Ukraina käy sotaa usealla rintamalla

 

Tämä kirjoitus on ajantasaistettu ja päivitetty versio elokuussa 2018 kirjoittamastani blogista Ukraina sotii monella rintamalla, jonka kirjoittamisesta on jo vierähtänyt niin monta vuotta, että moni havainnoistani on vahvistunut, monen saadessa uusia ulottuvuuksia, joten kirjoituksen päivittämiselle on tarvetta.

Kaikki alkoi Krimin niemimaalta helmikuussa 2014.*

Ukrainassa on sodittu jo yli seitsemän ja puolen vuoden ajan, Ukrainan hallituksen mukaan sodassa on kuollut toukokuuhun 2021 mennessä 14 000** ukrainalaista oli kuollut sotatoimien seurauksena. Sen ohella, että Ukrainassa käydään perinteistä konventionaalista sotaa, maa puolustautuessa Venäjän ja sen varustamien joukkojen hyökkäykseltä, Ukraina on käytännössä pakotettu monen rintaman sotaan. Käyn kirjoituksessani lyhyelti läpi näitä sodankäynnin eri muotoja, joita Venäjä ja sen operaattoreina toimivat tahot Ukrainaan kohdistavat – toisin sanoen tässä kirjoituksessa keskityn Ukrainan taisteluun maan ulkoisten voimien synnyttämiä aggression muotoja vastaan, joista osa toimii hyvinkin aktiivisesti maan rajojen sisäpuolella. Edellä kuvailemani moniulotteisen sodan rinnalla Ukrainassa on käynnissä yhteiskunnallinen kamppailu esim. korruptiota vastaan. Yhteiskunnassa käynnissä oleva muutosprosessi, jonka eräs osa korruption vastainen sota on, muodostaa osan Ukrainan tämän päivän haasteista, myös tähän kamppailuun ulkoiset operaattorit ovat ulottaneet sormensa saaden tukea ainakin eräiltä ukrainalaisilta oligarkeilta, joille korruptoitumattomampi yhteiskunnallisesti toimiva Ukraina on samalla tapaa vihollinen, mitä toimiva demokratia on Kremlille.

Venäjä liittolaisineen, jollaisina tässä asiayhteydessä voidaan pitää myös sellaisia alueita, jotka eivät ole emämaidensa vaan Venäjän suorassa tai välillisessä valvonnassa – kuten Transnistria ja Etelä-Ossetia sekä Abhasia, kohdistavat Ukrainaan Venäjän muiden tukijoiden, kuten erilaisten läntisten yhteisöiden ja yhdistysten, organisaatioiden, kansanliikkeiden kuin myös päättävässä asemassa olevien henkilöiden taholta konventionaalisen sodan lisäksi karkeasti jaotellen seuraavia aggression (hybridisodankäynnin) muotoja:

- informaatio ja propagandasota

- sisäisen epävakauden synnyttäminen ja sellaisen ruokkiminen

- …ja palkkamurhat

- talouteen vaikuttaminen – energia-aseena

- miehitys

- kybersota

Tukea toimilleen Venäjä saa myös suurelta joukolta ihmisiä, jotka toistavat kritiikittä Venäjän välittämää valheellista tarinaa Ukrainasta ja käynnissä olevasta sodasta – laajemmassa asiayhteydessä tarkasteltuna he toistavat valheellista tarinaa länsimaista, jotka Venäjällä on poliittisessa keskustelussa ja propagandassa leimattu heikoiksi ja rappeutuneiksi, gayropiaksi.

Edellä lueteltujen laajempien toimien ohella on hyvä huomioida Venäjän ja sen tukijoiden toteuttamia yksilöiden kautta yhteisöihin ja lopulta yhteiskuntaan vaikuttavia toimenpiteitä, kuten järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset, joihin kuuluvat vangittujen kidutukset, näytösoikeudenkäynnit mittavine tuomioineen, kokonaisiin ihmisryhmiin kohdistuvan vainon – jollaista harjoitetaan muun muassa Krimin niemimaalla vainon kohdistuessa erityisesti Krimin tataareihin, summittaiset pidätykset ja kollektiiviset rangaistukset.

Venäjän miehittämillä alueilla erilaisten rajoittavien toimenpiteiden, summittaisten pidätysten, näytösoikeudenkäyntien tarkoituksena on muodostaa pelonilmapiiri, jonka myötä ihmisten halukkuus vastustaa miehitystoimenpiteitä vähenisi tai loppuisi. Erilaisten pidätysten ja usein tekaistujen todisteiden myötä synnytetään kuvaa ”kansanvihollisia” vastaan käytävästä taistelusta. Tämän taistelun varjolla kansalaisoikeuksia rajoitetaan entisestään pelonilmapiirin vähentäessä halukkuutta toimenpiteiden vastustamiselle. Nämä ”kansanviholliset” tai ”terroristit” harvoin ovat muuta kuin ihmisiä, jotka peräävään rauhanomaisesti kansalaisoikeuksiaan kyseenalaistaen näin Venäjän toimet miehitetyillä alueilla. Eri ihmisoikeusaktivistien ja ryhmien mukaan pidätettyjen kidutus on hyvin yleistä ja ihmisoikeustilanne on Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa, hyvin huono. Aiemmin tänä vuonna YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif mainitsi Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraporttia esitelleessä puheessaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle erikseen Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsian, jota kutsutaan myös ”Donetskin kidutusvankilaksi”, vankilassa tehtyjen mittavien ihmisoikeusrikkomusten tähden. (1 ja 2)

Konventionaalinen sota

Käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin huhtikuun 12. 2014, jolloin Venäjän GRU:sta** eronnut Igor Girkin miehineen aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk-alueella ottaessaan joukkoineen haltuun kyseiset kaupungit. Tulevina päivinä ja viikkoina vastaavia operaatioita – tai sellaisten yrityksiä – nähtiin muuallakin itäisessä ja eteläisessä Ukrainassa. Edelleen käynnissä olevasta sodasta on kirjoitettu minun ja muiden toimesta niin paljon, ettei tässä kirjoituksessa ole perusteltua antaa konventionaaliselle sodalle merkittävää huomiota. Lukijoiden on kuitenkin syytä muistaa se, että Itä-Ukrainassa käydään asemasotaa, jossa menehtyy ja haavoittuu sotilaita lähes päivittäin ja jossa siviilit elävät sodan keskellä. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission 13. joulukuuta julkaiseman raportin mukaan sodankäynnin seurauksena tämän vuoden puolella on menehtynyt 16 siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa 72. (3) Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien osastojen, kuten kansalliskaartin ja rajajoukkojen tappiot nousevat tämän vuoden puolella kaatuneeseen ja haavoittuneeseen sotilaaseen.

Ilman Venäjän osallistumista sotaan, se olisi todennäköisimmin päättynyt jo ennen vuoden 2014 loppua Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden palauduttua Ukrainan hallintaan keväällä käynnistyneen sotilasoperaation myötä. Venäjän roolia sodan sytyttäjänä ja ylläpitäjänä ei voi olla aliarvioimatta. Se on toimittanut alueelle runsaasti kalustoa, miehiä – joukossa vapaaehtoisten ohella myös asevoimien ja muiden turvallisuusorganisaatioiden joukkoja. Edellisten lisäksi Venäjä on vastannut joukkojen ja kaluston huollosta – jatkuvin ammustäydennyksin se on pitänyt yllä miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen taistelukykyä.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukot on jaettu kahteen armeijakuntaan, 1. ja 2. armeijakuntaan. Armeijakunnat ovat Venäjän asevoimiin kuuluvien upseereiden johdossa, kumpikin armeijakunta kuuluu rakenteellisesti Venäjän eteläisen sotilaspiirin 8. armeijaan, jonka esikunta sijaitsee Novotšerkasskissa.

Sodan kokonaistappiot Ukrainan osalta nousevat reiluun 14000 kuolleeseen sotilaaseen ja siviiliin, heidän lisäksi Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen seurauksena kuoli 298 kolmansien maiden kansalaista. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus ammuttiin, Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen kuuluneelta  Novator 9K37 M1 Buk TELARilta nro. 332. MH17 pudottamisen lisäksi Ukrainan sodassa on menehtynyt 14 muuta kolmansien maiden siviiliä, joukossa venäläisiä toimittajia sekä liettualainen diplomaatti.

Venäjän asevoimien ja maan varustamien vapaaehtoisjoukkojen kokonaistappioista ei ole varmuutta. Maan hallinto on tehnyt parhaansa salatakseen sodan inhimillisen kärsimyksen laajuuden verrattuna Tšetšenian sotaan 90-luvulla tai tämän vuosituhannen puolella. Yhdysvaltojen ulkoministeriön arvion mukaan jopa 500 Venäjän asevoimien sotilasta oli kuollut Ukrainan sodassa 10. maaliskuuta 2015 mennessä; elokuussa 2015 julkaistun tietovuodon mukaan jopa 2000 venäläissotilasta olisi helmikuuhun 2015 mennessä kaatunut Ukrainan sodassa. (4) Venäläisten kansalaisjärjestöjen ja aktivistien mukaan Ukrainan sodassa on kuollut jopa kymmeniä tuhansia venäläisiä.

Informaatio- ja propagandasota

Ukraina on ollut käynnissä olevan sodan aikana hyvin voimakkaan informaatio- ja propagandasodan kohteena, ja jos olemme tarkkoja, nykyinen informaatio- ja propagandasota alkoi Venäjän taholta jo marraskuussa 2013, jolloin ukrainalaiset kokoontuivat Maidan Nezaležnostille Kiovan keskustaan purkamaan pettymystään rauhanomaisen mielenosoituksen muodossa Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin jätettyä allekirjoittamatta EU-assosiaatiosopimus. Venäläispropagandassa maalailtiin Euromaidanille osallistujista kuva fasisteina, todellisuudessa äärioikeistolaisten ryhmien osuus oli marginaalinen, kuten Timo Hellenberg yhdessä Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) kanssa kirjoittamassa kirjassa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta kertoo. Venäläispropaganda löi tuolloin itsensä läpi myös lännessä, moni arvostettu läntinen media nielaisi tarinan fasisteista Maidanilla. Tämän valeuutisen kumoaminen on osoittautunut äärimmäisen hankalaksi, yhä edelleen lännestä löytyy runsaasti heitä, jotka levittävät – tietoisesti ja tarkoituksella – Venäjän luomaa disinformaatiota. Tuolloin ukrainalaiset muuttuivat Kremlin silmissä yhdessä yössä ystävistä vihollisiksi. Toki tämä ”ystävyyskin” oli vain näennäistä, se nimittäin oli tavattoman yksipuolista ystävyyttä, sellaista, jossa oli elettävä Venäjän ehdoilla, Kremliä miellyttäen – kuulostaako tutulta?

Käynnissä oleva sota ja sitä edeltävät kuukaudet ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, jolloin Venäjä kohdistaa Ukrainaan voimakasta informaatiovaikuttamista. Vastaavaa on nähty tämän vuosituhannen puolella aiemminkin, kuten Ukrainan vuoden 2004 presidentinvaalien alta vaaleja seuranneen Oranssin vallankumouksen aikaan 22. marraskuuta 2004 – 23. tammikuuta 2005 jatkuen vielä tämän jälkeenkin. Silloisesta venäläisretoriikasta löytyy runsaasti yhtymäkohtia vuoden 2013 alkaneeseen tapahtumasarjaan. Euromaidanista lähtien Venäjällä on kuitenkin ollut informaatiosodankäynnin saralla yksi väylä lisää käytössään – verkkovaikuttaminen.

Venäläispropagandan levittäjinä on ollut merkittäviä valtio-omisteisiä yhtiöitä, kuten RT eli entinen Russia Today, joka monikansallisena ja monella kielellä uutisoivana on levittänyt häikäilemättä venäläispropagandaa globaalisti, aivan kuten on tehnyt Sputnik eli Sputnik News, kuin myös itse valtion edustajat, joista ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova on viime aikoina ollut lausunnoissaan tavattoman ahkera. Toisessa ääripäässä ovat sitten selkeät propagandistiset julkaisut, joista osa on toiminut venäläisellä rahalla Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin. Tällainen toiseen ääripäähän kuulunut propagandajulkaisu oli suomalaistaustaisen Janus Putkosen vetämä DONi News, jonka toiminta on jo päättynyt, ja Putkonenkin on jo karistanut Donetskin pölyt jaloistaan muuttaen Luhanskiin. DONi Newsin oli vain yksi miehitetyille alueille perustettu propagandamedia, josta Putkosen nykyään päätoimittelema Uusi-MV-lehti ei lopulta juurikaan eroa, kohdeyleisö vain on eri.

Venäläispropagandan levittämisessä on sosiaalisella medialla merkittävä rooli. Suomessakin saimme esimakua tästä Jessikka Aron kirjoittaessa laajan ja hyödyllisen katsauksen Pietarissa sijaitsevasta trollitehtaasta, (5) jonka seurauksena hän joutui hyvin voimakkaan ja vastenmielisen häirintä- ja mustamaalauskamppajan kohteeksi, jossa sosiaalisen median alustoilla oli merkittävä rooli. Kampanjan moottoreina voidaan sanoa olleen, Venäjän presidentinhallinnon alaisen RISI:in edustajana tuolloin toimineen Johan Bäckmanin sekä MV-lehden perustajan, edesmenneen Ilja Janitskinin.

Venäjä hyödyntää edelleen tehokkaasti sosiaalista mediaa, kuten VK:ta, Facebookia ja Twitteriä propagandan levittäjinä, jota levittävät palkattujen trollien ja propagandistien ohella hyödylliset idiootit sekä selkeästi ideologian sumentamin silmin maailmaa katsovat henkilöt, jotka eivät toki juurikaan eroa hyödyllisistä idiooteista. Ukrainaan tämä propaganda kohdistuu hyvin voimakkaasti, sen avulla pyritään heikentämään Ukrainan ja sen läntisten tukijoiden liittoa, synnyttämään epäluottamusta Ukrainaan kuin myös muokkaamaan kuvaa rintaman tapahtumista Ukrainalle epäedulliseen suuntaan – viimeisimmän kohdan osalta disinformaation ja valeuutisten korjaaminen vain on toivottoman hidasta, disinformaation runsaudesta johtuen. Faktan tarkastus vie kohtuuttomasti aikaa. Yksinkertaisimmillaan disinformaatio voi olla alla olevan kuvakollaasin kaltaista.

Kuvakollaasista taustoitetummin blogeissa, jotka on kirjoitettu 13. ja 14. maaliskuuta 2021.

Yllä kuvakollaasi ”VALENA RUS’in” ja Johan Bäckmanin sosiaalisen median viesteistä. (6 ja 7) ”VALENA RUS’in” viestin kuvista vasemmanpuoleinen on julkaistu ensimmäisen kerran elokuussa 2018 – kuvassa olevat panssarivaunut ovat kaiken lisäksi Venäjän modernisoimia T-62 taistelupanssarivaunuja, kuvattuna Divizionnajan rautatieasemalla Vagzhanovassa, Burjatian tasavallassa Venäjällä. Venäjä on modernisoinut viime vuosina satoja T-62 taistelupanssarivaunuja T-62M-versioiksi, joita on sijoitettu muun muassa Ukrainan rajan tuntumaan Kamensk-Šahtinskin lähellä sijaitsevaan Venäjän maavoimien materiaalivarastoon, (8) josta osa on toimitettu edelleen Syyriaan ja Libyaan, sekä todennäköisesti Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle, Novoozernen alueella sijaitsevaan materiaalivarastoon. Oikeanpuoleinen kuva on sitä vastoin otettu maaliskuussa 2014 Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, kuvan on ottanut RIA Novostin Taras Litvinenko. Valheella synnytetään mielikuva jostain sellaisesta, jota ei oikeasti tapahdu.

Janus Putkosen päätoimittelemassa DONi Newsissä syyllistyttiin vastaavaan tavattoman usein, räikeimmillään propagandaviestiä vahvistamassa käytettiin kuvia tapahtumista, joihin Venäjän joukot olivat syyllistyneet.

Vasemmalla kaksi DONi Newsin disinformatiivista ”uutista”, oikealla alkuperäinen kuva Mariupolista tammikuulta 2015, jolloin venäläisjoukot tulittivat kaupunkia 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä – iskussa kuoli noin 30 siviiliä yli sadan vammautuessa. Toimittaessaan DONi Newsiä, Putkonen laski liikkeelle valeuutisen kolmesta tuhannesta amerikkalaistankista, jota uutista ruodittiin seikkaperäisesti @DFRLab’in artikkelissa ”Three thousand fake tanks”. (9)

Venäjä painostaa Ukrainaan ja pyrkii vaikuttamaan maan ulkosuhteisiin myös seuraavan kaltaisilla uutisilla ”На Украине готовят боевиков для Майдана в Белоруссии” (Ukrainassa valmistellaan militantteja Maidaniin Valko-Venäjällä). (10) Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenkan varastettua häviämänsä vaalit, vastaavat syytökset eivät ainakaan vähenneet.

Osa näistä vale- ja propagandauutisia välittävistä henkilöistä on toimissaan hyvin häikäilemättömiä, voidaan sanoa, että hyvän maun ohella he rikkovat lakia heittäen samalla varjon rehellisesti työtään tekevien toimittajien niskaan. Sodan ensimmäisinä vuosina brittitaustainen Graham W. Phillips, ns. toimittajana työskennellessään, välitti suoraan kentältä informaatiota Venäjän johtamille joukoille, eräissä tapauksissa tällaista aineistoa on käytetty tulenjohtoon jne. Paljoa paremmaksi ei jää Yhdysvalloista kotoisin oleva, Phillipsin entinen kuvaaja, Patrick Lancaster, joka muutamia vuosia sitten välitti säännöllisesti maailmalle uutisia, joissa hän kuvaili löytäneensä kymmeniä kappaleita pudotetun Malaysia Airlinesin lennon MH17 uhrien jäänteitä sekä laatikoittain koneenosia Hraboven kylän läheltä. @GlasnostGone eli Alex King on tehnyt runsaasti työtä paljastaessaan Lancasterin toiminnan, (11) hän on toimittanut käyttämänsä aineiston MH17 pudottamista tutkiville alankomaalaisviranomaisille.

Sisäisen epävakauden synnyttäminen ja sellaisen ruokkiminen

Sen lisäksi, että Venäjä on yrittänyt lähettää Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta sabotaasiryhmiä rintamalinjan yli Ukrainan hallinnoimille, Venäjä pyrkii soluttamaan Ukrainaan evakoiden ja paluumuuttajien joukossa provokaattoreita sekä kollaboraattoreita, joiden tehtävänä on horjuttaa yhteiskunnallisia rakenteita sekä synnyttää paikallisesti jännitteitä eri ryhmien välille – toisinaan tarkoituksena on synnyttää uskonnollisia konflikteja.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on jäljittänyt ja hajottanut sodan kuluessa useita ryhmiä, joiden tarkoituksena oli provosoida ja synnyttää yhteenottoja eri ryhmien välille. Eräät ryhmät suunnittelivat terrori-iskuja, kuten teki ”Harkovan vastarintaliike” (”Харьковское движение сопротивления”). Ryhmän tarkoituksena oli tehdä terrori-iskuja Harkovan alueella, ensimmäiseksi kohteeksi oli valikoitunut UPA:n taistelijoille pystytetty muistomerkki. Vastaavasti Tšernihivissä SBU jäljitti ja vangitsi ryhmän, joka vandalisoi synagogia ja suoritti hyökkäyksiä uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia vastaan. Viranomaiset pidättivät myös ryhmän organisaattorina toimineen Ukrainan kansalaisen, joka oli kotoisin maan eteläosista. Pidätyksen yhteydessä löytynyt kirjallinen materiaali oli toimitettu ryhmälle Venäjältä.

Taka-Karpatian (Zakarpatia) alueen pääkaupungissa Užhorodissa tehtiin polttopulloisku Unkari-keskukseen helmikuussa 2018. Iskun jälkeen etenkin Kremlin propagandamediat syyttivät iskusta ukrainalaisnationalisteja, saaden taustatukea syytöksilleen myös Unkarista. Sittemmin tutkinnassa on paljastunut iskun taustalla olleen joukon puolalaiseen Kreml-myönteiseen äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä – syytettyjen penkille päätyi myös Michał Prokopowicz, puolalaisen äärikansallismielisen Kremliä tukevan Obóz Narodowo-Radykalny- (engl. National Radical Camp) ja Falanga-ryhmien sekä Zmiana-puolueen jäsen. Edesmenneen saksalaisen äärioikeistolaisen  Zuerst!’in päätoimittajan ja AfD:n Saksan liittopäivä parlamentaarikko Markus Frohnmaierin avustajan Manuel Ochsenreiterin epäiltiin toimineen iskun rahoittajana. (12) Ennen kuolemaansa viime kesänä, Ochsenreiter ehti toimia vuosien ajan Venäjän operaattorina.

Kiinnostava episodi nähtiin Ukrainan ja Venäjän välisessä vankienvaihdossa tammikuussa 2020, jolloin Venäjä vaati vapautettavaksi Venäjälle Ukrainassa vankeuteen tuomittua fasistisen äärioikeistoryhmän johtajaa Edward Kovalenkoa.

Venäjä yrittää lisätä sisäistä epävakautta myös erilaisten attentaattien ja palkkamurhien, tai niiden yritysten avulla. Osa näistä toimista on selkeästi osa Venäjän Ukrainaan kohdistamaa sodankäyntiä, iskujen kohdistuessa sotilashenkilöihin. Ukrainan kohdalla, koska maa on de facto sodassa Venäjän kanssa, ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista nimittää tällaisia toimia hybridisodaksi, vastaavasti Suomen kohdalla vastaavia operaatioita olisi tarkoituksenmukaista kutsua hybridisodaksi, niin kauan kuin maidemme välillä ei vallitsisi sotatilaa (tai sotaa).

Euromaidanin, Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja kylvämän sodan myötä selkeästi venäjämielisten poliitikkojen ja puolueiden kannatus Ukrainassa on pienentynyt, johtuen osin myös siitä, ettei vaaleja ole kyetty järjestämään kaikkialla maassa. Venäjä pyrkii kuitenkin vaikuttamaan Ukrainan poliittiseen päätöksentekoon poliitikkojen, aktivistien sekä oligarkkien kautta – näyttävistä toimista huolimatta Ukrainan nykyisen presidentin Volodymyr Zelenskyin kaudella Ukrainassa on otettu myös takapakkia, eikä Zelenskyin oligarkkien vastaisia toimia nähdä aivan vilpittöminä. Ukrainan edelliseen presidenttiin Petro Poroshenkoon kohdistuneissa toimissa on nähtävillä jopa vainon piirteitä, joissa ensisijaisena tarkoituksena näyttäisi olevan suosiota lisänneen Poroshenkon ja etenkin hänen perustamansa puolueen toiminnan haittaaminen.

…ja palkkamurhat

Venäjän hybridisodan toimina voidaan pitää erinäisiä palkkamurhia, tšetšenitaustainen, Ukrainan hallintoa tukevissa erikoisjoukoissa taistellut, Englannissa kouluttautunut Adam Osmaev yritettiin murhata Kiovassa kesäkuussa 2017 – hänen vaimonsa Amina Okueva kuoli attentaatissa lokakuun viimeisenä päivänä 2017. Adam Osmaevin murhayrityksen tekijä oli, iskussa haavoittunut, Arthur Denisultanov-Kurmakaev alias Arthur Kurmakaev, ammattimainen palkkamurhaaja, joka on tarjonnut aiemmin palveluksiaan myös Tšetšenian johtajalle  Ramzan Kadyroville. (13)

Toimittaja Arkadi Babtšenkon lavastetun murhan eräänä tarkoituksena oli paljastaa venäläisten organisoimia salamurhia, sen avulla saatiin myös haltuun ns. tappolista. SBU:n valmistelemaa operaatiota on kritisoitu runsaasti länsimaissa, samalla ei kuitenkaan ole ymmärretty sitä, että Ukraina on laaja-alaisen hyökkäyksen kohteena – maa taistelee usealla rintamalla hyökkääjää vastaan, jonka seurauksena puolustustaistelua käyvä Ukraina on joutunut turvautumaan epätavanomaisiin keinoihin paljastaakseen Venäjän operaattoreita ja soluja. Vastaavana epäkonventionaalisena operaationa voidaan pitää ukrainalaisten tiedusteluorganisaatioiden suunnitelmaa (ja virittämää ansaa) venäläisen PMC Wagnerin palkkasotilaiden vangitsemiseksi. Kyseinen operaatio epäonnistui Valko-Venäjän turvallisuusorganisaatioiden puututtua peliin ja vangittua PMC Wagnerin palkkasotilaat Valko-Venäjän alueella, ja palautettua heidät myöhemmin Venäjälle. (14 ja 15)

Talouteen vaikuttaminen – energia-aseena

Suomeen tai muihin Euroopan Unionin jäsenmaihin kohdistuessaan talouteen vaikuttamista tai energialla kiristämistä pidettäisi hybridisotana. Suomessa tosin puhuisimme poliittisesti korrektisti hybridivaikuttamisesta, koska – havaitusti – sanan ”sota” käytön kynnys on tavattoman korkealla. Ukrainaan kohdistuu Venäjän taholta kaiken aikaa vastaavia toimia – voimme tietty pohtia, että onko tuolloin kyse sotatoimista vaiko hybridisodankäynnistä tai muista vaikuttamisen keinoista, mutta niiden tarkoituksena on synnyttää epävakautta ja horjuttaa Ukrainan taloutta.

Tällaisena toimenpiteenä voidaan pitää, vuosien ajan jatkunutta, Venäjän harjoittamaa laivojen pysäyttelyä ja tarkastamista ennen Kertšinsalmea Mustallamerellä tai salmen toisella puolen Asovanmerellä; kansainvälisillä merialueilla ja paikoin Ukrainan aluevesillä tai aivan niiden tuntumassa. Hromadske international kysyykin – “Is Russia Annexing The Azov Sea?” Venäjän ilmeisenä tarkoituksena on pysäytysten avulla vaikeuttaa (tehdä lopulta mahdottomaksi) ukrainalaisten Mariupolin ja Berdjanskin satamien käyttö. Kansainvälinen yhteisö puuttui voimakkaammin Venäjän toimiin vasta maan hyökättyä Ukrainan laivaston aluksia vastaan Kertšinsalmessa 25. marraskuuta 2018. (16) Tapahtuneen jälkeen Venäjä on toistuvasti haitannut meriliikennettä Asovanmerellä sekä Kertšinsalmessa, haitan ja häirinnän kohdistuessa erityisesti ukrainalaisiin satamiin matkalla olleisiin aluksiin. Kansainvälisen yhteisön hidas, olematon, reagointi vastaavasti osoittaa sen kuinka hankala tällaisessa tapauksessa on löytää nopeaa ja tehokasta vastatoimenpidettä – näyttää siltä, ettei ole halua kiristää pakotteita niin paljon, että Venäjä lopettaa tällaiset laittomat toimet.

Oma lukunsa ovat Ukrainan sähköntuotantoa ja siirtoverkkoa vastaan suoritetut kyberoperaatiot, tällaisia iskuja on käynnissä olevan sodan kuluessa tehty jo useita. Vähintäänkin välillisesti Venäjä voi käyttää energiaa aseenaan Ukrainaa vastaan myös kaasuputkistojen avulla, tällaisiin operaatioihin soveltuvat myös muutkin kuin Ukrainan kautta kulkevat kaasuputket, kuten Nord Stream 1 ja Nord Stream 2, joiden kautta voidaan vaikuttaa suoraan tai välillisesti joukkoon muitakin maita. Unohtamatta sitä, että millaisen jalansijan Venäjä on saanut lobbareiden kautta useiden maiden (Suomen ja etenkin Saksan) poliittiseen elämään ja päätöksentekokoneistoon. Saksan haluttomuus tukea Ukrainaa ja jopa estää NATO:n asetuki maahan, voivat olla merkkejä Venäjän Saksaan kohdistamasta vaikutuksesta.

Miehitetyt alueet

Venäjä miehittää Ukrainalle kuuluvaa Krimin niemimaata kuin myös osia Itä-Ukrainan Donbasin alueesta. Miehitys sinänsä on Ukrainaan kohdistuva aggressio, samalla miehitettyjen alueiden kautta on mahdollista vaikuttaa Ukrainaa laajemmallekin alueelle. alueiden kautta Venäjä pyrkii myös lähettämään kollaboraattoreita, iskuryhmiä ja terroristeja Ukrainaan. Itsessään miehitys vaikuttaa alueiden asukkaisiin, miehityksen myötä noin puolitoistamiljoonaa Itä-Ukrainassa asunutta on joutunut jättämään kotiseutunsa. Krimin niemimaalta kymmeniä tuhansia on paennut jatkuvaa organisoitua vainoa, joka kohdistuu Venäjän miehitysvallan vastustajiin – erityisesti – Krimin tataareihin.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla terveydenhuolto on paikoin romahtamaisillaan, tai jo romahtanut. Koronavirusepidemian ohella alueella kytee HIV-epidemia, lääkäreitä, hoitohenkilökuntaa ja lääkkeitä on aivan liian vähän.

Läntisissä medioissa on kaikesta huolimatta kiinnitetty aivan liian vähän huomiota Venäjän pyrkimyksiin venäläistää miehittämiään alueita. Miehitetylle Krimin niemimaalle on asutettu (vapaaehtoisesti ja pakolla) merkittäviä määriä venäläisiä, sama tapahtuu myös miehitetyn Itä-Ukrainan alueella. Donetskista saamieni tietojen mukaan alueelle on muuttanut jopa tuhansia venäläisiä pakotettuna tahi painostettuna, useimmat pakolla muuttaneet ovat Venäjällä kuuluneet yhteiskunnan pohjasakkaan, osan ollessa kodittomia. Miehitettyyn Donetskiin muuttamista on tehty houkuttelevammaksi lupauksilla asunnoista, (jotka on usein takavarikoitu todellisilta omistajilta).

Vielä merkittävämpänä toimena on nähtävä Venäjän passi-politiikka, jossa sadoille tuhansille Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuville on myönnetty Venäjän passi. Käytännössä monellakaan ei ole mahdollisuutta kieltäytyä Venäjän passista, koska kieltäytymisestä uhkaa työpaikan- tai opiskelupaikan menettäminen tai muuta viranomaistaholta yksilöön kohdistettua mielivaltaa.

Mitä tapahtuu miehitettyjen alueiden vapauduttua? Toivottavasti myös lännessä ymmärretään mitä alueiden vapautumisesta seuraa, ja – mikä tärkeämpää – toivottavasti siihen on myös valmistauduttu, jottei langeta venäläisten (mahdollisesti) virittämiin propaganda-ansoihin.

Omanlaisensa vaikuttamisen keino on Venäjän tapa käyttää miehitetyillä alueilla järjestetyissä vaaleissa kutsumiaan ja hyväksymiään ulkomaalaisia ns. vaalitarkkailijoita, joiden primääritehtävänä on synnyttää toimintansa ja lausuntojensa kautta kuva ”vaaleista” onnistuneina ja laillisina. Myös suomalaisia on Johan Bäckmanin johdolla osallistunut Venäjän järjestämien ”vaalien” ”tarkkailuun”. (17)

Kybersota

Venäjä on kohdistanut Ukrainaan sodan kuluessa lukuisia kyberoperaatioita, -iskuja, runsaasti huomiota saaneet Petya- ja NotPetya-haittaohjelmat olivat, globaalista leviämisestään huolimatta, suunnattu erityisesti Ukrainaa vastaan. Kyberhyökkäysten ohella Venäjän valtiolle työskentelevät, turvallisuusorganisaatioihin linkittyvät ryhmät, kuten Fancy Bear ja Cozy Bear, ovat olleet myös tietomurtojen ja niiden yritysten taustalla. Ukrainaan kohdistuvasta uudesta kybervakoilukampanjasta kirjoitti Laura Halminen HS-analyysissa joulukuussa 2021.

Kuten edellä mainitsin Ukrainan sähköntuotantoa ja siirtoverkkoa vastaan on hyökätty verkon kautta useamman kerran.

Sodan alkupuolella (v. 2017) Ukraina kielsi venäläisen sosiaalisenmedian (Vkontakten eli VK:n ja Odnoklassnikin) käytön. Käytännössä pyrkimys oli rajoittaa niiden käyttöä, samaan aikaan kiellettiin venäläisen sähköpostiohjelma Mail.ru:n sekä venäläisen kyberturvallisuusyhtiö Kasperskyn ohjelmien käyttö. Näkisin Ukrainan toimilla olleen etenkin signaaliarvo, jonka kautta nostettiin esille kriittisiä alustoja yhtiöitä, sellaisia, joiden käyttöä tulisi välttää. Ukrainan päätös kieltää kyseisten alustojen ja yhtiöiden käyttö nostatti melua myös Suomessa. Helsingin Sanomien nimettömässä pääkirjoituksessa ”Porošenko vahingoittaa sensuurilla omaa maataan” nostettiin esille sananvapauspuoli, mikä on ymmärrettävä huoli kun tapahtunutta tarkastellaan yksipuolisenrajoittuneesti maasta, jossa ei käydä sotaa, joka ei ole hyökkäyksen kohteena ja jonka osia ei ole miehitetty. Se, ettei kyseinen pääkirjoittaja nähnyt metsää puilta johtaa lopulta täydellisen väärään johtopäätökseen. Valitettavasti kyseisen pääkirjoituksen kautta välitettiin myös virheellistä tietoa. Pääkirjoituksen kirjoittajaa lainatakseni:

”Nyt suljetut sivustot ja kanavat ovat suosittuja keskinäisen yhteydenpidon ­välineitä Ukrainassa, eivät Venäjän propaganda-aseita.” (18)

Jossa totta on se, että kanavat olivat tuolloin suosittuja yhteydenpidonvälineitä Ukrainassa, mutta valheellista tietoa sitten se, että ne eivät olisi olleet Venäjän käyttämiä propaganda-aseita – propagandakanavia. Vuodet ovat opettaneet meitä kaikkia huomaamaan kuinka Venäjä on soluttautunut sosiaalisen median alustoille, kuinka se käyttää niitä propagandan ja disinformaation levittämiseen mutta myös (niille perustettuja ryhmiä) erilaisten operaatioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Itse asiassa tämä kaikki oli selvää jo toukokuussa 2017, jolloin kyseinen pääkirjoitus kirjoitettiin, mutta silti – jostain syystä – kyseisen kirjoituksen kirjoittaja päätyi täysin todellisuudenvastaiseen tulkintaan venäläisten sosiaalisen median alustojen käytöstä. Oma lukunsa on sitten se, että kuinka laajat valvonta- ja tiedonsaantioikeudet Venäjän turvallisuusorganisaatioilla on kyseisille alustoille, ts. niiden käyttö on myös ilmeinen turvallisuusriski.

* * * * *

Lukijan on hyvä huomioida se, että tämä on lopultakin vain lyhyt (ja valitettavan pintapuolinen) yhteenveto Venäjän Ukrainaan kohdistamista toimenpiteistä, joista merkittävin on luonnollisesti konventionaalinen sota maa-alueiden miehittämisineen, mutta aivan liian vähälle huomiolle jäävät Venäjän muut Ukrainaan kohdistamat suorat ja epäsuorat toimet, joissa Venäjä turvautuu varsin usein myös ulkopuolisiin operaattoreihin, joka vähäisimmillään voi tarkoittaa ”vaalitarkkailijana” toimimista miehitetyillä alueilla ja merkittävimmillään (Ukrainaan suoraan kohdistettuna) salamurhan tai terrori-iskun suorittamista.

On myös hyvä huomioida se, että yhdellä operaatiolla voi olla useita tavoitteita. Sähköverkkoa vastaan kohdistettu hyökkäys vaikuttaa yhdellä kertaa tuotantoon, talouteen ja ihmisten arkeen mutta myös terveydenhuoltoon ja muihin yhteiskunnalle kriittisiin kohteisiin. Aivan kuten rajaliikenteen häiritseminen Venäjän ja Ukrainan välisellä rajalla (esim. Sumyn alueella) vaikuttaa laajemmallekin kuin paikalliselle alueelle; häirinnän kohdistuessa kolmansien maiden ajoneuvoihin, Venäjä ulottaa operaationsa Ukrainaa laajemmalle alueelle.

Ukrainan sodan erityispiirteenä on, kenties kyse on laajemmin modernin sodan erityispiirteistä, se, että vaikka maa on sodassa, yhteiskuntaa ei kuitenkaan voida samalla tavalla asettaa sotatilaan kuin vuosikymmeniä aiemmin. Yhteiskunnan sulkeminen vuosiksi on  käytännössä mahdoton toimenpide, joten Ukrainassakin joudutaan taiteilemaan eräänlaisessa välitilassa, jossa maa käy yhtäällä sotaa ja sen osia on miehitetty mutta samalla yhteiskunta on pidettävä toiminnassa ja siihen päälle vieläpä yritettävä kehittää, jotta olisi mahdollista saavuttaa läntisten yhteistyökumppaneiden (organisaatiot ja maat) asettamia tavoitteita.

Käytännössä useat sopimukset rajoittavat Ukrainan omaa sodankäyntiä, kuten Minskin sopimukset. Etenkin Saksa on vaatinut Ukrainalta niiden noudattamista, samalla saksalaiset yritykset ovat rikkoneet, erinäisten verukkeiden avulla, Venäjälle asetettuja sanktioita. Minskin sopimusten merkittävänä ongelmana on myös se, ettei niiden jatkuvasta ja tarkoituksellisesta rikkomisesta ole koitunut mitään käytännön seuraamuksia sodan toiselle osapuolelle. Olenkin kuvaillut tilannetta siten, että alivoimaisena puolustussotaa käyvä Ukraina joutuu kaiken lisäksi sotimaan toinen käsi selän takana, vihollisen rikkoessa samanaikaisesti toistuvasti allekirjoittamiaan sopimuksia ja sodankäynnin sääntöjä. Läntisen yhteisön soisi myös kantaa vastuunsa siitä, että se on antanut tilanteen ajautua tähän näiden sotavuosien aikana, mahdollisuuksia puuttumiseen kun olisi ollut useita, niitä ei vaan ole haluttu käyttää hyväksi.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.ohchr.org/EN/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=22140

2. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

3. https://www.osce.org/files/f/documents/a/6/508319.pdf

4. https://web.archive.org/web/20150826134411/http://www.independent.co.uk/news/world/europe/the-number-of-russian-troops-killed-or-injured-fighting-in-ukraine-seems-to-have-been-accidentally-published-10472603.html

5. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

6. https://twitter.com/BAYDAK10/status/1369880205888741378

7. Johan Bäckmanin Facebook-tili.

8. https://www.radiosvoboda.org/a/russian-tanks-from-buryatia-near-ukrainian-border/29470360.html 

9. https://medium.com/@DFRLab/three-thousand-fake-tanks-575410c4f64d 

10. https://www.pravda.ru/news/world/1390317-ukraine/ 

11. https://www.youtube.com/watch?v=I-aV1pWN5Wc 

12. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618 

13. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/06/adam-osmaevin-murhayritys-kadyrovin.html 

14. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2021/11/17/inside-wagnergate-ukraines-brazen-sting-operation-to-snare-russian-mercenaries/ 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008413561.html 

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/11/venaja-kaytti-voimaa-kertsinsalmessa.html 

17. https://www.epde.org/en/documents/category/biased-observation.html 

18. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005216502.html 

*: Kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

**: Ukrainan ulkoministerin  Dmitro Kuleban mukaan lukema pitää sisällään kuolleet Ukrainan asevoimien ja niitä tukevien joukko-osastojen sotilaat sekä sotatoimialueella asuvat ukrainalaiset.

***: Ukrainalaislähteiden mukaan Igor Girkin oli GRU:n eversti ennen ns. eroaan tammikuussa 2014.

Venäjä ei aio hyökätä Ukrainaan, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan

 

Venäjän siirtäessä joukkojaan Ukrainan rajoille sekä Ukrainalta miehitetyille alueille, suomalaisissa ja kansainvälisissä medioissa on ryhdytty spekuloimaan Venäjän mahdollisella hyökkäyksellä Ukrainaan. Näissä spekuloinneissa ja kysymystenasetteluissa on kuitenkin merkittävä ongelma, jota lähden ruotimaan tarkastelemalla Suomen Kuvalehdessä (17. joulukuuta) julkaistua, puolustusvoimien entisen komentajan Ari Puheloisen kirjoitusta, jossa hän tarkastelee Ukrainan muodostaman pattitilanteen strategista asetelmaa tällä hetkellä, ja jota Puheloinen pitää tällä hetkellä Venäjälle edullisena – jos tarkkoja ollaan, edullisempana kuin spekuloitua sodan eskalointia. Puolustusvoimien entinen komentaja tosin kirjoittaa Venäjän hyökkäyksestä sodan eskaloinnin sijaan, jossa piilee – muuten analyyttisen kirjoituksen – suurin ongelma.

Puheloisen kirjoitus on otsikoitu ”Puolustusvoimien entinen komentaja: Ukrainan pattiasetelma on Venäjälle edullinen, kannattaisiko sen hyökätä?” – eikä kyse ole vain otsikoinnin ongelmasta, vaan termiä ”hyökätä” käytetään myös tekstissä, joten voimme olla varmoja, että kyse on Ari Puheloisen käyttämästä, ongelmallisesta, termistä. (1)

Kuvassa Venäjän maavoimien tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu. (2) Tuhoutuneen vaunun sijainti Ukrainan itäosissa, 1,7 km kaakkoon Novodvirskestä, vajaat 28 km maiden välisestä rajasta.*

Kuten tiedämme, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan. Ensinnäkään, Krimin niemimaa ei suinkaan vapaaehtoisesti eronnut Ukrainasta ja liittynyt Venäjään. Venäjä suoritti sotilaallisen, niemimaan miehitykseen tähdänneen, operaation eli käytännössä hyökkäsi Ukrainaan. Ukraina ei useista syistä johtuen kyennyt tuolloin, helmi-maaliskuussa 2014, muuhun kuin passiiviseen vastarintaan, mikä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa miksikään, kyse oli Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Tai, voinemme todeta, että kyse oli ensimmäisestä vaiheesta, jota seurasi kevättalven ja kevään 2014 kuluessa venäläisoperaattoreiden kollaboraattoreiden avulla synnyttämiä, alueiden haltuunottoon tähdänneitä operaatioita, pääasiassa Ukrainan itä- ja eteläosissa. Merkittävin näistä operaatioista alkoi huhtikuun 12. päivä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla, jolloin venäläisen (ex.) tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama ”Krimin ryhmä” yhdessä paikallisten kollaboraattoreiden kanssa aloitti kaksoiskaupungin valtaukseen tähdänneen operaation, jota seurasi tulevien päivien ja viikkojen kuluessa vastaavat valtausoperaatiot alueen muissa taajamissa ja kaupungeissa.

Keväästä kesän alkuun Venäjän suora osallistuminen sodankäyntiin tai sen tukemiseen oli rajoitettua, sisältäen pääasiassa vapaaehtoisista koottuja joukko-osastoja, kevyttä aseistusta (joukossa kuitenkin ilmatorjunta-aseista sekä panssarintorjuntakalustoa) mutta viimeistään kesäkuun (v. 2014) toisella puoliskolla Venäjästä tuli sodan aktiivinen osapuoli, sen asevoimien tulittaessa Ukrainan puolella sijaitsevia kohteita omalta maaperältä käsin. Näiden kohteiden joukossa oli Ukrainan rajavartiolaitoksen asemapaikkoja kuin myös asevoimien kenttätukikohtia.

Sodankäynnin luonteen vuoksi on hankala määrittää hetkeä, jolloin Venäjän alueelta tulitettiin kohteita Ukrainan puolella asevoimien tai turvallisuusorganisaatioihin liitettävien joukkojen toimesta. Varmuudella voimme kuitenkin todeta, että kesäkuun 17. 2014 on ensimmäinen päivä, jolta on dokumentoitua aineistoa rajan yli tapahtuneesta, raskailla aseilla suoritetusta, tulituksesta. Kyseinen päivämäärä on hetki, jonka jälkeen Venäjän roolin olisi tullut olla selvä kaikille, jonka jälkeen puheet ja kirjoitukset separatismista ja sisällissodasta Ukrainassa olivat vain Venäjän narratiivin toistoa. 

Todellisuutta vastaavan kuvan Venäjältä Ukrainaan tehtyjen tykistö- ja raketinheitinkeskitysten laajuudesta antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17. kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan maavoimat, rajajoukot ja laskuvarjojoukot täydennettynä vapaaehtoisilla operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.

Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia Venäjältä suoritettuja tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä. Esimerkiksi Ilovaiskin kattilaan, Venäjän asevoimien kohdistama epäsuoratuli puuttuu lähes täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut enää määritellystä rajan yli tulittamisesta vaan sotatoimesta Ukrainan rajojen sisäpuolella.

Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45 oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun 11. päivän rakettikeskitys Zelenopilljaan (reilut 7,5 km rajasta), jossa kaatui 37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes sadan haavoittuessa.

Heinäkuun 11. päivä 2014, aamulla kello 04:30 Venäjän asevoimat tulitti omalta maaperältään, Millerovon kylän pohjoispuolelta ukrainalaisen Zelenopilljan kylän lounaispuolella sijainnutta ukrainalaisyksiköiden käyttämää kenttätukikohtaa. Rakettikeskitys kesti vain muutaman minuutin, jonka kuluessa Zelenopilljan alueelle ammuttiin 122 mm raketteja todennäköisesti Tornado-G raketinheittimillä. Kyseessä on modernisoitu versio 122 mm BM-21 Grad raketinheittimestä.

Ukrainan viranomaisten syyskuussa 2014 antaman ilmoituksen mukaan, Venäjä suoritti 9. heinäkuuta ja 5. syyskuuta 2014 välillä yli 120 keskitystä kranaatinheittimillä, tykistöaseilla ja raketinheittimillä omalta maaperältään Ukrainan maaperälle. 

Ukrainan tuhoutunutta kalustoa Zelenopilljassa venäläisten rakettikeskityksen jälkeen.

Keväästä kesään ( v. 2014) Ukrainan itä- ja kaakkoisosissa operoi venäläisten tiedustelu-upseereiden ja heidän kokoamien ryhmien lisäksi myös muita erikoisjoukkojen miehistöistä koottuja ryhmiä vapaaehtoisten sekä venäläisten palkkasotilaspalveluita tarjoavien yritysten, kuten PMC Wagnerin, taistelijoiden rinnalla. Sen sijaan Venäjän elo-syyskuussa 2014 Ukrainan maaperällä suorittamissa operaatioissa  oli kyse offensiiveista, joihin osallistui Venäjän maavoimien, maahanlaskujoukkojen (VDV) ja merijalkaväen yksiköitä. Voidaan siis sanoa, että Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan, vaikka se pyrkiikin disinformatiivisessa viestinnässä välittämään maailmalle toisen kuvan. Viimeaikojen uutisointia ja kommentointia tarkastellessani, uskallan sanoa, että Venäjän disinformatiivinen viesti on lyönyt varsin hyvin läpi kun jopa puolustusvoimien entinen komentaja jättää – syystä tai toisesta johtuen – Venäjän aiemmat offensiivit huomiotta.

Sanotaan nyt kuitenkin, eräiden Venäjän narratiivien toistajien puolustukseksi – joskin kehnoksi – se, että taustalla voi myös olla muitakin tarkoitusperiä, kuin tarve toistaa Venäjän narratiivia. Syyt voivat olla poliittisia tms. mutta tämäkin kertoo jotain tästä ajasta ja useiden maiden ja henkilöiden suhteesta Venäjään, koska ovat pakotettuja karttamaan totuutta. Jos kuvittelemme tilannetta, jossa venäläisoperaattoreiden tuella Suomen itä-kaakkois-osiin olisi perustettu ”Savo-Karjalan kansantasavalta” ja ulkomaiden mediat poliitikkojen rinnalla toistaisivat tarinaa Suomen ”sisällissodasta” tai ”separatismista”, niin olisimme enemmän kuin halukkaita korjaamaan heidän arvioitaan. Meidän olisi vaikea hyväksyä sitä, että jonkin maan entinen pääministeri kirjoittaisi ”Suomen sisällissodasta”, kuten Matti Vanhanen teoksessaan Ulkopolitiikkaa kirjoitti Ukrainan väestön jakautumisesta sisällissotaan. (3)

Ukrainan sodan mahdollisen laajenemisen rinnalla olennainen kysymys onkin se, että onko lännen onnistunut olla toimissaan niin uskottava, että Venäjän hallinnon silmissä sodan eskalaatio pitää sisällään liian suuria riskejä, jonka seurauksena lopulta päädytään tilanteeseen, jossa sen on otettava ”lusikka kauniiseen käteensä” ja ryhdyttävä purkamaan tilannetta rauhanomaisin keinoin (ja tunnustettava tappionsa).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/puolustusvoimien-entinen-komentaja-ukrainan-pattiasetelma-on-venajalle-edullinen-kannattaisiko-sen-hyokata/?shared=1204926-68991724-4

2. Kuva tuhoutuneesta T-72B3 taistelupanssarivaunusta, DestroyedTanks, reddit.com.

3. Matti Vanhanen – Ulkopolitiikkaa s. 41:

”Mitä tästä kaikesta opimme -pohdintaa varten yksi asia on mielestäni tärkein. Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.”

 

*: Tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu on havaittavissa myös Google Earthissa Novodvirs’ken kaakkoispuolella elo-syyskuun 2014 aikana. 

Ukraina taistelee eikä antaudu

 

Ukrainassa lukuisat reserviläiset ja kansalaiset ovat vastanneet Venäjän talvioffensiivin uhkaan postaamalla eri sosiaalisen median alustoille, joko aihetunnisteella #УкраїнаЧинитимеОпір tai #UkraineWillResist viestejä, osoittaakseen näin valmiutensa maansa puolustamiseen – viestittääkseen, että he ovat valmiit astumaan riviin, mikäli Venäjä laajentaa sotaa Ukrainassa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa. Kyseinen kampanja saa kansainvälisen ulottuvuutensa tänään, joulukuun 17. päivä, jolloin eri sosiaalisen median alustoilla osoitetaan tukea samoin aihetunnistein:

#UkraineWillResist, #УкраїнаЧинитимеОпір.

Twitterissä kampanjapäivän eteen on tehnyt aktiivisesti – ja pyyteettömästi – vapaaehtoistyötä myös brittiläistaustainen @GlasnostGone, joka on jo vuosien ajan jakanut tietoa Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta ja Krimin niemimaan miehityksestä kansainväliselle yleisölle englanniksi sosiaalisessa mediassa, blogissaan sekä Youtube-tilillään.

Marras-joulukuussa kaatuneita ukrainalaisia.

Tämän vuoden marras-joulukuussa on kaatunut sotatoimissa joulukuun 5. päivään mennessä kahdeksan Ukrainan asevoimien sotilasta –

Erillisessä 128. vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Sergei ”Ljuti” Jeliseev kaatui ollessaan vartiossa yöllä, 2. marraskuuta, vihollisen tarkka-ampujan luotiin.

Jeliseev värväytyi ensimmäisen kerran sotatoimialueella operoivaan joukko-osastoon vuonna 2015, kyseessä oli erillinen 93. mekanisoitu prikaati, josta hän erosi muutaman vuoden kuluttua v. 2019; mutta jo hyvin pian hän liittyi erilliseen 128. vuoristojääkäriprikaatiin.

Sergeitä jäi kaipaamaan vaimon ja viisivuotiaan poikansa ohella vanhempansa, isoäiti ja iso-isoäiti, joka selviytyi hengissä holodomorista sekä toisesta maailmansodasta.

Marraskuun 7. päivä vihollinen kohdisti 7. mekanisoidun komppanian (erillinen 24. mekanisoitu prikaati) asemiin kranaatinheitin keskityksen, keskityksessä menehtyi Vitali ”Ohotnik” Pavlysko.

Vitali Pavlyskolla oli takanaan jo useampi rotaatio, hän värväytyi ATO:n joukkoihin jo vuonna 2014, lähtiessään lomalta viimeisimmäksi jääneelleen rotaatiolle, hänen äitinsä pyyteli poikaansa jäämään jo kotiin. Pavlyskoa jäivät kaipaamaan hänen vaimonsa ja lapsensa sekä vanhempansa.

12. marraskuuta oli kohtalokas päivä Ukrainan maahanlaskujoukkoihin kuuluvalle erilliselle 79. ilmarynnäkköprikaatille (79 ОДШБр), jolloin everstiluutnantti Ruslan Prusov ja kuljettajana toiminut ylivääpeli Vadim Fedoseev kaatuivat ajettuaan maastoautollaan räjähdeansaan Nyzhnoteplessä, Luhanskin operaatioalueella.

Everstiluutnantti Ruslan Prusov oli palvellut erillisessä 79. ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 2002, jota ennen hän oli palvellut Ukrainan asevoimissa useissa eri joukko-osastoissa vuosien ajan.

Prusovin nuoruudenhaave oli palvella maataan. Toteuttaakseen haaveensa, hän kouluttautui Odesassa maavoimien instituutissa, suorittaen jatko-opintoja Ivan Tšernjahovskin mukaan nimetyssä Ukrainan maanpuolustuskorkeakoulussa. Everstiluutnantti Prusov oli palvellut myös Ukrainan YK-joukoissa Kosovossa vuosina 2012-2013, Mitrovican alueella.

Vuoden 2014 lopun ja seuraavan vuoden alun, tuolloin vielä majurina, Ruslan Prusov osallistui Donetskin kansainvälisen lentokentän raskaisiin taisteluihin.

Ruslan Prusovia jäi kaipaamaan hänen vaimonsa Aljona ja heidän muutaman vuoden ikäinen lapsensa, sekä hänen tyttärensä edellisestä avioliitosta.

Ylivääpeli Fedoseev oli palvellut erillisessä 79. ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 1992 lähtien. Ennen sotaa Fedoseev oli osallistunut YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin Jugoslavian alueella, jossa serbit olivat vanginneet hänet ja muita ukrainalaisia YK-joukoissa palvelleita sotilaita; vuosien 2001 ja 2004 aikana hän osallistui YK:n operaatioihin Sierra Leonessa.

Vadim Fedoseev jäi eläkkeelle asevoimista v. 2009 – työskennellen kuitenkin erillisen 79. ilmarynnäkköprikaatin huoltojoukoissa. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja kylvettyä sodan siemenen Ukrainan itäosiin, Fedoseev kutsuttiin takaisin palvelukseen.

Häntä jäi kaipaamaan vaimonsa ohella aikuinen poikansa.

20. marraskuuta Ukrainan asevoimien 8. SSO rykmentin tarkka-ampuja, Ubert Mratškovski, menehtyi sotatoimissa Itä-Ukrainassa, Luhanskin sektorilla.

Mratškovski on osallistunut sotatoimiin ensimmäisestä kesästä ja Savur-Mohylan taisteluista lähtien, kuuluen tuolloin erillisen 51. prikaatin tarkka-ampuja komppaniaan. Monivuotisen sodan kuluessa hän on haavoittunut kolme kertaa, vakavimmin Debaltseven taistelussa talvella 2015. Tuolloin hän kuului tarkka-ampujana 128. ilmarynnäkköprikaatin vahvuuteen.

Mratškovski palkittiin urheudesta III-luokan ristillä (ukr. За мужність III ступеня) 3. marraskuuta 2015. Häntä pidettiin yhtenä 8. SSO rykmentin parhaimmista tarkka-ampujista.

Ubertia jäi kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta.

Bakussa Azerbaidžanissa syntynyt Ali Naib Alhasli muutti synnyinmaastaan Ukrainaan vain joitain vuosia sitten, Harkovasta hän löysi elämäänsä vaimonsa taistelulajien rinnalle – ”Воїн” (taistelija) nimellä tunnettu kamppailu-urheilija Ali Naib Alhasli haaveili oman taistelukoulun perustamisesta, ystäviensä ja läheistensä yllätyksesi hän kertoi värväytyneensä ukrainalaisjoukkoihin vuonna 2018, josta lähtien hän palveli rintamajoukoissa. Hänen mielestä oli luonnollista osallistua uuden kotimaansa puolustamiseen, olihan Venäjä yhtälailla Azerbaidžanin vihollinen.

Marraskuun 26. päivä, erillisessä 54. mekanisoidussa prikaatissa palvellut Ali Naib Alhasli, haavoittui kuolettavasti vihollisen tarkka-ampujan tulituksessa. Ensimmäinen luoti osui ”Taistelijaa” alaselkään, juuri luotiliivien alapuolelle ja toinen jalkaan.

Azerbaidžanissa asuvien läheistensä ohella Ali Naib Alhaslia jäi kaipaamaan hänen Harkovassa asuva vaimonsa.

Joulukuun 1. päivä Ukrainan asevoimat menetti sotatoimissa kaatuneena 93. mekanisoidussa prikaatissa palvelleen, Kramatorskissa syntyneen ja kasvaneen pastorin pojan, Valeri Gerovkinin.

Ukrainan maavoimissa reilun vuoden palvellut, ensimmäisellä rotaatiollaan sotatoimialueella ollut, Gerovkin menehtyi vihollisen tarkka-ampujan tulitukseen Novotroitsken lohkolla. Tuolloin samalla lohkolla haavoittui myös vakavasti toinen Ukrainan asevoimien sotilas.

Valerin siunaustilaisuuden muistosaarnassa pappi Gennadi Mokhnenko toivoin että vielä jonain päivänä venäläiset tulevat ja kumartavat ukrainalaisten tyttöjen ja poikien, sotilaiden ja siviileiden haudoilla pyytäen heiltä anteeksi sitä mitä ovat heille ja maalle tehneet. (2 ja 3)

Valeria jäi kaipaamaan hänen pastori-isänsä ohella äitinsä.

Joulukuun 5. päivä erillisessä 128. vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Ruslan Nirov haavoittui kuolettavasti vihollisen kranaattikeskityksessä. (4)

Semenivkan kylästä, Lvivin alueelta, kotoisin ollut Ruslan oli jo toisella rotaatiollaan sodassa. Rauhalliseksi ja hiljaiseksi kuvailtu Ruslan oli lapsirakas, hän halusi suurperheen. Häntä jäi kaipaamaan raskaana ollut vaimo sekä vaimon kaksi lasta edellisestä avioliitosta.

Viimeisen puhelun miehensä kanssa tämän kuolinpäivänä puhunut vaimo Olga, kuvaili elämän ennustamattomuutta, kuinka koskaan ei voi tietää mitä tuleva tuo tullessaan: yhtenä hetkenä rakas on elossa, puhut hänen kanssaan ja kuinka seuraavaksi välitetään suruviesti.

Taisteluissa kaatuneiden lisäksi yksi ukrainalaispoliisi menehtyi virantoimituksessa sotatoimialueella marraskuussa. Marraskuun 16. päivä Oleksandr Fakhrussinov menehtyi työvuoronsa aikana saamiinsa ampumahaavoihin sotatoimialueella Rubižnessa, Luhanskin sektorilla. Ukrainan poliisi on vanginnut surmatyöstä Fakhrussinovin kollegan, joka ampui Oleksandrin palvelusaseella.

Rintamalla on myös menehtynyt marras-joulukuussa ainakin yksi Ukrainan asevoimien sotilas sairauskohtaukseen. Marraskuun alun ja joulukuun 15. päivän välillä yli kaksikymmentä ukrainalaissotilasta on haavoittunut taisteluissa, ja vihollisen asutetuille alueille kohdistamassa tykki- ja kranaatinheitintulessa on myös vammautunut siviilejä.

Ukrainalaiset eivät käy vastarintaan vain niiden miesten ja naisten tähden, jotka ovat kaatuneet viimeisimpien viikkojen ja kuukausien kuluessa tai tämän vuoden puolella puolustaessaan maataan –   kaatuneiden lukumäärä nousee 1. tammikuuta – 15. joulukuuta välillä yhteensä 76:een. Vastarinnalla on paljon pidempi historia, eri vaiheineen se ulottuu aina Ukrainan, ensimmäistä itsenäistymistä, varhaisemmalle ajalle. Näyttääkin siltä, että valitessaan puolensa talvella 2013-2014 kamppailussa Viktor Janukovitšin hallintoa vastaan, huomattava osa kansasta valitsi vastarinnan ja valmiuden antaa uhrauksista suurimman. Tässä marraskuun lopulla 2013 alkaneessa kamppailussa, jonka ensimmäiset uhrit annettiin tammikuussa 2014, sytytettiin kansallistunteen väräjävä liekki – liekki, joka oli kytenyt tukahdutettuna suurimman osan maan itsenäisyyden vuosista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Toivoa kansalle tämä liekki oli tarjonnut tämän vuosituhannen alkupuolella Oranssin vallankumouksen myötä (22. marraskuuta 2004 – 23. tammikuuta 2005), vielä tuolloin vanhan vallan onnistui tukahduttaa leikki mutta sammumaan he eivät sitä saaneet. Lopulta kymmentä vuotta myöhemmin kahleet murtuivat arvokkuuden ja ihmisarvon vallankumouksen myötä ukrainalaisten enemmistön kääntäessä vanhalle vallalle selkänsä ja aloittaessa vastarinnan, joka jatkuu näinäkin päivinä –

Taivaallinen sotnia – Небесна сотня, Kiova. © Marko Enqvist.

Tänään ukrainalaiset eivät puolusta vapauttaan vain ja ainoastaan niiden tuhansien sodassa henkensä antaneiden puolesta, he muistavat myös ”taivaallista sotniaa” – niitä kaikkia, jotka arvokkuuden ja ihmisarvon vallankumouksessa antoivat henkensä syrjäyttäessään itsevaltaisen johtajan. Mutta ennen kaikkea he ovat valmiit vastarintaan lastensa ja maansa tulevaisuuden tähden –

Україна Чинитиме Опір!

 

Marko 

Lähteet:

1. https://novynarnia.com/2021/12/01/zahybli-lystopada-2021/ 

2. https://novynarnia.com/2021/12/02/valerij-gerovkin/ 

3. https://risu.ua/en/a-22-year-old-soldier-son-of-a-pastor-was-killed-in-donbas_n124077 

4. https://novyny.live/ru/lviv/doch-ne-uvidit-papu-chto-izvestno-o-smerti-ukrainskogo-voina-iz-lvovshchiny-28210.html 

@GlasnostGone Twitter & YouTube.

#UkraineWillResist #УкраїнаЧинитимеОпір  

Havaintoja Venäjän joukkojen keskityksistä

 

Aivan kuten keväällä ja kesällä ennen Zapad-2021 strategista sotaharjoitusta Venäjä on jälleen ryhtynyt siirtämään kalustoa sekä joukkoja Ukrainan rajojen tuntumaan sekä Ukrainalta miehittämilleen alueille eli Krimin niemimaalle ja – toistaiseksi vähäisemmässä määrin – Itä-Ukrainaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raporttien perusteella on pääteltävissä, että Venäjältä on kuitenkin toimitettu viime aikoina kalustoa ja materiaalia myös miehitetyille Donetskin ja Luhanskin alueille. (1) Mutta ennen kuin syvennymme Venäjän viimeisimpiin joukkojen siirtoihin, on syytä tähdentää sitä, että kevään ja kesän kaluston- ja joukkojen siirtojen jäljiltä Venäjällä oli jo valmiina kalustoa ja materiaalia eräillä keskitysalueilla, kuten miehitetyllä Krimin niemimaalla Opukin harjoitusalueella sekä Polygonin-harjoitusalueella Voronežin eteläpuolella.

Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisiä sotaharjoituksia seuranneen, edelleen jatkuvan, joukkojen ja kaluston siirroilla Venäjän on siirtänyt esim. Jelnjaan, Smolenskin alueella, merkittäviä osia Keskisen sotilaspiirin 41. yhdistettyyn armeijaan kuuluvien joukko-osastojen kalustosta, mukaan lukien kyseisen armeijan 55. mekanisoitu kivääriprikaati. (2) Jelnjaan on siirretty myös Keskisen sotilaspiirin kaartin 90. panssaridivisioonan kalustoa. Jelnjasta on linnuntietä Ukrainan rajalle n. 250 km.

Jelnja, upotuskuvat Jelnjasta marras-joulukuun (v. 2021) vaihteesta.

Smolenskin alueen (oblast) Jelnjassa sijaitsee 144. mekanisoidun divisioonan esikunnan (sotilasyksikkö 61423) ohella divisioonaan kuuluvia joukko-osastoja, kuten kolme mekanisoitua rykmenttiä, 1. panssarirykmentti sekä panssarihaupitsein varustettu tykistörykmentti ja tiedustelupataljoona sekä panssarintorjuntapataljoona.

Jelnjan ohella muita huomioitavia alueita, joille Venäjä on siirtänyt kalustoa, materiaalia ja toistaiseksi vähäisemmissä määrin joukkoja ovat Klintsy, Brjanskin alueella; Valuiki, Belgorodskin alueella; Poligonin harjoitusalue Voronežin eteläpuolella, jonne on myös saapumassa osia 1. panssariarmeijaan kuuluvasta 49. ilmatorjuntaprikaatista – Konrad Muzykan arvion mukaan Poligoniin siirretään tulevina päivinä-viikkoina lisää kalustoa ja materiaalia 1. panssariarmeijasta; viime viikolla Kurskin koillispuolella havaittiin uusi – kasvava – joukkojen keskittymä. Venäjän länsiosien ohella kalustoa ja materiaalia on siirretty myös Rostovin alueella lähemmäs Ukrainan miehitettyjä itäosia, sama kehityskulku on havaittavissa myös miehitetyllä Krimin niemimaalla, jonne on marraskuun loppupuolelta lähtien toimitettu lisää kalustoa ja materiaalia Opukin harjoitusalueelle, Novoozernen koillispuolen materiaalivarastoon sekä Džankoihin – niemimaan pohjoisosaan, jota kohden Venäjän asevoimien 126. erilliseen rannikkopuolustusprikaatiin kuuluvan mekanisoidun osaston havaittiin olevan moottorimarssilla 4. joulukuuta 2021.

Valiuki, upotuskuva 5. joulukuuta 2021 (MAXAR).

Belgorodin alueen (oblast) Valiukiin on rauhan aikana sijoitettu 752. mekanisoiturykmentti (sotilasyksikkö 34670), 84. tiedustelupataljoona (sotilasyksikkö 22263) ja 237. panssarirykmentti (sotilasyksikkö 91726). Nyt kaupungin ympäristössä joukkojen lukumäärä on merkittävästi lisääntynyt, Solotiin 752. mekanisoidun rykmentin tukikohtaan on tuotu lisää kalustoa, viimeisimpien SAR-kuvien perusteella sama tapahtuu Valiukin pohjoispuolen varastoalueella. (3) 

Kurskin itäpuoli, upotuskuvat marras-joulukuulta 2021.

Venäjä on sijoittanut Kurskin kaupungin ympäristöön useita joukko-osastoja, kuten 448. ohjusprikaati (sotilasyksikkö 35535), joka on varustettu Iskander-M taktisilla ballistisilla ohjuksilla; Marshala Zhukovaan on sijoitettu 53. ilmatorjuntaohjusprikaati, jonka kalustoon kuuluva Buk-TELAR nro. 332 pudotti Malaysia Airlinesin lennon MH17 heinäkuun 17. 2014; lisäksi Kursk-Vostochniyn lentotukikohtaan on sijoitettu 14. hävittäjärykmentti (sotilasyksikkö 45119). Marraskuun 24. päivä satelliittikuvassa ”Постоялые дворы”-harjoitusalueelle on perustettu uusi kenttäleiri. SAR-kuvien perusteella leiri on laajentunut joulukuun puolella.

Novoozerne – miehitetty Krimin niemimaa, upotuskuva syksy 2021.

Vuoden 2019 alkupuolella Venäjä aloitti vanhojen rakennusten ja hallien purkutyöt Donuzlav järven etelärannalla sijaitsevan Novoozernen koillispuolella. Purkutöitä seurasivat mittavat perustus- ja rakennustyöt, sittemmin alueelle on pystytetty varasto- ja huoltohalleja kalustolle. Alue on otettu osittaiseen käyttöön viime vuonna (v. 2020) rakennus- ja laajennustöiden alueella kuitenkin jatkuessa.

Maxarin kautta hankittujen, tältä syksyltä (v. 2021) peräisin olevien, satelliittikuvien mukaan Novoozernen koillispuolella sijaitsevan materiaalivaraston ja varikon alueelle on sijoitettu panssarikaluston ja miehistönkuljetusajoneuvojen lisäksi runsaasti panssarihaupitseja sekä kenttätykistöä. Alueelle sijoitettu kalusto kuuluu todennäköisesti 58. armeijan (Eteläinen sotilaspiiri) 19. mekanisoituun divisioonaan ja saman armeijan 281. tykistöprikaatiin.

Huomioitavaa on se, että alueen laajennustyöt ovat edelleen käynnissä. Rakenteilla olevalla alueella on tilaa sadoille ajoneuvoille.

Viime kevään joukkojen siirroissa Venäjä sijoitti Donuzlav järven lounaisosaan, käytöstä poistetun Donuzlavin lentotukikohdan alueelle panssarihaupitsien ohella ilmatorjuntakalustoa sekä ilmavalvontatutkia. Tiedossa ei ole, kuinka paljon kyseisellä alueella on tällä hetkellä joukkoja vai ovatko kaikki alueelle keväällä siirretyt joukot jo vedetty takaisin kalustoineen tukikohtiinsa.

Džankoin helikopteri- ja lentotukikohdan alue, upotuskuva 26.11.2021.

Venäjä on sijoittanut miehitetyllä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Džankoin helikopteri- ja lentotukikohtaan 39. helikopterirykmentin (sotilasyksikkö 46453) ja 171. ilmarynnäkköpataljoonan sekä ohjus-ilmatorjuntaa. Marraskuun puolivälin aikoihin Džankoin alueelle saapui noin 70 ajoneuvoa käsittänyt yksikkö lisää, ne sijoitettiin tukikohtaan.

Tuoreimpien satelliittikuvien mukaan myös Opukin harjoitusalueelle, miehitetyn Krimin niemimaan itäosiin on tuotu lisää kalustoa ja materiaalia.

 

Venäjän miehittämä Itä-Ukraina

Miehitetyssä Donetskissa ja Luhanskissa tehtyjen havaintojen ja alueelta kantautuneiden tietojen mukaan myös siellä liikkeellä olevien joukkojen ja kaluston määrä on kasvanut ainakin eräillä alueilla marras-joulukuun vaihteen jälkeen. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainnot näyttävät ainakin joiltain osin tukevan alueen asukkaiden havaintoja sekä sosiaaliseen mediaan toimittamaa kuva-aineistoa. Seuraavat havainnot on poimittu ETYJ:n Ukrainan monitorointimission päiväraportista 290/2021:

8/12/2021

6 Multiple launch rocket system (BM-21 Grad) In a training area near Miusynsk (62km south-west of Luhansk).

3 Multiple launch rocket system (BM-21 Grad) In a training area near Myrne (28km south-west of Luhansk).

13 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika), 11 Towed howitzer (2A18M, D-30A Lyagushka) In a training area near Buhaivka (37km south-west of Luhansk).

8/12/2021

10 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika), 12 Towed howitzer (2A18M, D-30A Lyagushka), 19 Tank (17 T-64 and two T-72), 3 Surface-to-air missile system (9K35 Strela-10) In a training area near Miusynsk (62km south-west of Luhansk).

6 Tank (T-64), 8 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika), 12 Towed howitzer (D-30A Lyagushka), 6 Anti-tank gun (MT-12 Rapira), 12 Mortar (2B11 Sani), 32 Tank (28 T-72 and four T-64), 1 Surface-to-air missile system (9K35 Strela-10)  In a training area near Myrne (28km south-west of Luhansk).

28 Tank (19 T-64 and nine T-72),  In a training area near Kruhlyk (31km south-west of Luhansk).

26 Tank (18 T-64 and eight T-72), 5 Surface-to-air missile system (9K35 Strela-10) In a training area near Buhaivka (37km south-west of Luhansk).

18 Tank (T-72) In a training area near Shymshynivka (27km south-west of Luhansk)

9/12/2021 4

Armoured personnel carrier (BTR variant) moving west in a convoy. In a residential area of Luhansk city.

Kannattaa huomioida, että ETYJ:n havainnot tehty varsin pienellä alueella Luhanskin lounais- ja eteläpuolella. Miehitetyillä alueilla on kymmeniä, vastaavia, sodan aikana perustettuja varikko-/ harjoitusalueita. Lisäksi Venäjän johtamat joukot ovat varastoineet kalustoa ja materiaalia runsaasti kaupunkialueilla teollisuushalleihin, varastoihin jne. joihin ETYJ:n partioilla ei (luonnollisesti) ole pääsyä. Usein näiden sijainnit kuitenkin paljastuvat sosiaaliseen mediaan linkitettyjen kuvien ja videoiden ansiosta – eräissä tapauksissa miehitettyjen alueiden asukkaat ilmiantavat niitä verkostoidensa kautta Ukrainan viranomaisille.

Voidaan myös päätellä, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden muut havainnot ja kokemukset käyvät välillisestä todisteesta sen puolesta, että miehitysalueelle sijoitetut joukot pyrkivät kätkemään jotain tarkkailijoilta, mikä ilmenee myös siten, että ETYJ:n käyttämää kalustoa vastaan käytetään voimatoimia sen ohella, että partioiden liikkumista rajoitetaan tai estetään täysin. (4 ja 5)

Ukrainalaislähteiden mukaan marras-joulukuun vaihteessa (27.11-7.12.2021) Venäjältä on toimitettu Itä-Ukrainan miehitetyille alueille rautateitse vähintäänkin 840 tonnia polttoaineita. Polttoaineiden todellinen toimitettu määrä tonneissa voi olla olennaisesti suurempi, koska havainnossa on huomioitu vain kaksi alueelle saapunutta junaa – muu raideliikenne sekä maantie- ja maastorajan ylittänyt liikenne on jätetty huomiotta. ETYJ:n havaintojen mukaan kyseisen ajanjakson sisällä Venäjältä on saapunut myös maastorajan yli miehitetyille alueille sotilasmallisia maastokuorma-autoja (ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio käytti raportissaan termiä: ”military-type truck”). (6)

Miehitetyn Donetskin alueelle sijoitettujen joukkojen panssarikalustoa harjoituksissa Ternoven alueella (n. 60 kilometriä Donetskista itään). Harjoitusten joukot kuuluvat 1. armeijakuntaan. (7)

Venäjältä viime aikoina esitetyt vaatimukset ynnä tämänkertaiset, paikoin epätavanomaiset, joukkojen keskitykset yhdistettynä Ukrainaan kohdistettuihin syytöksiin, Vladimir Putin jopa viittasi venäläisiin itäisessä Ukrainassa kohdistustavasta ”kansanmurhan mahdollisuudesta”, kohdistavat Ukrainaan tavanomaista merkittävämmän paineen ja sen myötä myös kasvaneen sotilaallisen eskalaation uhan. Nyt Venäjän valtiollisten edustajien taholta on esitetty vaatimuksia ja kohdistettu syytöksiä, jollaisia on aiemmin – tavallisesti – levitetty ensin epämääräisempien propagandasivujen kautta ennen kuin sellaiset ovat saaneet huomattavaa painoarvoa päivittäisessä venäläisessä poliittisessa retoriikassa, aiemmin Ukrainassa vastaavia puheita on seurannut Venäjän asevoimien käyttö. (Tässä yhteydessä on ymmärrettävä se, että virallinen oppositio ei myöskään harjoita liiaksi itsenäisiä irtiottoja.)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/files/2021-12-10 Daily Report_ENG.pdf?itok=52839 

2. https://rochan-consulting.com/tracking-russian-deployments-near-ukraine-autumn-winter-2021-22/ 

3. https://twitter.com/The_Lookout_N/status/1470084145397342219 

4. https://www.osce.org/files/2021-12-11 Daily Report_ENG.pdf?itok=31612 

5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/508082 

6. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/506816 

7. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1470451381702176770 

Lähteenä käytetty myös Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua ja Rochan Consultingin Konrad Muzykaa sekä @JanesINTEL tuottamaa materiaalia.

Satelliittikuvien upotuskuvat ja niiden lähteet ovat Mike Eckel, @galandecZP, @The_Lookout_N.

Jelnja, Smolenskin oblast, Venäjä.

Jelnja, Smolenskin oblast, Venäjä.

Valiuki, Belgorodin oblast, Venäjä.

Kurskin oblast, Venäjä.

Kurskin oblast, Venäjä.

Novoozerne, miehitetty Krimin niemimaa.

Džankoi, miehitetty Krimin niemimaa.