Pelotellaan ”ne” hiljaisiksi viranomaisilmoituksilla…

Eräitä keskustelufoorumeita, kuten hommaforumia (hommaforum.org), ylilautaa (ylilauta.org) ja murhainfoa (murha.info) hyödynnetään erilaisissa kampanjoissa muun muassa toimittajia ja viranomaisia vastaan, samoin niitä käytetään disinformatiivisen ja propagandistisen viestinnän jakoalustoin sekä alustoina, joita voi käyttää hyödyksi maalittamisessa esim. kehottaa käyttäjiä tekemään ilmoituksia kohteesta (ts. henkilöstä, jota vastaan toimitaan) viranomaisille, työnantajalle jne. Toisinaan viranomaisten ja toimittajien vastainen kampanjointi voi pitää sisällään maalittamista, kiusaamistarkoituksessa tehtyjä viranomaisilmoituksia jne.

Keskustelufoorumeiden lisäksi erilaisissa Facebook-ryhmissä on harrastettu vastaavaa toimintaa, jossa ryhmän jäseniä kehotetaan – suorastaan kannustetaan – aiheettomiin ilmiantoihin, viranomaisilmoituksiin jne.

Tällaisesta toiminnasta saimme tällä kertaa esimerkin murha.info-keskustelufoorumilla tammikuun 10. päivä, jolloin käyttäjä ”Alex Smith” julkaisi foorumilla seuraavan viestin:

”Siitä miesoletetusta Johannes Koskesta myös lasuja (feministimies, vihapuhuu, rasistireppana). Lasuja voi tehdä nimettömänä. Kaikki mukaan.

SilakkaFB sivusta myös vihapuheilmiantoja. Kun niitä on tarpeeksi niin sivusto suljetaan. NYT kaikki ilmiantamaan.

Sitähän nuo reppanat itsekin harrastavat, jos ajattelee "väärin’.”

Viestissä mainittu ”lasu” tarkoittaa lastensuojeluilmoitusta.

Kuvakaappaus murha.info. (1)

Tämä vastenmielinen sekä viranomaisresursseja kuluttava toiminta kohdistuu Silakka-liikkeen perustajajäseniin kuuluvaa Johannes Koskea vastaan. Toiminnasta tulee mieleeni viime syksyinen, suomalaisen laitaoikeiston masinoima Jessikka Aron ja hänen teoksensa Putinin Trollit: tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta vastainen kampanja, jossa tämä ”kansallismielinen” laitaoikeisto ruokki toisiaan tekemään Jessikka Arosta tutkintapyyntöjä ts. rikosilmoituksia, ja vaatipa Soldiers of Odinin perustaja, äärioikeistolaisen Vastarintaliikkeen aktiivina toiminut, Mika Ranta teokselle julkaisukieltoa – sellaista se tuon porukan sananvapaus on. Eipä se heidän ”kansallismielisyyskään” kovinkaan rakentavaa ja yhteiskuntarakenteita tukevaa ole, ennemminkin päinvastoin.

Kuvakaappaus Mika Rannan VK-tili.

Kuvakollaasi viesteistä, joissa kehuskellaan tehdyn rikosilmoitus Jessikka Arosta.

Tällainen viranomaisille kohdistettujen ilmoitusten teko, onpa kyse poliisille tehdyistä tutkintapyynnöistä ts. rikosilmoituksista tai sosiaaliviranomaisille jätetyistä lastensuojeluilmoituksista, on yksi niistä keinoista, joilla kohteeseen, ja hänen läheisiin pyritään vaikuttamaan. Yksittäinen ilmoitus ei välttämättä elämää merkittävästi haittaa, riippuen toki ilmoituksen luonteesta sekä kohteen elämäntilanteesta, mutta jokainen voi pohtia miltä siinä vaiheessa tuntuu, kun ilmoituksia on tehty useita, jotka ovat johtaneet jonkin tason yhteydenottoon viranomaisten taholta. Tai kun elämäntilanne on jo valmiiksi ahdistava esim. pitkään jatkuneen ahdistelun (vainoamisen) jälkeen.

Näyttää siltä, että Johannes Koski ei jää tämän tapahtuman ainoaksi kohteeksi, nimittäin oululainen kunnallisvaltuutettu Junes Lokka (ASYL-yhteislista) ottaa vastaavassa tarkoituksessa kohteekseen Vasemmistoliiton puoluevaltuutetun Tiia Lehtosen, kuvaillen julkaisemallaan videolla, kuinka hän sen lastensuojeluilmoituksen laatisi, jotta siitä saisi mahdollisimman raflaavan ja jossa häirinnän kohde näyttäytyisi mahdollisimman epäedullisessa valossa. (2)

Mikäli toiminta kohdistuu yhteiskunnallisesti merkittävämpiin toimijoihin tai ammatillisesti huomioitaviin  henkilöihin, kuten viranomaisiin, median edustajiin jne. on huomioitava tarkoituksellisuus ja halu/ pyrkimys välillisesti vaikuttaa muihin samaan viiteryhmään kuuluviin henkilöihin. Toimittaja Jessikka Aroon kohdistunut vainoaminen ja pitkään jatkunut häirintä on esimerkki edellä kuvailemastani toiminnasta, jossa kohteen lisäksi pyritään vaikuttamaan laajempaan yhteisöön, mutta etenkin viime vuoden lopulla vastaavan kaltaisia esimerkkejä löytyy muistakin ammattiryhmistä, kuten tieteen tekijöistä, jolloin yksittäiset alan edustajat nostetaan ”tikunnokkaan” riepoteltavaksi – historiantutkija Oula Silvennoisen kohtelua voi pitää tällaisena ”riepotteluna”, johon osallistui myös suomalaisen poliittisen eliitin jäseniä.

Tutkintapyyntöjen tekoa on käyttänyt hyväksi muun muassa Johan Bäckman, johon toimintaan välillisenä vaikuttamisen keinona hän on turvautunut kenties reilun vuosikymmenen ajan. Jessikka Aro kuvailikin kirjassaan, kuinka Bäckmanin harjoittama – useimmiten aiheettomien – rikosilmoitusten tekeminen, oikaisupyyntöjen jättäminen ja potentiaalinen mustamaalaaminen sai aikanaan aikaan sen, että useat eri mediayhtiöiden edustajat lopettivat hänestä kirjoittamisen (uutisoinnin). On ymmärrettävää, että toimittajat päätyvät tällaiseen ratkaisuun, etenkin tilanteessa, jossa toimittaja(t) ei(vät) saa riittävästi tukea työnantajaltaan, tai työnantajan edustajalta – viime kädessä päätoimittajalta, mutta samalla tällainen ratkaisu kaventaa mediakentän työalaa yllyttäen erilaisia tahoja toimimaan vastaavalla tavalla. Näen tässä tämän ajan viranomaisilmoitusten teossa vähintäänkin kaikuja Johan Bäckmanin toiminnasta, siihen en ota kantaa, missä määrin toiminta on johdettua ja missä määrin vain kopioitua. Tähän asiayhteyteen liittyen, aiheettomiin, kiusaamistarkoituksessa tehtyihin, viranomaisilmoituksiin ovat syyllistyneet muutkin kuin ”kansallismieliset” laitaoikeistoon kuuluvat tahot. Kaikissa tapauksissa aiheettomat ilmoitukset ovat yhtä tuomittavia, ja vastenmielisiä, onpa kohde kuka tahansa.

Myös yritykset, halutessaan toimia moraalisesti kestävällä tavalla, voivat joutua häirinnän ja kiusanteon kohteeksi. Maaseudun tulevaisuudessa 27. syyskuuta 2019 julkaistussa artikkelissa ”’Yritykset, seuratkaa verkkomainontaanne!” – vainotuksi joutunut toimittaja Jessikka Aro kannustaa” mainitut yritykset joutuivat niin ikään pienimuotoisen kiusanteon kohteeksi niiden reagoitua siihen, millaisessa yhteydessä niiden verkkomainontaa esiintyy, sitä esiintyessä Reformi-Studion aiemmin julkaisemalla YouTube-videolla. (3)

Itse näen Reformi-Studion taustalla olevien henkilöiden reagoinnin merkittävimpänä tarkoitusperänä oman edun ajamisen ohella pyrkimyksenä yrittää muokata käytäntöjä siten, että yritykset eivät reagoisi, jos heidän edustajille ilmoitetaan mainontaa esiintyvän videoilla, joiden sisältö on kiistanlainen, disinformatiivinen, valheellinen, rasistinen jne. Yksittäisellä tällaisella palautteella ei tietenkään pitäisi olla suurta merkitystä, mutta joukkoistettuna toiminnalla voi olla negatiivisia seuraamuksia. Huomioitavaa on myös se, että tällaisella toiminnalla esimerkin kaltaiset tahot pyrkivät saamaan omaa asiaansa esille, ja lisää huomiota itselleen (ja ajamalleen ”asialle”) sekä kaventamaan muiden oikeutta käyttää sananvapauttaan haluamallaan tavalla.

Valitettavasti tällainen toiminta hyödyttää erityisesti niitä tahoja, joiden tavoitteena on rapauttaa yhteiskuntarauhaa; heikentää luottamuksen ilmapiiriä; nakertaa luottamusta viranomaisiin ja mediaan; hitaalla ja pitkäjänteisellä työllä heikentää Suomen asemaa. Joukossa on todennäköisesti naiiveja typeryksiä – hyödyllisiä idiootteja, jotka aidosti kuvittelevat olevansa isänmaan tai jonkin muun (suuremman) asialla, mutta joukossa on myös heitä, jotka tarkoituksellisesti ja pahaa tarkoittaen, toimivat juuri näin. Ihmisiä, joille elävät ja kuolleet ovat vain pelinappuloita, joita hyödyntää ”pelissä”, jota kuvittelevat käyvänsä Suomea, tai mitä tahansa, vastaan.

Helsingin Sanomat kirjoitti Johannes Koskeen ja hänen perheeseensä kohdistetusta häirinnästä, uutiskatsauksen mukaan tähän asti lastensuojeluilmoitus pelkästään kiusaamistarkoituksissa on ollut erittäin harvinainen ilmiö. Helsingin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Jonna Vanhasen mukaan: ”Selkeästi kiusantekotarkoituksessa tehdyt ilmoitukset ovat erittäin marginaalinen osa tehdyistä ilmoituksista. Puhutaan aivan yksittäisistä tapauksista verrattuna ilmoitusten suureen määrään Helsingissä”. (4)

En tunne prosessia riittävän hyvin, mutta mikäli henkilölle, josta ilmoitus on tehty, annetaan tieto, uskoisin sellaisen jokaisessa perheellisessä aiheuttavan vähintään ikäviä tuntemuksia. Vähäisimmilläänkin ilmoitus kuluttaa resursseja, perättömältäkin vaikuttava ilmianto on selvitettävä ja tämä työ voi viedä hyvinkin useamman tunnin.

Havaintojeni mukaan tähän mennessä esim. laitaoikeisto on tehnyt haitantekomielessä rikosilmoituksia, murha.infon kehotus lastensuojeluilmoitusten tekoon on myös kohdennettu ”kansallismieliselle” laitaoikeistolle – toivoa sopii, että ihmiset ymmärtävät jättää tällaiset kehotukset huomiotta, ymmärtävät, että silloin mennään liian pitkälle, kun kiusaamistarkoituksessa mukaan vedetään perhe lapsineen. Johannes Koski ja Tiia Lehtonen tuskin ovat ainoita, joista on kiusaamistarkoituksessa tehty aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Suomen Kansa Ensin puolueen perustajasta ja entisestä – nyt jo erotetusta – puheenjohtajasta Marco de Wit’istä kerrotaan myös tehnyt aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Niin vastenmielinen kuin de Wit henkilönä onkin, niin en voi muuta kuin todeta aiheettomien ilmoitusten olevan halveksuttavia, eivätkä ne todellakaan aja kenkään asiaa vaan ne palvelevat – kuten aiemmin kirjoitin – sellaisia voimia, jotka haluavat rapauttaa luottamustamme viranomaisiin ja instituutioihin täällä Suomessa.

Marko

1. https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?f=20&t=28997&sid=32a6b3983cb62a50cb3f8317b597aeaf&start=195 

2. https://twitter.com/TiiaMaija/status/1219365239004844033?s=20 

3. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.516910 

4. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006378707.html