaan ”paenneen” Saksasta Venäjälle. Heiskasen menneisyydestä löytyy kiinnostava detalji vuodelta 2009, jolloin esillä oli Anton-pojan tapaus. Tuolloin toimittaja Kosti Heiskanen auttoi Paavo Salosta poikansa Antonin etsinnöissä. (7) Kyseiseen soppaan sotkeutui myös Johan Bäckman, joka tuolloin antoi lausuntoja Antonin äidin nimissä. Lokakuussa 2009 järjestetyssä tiedostustilaisuudessa Kosti Heiskanen ryöpytti Johan Bäckmania venäläismedioiden kirjoittelusta. (8)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://t.me/fennomatkat/21 

2. https://t.me/s/fennomatkat 

3. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/rustravel-oy-ltd/17439183/yleiskuva 

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/05/tiedote-kesamatkasta-donbassiin.html 

5. https://maanpuolustus.net/uploads/Sotilaspalvelus_Donetskin_kansantasavallan_asevoimissa.pdf 

Huom. tiedosto tallennettu maanpuolustus.net-sivustolle tarkoituksellisesti, koska on vaarana, että tiedoston laatijat poistavat sen verkosta ryhtyen välittämään informaatiota vain sähköpostitse. 

6. https://yle.fi/uutiset/3-12153718 

7. https://yle.fi/uutiset/3-5909159 

8. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2009102910511251 

Kirjoitukseni Osasto Karhusta: Suomalaismilitantit miehitetyssä Donbasissa – Osasto Karhu.

*: 

Bakhmut kestää

 

Kollaa kestää on meille suomalaisille tuttu, talvisodan Kollaan taisteluihin liittyvä sanonta, joka kuvaa meidän suomalaisten periksiantamattomuutta sekä talvisodan henkeä. Sanonnalla Kollaa kestää on vankka perusta, sillä Kollaanjoen rintama Laatokan Karjalassa kesti talvisodan loppuun saakka. Tänään reilut kahdeksan vuosikymmentä Kollaanjoen taisteluiden jälkeen Ukrainan itäosissa nähdään vastaavaa periksiantamattomuutta kuin suomalaisten toimesta Kollaalla, ukrainalaisten puolustaessa jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä, ovat puolustaneet jo yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan.

Ukrainan maavoimien 93. mekanisoidun prikaatin kalustoon kuuluva T-80BVK Bakhmutissa, vaunu on kaapattu venäläisiltä. (1 ja 2)

Venäläiset julistivat taistelun Bakhmutista alkaneen elokuun 1. päivä joukkojensa aloittaessa laajan hyökkäyksen kohti kaupungin kaakkoisosia epäsuoran tulen tukemana, offensiivin ensimmäisinä päivinä Venäjän ilmavoimat osallistui myös hyökkäyksen tukemiseen rynnäkkökoneillaan. Offensiivin ensimmäisinä päivinä venäläiset saivat aikaan paikallisia läpimurtoja, elokuun 4. päivä PMC Wagnerin palkkasotilaat etenivät Bakhmutin itäosiin saavuttaen Patrice Lumumban mukaan nimetyn kadun. (3) Patrice Lumumba oli itsenäisyysjohtaja ja Kongon demokraattisen tasavallan (maa tunnettiin vuosina 1971–1997 nimellä Zaire) ensimmäinen laillisilla vaaleilla valittu pääministeri heti sen jälkeen, kun maa oli hänen johdollaan saavuttanut itsenäisyyden Belgiasta kesäkuussa 1960. Lumumba teloitettiin katangalaisten sotilaiden toimesta, belgialaisten valvomana, 17. tammikuuta 1961.

Venäjä oli kohdistanut Bakhmutiin sotatoimia jo ennen elokuun alun offensiivia. Toukokuun 17. päivä venäläiset tulittivat kaupunkia tykistöllä ja raketinheittimillä. Tuli-iskussa menehtyi yhteensä viisi siviiliä, joukossa yksi taaperoikäinen lapsi. (4) Popasnan päädyttyä venäläisten käsiin 22. toukokuuta, Ukrainan asevoimat vetäytyi kaupungin alueelta linnoitettuihin asemiin Bakhmutin ympäristöön venäläisten aloittaessa hitaan, taisteluiden täyteisen etenemisen, kohti Bakhmutia.

Tulevina viikkoina (kesä-heinäkuussa) Itä-Ukrainassa käytiin raskaita taisteluita Venäjän yrittäessä murtaa ukrainalaisten puolustuksen ja linnoitteet alueen lukuisissa kaupungeissa ja niiden ympäristössä: Sjeverodonetskin taistelua seurasi taistelu Lysytšanskista; Lysytšanskin länsipuolella Siverskissä taisteltiin viikkojen ajan, kunnes syyskuun alkupuolella Venäjä vetäytyi alueelta; Vuhlehirs’kin lämpövoimalan (Вуглегірська ТЕС) hallinnasta taisteltiin viikkojen ajan – voimalan päätyessä venäläisten hallintaan 26. heinäkuuta tie kaakosta Bakhmutiin oli aiempaa vapaampi. Joukkojensa huollossa Venäjä kykeni hyödyntämään rautatieyhteyttä Venäjältä Debaltseveen, miehitetyssä Itä-Ukrainassa ja sieltä pikatieyhteyttä luoteeseen (M-03 eli E40 pikatie).

Ennen 1. elokuuta alkanutta offensiivia venäläiset kohdistivat Bakhmutiin ja sen ympäristöön epäsuoraa tulta, 27. heinäkuuta kaupunkiin kohdistuneessa tulituksessa menehtyi kolme siviiliä useiden siviileiden joutuessa sairaalaan. Heinä-elokuun vaihteen jälkeen kaupunkiin on kohdistettu toistuvasti raskasta tykkitulta sekä raketinheitintulta. Viimeisimpien viikkojen kuluessa, jolloin taisteluita on käyty aivan kaupungin rajoilla, kaupunkia on tulitettu käytännössä päivittäin erikaliiperisilla aseilla. Tulituksen ja taistelutoimien seurauksena menehtyneiden siviileiden lukumäärä nousee kymmeniin, aivan kuten vammautuneidenkin. Evakuoinneista huolimatta kaupunkiin on jäänyt siviilejä, suurin osa heistä elää tällä hetkellä kellareissa tai rakennusten pohjakerroksissa.

Bakhmutista on taistelut tähän mennessä viikkojen ajan, Venäjällä päävastuun offensiivista ovat kantaneet PMC Wagnerin palkkasotilaat sekä mobilisoidut ja pakkomobilisoidut joukot 1. ja 2. sekä kesällä perustetusta 3. armeijakunnasta, joiden lisäksi Venäjältä operaatioon on osallistunut myös muita palkkasotilasyksiköitä, kuten rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin taistelijoita. Taisteluun Bakhmutista on ottanut Venäjältä osaa myös osia 144. kaartin moottoroidusta prikaatista sekä 45. pioneerirykmentistä.

Viime aikoina on entistä enemmän kyseenalaistettu venäläisten Bakhmutin suunnalla jatkuvaa operaatiota, jossa aloite ainakin osin näyttää kääntyvän Ukrainan asevoimille onnistuneiden vastahyökkäysten myötä. Bakhmut on tärkeä liikenteen risteysasema, mikä on todennäköisesti yksi niistä syistä, miksi Venäjä halusi saada kaupungin haltuunsa, mutta kyetäkseen hyödyntämään Bakhmutin asemaa, olisi Venäjän pitänyt saada minimissään haltuunsa ratalinja Lymanista Siverskin kautta Bakhmutiin ja sieltä Horlivkaan, mutta tällöinkin raidelinja olisi ollut Ukrainan vaikuttamiselle altis koko matkaltaan. Lounais-kaakko-suuntaisen maantieyhteyden (M-03 pikatie) kokonaisvaltainen hyödyntäminen olisi edellyttänyt Venäjältä merkittävää läpimurtoa Donbasin alueella, johon maa ei missään vaiheessa kyennyt. Ukrainan onnistunut vastahyökkäys Harkovan alueella romahdutti lopullisesti Venäjän haaveet Donbasin offensiivin onnistumisesta, jonka jälkeen offensiivin jatko Bakhmutin alueella alkoi näyttää järjettömältä. Se oli kuin pään hakkaamista tiiliseinään!

Viikonlopun ja maanantain (24. lokakuuta) kuluessa Ukrainan asevoimat on onnistunut vastahyökkäyksillään etenemään kaupungin itä- ja kaakkoispuolella parhaimmillaan jopa parin kilometrin matkan ottaen haltuunsa alueita, (5) joista on taisteltu viikkojen ajan ja joiden miehittämisyrityksiin venäläiset ovat uhranneet suuren joukon miehiä ja kalustoa. Samalla kauempana idässä ja kaakossa venäläiset pystyttävät ns. Wagner linja-nimellä kutsuttua puolustuslinjaa, joka tällä hetkellä näyttää koostuvan paririvistä betonisia panssariesteitä, jotka sellaisenaan tuskin toimivat muuna kuin pienenä hidasteena, mikäli Ukrainan offensiivi alueella pääsee vauhtiinsa. (6) Ollakseen kunnollinen hidasta, panssariesteiden tulisi olla painavampia ja upotettuna kunnolla maastoon, lisäksi ”linja” tulisi varustaa telamiinoin ja muin estein sekä riittävän tehokkaalla ja oikein sijoitetulla panssaritorjunnalla. Venäjän pitäisi myös kyetä hidastamaan hyökkääjää (eli Ukrainaa) epäsuoralla tulella. Mistään tällaisesta valmistelusta ”linjalla” ei näy vielä merkkiäkään. Linjan kutsumanimi – Wagner linja – juontuu suoraan PMC Wagnerista ja sen omistaja-rahoittajasta Jevgeni Prigožinista. Ilkeämieliset ovatkin arvioineet linjan olevan vain yksi keino lisää varastaa valtiolta, jossa ”paskaa myydään kalliilla”.

Ukrainan Harkovan alueen onnistuneen vastahyökkäyksen myötä Bakhmut on menettänyt merkitystä liikenteen solmukohtana ja logistisena keskuksena – Ukrainallekaan se ei enää Harkovan alueella saavutettujen voittojen myötä ole niin merkittävä, mitä ennen sitä. Onko sitten joitain muita syitä sille, miksi Venäjä ei luovuta taistelua alueella?

Viime viikkoon saakka Bakhmutin alue oli käytännössä viimeinen alue, jolla Venäjän asevoimat saattoi ilmoittaa etenevänsä ja taistelevansa merkittävän kohteen hallinnasta, kun muualla Ukrainassa sen joukot olivat selkeästi puolustuskannalla tai joutuneet jopa vetäytymään (paniikinomaisesti) laajoilta alueilta. Luonnollisesti on tultu kauas Kiovan valtaamisesta ja Ukrainan kukistamisesta muutamassa päivässä, kun taistelua käydään reilun 72 000 asukkaan kaupungista, ja hiljalleen alkaa näyttää siltä, että Venäjä on häviämässä tämänkin taistelun. Onko siis kyse kyvyttömyydestä tunnustaa sitä, että taistelu on hävitty ja kun ei ole olemassa peräytymistietä epätyydyttävästä tilanteesta, Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia miehiä lisää?

Luonnollisesti on mahdollista, että taustalla on muitakin vaikuttumia sille, miksi taistelua alueella edelleen jatketaan. Tarkastellessamme tätä näkökulmaa, on huomioitava alueen luonnonvarat. Donbasin alueella tehtiin liuskekaasuporauksia ennen v. 2014 alkanutta sotaa, mahdollisia liuskekaasuvarantoja tärkeämpänä voidaan pitää Ukrainan kaakkois- ja eteläosien maametallivarantoja, joita tarvitaan ”vihreässä siirtymässä”. (7) Maametallien määrän arvioidaan olevan merkittävät, ja ne voivat olla eräs syy sille, miksi Elon Musk on ollut niin aktiivinen saamaan rauhaa Ukrainaan. Tällä hetkellä Kiina on merkittävä maametallien tuottaja (tämänhetkisistä hyödynnettävistä varannoista yli 90 prosenttia on siellä), siihen verrattuna Ukraina on monen mielestä otollisempi (ja eettisesti kestävämpi) tuotantokohde, mikä voi houkuttaa sopimaan rauhaa, jossa ukrainalaisten yli kävellään.

Liuskekaasuvarannot ja maametallit voivat myös motivoida Venäjää jatkamaan hiipunutta offensiiviaan. Onko jopa käynyt niin, että Moskovassa on jo ennalta jaettu osia Ukrainasta eri ryhmien kesken ja tällainen jako saa PMC Wagnerin omistajan ja rahoittajan Jevgeni Prigožinin uhraamaan miehiä Bakhmutin tähden? Hänelle nämä miehet, joista moni on värvätty PMC Wagneriin vankiloista ja muista rangaistuslaitoksista, ovat lopulta vain numeroita – uhrattavissa olevia yksiköitä. Sama pätee Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoineiden 1. ja 2. armeijakunnan (pakko)värvättyihin, joita on uhrattu alueen kulutussodassa kevään ja kesän kuluessa tuhansittain.

Kokonaiskuviossa en myöskään sulkisi pois sitä mahdollisuutta, että kyse on osin myös Venäjän sisäisestä valtataistelusta, jossa PMC Wagnerin voimaa heikennetään alueella, jolloin Prigožinin ”henkilökohtainen armeija” heikkenee ja sen synnyttämä sisäpoliittinen uhka pienenee. Luulisin, että Moskovassa jo useampi taho valmistautuu tulevaan ymmärrettyään, ettei sota Ukrainassa suju lähellekään suunnitellulla tapaa. Tähän valmistautumiseen kuuluu myös vihollisen heikentäminen – Prigožinin kohdalla kuvioon tulee tällöin väistämättä PMC Wagnerin pitäminen kiireisenä. Taitavin pelaaja toteuttaa tämän vieläpä siten, ettei Prigožin hahmota tilannetta.

Edellinen on kuitenkin vain spekulaatiota. Tärkeintä on, että Bakhmutin puolustus kestää! Kuin myös se, ettei ukrainalaisten yli ja ohi ryhdytä neuvottelemaan heille epäedullista pakkorauhaa.

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/BuschModelar/status/1583818134724562945 

2. https://twitter.com/UAWeapons/status/1548398780805832705 

3. https://amplifyukraine.eu/%E2%9D%97%EF%B8%8F-the-wagner-pmc-supported-by-russian-artillery-was-able-to-break-through-to-patrice-lumumba-street-in-bakhmut-from-the-eastern-side-insider-reports-that-an-afu-roadblock-was/

4. https://www.ukrinform.ua/rubric-regions/3486548-kilkist-zertv-obstrilu-budinku-u-bahmuti-zrosla-do-pati-sered-nih-dvoricna-ditina.html 

5. https://twitter.com/Tendar/status/1584239998613983232 

6. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1584114448465555456 

7. https://twitter.com/Ohra_aho/status/1580172139553902593

Lähteinä hyödynnetty myös Rob Lee’tä, tohtoriopiskelija The Department of War Studies at King's College London; Anton Gerashchenko’a, Ukrainan sisäministerin neuvonantaja; The Mineral Resources of Ukraine -artikkelia. 

Bakhmut on muutakin kuin maantie- ja rautatiekeskus, se on Artwineryn (entinen Artemovsk Winery) samppanja--menetelmällä valmistettujen kuohuviinien koti. Sodassa taisteluita on käyty lähimmillään ”kivenheiton” päässä maanalaisista saleista, joissa Artwineryn kuohuviinit valmistuvat.

Sanoilla on merkitystä, perinteinen media epäonnistuu toistuvasti Ukrainan sodasta uutisoidessa

 

Ukrainan reilut kahdeksan vuotta kestänyt sota eskaloitui helmikuun lopulla Venäjän aloitettua usean rintaman hyökkäyksen perimmäisenä tavoitteenaan Ukrainan miehittäminen ja nykymuotoisen Ukrainan valtion tuhoaminen – käytännössä kyse on tuhoamissodasta, mikä tuntuu olevan monelle mahdoton ymmärtää (tai hyväksyä). Ehkäpä tuhoamissota tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta kaiken sen jälkeen mitä meille on opetettu peruskoulussa ja mitä meille on toistettu yhteiskunnallisessa keskustelussa holokaustista ja siitä, ettei sen voi antaa tapahtua enää uudestaan, vaikka onhan näinkin tapahtunut jo ennen Ukrainaa kohdannutta tuhontaa.

Venäjän ryhdyttyä usean rintaman hyökkäyssotaan, toivoin hetken ajan, että luotettava perinteinen media Suomessa (ja muualla Euroopassa) kiinnittäisi huomiota uutisointiin ollen erityisen huolellinen sen suhteen millaisin termein sotatapahtumia Ukrainassa kuvattaisi. Ukrainan sotavuosien (muistamme, että Ukrainassa on sodittu keväästä 2014 lähtien) kuluessa olin – toisinaan tuskastumiseen saakka – turhautunut siihen, kuinka suomalaisetkin mediat kerta toisensa jälkeen syyllistyivät epätäsmällisyyksiin tai suorastaan toistivat Kremlin propagandaa uutisartikkeleissaan.

Ikäväkseni olen huomannut, etteivät toimitukset ole kyenneet riittävään tarkkuuteen uutisissaan, mikä on sinänsä harmi, koska Suomessa on lukuisia Ukrainan sodasta erinomaisesti raportoivia toimittajia (kuten Yleisradion Antti Kuronen) ja tiedän, että ainakin eräissä mediataloissa toimittajille järjestettiin koulutustilaisuuksia kevättalvella, jotta pahimman Kreml-disinformaatio ei päätyisi uutistekstiin, jotta se tunnistettaisi riittävän varhain.

Aiempien sotavuosien aikana olen aina toisinaan, ehkäpä hiukan osoitellen, kirjoittanut suomalaismedioiden epäonnistumisista Ukrainan sotauutisoinnissa. Helmikuun 24. päivän jälkeen olen joutunut tarttumaan samaan teemaan jonkun kerran, ensimmäisen kerran niinkin pian kuin maaliskuun 7. päivä havaittuani MTV:n julkaisseen luokattomasti laaditun sotauutisen Ukrainasta. (1)* Kyseisessä uutisessa päädyttiin kritiikittä toistamaan Donetskista kotoisin olevan mutta Venäjän kansalaisuuden vuoden 2014 jälkeen saaneen olympiaurheilija Marina Goliadkinan Instagram-päivityksen, jossa tämä – täysin valheellisesti toteaa – Donetskissa kaiken olevan rikki, tuhottu.

Ukrainan kontrollissa helmikuussa 2022 ollut Piskyn kylä Donetskin kupeessa oli jo tuolloin lähes täysin tuhottu, samoin on käynyt Mar’inkan kaupungille Donetskin lounaispuolella Venäjän yritettyä valloittaa sen lukuisia kertoja mutta Donetsk ei ollut helmikuussa 2022 tuhottu. Se ei ole sitä vieläkään, toisin kuin Mariupol, jonka rakennuskannasta venäläiset tuhosivat valloitusvaiheessa suurimman osan. Todennäköisesti Venäjän olympiajoukkueeseenkin kuuluneen Goliadkinan Instagram-päivitys oli tarkoin harkittu disinformaatio-operaatio, jolla toistettiin (tunnetun henkilön kautta) Venäjän virallista narratiivia ”kahdeksan vuotta pommitetusta Donetskista”, jota myös suomalaispropagandistit ja disinformaatikot innokkaasti toistavat.

MTV:tä paremmin ei ole onnistunut Yleisradiokaan, jonka elokuun 3. päivä julkaisema ja Elsa Osipovan toimittama katsaus antoi minulle edellisen kerran kimmokkeen kirjoittaa hiukan tarkemmin suomalaismedioiden epäonnistumisista uutisoidessaan Venäjän brutaalista hyökkäyssodasta. (2) Todellisena kimmokkeena silloiselle kirjoitukselle oli Osipovan toimittaman katsauksen täysin epäonnistunut otsikko – Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa myös hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen.

Kriittisen palautteen myötä, jota myös allekirjoittanut laittoi toimitukselle, artikkelin otsikko muutettiin muotoon – Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa sodan lisäksi kampanjaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen.

Elsa Osipovan laatiman artikkelin alkuperäisessä otsikossa korvaan särähti sanamuoto ”hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”. Huomio kiinnittyi erityisesti sanaan ”hienovaraista”. Aivan kuin sellaisessa toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena Venäjällä on (oli) miehittämillään alueilla asuvien ukrainalaisten kielen ja kulttuurin sekä kansallisen identiteetin tuhoaminen, on mitään ”hienovaraista” vaikka tämä tuhonta pantaisikin toimeen hiljaisuudessa ja kameroilta piilossa.

Seuraavassa kuvakollaasissa esimerkkejä suomalaismedioiden viimeaikaisten uutisten epäonnistuneista sanavalinnoista. Esimerkkien uutisissa toistuu Venäjän propagandan käyttämien termien toistaminen sellaisenaan, tai Venäjän tekojen kuvaaminen – tilanne huomioiden – täysin väärällä termillä, kuten ”evakuointi” vaikka kyseessä on laiton väestön pakkosiirto, tai ”kansanäänestys” vaikka kyseisellä toimituksella ei ollut mitään tekemistä kansanäänestyksen kanssa. Kyse oli Kremlissä ohjatusta näytelmästä, jossa tulos oli jo ennalta määritelty.

Suomalaismedioiden rinnalla myös kansainvälisesti tunnetut ja luotettavina pidetyt mediat ovat syyllistyneet toistuvasti harhaanjohtavien termien käyttöön sekä Venäjän propagandan välittämiseen sellaisenaan, kuvassa muutama tällainen esimerkki. Itse asiassa näyttää jopa siltä, että kansainväliset mediat ovat suomalaismedioita huolimattomampia uutisoinnissaan (toki kyse on vain omista havainnoista, ei kattavasta tutkimuksesta).

On todennäköistä, että osa suomalaismedioiden julkaisemista uutisista on suoria käännöksiä läntisten uutistoimistojen uutisvirrasta, jolloin uutistoimittajat eivät ole ajatelleet tarpeeksi kääntämänsä tekstin sisältöä, tai pahimmassa tapauksessa eivät ole tarpeeksi hyvin perehtyneitä aiheeseen, jolloin ikävämpiäkin huteja voi tulla kohdalle. Toisaalta Ukrainassa on sodittu jo keväästä 2014 lähtien, tämän ajan uutistoimituksia on myös huomautettu uutisten sisällöstä ja käytetyistä sanavalinnoista, joten luulisi, että jossain vaiheessa toimitusprosessi hioutuisi sille mallille, etteivät typerimmät sanavalinnat enää pääse seulasta läpi. Mutta ei!

Sanojen ohella myös kuvat ja grafiikat voivat välittää disinformatiivista viestiä tukien näin Venäjän valheellista tarinaa. Elokuussa 2020 Yleisradion Ykkösaamu-ohjelmassa haastateltiin tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, jolloin ohjelman karttagrafiikkaan oli päätynyt hyvin ikävä virhe – Krimin niemimaa oli merkitty osaksi Venäjää. (3)** Virheet erilaisissa karttagrafiikoissa ovat toistuvia, ja sikäli ikäviä, että tekstiä on helppo muokata, mutta televisio-ohjelmien karttagrafiikat jäävät elämään, aivan kuten käy perjantaiselle (21. lokakuuta 2022) Ylen aamu-tv:n hyvin sekavalle karttagrafiikalle, joka virheellisen tiedon ohella on muullakin tapaa hyvin tulkinnanvarainen – mielestäni tällainen kartta puutteineen ei edes saisi päätyä tv-lähetykseen, jonkun olisi pitänyt olla hereillä. (4) 

Tiedostan, ettei työ uutistoimituksessa ole helppoa, virheitä sattuu itse kullekin, mutta kun selkeitä virheitä sattuu kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden perään, niin Ukrainan sotaa kaikki nämä vuodet aktiivisesti seuranneena ja aiheesta paljon kirjoittaneena (ja medialle uutisista oikaisupyyntöjä laatineena), tämä samojen virheiden ja epätäsmällisyyksien toistuminen uutisissa turhauttaa. Nyt se turhauttaa entistä enemmän, koska ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä sen suhteen mikä kenenkin rooli on, että Venäjä on miehittäjä, joten sitä tulisi kohdella myös sellaisena viestinnässä sen sijaan, että toistetaan Venäjän väittämät sellaisenaan.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://app.mtvuutiset.fi/artikkeli/8371656

2. Lähteistetty blogini Yleisradion mahalasku, jossa toimittajan katsausta on tarkasteltu lähemmin.

3. https://areena.yle.fi/1-50331163#autoplay=true

4. https://areena.yle.fi/1-50970907?autoplay=true 

Yllä olevien eriteltyjen lähteiden ohella olen käynyt läpi suuren joukon BBC:n, Reutersin ja AFP:n uutisia sekä sosiaalisen median päivityksiä – sama pätee myös suomalaismedioihin. Kuvakollaaseihin päätyi esimerkkeinä vain pieni joukko syksyn epäonnistuneesta uutistarjonnasta.

*: Blogini viittaamastani MTV:n uutisesta: MTV-3-uutiset disinformaation levittäjänä.

**: Kyseinen Ykkösaamun virheellinen karttagrafiikka, josta lähetin tuolloin palautetta myös Yleisradion uutistoimitukseen.

#StandWithUkraine #CrimeaIsUkraine

Lisää pohdintaa logistiikasta – Venäjän miehittämä eteläinen Ukraina

 

Lokakuun 1. päivä julkaisemassani kirjoituksessani Venäjän osittaisesta liikekannallepanosta (Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle) ja sen kokemista ongelmista, viittasin Venäjän huoltoon luvaten palata teemaan tarkemmin lähitulevaisuudessa. Lähitulevaisuus on epämääräinen käsite, viikonpäivät sitten julkaisin kirjoitukseni ”Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina”, jonka luonnollinen jatko tämä kirjoitus on. Tässä blogissani keskityn tarkemmin Venäjän miehittämään Krimin niemimaan ja etenkin Venäjän 24. helmikuuta 2022 jälkeen miehittämiin Hersonin ja Zaporižžjan alueisiin.

Kuten edellisessäkin kirjoituksessani viittasin, Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rautatieverkon hyödyntämiseen. Käytännössä hyödynnettävissä oleva rataverkko on Venäjän sodankäynnin kannalta elintärkeä, joka konkreettisella tavalla tuli osoitettua todeksi Venäjän helmikuun lopulla alkaneen offensiivin kuluessa, jolloin usea Venäjän hyökkäyskärki hyytyi sen jälkeen, kun niiden ei onnistunut saada haltuunsa elintärkeitä rataverkon osia. Ukrainan pohjoisosissa Venäjä ei onnistunut miehittämään Tšernihiviä, kuten ei Sumyakaan ympäristöineen, Harkovaankin kohdistuneiden hyökkäysten terä taittui kehäteillä.

Epäonnistuminen näiden alueiden valtauksessa yhdessä muutenkin yltiöpäisen suunnitelman kanssa, sai aikaan sen, ettei Venäjän onnistunut huoltaa joukkojaan Kiovan, Tšernihivin kuten ei Sumynkaan alueilla. Harkovan alueella asetelma oli Venäjälle otollisempi pitkälle kesään, kunnes raskaat taistelut yhdistettynä Ukrainan epäsuorantulen vaikutukseen romahduttivat joukkojen taistelutahdon (ja ne lähtivät lipettiin jättäen taakseen runsaasti kalustoa ja materiaalia).

Sen sijaan Ukrainan eteläosissa Venäjän onnistui saavuttaa joukkojen huollon kannalta avainkohteita hyvin pian 24. helmikuuta alkaneen laajan, monen rintaman, offensiivin alun jälkeen. Venäläisten onnistui saavuttaa offensiivin ensimmäisinä päivänä Dneprin etelärannan Hersonia vastapäätä ja saada haltuunsa vahingoittumattomina Dneprin ylittävän Antonivskyin maantiesillan ja siitä ylävirtaan sijaitsevan rautatiesillan. Aivan kuten miehitetyltä Krimin niemimaalta luoteeseen, Dneprille suuntautunut offensiivi alkoi onnistuneesti, saavuttivat miehitetyltä Krimin niemimaalta koilliseen, kohti Melitopolia hyökänneet joukot, menestystä jo ensimmäisinä päivinä.

Ukrainan puolustussodan kannalta epäonnistuminen oli se, että miehitetyltä Krimiltä Džankoista koilliseen Novooleksiivkaan rakennettu rautatie päätyi Venäjän haltuun vahingoittumattomana alkuosaltaan, mukaan lukien Syvašin eli Mätämeren ylittävä pengerrettyrautatie siltoineen. Venäläisten hyökkäyskärki saavutti Melitopolin jo 25. helmikuuta – taisteluita kaupungista käytiin 1. maaliskuuta saakka, jolloin Venäjä oli saanut Melitopolin keskeiset osat haltuunsa. Sittemmin Melitopolin alueesta on kehittynyt eräs eteläisen Ukrainan vastarintataistelun ja sodankäynnin keskeisiä alueita.

Venäjän onnistuneet operaatiot Hersonin ja Melitopolin suunnalla edesauttoivat sitä järjestämään joukkojen huollon alueella sen saadessa rautatiekuljetukset toimimaan jo maaliskuun alkupuolella. Toisaalta pitkälle kevääseen etelässäkin Venäjän tosiasiallisesti hallitsema alue käsitti useimmiten kaupungit ja isommat taajamat sekä näiden välisen tie- ja rautatieverkon. Laajat maaseutualueet olivat (ja ovat edelleenkin) etenkin öisin vastarintajoukkojen toimialuetta, josta ne suorittivat yhdessä Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen kanssa hyökkäyksiä venäläisten huoltoverkkoa ja tukikohtia vastaan – uskaliaimmat hyökkäykset kohdistuivat Melitopolin lentokentän sekä Hersonin kansainvälisen lentokentän alueelle perustettuja venäläistukikohtia vastaan.

Venäläisten ammusvarikko Nova Kah’ovkassa Ukrainan HIMARS-iskun jäljiltä.

Ennen tämänhetkiseen tilanteeseen perehtymistä on järkevää vilkaista alueen karttaan, jotta Venäjän kannalta merkityksellisestä rataverkosta saa paremman kuvan – karttaan olen tehnyt jonkin verran merkintöjä, ratapihojen ohella olen merkinnyt eräitä Venäjän logistiikan kannalta merkityksellisiä paikkakuntia. Kartta pohjautuu liveuamap.com verkkosivulla julkaistuun karttaan. Huomioitavaa kuitenkin on se, etteivät kaupunkien sisäiset rataverkot näy kartalla täydessä tarkkuudessaan.

Venäjän miehittämästä Krimin niemimaasta on myöhemmin oma erillinen, tarkempi, kartta. Alla olevaan karttaan olen kuitenkin merkinnyt olennaisia kohteita Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta.

Siitä huolimatta, että Asovanmeren pohjoisrannikko on Mariupolista Hersonin alueelle Venäjän miehittämää, alueelle sijoitettujen joukkojen huolto ei välttämättä ole niin helppoa kuin ensinäkemältä kuvittelisi, etenkin kun Venäjä joutuu enenevissä määrin turvautumaan maantiekuljetuksiin, jolloin sen kapasiteetin riittämättömyys tulee ilmi. Donetskin etelä- ja lounaispuolella kuukausien ajan käytyjen raskaiden taisteluiden myötä alueen liikenneyhteydet ovat väistämättä kehnossa kunnossa – liikennöitävässä kunnossa olevaa ratayhteyttä ei nähdäkseni ole lainkaan miehitetyn Donetskin sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden välillä Venäjän aiheutettua tykistöllään ja panssarikalustollaan Volnovakhan alueen infralle hyvin suuria vahinkoja. Kaupungin rakennuskannasta suurin osa vaurioitui vakavasti tai tuhoutui täysin 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa. Donetskista etelään rakennetun H-20 pikatien linjaus kulkee lähimmillään alle seitsemän kilometrin päässä rintamasta. Mikäli tie edes on liikennöitävässä kunnossa, on se Ukrainan tykistön kantaman piirissä.

Mariupoliin on maantieyhteys Venäjältä (Taganrogista), kaupunkia on myös mahdollista huoltaa meritse sekä lännestä, Berdjanskin suunnasta M-14 pikatietä myöten. Berdjanskiin on todennäköisesti edelleen toimiva huoltoyhteys maantien ohella myös rautateitse Tsernihivkan kautta, joten materiaalin toimitus miehitetyltä Krimin niemimaalta alueelle on mahdollista, joskin osalta matkaa yhteydet ovat Ukrainan vaikuttamiselle alttiit. Aivan kuten Mariupolin, myös Berdjanskin satamaa Venäjä on käyttänyt joukkojen huoltoon. Toisaalta Berdjansk on myös Ukrainan ballististen ohjusten kantaman piirissä. Ukraina on hyökännyt kaupungin satamaa vastaan ballistisilla ohjuksilla (OTR-21 Totška-U), (1) lisäksi ukrainalaiset vastarintataistelijat sekä erikoisjoukot ovat tehneet iskuja myös Berdjanskin alueella.

Venäjän huoltoa Melitopolista pohjoiseen ja Novobohdanivkan kautta itään sekä länteen vaikeuttaa ukrainalaisten erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden operointi alueella, rataverkko on ollut jo kuukausien ajan heidän kohteena. Tarvittaessa rataa vastaan ja radan varrella sijaitsevia varastoja vastaan voi iskeä myös tykistöllä sekä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä. Etenkin ratalinja Novobohdanivkasta itään on Ukrainan epäsuoran tulen vaikutuspiirissä. Novobohdanivkasta länteen Ukraina on kohdistanut tulta erityisesti Nova Kah’ovkan alueelle sekä Dneprin poikki rakennettua Kah’ovkan vesivoimalaitoksen patoa ja sen päälle rakennettua tietä ja rautatietä vastaan. (2) Ukraina on tulittanut patotietä etenkin M142 HIMARS raketinheittimillä aiheuttaen tielle huomattavia vahinkoja. Venäläisten raskain kalusto ei välttämättä voi ylittää Dnepriä Kah’ovkan patotietä myöten. Etelämpää Hersonin kohdalta Dneprin ylittäminen raskaammalla kalustolla Antonivskyin maantiesiltaa kuin myös ylävirtaan sijaitsevaa rautatiesiltaa myöten on mahdotonta, niinpä Venäjä joutuukin turvautumaan erilaisiin lauttoihin kyetäkseen huoltamaan Dneprin länsirannalla sijaitsevat joukkonsa.

Arvioiden mukaan Dneprin länsirannalla sijaitsevat venäläisjoukot tarvitsevat 400 kuorma-autolastillista materiaalia päivässä taistelussa ollessaan. (3) Todennäköisesti Venäjä ei ole kyennyt toimittamaan tätä määrää materiaalia Dneprin länsirannalle pitkiin aikoihin, mikä lienee eräs syy venäläisten rintaman romahtamiselle taannoin Dneprin läntisen rannan miehitysalueen pohjoisosissa. Viimepäivien viestit alueelta venäläisten heikosta taistelutahdosta ja kurittomuudesta kertovat ongelmien jatkumisesta ja Venäjän kyvyttömyydestä ratkaista niitä. (4)

Koska itä-länsi-suuntainen huoltoreitti Asovanmeren pohjoisrannikon poikki Zaporižžjan ja Hersonin alueille on Ukrainan vaikutukselle altis, Venäjän miehitysjoukkojen huollon kannalta Krimin niemimaa on avainasemassa. Niemimaa, josta Venäjä on yrittänyt rakentaa ”uppoamatonta lentotukialusta” miehitysvuosien kuluessa, (tähän mennessä nähdyn perusteella onnistumatta siinä). Venäjän sotakoneen toiminnan kannalta keskeisessä asemassa on miehitetyn Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitseva Džankoin kaupunki, joka on niemimaan rautatieliikenteen merkittävin risteysasema, samalla myös tärkeimpiä yksittäisiä kohteita Kertšinsalmen ylittävien siltojen ohella, jos Venäjän huoltoon alueella haluaa vaikuttaa.

Käsittelen Krimin niemimaan erityisluonnetta hiukan myöhemmin, mutta nyt muutama olennainen huomio Džankoin asemaan logistisena keskuksena sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden huollon logistisena keskuksena. Kuten alustuksessa viittasin Džankoista koilliseen rakennettu rautatieyhteys päättyi offensiivi vaiheessa Venäjän haltuun vahingoittumattomana. Niinpä Venäjän oli   mahdollista toimittaa materiaalia Syvašin eli Mätämeren ylittävää pengerrettyä, sillalla varustettua, junarataa myöten Novooleksiivkaan ja myöhemmin kaupungista eteenpäin Venäjän saatua rataverkon haltuunsa. Venäjän huoltoa alueella helpotti myös se, että miehitetyltä Krimiltä Henitšeskiin johtavat sillat jäivät sen haltuun ehjinä yhtä lukuun ottamatta, jonka ukrainalainen sotilas henkensä uhraten räjäytti.

Alueelta saamieni tietojen mukaan Novooleksiivkan ja Melitopolin välisen rataosuuden pieniin kyliin ja kaupunkeihin Venäjä on perustanut lukuisia ammus- ja polttoainevarikoita sillä ajatuksella, että kylien asukkaat toimivat ihmiskilpinä estäen näin Ukrainaa iskemästä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä tai ballistisilla ohjuksilla näihin varastoihin. Saman suuntaisesti junaradan kanssa on rakennettu E-105 pikatie Novooleksiivkasta Melitopoliin, tie ylittää Syvašin siltaa myöten ja miehitetyllä Krimin niemimaalla, Džankoissa, tie yhtyy niemimaan tieverkostoon.

Džankoi on keskeisessä roolissa myös Krimin niemimaan ja Hersonin välisessä liikenteessä. Kaupungista luoteeseen rakennetun rautatien toinen pää on Dneprin vastarannalla Hersonissa, jossa se vasta yhtyy Ukrainan muuhun rataverkkoon. Koska Dneprin ylittävä rautatiesiltakaan ei ole liikennöitävässä kunnossa, venäläisten huoltojunat on purettava viimeistään Poiman alueella. Poiman ulkopuolella (luoteeseen) Konkan ja Verkhnya Konkan yhtymäkohdan lähellä on myös purku- ja lastausalue sekä jokirannassa sovelias paikka, jossa lauttoja voi lastata, ja uittaa Dneprille ja Hersoniin asti. Poimasta Oleškiin on teollisuusrata, jossa on myös mahdollista purkaa ja lastata junia sekä uittaa lautoilla raskasta kalustoa vesireittejä Hersoniin.

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Perekopin kannaksen kautta Hersonin alueelle vie E97 pikatie sekä T2202 kantatie. Armiansk kapealla Perekopin kannaksella on luode-kaakko-liikenteen merkittävimpiä keskuksia. Kaupungin koillispuolella, Filativkan kylän alueella, sijaitsi yksi venäläisten miehitysvuosien aikana käyttöön ottama kenttätukikohta ja materiaalivarasto, johon se myös siirsi miehistöä ja kalustoa ennen 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia.

 

Erityishuomioita miehitetystä Krimin niemimaasta

Venäjän tarkoituksena oli rakentaa miehittämästään Krimin niemimaasta eräänlainen ”uppoamaton lentotukialus” – linnoitus – jolta hallita koko Mustanmeren aluetta. Ukraina on onnistunut tähän mennessä toteuttamaan useita merkittäviä iskuja niemimaan alueella, sen ohjushyökkäys Sakin lentotukikohtaan oli ensimmäinen todella merkittävä isku niemimaalle. Operaatio Džankoin kaakkoispuolella sijainneelle ammusvarikolle, osoitti Venäjän huollon haavoittuvuuden – iskun seurauksena vaurioitui myös Džankoin ja Azovsken välinen junarata (rata oli poissa käytöstä joitain päiviä). (5)

Merkittävin operaatio oli kuitenkin 8. lokakuuta toteutettu hyökkäys Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan. (6) Todennäköisesti rekka-autolla kuljetettu räjähdelasti räjäytettiin salmen ylittävällä maantiesillalla (rekka oli matkalla Venäjältä miehitetylle Krimin niemimaalle). (7) Räjähdys romahdutti yhden autokaistaparin kokonaisuudessaan vaurioittaen toista. Räjähdyksen seurauksena viereisellä junaradalla ollut polttonesteitä kuljettanut juna syttyi palamaan. Tunteja kestäneen polttonestepalon kuumuus on vaurioittanut vähintäänkin junarataa (kenties molempia niistä), mahdollisesti myös rautatiesillan rakenteita.

Venäjän miehittämän Krimin niemimaan erityislaatuisuudesta julkaisin kirjoituksen 15. syyskuuta 2022 – ”Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle”.

Mutta viime aikojen tapahtumien vuoksi on järkevää huomioida niemimaan tilanne vielä kertaalleen. Etenkin kun on ilmeistä, ettei se ole sellainen ”uppoamaton tukialus”, kuten Venäjällä toivottiin sen olevan. Niemimaallakin on omat haavoittuvuutensa, jotka vain korostuvat nyt kun liikennöinti Kertšinsalmen ylittävillä silloilla on hyvin rajoittunutta tai korjausten vuoksi täysin estynyttä viime lauantaisen (8. lokakuuta) iskun jäljiltä. Tällä hetkellä Venäjä turvautuu perinteiseen lauttaliikenteeseen huoltaakseen niemimaata ja siellä sijaitsevia joukkoja. Raskas kalusto ei voi tällä hetkellä käyttää lainkaan salmen ylittävää maantiesiltaa. Ennen Kertšinsalmen ylittävien siltojen rakentamista, maantie- ja rautatiekuljetukset niemimaalle kulkivat lauttaliikenteellä salmen poikki.   Tärkein lauttareitti kulki jo ennen Venäjän miehitystä Kertšin kaupungin ja Port Krymin (Krim, Ukraina) ja Port Kavkazin (Venäjä) välillä.

Liikennöintimäärät Kertšinsalmen ylittävillä silloilla olivat merkittävät ennen iskua ja siltojen merkittävää vaurioitumista (yksi ajoratapari sortui usean siltapilarin matkalta täysin).

Keskimääräiset liikennöintimäärät Kertšinsalmen ylittävillä silloilla vuorokaudessa (ennen 8. lokakuuta 2022):

luokka	kappaletta
henkilöautot tms.	15 000
linja-autot	160
kuorma-autot tms.	860
matkustajajunat	3–4
tavarajunat	12 (kumpaankin suuntaan)

Siltojen kautta kuljetettiin miehitetylle Krimin niemimaalle lastia yli 13 miljoonaa tonnia vuodessa.

Venäjä avasi sillat liikenteelle näytösluontoisesti vuorokausi iskun jälkeen, jolloin rautatiesiltaa myöten salmen ylitti väitetysti 1–2 lyhyttä tavarajunaa hidasta vauhtia ajaen. Lokakuun 9. ja 10. päivä maantiesiltaa myöten ajettiin henkilöautoja saattueissa (10 autoa per saattue) puolen tunnin välein, kriittisissä osissa vain yksi ajokaista oli käytössä. Viime päivinä, siltojen kunnostus- ja korjaustöiden ollessa käynnissä liikennöintiä ei ilmeisesti ole ollut lainkaan. On myös hyvin epätodennäköistä, että rautatiesilta kestäisi säännöllistä tavarajunaliikennettä. (8)

Venäjän miehittämällä niemimaalla Kertšin ja Port Krymin alueella on useiden kilometrien mittaisia rekkasumia. Ukrainalaisen uutissivusto Krym realiin mukaan jonossa on yli tuhat rekkaa, ja että venäläisillä on kuljetuksiin käytössä vain neljä lossia. (9)

Toimiva rataverkko on Venäjälle joukkojen huollon kannalta merkittävä, Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on sille elintärkeä reitti – etenkin kun laivaston mahdollisuus operoida niemimaan lännenpuoleisilla merialueilla on vähintäänkin rajoittunut sen jälkeen, kun Ukrainan onnistui vallata Käärmesaari takaisin ja ulottaa iskut miehitetyn Krimin niemimaan länsirannikolle saakka. Iskuja on tehty useita, aiemmin luettelemieni merkittävien lisäksi pienempiä lennokeilla sekä mahdollisesti erikoistoimintamiesten ja paikallisten vastarintataistelijoiden yhteisoperaatioina. Isku Kertšinsalmen siltoja vastaan on ainakin osin halvaannuttanut Venäjän huollon, miehitetylle niemimaalle koottujen varastojen avulla sen on mahdollista huoltaa joukkojaan miehittämillään alueilla jonkin aikaa. Toisaalta alueelta kantautuneiden tietojen mukaan, venäläissotilaiden tilanne on jo nyt kehno. Tuhannet sotilaat ovat olleet rintamalla kuukausia, puutteellisella huollolla ja vähällä levolla. Aiheellinen kysymys lienee se, että onko Venäjällä nyt kykyä huoltaa joukkojaan alueella.

Venäjän ongelmia lisäävät Ukrainan säännölliset iskut sen huoltoverkkoa vastaan miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sen ohella, että Ukraina ulottaa vaikuttamisensa myös miehitetylle Krimin niemimaalle. Keväällä ja kesällä Ukraina toteutti iskunsa joko epäsuoraan tuleen turvautumalla tai erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden operaatioilla, syksyn myötä Ukrainan ilmavoimat on toteuttanut useita taistelulentoja Dneprin varrella sijaitsevia venäläisten huoltotukikohtia vastaan. Samalla myös aselajit ovat toteuttaneet yhteisoperaatioita poistaakseen pelistä venäläisten raskasta ilmatorjuntaa, jota on käytetty ilmatorjunnan ohella myös maamaalien pommittamiseen (käytännössä kohteet ovat olleet laajoja siviilikohteita ja venäläisten iskut luonteeltaan terroripommituksia).

Ukrainan onnistunut vastahyökkäys Hersonin alueen länsiosassa (vastahyökkäys jatkuu edelleen), onnistunut operaatio Kertšinsalmen ylittäviä siltoja vastaan ja pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän huoltoverkkoon voi tarkoittaa myös sitä, että Ukraina – Venäjän heikkouksia – hyödyntäen valmistelee kolmatta laajaa offensiivia venäläisiä vastaan. Tapahtuuko tämä Zaporižžjan alueella vai jossain muualla – entä mikä vaikutus Valko-Venäjän joukkojen siirroilla on Ukrainan mahdollisiin tuleviin operaatioihin. Uhka pohjoisesta voi pakottaa Ukrainaa huomioimaan selustansa tarkemmin, mikä saattaisi tuoda Venäjälle sen tarvitsemaa aikaa huoltaa ja varustaa joukkonsa ennen talvea. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissani arvioinut, en usko, Venäjän valmistautuneen talvisodankäyntiin, joten jollei se pysty huoltamaan ja varustamaan joukkojaan kunnolla, edessä tulee olemaan sille hyvin ankara talvi (miestappiot nousevat suuriksi, etenkin jos Ukraina onnistuu vaikuttamaan logistiseen ketjuun tulevinakin viikkoina).

Venäjä ei ole tähän mennessä osoittanut kyvykkyyttä muokata toimintatapojaan korjatakseen puutteitaan. En oikein jaksa uskoa, että se pystyy siihen tulevienkaan viikkojen ja kuukausien kuluessa, etenkin kun edessä on rospuuttokausi ja lopulta talvi, riittävän kylmine säineen, että se riittää romahduttamaan sotilaiden kyvyn sotia, jos varusteet eivät ole kunnollisia eikä huolto pelaa riittävän hyvin. Viime viikkojen kuvat ja videot ukrainalaisten iskuista huoltokolonnia vastaan antavat ymmärtää sen, että ukrainalaiset tietävät Venäjän akilleenkantapään ja suuntaavat iskujaan myös sitä vastaan.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://news.usni.org/2022/03/25/satellite-images-confirm-russian-navy-landing-ship-was-sunk-at-berdyansk

2. https://en.defence-ua.com/news/another_strike_on_a_dam_in_southern_ukraine_completely_disables_russian_supplies_in_the_area_video-3839.html 

3. https://twitter.com/PToveri/status/1564565282173198336 

4. https://twitter.com/Flash_news_ua/status/1580458807192215552 

5. https://twitter.com/Archer83Able/status/1559524995495329792 

6. http://www.hisutton.com/Attack-On-Kerch-Bridge.html 

7. https://yle.fi/uutiset/74-20000988 

8. https://twitter.com/AlderForrest/status/1578657816079843328 

9. https://yle.fi/uutiset/3-12658867 

Blogissani olen myös hyödyntänyt myös Trent Telenkon sekä Thomas C. Theinerin logistiikkaan liittyviä havaintoja, joiden lisäksi olen käyttänyt tässä kuin myös aiemmassa blogissani paikallisia kontaktejani ja heidän havaintoja. Donetskin alueen osalta myös omia kokemuksiani alueesta. 

#StandWithUkraine 

Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina

 

Kirjoituksessani Venäjän osittaisesta liikekannallepanosta (Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle) ja sen kokemista ongelmista, viittasin Venäjän huoltoon ja sen todennäköisestä toimimattomuudesta seuraaviin ongelmiin rintamalla. Niin ikää logistiikan ongelmakohtiin olen viitannut myös syyskuisissa kirjoituksissani ”Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla” sekä ”Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle” ja nyt palaan teemaan parin kirjoituksen verran, joissa karttoja hyödyntäen pohdiskelen logistiikkaa Venäjän kannalta ensin miehitetyn itäisen Ukrainan osalta ja toisessa kirjoituksessa miehitetyn Krimin niemimaan sekä miehitettyjen Hersonin ja Zaporižžjan alueiden osalta.

Kuten tiedettyä, Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjällä tavoitteena on se, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai lähemmäs. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se lisää ongelmia Venäjän huollolle.

Kevään lopulla ja kesän ensimmäisellä puoliskolla Venäjä kykeni hyödyntämään rataverkkoja eräillä rintamalohkoilla, mikä osaltaan vahvisti sen kykyä suorittaa massiiviseen tulekäyttöön perustuvaa hyökkäystä osassa Luhanskin ja Donetskin alueita sekä Harkovan alueen eteläisimmissä osissa Venäjän koettaessa valloittaa Donbasin alueen. Voimakkaasta tulenkäytöstä huolimatta Venäjän ei kuitenkaan saavuttanut tavoitettaan Ukrainan itäosissa, läpimurtoa Donbasissa. Yksi merkittävä syy Venäjän hyökkäyksen hyytymiselle varhaisessa vaiheessa kesää on nähdäkseni Ukrainan länneltä saama aseapu, jolla kyettiin vaikuttamaan kohteisiin kymmenien kilometrien päässä rintamasta. Esim. kesäkuun 19. päivä Ukrainan asevoimat tuhosi merkittävän ammusvarikon miehitetyssä Itä-Ukrainassa Hrustalnyissa 80 kilometriä rintamalta. (1) Eikä Hrustalnyissa sijainneen ammusvarikon tuhoaminen jäänyt ainoaksi laatuaan. Loppukevään jälkeen Ukrainan asevoimat on päivittäin vaikuttanut sellaisiin kohteisiin Venäjän miehittämillä alueilla, jotka ovat joukkojen huollon kannalta merkittäviä. (2)

Luonnollisestikaan Ukrainan kyky vaikuttaa vihollisen huoltoon ei heti näkynyt menestyksenä rintamalla. Arvioisin tämän osaltaan johtuneen siitä, että Venäjän oli ollut mahdollista valmistella joukkojaan alueella riittävän kauan aikaa. Keväällä 2014 alkaneen sodan kuluessa Venäjä on perustanut miehitetyn Itä-Ukrainan alueelle suuren joukon merkittäviä huoltotukikohtia ja vielä suuremman joukon erikokoisia ammusvarikoita, joista osa sijoitettiin aivan kaupunkien ytimeen – kuten Donetskissa tehtiin sijoittamalla useita ammusvarastoja, varastoja ja logistisia keskuksia keskustan tuntumaan tai kaupunkialueelle. (3) Expodonbas on näyttely- ja messuhalli Donbas Arenan pohjoispuolella oli tällainen kohde, joka on ollut valokuvien, satelliittikuvien ja videoiden perusteella sotilaallisessa käytössä sotavuosien ajan, ja säästynyt Ukrainan iskuilta aina 17. kesäkuuta 2022 asti, jolloin Ukrainan asevoimat kohdisti tuli-iskun messuhalliin. (4)

Jos lähtökohtanamme on se, että Ukrainalla oli ennalta suunnitellut vaikuttamisensa tietyllä tapaa (esim. ensimmäisessä vaiheessa ammusvarikot ja huoltovarikot, toisessa vaiheessa ratapihat, kolmannessa vaiheessa esikunnat, kasarmit jne.) Tällä hetkellä Ukraina näyttää kohdistavan iskuja idän miehitetyillä alueilla ammusvarikoiden ohella merkittävässä määrin liikenteen solmukohtiin ja ratapihoille sekä tiedettyihin (tunnistettuihin) esikuntakohteisiin – kuten PMC Wagnerin esikunnan Venäjän miehittämässä Popasnassa, Ukrainan itäosissa. (5)

Ilovaiskin ratapihaa aamulla 8. lokakuuta 2022, Ukrainan öisen keskityksen jälkeen.

Iskut ratapihoille alkoivat jo kesällä, jolloin Donetsk-Jasunuvata-alueella Ukrainan asevoimat toteutti tykistöllään lukuisia iskuja raideverkkoa vastaan. Iskuja on kohdistettu myös Ilovaiskiin (noin 40 kilometriä rintamasta), joka on merkittävä – jollei merkittävin – Venäjältä miehitetyn Donetskin alueelle suuntautuvan raideliikenteen risteysasema. (6) Ilovaiskissa Venäjältä, Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta, Ukrainaan vedetty ratalinja haarautuu Donetskin ja Makiivkan kaupunkeihin suuntautuviin, pääasiassa rahtiliikenteen käyttämiin ratoihin ja sitten pohjoiseen suuntautuvaan ratalinjaan, joka Krynytšnassa haarautuu useampaan suuntaan, joista yksi vie Jasynuvatan kautta Donetskin päärautatieasemalle ja sieltä kaupungin halki lounaaseen.

Helmikuun 24. päivä alkaneessa offensiivissa venäläisten panssarijoukot ja tykistö tuhosi Volnovakhan Donetskin eteläpuolella lähes täydellisesti, on siis hyvin epätodennäköistä, että Donetskista länteen ja etelään suuntautuva rataverkko liikennöitävässä kunnossa alueella. Toiseksi Donetskin ja Volnovakhan välillä rintama on paikoin vain parin kilometrin päässä ratalinjasta, mikä omalta osaltaan rajoittaa kaikkea liikennöintiä alueella (myös liikennöintiä alueen tiestöllä).

Tässä vaiheessa on luontevaa perehtyä karttaan tarkemmin, koska jatkossa tulen kohdistamaan huomion entistä tarkemmin rataverkkoon ja eräisiin logistiikan kannalta tärkeisiin paikkakuntiin. Kartta pohjautuu liveuamap.com verkkosivulla julkaistuun karttaan, johon olen tehnyt omia merkintöjä. Huomioitavaa on kuitenkin se, ettei kartalla näy kaupunkien sisäiset rataverkot täydessä tarkkuudessa.

Osia Donetskin ja Luhanskin alueista on ollut Venäjän miehittämä ja hallinnassa keväällä 2014 alkaneesta sodasta lähtien. Kyseiselle alueelle Venäjä ehti perustaa lukuisia huoltotukikohtia ja varikoita lähes kahdeksan vuotisen sodan kuluessa. Olen aiempina vuosina blogikirjoituksissani käsitellyt kyseisten huoltotukikohtien verkostoa, jonka merkittävimmät tukikohdat sijaitsivat alueilla, joille oli vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjasta jopa yli 50 kilometriä, ja joihin Ukraina ei tuolloin saanut vaikuttaa (Minskin sopimukset) ja joiden rakentamisen edessä kansainvälinen yhteisö osoittautui voimattomaksi ollen samalla haluton vaikuttamaan Venäjään pakotteilla tms. Huoltotukikohtia sijaitsi muun muassa Torezin ympäristössä, samoin H’rustalnyin alueella sekä Buhaivkan ympäristössä. Samoin lukuisten miehitetyillä alueilla sijaitsevien kaupunkien alueilla oli erilaisia varastoja ja varikkoja, kuten kirjoituksessani aiemmin viittasin.

Venäjän, vuodesta 2014 lähtien, miehittämille Donbasin alueille johtaa kaksi merkittävää ratalinjaa. Toisen, Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta kulkevan ratalinjan kuvailin aiemmin, kyseinen linja ylittää Venäjän miehittämän rajan Avilo-Uspenkan kohdalla. Omien havaintojeni mukaan vuosien 2014 ja 2022 alun välillä venäläisten kannalta merkittävämpi oli se, joka ylitti rajalinjan miehitetyille alueille Gukovon kohdalla Venäjältä ja jonka tarkkailu oli erityisen haasteellista (ja jolla ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden ei ollut mahdollista vierailla – tarkkailu oli suoritettava kuulohavaintojen perusteella ja tuolloinkin rajoitetusti). Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ensimmäinen merkittävä raideliikenteen keskus on lähes välittömästi rajan ylittämisen jälkeen Dovžanskissa (ent. Sverdlovsk), josta rata haarautuu pohjoiseen edeten Krasnodonin kautta kohti Luhanskin kaupunkialuetta ja länteen, jossa ratalinjan toinen pää sijaitsee Debaltsevessa, joka on alueen poikittaisen raideliikenteen merkittävin risteysasema. Mikä on syy sille, miksi kaupungista taisteltiin niin raskaasti tammi-helmikuussa 2015 ja miksi Venäjä käytti kaupungin valtaamiseen runsaasti asevoimiensa joukkoja.

Venäjän 24. helmikuuta jälkeen miehittämiin Ukrainan itä- ja pohjoisosiin johtaa Venäjältä enää yksi ratalinja. Valuykista Urazovon kautta Venäjän miehittämään Troitskeen (noin 20 kilometriä Ukrainan takaisin valtaamista alueilta), josta raidelinja on mahdollisesti koko matkalta Stanytsia Luhanskaan saakka liikennöitävässä kunnossa. Huomioitavaa on kuitenkin se, että Ukraina pystyy vaikuttamaan tykistöllään ja raketinheittimillä ainakin Starobilskiin saakka.

Vastaavasti Venäjältä Troitsken kautta Svatoveen johtava P-66-tie on koko matkaltaan Ukrainan tykistön ja raketinheittimien vaikutuspiirissä. Svatove on alueella Ukrainan vastahyökkäyksen merkittävimpiä kohteita toimiessaan venäläisten logistisena keskuksena. Tien katkaisu tai Svatoven valtaus vaikeuttaisi merkittävästi alueelle sijoitettujen venäläisten huoltoa, etenkin kun samalla Kreminnaan (etelässä) kohdistuu paine Lymanin suunnalta.

Huomio kannattaa kiinnittää siihen, että koko miehitetyn Luhanskin alueen pohjoisosan kantatieverkosto on hyvin harvaa. Sjeverodonetskin aluetta lukuun ottamatta alueella ei myöskään ole merkittäviä kaupunkikeskittymiä, ratalinjojakin Venäjältä johtaa alueelle vain yksi, mikäli idässä Stanytsia Luhanskan ja Millerovon, Venäjällä, välistä rataosuutta ei ole kunnostettu ja paikoin rakennettu uudelleen. Edellisten ohella on syytä pitää mielessä se, että alueelle sijoitettujen venäläisjoukkojen määrä on alueen kokoon verrattuna varsin vähäinen ja näistäkin joukoista huomattava osa on sijoitettu pitkälle rintamalle sekä etelässä Bakhmutin lohkolle, jossa venäläiset iskevät päätään seinään yrittäessään valloittaa kaupungin. Operaatioon osallistuvat joukot koostuvat pääasiassa PMC Wagnerin taistelijoista sekä (pakko)värvätyistä ja mobilisoiduista joukoista.

Ukrainan kannalta haasteellisin miehityksestä vapautettava alue sijaitsee Donetsk-Horlivka-Sjeverodonetsk alueella ja siitä itään kohti Venäjää menevällä vyöhykkeellä, jossa Venäjän on mahdollista turvautua ratalinjoihin joukkojen huollossa (junaradat miehitetylle alueelle Avilo-Uspenkan ja Gukovon kautta) sekä urbaanin ja paikoin hyvinkin tiheästi rakennetun alueen tarjoamiin puolustusasemiin. Toisaalta voimakas vastahyökkäys Luhanskin alueen pohjoisosien kautta saattaisi avata Ukrainalle mahdollisuuden vaikuttaa huoltolinjoihin nykyistä merkittävästi syvemmälle miehitetyille alueille. Pidän todennäköisimpänä sitä, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Donbasin keskeisimmille alueille sijoitettujen venäläisjoukkojen huoltoon pitkäkestoisella kampanjalla, heikentäen näin venäläisten taistelukykyä ja sen myötä taistelutahtoa.

Mikäli Ukraina aloittaa pitkän tykistökampanjan Venäjän keskeisimpiä raideliikenteen keskuksia vastaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, näkisin, että sen on mahdollista pakottaa Venäjä operoimaan aiempaa kauempana rintamasta olevilla ratapihoilla ja näin pidemmällä aikavälillä kuormittaa venäläisten huoltoa. Vuodesta 2014 miehitettyjen alueiden tieverkko on paikallistenkin mukaan monin paikoin hyvin huonossa kunnossa, teiden asfaltoinnit ja kunnostukset ovat jääneet tekemättä, mikä omalta osaltaan vaikuttaisi myös venäläisten käytössä olevan kaluston kuntoon. (Keskeisimpien raideliikenteen keskusten joukkoon kuuluvat Ilovaisk, Debaltseve ja Altševsk).

Vaikka Asovanmeren pohjoisrannikko on Donbasista Hersonin alueelle Venäjän miehittämää, alueelle sijoitettujen joukkojen huolto ei ole niin helppoa kuin ensinäkemältä kuvittelisi. Donetskin etelä- ja lounaispuolella on käyty raskaita taisteluita kuukausien ajan, liikenneyhteydet ovat väistämättä kehnossa kunnossa – liikennöitävässä kunnossa olevaa ratayhteyttä ei nähdäkseni ole lainkaan miehitetyn Donetskin sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden välillä.

Mariupoliin on maantieyhteys Venäjältä (Taganrogista), Mariupolista on vastaavasti maantieyhteys miehitettyyn Berdjanskiin (M-14 pikatie), jonne on todennäköisesti edelleen toimiva huoltoyhteys rautateitse Tsernihivkan kautta, joten materiaalin toimitus miehitetyltä Krimin niemimaalta alueelle on teoriassa mahdollista, joskin Ukrainan vaikuttamiselle altis. Raideyhteys Melitopolista pohjoiseen ja Novobohdanivkan kautta itään on ollut jo kuukausien ajan ukrainalaisten vastarintataistelijoiden ja erikoisjoukkojen kohteena, tarvittaessa rataa vastaan voi iskeä myös tykistöllä sekä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä.

Viime aikoina on pohdittu jo sitä, että toteuttaako Ukraina vastahyökkäyksen seuraavaksi Zaporižžjan alueella. Rohkeimmissa visioissa se kohdistuisi jopa Melitopoliin saakka, entäpä maltillisempi operaatio Tokmakiin ulottuen (noin 30 kilometriä nykyiseltä rintamalinjalta) ratalinjan katkaisten, jonka seurauksena Venäjän poikittainen huolto alueella vaikeutuisi entisestään. Tokmakiakin houkuttelevampi kohde voisi olla Novobohdanivka (53 kilometriä rintamasta), jolloin poikittaisen ratalinjan ohella Melitopolin ja Hersonin välinen suorahko raideyhteys katkeaisi. Riippumatta siitä millaisen operaation Ukraina alueella suorittaa, on sillä vaikutusta Venäjän itä-länsi-suuntaiseen huoltoon. Ja vaikka Ukraina ei ryhtyisi alueella mihinkään laajempaan operaatioon maavoimillaan, pystyy se jo nyt vaikuttamaan ja vaikeuttamaan Venäjän huoltoa alueella.

Useiden viikkojen tykistökampanja erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden iskuilla höystettynä heikentäisi Venäjän alueelle sijoittamia joukkoja, vaikeuttaen myös niiden varustautumista talveen (mikäli kunnollinen varustautuminen on edes mahdollista, koska Venäjällä näyttää olevan myös pula sotilaiden talvivarusteista). Keskitalvella Venäjän miehittämillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla lämpötila laskee lähelle nollaa tai hiukan sen alle, mikä tarkoittaa sitä, että Venäjän on kyettävä toimittamaan joukoille riittävästi elintarvikkeita, polttoainetta ja muuta varustusta, jotta joukot selviävät talvesta, joten jo pelkkä huoltoon vaikuttaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa miehittäjän kyky käydä puolustustaistelua romahtaa.

Tässä kirjoituksessa on kuitenkaan käsittele tämän syvällisemmin Venäjän miehittämiä Hersonin ja Zaporižžjan alueita, kuten en Venäjän miehittämää Krimin niemimaatakaan, palaan tähän teemaan seuraavassa kirjoituksessani. Kyseisten alueiden huoltoon vaikuttaa merkittävästi myös varhain tänään (8. lokakuuta 2022) toteutettu isku Kertšinsalmen siltaa ja rinnalla kulkevaa rautatiesiltaa vastaan. (7) Iskun seurauksena maantiesillan toinen autokaistapari romahti parista kohtaa, toisen vaurioituessa huomattavasti. Rautatiesilta vaurioitui myös pahoin öljyä (polttoainetta) kuljettaneen junan pitkään kestäneen palon seurauksena. Oma osaamiseni ei riitä arvioimaan kuinka kauan kestää, kunnes rautatiesilta saadaan liikennöitävään kuntoon, vai saadaanko sitä ollenkaan. Onko kuumuus vaurioittanut rakenteita liikaa.

Siltojen ollessa poissa käytöstä, Venäjä pyrkii huoltamaan miehittämäänsä Krimin niemimaata lauttojen avulla  Kertšinsalmen poikki, kuten ennen siltojen rakentamista.* Venäjän kannalta ongelmana vaan on se, että sillan valmistumisen jälkeen se on siirtänyt näitä lauttoja muualle, kysymys kuuluukin, että kuinka pian se saa lauttoja alueella ja kuinka moni niistä on edelleen liikennöitävässä kunnossa. Huolto on myös järjestettävissä rahtilaivoilla ja vähäisemmässä määrin ilmasillan avulla.

Pyrin lähipäivinä kirjoittamaan vastaavan koosteen Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden sekä miehitetyn Krimin niemimaan huollosta, huomioiden myös Kertšinsalmen sillan tuhon.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://ukrainetoday.org/2022/06/19/warehouse-of-the-entire-ammunition-details-about-the-destroyed-stocks-of-the-invaders-in-khrustalny/ 

2. Ukrainan epäsuorantulen kampanjoista Venäjän miehittämille alueille muun muassa seuraavissa blogeissani lähteineen: 12. toukokuuta, 18. kesäkuuta ja 11. heinäkuuta 2022.

3. https://informnapalm.org/19471-tanks-donetsk-reaktivs-himik/ 

4. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1537845992996884480 

5. https://mil.in.ua/en/news/wagner-pmc-base-attacked-in-popasna/ 

6. https://twitter.com/Flash_news_ua/status/1578622785827454977

7. https://meduza.io/en/news/2022/10/08/large-explosion-reported-at-bridge-connecting-russia-to-crimea 

Blogissani olen myös hyödyntänyt myös Trent Telenkon sekä Thomas C. Theinerin logistiikkaan liittyviä havaintoja.

*: Ennen Krimin niemimaan miehitystä lauttaliikenne Kertšinsalmessa Venäjän ja niemimaan väliä oli säännöllistä. Tärkein reitti oli Kertšin kaupungin (Krim, Ukraina) ja Port Kavkazin (Venäjä) välillä.

#StandWithUkraine