Länsi-Savo haastatteli Petri Viljakaista

Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa julkaistiin viime viikon tiistaina (6. elokuuta 2019) Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sotineen suomalaistaustaisen Petri Viljakaisen hyvin yksipuolinen haastattelu, (1) jossa Viljakainen sai sanottua sanottavansa, ilman, että hänen tekemissä valinnoissa nähtiin sen suurempia ongelmia – hänen esittämänsä väitteet jäivät riippumaan ilmaan sellaisenaan, disinformaatiota eikä propagandaa korjattu. Minulle muodostui kuva ”oman kylän pojasta” tehdystä haastattelusta, josta ei löytynyt ammatillista kunnianhimoa tippaakaan.

Länsi-Savo tiistai 6. elokuuta 2019.

Viime aikoina on käyty keskustelua värväytymisestä terroristisiin organisaatioihin sekä kyseisen toiminnan ongelmallisuudesta ja jopa rikollisuudesta, tässä kontekstissa Viljakaisen haastattelu näyttäytyy entistä yksipuolisempana, siinä on havaittavissa jopa sen luokan henki, että Viljakainen on valkopesemässä itseään luodessaan kuvaa taistelijasta, joka ei tappanut ketään, ja jonka kunnolliset taistelut kiersivät kaukaa –

”Mies toteaa, että sota ei ollut hänen aikanaan ’oikein kunnon sotaa’. Viljakainen kirjoittaa kirjassaan, että hän on aina jäänyt ’varsinaisten taisteluiden ulkopuolelle’.”

”Sanoin kerran, että on ollut hyvä sota, kun ei ole tarvinnut tappaa ketään”.

Toisaalta kuten haastattelussa tuodaan esille, ja minkä moni taho on jo aiemminkin todennut, Viljakaisen rooli informaatiosoturina on suurempi kuin hänen roolinsa taistelukentällä, jossa tulla tapetuksi. Itse en heistä kuitenkaan käyttäisi termiä informaatiosoturi, se tuntuu aivan liian ylevältä, vaan rehellisyyden nimissä he luovat propagandaa ja disinformaatiota, joten siinä missä haastattelussa mainitut Janus Putkonen ja Johan Bäckman, on Viljakainenkin ehta propagandisti. Ja tämän pidän mielessäni tarkastellessani hänestä julkaistua haastattelua, jossa totuus, kuvitelmat ja suoranainen disinformaatio ja propaganda sekoittuvat toisiinsa siten, että tavankansalaisen on mahdoton erottaa niitä toisistaan.

Tiina Saaren tekemä haastattelu alkaa seuraavasti:

”Pieksämäellä asunut Petri Viljakainen värväytyi vapaaehtoiseksi taistelijaksi Itä-Ukrainan kapinallisten riveihin kesällä 2015”.

Jo alku antaa sen kuvan, että Ukrainassa on käynnissä sisällissota, jonka toista osapuolta – kuten haastattelussakin todetaan – Venäjä tukee. Termin ”kapinallisten” käyttö olisi jollain muotoa ymmärrettävää, jos haastattelu olisi tehty sodan ensimmäisenä kesänä eli kesällä 2014, mutta jo hetkenä, jolloin Viljakainen ilmaantui Donbasiin Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneenä, oli ilmiselvää, että kyseessä on Venäjän sota Ukrainassa, jossa Venäjä turvautuu erilaisiin joukko-osastoihin kätkeäkseen oman aktiivisen – valtiollisen – roolin sodassa.

Tuolloin Ukrainan tapahtumia, Euromaidanin ensihetkistä ja Venäjän suorittaman Krimin niemimaan valloituksesta alkaen seuranneille oli ilmiselvää, että Ukrainan itä- ja eteläosiin masinoidun kaaoksen ja separatismiksi-kutsutun taiston taustalla oli Venäjän valtiollisia toimijoita, ja huhtikuussa 2014 venäläisen, palveluksesta ”eronneen”, tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin joukkojen valloitettua ensimmäiset kaupungit Donbasissa, maan rooli kävi entistä selvemmäksi. Kevään ja kesän myötä se vain entisestään korostui Ukrainan alueiden jouduttua venäläisen tykkitulen kohteeksi, Malaysia Airlinesin lennon MH17 tultua pudotetuksi Itä-Ukrainassa ja lopulta elokuussa Venäjän maavoimien ja maahanlaskujoukkojen osallistuttua avoimesti sotatoimiin Itä-Ukrainassa.

Haastattelussa käydään myös läpi Petri Viljakaisen kirjoittamaa, Johan Bäckman Publications’in julkaisemaa, Vilin sota -teosta, jota en ole lukenut, joten kommentoin esitettyjä asioita vain haastattelun pohjalta:

”Kirjassaan Viljakainen kuvaa DNR:n ja LNR:n armeijoiden olevan järjestäytymättömiä. Miehet vaihtuvat tiuhaan, ja Viljakaisen mukaan monet vapaaehtoistaistelijat ovat ammattitaidottomia.”

Mikä tietenkin on sovitettavissa koko haastattelun läpi kulkevaan tarinaan ”paikallisesta kapinasta”, mikä taas on sovitettavissa Venäjän valtion viralliseen totuuteen siitä, että Ukrainassa on ”sisäinen konflikti”, jossa Venäjä ei ole osallisena – ainakaan asevoimillaan.

Ongelmalliseksi kuvauksen tekee se, että näin – Viljakaisen haastattelun kautta – Venäjän valtiollinen tarina eli Venäjän propaganda pääsee läpi suomalaiseen mediaan sellaisenaan, ilman, että merkittävässä määrin tuotaisi esille sitä, että Itä-Ukrainan alueella on kaiken aikaa Venäjän asevoimien ja muiden turvallisuusorganisaatioiden joukko-osastoja sekä Venäjän valtion Syyriassakin käyttämien palkkasoturipalveluita tarjoavien yritysten, kuten PMC Wagner, taistelijoita. Kyse on Ukrainan osalta kaikkea muuta kuin sotimisesta ”kapinallisia” vastaan.

Haastattelussa jää myös tyystin mainitsematta se, että Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, Venäjän toimesta perustetut ”paikallispuolustusjoukot”, ovat Venäjän asevoimien upseereiden komennossa. Näihin ”paikallispuolustusjoukkoihin” on haalittu runsaasti vapaaehtoisia sekä pakolla värvättyjä alueen asukkaiden ohella Venäjältä sekä kolmansista maista – Suomen lisäksi Italiasta, Ranskasta, Serbiasta etc. Näiden joukkojen rooli on sodankäynnin kannalta vähäisempi, nyt niitä käytetään pääasiassa alueiden hallintaan ja kontrollointiin – offensiivien aikana epäkiitolliseen tehtävään, vetämään tulta puoleensa.

Länsi-Savon julkaisemassa Tiina Saaren toimittamassa haastattelussa Viljakaisen toiminta näyttäytyy jopa harmittomana, suomalainen reissumies sotimassa Itä-Ukrainassa, tappamatta ketään, oikeastaan osallistumatta kunnon sotaan, nyt maatöitä tehden luhanskilaisella maatilalla rintaman läheisyydessä:

”Olen tehnyt kesän maataloushommia luhanskilaisella maatilalla rintaman läheisyydessä. Siviilitöistä olen saanut palkkaa, mutta sen eteen on tehtävä paljon. Olen paiskinut pelloilla töitä noin kymmenen tuntia päivässä”.

Tällaisten mielikuvien synnyttäminen vastuullisen median toimesta on ikävää, kun tiedossa on se, että hetkenä, jolloin Petri Viljakainen saapui Donbasin aroille, sodassa oli kuollut tuhansia ukrainalaisia – moni maataan puolustaen hyökkääjältä.

Värväytyessään venäläisten varustamiin ja johtamiin joukkoihin Viljakainen on itsekin tiennyt, millaisiin joukkoihin hän liittyy – Prizrak-prikaati, johon hän myöhemmin värväytyi, on syyllistynyt käynnissä olevan sodan kuluessa sotarikoksiin. Sen kontrolloimilla alueilla on teloitettu siviileitä kansantuomioistuinten oikeudenkäyntien jälkeen, tätä tapahtui etenkin prikaatin ensimmäisen komentajan – omavaltaisen – Aleksei Mozgovoin aikana ja käskystä. Tiedossani ei ole, onko Prizrak-prikaati syyllistynyt sotarikoksiin viimeisen reilun parin vuoden aikana, jolloin Viljakainen kuului sen vahvuuteen, mutta usein nämä teot paljastuvat ”jälkijättöisesti”, jolleivat ole poikkeuksellisen raakoja.

Viljakainen ei alueella taistele kansan puolesta – hän sotii kansaa vastaan. Ukrainalaisilta ei kysytty mitä he haluavat, päätökset tehtiin heidän puolesta Kremlissä, Moskovassa. Viljakaisen kaltaiset, aivopestyt ja uskossaan sokeat, kuvittelevat sotivansa ”kansan puolesta”, mutta hekin sotivat vain Kremlin puolesta. Myös tuhannet venäläisäidit ovat menettäneet läheisimpänsä tässä, mielipuolisessa, sodassa, jossa Viljakainenkin on liannut kätensä vereen – hän on vastuullinen siinä missä päätöksentekijätkin Moskovassa ja rintamalla. Hän teki vapaaehtoisena valinnan lähteä sotaan, hän teki vapaaehtoisena valinnan tarttua aseeseen – samaa valinnan vapautta Kreml ei ole suonut ukrainalaisille.

Viljakaisen henkilökohtaista vastuuta ei myöskään vähennä se, että hänellä on ollut ilmeisiä ongelmia alkoholin kanssa:

”Pieksämäeltä Itä-Ukrainaan sotimaan lähtenyt Petri Viljakainen on haavoittunut reissullaan lievästi pari kertaa alkoholin vaikutuksen alaisena. - -”

Alkoholi on myös se syy, mikä johti erottamiseen ”DNR:n” kansainvälisestä pataljoonasta.

Kaikkiaan haastattelu oli ikävällä tapaa yksipuolinen ja puutteellisesti taustoitettu. Julkaisisiko yksikään lehti ISIS-terroristin yhtä yksipuolista haastattelua, pohdin vaan. Siinä missä me määrittelemme ISIS-taistelijat osaksi terroristi-organisaatiota, Ukrainan lakien mukaan Petri Viljakainen on kuulunut joukko-osastoihin, joiden vangittuja taistelijoita on Ukrainassa tuomittu terrorismirikoksista, mikä pistää pohdiskelemaan:

”Petri Viljakainen matkusti heinäkuussa 2014 Donin Rostoviin Etelä-Venäjälle dosentti Johan Bäckmanin tukemana”

Viljakaisen liittyessä Venäjän proxy-joukkoihin 2015, hänestä tehdystä haastattelusta julkaistiin otteita myös Helsingin Sanomissa, kyseisessä haastattelussa hän tuli maininneeksi sen, että Johan Bäckman on rahoittanut osan hänen matkasta ja viisuminsa Venäjälle. (2)

En nyt viitsi käyttää rautalankaa, mutta suomalaisen maksaessa ts. rahoittaessa toisen suomalaisen matkoja ja muita dokumentteja, jotta tämä pääsee värväytymään aseelliseen ryhmään, luulisi tällaisen toiminnan herättävän kiinnostusta viranomaisissakin – etenkin kun tiedossa on se, että Petri Viljakainen ei suinkaan ole ainoa, joka on esiintynyt Johan Bäckmanin propagandavideoilla, ilmoittaen suuntaavansa sotimaan Donbasiin. Eli sotimaan hyökkääjän riveissä ja osallistumaan Ukrainan osien miehittämiseen.

Marko

1. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/95df1333-9574-4be4-be3c-e0c67b1d1c69 (maksumuurin takana)

2. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

Blogissa venäläisjoukkojen kokoonpanosta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla (kirjoitettu 29. lokakuuta 2018):

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/10/venalaisjoukkojen-kokoonpano_29.html 

Petri Viljakainen sosiaalisessa mediassa keväällä 2016:

Sotatoimet Itä-Ukrainassa heinäkuussa – aallot löivät Tonavalle saakka

Tämän vuoden heinäkuu alkoi Itä-Ukrainan sotatoimialueella kovin murheellisissa merkeissä, kuun ensimmäisenä päivänä Venäjän proxy-joukot tulittivat aamupäivän tunteina panssarintorjuntaohjuksella haavoittuneen evakuointitehtävässä ollutta ukrainalaisen merijalkaväkiyksikön ambulanssia Vodianen alueella Mariupolin koillispuolella sillä seurauksella, että Humween kuljettajana toiminut Serhiy Mayboroda menehtyi paikan päällä vammoihinsa, matkalla sairaalaan menehtyi sotatoimialueella vuosien ajan lääkintätehtävissä ollut – arvostettu ja kokenut – lääkäri Irina Shevchenko. Rintamalta evakuoitu haavoittunut selvisi hyökkäyksestä hengissä. Välittömästi seuraavana päivänä tapahtui seuraava hyökkäys, jolloin Mar’inkan ja Krasnohorivkan välisellä tiellä ajanutta vapaaehtoisen lääkintähenkilökunnan ajoneuvoa tulitettiin tarkka-ampujan tai ampujien toimesta Donetskin läntisistä osista käsin. Ukrainan poliisin ilmoituksen mukaan ajoneuvossa olleet, tulituksessa haavoittuneet, 32- ja 42-vuotias lääkintämies toimitettiin Pokrovskin sotilassairaalaan jatkohoitoon. Heinäkuussa menehtyi 14 Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien osastojen sotilasta ja upseeria.

He antoivat henkensä Ukrainan puolesta (heinäkuu/2019).

Venäjän proxy-joukot ovat tulittaneet käynnissä olevan sodan kuluessa useita kertoja evakuointitehtävissä olleita ambulansseja tai muita, selkeästi merkittyjä, ensiapu-ajoneuvoja. Toisinaan venäläisjoukot ovat tarkoituksellisesti tulittaneet lääkintämiehiä heidän suorittaessa tehtäviään, myös kertoina, jolloin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen lääkintähenkilökunta on ollut rintamalinjan tuntumassa tarjoamassa hoitoa ja ensiapua alueella asuville siviileille.

Helmikuussa (2018) lääkintämies Sabina Halytska menehtyi venäläisjoukkojen hyökkäyksen seurauksena – kuollessaan hän oli avustustehtävässä siviilien parissa. (1) Halytskan parina ollut lääkintämies haavoittui tulituksessa. Helmikuussa 2017 lääkintämies Natalia Khorunzha menehtyi tehtävässään venäläisproxyjen tulitettua ambulanssia panssarintorjuntaohjuksella. (2)

Edellä mainitsemani menehtyneet ja haavoittuneet lääkintämiehet ovat vain ”jäävuoren” huippu, sota koettelee ankarasti myös heitä, jotka ovat taisteluiden melskeessä pelastamassa ihmishenkiä. Rintama-alueella uhreiksi on joutunut myös rintama-alueella työskentelevää siviili-ensiapuhenkilökuntaa.

Panssarintorjuntaohjuksen Vodianessa tuhoama Humvee.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission heinäkuun puolivälin jälkeen julkaiseman tiedonannon mukaan sotatoimialueella kuoli sodan seurauksena 1. – 14. heinäkuuta 2019 välisenä aikana kolme siviiliä 13 vammautuessa. Heinäkuun loppupuolella (15.-28.7) sotatoimien seurauksena kuoli yksi siviili, vammautuneiden osalta ETYJ:n tiedot ovat vahvistamatta.

Tammikuun 1. – heinäkuun 14. 2019 välisenä aikana kymmenen siviiliä menehtyi sotatoimien seurauksena 71 vammautuessa. ETYJ ei kyseisessä raportissa sen tarkemmin erotellut millä alueilla kuolleet ja vammautuneet siviilit asuivat. (3)

Välillisesti sodan seurauksena, talven kylminä kuukausina, menehtyi lukuisia iäkkäitä siviileitä demarkaatiolinjan tarkastusasemilla – heitä ETYJ, kuten eivät sodan osapuoletkaan, laske sotatoimien seurauksena menehtyneisiin, vaikka yhteys on kuitenkin olemassa oleva.

ETYJ:n, Ukrainan viranomaisten kuin myös Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden edustajien mukaan sotatoimien seurauksena lukuisat siviilikohteet kärsivät vaurioita heinäkuussa, miehitetyillä alueilla ETYJ:n edustajien on usein hyvin vaikea suorittaa perusteellista tutkintaa – joko toimintaa rajoitetaan tai alueilla asuvia siviilejä ei päästä haastattelemaan vapaasti ilman kontrollia. Entistä useammin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sairaaloiden henkilökunta epää ETYJ:n tarkkailijoita pääsyn sairaalaan tai kieltäytyy antamasta, tutkinnan kannalta tärkeitä, haastatteluita. Toisinaan haastattelut annetaan vasta kun paikalla on ns. viranomaistaho edustettuna.

Merkittävänä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tekemänä havaintona voidaan pitää sen pitkän kantaman tiedustelulennokin videotaltiointia Dovžanskin eli entisen Sverdlovskin alueelta. Taltioinnissa on havaittavissa Venäjältä Ukrainan alueelle saapuneen junan olevan Dovžanskin rautatieaseman alueella, se oli matkalla kohti Rovenkyn kaupunkia lännessä.

Kuvakaappaus Yevhenii Tsymbaliukin twiitistä. (4)

Juna on saapunut miehitettyyn osaan Ukrainaa Venäjältä Gukovon kautta. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoilla ei ole pääsyä Venäjän puolella Gukovoon tarkastamaan rajaa ylittäviä junia, heillä ei myöskään ole oikeutta tarkastaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjältä Ukrainaan saapuvia junia, käytännössä rautateitse Venäjältä voi toimittaa sen miehittämille alueille millaista materiaalia tahansa, ilman, että ETYJ – puhumattakaan Ukrainan viranomaisista – voi puuttua asiaan. Toiminnalla Venäjä rikkoo Ukrainan suvereniteettia, käytännössä sopimusten jatkuvasta rikkomisesta ja maahan polkemisesta ei koidu Venäjälle riittäviä sanktioita.

Gukovon kautta Venäjältä saapuu Itä-Ukrainan miehitetyille alueille myös maanteitse ajoneuvoja, joita niitäkään ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat eivät pääse tarkastamaan kuin silmämääräisesti ulkopuolelta ja satunnaisesti.

Heinäkuun 23. ETYJ:n pitkänkantaman tiedustelulennokki kuvasi junan matkalla kohti Venäjän rajaa Vyselkyn alueella. Kyseinen rataosuus kulkee Venäjällä Matveev-Kurganin kautta Taganrogiin, kyseistä rataosuutta Venäjä käyttää kaluston kuljettamiseen Kuzminkan harjoitusalueelle, jossa on varastoituna myös Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen reservejä.

Ukrainalaislähteiden mukaan Venäjältä saapui Itä-Ukrainan miehitetyille alueille yksistään 11.-24. heinäkuuta välillä rautateitse 86 säiliövaunua erilaisia polttoaineita ja muutama rautatievaunu aseita ja ammuksia, jälkimmäisiä harvemmin toimitetaan rautateitse, aseet ja ammukset tulevat yleensä maanteitse tai suoraan maarajan yli maastossa.

Yöllä heinäkuun 22. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission valvontalennolla ollut pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi kahdeksan kuorma-autoa, joista kolme oli mahdollisesti säiliöautoja ja neljään kiinnitetty trailerit, hiekkatiellä kaksi kilometriä kaakkoon Stepnen kylästä Venäjän miehittämällä rajaseudulla. Havaintohetkenä kolonna oli pysähtyneenä rajan pinnassa keulat itään päin, alueella ei ole rajanylityspaikkaa. Lähin Venäjän miehittämä raja-asema on Vyselky – Avilo-Uspenka, linnuntietä 3,5 km koilliseen kolonnan havaintokohdasta.

Viimeisen vuoden kuluessa ETYJ:n on onnistunut kuvata useita yöaikaan maastossa suoritettuja raja-alueen ylityksiä Venäjältä Ukrainaan, tai sotilastyyppisten kuorma-autojen paluita Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta takaisin Venäjälle (ks. alla oleva kartta, O:lla merkitty alueet, joilla ETYJ tehnyt havaintoja raja-alueen ylityksistä). Osalla kerroista kolonnien suojana oli tykki- tai ohjusilmatorjuntakalustoa. ETYJ:n tiedustelulennokkeja on myös tulitettu sekä häiritty elektronisesti niiden havaitessa Venäjän suorittamia kalustosiirtoja rajaseudulla.

Alla olevaan karttaan olen merkinnyt olemassa olevien raja-asemien ohella sodan aikana käytettyjä rajanylitysalueita (maasto/ tie) – painotan, että jokainen rajanylitys on laiton ja loukkaus Ukrainan suvereniteettia kohtaan. Jokainen näistä ns. asemista ja kohteista sijaitsee rajaosuudella, jota Venäjä miehittää. Maastossa on vielä runsaasti alueita, joiden kautta Venäjä siirtää miehiä, kalustoa ja muuta materiaalia Ukrainalta miehitetyille alueille Donbasia.

Laittomien rajanylitysten joukkoon lasketaan myös Venäjän lähettämät ”humanitaariset kuljetukset” eli ”humanitaariset kolonnat”.

Venäjän hätätilaministeriö on lähetti 85. “humanitaarisen kolonnan” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille heinäkuun loppupuolella. Venäjän virallisen ilmoituksen mukaan ”humanitaarisen kolonnan” rahtina oli sairaalatarvikkeita ja lääkkeitä sekä muuta humanitaarista apua 107,5 tonnin edestä – aiemmilla kerroilla kolonnien on havaittu kuljettavan alueelle lääkinnällisen materiaalin ohella erilaisia instrumentteja, sotilasmateriaalia, ammuksia sekä kokonaisia ajoneuvoja.

Tälläkään kerralla ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden, kuten ei Ukrainan viranomaistenkaan, ollut mahdollista tarkastaa kolonnan lastia. Ukrainan ulkoministeriö on järjestelmällisesti tuominnut tällaisten kolonnien lähettämisen Ukrainan maaperälle.

Edellisen kerran Venäjä lähetti Itä-Ukrainaan ”humanitaarisen kolonnan” joulukuun 20. 2018. Ensimmäisen ”humanitaarisen kolonnan” Venäjä lähetetti matkaan median ja mittavan propagandan saattelemana elokuussa 2014 – vain joitain päiviä kolonnan lähettämisen jälkeen elokuussa 2014 Venäjä aloitti laajemman offensiivin Ukrainan maaperällä.

Venäjän puolella ”humanitaaristen kolonnien” eräänä materiaalivarastona toimii varastoalue Gundorovskyin kaupungin kaakkoispuolella (ks. yllä oleva kartta, merkintä HK).

Tonavan aallot ja Mustameri

Luodaan katsauksen loppuun silmäys tilanteeseen Mustanmeren alueella, sekä Izmailiin Tonavan rannalla – aloitetaan jälkimmäisestä.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU otti haltuunsa venäläisen Neyma-tankkerilaivan Izmailin satamassa, joka sijaitsee Ukrainan ja Romanian rajalla Tonavan suistoalueella. (5)

Ukrainalaisten viranomaislähteiden mukaan alus oli tunnistettu sen Kansainvälisen merenkulkujärjestön numerokoodin ja aluksen reittitietojen perusteella Neymaksi, jota Venäjä käytti viime vuoden marraskuussa Kertšin salmen yhteenoton aikana sulkiessaan liikenteen Kertšin salmen ylittävän sillan alta.

Venäjän disinformatiivisten väitteiden mukaan kyseessä on Nika Spirit-niminen alus.

Neyman takavarikon yhteydessä Ukraina vangitsi lyhyeksi aikaa seitsemän venäläistä merimiestä, jotka vapautettiin hyvin pian tutkinnan edetessä. Alus on edelleen takavarikossa, samoin takavarikon yhteydessä alukselta haltuun otettu aineisto, kuten lokikirja ja muut dokumentit, jotka todistavat aluksen alkuperän.

Viime vuoden marraskuun 25. päivä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n alainen Venäjän rannikkovartiosto, Venäjän Mustanmeren laivasto-osaston tuella, valtasi Kertšin salmessa tapahtuneen yhteenoton jälkeen kolme Ukrainan laivaston alusta Mustallamerellä kansainvälisillä merialueilla Krimin niemimaan edustalla. Valtauksesta lähtien 24 ukrainalaista merisotilasta on ollut vangittuna Venäjällä, eikä se ole suostunut vapauttamaan vangittuja merisotilaita kansainvälisestä painostuksesta tai kansainvälisen merioikeuden päätöksestä huolimatta.

Venäjä myös takavarikoi kaappauksen yhteydessä kolme Ukrainan laivaston alusta, joita niitäkään se ei ole palauttanut takaisin Ukrainalle.

Venäjä julkaisi NOTAM-ilmoituksen (Notices to Seamen), jonka mukaan se sulkee noin 25 prosenttia – yhteensä 118 570 neliökilometriä – Mustanmeren alueesta sotaharjoitustensa vuoksi 19. elokuuta saakka. (6)

Sulku häiritsee ja vaikeuttaa merenkulkua satamiin Ukrainassa, Georgiassa, Bulgariassa ja Romaniassa sekä Venäjällä. Etenkin Mustanmeren länsiosissa alukset joutuvat käyttämään tavanomaisista huomattavasti poikkeavia reittejä.

Tilanteen poikkeuksellisuutta kuvaa se, että kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ei kertaakaan rajoittanut vastaavalla tavalla laivaliikennettä Mustallamerellä.

* * *

Heinäkuun 22. Itä-Ukrainan sotatoimialueella alkoi ns. sadonkorjuun tulitauko, tulitauosta huolimatta Ukrainan asevoimat on menettänyt sotilaita kuolleina ja haavoittuneina heinäkuun lopun ja elokuun alkupuolen kuluessa. Siviilikuolonuhreilta on onneksi vältytty.

Tulitauosta piittaamatta Venäjä on jatkanut varusteiden, kaluston sekä tuoreiden vahvistusten toimittamista alueelle. Sotatoimialueen eteläiselle lohkolle on Venäjältä saapunut ”Liga” (ven. Лига) nimisen palkkasotilasosaston taistelijoita. Yksikkö on ennen kuulunut PMC Wagneriin.

Marko 

1. https://112.international/conflict-in-eastern-ukraine/ukraines-female-combat-medic-dies-in-donbas-25859.html

2. http://euromaidanpress.com/2017/02/06/paramedic-killed-by-russian-missile-while-saving-the-wounded/ 

3. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1157201207410274304?s=20 

4. https://twitter.com/YevheniiT/status/1153985624904556547?s=20 

5. https://informnapalm.org/en/the-security-service-of-ukraine-ssu/ 

6. https://www.blackseanews.net/en/read/153503 

Suomi on hiljaa – hiljaisuuskin on kannanotto (vol. 2)

Kirjoitin vuosi sitten elokuussa blogin ”Suomi on hiljaa – hiljaisuuskin on kannanotto”, jonka kirjoittamiseen minut innoitti kokojoukko lehtiotsikoita maailmalta, kuten –

”Sweden to Russia: Release hunger-striking Ukraine filmmaker”; ”France's Macron to raise hunger striker Oleg Sentsov in call with Putin: Elysee”; “Urgence pour le cinéaste ukrainien Oleg Sentsov” –

tänään huomaan Suomen olevan jälleen hiljaa Venäjän tyrannihallinnon turvautuessa brutaaliin väkivaltaan hajottaessaan Venäjän todellisen opposition järjestämiä rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa vaaditaan Venäjällekin vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja näytösten sijaan.

Jos maamme valtiojohdon ja poliitikkojen hiljaa oleminen, mitä tulee Venäjän hallinnon mittaviin ihmisoikeusloukkauksiin, herätti jo aiemmin myötähäpeää, tuntuu tämänhetkinen kusi sukassa oleminen absurdilta, kun pidämme mielessämme kansanedustaja Kimmo Kiljusen lausunnon Euroopan neuvoston Venäjä-äänestysten aikaan:

”Meidän kaikkien etu on integroida Venäjä osaksi yhteistä normijärjestelmää. Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa ja sen parlamenttivaltuuskunnan täysivaltainen toiminta yleiskokouksessa antavat moniarvoisuudelle enemmän tilaa venäläisessä yhteiskunnassa”. (1)

Venäjällä maan hallintokoneisto on murskaamassa kansalaistensa rauhanomaiset mielenosoitukset. Mielenosoitukset, joissa kansalaiset vaativat sellaista perusasiaa kuin demokraattiset vaalit, on poliittinen johtomme hissun-kissun kuin mitään ei tapahtuisi. Se sama johto, joka muistaa korostaa Suomen roolia ihmisoikeustyössä, joten haluan muistuttaa tätä samaista valtiojohtoa kannanottamisen tärkeydestä, se mitä Venäjän vangitseman ja näytösoikeudenkäynnissä tuomitseman Oleg Sentsovin serkku Natalia Kaplan viime kesänä puhumisen ja tuen osoittamisen tärkeydestä sanoi pitää paikkansa edelleenkin – EI PIDÄ OLLA HILJAA.

Siinä missä Venäjän laittomasti vangitsemat ja näytösoikeudenkäynneissä tuomitsemat ukrainalaiset tarvitset tukea, aivan samalla tavalla kaduilla oleva Venäjän todellinen oppositio tarvitsee tukea. Myös poliitikkojen ja valtioiden johtajien on reagoitava julkisesti eikä tyydyttävä pelkkiin poliitikkojen kahdenkeskisiin kannanottoihin, jotka eivät koskaan kantaudu tukea tarvitsevien korviin.

Olen kesäkuun loppupuolelta lähtien kohdentanut lukuisia viestejä ja kirjoituksia maamme poliittiselle johdolle, toki jo ennalta tiedostaen sen, että reagointi on laimeaa, mutta tähän mennessä ainoastaan Tarja Filatov (demarit) on reagoinut ja osoittanut ymmärrystä. Alla olevaan kuvakollaasiin olen koonnut osan näistä viesteistä kuvakaappauksia – vain yksi reagointi.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö loihti lausumaan Financial Timesin haastattelussa seuraavaa:

suomalaiset eivät tue (Nato-jäsenyyttä) ja minä olen suomalainen (2)

joten muistutan tasavallan presidenttiä seuraavasta:

53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet (3)

Alkaa tuntua siltä, että tasavallan presidentille tämä (myyttinen) suomalaisuus on valikoivaa tyyliä, aivan kuin poimittaisi rusinoita pullasta uskovaisten tapaan, onko se samaa koko poliittiselle johdolle?

Toki ymmärrän sen, että valtioiden on toisinaan huomioitava se, että teoilla voi olla kauaskantoisia seuraamuksia, sellaisia, jotka voivat vaikuttaa esim. ulkomaankauppaan ja maiden välisiin suhteisiin, mutta olen huomannut Suomessa olevan käynnissä perin ikävän kehityskulun, joka alkoi jo Tarja Halosen kaudella, ja jossa entistä useammin ihmisoikeudet saavat väistyä kaupallisten ja muiden tekijöiden tieltä, eikä tämä näy pelkästään Suomen ja Venäjän välisessä kanssakäynnissä vaan samaa kaksinaismoralistista politikointia on havaittavissa Suomen ja Kiinan välisessä kaupankäynnissä ja yhteistyössä – panda-politiikka ajaa ihmisoikeuksien edelle. Kärjistäen, mitä uiguureista tahi tiibetiläisistä kunhan vaan Ähtäriin päästään katsomaan mustavalkoisia karvapalloja. Onneksi kuluttajana voin tehdä valintoja ja olla menemättä Ähtäriin, olla matkustamatta Venäjälle jne.

Mutta muistutukseksi siitä mihin tyrannian liian heppoinen vastustaminen voi johtaa lainaan Garri Kasparovia, tähdentäen samalla sitä, että Vladimir Putin ei ole Adolf Hitler (kuten Kasparovkin kirjassaan toteaa):

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset s. 27-28).

Hiljaisuuskin on kannanotto, hiljaa oleminen on juuri sitä mitä tyrannia toivoo (ja haluaa), hiljaa oleminen on tuen osoitus tyrannialle ja – anteeksi brutaali ilmaukseni – perseen näyttö ihmisoikeuksille ja demokratialle.

Marko

1. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Venaja_palaa_Euroopan_neuvostoon_26062019.aspx 

2. https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/presidentti-niinisto-ftlle-suomalaiset-eivat-tue-nato-jasenyytta-ja-mina-olen-suomalainen/795574/ 

3. https://issuu.com/amnestyfinland/docs/amnesty-lehti-4-2013 

Venäjän maavoimien modernia elso-kalustoa Itä-Ukrainassa

Tämän vuoden puolella, kevättalvesta eteenpäin, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on tehty ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden toimesta lukuisia havaintoja Venäjän asevoimien moderneista elektronisen sodankäynnin (elso) järjestelmistä, esim. helmikuusta eteenpäin ETYJ on tehnyt lukuisia varmistettuja havaintoja Venäjän asevoimien R-330Zh ”Zhitel” elektroniseen sodankäyntiin (GPS-häirintään) erikoistuneesta järjestelmästä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. ETYJ:n julkaistuissa tiedoissa havainnoista oli noin vuoden aukko, jolloin R-330Zh ”Zhitel” järjestelmää ei havaittu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lainkaan.

Ensimmäisen kerran R-330Zh ”Zhitel” havaittiin Itä-Ukrainan Venäjän miehittämillä alueilla niinkin varhain kuin 1. kesäkuuta 2015 Makiivkassa, Donetskin itäpuolella. (1)

ETYJ:n tiedustelulennokin kuva 16.3.2019.

Ukrainalainen Anatoli Štirlits on julkaissut tiedot tämän vuoden neljännestä R-330Zh ”Zhitel” järjestelmän havainnosta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla maaliskuun 30. – kyseessä oli still-kuvia videolta, jolla R-330Zh ”Zhitel” ja 9K33M3 Osa-AKM ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ovat Hlybokyin kylän alueella.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainnot R-330Zh ”Zhitel” -järjestelmästä Itä-Ukrainassa tämän vuoden puolella.

- 4. helmikuuta Khoroskessa, päivää aiemmin todennäköisesti sama R-330Zh-ajoneuvo havaittiin saapuvan Luhanskin alueelle.

- 16. maaliskuuta Yuzhna-Lomuvatkan lähistöllä havaittiin R-330Zh sekä Tirada-2.

- 27. maaliskuuta R-330Zh havaittiin tunnistamattomaksi jääneen venäläisen elektroniseen sodankäyntiin tarkoitetun ajoneuvon kanssa Briankan kaupungin lähellä.

Lisäksi ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat havainneet miehitetyillä alueilla Kadiivkan (entinen Stahanov) alueella venäläisen R-378A elso-/ häirintäajoneuvon. ETYJ ilmoitti havainnosta 1. heinäkuuta julkaisemassaan raportissa, havainto tehtiin 30. kesäkuuta.

R-330Zh "Zhitel" havaintoja tältä vuodelta.

Satelliittikuvien perusteella voidaan päätellä, että Yuzhna-Lomuvatkan lähistöllä R-330Zh ”Zhitel” järjestelmän ajoneuvoja on ollut sijoitettuna lukuisia kertoja käynnissä olevan sodan kuluessa. Samalle alueelle on ollut sijoitettuna muitakin Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin järjestelmiä, kuten 16. maaliskuuta 2019 R-330Zh ohella saman rakennuskompleksin alueella oli Tirada-2 (SATCOM häirintäyksikkö) sekä R-161 viestiajoneuvo.

Seuraavaksi Google Earth -kuvia alueelta 20. elokuuta 2017 taaksepäin 29. maaliskuuta 2017 saakka, jota edeltävällä ajalla kyseisellä alueella ei näy aktiivista toimintaa. Jokaisessa Google Earth -kuvassa näyttäisi olevan R-330Zh ”Zhitel” -elso-kalustoa sekä muuta elso- ja/ tai viestintäkalustoa:

20. elokuuta 2017.

28. heinäkuuta 2017.

2. heinäkuuta 2017.

6. toukokuuta 2017.

31. maaliskuuta 2017.

29. maaliskuuta 2017.

”Torn” signaalitiedustelujärjestelmä miehitetyssä Itä-Ukrainassa

Ensimmäisen kerran Venäjän maavoimilla käytössä oleva ”Torn” signaalitiedusteluajoneuvo kuvattiin Donetskin lentokentän lähistöllä 2015 sekä Donetskin Kansallisen teknillisen yliopiston rakennus 3:n lähellä. (2) Vuoden 2015 aikana ja sen jälkeen ”Torn” signaalitiedusteluajoneuvoista on tehty yksittäisiä havaintoja miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa, viime talvena sellaisia onnistuttiin kuvaamaan Makiivkassa (alla kuvakaappaus InformNapalmin julkaisemalta videolta). (3)

”Torn” Makiivkassa viime talvena, kuva via InformNapalm.

Tämän vuoden kesäkuussa Ukrainan asevoimat tuhosi epäsuolalla tulella ”Torn” -signaalitiedusteluajoneuvon Maiorovessa (ent. Krasnyi Oktyabr) – 57 km kaakkoon Donetskista). (4)

Upotuskuvat "Torn" signaalitiedusteluajoneuvosta, Dmitryi Müller.

R-330Zh ”Zhitelin” ja ”Tornin” ohella Venäjän miehittämällä alueella Donbasia on operoinut säännöllisesti Venäjän asevoimilla käytössä olevaa elektronisen sodankäynnin kalustoa, kuten RB-341V Leer-3, käytetään muun muassa GPS-häirintään, ajoneuvoja, (5) R-381T “Taran” -signaalitiedusteluyksiköitä – jollaisia venäläisjoukot käyttivät muun muassa Debaltsevon taistelussa. (6) ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio havaitsi RB-341V Leer-3:n ohella  1L269 Krasukha-2, RB-109A Bylinan sekä Repellent-1:n Tšernukhinessä 28. heinäkuuta 2018 – kyseessä oli ensimmäinen kerta, jolloin ETYJ teki havainnon kyseisistä järjestelmistä – eri vapaaehtoisryhmät ja tutkivat toimittajat olivat tehneet järjestelmistä havaintoja jo aiemmin. (7) Repellent-1 on moderni Venäjän asevoimilla käytössä oleva tiedustelulennokkien häirintään tarkoitettu järjestelmä.

Kirjoituksen loppuun on syytä vielä mainita muutama muu uudempi Venäjän Ukrainan sotatoimissaan käyttämä elektronisen sodankäynnin järjestelmä, esim. Venäjän asevoimien vuonna 2009 käyttöönottaman Barnaul-T 9S932 – tela-alustalle (MRU-B) sijoitettu signaalitiedustelu ja komentoyksikkö tunnistettiin sosiaaliseen mediaan toukokuussa 2015 ladatuista valokuvista. Kuvat someen latasi venäläisjoukkoihin vapaaehtoisena liittynyt Dmitri ”Chaika” Blinov. Yksikkö, jossa hän palveli, kuului Donetskin ”kansantasavallan” alueella operoivaan 1. armeijakuntaan, joka oli tuolloin ja on edelleen Venäjän asevoimiin kuuluvan komentajan alaisuudessa.

Barnaul-T, kuva via InformNapalm.

Donbas in Flames kirjassa esitellään venäläisistä elektronisen sodankäynnin järjestelmistä myös MT-LB:n alustalle rakennettu R-378B Borisoglebsk-2 sekä SPR-2M Rtut-BM, jota ryhdyttiin toimittamaan Venäjän asevoimille 2013 – kummastakin on havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta. Samassa teoksessa huomioidaan myös R-934UM ja RB-636AM2 Svet-KU elektronisen sodankäynnin järjestelmät, RB-636AM2 Svet-KU:ta ryhdyttiin toimittamaan Venäjän asevoimille v. 2012.

SPR-2M Rtut-BM Luhanskin lentokentän lähistöllä miehitetyssä Itä-Ukrainassa. 

Elektronisen sodankäynnin järjestelmien mukana on usein erilaisia viestintään ja kommunikointiin tarkoitettuja ajoneuvoja, jollaisista myös on runsaasti havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta Itä-Ukrainassa. Tässä yhteydessä huomioin esim. P-166-0,5, joka on K1Sh1:den alustalle sijoitettu HF/VHF -viestintäjärjestelmä, jota ryhdyttiin toimittamaan Venäjän asevoimille 2005, järjestelmää oli käytössä venäläisjoukoilla muun muassa Debaltseven taistelussa vuoden 2015 alkupuolella. Luhanskin alueella on myös havaittu R-441-OV Liven linkkiasemaa, jota hyödynnetään operatiivisessa-strategisessa yhteydenpidossa/viestinnässä. Taktisen- ja operatiivisen tason R-149BMR Kushetka-B, alustana myös K1Sh1, kuuluu myös joukkojen varustukseen, aivan kuten ETYJ:n tämän vuoden maaliskuussa kuvaama iäkkäämpi R-161.

Nämäkin esimerkit todistavat omalta osaltaan sen, että Venäjä sotii Ukrainassa, ja että Venäjän osallistuminen sotaan on kokoaikaista ja pysyvää, joten Ukrainassa ei ole kyse sisäisestä konfliktista tai sisällissodasta, vaan kyse on Ukrainan puolustussodasta Venäjän aggressiota vastaan – aggressiota, jota Venäjä käy Ukrainaa vastaan monella rintamalla perinteisestä konventionaalisesta sodasta alkaen ja päätyen erilaisiin vaikuttamisen ja jopa epäsymmetrisen sodankäynnin muotoihin saakka.

Marko

1. https://informnapalm.org/en/russian-r-330zh-zhytel-jamming-station-dislocation-is-found/ 

2. https://informnapalm.org/12200-kompleks-radyorazvedky-torn-dap/ 

3. https://informnapalm.org/ua/okupovano-donbas-video-torn/ 

4. https://informnapalm.org/en/ukrainian-army-destroyed-two-newest-russian-ew-stations-in-donbas-video-fact-cheking/ 

5. https://medium.com/dfrlab/minskmonitor-the-russian-drone-wagons-of-the-donbas-7481a998e8ca 

6. https://informnapalm.org/en/russian-complex-taran-debaltsevo-battles/ 

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/390236 

8. https://informnapalm.org/en/citizens-of-belarus-riding-russian-ew-systems-in-luhansk/ 

Donbas in Flames:

R-378B Borisoglebsk-2 s. 77; SPR-2M Rtut-BM s. 78; R-934UM s. 78; RB-636AM2 Svet-KU s. 78.

Lähteenä hyödynnetty myös: 

https://medium.com/dfrlab/russian-gps-jamming-systems-return-to-ukraine-8c4ff7d8dcb8

Propagandisti-Putkonen tanssii haudalla

Viime viikkoina erilaiset vaihtoehto-, vale- ja disinformatiiviset ”mediat” ovat pitäneet pinnalla Soldiers of Odin -jäsen Miikka Mustosen kamppailua elämästä ja kuolemasta, saaden lopulta otsikkonsa hänen kuolemasta rakentaen tämän kamppailun ympärille oman maailmansa, jota moni on lähtenyt – kenties hyvää tarkoittaen – jakamaan eteenpäin. Tässä kirjoituksessa en ryhdy spekuloimaan Miikka Mustosen kuolinsyyllä, kuten en ryhdy vaatimaan ketään vastuuseen hänen kuolemasta – jokainen, joka on perännyt viranomaisilta vastauksia, tietää, että viranomaisemme eivät ryhdy kommentoimaan yksittäistapauksia, ja että heitä sitoo myös vaitiolovelvollisuus. Harmikseni olen huomannut henkilöiden, joiden luulisi tiedostavan vaitiolovelvollisuuden merkityksen, osallistuneen omalta osaltaan keskusteluun ja vieläpä hyvin epäammattimaisesti, toimien näin – vähintäänkin – hyödyllisinä idiootteina, osa pahansuopaisesti Mustosen kuolinkamppailulla politikoiden.

Tässä kirjoituksessa kiinnitän huomioni yhteen, merkittävään, disinformatiiviseen toimijaan, joka on pitänyt Miikka Mustosta otsikoissa viikkojen ajan. Miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen komennossa ”uusi” MV-lehti on ollut lukemattomilla ”uutisillaan” ja kommentoinneillaan merkittävässä roolissa ”informaatiovajeen” täyttämisessä Miikka Mustosen kamppailusta ja kuolemasta tiedottamisessa. On hyvin todennäköistä, että Suomessa MV-lehti on ollut merkittävin kanava tapauksesta ”uutisoitaessa”, ja sitä kuinka Putkosen ohjauksessa tapauksesta on kerrottu, voi kuvailla haudalla tanssimiseksi – vastuuttomaksi ja moraalittomaksi toiminnaksi. Se ei juurikaan eroa siitä, millaista viestiä venäläismedioista esim. RT välitti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen vuosipäivänä.

Tällainen kirjoittelu, jossa propagandaa tehdään kuolevilla ja kuolleilla ei ole lainkaan uutta Putkoselle, hänelle on kertynyt kokemusta moisesta toiminnasta miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa toimiessaan venäläisrahoitteisen median, DONi Newsin, päätoimittelijana. Hän on tehnyt propagandaa ja valeuutisia kuolleilla, hän on haudannut totuuden syvälle Donbasin mustaan maahan. On hyvin todennäköistä, että DONi News toimittajineen oli useammin kuin kerran osallisena tapauksessa, joissa Venäjän proxy-joukot lavastivat hyökkäyksen omiin asemiin saadakseen propagandamateriaalia Ukrainan syyllistämiseksi, esim. France24-kanavan toimittajien ollessa vierailulla syksyllä 2016 Donetskissa, DONi Newsin toimittaja Christelle Néant oli heidän matkassa, militanttien järjestäessä valheellisen ”tulitaukorikkomuksen”, josta syytettiin Ukrainan asevoimia. (1) Vastaavan havainnon teki aiemmin samana syksynä myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (2)

Putkosen propagandistinen tuotanto, kuten MH17:sta kohdalla valheellinen Ukrainan syyllistäminen tahi kirjoittelu EU-rahoitteisten ”keskistysleirien” rakentamisesta kuvaa sitä kuinka alas hän vajoaa – kuinka moraalitonta hänen toimintansa on, joten Miikka Mustosen kuolemalla ratsastaminen ei kaikessa vastenmielisyydessään ole uutta minulle. Itse asiassa kuolleet ja haavoittuneet ovat Putkosen kaltaisille arvokkaita, heistä saa rakennettua tarinan, heitä voi käyttää propagandassa, heillä voi vedota tunteisiin ja aina löytyy typeryksiä, jotka lankeavat näihin tarinoihin, resonaattoreita, jotka toistavat niitä kritiikittä.

Niiltä osin kun itse olen tarkastellut Miikka Mustosen kuolemasta viestittämistä, Janus Putkonen ja hänen hallinnassa oleva ”uusi” MV-lehti on merkittävässä roolissa, mutta myös muilla verkkosivuilla on kiinnitetty huomiota Mustosen kuolemaan, eräissä kohdin näyttää siltä, että nämä vale- ja disinformatiiviset vaihtoehtomediat lainaavat ja jakavat kirjoituksia keskenään – missä määrin kyse on toimivasta yhteistyöstä, ja missä kohdin vain tavasta lainata samaan viiteryhmään kuuluvien tahojen julkaisuista, siihen en nyt ota kantaa. Putkosen ja Vastavalkean keskinäistä toimintaa voinee myös yhteistyöksi kutsua, sen verran paljon yhteyksiä Putkosen ja Vastavalkeaan nivoutuvien henkilöiden väliltä löytyy.

Putkosen MV-lehden verkkosivulle on lainattu kokonaisia kirjoituksia tai niiden osia Vastavalkean ohella PT-mediasta, sivuilla on myös julkaistu Juha Korhosen ”toimittamia” AD-nettiradion youtube-tilillä julkaistuja lähetyksiä. Kiinnostavaa on myös se, että ”uuden” MV-lehden verkkosivulle on linkitetty perussuomalaisten kansanedustajan Mauri Peltokankaan Facebook-tililleen lataama lausunto (kuvakaappaus alla).

Edellä mainittujen verkkosivujen lisäksi Mustosen kuolema on luonnollisesti huomioitu Soldiers of Odinien verkkosivulla, olihan Mustonen Soldiers of Odinien jäsen, kuin myös ”kansallismielisen” Marco de Witin Laiton lehti? -verkkosivulla. Ei ole myöskään ihme, että ”kansallismielistä” ja äärioikeiston materiaalia sekä salaliittoteorioita levittävässä Magneettimediassa retostellaan Miikka Mustosen kohtalolla. Jo tämän otannan perusteella on nähtävillä ns. kansallismielisten ja laitaoikeistoa tukevien ”medioiden” olleen erityisen aktiivisia Miikka Mustosen traagisella kohtalolla retostelussa.

Vaihtoehto- ja valemedioiden viestiä on jaettu eteenpäin runsaasti myös sosiaalisessa mediassa, Facebookin ohella venäläisessä VK:ssa (ent. V-Kontakte) sekä Twitterissä, jossa etenkin laitaoikeistoon tahi ”kansallismieliseen” liikehdintään kuuluvat henkilöt ja ryhmät ovat levittäneet käsillä olevan tiedon ohella disinformaatiota ja suoranaisia valheita Suomen valtioon sekä Finnairiin kohdistuvien syytösten ohella.

Oma lukunsa huhujen ja disinformaation levityskanavina ovat erilaiset keskustelufoorumit, kuten Ylilauta ja suomi24-keskustelut, myös Uuden Suomen puheenvuoro-palstalla Miikka Mustosen kohtalolla on spekuloitu faktaa ja fiktiota sekoittaen, jos ei muuta, niin väärää puuta haukkuen.

Tätä kirjoitusta ei pidä ymmärtää siten, ettei viranomaisten tai yritysten toimintaa saa kritisoida – kyllä saa, silloin kun se on aiheellista, mutta tuolloinkin on parempaa pitäytyä asiassa eikä antautua propagandan ja disinformaation vietäväksi; esittää kysymyksiä, joihin viranomaisemme eivät vastaa, ja tehdä sitten tästä vastaamattomuudesta vääriä johtopäätöksiä. Tai kuvitella vaikenemisen taustalla olevan salaliiton, että Mustosta ei haettu kotiin, koska Soldiers of Odin.

Propagandamedioiden tarinan jakaminen tahi kritiikitön toistaminen ei edesauta järjellistä keskustelua. Se ei ole muuta kuin äärimmäisen typerää edesauttaen yhteiskuntaa hajottavien voimien työtä.

* * *

Tässä kohdin on myös hyvä huomioida Suomen Uutisissa kesäkuussa julkaistu kansanedustaja ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Mika Niikon osin yleisellä tasolla tehty kannanotto suomalaisten auttamisesta ulkomailla käyttäen esimerkkinä Miikka Mustosen tapausta. (3) Kannanottoa en kuitenkaan sekoittaisi disinformatiivisten medioiden asialla retosteluun. Niikon kannan ottoa voi pitää perusteltuna asiantilan huomioimisena, mikä toisaalta samalla osoittaa vääräksi disinformatiivisten medioiden väitteet siitä, että Miikka Mustosen kohtalo ei kosketa poliitikkoja tai ole herättänyt asiallista huomiota.

Sitä vastoin osa perussuomalaisista aktiiveista kuin myös kansanedustajista on ryhtynyt politikoimaan tapahtuneella verraten perusteettomasti Miikka Mustosen kohtaloa ”ISIS-”* (ks. termin selvennös) ja heidän lasten ympärillä käytyyn keskusteluun, pahimmassa tapauksessa levittäen salaliittoteorioita, joiden jäljet johtavat MV-lehden ”toimituskuntaan” tai muihin vastaaviin valemedioihin.

Marko

1. http://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

2. https://www.vice.com/en_uk/article/ppa8pz/jake-hanrahan-ukraine-donetsk 

3. https://www.suomenuutiset.fi/niikko-prioriteetit-kuntoon-hadanalaisten-auttamisessa/ 

*: Selvennys – käytän tässä kohden mediassa paljon käytettyä termiä ”ISIS-vaimo”, vaikka mielestäni kyseessä on monella tapaa virheellinen ja vääriin tulkintoihin johtava termi, jonka voi ymmärtää siten, että nämä ISIS:iin liittyneet naiset ovat tahdottomia toimijoita (tai jopa sijaiskärsijöitä, jotka eivät ole vastuussa päätöksistään) vaikka todellisuudessa osa on ollut aktiivisesti toiminnassa mukana, ja jokaisen on liittyessään tullut tietää mihin soppaan lusikkansa työntävät, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole olleet pelkästään tahdottomia toimijoita tai sijaiskärsijöitä, vaan itsekin tavalla tai toisella ottaneet aktiivisen roolin.