Näin Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa – OSA II

 

Kirjoitukseni toisessa osassa tarkastelen tarkemmin eräitä sosiaalisen median aktiiveja sekä Venäjän narratiivia toistavia ja propagandaa leviä vastamedioita sekä muita tahoja, joiden kautta Venäjän propaganda ja disinformaatio saa jalansijaa maassamme. Vaikka huomioinkin tässä kirjoituksessa tarkemmin suomalaisiapropaganda- ja vastamedioita, tätä ei kuitenkaan pidä pitää kattavana poikkileikkauksena niistä – ei edes Venäjän propagandaa levittävien vastamedioiden osalta.

Aivan kuten kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, kuvakollaasi saa johdattaa meidät syvemmälle aiheeseen, toimien läpileikkauksena niistä aktiiveista ja keinoista, joita hyödyntäen Venäjän vaikuttaminen, propaganda ja disinformaatio leviävät yhteiskuntaamme. Tulevien kappaleiden myötä tulen täydentämään havaintoja, jotta muodostuu tarkempi kuva siitä, kuinka erilaiset henkilöt ja yhteisöt toimivat, jonka myötä lukijalle syntyy tarkempi kuva siitä, millaisiin metodeihin toimijat (operaattorit) voivat turvautua. Tulemme näkemään sen, että Johan Bäckman on (on ollut) muutakin kuin räksyttävä disinformaation tuottaja ja lausuntoautomaatti tai että, Venäjän narratiivia tukevan propagandan ja disinformaation levittäjiä löytyy myös henkilöistä, joiden ei menneisyytensä perusteella uskoisi näin tekevän – sellainen tosin tekee heistä vaarallisia resonaattoreita. Rauhanpuolustajat-lehteen kirjoittavaa Oksana Tšelyševaa voimme nimenomaa pitää tällaisena henkilönä. Onpa Journalistiliitto julkaissut Tšelyševaa tukevan kannanotonkin huhtikuussa 2019. (1) Näyttää kuitenkin siltä, että he eivät ole tiedostaneet tai ymmärtäneet kokonaiskuvaa, jonka seurauksena he eivät ymmärtäneet sitä kritiikkiä, joka Oksana Tšelyševaan Ukrainassa kohdistui ja miksi häntä syytettiin ”Ukrainan vastaisesta propagandasta” ja ”yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon manipuloinnista”. Kirjoituksessani ”Rauhanpuolustajat – puolueellistarauhanpuolustamista” kävin läpi Tšelyševan toimintaa, osoittaen useiden esimerkkien kautta sen, kuinka puolueellisesti ja jopa disinformatiivisesti hän välitti tuolloin viestiä Itä-Ukrainan sotatoimialueelta.

Kiinnostavaa tässä on se, että Tšelyševa toimii edelleen samalla tavalla, viestin sopiessa hänen tavoitteisiinsa, sillä ei näytä olevan merkitystä kenen viestiä hän välittää eteenpäin. Jaettavan viestin taustalla voi olla tunnettuja propagandisteja ja disinformaatikkoja, kuten Max Blumenthal tai Aleksandr Duginin kannattaja Michael Millerman, miksei myös Venäjä-mielisen AfD-taustaisen säätiön johtoon kuulunut Alfred de Zayasia. Tšelyševan viestintä on hyvin paljon samankaltaista kuin tunnetun ihmisoikeusaktivistin, kosmologi Syksy Räsäsen sosiaalisen median viestintä. Räsänen on toistuvasti jakanut Syyrian hallintoa tukevien tahojen toimittamaa disinformaatiota ja propagandaa, joissa kiistetään Bašar al-Assadin hallinnon julmuudet. Hän on myös jakanut materiaalia, joissa toistuu Venäjän propagandistinen väite venäläisiä ja venäjänkielisiä Ukrainassa uhkaavasta kansanmurhasta. Disinformaation jakajina Tšelyševan ja Räsäsen kaltaiset henkilöt ovat ongelmallisempia (jopa vaarallisempia) kuin Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaiset henkilöt asemansa ja sen tuoman uskottavuuden tähden. Suomen Amnestysta kertoo jotain myös se, ettei Syksy Räsäsen jatkuva disinformaation ja propagandan levittäminen edellä mainituista aiheista johtanut mihinkään toimiin. Räsänen istui johtokunnassa ne kaksi perättäistä kautta, joka on ymmärrykseni mukaan maksimi, jonka yksi ja sama henkilö voi johtokunnassa istua peräkkäin. (2)

Johan Bäckmanin Venäjää ymmärtävä ja tukeva toiminta ulottaa juurensa aikaan ennen Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan miehitystä. Miehityksen jälkeen Bäckmanin rooli muuttui selvästi, jolloin hän ryhtyi selkeämmin levittämään Venäjän propagandaa ja disinformaatiota osallistuen myös henkilönä Venäjän organisoimien näytösvaalien ”tarkkailuun” Ukrainalta miehitetyllä Krimillä, ja myöhemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Georgialta anastetuilla alueilla. (3) Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sodan alkua seuranneina vuosina Bäckman oli Suomen näkyvimpiä Venäjä-operaattoreita sosiaalisessa mediassa sekä muilla alustoilla. Hän oli myös hyvin aktiivinen Venäjää-tukevissa, Suomeen kohdistuvissa hybridioperaatioissa: lapsikaappauskysymyksissä Bäckman oli ollut aktiivinen toimija jo ennen vuotta 2014, jota roolia hän ei unohtanut Krimin niemimaan miehityksen jälkeenkään. (4) Hän nousi yhä uudelleen esiin lapsiasioiden tiimoilta venäläismedioissa kommentaattorina tai ns. ihmisoikeusasiantuntijana. Huomioitavaa kokonaiskuviossa on se, että kun yksi asia (esim. lapsikaappaukset) painui unholaan, Bäckman ei tehnyt sitä, vaan hän saattoi hyvin luontevasti siirtyä kommentoimaan seuraavaa kiperää aihetta joko näennäisenä asiantuntijana tai hän esiteltiin venäläisyleisölle suomalaisena dosenttina, ja näin dosentuuria käytettiin Venäjällä luomaan uskottavuutta sanojen painoksi.

Meille suomalaisille Bäckmanin rooli lienee parhaiten tuttu nimenomaa Itä-Ukrainan sotaan liittyvän disinformaation jakajana sekä toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneen häirintä- ja mustamaalauskampanjan yhtenä aktiivisena toimijana ja oikeudessa siitä tuomittuna. (5) Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että hän oli tuolloin aktiivisesti mukana useissa erilaisissa projekteissa, joista osa vaikutti lähinnä harhauttamis- ja häirintätarkoituksessa luoduilta, kuten Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus ry (huom. Bäckman perusti yhdistyksensä nimellä Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus ry mutta viranomaistemme vaatimuksesta hän joutui vaihtamaan yhdistyksen nimen) mutta osalla oli selkeitä hybridivaikuttamiseen liittyviä tavoitteita, kuten Love FM-radiokanava projekti sekä Bäckmanin yritys ostaa osakkuus radiokanavasta. (6 ja 7) Edellisten lisäksi Bäckman oli ja on edelleen aktiivinen ns. kustannustoimittajana, hänen nimissänsä on yritys Johan Bäckman Publications, (8) joka on julkaissut lukuisia Venäjän viestiä tukevia disinformatiivisia ja/ tai propagandistisia teoksia. Julkaistujen teosten joukossa on myös kahden Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa taistelleen suomalaisen ”muistelmateokset”. Kyseessä ovat Lauri Karhu-salanimellä kirjoitettu ”Viimeinen luoti” sekä pieksämäkeläislähtöisen Petri Viljakaisen ”Vilin sota”. (9 ja 10) Tämän hetken tietojen mukaan Viljakainen on menehtynyt sotatoimissa keväällä 2022. Bäckmanin kustantamo julkaisi myös edesmenneen Matti Rossin höpö-höpö-teoksen ”Raunioista nousee Donbass”. 

Siitä huolimatta, että Venäjän brutaalin tuhoamissodan myötä Bäckman on päätynyt marginaaliin, että hänen seuraajansa koostuvat pääasiassa ideologisten äärilaitojen edustajista sekä salaliittoteorioiden maailmoihin vajonneista henkilöistä, hän on Venäjällä jatkanut säännöllistä kommentointia erilaisissa medioissa, mikä meidänkin on syytä pitää mielessä.

Bäckmanin ohella näkyviä Venäjä-apologeettoja Suomesta löytyy muitakin, kuten Bäckmanin pitkäaikainen yhteistyökumppani Leena Hietanen. Hietanen on tunnettu pitkänlinjan kremliini, jonka kädenjälkeä on muun muassa Viron kylmä sota pamfletti keväältä 2008. Pamfletissa Hietanen väitti Viron käyttävän kansalaisuuspolitiikkaa venäläisiä vastaan apartheid-tyyppisenä sortopolitiikkana, jota oikeutetaan ”miehitysmyytillä”. Hänen mielestänsä Viron Neuvostoliittoon kuulumisessa ei ollut kyse miehittämisestä. Hietanen on edelleen säännöllinen vieras Bäckmanin Z-studiossa, jonka ”keskusteluohjelmiin” osallistuu säännöllisesti muitakin kremliinejä tai Venäjä-apologeettoja, joista osalla on taustaa erilaisten salaliittoteorioiden parista. Hietanen on myös kirjoittanut useita propagandistisia katsauksia avoimen Venäjä-mieliseen Naapuriseuran sanomiin. (11) Kyseisen julkaisun taustalla on toimittaja Mauno Saaren ja entisen kansanedustaja Mikko Elon perustama Venäjä-mielinen Naapuriseura ry. (12) Elo osallistui myös toimittaja Jessikka Aron häirintään ja maalittamiseen useaan otteeseen vuosia sitten.

Osa suomalaiselle yleisölle suunnatusta Venäjä-propagandasta tulee sellaisilta suomalaisilta operaattoreilta, jotka oleilevat pysyvästi Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, kuten miehitetyssä Luhanskissa asuvalta Janus Putkoselta; tai henkilöiltä, jotka vierailevat säännöllisesti tuottamassa propagandamateriaalia Venäjän miehittämillä alueilla, kuten Kosti Heiskanen tekee. Kyseisen kaksikon välit tekee kiinnostavaksi se, että (ainakin julkisuudessa) he esiintyvät siten, kuin heidän välillä olisi vähintäänkin keskinäinen sotatila. Päivä sitten Heiskanen kertoi tehneensä tutkintapyynnön Janus Putkosesta Venäjän turvallisuusneuvostolle, mitä se sitten oikeasti tarkoittaakaan. (13) Heiskasenkin tie on kiinnostava, Bäckmanin vastustajasta näkyväksi Venäjä-apologeetaksi. Niin houkuttelevaa kuin se olisikin uppoutua tässä kohdin syvällisemmin Janus Putkoseen propagandistina ja Venäjän operaattorina, katson kuitenkin parhaaksi kehottaa lukijoita tutustumaan Putkoseen muutaman artikkelin kautta, joissa käsitellään hänen rooliansa Venäjän miehittämässä Donetskissa sekä työskentelyä venäläisrahoitteisessa DONi News-viestintäprojektissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla (näiltä osin Putkosen rooli paljastui Egorova Leaksin yhteydessä v. 2016). (14)

Jessikka Aron tuoreen kirjan julkistamisen myötä muutamat tunnetut Venäjän propagandaa ja salaliittoteorioita sumeilematta jakaneet henkilöt näyttävät aktivoituneen seuraamillani sosiaalisen median alustoilla. Kirjan julkistamispäivänä kierroksia ottivat niin Panu Huuhtanen kuin myös NykySuomi-vastamediaa toimitteleva Juha Korhonen, joista kummallakin on pitkä historia erilaisissa vasta- ja valemedioissa. (15) Korhonen toimi myös Johan Bäckmanin perustaman Toimittajaliitto ry:n puheenjohtajana, Huuhtanen sitä vastoin palkittiin yhdessä Taina Keskimäen kanssa kyseisen yhdistyksen toimesta. Tätä nykyä kyseisellä yhdistyksellä ei ole enää näkyvää toimintaa, osa sen keskeisistä jäsenistä on riidoissa keskenään.

Tällä hetkellä suomalainen disinformaatiokenttä täyttyy myös erilaisten anonyymien tilien sekä ns. trollitilien tuotannosta. Tähän joukkoon kuuluu myös kiinnostavia ilmiöitä ja/ tai operaatioita, kuten Twitterissä (eli X-palvelussa) toimivat @Suomi2030 tai @Oikeistopuolue- eli Pekka U. K. Peitsi-tili. Pekka U. K. Peitsi viittaa selvästi Pekka Peitsi-nimimerkkiin, jota presidentti Urho Kaleva Kekkonen käytti. Vaikka Suomi2030-tilin viestintä maltillisempana eroaa Pekka U. K. Peitsi-tilin selvästi provosoivammasta ja aggressiivisemmasta tavasta viestiä, kumpikin näyttäisi tavoittelevan samaa kohderyhmää viesteillään, joiden ydinsanoma näyttää olevan se, että ennen oli paremmin: ennen oli rauha ja hyvät välit naapuriin eli Neuvostoliittoon, jota nykyään edustaa Venäjä. Tässä asetelmassa nimenomaan vapaus ja liberaalit arvot nähdään vihollisena, joten onkin ymmärrettävää, että Donald Trump nähdään ystävänä muiden totalitaaristen johtajien rinnalla. Luonnollista on myös se, että Ukraina on vihollinen taistellessaan ”perinteitä” vastaan. Paradoksaalista tässä onkin se, että Ukraina nimenomaan käy taistelua oman kulttuurinsa ja perinteidensä puolesta, joiden vaalimista Suomi2030-tilikin usein painottaa, taistellessaan vapauden puolesta. Kiinnostavaa on myös se, että Kekkonen nähdään ilmiselvästi jonkin sortin symbolina tälle tavoiteltavalle perinteiselle tilalle. Mikä toki on ymmärrettävää, jos tämä tavoiteltava tila on pysähtyneisyys ja seniiliys.

Kummallekin edellä mainituista tileistä liittoutuneisuus kuuluu pahoihin asioihin, yksin jääminen – jota korostetaan omalla maanpuolustuksella – nähdään positiivisena asiana. Tai kuten @Suomi2030 asian ilmaisee, se on ”kunnollista”. Tämäkin kuvio tulee ymmärrettäväksi, kun tiedostaa Venäjän halun ja tarpeen rikkoa läntinen yhteisö, se on voimaton yhtenäisen liittokunnan edessä mutta yksittäisiä eristyneitä valtioita se kykenee kontrolloimaan ja painostamaan haluamiinsa sopimuksiin. Tällaisten tilien eräs päämäärä onkin koheesion rikkominen disinformaation ja propagandan keinoin. Erilaiset sosiaalisen median alustat, viestintäalustat ja videoiden julkaisukanavat tarjoavatkin tällaisille toimijoille oivallisen väylän levittää sanomaansa – nopeasti. 

Aikomuksenani oli tässä kirjoituksessa käsitellä esimerkinomaisesti perinteisen median mahalaskuja Venäjä-uutisoinnissa. Käytännössä kyse on katsauksista tai artikkeleista, joissa kritiikittä tai millään tapaa avaamatta Venäjän disinformatiivinen viesti pääsee läpi. Säästän lukijoita aiheelta tässä kirjoituksessa palatakseni siihen tuonnempana.

Nämä kirjoitukseni lukenut saattaa, oikeutetustikin, pohtia sitä, että miksi kiinnittää huomio vain Venäjään. Mihin unohdin Kiinan tai joidenkin muiden maiden Suomeen kohdistamat haitalliset vaikuttamis- ja horjuttamisyritykset sekä näiden maiden levittämän propagandan ja disinformaation? Osaltaan huomion kohdistaminen Venäjään johtuu siitä, että sen toiminta Suomessa on minullekin tutuinta toisaalta myös siksi, koska Venäjän muodostama ulkoinen uhka maallemme on lyhyellä aikavälillä merkittävintä. Se pyrkii omalla tahollaan vaikuttamaan meihin ulkoa kuin myös sisältä käsin pyrkiessään rikkomaan yhteiskunnallista koheesiota. Silmissäni Venäjä on tällä hetkellä merkittävin ulkoinen uhka, siinä on riittämiin syytä kohdistaa huomioni siihen. Edellisen toteaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettekö muitakin merkittäviä ulkoisia uhkia ole olemassa. Sellaisia, joiden olemassaolosta tulisi käydä olennaisesti enemmän keskustelua ja joihin meidän tulisi jo nyt varautua, kuten vaikkapa Kiinan tai Suomeen ja Eurooppaan levitettävän poliittisen islamin kaikkine lieveilmiöineen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://journalistiliitto.fi/fi/ukrainan-aarioikeisto-maalittaa-oksana-chelyshevaa/ 

2. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008989738.html

3. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

4. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html 

5. https://yle.fi/a/3-12322911 

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html 

7. https://yle.fi/a/3-9437985

8. https://ruslania.com/fi/kirjat/kustantajat/1039-johan-backman-publications/ 

9. https://www.finna.fi/Record/helmet.2343867 

10. https://www.finna.fi/Record/kirkes.1307957 

11. https://naapuriseura.fi/?s=Leena+Hietanen 

12. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c 

13. https://twitter.com/HeiskanenKosti/status/1789976992147775605 

14. Janus Putkosen toimintaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla voi perehtyä lukemalla seuraavat artikkelit:

Itä-Ukrainassa Venäjän puolesta taistelleet suomalaiset kehuskelevat kokemuksillaan – muualla Euroopassa vierastaistelijoita on tuomittu rikoksista

Massiivinen tietovuoto Donetskissa - Todistaa yhteydet Venäjään

EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR

15. https://nykysuomi.com/2024/05/08/jessikka-aro-vainoaa-ihmisia-perattomilla-rikosilmoituksilla-mediat-vahvistaa-kaikki-valheet/ 

Kirjoituksen taustoituksessa olen käyttänyt hyväksi muun muassa @Suomi2030- ja @Oikeistopuolue- eli Pekka U. K. Peitsi-Twitter tilejä sekä Johan Bäckmanin kohudosentti-blogia aiempien blogieni ohella. Blogisarjan ensimmäinen osa: Näitä reittejä Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa.

Blogia päivitetty 29. kesäkuuta 2024.