Kremlin narratiivi saa jälleen näkyvyyttä

 

Aina silloin tällöin perinteisissä suomalaismedioissa erehdytään käyttämään termejä, jotka ovat tutumpia venäläispropagandasta. Tällä kertaa siihen syyllistyi Yleisradion uutistoimitus ”TASS: Donetskin ja Luhanskin kapinallisalueet luovuttavat kiinniotettuja ukrainalaisia” -uutisessaan käyttämiensä – epäonnistuneiden – sanavalintojen tähden, jossa toistuu varsin monta kertaa Kremlin propagandakoneiston käyttämät termit ja sanamuodot, joilla on hyvin negatiivinen (arvo)lataus.

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin vajaat seitsemän vuotta sitten 12. huhtikuuta 2014, jolloin Venäjältä tulleiden operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettyjä kohteita. Edelleen käynnissä olevan sodan alusta on vierähtänyt useampi vuosi, kuolleiden sotilaiden ja siviileiden määrä nousee yli 14 000 – lukema tosin on vain suuntaa antava, koska Venäjän proxy-joukoissa taistelleiden ja kuolleiden lukumäärä tuskin on muiden kuin Venäjän turvallisuusviranomaisten tiedossa. Asetelman ollessa tämän, on suorastaan hämmentävää, että edelleen perinteinen media sortuu toistamaan Venäjän usein käyttämiä termejä – Venäjän narratiivia. Mutta ryhdytäänpä seuraavaksi tarkastelemaan kyseistä uutista ja siinä käytettyjä sanamuotoja.

Ensinnä ”Itä-Ukrainan kapinallisalueet aikovat luovuttaa kiinniottamiaan henkilöitä Kiovan viranomaisille” –

Sanamuoto ”Kiovan viranomainen”, ”Kiovan juntta” erilaisine variaatioineen on Venäjän propagandakoneiston luomuksia, jolla halutaan ylläpitää kuvaa Ukrainasta toimimattomana epävaltiona, että sodassa on kyse maan sisäisistä tapahtumista ja ettei Ukrainan nykyinen hallinto ole millään muotoa laillinen hallinto. Tosiasiassa kyse on kuitenkin Ukrainan viranomaisista, joiden kanssa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden edustajat toimivat ei mistään muusta. Emme katsoisi hyvällä, jos uutistoimittajamme kirjoittaisivat ”Lontoon viranomaisista” tarkoittaessaan Iso-Britannian viranomaisista, joten ei pidä hyväksyä sitäkään, että uutistoimituksissa kohdistetaan leimallisia ja tunnetusti propagandassa käytettyjä ilmauksia muiden maiden viranomaisten (tai poliitikkojen) toiminnasta, kun he selkeästi toimivat maansa edustajina.

”Itä-Ukrainan kapinallisalueet aikovat luovuttaa kiinniottamiaan henkilöitä Kiovan viranomaisille. Asiasta kirjoittaa uutistoimisto TASS viitaten kapinallisalueiden yhteiseen lausuntoon.”

”Kapinallisalueet” terminä viittaa siihen, että Ukrainassa on sisällissota, alueita, jotka kapinoivat hallintoa vastaan, mutta onko näin? Kapinallisalueista kirjoittaminen uutisessa olisi ymmärrettävää, mikäli eläisimme kevättä tai alkukesää 2014, jolloin kokonaiskuvasta oli jokin haju vasta heillä, jotka seurasivat eskalaatiota Ukrainassa päivittäin ja joilla oli ammatin tai kokemuksen tuomaa ymmärrystä arvioidensa tueksi, mutta nyt kun sodan alusta on kulunut piakkoin seitsemän vuotta ja Venäjän roolin sodan ylläpitäjänä ja miehityksen takuumiehenä tulisi olla tiedossa, on ”kapinallisalueista” kirjoittaminen harhaanjohtavaa.

”Edellisen kerran kansantasavallat ja Kiova - - -.  Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat perustettiin vuonna 2014.”

Itä-Ukrainan alueita kirjoittaminen ”kansantasavaltoina” ilman lainausmerkkejä (tai muutenkaan) on näin vuonna 2021 enemmän kuin kyseenalaista. Se, että mainitaan, ettei alueiden itsenäisyyttä ole tunnustettu kansainvälisesti tai että, Venäjä tukee alueita poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti ei lopulta juurikaan muuta asiaa, koska uutisen muotoillun ollessa tämän, synnytetään kuva itsenäisistä toimijoista, joita Venäjä tukee.

Kyse on kuitenkin alueista, joita ei olisi olemassa ilman Venäjän offensiivia elokuussa 2014, ja sen yhä jatkuvaa miehitysvoimien ylläpitoa, voimakasta miehitettyjen alueiden tukemista taloudellisesti sekä toiminnan suunnitelmallisuutta.

Viimeksi viime vuoden joulukuussa entinen miehitetyn Donetskin alueen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev totesi, ettei Ukrainassa ole sisällissotaa, eikä sisäistä konfliktia. Kyse on Venäjän suunnitelmallisesta toiminnasta, jolle on Kremlin hiljainen hyväksyntä. Tai kuten venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin joukoissa Slovjanskissa keväällä ja kesällä 2014 sotinut ja aluetta terrorisoinut Alexander Žutškovski totesi, sodassa ei ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan.

Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Debaltsevon alueella (helmi-maaliskuu 2015).

Jonkin sortin kuvan Venäjän varustamista joukoista ja niiden kokoonpanosta saa viime vuoden elokuussa kirjoittamastani katsauksesta ”Ensimmäinen ja toinen armeijakunta Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa”. Näiden kahteen armeijakuntaan kuuluvien joukkojen kokonaisvahvuus nousee viimeisimpien tietojen mukaan reiluun 35300 taistelijaan ja Venäjän asevoimien sekä maan turvallisuusorganisaatioiden sotilaaseen. Kummankin armeijakunnan ollessa venäläisupseerin komennossa. Armeijakuntien, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle sijoitettujen, operatiivisten reservien koko on noin 12500 sotilasta/ taistelijaa.

Tarkoitukseni ei ole väittää, että Yleisradio tahallisesti turvautuu Venäjän käyttämiin värittyneisiin termeihin, epäilen, että kyse on ennemminkin ajattelemattomuudesta ja kenties toimittajan kokemattomuudesta, jonka seurauksena uutisessa toistetaan termejä, jotka ovat meille Ukrainan sotaa seuranneille tuttuja venäläispropagandasta jo vuosien takaa.

 

Marko

Linkki Yleisradion uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-11741235 

Pavel Gubarevin lausunnosta blogissa ”Entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev: Ukrainassa ei ole sisällissotaa”.