Helmikuisen auringonkajon valaistessa lumetonta maata täällä
etelässä, loihti Paavo Väyrynen lausumaan palaavansa takaisin keskustaan.
(1)
Onpa Paavo Väyrysestä mitä mieltä tahansa, hän on ollut
merkittävä tekijä suomalaisessa politiikassa vuosikymmenten ajan, sen sijaan
viime vuodet hän on uinut kovin syvissä vesissä, monien mielestä ryvettäessä
loputkin maineestaan. Lukiessani uutisen Väyrysen julistuksesta paluustaan keskustaan,
mielessäni viivähti ensinnä ajatus, ettei keskusta puolueen suinkaan ole pakko
ottaa häntä takaisin riveihinsä – mutta, mikäli olen ymmärtänyt asian oikein
sosiaalisessa mediassa saamani opastuksen myötä, puolueella ei juurikaan taida
olla sananvaltaa siihen, jos vaan joku jäsenyhdistys hyväksyy Väyrysen
jäsenekseen, on hän täten puolueen jäsen. Lienee hyvin epätodennäköistä, että
puoluejohto ryhtyy vastahankaan kokonaista jäsenyhdistystä vastaan.
Yleisradion julkaiseman uutisen mukaan Väyrynen
liittyy puolueeseen ruotsinkieliseen piiriin kuuluvan Maalahdenseudun
Keskustan (Centern i Malaxnejden rf) kautta, vastaavasti puolueen
ruotsinkielinen piiri on ollut jo pidempään riidoissa puolueen johdon kanssa.
(2) Väyrysen itsensä suunnitelmissa on perustaa Helsinkiin keskustalle
ruotsinkielinen paikallisosasto. (3)
Niin pitkä (ja monien mielestä vaikuttava) poliittinen ura kuin
Paavo Väyrysellä onkin, niin tässä kirjoituksessa en aio uhrata riviäkään hänen
poliittisen uran mittavuuden ja historian tarkasteluun, sen sijaan luon
silmäyksen siihen mitä kaikkea viime vuosina on tapahtunut ja keiden kanssa
Väyrynen on – enemmän tai vähemmän sopuisasti – tehnyt yhteistyötä.
Vaiheikkaan prosessin jälkeen 25. huhtikuuta 2018 Väyrynen
ilmoitti eroavansa keskustasta, mutta saadaksemme paremman käsityksen siitä,
mitä väyrynen on viime vuosina tehnyt, meidän on syytä siirtää katse helmikuun
4. päivään 2016, jolloin Väyrynen ilmoitti perustavansa – aikanaan kohuakin
herättäneen – Kansalaispuolueen, joka merkittiin yhdistysrekisteriin
maaliskuussa 2016 ja puoluerekisteriin joulukuussa 2016.
Väyrysen aikakaudella Kansalaispuolueessa huomio kiinnittyi
suureen joukkoon asiantuntijajäseniä, joiden jousta löytyi runsaasti henkilöitä,
jotka herättivät voimakastakin keskustelua turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneissa
kansalaisissa.
Kirjoitin 24. marraskuuta 2016 SSS-Radion blogiin
ensimmäisen kerran Väyrysen Kansalaispuolueesta otsikolla ”Merkillisiä
asiantuntijajäseniä Kansalaispuolueessa”, palasin teemaan Vartiopaikalla-blogissani
kirjoituksella ”Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä”, jossa
kirjoituksessa huomioin muutamia puolueen yli kolmestakymmenestä
asiantuntijajäsenestä. Näiden asiantuntijajäsenten joukossa oli lukuisia
taustaltaan varsin arveluttavia henkilöitä, joiden asiantuntijuuskin herätti
runsaasti kysymyksiä, joukossa oli muun muassa KTM Jarmo Ekman, joka
vielä tuolloin asui miehitetyssä Donetskissa Helsingin sijaan, ja joka
työskenteli propagandistisessa DONi Newsissä toimittajana
suomalaissyntyisen Janus Putkosen alaisuudessa. Putkonen sitä vastoin toimii
nykyään disinformaatio- ja vihajulkaisu MV-lehden päätoimittelijana.
Puolueen asiantuntijajäseninä toimii myös, tuolloin Vastavalkeaan
kirjoittanut, valtiotieteiden maisteri, LL.M Sakari Linden, joka saamieni
tietojen mukaan on Brysselissä kovin hyvää pataa Venäjän etua ajavien tahojen
kanssa. Niin ikää asiantuntijajäsen-tittelillä oli siunattu Sarastus-lehteen
kirjoitellutta Tuula Komsia (Muutos 2011 eduskuntavaaliehdokas v.
2015), paikkansapitämättömiä väitteitä Krimin niemimaan anneksiosta viljellyt Kari
K. Arvola, samalla tapaa Kreml-mielistä disinformaatiota toisti filosofian
tohtori Mikko Punkari sekä Jukka Davidssonia, joka esiintyi
puhujana Putinia tukevan eurooppalaisen äärioikeiston kokoontumisessa
Pietarissa jokunen vuosi sitten, samaisessa tilaisuudessa vieraili myös Timo
Isosaari, joka niin ikää toimi hetken Kansalaispuolueen
asiantuntijajäsenenä. Toki asiantuntijajäseninä toimi jossain määrin
tolkullisempiakin suomalaisia, kuten entiset keskustalaiset Pia Kattelus
ja Sami Kilpeläinen.
Oma lukunsa Kansalaispuolueen perustamisessa on Johan Bäckmanin
onnitteluviesti Väyryselle puolueen perustamisesta noin viikkoa ennen Väyrysen
ilmoitusta Kansalaispuolueen perustamisesta! No, ehkäpä tälle ennenaikaiselle
onnitteluviestille löytyy joku luonnollinen selitys…
Väyrynen pyrki presidentiksi vuoden 2018
presidentinvaaleissa valitsijayhdistyksen kautta, kannattajakorttien kerääjien
joukossa oli joulukuun 2017 alkupuolelta lukien myös ”kansallismielinen”
Suomi Ensin -ryhmittymä, jonka johdossa oli tuolloin erilaisiin lokakampanjoihin osallistunut, Johan Bäckmanin sosiaalisen median verkostoon
kuuluva ”Putinin
turisti” Marco de Wit.
Tämä ”kansallismielinen” liikehdintä jatkaa edelleen
toimintaansa, luoden jännitteitä, häiriten ja herjaten aktiivisia kansalaisia,
osallistuen lokakampanjoihin ja toistaen hyvin usein Janus Putkosen,
Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin toimitteleman MV-lehden kautta
välittyvää pro-Kreml-propagandaa.
Presidentinvaalien alla Väyrynen sai tukijakseen lisää
Kremlin propagandaa Suomessa toistavia tahoja – Suomalais-venäläinen
yhdistys RUFI ry:n ja sen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin
muodossa. Skippari-Smirnov on organisoinut Suomeen ensimmäiset kuolemattoman
rykmentin marssit, hän on osallistunut propagandamatkalle Venäjän miehittämälle
Krimin niemimaalle parisen vuotta sitten – jonka eräs seuraus oli päätyminen
Ukrainan sanktioimien henkilöiden listalle, kyseisellä listalla on myös toinen
Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä toiminut henkilö – Jarmo Ekman.
Kuvakaappaus Daria Skippari-Smirnovin Facebook-tililtä. |
Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:stä kirjoitin laajemmin
blogiin reilut kaksi vuotta sitten otsikolla ”Mikä se RuFi oikein on?”,
joka tekstinä toki ansaitsisi päivitystä, sillä näihin pariin vuoteen mahtuu lukuisia
tapahtumia, joissa yhdistys tai sen jäsenet ovat olleet näkyvästi esillä
puolustaen Venäjän hallinnon imperialistisia ja militaristisia toimia.
Ja jos joku kuvitteli, että Väyrynen oli jo saavuttanut
pohjan Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenten ja presidentinvaalikampanjan aktiivisten
tukijoidensa myötä, niin hän on väärässä. Se todennäköisin poliittisen uran
pohjakosketus saavutettiin 28. kesäkuuta 2018 perustetun Seitsemän tähden
liikkeen myötä helmikuussa 2019 Väyrysen ilmoittaessa disinformatiivisen,
häirintä-loka-vihakampanjoinnissa hyödynnetyn MV-lehden perustajan Ilja
Janitskinin ryhtyvän Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaaksi kevään
eduskunta- ja eurovaaleissa, samalla julkaistiin myös Pirkko
Turpeinen-Saaren ryhtyvän liikkeen ehdokkaaksi vaaleissa. Turpeinen-Saarella
oli aiempaa kokemusta kansanedustajana toimimisesta, vuosina 1983-1986 hän oli Suomen
Kansan Demokraattisen Liiton kansanedustaja ja vuosina 1986–1987 Demokraattisen
vaihtoehdon eduskuntaryhmässä.
Myös Tähtiliikkeen ehdokkaat hyödynsivät MV-lehteä vaalimainonnassa, kuva via Aki Leppälä. (4) |
Demarit tunnetusti on iso kansanliike, jossa seinät on leveällä
ja katto korkealla, vaan näyttää siltä, että keskustan ”jalasmökissä” ei
ole seiniä katosta puhumattakaan.
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.