Edessä on muutaman viikon rynnistys vaalikamppailun muodossa ennen kevään eduskuntavaaleja huhtikuun alkupuolella. Puolueet ovat julkaisseet ehdokaslistansa, perinteisistä puolueista Keskustan Lapin vaalipiirin ehdokaslista herättää hyvin ristiriitaisia tunteita, syypää tähän löytyy valtiotieteen tohtori Paavo Väyrysestä.
 |
| Paradoksi, vaalisloganissa "Eteenpäin!" ja ehdokkaana menneisyyttä haikaileva Väyrynen. |
Tuntuu hyvin oudolta, että vielä vuonna 2023, Paavo Väyrynen, kaikkien tekojensa ja etenkin puheidensa sekä kirjoitustensa jälkeen on löytänyt paikkansa Keskustan ehdokaslistalta. Väyryseltä löytyy yksistään viime vuodelta lukuisia kiistanalaisia jopa disinformatiivisia kirjoituksia, kuten syyskuinen blogikirjoitus ”Sotapropagandaa ja sodan retoriikkaa”. (1) Kyseisessä kirjoituksessa toistuu sellaisenaan koko Kremlin välittämä tarina Ukrainan sodan syntysyistä, joka on osoitettu silkaksi propagandaksi ja valheeksi lukuisia kertoja, lukuisten kirjoittajien toimesta:
”Helmikuussa 2014 Kiovassa toteutettiin länsimaiden tukema laiton vallankaappaus, jossa valtaan nousseet uudet vallanpitäjät ryhtyivät vainoamaan maan itäosissa ja Krimin niemimaalla asunutta maan venäjänkielistä vähemmistöä. Ukrainaa alettiin viedä sotilasliitto Natoon. Seurauksena olivat sisällissota ja Krimin valtaus.” (Lainaus Paavo Väyrysen blogista 23. syyskuuta 2022).
Moni ehkäpä kuvittelee, että kirjoituksessa on totuutta edes siteeksi, ettei meritoitunut valtiomies voi harhautua totuudesta liiaksi, mutta painotan, mikään Väyrysen yllä kirjoittama ei pidä paikkaansa. Ei mikään!
Venäläistaustaisia tai venäjää puhuvia ei vainottu Ukrainassa keväällä 2014. Tarina vainoista oli osa Kremlin narratiivia, jolla se perusteli (oikeutti) omia imperialistisia halujaan. Tätä tarinaa Kreml oli toistuvasti levittänyt myös Ukrainassa, esim. Oranssinvallankumouksen aikana vuoden 2004 lopulla ja seuraavan vuoden ensimmäisinä viikkoina. Mutta tarinalla oli pidempi historia, se oli osa Kremlin narratiivia, jolla se perusteli ”venäjänkielisten” suojelua maan rajojen ulkopuolella. Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös se, että Venäjälle ulkomailla asuvat venäjää äidinkielenään puhuvat on yhtenäinen ryhmä (kollektiivi), jotka sen narratiivissa kaipaavat suojelua ollessaan alisteinen ja vainottu kansanosa. Venäjän kohdalla on tavattoman tuttua se, että se syyttää muita toiminnasta, johon se itse syyllistyy (esim. vähemmistöjen vainoaminen).
Vladimir Putin puheessaan v. 2014, Krimin niemimaan miehityksen jälkeen, rakensi omalta osaltaan tätä tarinaa venäläisten "suojelun" tarpeesta. Laajempi analyysi Putinin puheesta, Ilta-Sanomien Venäjä-toimittaja Arja Paanaselta, ohessa yksi kohta Paanasen analyysista, jossa korostuu tämä (Putinin näkemys) oikeudesta puolustaa ulkovenäläisiä.
"Putinin mukaan Ukrainassa asuu ja tulee asumaan miljoonia venäläisiä ja venäjää puhuvia ihmisiä.
– Venäjä tulee aina puolustamaan heidän etujaan poliittisesti, diplomaattisesti ja oikeudellisesti". (2)
Tämän näkemystä tukemaan Venäjällä propaganda tuottaa erilaisia valheita, joissa toistuu ajatus venäläisistä "vainon" kohteena, joka toistuu Väyrysenkin kirjoituksessa.
Itse asiassa ainoat, jotka ryhtyivät kevättalvesta 2014 ja Krimin niemimaan miehityksen eteenpäin vainoamaan ihmisiä, olivat Kremliä tukevat ryhmät Krimin niemimaalla ja myöhemmin Ukrainan itäosissa. He ryhtyivät vainoamaan Ukrainan uutta hallintoa tukevia ja Ukrainan yhtenäisyyttä tukevia ryhmiä ja henkilöitä. Krimin niemimaalla erityisesti Krimin tataareja Venäjän miehityksen alettua. Huomioitavaa on se, että vainon kohteeksi saattoivat päätyä myös etnisesti venäläiset, jotka vastustivat Venäjän toimia (miehitys, voimankäyttö, terrori jne.)
Krimin niemimaalla väkivaltaa (kiduttamisesta murhiin) kohdistettiin rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistujia kohtaan, ensimmäisen siviiliuhrin ollessa miehitystä rauhanomaisesti vastustanut Reşat Amet, jonka aseistetut militantit kaappasivat maaliskuun 3. 2014. Hänen ruumiinsa, jossa oli jälkiä kidutuksesta, löydettiin pari viikkoa myöhemmin. (3) Miehityksen alun jälkeen Venäjä on tuominnut reilusti yli sata Krimin niemimaan asukasta näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin, vielä suuremman joukon päättyessä epämääräisiksi ajoiksi pidätyskeskuksiin, joissa vangittuja kohdellaan huonosti, mutta myös kidutetaan.
Aivan kuten Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, Ukrainan etelä- ja itäosissa ensimmäisenä väkivaltaan turvautuivat keväällä 2014 venäläisryhmien provokaattorit ja heitä vaarallisemmat operaattorit, joilla oli usein joku tietty kohde, jonka kimppuun hyökätä. Hyökkäyksen ja väkivallan syy saattoi olla niinkin vähäinen, kuin Ukrainan värien kantaminen julkisella paikalla. Esim. keväällä 2014 provokaattorit ja agitaattorit hyökkäilivät Donetskissa Ukrainaa tukevien mielenosoittajien ja kansalaisten kimppuun. (4)
Väyrynen on toistanut Kremlin propagandaa kirjoituksissaan vuosien ajan, edes 24. helmikuuta 2022 jälkeen paljastuneet Venäjän asevoimien ja muiden operaattoreiden suorittamat julmuudet eivät ole saaneet Väyrystä "kääntämään takkiaan", minkä tarkoittaa sitä, että yksikään vakavasti otettava puolue ei voi hyväksyä Väyrysen kaltaista resonaattoria listoilleen – itse asiassa hänellä ei pitäisi enää olla sijaa päivänpolitiikassa. Ei ainakaan Keskustan kaltaisessa perinteisessä puolueessa, mutta taitaa puolueen kaappi olla samalla tapaa luurankoja täynnä kuin on Väyrysenkin. Ja tiedä mikä merkitys puolueen kyntävällä kannatuksella on siihen, että Väyrynen hyväksyttiin listalle. Ehkäpä tämä kertoo jotain myös puolueesta itsestään.
Väyrysen väitteet Ukrainan ajautumisesta sisällissotaan länsimaiden tukeman vallankaappauksen myötä ovat yhtälailla valheellisia. Vallankaappauksella hän tarkoittaa Euromaidan-liikettä, jossa kansa lähti kaduille kautta Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin jätettyä allekirjoittamatta neuvotellun EU-assosiaatiosopimuksen.
Ukrainalaisilla on kokemusta kansalaisaktivismiin turvautumisesta, mikä nähtiin vuosituhannen alkupuolella oranssinvallankumouksen aikaan, halutessaan painostaa poliitikkoja ja päättäjiä kokiessaan tulleensa kohdelluksi väärin. Samalla tavalla prosessi "polkaistiin" käyntiin sen jälkeen kun Viktor Janukovytš kieltäytyi allekirjoittamasta EU-assosiaatiosopimusta syksyllä 2013 – kansa koki oikeuksiaan poljetun, joten se käytti joukkovoimaa osoittaakseen kantansa. Sen sijaan, että Janukovytšin hallinto olisi ryhtynyt neuvottelemaan kansalaisten kanssa, se valitsi brutaalin voimankäytöntien hyvinkin varhain, jo joulukuussa 2013. Janukovytšin hallinnon virhe, kyvyttömyys ymmärtää tilannetta, johti eskalaatioon. Todennäköisesti virhe oli seurausta Venäjän painostustoinista taustalla, Vladimir Putin nimittäin pelkäsi ja pelkää edelleen värivallankumouksia, koska toteutuessaan Venäjällä, sellainen uhkaisi hänen asemansa.
Euromaidan-liikettä ja tapahtumia Kiovassa ja Ukrainassa kuvaa erinomaisesti Timo Hellenberg teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, teoksen toinen osio koostuu Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) silminnäkijäkuvauksella Ukrainan luisumisesta sotaan.
Ukrainan sodan väittäminen sisällissodaksi vielä tänään on räikeä vale. Venäjän harhautuksen (maskirovka) ja disinformaation perusteella tilanteen olisi voinut kuvitella olevan tämän keväällä 2014, mutta maallikollekin sodan todellinen luonne kävi ilmi viimeistään kesän koitettua ja Venäjän ryhdyttyä toimittamaan entistä raskaampaa kalustoa Itä-Ukrainassa operoiville joukoille. (5) Se, että vielä tänään toistaa Venäjän propagandaa "sisällissodasta" tai "separatismista" on tarkoitushakuista toimintaa – valehtelua, Venäjän narratiivin toistoa.
Mielestäni tietoinen ja tarkoituksellinen Venäjän propagandan levittäminen pitäisi riittää siihen, ettei yksikään vakavasti otettava puolue hyväksyisi Väyrystä ehdokkaakseen, Keskustapuolueen kannalta tilanteen tekee vieläkin oudommaksi Paavo Väyrysen toiminta viime vuosina, joiden – näin maallikkona – katsoisin vaikuttaneen runsaasti (negatiivisella tavalla) puolueeseenkin.
Muistamme Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen, vähintäänkin merkillisine asiantuntijajäsenineen. Huom. Kansalaispuolue ry. perustettiin 4. helmikuuta 2016 ja se merkittiin yhdistysrekisteriin 8. maaliskuuta 2016. Kansalaispuolue ry. rekisteröitiin puolueeksi 15. joulukuuta 2016. Sittemmin Väyrynen erotettiin puolueesta, (6) ja puolue itsessään lopetti toimintansa. (7)
Väyrysen perustettua Kansalaispuolueen, siihen liitettiin joukko ns. asiantuntijajäseniä, joista osan tausta oli vähintäänkin kyseenalainen. Näiden asiantuntijajäsenien joukosta löytyi muun muassa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueella työskennellyt qanonismin Suomeen lanseeranut Jarmo Ekman, ekonomi Jukka Davidsson – hänet tunnetaan nykyään paremmin levittämistään salaliittoteorioista. Näiden asiantuntijajäsenten joukkoon kuului myös nykyinen persukansanedusta Veikko Vallin. (8) Aiheesta lisää elokuussa 2017 kirjoittamassani blogissa "Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä".
Omanlaisensa osoitus harkinnan puutteesta oli se, ettei Väyrynen millään tavalla pyrkinyt irtisanoutumaan Kremlin propagandaa Suomessa levittäneen RuFi ry:n eli RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry:n ja sen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin tuesta presidentinvaalikamppanjan aikana (v. 2018 presidentinvaalit). (9) RuFi ry:stä enemmän kirjoituksessani "RuFi ry – Venäjän pienimuotoista vaikuttamista Suomessa". Yhdistys tuli tunnetuksi järjestämällä Suomessa ensimmäiset kuolemattoman rykmentin marssit. Marssi on olennainen osa nyky-Venäjän toisen maailmansodan, venäläisittäin Suuren isänmaallisen sodan, palvontaa ja voiton ideologiaa.
 |
| Vaalivalvojaiset v. 2018, mukana myös RuFi:n Skippari-Smirnov. |
Hyväksyessään Väyrysen ehdokkaakseen keskustassa turvaudutaan todennäköisesti matematiikkaan. Puolueen piirissä laskettaneen Väyrysen myötä tulevan enemmän ääniä kuin lähtevän. Heidän kannalta merkityksettömiä ovat kaltaiseni urputtajat, jotka eivät ole koskaan äänestänyt puoluetta, ja jotka eivät koskaan tule äönestämäänkään. Mainehaitasta viis, puolueelle tärkeämpiä ovat ne peräpohjolan äänestäjät, jotka "vanhasta tottumuksesta" äänestävät Väyrystä tulevissa vaaleissa. Tässä pelissä kansanedustaja Kärnänkin protestoinnilta suljetaan korvat.
Marko
Lähteet:
5. Vuosien kuluessa Venäjän rooli on tarkentunut, mutta jo kesäkuussa 2014 sen rooli sodan aktiivisena osapuolena kävi ilmi Venäjältä Ukrainaan suoritettujen tuli-iskujen myötä. Kesän kuluessa Venäjän maaperältä tulitettiin sen asevoimien toimesta satoja kertoja Ukrainan alueita. Bellingcat julkaisi aiheesta useita raportteja, kuten Russian artillery attacks on Ukraine 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.