Ukrainan sota: kaikki alkoi Slovjanskista ja Kramatorskista 12. huhtikuuta 2014

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin kuusi vuotta sitten 12. huhtikuuta, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Kaaoksen alkuvaiheessa, ennen varsinaisia sotatoimia, Venäjältä tulleiden agitaattoreiden johdolla mielenosoittajat miehittivät Donetskissa osia kaupungin aluehallintorakennuksesta. Maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista.

Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle yhdessä Venäjältä saapuneiden ”Putinin turistien” sekä venäläisagitaattoreiden kanssa, maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät aukiolla alkoivat huveta – kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin Ukrainan ulkopuolelta johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 6. 2014 reilut tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. Miljoonan asukkaan kaupungista löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”. Donetskissa torialue Маяк keskustasta luoteeseen oli todennäköisesti yksi keskeisiä kohteita venäläisten värväystoiminnan kannalta, alueella vaikutti ennen sotaa muun muassa rihkamakauppias Oleh ”Shamaani” Frolov, joka osallistui taisteluihin Donetskin lentokenttäalueella osaston komentajana, ja joka jo ennen sotaa vieraili aktiivisesti koulutusleireillä Venäjällä. (1)

Samaan aikaan huhtikuun alussa Luhanskissa noin tuhat mielenosoittajaa ja Venäjän operaattoria hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen.

Tämän jälkeen tapahtumat etenivät entistä nopeammalla tahdilla Ukrainan itäosissa, huhtikuun 12. 2014 oli tulevien tapahtumien kannalta merkittävin päivä. Tuolloin Venäjän GRU:n tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä (ts. ryhmä Krim) aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta.

Vul. Suchasnanin ja M03-pikatien risteysalue Slovjanskin itäpuolella, kuva otettu syyskuussa 2019.

Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.

Sota alkoi huhtikuun 12. 2014 – Ukrainan seuraavana päivänä käynnistämä operaatio nimettiin tuolloin Anti-Terrorist Operation’iksi ATO:ksi, mutta hyvin pian kävi selväksi, että kyseessä on paljon enemmän kuin pienimuotoinen terrorisminvastainen operaatio – kyseessä on kahden valtion välinen sota, jossa Venäjä, alkuun proxy-joukkojaan hyödyntäen, hyökkäsi Ukrainan itäisiin osiin miehittäen osia Donbasista. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan luo katsausta monivuotiseen sotaan, vaan ensimmäisten päivien tapahtumiin Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla.

Slovjansk 12.-13. huhtikuuta 2014

Huhtikuun 12. päivä valkeni Slovjanskissa, Ukrainan itäosissa Donetskin alueella, rauhallisesti – rauhaa ei kuitenkaan kestänyt montaakaan tuntia, sillä aamukahdeksan jälkeen venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä” ilmaantui pakettiautojen kuljettamina kaupungin keskustaan.

Ryhmä, jonka ydin oli operoinut yhdessä jo Krimillä Venäjän miehittäessä niemimaan, iski ensimmäisenä Slovjanskin keskustassa sijainneeseen poliisiasemaan, jossa sijaitsi myös alueellinen sisäministeriön päämaja – rakennuksessa tuolloin olleet poliisit ja sisäministeriön henkilökunta eivät juurikaan vastustaneet hyökkääjiä. Tuntia myöhemmin keskusta-alueella sijainnut Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n toimisto vallattiin, samana aamupäivänä miehitettiin myös Slovjanskin kaupungintalo/hallintorakennus.

Girkinin ryhmä valmiina hyökkäämään poliisiasemalle Slovjanskin keskustassa, kyseessä kuvakaappaus nettiin ladatulta youtube-videolta. 

Igor Girkinin johtaman ryhmän vahvuus oli 52 taistelijaa, jotka olivat hyvin koulutettuja erikoistehtävään ja jonka miehille oli kertynyt kokemusta vastaavasta operaatiosta Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmikuussa 2014. Ryhmän johto ja taistelijat eivät operaatiohetkellä kuuluneet Venäjän asevoimien, mutta he kaikki olivat palvelleet Venäjän asevoimissa tai muissa turvallisuuselimissä ennen Venäjän miehitysoperaatiota Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Girkinin ryhmää voitiin pitää ”vapaaehtoisista” koottuna erikoisosastona, jota Venäjän hallinto tuolloin käytti erikoisoperaatioihin tilanteessa, jossa asevoimia ei voinut ensimmäisenä – ja ilman perusteltua syytä* – lähettää maan rajojen ulkopuolelle.

Girkinin ryhmä oli Krimillä 18. maaliskuuta 2014 mukana operaatiossa Simferopolissa, jossa ukrainalainen aliupseerin arvoinen sotilas menehtyi yhteenotossa.

Slovjanskissa Girkinin ryhmä sai tukea paikallisilta kollaboraattoreilta, jotka varustettiin aseilla, jotka Girkin Krimin-ryhmä otti haltuunsa poliisiasemalta sekä SBU:n toimistolta. Ensimmäisen päivän kuluessa Igor Girkinin johtaman osaston vahvuus nousi noin 150 taistelijaan, joista kolmasosa oli erikoisjoukoissa palvelleita miehiä.

Slovjanskin miehitys ja yhteenotot kaupunkialueella 12.-13. huhtikuuta 2014.

Ukrainan kansallinen turvallisuus ja puolustusneuvosto järjesti hätäkokouksen 12.-13. huhtikuuta välisenä yönä – kokouksessa tehtiin päätös Anti-Terrorist Operation’in eli ATO:n aloittamisesta kello 09:00 huhtikuun 13. päivänä, joukkojen kokoaminen alkoi välittömästi. Seuraavana päivänä (14. huhtikuuta) Ukrainan virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšynov allekirjoitti päätöksen ATO:n aloittamisesta. (2)

Slovjanskissa alkoi tapahtumaketju varhain aamulla 13. huhtikuuta (kello 04:53) ryhmä Krimiin kuuluvien taistelijoiden pysäytettyä Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logan henkilöauton M03 moottoritiellä Slovjanskin tuntumassa pidättäen yrityksen kaksi vartijaa ja ottaen haltuun henkilöauton. Yrityksen valvomossa havaittiin ajoneuvon poistuneen ennalta suunnitellulta reitiltä (Harkovasta Slovjanskin kautta Venäjälle toimitettavan rautatiekuljetuksen varmistustiiminä) ja kun miehistöön ei saatu yhteyttä, kello 06:00 aikaan yritys lähetti valkoisella Volkswagen Transporterilla tiimin etsimään kadonnutta ajoneuvoa ja sen miehistöä.

Slovjanskin itäpuolella Semenivkan kohdilla moottoritiellä M03 viisi asemiestä yritti pysäyttää turvayrityksen VW Transporterin, ajoneuvo hidasti alueella pysähtymättä, jolloin asemiehet ampuivat ajoneuvoa rynnäkkökivääreillä. Tulituksessa haavoittui ajoneuvon kuljettaja, toisen turvamiehen onnistui kuitenkin ottaa ajoneuvo hallintaansa ja ajaa se turvaan alueelta, ajaa kuljettaja sairaalaan ja tehdä ilmoitus sisäasianministeriön alueelliselle yhteyshenkilölle.

Girkinin ryhmä käytti kaapattua Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logania tulevissa operaatioissa. Vangitut turvayrityksen työntekijät vietiin Slovjanskin SBU:n toimiston kellariin.

Myöhemmin samana aamuna kello 09:00 aikaan, M03 moottoritien äärellä, noin 800 metriä kaakkoon paikalta, jolla Yavir-2000 turvayrityksen VW Transporteria tulitettiin haavoittaen kuljettajaa, osa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-ryhmän jäsenistä ja heitä tukeneet 80. erillisen maahanlaskuprikaatin 1. pataljoonan 3. rykmentin sotilaat, komentajanaan Oleksandr Shvets, ottivat yhteen Girkinin ryhmään ja mahdollisesti toiseen ryhmään kuuluneiden taistelijoiden kanssa.

Sotilaista ja erikoisjoukkojen jäsenistä koostunut ryhmä kävi alueella neuvonpitoa Slovjanskin kaupunginjohtajan Nelia Shtepan kanssa, joka vielä tuossa vaiheessa teki yhteistyötä Girkinin joukkojen kanssa. Shtepan poistuttua moottoritien tuntumassa olleelta aukiolta, paikalle saapui Poltavan SBU:n Alfa-ryhmään kuuluneita, tiedustelemassa olleita, erikoistoimintamiehiä, johtajanaan everstiluutnantti  Andrii Dubovik. Alfa-ryhmän ja 3. rykmentin sotilaiden aloitettua neuvonpidon, heitä vastaan hyökättiin – valkoinen Yavir-2000 turvayhtiölle kuulunut Renault Logan pysähtyi tien pientareelle. Autosta nousi välittömästi ainakin neljä asemiestä (ryhmä Krim) aloittaen tulituksen kohti ukrainalaisjoukkoja. Tulitukseen yhtyi läheisestä metsiköstä toiseen, tunnistamattomaan, ryhmään kuuluneita taistelijoita. Havaintojen mukaan moottoritietä saapui alueelle Renault Loganin lisäksi kaksi muuta autoa, joista saapui lisää hyökkääjiä.

Hyökkääjien johdossa oli Krimin niemimaalla v. 1980 syntynyt Sergei Zhurikov, jolle oli myönnetty Venäjän kansalaisuus 20 vuoden iässä. Zhurikovilla on tarkka-ampujan koulutus ja takanaan yli 1500 laskuvarjohyppyä. Hän ”työskenteli” ennen Venäjän Krimin niemimaalla aloittamaa miehitysoperaatiota, avustajana Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa  Kiovan luolaluostarissa eli Petšerskin lavrassa Kiovassa. (3) Krimillä Zhurikov osallistui miehitysoperaatioon Girkinin ryhmässä Simferopolissa. Zhurikov kuoli samana keväänä, toukokuun 2. päivänä, Slovjanskin taistelussa.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU vastasi hyökkääjien tuleen alkuvaiheessa saamatta tukea laskuvarjojoukoilta, jotka eivät saaneet lupaa vastata tuleen. Tilanne tasapainottui 3. komppaniaan kuuluneen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvon komentajan Vadym Sukharevskyin osallistuttua tulitaisteluun käskyjen vastaisesti, avattuaan BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvon 14,5 mm konekiväärillä tulen kohti hyökkääjää. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen vihollinen vetäytyi alueelta.

Hyökkäyksessä Ukrainan ATO:on osallistuneet joukot kokivat ensimmäiset tappionsa SBU:n kapteenin Hennadii Bilichenkon menehdyttyä yhteenotossa. Toistaiseksi yksi hyökkäyksessä kuollut vihollinen on tunnistettu, donetskilainen Donbass People’s Militian jäsen Ruben Avanesjan.

Myöhemmin venäläinen propagandakanava LifeNews esitti päivän tapahtumista poikkeavan, hyvin disinformatiivisen, näkemyksen. Huhtikuussa 2014 LifeNewsin toiminta propagandakanavana ei ollut selkeä, joten sen julki syöttämä tarina sai paikoin huomattavaakin julkisuutta, etenkin kun sitä toistettiin Venäjän valtiollisten medioiden toimesta, joiden todellista luonnetta läheskään kaikki eivät tuolloin tiedostaneet.

Aamupäivän tulitaistelu jäi ATO:on osallistuvien joukkojen ja Igor Girkinin johtamien joukkojen ainoaksi yhteenotoksi huhtikuun 13. päivä.

Slovjansk-Kramatorsk 12.-16.4.2014 

Samana päivänä (12. huhtikuuta 2014) Igor Girkinin johtaman ryhmä Krimin tukena ollut – koulutuksen saaneilla miehillä vahvistettu – Donbass People’s Militia miehitti Slovjanskista etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman. Hyökkäys kaupungintaloon alkoi illalla kello 20:00 aikoihin ja poliisiasemalle myöhemmin illalla noin kello 22:00. Samana iltana ”Donetskin kansantasavallan” edustajiksi esittäytyneet henkilöt puhuivat yleisölle kaupungintalolla taivutellen sitä puolelleen – puhujat saivat yleisöltä kielteisen vastaanoton.

Joukko militantteja eteni illan ja yön aikana Kramatorskin lentokentän tuntumaan ja lentokentän alueelle. Tuolloin, kuten ei tulevinakaan päivänä Girkin lähettänyt oman ryhmänsä jäseniä lentokentälle, pelätessään kaoottisen tilanteen johtavan koko ryhmän menettämiseen. Lentokentälle hyökkäämisestä vastasivat pääasiassa aseistetut paikalliset ja heitä tukeneet Venäjältä saapuneet ”vapaaehtoiset” (joilla ei ollut erikoiskoulutusta tms.)

Huhtikuun 12. päivä Slovjansk-Kramatorsk alueelle saapui ryhmä Donetskin Berkut-mellakkapoliisiin kuuluneita erikoiskoulutuksen saaneita miehiä liittyäkseen Donbass People’s Militia’an.

Ukrainan Sisäministeriön alaiset Berkut-yksiköt osallistuivat Euromaidanin tukahduttamiseen aiemmin talvella, ja Donetskin alueellisen osaston tiedettiin olleen ehdottoman luotettavan maasta paenneelle, entiselle presidentille, Viktor Janukovitšille. Saamieni tietojen mukaan Donetskin alueella merkittäviä määriä sisäministeriön ja muiden turvallisuuselinten upseereja ja sotilaita joko poistui rivistä tai liittyi Venäjän proxyjoukkoihin kevään 2014 kuluessa.

Yllä olevaan satelliittikuvaan olen merkinnyt eräitä Slovjansk-Kramatorsk-alueen merkittävimpiä tapahtumia ja operaatioita 12.-16. huhtikuuta 2014.

Huhtikuun 16. päivänä Ukrainan asevoimat koki merkittäviä kalustomenetyksiä asevoimien 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonan kolonnan siirtyessä lännestä kohti Kramatorskin keskustaa. Kolonnan matkanteko pysähtyi vul. Rynkovalla satojen organisoidusti toimineiden siviileiden estäessä kolonnaan kuuluvien panssaroitujen ajoneuvojen matkanteon. Tilanne oli haasteellinen, kolonna miehineen ja kalustoineen oli sumputettu kadulle, militantit sekä vihollisen erikoistoimintamiehet ohjailivat operaatiota väkijoukon keskeltä sekä läheisistä rakennuksista – heillä oli etu, koska Ukrainan ATO:on osallistuvien joukkojen tuli välttää siviiliuhreja kaikin tavoin.

Jo tuolloin Ukrainan tuore hallinto kuin myös Ukrainan puolustus- ja turvallisuusneuvosto näki Girkinin kokoamien joukkojen toimet provokatiivisina, joiden tarkoituksena oli synnyttää tilanne, jossa jopa kymmeniä siviilejä kuolisi Ukrainan asevoimien operaation seurauksena, ja näin Venäjä saisi tekosyyn lähettää ”rauhanturvaajia” alueelle, joten Ukrainan ATO:n joukoilla oli operaation alkuvaiheissa hyvin korkea kynnys käyttää voimaa siviilejä kohtaan.

Operaation seurauksena Igor Girkinin komentamat joukot saivat haltuunsa kuusi panssaroitua ajoneuvoa (1x BMD-1; 1x BMD-2; 3x BTR-D; 1x 2S9 Nona 120 mm kranaatinheitinvaunu) sekä useita olkapäältä laukaistavia lähi-ilmatorjuntaohjuksia (MANPADS). Luhanskin alueella syntyneen, laskuvarjojoukkoihin kuuluneen upseerin Jaroslav Anikan ohella muutama muu 3. pataljoonan sotilas siirtyi Donbass People’s Militian riveihin, loppujen saadessa mahdollisuuden poistua kaupungista.

Ukrainan uuden hallinnon ongelmana oli tuolloin huomattava epävarmuus siitä, että kuinka uskollisia asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukot ovat heille, ja vastaavasti, kuinka moni pettää Ukrainan ja joukko-osastonsa siirtyen militanttijoukkojen riveihin, (joiden todellinen luonne tuskin oli kovinkaan monelle rivisotilaalle tuolloin huhtikuussa 2014 selvä – moni mahdollisesti uskoi joukkojen olevan ”kansan” riveistä koottuja).

Huhtikuun 16. päivänä yhden pataljoonan lukuisista kolonnista onnistui saavuttaa tavoitteensa, neljän 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonaan kuuluneen panssaroidun ajoneuvon ja rynnäkkövaunun päästessä miehistöineen Kramatorskin lentokentälle, varmistaen näin tärkeän lentokenttäalueen hallinnan.

Päivää aiemmin (15. huhtikuuta) 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoona sai käskyn uudelleen sijoittamisesta Dobropilljasta, Donetskin ja Harkovan alueiden rajalta, Dnipropetrovskin alueelle, jonne siirtyminen aloitettiin välittömästi (vähäisin valmisteluin). Matkalla operaation kohde muuttui, Kramatorskin lentokentän haltuun ottamiseksi kello 17:00 mennessä (16.4.2014). Kohteen muutos, kiireinen aikataulu ja valmistautumattomuus (pataljoonan sotilailla ei ollut aikaa valmistautua kentän haltuunottoon eikä kaluston huoltoon ennen operaatiota, joka saattaisi kääntyä yhteenotoksi vihollistaistelijoiden kanssa) olivat alkusysäys sarjalle epäonnistumisia, jotka johtivat yllä kuvattuun tapahtumasarjaan – pataljoonan voimien hajoamiseen ja kuuden panssaroidun ajoneuvon menettämiseen viholliselle.

Samana päivänä kaapatut kuusi panssaroitua ajoneuvoa siirrettiin ajamalla Kramatorskista strategisesti tärkeämmän Slovjanskin puolustuksen tueksi, ja niin ikää 16. huhtikuuta 2014 Slovjanskissa tehtiin havaintoja Venäjän laskuvarjojoukkoihin kuuluneen kaartin 45. maahanlaskuprikaatin erikoisjoukoista (ts. Spetsnaz). Kyseinen kaartin 45. maahanlaskuprikaati on erikoistiedusteluun ja erikoistoimintaan tarkoitettu spetsnazprikaati, osia siitä osallistui myös Krimin niemimaan miehitysoperaatioon. (4)

On todennäköistä, että Slovjansk valikoitui tuolloin Igor Girkinin ryhmän ensisijaiseksi kohteeksi sijaintinsa ja sopivan kokonsa tähden. Sen hallinnan myötä sai kontrolliinsa Harkovasta Slovjanskin ja Debaltsevon kautta Venäjälle menevän M03 moottoritien sekä merkittäviä raidelinjoja Slovjanskin ja Kramatorskin kautta Horlivkaan sekä Itä-Ukrainan suurimpaan kaupunkiin, reilun miljoonan asukkaan Donetskiin. Reilun sadantuhannen asukkaan, tiiviisti rakennettu, Slovjansk oli miehitettävissä ja hallittavissa vähäisemmin voimin verrattuna alueen suurkaupunkeihin.

Slovjanskin teki myös merkittäväksi kaupungin lounaispuolella sijainnut, ympäröivää tasankoa korkeammalle kohonnut, Karachun kukkula, jolla sijainnut TV-asema linkkitorneineen siirtyi Girkinin joukkojen haltuun 17. huhtikuuta 2014. He menettivät kukkulan aamulla 2. toukokuuta Ukrainan asevoimien 95. erillisen ilmakuljetteisen prikaatin 1. pataljoonan sotilaille.

Karachun kukkula nähtynä Sukhyi Torets joen ylittävältä sillalta.

Huhtikuun 12. ja 13. päivä Slovjanskin ja Kramatorskin ohella venäläiset erikoistoimintamiehet ja Donbass People’s Militiaan kuuluneet taistelijat miehittivät lukuisia hallintorakennuksia ja muita avainkohteita alueen kaupungeissa ja taajamissa, kuten Druzhkivka ja Kostiantynivka. Horlivkassa poliisiaseman piiritys alkoi 12. huhtikuuta, mutta se ja kaupunki siirtyi erikoistoimintamiesten ja militanttien hallintaan muutamaa päivää myöhemmin – miehitystoimia vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak kidutettiin myöhemmin kuoliaaksi Slovjanskissa SBU:n toimiston kellarissa.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Sodan ja miehityksen Donetskissa keväällä ja kesällä 2014 kokenut L.

Marko

1. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

2. 2. ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone”, Prometheus kustannus s. 35.

3. https://www.religion.in.ua/news/ukrainian_news/25721-v-slavyanske-pogib-ponomar-kievo-pecherskoj-lavry-komandovavshij-otryadom-povstancev.html 

4. https://web.archive.org/web/20150330124704/http://www.suomensotilas.fi/en/artikkelit/crimea-invaded-high-readiness-forces-russian-federation 

Lähteenä hyödynnetty myös ”And So Began Sloviansk” ja ”Things Are Heating Up in Sloviansk” artikkeleja Ukrainian Military Center -verkkosivulla sekä laajemminkin Prometheus kustannuksen teosta ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone” ja aiempia kirjoituksiani, kuten “Vapautetut Slovjansk ja Kramatorsk (syyskuussa 2019)” ja “Viisi vuotta sotaa Ukrainassa”.

*: kyseessä siis Venäjän hallinnon mielestä perusteltu syy, ei siis ulkovaltojen hyväksymä syy toimille.

Kuvat Slovjansk-kyltistä ja Karachun kukkulasta allekirjoittaneen ottamia, © Marko Enqvist, Ukraina 2019.