Propagandisti Janus Putkosen Uusi MV-lehti sotamoodissa

Tämän vast’ ikää perustetun, disinformatiivisen, ”Toimittajaliiton” nimissä julkaistiin, propagandisti Janus Putkosen toimittamassa, Uudessa MV-lehdessä varsin hyökkäävä, etten sanoisi, sotaisa, kirjoitus ”Jessikka Aron hakemus Reformi-Studion lähestymiskiellosta hylättiin oikeudessa – ’Rökäletappio Yleisradiolle’”, kirjoituksessa viljeltiin varsin sotaisia termejä – kirjoitettiin ”vyörytyskampanjasta”, valtamedian ryhtymisestä ”väkivaltaiseen vastahyökkäykseen”, viljeltiin termejä, kuten ”tuhoamissota” ja esitettiin väite Yleisradion ja valtamedian tarkoituksesta käyttää toimittaja Jessikka Aroa apuvälineenä ”vaihtoehtomedian tuhoamiseen”.

”Toimittajaliitto” propagoi uudessa MV-lehdessä.

Yhdessä ja samassa ”Toimittajaliiton” nimissä julkaistussa kirjoituksessa, turvauduttiin terminologiaan, johon esim. Janus Putkonen turvautui toimiessaan, venäläisrahoitteisen, DONi Newsin ”päätoimittajana” kesän 2015 ja kevään 2018 välillä ts. käytettiin voimakkaita ja provokatiivisia termejä, joissa vihollisen (DONi Newsin aikana pääasiallinen vihollinen oli Ukraina, nyt se on Ukrainan ohella laajempi läntinen yhteisö) toimet olivat aggressiivisen hyökkääviä ja omat puolustuksellisia ja tarkoituksenmukaisia – Putkonen kävi tuolloin informaatiosotaa vihollistaan vastaan, ja sama informaatiosodan henki huokuu ”Toimittajaliiton” nimissä julkaistusta kirjoituksesta.

Sodankäynnin termien ohella julkaistusta kirjoituksesta löytyy viitteitä salaliittoteorioiden maailmasta, jossa ”valtamedia” tai jokin muu organisaatio pyrkii nujertamaan perinteistä mediaa haastavan ”vastamedian”, jollaisten toiminta vastaavasti on pyyteetöntä ja totuuden paljastamiseen tähtäävää. Janus Putkosella itsellään on pitkä historia erilaisten salaliittoteorioiden viljelyn kanssa, alkaen hänen toimittamastaan Verkkomediasta – todennäköisesti salaliittoteorioiden historia hänen elämässä ulottuu tätäkin kauemmas.

Uudessa MV-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa toistetaan aiempaa disinformaatiota Jessikka Aron huumetuomiosta, kirjoituksessa mainittiin – disinformatiivisesti – useita kertoja Aron jakaneen ja/ tai levittäneen huumeita pääkaupunkiseudulla. Tässä kohdin todellakin painotan sitä, että Jessikka Aron huumetuomio on tullut huumeiden käytöstä ei jakamisesta tai levittämisestä.

Kirjoitus jatkuu tämän jälkeen vielä pidemmälle menevillä väitteillä, joiden mukaan MV-lehden silloinen ”julkaisupolitiikka” johti Yleisradion ja koko perinteisen mediakentän – tekstissä ”valtamedian” – ryhtyneen väkivaltaiseen vastahyökkäykseen estääkseen tiedon leviämisen, myös poliisin toimet kuvataan hyökkäyksellisiksi aggressioiksi. 

Tekstiosuudesta huokuu hyvin voimakas halu jaotella toimijoita ”meihin” eli MV-lehden toiminnassa mukana oleviin ja sen lukijoihin, sekä niihin ”muihin”, jotka hyökkäävät ”meidän” kimppuun. Jaottelu viedään niin pitkälle, että MV-lehti ja muut vastaavat vasta- ja valemediat rinnastetaan vapaaksi mediaksi, joita vastaan perinteinen media taistelee.

Ja lopulta (yllä olevassa tekstiosuudessa) päädytään siihen, että kyseessä on tuhoamissota. Käytetään tarkoituksellisesti termiä, joka pitää sisällään äärimmäisen voimakkaan tunnelatauksen ja jolla on hyvin voimakas symbolinen arvo.

Koko kirjoituksen viimeisimmissä kappaleissa Reformi-Studion Tiina Keskimäestä ja Panu Huuhtasesta maalaillaan kuvaa sankarillisina ”sananvapaustaistelijoina”, joita vastaan yhteiskunta – perinteisen median ja viranomaisten muodossa – käy. Tekstissä luodaan kuvaa siitä, että kaksikon siviilielämän vastoinkäymiset ovat seurausta siitä, että he ”taistelevat” perinteisen median edustajia (ja yhteiskuntaa) vastaan. Kirjoituksessa ei kuitenkaan uhrata ajatustakaan sille, että Huuhtasen ja Keskimäen omilla teoilla olisi vaikutusta kokemiinsa vastoinkäymisiin. Ei tietenkään uhrata, koska se veisi pois ”marttyyriviitan” heidän harteilta. Huomioitavaa on myös se, että kirjoituksessa ei painoteta sitä, että Jessikka Arolla ei ole mitään tekemistä näiden väkivallantekojen jne. kanssa – ennemminkin päinvastoin, luodaan mielikuvaa siitä, että ainakin eräissä tapauksissa Aron taustajoukot olisivat syyllistyneet ilmiantoihin Keskimäestä.

Tämän ”Toimittajaliiton” nimissä kirjoitetun tiedotteen lopussa ”humma” lähtee oikein kunnolla ”laukalle” – syytökset ovat kovia kohdistuen perinteiseen mediaan, jonka apuväline toimittaja Aro kuvailun mukaan on. Enää Jessikka Aro ei ole itsenäinen toimija, sen sijaan hän on ”apuväline”, jota kasvoton media käyttää hyväkseen vaihtoehtomedian tuhoamisessa. 

Kirjoitus on ehtaa propagandaa ja informaatiosotaa ”Toimittajaliiton” taholta, sitä samaa, jota Janus Putkonen on toteuttanut jo vuosien ajan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kohdistaen sitä muun muassa Ukrainan hallintoon, ja tuottaen sitä venäläisten tuella venäläisellä rahalla. Termit ja hyökkäävän sotaisa retoriikka on perin tuttua menneiltä vuosilta, idealtaan teksti on samaa, jota Janus Putkonenkin on tuottanut menneinä vuosina, kohdistaen sen ukrainalaisiin ja läntiseen yhteisöön – tekstistä toki puuttui muutama merkitsevä sana, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla tuhoamissodan ohella viljellään termiä fasistit yhtä innokkaasti. Instituutioiden vastainen taistelu käynnissä!

Marko

Tarkastelemani, Uudessa MV-lehdessä julkaistu, kirjoitus on luettavissa julkaisun verkkosivuilta. Linkkiä en kirjoitukseen jaa, sivulta otettuihin kuvakaappauksiin se toki on liitetty.

Tästä vasta- ja valemedioiden edustajien ”Toimittajaliitosta” enemmän seuraavissa kirjoituksissa:

Rysky Riiheläisen kiinnostava analyysi: Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon.

Laura Halminen Helsingin Sanomissa: Valemedia MV-lehden puuhamiehet perustivat ”Toimittajaliiton”, jonka taustalla on Venäjä-yhteyksistään tunnettu Johan Bäckman 

Aiemmin vartiopaikalla-blogissa: Vastamedioista pseudotoimittajien ”Toimittajaliittoon” 

Tekstiä muokattu 15. tammikuuta 2020.

Naapurimme Venäjä kiristää Ukrainaa panttivangeilla

Tarkoituksenani oli jo aiemmin kirjoittaa muutamia ajatuksia Ukrainassa 29. joulukuuta tapahtuneesta mittavasta vankienvaihdosta Ukrainan ja Venäjän sekä sen miehittämien Itä-Ukrainan alueiden eli ns. kansantasavaltojen välillä. Päivät ovat kuitenkin vierineet yli ja ohi melkoista vauhtia, joten nyt hiukan lyhyemmin vaihtoon liittyvistä havainnoista, myös sellaisista, joihin en läntisten poliitikkojen tai valtiojohtajien ole juurikaan havainnut kiinnittäneen huomiota – ainakaan julkisesti, ja johon kirjoitukseni otsikko jo hiukan viittaa.

Jälleennäkemisen hetki on lähellä, omaiset odottavat… (1)

...vapautettuja ukrainalaisia kuljettavan ilmavoimien Iljushin Il-76MD kuljetuskoneen saapumista.

Yleisradion uutisessa aiheesta (29.12.2019) Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila muistuttaa lukijoita Venäjän merkittävästä roolista –

”Mikä on nyt on ollut pidemmän aikaa ilmiselvää on, että Venäjä on siellä toimija ja sen kautta tiedot välittyvät siitä mitä niin sanotut kansantasavallat Ukrainassa tekevät, - - - Kaikki keskeiset päätökset menevät Venäjän kautta” (2) –

mutta otsikkotasolle tämä huomio ei kyseisenä päivänä päätynyt Yleisradion mainintaa lukuun ottamatta, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä. Kovin runsaasti toistetaan Venäjän propagandakertomusta ”separatisteista” itsenäisenä toimijana, vaikka asioita seuraaville totuuden olisi tullut valjeta jo useampi vuosi sitten ja sen soisi näkyvän otsikkotasolla uutisissa. Ongelma ei kosketa yksin Suomea, useampi läntinen media tyytyy laiskaan otsikointiin ja uutisointiin kirjoittaessaan ”separatisteista” – parhaimmillaankin kyse on Venäjän tukemista taistelijoista, mikä toki on separatisti-termin käyttöön verrattuna parempi valinta.

Vankien vaihdossa vapautettujen ukrainalaisten kannalta operaatio on lopputulokseltaan positiivinen, 76 ukrainalaista vankia ja sotavankia pääsi tuolloin vapauteen – osa heistä oli ollut vangittuna vuosia, kuten Donetskissa venäläismilitanttien vangitsema toimittaja Stanislav Asejev, jolle langetettiin näytösoikeudenkäynnissä 15 vuoden tuomio ja joka ehti olla vangittuna 962 päivää ennen vapautustaan joulukuussa. Kokonaisuudessa on sitten muita ulottuvuuksia, sellaisia, jotka Ukrainassa herättivät nyt runsaasti keskustelua ja jotka jatkossakin tehnevät sitä, mikäli vastaavia – Venäjän taholta huomattavia vaatimuksia sisältäviä – vaihtokauppoja nähdään.

Tällä kertaa keskustelua käytiin muun muassa Venäjän vaatimuksesta vaihtokaupassa vapautettujen viiden Berkut-upseerin osalta, heitä kaikkia syytettiin osallisuudesta Euromaidanin verilöylyyn. Upseereina heidän kontolla oli kymmeniä murhattuja Euromaidaniin osallistuneita, jotka menehtyivät erikoisjoukkojen tulessa vul. Institutskajalla Kiovassa helmikuussa 2014. Seuraavat Berkut-upseerit luovutettiin vaihtokaupassa Venäjälle Oleh Janyshevsky, Pavlo Abroskin, Serhiy Zinchenko ja Oleksandr Marinchenko sekä Serhiy Tamtura. Vapautusten myötä Euromaidanin uhrit omaisineen eivät saaneet oikeutta, vapautusten myötä näyttää entistä epätodennäköisemmältä, että he tulevat sitä jatkossakaan saamaan.

Tarkka-ampuja Institutskajalla helmikuussa 2014, varusteena venäläinen SV-98 tarkkuuskivääri.*

Yhtälailla huomio kiinnittyi myös Harkovan pommi-iskusta syytettyjen ja tuomittujen vapauttamiseen vaihtokaupassa, ja tälläkin kertaa heidät oli lisätty listalle Venäjän vaatimuksesta. Joulukuun 28. päivä harkovalainen tuomioistuin langetti Viktor Tetjutskille, Serhiy Bashlykoville ja Volodymyr Dvornikov elinkautisen vankeusrangaistuksen, jonka jälkeen he jäivät odottamaan seuraavana päivänä tapahtuvaa vapautusta ja siirtoa Venäjälle. Tuomittu ja vapautettu kolmikko syyllistyi Harkovan urheilupalatsin pommi-iskuun 25. helmikuuta 2015, iskussa menehtyi neljä siviiliä.

Edellä mainittujen lisäksi suurehko joukko muitakin Ukrainan maaperällä rikollisiin tai terroritekoihin syyllistyneitä ja oikeudessa tuomittuja tai tuomiota odottavia vapautettiin Venäjän esittämien vaatimusten seurauksena. Osaa Venäjä oli esittänyt (vaatinut) vapautettavaksi jo aiemmin, mutta tuolloin Ukrainan viranomaiset ja/ tai maan entinen presidentti Petro Poroshenko olivat kieltäytyneet luovuttamasta heitä Venäjälle, tällä kertaa poliittisesti kokemattoman Volodymyr Zelenskyin hallinto taipui Venäjän painostuksen edessä – oma asiansa on sitten se, että mikä merkitys joulukuisella Pariisin Normandia formaatin tapaamisella oli vaihtokauppaan ja Ukrainan taipumiseen Venäjän painostuksen edessä.

Näitä muita vapautettuja oli muun muassa Artur Denisultanov, Adam Osmaevin ja Amina Okuevan murhaa kesäkuussa 2017 yrittänyt ammattimainen palkkamurhaaja, joka on tarjonnut palveluksiaan myös Tšetšenian tasavallan presidentille Ramzan Kadyroville; brasilialaistaustainen militantti Rafael Lusvarghi, joka istui tuomiotaan Ukrainassa; Odesan pommittajat vuodelta 2015; kiinnostavana vapautettuna voidaan myös mainita tuomittu ukrainalaisfasisti Eduard Kovalenko, joka niin ikää siirtyi vaihtokaupassa Venäjälle, maan esityksestä. (3) Herää tietty ajatus, että Eduard Kovalenko on alun perin ollut Venäjän operaattori Ukrainassa, ja ukrainalaisessa fasistisessa liikehdinnässä ja nyt ”oma” kutsuttiin kotiin.

Kansainvälinen yhteisö, sen johtajat – tasavallan presidentti Sauli Niinistö heidän joukossa (4) – on lähinnä kiitellyt Venäjää vankienvaihdon onnistumisesta. Tässä yhteydessä en ole havainnut merkittävimpien läntisten johtajien taholta sanallakaan kritisoitavan Venäjän toimia tässä yhteydessä, ja aiemminkin sormen heristäminen on kohdistunut lähinnä Ukrainaan, kuten muistamme käyneen aiemmin syksyllä, Ukrainan luovuttaessa Volodymyr Tsemakhin Venäjälle. Tsemakhin vastuualueena oli Snižnen alueen ilmapuolustus loppukesästä ja syksystä 2014 – hän toimi alueen ilmatorjunnassa myös Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotuksen aikoihin heinäkuun 17. 2014. (5)

Venäjä vaatimalla vapautettavaksi vankienvaihdoissa, Ukrainassa terroritekoihin ja rikoksiin syyllistyneitä, omalta osaltaan rapauttaa ukrainalaisten (muutenkin heikkoa) luottamusta maan oikeuslaitosta kohtaan, sekä heikentää kansalaisten luottamusta maan hallintoon ja presidenttiin, toteuttaa näin sitä saman politiikan jatkoa, mikä Krimillä on johtanut alueen miehittämiseen Ukrainalta ja Itä-Ukrainassa sotaan, ja laajojen alueiden miehitykseen, joten en näe Venäjän toimissa mitään kiittämisen arvoista. Itse asiassa minua hämmästyttää se, että Venäjän toimiin ei ole Ukrainan rajojen ulkopuolella juuri näiltä osin kiinnitetty juurikaan huomiota, joko läntiset johtajat (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), ovat tavattoman naiiveja tai eivät uskalla lausua totuutta ääneen.

Se, ettei Venäjän hyvin kyseenalaisiin, tuomittaviin, toimiin puututa, voi yllyttää maata jatkossa toimimaan samalla tavalla, ja hyödyntämään Itä-Ukrainassa – usein syyttöminä vangittuja – henkilöitä kiristyksen ja kaupankäynnin välineinä. Ukrainan kolmenvälisen-yhteysryhmän ukrainalainen edustaja Valeriya Lutkovska arvioi Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla olevan yhä vangittuina noin kolmesataa ukrainalaissiviiliä. (6) Lukumäärä on todennäköisesti vain suuntaa antava, käytännön syistä johtuen vangittuina olevien ukrainalaisten todellista lukumäärää tuskin tietää kukaan, eivät välttämättä edes miehitettyjen alueiden ”hallintoviranomaiset”, koska alueen asukkaita voidaan vangita ja tuomita epämääräisen mittaisiin vankeusrangaistuksiin muissakin kuin ns. tuomioistuimissa, jolloin tarkoitetaan pidätyskeskusten ”kellarituomioistuimia”, joiden kautta vangittuja on lähetetty vuosiksi vankilaan tai erilaisille leireille.

Usein tällaisten vankien omaisilta kiristetään rahaa vapauttamista tai helpompia oloja vastaan. Kiristämisellä vaaditut summat voivat nousta tuhansiin tai jopa kymmeniin tuhansiin dollareihin, näiltä osin Sergei Loznitsan elokuvassa ”Donbass” kuvatut tapahtumat antavat hyvin todenmukaisen kuvan. Tämä kiristäminen ja vangitulla kaupankäynti johtaa monessa tapauksessa siihen, etteivät omaiset uskalla ilmoittaa tällaista henkilöä vangituksi tai kadonneeksi, eikä alueen ”viranomaisilla” välttämättä ole intressiä julkaista tietoja näistä vangituista ulkopuolisille tahoille kiusallisten kysymysten tahi ansionmenetysten pelon tähden.

Olemalla hiljaa läntinen yhteisö hyväksyy myös näiltä osin Venäjän hallinnon rikolliset toimet.

Marko

1. Kuvakaappaus UATV:n videolta:

https://www.youtube.com/watch?v=TRJULjKiOSA&feature=emb_title 

2. https://yle.fi/uutiset/3-11137028 

3. https://twitter.com/olex_scherba/status/1213170847109861379?s=20 

4. https://yle.fi/uutiset/3-11138532 

5. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/07/volodymyr-tsemakhin-vangitseminen-ja.html 

6. https://www.ukrinform.net/rubric-polytics/2847781-three-hundred-more-ukrainians-held-captive-in-occupied-donbas.html 

Ukrainan vaihtokaupassa vapauttamien vankien osalta lähteenä käytetty muun muassa 112.international’in uutista aiheesta.

*: SV-98 (ven.kyr. СВ-98) tarkkuuskivääriä valmistaa NPF Tekhinkom Pietarista. Tarkkuuskivääriä on Venäjän ohella toimitettu vain Armeniaan. Ase ja kuvan tarkka-ampujan muu varustus viittaa siihen, että hän kuuluu Ukrainan silloisen, Venäjälle sittemmin paenneen, presidentin Viktor Janukovytšin hallinnon tueksi saapuneisiin venäläisiin erikoisjoukkojen sotilaisiin. Sotilaan asepuvussa tai muussa varustuksessa ei ole joukko-osasto-tunnuksia, toisin kuin esim. ukrainalaisilla sisäministeriön erikoisjoukoilla oli.

Antifasismista silakkaliikkeeseen

Viime vuoden loppua hallitsi – ainakin omassa twitter-keskustelussa – kaksi keskeistä teemaa, antifasismi sekä silakkaliike. Toki edellisiin linkittyi muitakin teemoja, kuten perussuomalaisten luisuminen entistä syvemmälle laitaoikeistoon – joidenkin mielestä käytännössä puolueena äärioikeistoon; MV-lehden oikeudenkäynti siihen liittyvine teemoineen, kuten häirinnän ja uhkailun erilaiset muodot, maalittaminen, vihapuhe ja sananvapauden kaventuminen, ja nimenomaan siten, että MV-lehden oikeudenkäynnissä syytettyinä olleet ovat omalla toiminnallaan kaventaneet muiden, kuten toimittaja Jessikka Aron sananvapautta.

Eräisiin käytettyihin termeihin, kuten juuri antifasismi, liittyy hyvin voimakas omiminen ynnä ehdottomuus (josta ei kaukana ole sekään ajatus, että henkilö, joka kieltäytyy olevansa, antifasisti on tuolloin fasisti) ja samalla kyvyttömyys ymmärtää sitä, miksi joku ei sijoita itseään kyseisen termin rajaamaan viiteryhmään, vaikka käytännössä vastustaakin esim. juuri fasismia ja fasistisia liikkeitä. Suvi Auvisen Twitter-päivitys joulukuun 28. päivä herätti jonkin verran keskustelua – toimien myös eräänä kimmokkeena kirjoitukselleni:

”Täällä on tuntunut olevan epäselvyyttä siitä, kuka nyt on antifasisti ja onko sellainen hyvä juttu.

Rakkaat ihmiset: antifasisteja ovat kaikki, jotka vastustavat fasisteja. Ja jokainen järkevä ihminen, joka koskaan on lukenut historiaa, vastustaa fasisteja ihan itsesuojeluna.” (1)

Mikäli asia olisi näin yksinkertainen, useimpien olisi varmasti – ilman leimautumisen pelkoa – helppoa tunnustaa olevansa antifasisti, vaikka silti aukkokohtia jäisi jo yksin sen tähden, että termiä antifasisti hyödynnetään kovin kirjavalla tavalla ja äärimmäisen politisoituneet, unohtamatta sitten termiin liittyviä neuvostopropagandan synnyttämiä ja ylläpitämiä, edelleen eläviä, nyansseja.

Seuraavaksi sitten twiitti Auvisen avaamasta keskustelusta:

”Niin, senhän nimessä vastustetaan fasismin lisäksi mm. homofobiaa, sovinismia, xenofobiaa ja kapitalismia, jotka kaikki tosin ovat olennainen osa fasismia.

Hirviäähän se...”. (@OwlHeretic’in twiitti – 2)

Vaikka kyseessä on vain yksittäisen henkilön mielipide antifasisteista kapitalismin vastustajina (ymmärtääkseni ajatus laajalti jaetaan kyseisessä viiteryhmässä, josta lisätodisteena kuva alempana), niin enpä ihmettele, että antifasismi koetaan terminä ynnä viiteryhmänä sellaiseksi, johon ei ole halua leimautua ja kuulua. En minäkään halua, mutta omalla kohdalla on muita – vielä painavampia – syitä sille miksi koen vieraaksi itseni liittämisen antifasistien leiriin, vaikka moni varmasti pitää toimintaani (kirjoittelua) jopa antifasistisena, enkä väitä vastaan. Itse kullakin on oikeus mielipiteeseensä.

Helsinki ilman natseja -mielenosoitus, joulukuu 2017, kuva Vasen Kaista. (3)

Lukija varmasti jo päättelee, että vierastan termiä antifasisti, enkä koe kuuluvani ryhmään, jonka jäsenet kutsuvat itseään antifasisteiksi. Syitä minulla tähän ajatteluun ja toimintaan on muitakin syitä kuin yllä esille nostamani esimerkit siitä mitä antifasistit vastustavat, vaikka pidänkin sitä ajatusta vieraana, että antifasistina pitäisi automaattisesti vastustaa kapitalismia, joka puutteistaan huolimatta on talousjärjestelmänä toimivampi kuin vaikkapa sosialismi tai kommunismi. Edellisessä oikeastaan nähdään yksi antifasismiin liittyvä ongelma, se liittyy voimakkaasti vasemmistoon, mutta samalla – ainakin nykyään – näyttää siltä, että osa antifasisteista haluaa unohtaa historiaan liittyvän punaisen häivähdyksen (tai eihän kyse ole mistään häivähdyksestä vaan verenpunasta) osan vastaavasti viljellessä neuvostoterminologiasta johdettua ajatusta fasismista ja sen vastustamisesta, jossa fasisteja ovat etenkin ihmiset, jotka toimillaan vastustavat totalitaarisen nyky-Venäjän toimia. Absurdilla tavalla tämä ilmenee Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, joissa antifasisteina itseään pitävät henkilöt, kuten italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) entinen meppi Eleonora Forenza (meppinä 2014-2019), vierailevat suoltaen suustaan Venäjän propagandaa taistelusta fasismia vastaan:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”. (Eleonora Forenza miehitetyssä Luhanskissa toukokuussa 2017).

PRC:n Eleonora Forenza tervehtii murhaaja Leniniä.

Antifasisteja Euroopasta ja Etelä-Amerikasta miehitetyssä Donetskissa, 5/2017. (4)

Itä-Ukrainassa ja Venäjän miehittämällä Krimillä nämä antifasisteiksi itsensä korottaneet patsastelevat yhdessä venäläisten miehitysviranomaisten ja äärioikeiston jäsenten sekä venäläisten imperialistien kanssa, tilaisuuksien saadessa jopa absurdeja piirteitä, joissa eurooppalaiseen laita- ja äärioikeistoon kuuluvia palkitaan yhdessä eurooppalaiseen äärivasemmistoon kuuluvien kanssa kamppailusta fasismia vastaan. Näin kävi Venäjän miehittämällä Krimillä viime kesänä, jolloin ”antifasistiseen kongressiin” osallistunut Vaihtoehto Saksalle eli AfD puolueen Gunnar N. Lindemann palkittiin taistelustaan fasismia vastaan.

Tässä kohdin on hyvä lainata kohta Timothy Snyderin teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, joka kuvaa tätä tilannetta oivallisella tapaa:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (s. 300)

Käytännössä saman propagandistisen toimenpiteen kuvasi minulle ukrainalainen L. Hän totesi minulle Venäjän Ukrainan operaation alettua vuonna 2014 muuttuneensa yhdessä yössä fasistiksi, ja tämän jälkeen samaa termiä – ukrainalaisista fasisteina – ryhtyivät papukaijoina toistamaan myös eurooppalaiseen laitavasemmistoon kuuluvat Eleonora Forenzan hengenheimolaiset, joihin olen törmännyt suomalaisten kommunistien ja Johan Bäckmanin hengenheimolaisten ohella myös Rauhanpuolustajissa. Niinpä termin täysin kritiikitön toistaminen ja kohdistaminen kollektiivisesti kaikkiin ukrainalaisiin pistää minut kyllä tuumimaan tarkoitusperiä ja koko termin mielekkyyttä, josta seuraa se, että haluan pitää kunnon hajuraon suomalaisiin antifasisteihin – myös heihin, jotka aidosti ja vilpittömästi haluavat taistella fasismia vastaan kuvaten itseään antifasisteiksi.

Todennäköisesti minulle heristetään nyt sormea, syytetään kollektiivisesta leimaamisesta, mutta mielestäni tässä yhteydessä tämä leimaaminen on perusteltua, koska vasemmisto on monella tapaa ”omistanut” termin ”antifasismi” tekemättä kuitenkaan, kollektiivista, pesäeroa omaan hurmeiseen historiaan, jossa aidosti tekisivät tiliä menneisyytensä kanssa. Toiseksi eurooppalaisen vasemmiston piiristä löytyy runsaasti heitä, jotka edelleen – eri syistä johtuen – sympatisoivat totalitaarista Venäjää ja sen imperialistisia pyrkimyksiä, mikä näkyy Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainaan kylvetyn sodan myötä maan toimien tukemisena sanoin ja teoin, tai vähintäänkin ymmärtämällä Venäjää ja hyväksymällä sen laajenemispyrkimykset. Tämä näkyy myös europarlamentissa, jossa Venäjään suhtaudutaan myötämielisimmin kahdessa ryhmässä – Euroopan yhtynyt vasemmisto/ Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, johon kuuluu Suomesta Vasemmistoliitto, sekä Identiteetti ja demokratia -ryhmässä, johon Perussuomalaiset, ja aiemmin mainittu Vaihtoehto Saksalle, kuuluvat.

En lainkaan epäile, etteikö moni ole toimissaan vilpitön, halua kamppailla fasismia vastaan, mutta niin kauan kuin antifasismi herättää mielikuvia punalipuista, leimautuu totalitaariseen – ihmisarvoa kunnioittamattomaan – neuvostovaltioon, ja varsin usein sen perilliseen, totalitaariseen ja historiansa kieltävään, nyky-Venäjään, löytyy runsaasti kaltaisiani, joiden on mahdotonta kuvitella sijoittavansa itsensä ryhmään nimeltä ”antifasistit” vaikka fasistisia voimia vastaan kamppailemmekin.

”Parvessa on voimaa – ’Silakat’”

Itse toivoin, ja toivon edelleen, joulukuun lopulla perustetun Silakkaliikkeen kasvavan sellaiseksi voimaksi, johon voivat vapaasti liittyä eritaustaiset henkilöt puoluekantaan katsomatta jakaessaan liikkeen arvomaailman. Tällä hetkellä liikkeen piirissä kuohuu, todennäköisesti kyse on kuitenkin alkukankeudesta ja uuden – voimakkaasti kasvaneen – liikkeen syntykivuista, tai toivon, että tästä on kyse, nimittäin muutoin moni voi pettyä liikkeeseen hyläten sen, mikä olisi samalla ikävä kolaus niille arvokkaille asioille, joiden puolesta liike kuvailee kamppailevansa. Ja itse olisi ottanut lähtöasetelmaksi juuri sen minkä puolesta kamppaillaan, korostamatta sitä, mitä vastaan toiminta kohdistetaan. 

Tällainen positiivinen ”minkä puolesta kamppaillaan” -henki on aistittavissa Johannes Kosken 25. joulukuuta kirjoittamassa blogissa ”Parvessa on voimaa — “Silakat” on rivikansalaisten vastalause rasismille, populismille ja vihaa lietsovalle politiikalle”. (5) Valitettavasti Facebookin ryhmäkeskustelussa tämä henki pääsi hiukan rapistumaan, mutta toivottavasti joulun välipäivät ovat tasapainottaneet tilanteen ja ryhmässä ymmärretään vastakkainasettelun (meihin ja heihin) nakertavan ryhmän uskottavuutta, kun niihin ”heihin” leimataan kuuluvaksi sivistysporvareita öyhöttäjien ohella.

Omasta puolestani toivon hyvää alkanutta vuotta silakoille, Suomi tarvitsee rasismin ja populismin vastaisia voimia – ihmisiä, jotka ovat valmiit kehittämään yhteiskuntaamme ja puuttumaan epäkohtiin, auttamaan heikkoja ja sorrettuja.

Marko

1. https://twitter.com/suviauvi/status/1210818670311526401?s=20 

2. https://twitter.com/OwlHeretic/status/1210977968849346560?s=20 

3. https://vasenkaista.fi/2017/12/helsinki-ilman-natseja-mielenosoitus-haastoi-aarioikeiston-itsenaisyyspaivan-kulkueet/
4. http://eu.eot.su/2017/05/04/anti-fascists-from-europe-and-latin-america-arrived-to-the-donetsk-peoples-republic/ 

5. https://medium.com/@johanneskoski/silakkaliike-on-rivikansalaisten-vastalause-rasismia-ja-vihaa-lietsovalle-populismille-f6e68d2cd9f4 

Valemedia MV-lehden oikeudenkäynneistä – toimittaja Jessikka Aron häirintä jatkuu

Kesäkuun 13. 2018 alkoi nk. MV-lehden oikeudenkäynti, julkaisun perustajaa Ilja Janitskinia, julkaisuun sisältöä tuottanutta Johan Bäckmania sekä julkaisun keskustelufoorumin moderaattorinakin toiminutta Asta Tuomista vastaan. Kokonaisuudessaan oikeudenkäynti oli hyvin laaja, tässä kirjoituksessa keskityn Yleisradion toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneeseen pitkäkestoiseen häirintään, käytännössä psyykkiseen väkivaltaan, johon sisältyi ja sisältyy edelleen, impulsiivisen fyysisen väkivallan uhka.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa 13. kesäkuuta 2018.

Viime vuoden kesästä ja Helsingin käräjäoikeuden ensimmäisestä istunnosta on kuljettu pitkä matka tämän vuoden joulunalusaikaan ja Helsingin hovioikeuden istuntokokonaisuuteen ja viime viikon torstain (19. joulukuuta) pidettyyn istuntoon, jossa kuultiin puolustuksen viimeistä todistajaa – Mario Argentaa – sekä loppulausunnot.

Kuvakaappaus MV-lehti.

Tähän reiluun vuoteen mahtuu myös MV-lehden siirto sen perustajalta Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa asuvan, propagandisti Janus Putkosen komentoon. MV-lehti siirtyi Janitskinilta Putkoselle tämän vuoden huhtikuussa, julkaisun sisällössä oli kesällä ja alkusyksystä havaittavissa pienoista muutosta, sanoisin, että propagandistiset Venäjä-uutiset sekä Venäjä-myönteinen informaatiovaikuttaminen lisääntyivät merkittävästi, nyt vuoden lähestyessä loppuaan sivuston sisältö – Aroon kohdistuvine herjausjuttuineen – muistuttaa enemmän alkuperäistä MV-lehteä. Omistajavaihdoksen myötä MV-lehden nimikin muuttui Uudeksi MV-lehdeksi, todellisen muutoksen ollessa lopultakin kosmeettisen, sillä sisällöllisesti ainoa merkittävä muutos on edellä kuvailemani myönteisen Venäjä-uutisoinnin ja vaikuttamisen lisääntyminen.

Olin paikalla viime torstaina kuuntelemassa loppulausuntoja valtaosan päivästä, lounastauon jälkeen iltapäivällä en enää päässyt paikalle, joten iltapäivän osalta tietoni perustuvat Johannes Kosken ansiokkaaseen twiittaamiseen istuntosalista ja oikeustalolta. (1)

Itse olin seurannut Jessikka Aroon kohdistettua häirintää, uhkailua, lokakampanjointia sekä edellisiin nivoutuvia muita vastenmielisiä ilmiöitä vuosien ajan, kirjoittanutkin niistä blogeja, joista osaan olin varmistanut tiedot Arolta itseltään ja eräissä tapauksissa pitäytynyt julkisista lähteistä löydettävissä tiedoissa. Menneen syksyn kuluessa luin myös Aron erinomaisen kiinnostavan (ja silmiä entisestään avaavan) tietokirjan Putinin Trollit: tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta kyetäkseni ymmärtää kokonaisuutta entistä paremmin, mutta tästä kaikesta huolimatta, olen sitä mieltä, että viime torstainen loppulausuntojen kuuleminen syyttäjän ja Aron asianajajan osalta omalla tavallaan asetti viimeiset palat kohdilleen. 

Jessikka Aro: Putinin Trollit: tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

Ensinnä on syytä huomioida motiivit Janitskinin ja Bäckmanin toimien taustalla, ensin mainittua motivoi kosto Bäckmanilla oli poliittinen motiivi. Janitskin halusi kostaa Arolle kirjoittelun, tässä kohdin on tosin syytä muistaa, että kosto-motiivin kannalta merkittävässä roolissa oli Aron 19. toukokuuta 2015 Yleisradion verkkosivulla julkaisemaan Kioski tutkii: Näin Venäjä-trollit manipuloivat suomalaisia…-artikkeli, jossa mainitaan (lyhyelti mutta perustellusti) MV-lehti, Aro ei kuitenkaan ole kirjoittanut artikkelia Ilja Janitskinista itsestään.

Janitskinin kosto-motiivi johti syyttäjän mukaan poikkeuksellisen vakavaan vainoamis- ja kunnianloukkausasiaan, jossa toiminta on ylittänyt kaiken sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen lausui samansuuntaisesti käräjäoikeuden ensimmäisen istunnon yhteydessä kesäkuussa 2018: ”Näistä Jessikka Aroon kohdistunut kokonaisuus on mittasuhteiltaan omassa luokassaan” ja ”Hän on työssään kirjoittamiensa artikkelien vuoksi joutunut ensin Bäckmanin ja sitten MV-lehden maalitauluksi. Sitten on alkanut organisoitu kampanja, jossa Aron kohtelu on ollut suomalaisessa mittakaavassa aika ainutlaatuista.” (2)

Jos Ilja Janitskinia ajoi eteenpäin kosto, Johan Bäckmanilla oli, hänen kertomansa mukaan, poliittinen motiivi toimilleen, Bäckman on myös ollut Venäjän presidentinhallinnon alaisen ajatushautomo RISI:n listoilla Aroon kohdistuneen häirintä- ja lokakampanjan aikana – mitä itse pidän raskauttavana tekijänä. Tämä toimisuhde RISI:in herättää myös erinäisiä ajatuksia sen suhteen, että onko toiminnalla muitakin ulottuvuuksia kuin ainoastaan Bäckmanin henkilökohtainen (?) poliittinen motiivi. Bäckmanin itsensä mukaan hänen toiminnan eräänä tavoitteena on ollut informaatiovaikuttaminen Yleisradioon.

Kiinnostavaa tapauksessa on se, että MV-lehden (Janitskin & co) toimesta toimintaa on puolusteltu sillä, että ”Aro on julkisuuden henkilö”, kuitenkin on käynyt ilmeisen selväksi se, että Janitskinilla ei ollut mitään käsitystä Yleisradion rivitoimittaja Jessikka Arosta ennen artikkelia, jossa Aro mainitsee MV-lehden nimeltä. Hovioikeudessa esitettyjen loppulausuntojen perusteella voidaan todeta, että Aroon kohdistuneen kampanjan taustalla olevien henkilöiden tarkoituksena oli kirjoituksillaan tehdä Arosta julkisuuden henkilö, ja täten puolustella omaa toimintaansa. Toimittaja Aroon kohdistunut toiminta on ollut oikeudessa syytettyinä olleiden henkilöiden toimesta ollut pitkäaikaista, toistuvaa ja jatkuvaa.

Pitkäaikaisuudesta, toistuvuudesta ja jatkuvuudesta todisteeksi voidaan mainita se, että pelkästään Arosta MV-lehteen kirjoitettuja häpäisy- ja lokajulkaisuja on luettu jo reilusti yli 670 000 kertaa, ja uusimmat kirjoitukset ovat joulukuulta ja nyt häirintää on laajennettu Jessikka Aron siskoon Pipsa Aroon. Tämä siskoon kohdennettu häirintä on nähtävä osana kokonaisuutta, Jessikka Aron vastaista kampanjointia mutta sillä on myös muita – laajempia – tarpeita, se (ja muut vastaavat) toimivat varoituksena ja uhkauksena muille: älkää ryhtykö ryppyilemään meille tai jos ryhdytte, niin pelkästään te ette ole kohteemme, vaan myös läheisenne voivat joutua häväistyiksi.

Arosta on Kronströmin (Jessikka Aron asianajaja) mukaan kirjoitettu yhteensä 300 juttua MV-lehteen, näillä jutuilla on miljoonia lukukertoja.

Johan Bäckman on pyrkinyt esittämään toiminnan olleen molemminpuolista, hovioikeudessakin esitettyjen todisteiden valossa toiminta on muuttunut yksipuoliseksi jo lokakuussa 2014, jonka jälkeen Bäckman on lähestynyt erilaisin motiivein ja tarkoitusperin toimittaja Aroa lukuisia kertoja, kerännyt hänestä tietoa erilaisia kanavia ja lähteitä hyväksikäyttäen, myös Aron kollegoja on lähestytty tietojenkalastelun myötä. Bäckman näyttää aktivoituneen eriasteiseen toimintaan Aron 15. syyskuuta 2014 julkaiseman tiedonkeruu-artikkelin jälkeen. (3)

Hovioikeudessa esitettyjen loppulausuntojen mukaan Bäckman on myös kerännyt materiaalia MV-lehden sisältöön (päätelmän mukaan tieto Aron huumetuomista ja asiakirjat ovat Bäckmanilta lähtöisin), kehottanut Janitskinia julkaisemaan yksittäisiä juttuja – ei vaan kerran, vaan useita kertoja ja huumetuomiosta myös englannin kieliselle finncrime-sivustolle, koska siellä on parempi näkyvyys. Bäckmanin toimintaa kuvattiin hovioikeudessa suunnitelmalliseksi ja se on aiheuttanut huomattavan määrän pelkoa ja ahdistusta Arossa.

Sivuhuomiona on todettava, että Bäckman on myös kohdistanut Aroon suoria ja epäsuoria toimia, ja on myös syytä muistaa, että hän on voinut hyödyntää yhteyksiään venäläisiin mediataloihin toiminnassaan mutta olemassa on myös tanskalainen tvisti. Nimittäin Johan Bäckman ja tanskalainen bloggaaja Jesper Larsen tapasivat Helsingissä syksyllä 2017 ja kuukaudenpäivät tästä Larsen julkaisi uhkaukseen päättyvän blogikirjoituksen, uhkauksessaan hän lupasi paljastaa Aron koko historian. (4) Tietääkseni Larsen ei ollut kirjoittanut riviäkään Arosta ennen tapaamistaan Bäckmanin kanssa, hänen blogikirjoituksensa piti sisällään suomalaislähtöistä disinformaatiota Arosta.

Näin loppuun poimin syyttäjän loppulausunnosta muutaman merkittävän kohdan:

”On tehty rahankeräysrikoksia. MV-lehden toiminnalla tehty reilut 44 000 euroa tuloja. On hyväksikäytetty törkeästi sananvapauden perusoikeutta, siten että toisten ihmisten sananvapaus on rajoittunut. On ollut tarkoitus vaientaa Jessikka Aro.”

”Syyttäjän näkemys Bäckmanin toiminnasta on se, että tarkoitus on ollut saada Aro jatkuvaan epävarmuuden tilaan. Tämä tila on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta. Bäckmanin toiminta on varsin ovelaa. On käytetty monia erilaisia tapoja ottaa yhteyttä Aroon.”

”Bäckman ei pystynyt pidättelemään voitonriemuaan. Hän esimerkiksi julisti itsensä "infosodan voittajaksi" Messenger-palvelussa. Kyse ei ole tavanomaisesta vainoamisesta. Kyse on informaatiovaikuttamiseen erikoistuneen henkilön hienovaraisesta kampanjasta.”

Sekä kohta, jolla – onnistuessaan – voi olla hyvinkin kauaskantoisia seuraamuksia:

”Informaatiovaikuttamisesta seuraava toimittajien itsesensuuri on uhka sananvapaudelle, yhteiskunnalliselle keskustelulle sekä koko demokraattiselle järjestelmälle.”

Janitskinia, Bäckmania ja tässä kirjoituksessa vähäisemmälle huomiolle jäänyttä Tuomista on näkyvästi (ja äänekkäästi) tukenut joukko ”kansallismielisinä” itseään pitäviä henkilöitä, joiden mielestä oikeudenkäynnissä on myös kyse sananvapaudesta, ja kyllä on, mutta ei siten kuten he kuvittelevat asian olevan. Nimittäin syyttäjän loppulausunto pitää sisällään merkittävän havainnon: MV-lehden toiminnalla on rajoitettu räikeästi muiden sananvapautta.

Marko

1. https://twitter.com/johanneskoski/status/1207555243032100865?s=20 

2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

3. https://yle.fi/uutiset/3-7470016 

4. https://www.kommunikationsforum.dk/jesper-larsen-5/blog/afsloering-dansk-politik-designes-af-lyssky-taenketank-del-1 

Lokakampanjasta, jossa on tämä tanskalainen tvisti, kirjoitin lyhyen yhteenvedon blogiin otsikolla ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”.

Venäjän presidentti puhuu potaskaa

Tällä viikolla pääsimme jälleen kerran "nauttimaan" venäläisestä spektaakkelista – näytelmästä etten sanoisi – kun Venäjän presidentti Vladimir Putin piti Moskovassa lähes 4½ tuntia kestäneen lehdistötilaisuuden. Tilaisuuden, jossa toimittajat Venäjältä ja muualta saivat esittää hänelle kysymyksiä, joihin Putin vastasi totuuden puhumisen ohella silkalla potaskallakin ja tässä kohdin näemme – emme pelkästään Suomessa – vaan globaalisti vallitsevan kaksoisstandardin, siinä missä Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia kutsutaan valehtelijaksi hänen vääristellessä totuutta, vastaavaa emme näe harjoitettavan Vladimir Putinin kohdalla. Jolleivat mediamme (poliitikkoja unohtamatta) aivan ryhdy myötäilemään, niin vähintäänkin he asettelevat sanansa hyvin varoen, jotta Putinia ei syytettäisi suoranaisesta valehtelusta.

Tämä selkeästi havaittava kaksoisstandardi herättää toki ajatuksia ynnä kysymyksiä, olennaisia ovat tietty ne, että miksi hyväksymme tällaisen kaksoisstandardin olemassa olon? Vaadimmeko enemmän totuudessa pysymistä Yhdysvaltojen presidentiltä kuin totalitaarisen Venäjän johdolta? Ja jos vaadimme, niin millaisia muita seurauksia sillä on? Vallitseeko tällainen kaksoisstandardi muissakin asioissa? Katsommeko läpi sormien sellaisia Venäjän (hallinnon) tekoja, joista nostaisimme huomattavan äläkän, jos Yhdysvaltojen presidentti niihin syyllistyisi? Edelliset nyt ovat retorisia kysymyksiä, joihin ei – mielestäni – ole tarpeen ryhtyä vastaamaan.

Vladimir Putin: "Itä-Ukrainassa on ainoastaan paikallisia joukkoja...". (1)

Torstaisessa spektaakkelissa myös Ukrainassa käynnissä oleva sota nousi kysymysten muodossa esille, seuraavaksi lainaus mtvuutiset.fi sivulta:

”Putinin mukaan Itä-Ukrainassa on ainoastaan paikallisia joukkoja, ei ulkomaisia joukkoja tai palkkasotureita, joiden vetäytymistä Minskin sopimuksessa edellytetään.

Kysymystä kapinallisten hallussa olevista raskaista aseista Putin kommentoi toteamalla, että jos taistelijat ovat saaneet aseita heille myötämielisiltä mailta, ovat aseet kuitenkin heidän omiaan eivätkä ulkomaisia.” (1)

Voisimme lähestyä yllä olevaa lainausta tarkastelemalla alla olevaa karttaa, nähdäksemme, mistä ne modernit asejärjestelmät näille ”paikallisille joukoille” virtaavat. Puhuaksemme totta, vähiin jäävät ne maat, joista nämä ”paikalliset joukot” voivat nämä modernit (venäläiset) asejärjestelmänsä, joista lukuisia on toistaiseksi käytössä vain Venäjällä, saada.

Karttakuva Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista, kuvakaappaus via liveuamap.com. 

Tietenkin lähes koko vastaus on totuuden kiertämistä eli toisin sanoen valehtelua, Putinin väittäessä, että alueella on ainoastaan ”paikallisia joukkoja” eikä ”ulkomaisia joukkoja”. Samaa sarjaa on puhuminen ”kapinallisista”.

Vastauksessa piilee kuitenkin hitunen totuuttakin. Nimittäin kertoessaan Itä-Ukrainaan sijoitettujen joukkojen saaneen aseita ”myötämielisiltä mailta”, Putin todellakin puhuu totta, jättäen kuitenkin mainitsematta nimeltä tämän myötämielisen maan – Venäjän. Tässä on kuitenkin syytä täsmentää, että Venäjä ei ole pelkästään tyytynyt toimittamaan Itä-Ukrainaan aseita ja muuta kalustoa, vaan suurin osa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla olevista joukoista on venäläisiä tai Venäjän kautta alueelle saapuneita kolmansien maiden kansalaisia, joukossa myös jokunen suomalainenkin taistelemassa Ukrainan laillista hallintoa vastaan.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukot jaetaan 1. ja 2. armeijakuntaan, joita kumpaakin komentaa Venäjän asevoimien upseeri, armeijakuntien vahvuuteen kuuluu kaiken aikaa huomattava määrä Venäjän asevoimien joukkoja, puhumattakaan sitten Venäjän toimittamasta kalustosta ja muusta varustuksesta.

InformaNapalmin kokoaman aineiston mukaan Venäjältä on toimitettu Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kymmeniä erilaisia asejärjestelmiä ja muuta varustusta (kuten elektronisen sodankäynnin laitteita ja tiedustelulennokkeja), (2) jota ei ole koskaan myyty Venäjältä Ukrainaan, mutta joita on käytetty sotatoimissa Ukrainaa vastaan näiden sotavuosien kuluessa. Nämä asejärjestelmät ja kalusto ovat yksi todiste todisteiden ketjussa todistamaan sen puolesta, että Venäjä sotii valtiona Ukrainassa eikä ole pelkästään ulkoistanut sotaa proxy-joukoilleen.

Venäjän asevoimien rinnalla Itä-Ukrainassa operoi muitakin Venäjän valtiollisten organisaatioiden joukkoja, kuten sisäministeriön erikoisjoukkoja, FSB:n alaisia joukkoja (mukaan lukien rajajoukot), myös tiedustelupäähallinto eli GRU on lähettänyt erikoisjoukkojaan alueelle.

Ensimmäinen kuva

Tämän blogin alkupuolella on tummanpuhuva kuva, johon olen sijoittanut puhuvan Putinin ympärille kuvia kalustosta. Kuvia yhdistää se, että kaikki kuvat on otettu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla käynnissä olevan sodan aikana. Kolmessa kuvassa esiintyy sellaista kalustoa, jota Venäjä ei ole koskaan myynyt Ukrainalle, ja yhdessä kuvassa on Malaysia Airlinesin lennon MH17 17. heinäkuuta 2014 pudottanut Buk TELAR nro. 332 kuvattuna Luhanskissa aamuvarhaisella 18. heinäkuuta 2014 siirtokuljetuksella takaisin Venäjälle. Seuraavaksi lyhyt esittely kustakin kalustokuvasta.

Venäjän maavoimien T-90A taistelupanssarivaunuja.

Yllä oleva kuva on otettu lokakuun 2. 2014 Fabrichnen lähellä Luhanskin lentokentän tuntumassa. Kuvan T-90A taistelupanssarivaunut kuuluvat Venäjän maavoimien 136. mekanisoituun prikaatiin, jonka sijoituspaikka rauhan aikana on Buynaksk, Dagestan – Venäjä. (3) Alue, jolla 136. mekanisoidun prikaatin T-90A taistelupanssarivaunut kuvattiin, oli tuolloin ja on edelleen venäläisjoukkojen miehittämä.

Venäjän maavoimien Pantsir-S1 kuvattuna Makiivkassa tammikuussa 2015.

Yllä oleva kuva venäläisestä Pantsir-S1, tykeillä ja ohjuksilla varustetusta, ilmatorjuntajärjestelmästä on jaettu sosiaaliseen mediaan 24. tammikuuta 2015, geolokaatiotietojen perusteella kuva on otettu Makiivkassa Donetskin itäpuolella. (4) Venäjä ei ole koskaan myynyt Pantsir-S1 ilmatorjuntajärjestelmää Ukrainalle.

Buk TELAR nro. 332 kuvattuna trailerilla Luhanskissa.

Yllä olevassa kuvassa on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut Buk TELAR Nro. 332 Volvon vetämällä trailerilla siirtokuljetuksessa takaisin Venäjälle. Video, jolta kuvakaappaus on, on kuvattu varhain 18. heinäkuuta 2014 Luhanskin kaupunkialueella. Trailerilla oleva Buk nro. 332 kuuluu Kurskiin sijoitetulle Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille, jonka kalustoa siirrettiin kesäkuussa 2014 Kurskista Rostovin oblastin alueelle Ukrainan rajan tuntumaan, ja yöllä 16.-17.heinäkuuta kuvan TELAR toimitettiin Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkojen miehittämälle alueelle. (5)

Venäläistä elso-kalustoa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisema mini-tiedustelulennokin kuva venäläisestä elektronisen sodankäynnin kalustosta Yuzhna-Lomuvatkan kylän lähistöllä. Kuva on otettu 16. maaliskuuta 2019, ja siinä on  R-330Zh ”Zhitel” sekä Tirada-2 elso-yksiköt sekä R-161 viestiajoneuvo. (6) Lukijoiden on hyvä huomioida, että R-330Zh sekä Tirada-2 ovat modernia elektronisen sodankäynnin varustusta, joita on toimitettu vain ja ainoastaan Venäjän asevoimille. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisema kuva on ensimmäisiä Tirada-2 havaintoja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Muistutan lukijoita myös siitä, että tässä blogissa olen huomioinut häviävän pienen osan venäläiskalustosta miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Paluu MTV:n uutiseen ja termeillä taiteiluun

Palataan vielä lyhyen havainnon myötä MTV:n julkaisemaan uutiseen Vladimir Putinin lehdistötilaisuuden Ukrainan sotaa käsittelevästä kysymyksestä, jossa kiinnostavaa on myös se, että siinä ei mainita kertaakaan sanaa ”sota”. Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan viitataan kiertoilmauksin, kuten kirjoittamalla ”Itä-Ukrainan tilanteesta” tai vieläkin vähättelevämmin ”Itä-Ukrainan kysymyksestä” – puhumattakaan, että uutisessa käytetään edelleen termiä ”kapinalliset”, vaikka jokaiselle Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa seuranneelle henkilölle on käynyt selväksi jo aikapäiviä sitten se, että alueella ei käydä sotaa Ukrainan ja kapinallisten välillä, vaan Ukrainan ja Venäjän johtamien joukkojen välillä. Kyse on, käytännössä, kahden valtion välisestä sodasta, joka on vieläpä alkanut Venäjän toteuttamilla operaatioilla keväällä 2014.

Samaa termeillä kikkailua ja valkopesua ei ole havaittavissa Yleisradion uutisessa Putinin lehdistötilaisuudesta:

”Putin vastaa Ukrainan sodasta myös ukrainalaisen toimittajan kysymykseen. Hän toistaa vastauksessaan Venäjän väitteen, että Itä-Ukrainassa ei ole Venäjän armeijan joukkoja. - -” (7)

Ilta-Sanomat jakoi samaisesta aiheesta STT:n uutisen*, jossa viljellään termiä ”kapinalliset” MTV:n uutisen tapaan, sitä vastoin Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Arja Paananen omassa jutussaan käyttää selkeää termiä ”sota” Itä-Ukrainassa vallitsevasta konfliktista. (8)

Mikäli unohdamme tämän Putinin lehdistötilaisuuden ja tarkastelemme kokonaisuutta, huomaamme tuolloinkin käytettävän Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta tilannetta vähätteleviä ja vesittäviä termejä, kuten ”tilanne” tai ”kysymys”. Samalla tapaa vähättelyä on nähtävillä uutisoitaessa sodan osapuolista. Tavattoman usein media, Suomessa ja muualla läntisessä maailmassa, kirjoittaa edelleen ”separatisteista” tai ”kapinallisista” – heikoimmillaan viittaus Venäjän osallisuuteen loistaa täysin poissaolollaan. Harmillisella tapaa Laura Halminen käyttää harhauttavia termejä ”separatistialueiden” ja ”kapinallishallinnon”, kuvaillessaan suomalaisoperaattoreiden toimia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla muuten erinomaisen täsmällisessä uutisessa valemedioiden puuhamiesten perustamasta ”Toimittajaliitosta”. (9)

Sanoilla on merkitystä, joten käyttäkäämme sanoja siten, että ne kuvaavat tilannetta todenmukaisimmalla tavalla.

Marko

1. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/valdimir-putin-ita-ukrainan-tilanteesta-alueella-ainoastaan-paikallisia-joukkoja-raskaat-aseetkin-taistelijoiden-omia/7665910?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat#gs.nngnay 

2. https://informnapalm.org/en/database-russian-weaponry-donbas/?fbclid=IwAR2EkMpmKtZNU29Olzwdq2fv5Nm3QgoePpYjX8zyep1KdoUDDdrb380U9pY 

3. Donbas in Flames s. 67.

4. https://www.bellingcat.com/resources/case-studies/2015/05/28/russias-pantsir-s1s-geolocated-in-ukraine/ 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2017/07/17/mh17-open-source-investigation-three-years-later/ 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/08/venajan-maavoimien-modernia-elso.html 

7. https://yle.fi/uutiset/3-11125538 (lainauksen ajankohta uutisessa klo. 12:01).

8. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006347500.html 

9. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html?share=5da97faad08d7aafb2a0b9c173a0034a 

*: Myös MTV:n julkaisema uutinen pohjautuu STT:n julkaisemaan uutiseen, ja siihen liittyvien huomioiden tarkastelu suoritettu sillä olettamalla, että Putinin vastaus esitettyyn kysymykseen on käännetty uutiseen jotakuinkin oikein.