Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla

 

Kirjoituksen idea juontaa Verkkouutisissa 14. huhtikuuta 2025 julkaistuun uutiseen ”’Puhelimet takavarikoitiin’ – Tällaista on elää Kremlin miehityksen alla” (1) mutta koska kirjoituksen julkaisulla ei suuren suuri kiire ollut, niin aikaa idean synnyn ja kirjoitusprosessin alun välillä ehtikin vierähtää päivien sijaan viikkoja. Viime viikkoina sotatoimien rinnalla on käyty tulitauko- ja rauhanneuvottelukeskusteluja, toistaiseksi keskustelut eivät ole edenneet konkretian tasolle odotusten kohdistuessa huomiseen, jolloin Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on kertonut olevansa valmis tapaamaan Vladimir Putinin Turkin Istanbulissa. Putin sen sijaan ei ole vielä ilmoittanut, aikooko hän matkustaa Istanbuliin vai ei. (2)

Tulitauko tai pysyvämpi rauha ei kuitenkaan muuta kokonaistilannetta juurikaan Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Ne eivät estä Venäjää jatkamasta miehittämiensä alueiden venäläistämistä ja ukrainalaisiin kohdistamaa vainoa. Aloitan kirjoitukseni lainauksella Verkkouutisten julkaisemasta uutisesta:

”Jos Venäjä osana mahdollista rauhansopimusta saa pitää osan miehittämistään Ukrainan alueista, odottaa näiden asukkaita ”brutaali, sortava” tulevaisuus. Näin ennustaa Kremlin miehityksen arkea kuvaileva BBC.

– Venäläiset yrittävät kieltää täällä kaiken ukrainalaisen: kielen ja myös perinteet. Jopa ukrainalaiset pyhät on kielletty, miehitetyillä alueilla asuva Maria kertoo. - - -

Miehitettyjen alueiden ilmapiiriä kuvaillaan vainoharhaiseksi ja pelokkaaksi. BBC:n toimittajaa epäiltiin Mariupolissa venäläiseksi, ja haastateltavien löytäminen osoittautui vaikeaksi. Miehitetyille alueille luodaan Venäjän valvontayhteiskuntaa,  Maria sanoo.” (3)

Mielestäni kuvailtu ”brutaali, sortava” tulevaisuus on se todennäköisin vaihtoehto tulevaisuudesta, jollainen Venäjän miehittämillä alueilla tulee vallitsemaan. Meidän ei tarvitse muuta kuin katsoa, millaiseksi elämä on kehittynyt niillä Ukrainan alueilla, joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014.

Venäjä on kyennyt rakentamaan niillekin alueille epädemokraattisen, sortokoneistoon perustuvan miehityshallinnon, jota paikalliset kollaboraattorit tukevat. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sorto kohdistuu edelleen Krimin tataareiden ohella miehityksen vastustajiin sekä lukuisiin kansanryhmiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten jehovan todistajiin, joiden Venäjä katsoi muodostavan uhan itselleen. Nähdäkseni Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne oli Krimin niemimaatakin kehnompi, siitä huolimatta, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission uskottiin tuovan jotain suojaa miehitys- ja sortovallan alla asuville ihmisille. Näin ei kuitenkaan käynyt, moni Venäjän miehittämillä Donbasin alueilla asuva kokikin maailman hylänneen heidät. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa päättyi lopullisesti Venäjän suuhyökkäystä seuranneina päivinä ja viikkoina. Sen toimintaa oli rajoitettu miehityshallinnon toimesta runsaasti jo edellisen vuoden puolella.

Miksi kuvailu ”brutaali, sortava” tulevaisuus on todennäköisin? Olen seurannut Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa sen ensihetkistä lähtien, jos tarkkoja olemme, Venäjän Krimin niemimaa miehitykseen tähdänneen operaation valmisteluvaiheesta lähtien (helmikuu 2014). Tämän reilun vuosikymmenen kuluessa olen koonnut havaintoja ensin miehitetyn Itä-Ukrainan alueelta ja Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen (24. helmikuuta 2022) muiltakin Ukrainalta miehitetyiltä alueilta kymmenien sivujen verran. Näiden havaintojen lisäksi olen kirjoittanut tarkempia raportteja vuosien 2014–2022 välillä useista miehityshallinnon, tai niiden edustajien, Itä-Ukrainassa tekemistä ihmisoikeusloukkauksista sekä sotarikoksista. Näiden raporttien ja havaintojen joukossa on myös silminnäkijähavaintoja militanttien (Venäjän proxyjoukkojen) Donetskissa suorittamista Donetskiin kohdistuneista kranaatinheitiniskuista sodan ensimmäisiltä vuosilta.

Venäjä militarisoi esikouluikäisiä lapsia miehitetyssä Luhanskissa. (4)

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota entistä enemmän Venäjän toimeenpanemaan lasten militarisointiin ja pakkovenäläistämiseen Ukrainalta miehittämillään alueilla. (5) Tällaisten toimenpiteiden historia ulottuu olennaisesti Venäjän suurhyökkäyksen alkua varhaisemmalle ajalle. Viittasin 30. toukokuuta 2015 kirjoittamassani muistiinpanossa edellisenä kesänä (v. 2014) miehitysvallan alle päätyneessä Donetskissa tehtyyn havaintoon:

”Viime kesänä Donetskissa ’kansantasavallan’ johto antoi määräyksen, jonka mukaan yli 15 vuotiaiden poikien/miesten on osallistuttava kaupungin linnoitustöihin ja puolustuslaitteiden rakentamiseen, kun alkoi näyttää siltä, että ATO:n operaatio uhkaa konkreettisesti Donetskia ja hyökkäys kaupunkiin on odotettavissa oleva. [Lähteideni mukaan] tuolloin paikallisissa medioissa kirjoitettiin poikien rekrytoimisesta ns. DNR:n riveihin taistelijoiksi.”

Kesällä 2014 tehtyyn havaintoon en saanut konkreettista vahvistusta, kirjoitushetkestä (30. toukokuuta 2015) joitain päiviä eteenpäin VICE News julkaisi videon ”The All-Girl Soldier Club: Child Warriors of Donetsk”. (6) Saman vuoden puolella sain luotettavilta lähteiltä Donetskista kuvauksia päiväkodeissa lapsille järjestettävistä ”patrioottisen kasvatuksen” tunneista. Pidetyt ”oppitunnit” olivat sekoitus venäläistä imperialismia ja neuvostoajoilta periytyviä osasia. Omien lähteideni ja mediatalojen sekä ihmisoikeusaktivistien havaintojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lasten ja nuorten militarisointi sekä ”ohjaus” venäläisen imperialismin kannattajaksi alkoi varmuudella vuoden 2015 puolella.

Vice News: The All-Girl Soldier Club: Child Warriors of Donetsk.

Lasten ja nuorten tulevaisuuden näkymien kannalta pakkovenäläistäminen sekä militarisointi eri muodoissaan on tuhoisaa. Aiheen tärkeydestä huolimatta haluan tässä kirjoituksessani omien muistiinpanojeni ja havaintojeni kautta tuoda esille Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden muita ongelma ja kipukohtia, joihin läntinen media kiinnitti aivan liian vähän huomiota tuolloin. Sanoisin, että osaltaan tämä johtui siitä, että Itä-Ukrainan sodan parin ensimmäisen vuoden kuluessa Venäjän narratiivi ja suoranainen propaganda sai yllättävän paljon näkyvyyttä läntisissä medioissa – faktankorjaus seurasi kuukausia myöhässä. Asetelmaa ei lainkaan helpottanut se, että osa lännessä (myös Suomessa) toimivista rauhanjärjestöistä toisti Venäjän propagandaa kritiikittä. Pääasiassa vasemmistopuolueisiin verkostoituneina organisaatioina nämä saivat monessa maassa äänensä kuuluviin.

Mielivaltaisuus ja brutaalius seurasivat Venäjän operaattoreiden jalanjäljissä. Itä-Ukrainan sotatoimialueella ja lopulta miehitetyillä alueilla asuneille ystävilleni ja tutuilleni tämä mielivaltaisuus ja brutaalius kävi tutuksi ensihetkistä lähtien. Heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2014 Donetskissa asunut Л. kuvaili minulle seuraavan tapahtuman:

”…militantit ampuivat vanhemman miehen aivan kotitaloni tuntumaan. Kuulin ikkunoista ja avoimesta parvekkeen ovesta ammuntaa, kurkistin varoen ikkunasta ja kuulin kuinka naapuri huusi ja parkui osoittaen tielle. Ne ampuivat miehen! Naapuri osoitti tien suuntaan, aseistautuneita maastopukuisia miehiä – roskasakkia.”

Tapahtunut kuvaa elämän arvaamattomuutta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: se oli sitä vuonna 2014 mutta se on sitä edelleen. Tänään ihmisiä ei välttämättä ammuta tarkastuspisteellä, kuten keväällä ja kesällä 2014 tapahtui, sen sijaan epäonninen saattaa kadota johonkin alueen pidätyskeskuksista tai salaisista vankiloista. Poimitaan vielä toinen havainto kuvaamaan Venäjän operaattoreiden mielivaltaisuutta kesältä 2014:

”Oli myös varottava kaiken aikaa, Ukrainan lippua ei voinut pitää esillä, eikä Ukrainan symbolejakaan – kesällä niiden julkinen esittäminen tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota. Kukaan ei uskaltanut tehdä mitään, vaikka ihminen olisi tapettu Ukrainan lipun takia.”

Tilanne ei suinkaan helpottanut vuosien kuluessa, poiminta kesällä 2016 Donetskissa tehdyistä havainnoista:

”…osa venäläisvapaaehtoisista sotii alueella ruoka ja vodka-palkalla hankkien lisätienestejä tavalla tai toisella, niin asetelma ei lisää turvallisuutta. Pelko on läsnä kaiken aikaa…”.

Aseet yhdistettynä viinaan ja kurittomuuteen sekä järjestysvallan ja oikeuslaitoksen puutteeseen ei ole turvallisuutta lisäävä yhdistelmä. Mitä kauemmas hallintokortteleista ja korruptoituneen eliitin elinpiiristä siirryttiin, sitä haavoittuvammassa asemassa asukkaat olivat tuolloin ja ovat edelleen. Turvallisuutta ei myöskään lisännyt se, että Venäjän johtamat joukot sijoittivat raskasta aseistusta miehitettyjen alueiden kaupunkikeskuksiin, Donetskissa tykistöä sijoitettiin säännöllisesti asutetulle alueelle kesästä 2014 alkaen. Kalmiuskessa (ent. Komsomolske) tämä johti asukkaiden protestien kesällä 2016, jolloin militantit käyttivät aseita rauhanomaisia protestoijia vastaan.

Läsnäolleen väkivallanpelon rinnalla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla omaisuuden suoja on ollut olematon kesästä 2014 lähtien. Jo ensimmäisenä sotakesänä Venäjän tuella operoinut paikallishallinto ryhtyi takavarikoimaan omaisuutta ns. kansantasavallan haltuun, josta lähtien omaisuuden menettämisen uhka oli läsnä ihmisten elämässä – etenkin heidän, jotka olivat muuttaneet pois miehitetyiltä alueilta. Marraskuussa 2015 kirjoitin muutaman kappaleen havainnon lähteeltäni miehitetystä Donetskista, ohessa olennainen kohta havainnosta:

”Muutamia viikkoja sitten minulle välitettiin tietoa Donetskista, sen mukaan kaupungin alueella on kierrellyt lukemattomia ihmisiä – ilmiantajiksi heitä voinee kutsua – jotka ovat tiedustelleet talonmiehiltä, porttivahdeilta sekä kerrostalojen asukkailta tyhjistä asunnoista ja missä asuntojen omistajat tällä hetkellä ovat. Tällaista viestiä olen kuullut useammalta taholta ja näin on toimittu ainakin Donetskin keskustan sekä läntisten että lounaisten kaupunginosien alueella.”

Venäjän toteuttama muuttoliike Venäjältä miehitettyyn Donetskiin alkoi jo viime vuosikymmenen puolella, alkuvaiheessa yksittäisinä ihmisinä tai perheinä. Eräissä tapauksissa Venäjä siirsi alueelle köyhiä ja syrjäytyneitä omalta maaperältään. Näitä ihmisiä majoitettiin tyhjiksi jääneisiin opiskelija-asuntoloihin. Venäjän suurhyökkäyksen jälkeisenä aikana muuttoliike on voimistunut entisestään, viime vuoden puolella saimme usein viestejä miehitetystä Donetskista, joissa kuvailtiin venäläisten määrän lisääntyvän kaiken aikaa. Heitä tuli kaikkialta Venäjältä, ei vain rajaseudulta. Samaan aikaan huoneistojen ja kiinteistöjen haltuunotot ovat lisääntyneet. Käytännössä kyse on rosvouksesta, jossa asuntojen tai kiinteistöjen alkuperäiset omistajat menettävät omaisuutensa saamatta mitään korvausta. Näin kävi myös ystävillemme, joiden tyhjillään olleen huoneiston miehittäjä otti haltuunsa – nyt huoneistossa asuu venäläisiä.

Huoneistojen ja kiinteistöjen lisäksi Venäjä rosvosi jo viime vuosikymmenen puolella Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta Venäjälle kokonaisia tehtaita koneineen ja laitteineen, ryöväämisen alkaessa sodan ensimmäisenä kesänä (v. 2014). (6) Miehitysvuodet koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) kohtaloksi. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024) DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet ryövättiin Venäjälle. Miehitetyn Donetskin alueella teollisuus- ja kaivostoiminta hiipui jo vuosien ajan (viime vuosikymmenen puolelta lähtien), josta seurasi työttömyyttä ja lisääntyvää kurjuutta. Näitä työttömiä ja usein hyvin köyhiä miehiä ja naisia Venäjä yhdessä nukkehallinnon kanssa värväsi ns. aluepuolustusprikaateihin viime vuosikymmenen puolelta lähtien. Tämän vuosikymmenen puolella mukaan tuli entistä enemmän pakkovärväys tai rangaistusotot, joilla aluepuolustusprikaatit miehitettiin.

Laiminlyönnit miehittäjän taholta, lisääntynyt työttömyys ja kurjuus sekä korruptiot heikensivät Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden olosuhteita entisestään. Venäjän todennäköinen tarkoitus oli pitää alue kurjassa kunnossa, josta se propagandassaan syytti Ukrainaa ja näin se sai itselleen perusteen pitää yllä kulissia nukketasavalloista ja niiden kautta pitää yllä miehitystään. Alueen kurjistuminen alkoi sodan ja miehityksen ensimmäisenä vuonna, ilman Ukrainan ja kansainvälisten järjestöjen toimittamaa huoltotukea ja hätäapua miehitettyjen alueiden tilanne olisi ollut vieläkin huonompi. Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen alueiden selviäminen on täysin riippuvainen Venäjästä. Marraskuussa 2015 kirjoitin seuraavat havainnot miehitetystä Donetskista:

”Siviileiden tilanne kaupungissa alkaa olla huolestuttavan heikko, Leninskin alueella lämmitys on ollut poikki jo pidemmän aikaa – sen myötä asunnot ovat muuttuneet kylmänkosteiksi ja koleiksi. Ongelmia on myös ollut kaasun- ja veden tulossa. Siviileille maksetaan palkkaa hyvin satunnaisesti, eräs kontaktihenkilö on saanut palkkaa viimeksi alkukesästä – ns. Donetskin kansantasavalta maksaa vähäiset palkat avainhenkilöille tai taistelijoille, samalla komentajien kiristysote kaupungin hiipuvasta bisneksestä lisääntyy ja se kontrolloi jo suurta osaa merkittävämmästä liiketoiminnasta.”

”Sairaaloissa on potilaita, mutta ei ole pätevää hoitohenkilökuntaa tai lääkkeitä, niinpä monet eivät enää vaivaudu sairaaloihin kuin äärimmäisessä hädässä. Edellinen talvi oli jo monelle köyhälle ja huono-osaiselle, kuten eläkeläisille ja sairaille vaikea, tulevasta talvesta ennustetaan vieläkin tuskallisempaa. Minulle arveltiin vanhuksia ja sairaita kuolevan entistä enemmän mitättömiinkin tauteihin mutta myös nälkään.”

Nälkäkuolemista en ole koskaan saanut vahvistusta, sen sijaan hoitohenkilökunnan vähyys (ja paikoin epäpätevyys) yhdistettynä akuuttiin lääkepulaan on varmuudella aiheuttanut kuolemia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vuodesta 2014 eteenpäin. Koronavuosina alueella oli jatkuva pula kaikesta sairaalamateriaalista, tilannetta ei lainkaan helpottanut se, että alkuvaiheessa miehitetyn Donbasin alueella kiellettiin pandemian olemassa olo. Kirjoitin maaliskuussa 2020 sekä lokakuussa 2020 alueella tehtyjen havaintojen sekä muun aineiston pohjalta aihetta käsittelevät blogit. (7) Todellisten kuolinsyiden ja jopa niiden kokonaislukumäärän selvittämistä vaikeuttaa se, että yksistään Donetskin ympäristössä on lukuisia kevään 2014 jälkeen perustettuja hautausmaita, joihin on haudattu jopa tuhansia ihmisiä nimettömiin hautoihin. Osa vainajista on varmuudella sotatoimissa menehtyneitä, mutta joukossa voi olla kevään 2014 jälkeen menehtyneitä, joilla ei ollut alueella omaisia huolehtimassa kunniallisesta hautauksesta.

Siinä vaiheessa, kun Itä-Ukrainan miehityshallinnot tunnustivat koronavirusepidemian olemassa olon ja sulkivat rintamalinjan (eli demarkaatiolinjan) ylittämisen mahdollistavat tarkastusasemat, alueen asukkaiden asema heikkeni entisestään, koska vierailut vapaan Ukrainan puolella kävivät lähes mahdottomiksi. Demarkaatiolinjan sulun ja Venäjän suurhyökkäyksen alun (käytännössä vuoden 2021 lopun) välillä vain yksittäiset tarkastuspisteet olivat satunnaisesti avoinna siviileille, lisäksi Ukrainan ja länsimaiden lähettämät avustuskuljetukset saivat käyttää vain muutamaa tarkastuspistettä demarkaatiolinjan ylittämiseen. Venäjän suurhyökkäyksen alun myötä demarkaatiolinja menetti merkityksensä, matalan intensiteetin sota, jota alueella käytiin vuosien ajan, muuttui Venäjän brutaaliksi hyökkäyssodaksi.

Marraskuu 2017, iskulause miehitetyssä Luhanskissa: ”Venäjän rajat eivät pääty missään”.

Edellä, kursiivilla, kirjoittamani havainnot ovat lopultakin vain pieni otanta elämän eri alueilta siitä todellisuudesta, jossa ukrainalaiset elivät ja elävät edelleen Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa kevään 2014 ja Venäjän suurhyökkäyksen alun välillä – on myös syytä huomioida, saman todellisuuden vallinneen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tulevaisuudessa tämän todellisuuden keskellä joutuu elämään entistä suurempi joukko ukrainalaisia, joilta Venäjä riistää kaikki perusoikeudet. Väitän, että päättäjämme tiesivät mikä todellisuus Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla oli kevään 2014 ja helmikuun 2022 välillä, mutta he sulkivat tältä todellisuudelta silmänsä, jotta oli helpommin perusteltavissa miksi Venäjältä virtaa halpaa energiaa länteen, miksi kauppa kaikesta huolimatta jatkuu ja miksi sanktioiden kiertoon ei nähtyä tiukemmin reagoitu. Venäjä on oikeassa syyttäessään länttä tekopyhäksi, valitettavasti. Länsi oli (jää nähtäväksi onko edelleen) tekopyhä ja haluton toimimaan riittävän määrätietoisesti!

Kirjoitukseni loppuun Donetskissa syntyneen ja kasvaneen Л:n toteamus kesältä 2014:

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa [tarkoittaen vuotta 2014] Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Toivon, ettei tämä ole meillä edessä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/puhelimet-takavarikoitiin-tallaista-on-elaa-kremlin-miehityksessa/#6a6aad62

2. https://yle.fi/a/74-20161588

3. https://www.verkkouutiset.fi/a/puhelimet-takavarikoitiin-tallaista-on-elaa-kremlin-miehityksessa/#6a6aad62

4. Valokuva Halya Coynashin kirjoittamasta artikkelista Ukrainian preschoolers turned into ‘Russia’s little soldiers’ in occupied Luhansk. https://khpg.org/en/1608814650

5. https://www.rferl.org/a/russia-prepares-children-occupied-ukraine-war/33217789.html

6. https://www.youtube.com/watch?v=0vJPL6PYDTM

7. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/ 

8. Koronaviruspropagandaa miehitetyssä Donbasissa sekä Koronavirusepidemian mustat-aukot Euroopassa, Venäjän miehittämät Itä-Ukraina ja Krim.