Ukrainan sota – Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги

Lauantaina 12. toukokuuta Suomen elokuvasäätiön Kino K-13 salissa esitettiin Ukrainan suurlähetystön isännöimänä ukrainalainen sotaelokuva, Akhtem Seitablaevin ohjaama, Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги. (1) Elokuva Cyborgs kertoo itäukrainalaisen Donetskin miljoonakaupungin pohjoispuolella sijaitsevan Sergei Prokofjevin kansainvälisen lentokentän ukrainalaisista puolustajista – ”kyborgeista”, ajallisesti elokuva ajoittuu myöhäissyksyyn 2014, aikaan ennen Donetskin kansainvälisestä lentokentästä käytyjä ratkaisevia taisteluita tammikuussa 2015.

Elokuvan posteri Kino K13 ulkopuolella.

Olin jo päättänyt ennen elokuvaa kirjoittavani lyhyen arvion Cyborgsista/ Кіборги’ista, tuolloin en kuitenkaan tiennyt lähestymiskulmaa – tarkastelisinko elokuvaa elokuvana, taideteoksena, vai tarkastelisinko sitä enemmän historiallisesta näkökulmasta. Elokuvaa on kutsuttu suomalaisilla foorumeilla myös Ukrainan tuntemattomaksi sotilaaksi – tahi talvisodaksi, tällainen vertaus voi tuntua väärältä henkilöstä, joka ei sen tarkemmin ole perehtynyt Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan, merkittäviin taisteluihin Ilovaiskissa, Donetskin kansainvälisellä lentokentällä tahi Debaltsevossa. Ja vaikka ukrainalaisjoukot menettivät raskaiden taisteluiden jälkeen Donetskin kansainvälisen lentokentän – Sergei Prokofjevin lentokentän – taistelua voidaan aivan oikeutetusti kutsua merkittäväksi henkiseksi torjuntavoitoksi ukrainalaisille. Taisteluissa raskaimman taakan kantoivat kenttää puolustaneet ukrainalaisjoukot – kourallinen miehiä kapean ”elämän tien” varassa. Näitä miehiä ryhdyttiin jo käynnissä olevan sodan kuluessa kutsumaan кіборг’keiksi – kyborgeiksi.

Elokuva nosti myös minun mieleen runsaasti muistoja – olenhan käyskennellyt Donetskin kansainvälisen lentokentän uuden terminaalin tiloissa kolmeen otteeseen, elokuussa 2012, tammikuussa 2013 ja kolmannen kerran elokuussa 2013 – neljäs kertakin oli suunniteltu toteutettavaksi kesällä 2014, mutta keväällä 2014 alkanut sota esti tämän suunnitelman toteutumisen. Muistoissani vaalin seesteistä muistikuvaa kentästä kesältä 2013 todellisuuden sijaan, elokuva muistutti minua – meitä – vallitsevasta todellisuudesta.

Donetskin kansainvälinen lentokenttä, Ukraina - elokuussa 2013.

Todellisuus, kuvakaappaus videolta "Battle of Donetsk Airport - Intense Combat Footage and Heavy Clashes Fighting, War in Ukraine. (2)

Ennen elokuvan alkua Ukrainan Suomen suurlähettiläs Andrii Olefirov lausui tervehdyssanat muistuttaen meitä Euroopassa herran vuonna 2018 käynnissä olevasta sodasta, Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan sodan tuhansine uhreineen. Sodassa on kuollut tähän mennessä reilut 10 500 ukrainalaista, joista noin 4000 on Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaita. Venäjän varustamien ja rahoittamien sekä johtamien joukkojen, joista valtaosa on venäläisiä, tappioiden todellinen lukumäärä ei ole tiedossa. Tuhannet venäläisäidit kaipaavat sotaan lähteneitä lapsiaan.

Ukrainan Suomen suurlähettiläs Andrii Olefirov.

Donetskin lentokentästä taisteltiin yhteensä 242 päivän ajan, taisteluiden toinen vaihe alkoi 28. syyskuuta 2014 päättyen 21. tammikuuta 2015. Toisen vaiheen taisteluiden päätteeksi Ukrainan joukot vetäytyivät lentokentältä sen läntiselle puolelle Piskyyn, kylään, joka on edelleen ukrainalaisjoukkojen hallinnassa. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen tappiot raskaissa taisteluissa olivat noin kaksisataa miestä kaatuneina, useita satoja sotilaita ja vapaaehtoisia haavoittui 24 joutuessa sotavangeiksi – ja häpäistyksi vangitsijoidensa toimesta Donetskissa tammikuussa 2015. Lentokentän puolustajia – kyborgeja – huollettiin Piskystä käsi ns. elämäntietä myöten.

Satelliittikuva lentokenttäalueesta, Google Earth.

Akhtem Seitablaevin elokuva Кіборги

Se, että elokuvaa on kutsuttu Ukrainan Talvisodaksi tahi Tuntemattomaksi sotilaaksi, nosti riman ymmärrettävistä syistä varsin korkealle – elokuvaa katsoessa ei voinut välttyä kiusaukselta verrata elokuvaa suomalaisiin klassikoihin. Historialliset – todelliset – tapahtumat elokuvan taustalla antavat pontta verrata tapahtumia omiin kokemuksiimme toisen maailmansodan ajalta.

Vaikka ukrainalaiset lopulta menettivät kentän venäläismiehittäjille, se taistelu, jonka kyborgit kentällä kävivät kentästä ylivoimaista vihollista vastaa, on sankaritarina, joka yhdistää suurta joukkoa ukrainalaisia – tarina pienestä joukosta sotilaita ja vapaaehtoisia altavastaajina torjumassa mittavasti vahvempaa vihollista on kasvanut myyttisiin mittoihin. Eikä sitä lainkaan vähennä se, että kentän uuden terminaalin puolustajat taistelivat käytännössä viimeiseen mieheen saakka. He joko kuolivat tai heidät vangittiin, ja häpäistiin tämän jälkeen Donetskissa. Seitablaev on kuitenkin välttänyt mittavimmat karikot, eikä ole rakentanut elokuvasta myyttistä sankaritarinaa, jollainen siitä olisi ollut aiheen puolesta helppo tehdä.

Elokuva alkaa terminaalin raunioista, siirtyen kuitenkin ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin joukko vahvistuksia lähetettiin Piskystä elämäntietä myöten lentokentälle. Tämä vahvistusten pieni joukko on tavallaan oivallinen poikkileikkaus todellisista kyborgeista, joukossa on vanhus, joka lähestyy jo elämänsä ehtoota, märkäkorva ”Major” – jolla on takanaan kolmen viikon koulutus vapaaehtoisjoukoissa, jonka jälkeen edessä on matka sotaan – rintamalle, lihamyllyyn, joista vain harvat selvisivät hengissä.

Matka Piskystä elämäntietä lentokentän uuteen terminaaliin ei ole matkana muutamaa kilometriä pidempi. Lentokentästä käytyjen taisteluiden kuluessa tämä tie koitui monelle kuolemaksi, mutta samalla se oli napanuora, joka piti kyborgit hengissä reilun 240 vuorokauden ajan – etenkin intensiivisen syksyn ja talven ajan, jolloin taisteluiden toista vaihetta käytiin.

Elokuvassa eletään syksyä, aikaa jolloin raskaat taistelut ovat jo käynnissä ja vihollinen pyrkii saamaan kentän haltuunsa mihin hintaan tahansa.

Кіборги’ssa pyrittiin aivan selkeästi hakemaan taisteluihin eräänlaista autenttisuutta, jos sitä vertaa tämän hetken Hollywood-tuotantoihin, panin hyvin pian merkille sen, että vastaavia ylimitoitettuja ”bensaräjähdyksiä” Kiborgissa oli verrattain vähän – muutamina hetkinä näyttävyyttä haettiin pyrotekniikan voimin, mutta niinä harvoina hetkinä valinta oli perusteltu, se tuki itse tarinaa olematta itsetarkoituksellista näyttävyyden hakemista. Todennäköisesti tähän on päädytty syystä, että taistelu kentästä on niin tuoreessa muistissa, että liiallisten taiteellisten vapautusten ottaminen olisi kääntynyt itseään vastaan muodostuen taakaksi elokuvalle. Ehkäpä myöskään suurta yleisöä ei haluttu kosiskella pyrotekniikalla ja näyttävillä räjähdyksillä, vaan tarinalla kuolevaisista.

Elokuvassa sota oli myös kaaosta ja kaoottista etenemistä, henkilöiden välisiä ristiriitoja – haluttomuutta ymmärtää eri tavalla ajattelevia. Isänmaallisen patriootin oli vaikea – mahdoton – ymmärtää liberaalia länteen katsovaa nuorukaista, joka haluaa uhrata henkensä Ukrainan puolesta, ja ”Miksi?” Samalla tapaa liberaali näkee patriootin jämähtäneen menneisyyteen, haikailevan jotain, jota ei voi enää tavoittaa – jotain sellaista, joka on jo lopullisesti historiaa. Silti kumpikin oli sodassa taistelemassa maansa puolesta. Eikä kumpikaan ollut oikeassa, tai väärässä.

Taistelut olivat pääsääntöisesti hyvin minimalistisia, intensiivisiä lähitaisteluita ja yhteenottoja osittain tuhoutuneessa terminaalirakennuksessa, jossa käytiin taisteluita terminaalin osista. Joku hallitsi hetken yläkertaa menettäen sen ja koettaen sitten saada sen uudelleen haltuunsa, taistelua käytiin porraskäytävistä, liukuportaista ja huoneista – kyse oli kuin Stalingradin taistelusta pienoiskoossa – raivokasta taistelua käydään jokaisesta huoneesta, käytävästä ja kerroksesta. Hetkelliset lentokentän alueella ja kiitotiellä käydyt taistelut toivat vaihtelua ahtaaseen – ahdistavaankin – sisätiloissa tapahtuvaan kaaokseen. 

Elokuvan seuraamista helpotti paljon tietoisuus (ja ymmärrys) kyborgien uhrauksesta, näin suomalaiselle dialogin seuraamista ja ymmärtämistä auttoi paljon englannin kielinen tekstitys – ilman tätä moni nyanssi olisi jäänyt avautumatta riittävän hyvin. Huomasin elokuvan dialogin ja ilmauksen – huumorin – tavoittavan ukrainalaisia katsojia tavalla, joilla samaiset kohdat eivät minut tavoittaneet, mikä johtuu yksinomaa minun ymmärryksen puutteesta. Kaikki tarinat ja viittaukset eivät kuitenkaan ole minulle tuttuja, tai en tiedä riittävän hyvin tarinaa niiden taustalla – tarinaa, joka juontaa paikalliseen kulttuuriin. Menneisyyteen.

Ja niin paljon kuin käännöstyö minua auttoikin, siihen liittyy toisaalta katselukokemuksen harvoja negatiivisia tunteita, nimittäin minua toisinaan häiritsi se, että näiden ukrainalaissotilaiden taistelussa käyttämä ”call sing” eli kutsumanimi oli turhaan käännetty englanniksi. Itse olisin jättänyt ne kääntämättä, ”Serpen” (Серпень) olisi saanut olla ”Serpen” ”August” sijaan etc. – kääntämättä jättäminen olisi tuonut sopivan autenttisen lisän elokuvakokemukseen lisää.

Kyborgin vahvuutena – voimana – näen myös sen, että se ei oikeastaan missään vaiheessa muodostunut yltiöpatrioottiseksi paatokseksi. Lähestymistapa oli kunnioittava ja verrattaen humaani. Vihollinen esitettiin paikoin kasvottomana, niinä kertoina, jolloin heillä oli kasvot, voimakasta tunnesidettä ei muodostunut – muutamat kasvoivat oikeiksi ihmisiksi, joilla oli omat mielihalut, tunteet ja tavoitteet – kuvitelmat, jotka eivät välttämättä saaneet vastakaikua kyborgeissa.

Toisaalta kyborgeistakaan ei rakennettu mitään yli-ihmisiä, he olivat ristiriitaisia, epäilemättä pyyteettömiä, mutta kuten aiemmin kirjoitin, he eivät välttämättä kaikessa ymmärtäneet toinen toistaan – jopa kyseenalaistaen toistensa tarpeet, mikä lopulta muodostuu juuri elokuvan henkilöiden vahvuudeksi. Heihin voi samaistua, juuri sen tähden, että he ovat sellaisia kuin ovat – ristiriitaisia ja inhimillisiä, vihaisia ja pettyneitä, pohtien ehkäpä mielessään ”Kenen puolesta minä tätä sotaa käyn?” Puutarhankin on käypä vastaus, monen muun ohella.

Kun tarpeeksi kapeasta raosta katsoo, sotakin näyttää rauhalta, kaaos tyveneltä. Elokuvan nähneet ymmärtävät mitä tarkoitan. Hetki oli eräs elokuvan mieleen piirtyvimmistä.

Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги yllätti minut monella tapaa – positiivisesti. Se on elokuva, jolle on sijansa elokuvataiteen historiassa, kuin myös Ukrainan nykyisyydessä – kuvauksena ihmisistä sodassa Euroopassa tällä vuosituhannella. Vuosituhannella, jolloin Euroopassa ei enää pitänyt sotia. Toivottavasti elokuva omalta osaltaan auttaa ymmärtämään sen tosiasian, että kuvitelma ikuisesta rauhasta Euroopassa on haihattelua.

Слава Україна! Слава героям!

Marko

1. https://www.imdb.com/title/tt7691572/ 

2. https://www.youtube.com/watch?v=viYLLmi4Mk4