Ukrainassa on sodittu jo yli
neljän vuoden ajan, noin 11 000 ukrainalaista on kuollut sotatoimien
seurauksena. Sen ohella, että Ukrainassa käydään perinteistä sotaa, maa
puolustautuu Venäjän hyökkäykseltä, Ukraina on pakotettu monen rintaman sotaan.
Käyn kirjoituksessani lyhyelti sodankäynnin eri muotoja, joita Venäjä ja sen
liittolaisena/ tukijana toimivat voimat Ukrainaan kohdistavat – toisin sanoen
tässä kirjoituksessa keskityn Ukrainan taisteluun maan ulkoisten voimien synnyttämiä
aggression muotoja vastaan. Tämän sodan ohella Ukrainassa on käynnissä
yhteiskunnallinen kamppailu esim. korruptiota vastaan, yhteiskunnassa käynnissä
oleva muutosprosessi, jonka eräs osa korruption vastainen sota on, muodostaa
osan Ukrainan tämän päivän haasteista.
Venäjä liittolaisineen,
jollaisina tässä asiayhteydessä voidaan pitää esim. alueita, jotka eivät ole
emämaidensa vaan Venäjän suorassa tai välillisessä valvonnassa – kuten
Transnistria, kohdistaa Ukrainaan karkeasti rajaten seuraavia aggression
muotoja. Venäjän tukijoita löytyy myös länsimaista erilaisten yhteisöiden,
organisaatioiden kuin myös päättävässä asemassa olevien henkilöiden taholta –
unohtamatta heitä, jotka toistavat kritiikittä Venäjän välittämää valheellista
tarinaa. Ukrainaan kohdistuvia aggression muotoja:
- konventionaalinen sota
- informaatio ja propagandasota
- sisäisen epävakauden synnyttäminen
- miehitys
- hybridisota, kybersota
Edellä lueteltujen laajempien
toimien ohella on hyvä huomioida yksilöiden kautta yhteisöihin ja lopulta
yhteiskuntaan vaikuttavia toimenpiteitä, kuten ihmisoikeusloukkaukset – joihin
lasken kuuluvan myös vangittujen kidutuksen, näytösoikeudenkäynnit tuomioineen,
ihmisryhmiin kohdistuvan vainon – jollaista harjoitetaan Krimin niemimaalla
vainon kohdistuessa erityisesti Krimin tataareihin, summittaiset pidätykset,
ihmisoikeuksien rajoitukset – jollaista esiintyy miehitetyillä alueilla
Krimillä ja Donbasissa etc.
Miehitetyillä alueilla erilaisten
rajoittavien toimenpiteiden, summittaisten pidätysten, näytösoikeudenkäyntien
tarkoituksena on muodostaa pelonilmapiiri, jonka myötä ihmisten halukkuus
vastustaa miehitystoimenpiteitä vähenisi tai jopa loppuisi. Erilaisten
pidätysten ja usein tekaistujen todisteiden myötä synnytetään kuvaa ”kansanvihollisia” vastaan taistelusta,
tämän taistelun varjolla kansalaisoikeuksia rajoitetaan entisestään
pelonilmapiirin vähentäessä halukkuutta toimenpiteiden vastustamiselle. Nämä
”kansanviholliset” tai ”terroristit” harvoin ovat muuta kuin ihmisiä, jotka
peräävään kansalaisoikeuksiaan kyseenalaistaen Venäjän toimet miehitetyillä
alueilla. Eri ihmisoikeusaktivistien ja ryhmien mukaan pidätettyjen kidutus on
hyvin yleistä, ihmisoikeustilanne Venäjän miehittämällä Krimillä on huono. (1)
Konventionaalinen sota
Sotatoimien ensitahdit lyötiin
huhtikuun 12. 2014, jolloin talvella Venäjän GRU:sta* eronnut Igor ”Strelkov” Girkin miehineen aloitti operaation
Slovjansk-Kramatorsk -alueella ottaessaan haltuun kyseiset kaupungit. Tulevina
päivinä ja viikkoina vastaavia operaatioita – tai sellaisten yrityksiä –
nähtiin muuallakin Ukrainan itä- ja eteläalueilla. Edelleen käynnissä olevasta
sodasta on kirjoitettu minun ja muiden toimesta sen verran paljon, että tässä
kirjoituksessa ei ole perusteltua antaa konventionaaliselle sodalle huomattavaa
huomiota. Lukijoiden on kuitenkin syytä muistaa se, että Itä-Ukrainassa käydään
eräänlaista asemasotaa, jossa menehtyy ja haavoittuu sotilaita lähes päivittäin
ja jossa siviilit elävät sodan keskellä. Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien
osastojen, kuten kansalliskaarti, tappiot ovat määrällisesti rinnastettavissa
Suomen käymän jatkosodan asemasotavaiheen tappioihin.
Ilman Venäjän osuutta sota olisi loppunut
todennäköisesti ennen vuoden 2014 päättymistä Ukrainan voittoon – Itä-Ukrainan
miehitettyjen alueiden palauduttua sen hallintaan. Venäjä on toimittanut
alueelle runsaasti kalustoa, miehiä – joukossa vapaaehtoisten ohella myös
asevoimien ja muun turvallisuuskoneiston joukkoja, kuin myös ammuksia ja muuta
sodankäynnissä tarvittavaa varustusta, unohtamatta koulutusapua, rahoitusta,
tiedustelutietoa etc.
Itä-Ukrainan miehitettyjen
alueiden (ns. kansantasavallat) joukot on jaettu kahteen armeijakuntaan, 1. ja
2. armeijakuntaan, joilla on kalustoa seuraavasti. Taulukossa esitetyn kaluston
vahvuus on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Venäjällä sijaitsevien
Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa. Kumpikin
armeijakunta on Venäjän asevoimien upseerin komennossa, 1. armeijakunnan
komentajana toimii kenraalimajuri Aleksei
Zavizon, ja 2. armeijakunnan komentaja on kenraalimajuri Jevgeni Nikiforov.
1. ja 2. armeijakunnan kalusto. (2)
|
Tähän mennessä sodan
kokonaistappiot Ukrainan osalta nousevat noin 11 000 kuolleeseen
sotilaaseen ja siviiliin, heidän lisäksi Malaysia
Airlinesin lennon MH17 pudottamisessa kuoli 298 kolmansien maiden
kansalaista. Venäjän asevoimien ja vapaaehtoisten kokonaistappioista ei ole
tietoa, maan hallinto on tehnyt parhaansa salatakseen sodan inhimillisen
kärsimyksen laajuuden – jopa kymmeniä tuhansia Venäjän riveissä taistelleita on
kuollut tässä sodassa.
Informaatio ja propagandasota
Ukrainaan on ollut käynnissä
olevan sodan aikana hyvin voimakkaan informaatio ja propagandasodan kohteena,
jos olemme tarkkoja, tämä toiminta alkoi Venäjän taholta jo syystalvella 2013,
jolloin ukrainalaiset kokoontuivat Kiovan keskustaan ja alkoi Ukrainan
silloisen presidentti Viktor
Janukovytšin kauden päättänyt Euromaidan.
Venäläispropagandassa maalailtiin Euromaidanille osallistujista kuvaa, jonka
mukaan he olisivat fasisteja –
todellisuudessa äärioikeistolaisten ryhmien osuus oli marginaalinen, kuten Timo Hellenberg yhdessä Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) kanssa kirjoittamassa
kirjassa Silminnäkijät – Taistelu
Ukrainasta kertoo. Venäläispropaganda löi tuolloin itsensä läpi myös
lännessä, moni arvostettu läntinen media nielaisi tarinan fasisteista
Maidanilla, tämän valeuutisen kumoaminen on osoittautunut äärimmäisen
hankalaksi, koska yhä edelleen lännestä löytyy heitä, jotka levittävät –
tietoisesti – Venäjän välittämää disinformaatiota. Kuten Donetskissa asunut
ystäväni L totesi, muutuimme yhdessä yössä ystävistä vihollisiksi.
Toki tämä ”ystävyyskin” oli vain
näennäistä, se nimittäin oli tavattoman yksipuolista ystävyyttä, sellaista,
jossa oli elettävä Venäjän ehdoilla, Moskovaa miellyttäen – kuulostaako
tutulta?
Venäläispropagandan levittäjinä
on ollut merkittäviä valtio-omisteisiä yhtiöitä, kuten Russia Today, joka monikansallisena ja monella kielellä uutisoivana
on levittänyt häikäilemättä venäläispropagandaa globaalisti, aivan kuten on
tehnyt Sputnik Newskin. Toisessa
ääripäässä ovat sitten selkeät propagandistiset julkaisut, joista osa on
toiminut Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin – niidenkin rahoitus on
tullut Venäjältä. Tällainen toiseen ääripäähän kuulunut propagandatoimisto on
ollut suomalaisen Janus Putkosen
vetämä DONi News. Nyt näyttää siltä,
että DONi Newsin toiminta on – ainakin tällä erää – päättynyt, sen myötä Putkonen
on siirtynyt Luhanskiin. On hyvin todennäköistä, että DONi Newsin jättämän
aukon paikkaa jokin toinen – vastaavaan tarkoitukseen luotu –
propagandatoimisto, kuten vaikkapa DAN –
Donetsk News Agency, (3) jonka sijaintipaikkana näyttää olevan samainen alue
Donetskin keskustassa kuin DONi Newsilläkin oli.
Oma lukunsa venäläispropagandan
levittäjänä on sosiaalisen median huomattava rooli. Suomalainen tutkiva
toimittaja Jessikka Aro kirjoitti
laajan ja hyödyllisen katsauksen Venäjän trollitehtaasta, (4) tämän seurauksena
hän joutui hyvin voimakkaan häirintä- ja mustamaalauskamppajan kohteeksi, jonka
seurauksena käydään tällä hetkellä oikeutta. Kampanjan moottoreina voidaan
sanoa olleen – olevan – Venäjälle työskentelevä Johan Bäckman sekä MV-lehden perustaja Ilja Janitskin.
Venäjä hyödyntää edelleen
sosiaalista mediaa, kuten Facebookia
ja Twitteriä propagandan levittäjinä.
Propagandaa levittävät palkattujen trollien ja propagandistien ohella
hyödylliset idiootit sekä selkeästi ideologian sumentamin silmin maailmaa
katsovat henkilöt, joista osa toki on samalla hyödyllisiä idiootteja. Ukrainaan
tämä propaganda kohdistuu hyvin voimakkaasti, sen avulla pyritään heikentämään
Ukrainan ja sen läntisten tukijoiden liittoa, synnyttämään epäluottamusta
Ukrainaan kuin myös muokkaamaan kuvaa rintaman tapahtumista Ukrainalle
epäedulliseen suuntaan – viimeisimmän kohdan osalta disinformaation ja
valeuutisten korjaaminen vain on toivottoman hidasta, disinformaation
runsaudesta johtuen. Faktan tarkastus vie kohtuuttomasti aikaa.
Yksinkertaisimmillaan disinformaatio voi olla alla olevan kuvakollaasin
kaltaista.
@MauriceSchleepen levittää valeuutisia Ukrainan joukkojen siirroista. |
Yllä olevassa kuvakollaasissa
vasemmalla ”Maurice Schleepenin”
twiitti 3. elokuuta 2018, jossa kuvana kuva neljän vuoden takaa elokuulta 2014.
Todellisuudessa mitään joukkojen siirtoja ei ole käynnissä, kaikki on – jos ei
– mielikuvituksen tuotetta niin ylhäältä johdettua toimintaa. Schleepen ei
suinkaan ole ainoa, joka tällaiseen hyvin yksinkertaiseen harhaanjohtamiseen on
syyllistynyt (mainitsematta kertaakaan kyseessä olevan kuvituskuvan). Janus
Putkosen DONi News syyllistyi vastaavaan tavattoman usein, räikeimmillään
propagandaviestiä vahvistamassa käytettiin kuvia tapahtumista, joihin Venäjän
joukot olivat syyllistyneet.
Vasemmalla kaksi DONi Newsin
”uutista”, oikealla alkuperäinen kuva Mariupolista tammikuulta 2015, jolloin
venäläisjoukot tulittivat kaupunkia 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä –
iskussa kuoli noin 30 siviiliä yli sadan vammautuessa.
Venäjä painostaa Ukrainaan ja
pyrkii vaikuttamaan maan suhteisiin ulkovaltoihin myös seuraavan kaltaisilla
uutisilla ”На Украине готовят боевиков
для Майдана в Белоруссии” (Ukrainassa
valmistellaan militantteja Maidaniin Valko-Venäjällä). (4)
Venäjän äänen toistajia löytyy
länsimaista runsaasti, on lukematon joukko erilaisia verkkosivustoja, tai
näennäisiä ”uutistoimistoja” levittämässä propagandaa. Osa näistä on MV-lehden kaltaisia alt-right-ryhmiä tukevia sivustoja. Erästä tällaista
propagandauutista tarkasteli @DFRLab
artikkelissa ”Three thousand fake tanks”
– valeuutisen kolmesta tuhannesta tankista oli laskenut liikkeelle Janus
Putkonen. (6)
Osa näistä vale- ja
propagandauutisia välittävistä henkilöistä on toimissaan hyvin
häikäilemättömiä, voidaan sanoa, että hyvän maun ohella he rikkovat lakia
heittäen samalla varjon rehellisesti työtään tekevien toimittajien niskaan.
Britti Graham W. Phillips
työskentelee FSB:lle, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla työskennellessään hän
on ”toimittajana” esiintyen välittänyt informaatiota venäläisten johtamille
proxy-joukoille, osassa tapauksia videokuvaa on välitetty venäläisjoukoille
livenä. Yhdysvalloista kotoisin oleva, Phillipsin entinen kuvaaja, Patrick Lancaster on muun muassa
välittänyt maailmalle ”uutisia”, joiden mukaan hän on löytänyt kymmenittäin
MH17 uhrien jäänteitä sekä laatikoittain koneenosia putoamisalueelta, @GlasnostGone eli Alex King
on tehnyt runsaasti työtä paljastaessaan Lancasterin toiminnan. (7) King
on toimittanut käyttämänsä aineiston MH17 pudottamista tutkiville
alankomaalaisviranomaisille.
Sisäisen epävakauden synnyttäminen
Nämä toimet voidaan osin laskea
kuuluvaksi Ukrainaan kohdistettujen hybridisodan toimien kanssa samaan
kategoriaan. Sen lisäksi, että Venäjä on yrittänyt lähettää Itä-Ukrainan
miehitetyiltä alueilta sabotaasiryhmiä demarkaatiolinjan yli Ukrainan
hallinnoimille, Venäjä pyrkii soluttamaan Ukrainaan pakolaisten ja
paluumuuttajien joukossa provokaattoreita sekä kollaboraattoreita, joiden
tehtävänä on horjuttaa yhteiskunnallisia rakenteita sekä synnyttää
paikallisesti jännitteitä erilaisten ryhmien välille. Eräissä tapauksissa
jännitteitä pyritään synnyttämään eri kansallisuuksien välille, tai eri
valtioiden, kuten puolalaisten ja ukrainalaisten ja sen myötä Puolan ja
Ukrainan välille.
Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU
on hajottanut tämän vuoden kevään ja kesän kuluessa useita ryhmiä, joiden
tarkoituksena oli provosoida ja synnyttää yhteenottoja eri ryhmien välille. Eräiden
ryhmien tarkoituksena on ollut pienimuotoisten terrori-iskujen tekeminen, kuten
”Harkovan vastarintaliike” (”Харьковское движение сопротивления”) tapauksessa.
Ryhmän tarkoituksena oli tehdä terrori-iskuja Harkovan alueella, ensimmäiseksi
kohteeksi oli valikoitunut UPA:n
taistelijoille pystytetty muistomerkki. Vastaavasti Tšernihivissä SBU on
hajottanut ryhmän, joka vandalisoi synagogia ja suoritti hyökkäyksiä
uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia vastaan. Viranomaiset pidättivät myös
ryhmän organisaattorina toimineen Ukrainan kansalaisen, joka oli kotoisin maan
eteläosista. Pidätyksen yhteydessä löytynyt kirjallinen materiaali oli
toimitettu ryhmälle Venäjältä.
Ukrainalaislähteiden mukaan
Venäjän valtio etsii järjestelmällisesti henkilöitä operaattoreikseen. Heidän
kautta Venäjää pyrkii synnyttämään Ukrainaan konflikteja sekä ruokkimaan
vihamielisyyttä eri väestö- ja uskonnollisten ryhmien välille.
Sisäistä epävakautta yritetään
lisätä myös erilaisten attentaattien ja palkkamurhien, tai niiden yritysten
myötä. Osa näistä toimista on selkeästi osa Venäjän Ukrainaan kohdistamaa
sodankäyntiä/ hybridisotaa. Ukrainan kohdalla, koska maa on de facto sodassa Venäjän kanssa, ei
välttämättä ole tarkoituksenmukaista erotella hybridisotaa, vastaavasti Suomen
kohdalla on tarkoituksenmukaista puhua hybridisodasta silloin kun sellaista
meihin kohdistetaan.
Miehitys
Venäjä miehittää Ukrainalle
kuuluvaa Krimin niemimaata kuin myös osia Itä-Ukrainan Donbasin alueesta.
Miehitys sinänsä on Ukrainaan kohdistuva aggressio, samalla miehitettyjen
alueiden kautta on mahdollista vaikuttaa Ukrainaan – niiden kautta Venäjä
pyrkii lähettämään kollaboraattoreita ja terroristeja Ukrainaan. Itsessään
miehitys vaikuttaa alueen asukkaisiin, sen myötä yli miljoona Itä-Ukrainassa
asunutta on joutunut jättämään kotiseutunsa – Krimin niemimaalta kymmeniä
tuhansia on paennut jatkuvaa ja organisoitua vainoa, joka kohdistuu Venäjän
miehitysvallan vastustajiin sekä – erityisesti – Krimin tataareihin.
Itä-Ukrainan miehitetyillä
alueilla terveydenhuolto on paikoin romahtamaisillaan, tai romahtanut. Alueella
kytee HIV-epidemia, lääkäreitä ja lääkkeitä on aivan liian vähän.
Harvemmin läntisissä medioissa on
kuitenkaan kiinnitetty huomiota siihen, että sodan ja miehityksen aikana Venäjä
on siirtänyt miehittämilleen alueille kenties jopa tuhansia etnisesti
venäläisiä. Donetskista saamieni tietojen mukaan alueelle on muuttanut
lukemattomia henkilöitä ja perheitä pakotettuna tahi painostettuna, muuttaneet
ovat Venäjällä kuuluneet yhteiskunnan pohjasakkaan osan ollessa kodittomia.
Miehitettyyn Donetskiin muuttamista on motivoinut lupaukset asunnosta, (joka on
usein takavarikoitu todellisilta omistajilta). Mitä tapahtuu miehityksen
päätyttyä? Ymmärtääkö länsi sitä, että nämä alueelle muuttaneet eivät
välttämättä voi sinne jäädä alueiden siirryttyä takaisin Ukrainan haltuun, että
asuntojen omistajat haluavat kotinsa takaisin? Ei ole Ukrainan velvollisuus
kantaa tätä taakkaa, ryhtyä joku päivä elättämään heitä.
Hybridisota (& kybersota)
Osa edellä mainituista
toimenpiteistä on sellaisia toimia, jotka esim. Suomeen kohdistettuna ovat hybridisotaa – Suomessa tosin puhuttaisi
hybridivaikuttamisesta, koska kynnys
sanan sota käytölle on niin korkea.
Venäjän hybridisodan toimina
voidaan pitää erinäisiä palkkamurhia, Adam Osmaev yritettiin murhata Kiovassa kesäkuussa 2017 – hänen vaimonsa Amina Okueva kuoli attentaatissa
lokakuun viimeisenä päivänä 2017. Toimittaja Arkadi Babtšenkon lavastetun murhan eräänä tarkoituksena oli
paljastaa venäläisten organisoimia salamurhia, sen avulla saatiin myös haltuun
ns. tappolista. SBU:n valmistelemaa
operaatiota on kritisoitu runsaasti länsimaissa, samalla ei kuitenkaan ole
ymmärretty sitä, että Ukraina on laaja-alaisen hyökkäyksen kohteena – maa
taistelee usealla rintamalla hyökkääjää vastaan, jolloin on turvauduttava
epämiellyttäviin keinoihin vihollisen torjumiseksi.
SBU:n suorittamien operaatioiden
perusteella voidaan myös päätellä, että Venäjä valmistelee operaatioita, joilla
pyritään vaikuttamaan Ukrainassa pidettäviin presidentinvaaleihin. Venäjä
pyrkii käyttämään hyviksi havaitsemiaan keinoja vaikuttamisoperaatioissa. Sodan
ja Krimin miehityksen myötä näkyvä vaikuttaminen tuskin tuottaa vastaavaa
tulosta kuin aiemmin. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Venäjä tuki hyvin
näkyvästi Viktor Janukovytšia. Janukovytš julistettiin ensin vaalien toisen
kierroksen voittajaksi, mutta 3. joulukuuta 2004 Ukrainan korkein oikeus
mitätöi tuloksen ilmenneiden väärinkäytösten vuoksi. Toinen kierros uusittiin
26. joulukuuta, 2. kierroksen voitti oppositionehdokas Viktor Juštšhenko.
Osa Venäjän toimista esim.
Suomeen kohdistettuna täyttäisi selkeästi hybridisodan tunnusmerkit, Ukrainassa
ne ovat osa Venäjän sotatoimia ja vaikuttamista – keinoja synnyttää epävakautta
ja horjuttaa alueiden taloutta. Tällaisena toimenpiteenä voidaan pitää Venäjän
harjoittamaa laivojen pysäyttelyä ja tarkastamista Asovanmerellä,
kansainvälisillä merialueilla ja paikoin Ukrainan aluevesillä tai aivan niiden
tuntumassa. Hromadske international kysyykin
– “Is Russia Annexing The Azov Sea?” Venäjän
ilmeisenä tarkoituksena on pysäytysten avulla vaikeuttaa (tehdä lopulta mahdottomaksi)
ukrainalaisten Mariupolin ja Berdjanskin satamien käytön. Kansainvälisen
yhteisön hidas reagointi vastaavasti osoittaa sen kuinka hankala tällaisessa
tapauksessa on löytää nopeaa ja tehokasta vastatoimenpidettä – näyttää siltä,
ettei ole halua kiristää pakotteita niin paljon, että Venäjä lopettaa tällaiset
laittomat toimet.
Venäjä on kohdistanut Ukrainaan
sodan kuluessa lukuisia kyberoperaatioita, iskuja, viimekesäinen Petya- ja NotPetya-haittaohjelma oli – globaalista leviämisestään huolimatta
– suunnattu erityisesti Ukrainaa vastaan. Ukrainan sähköntuotantoa ja
siirtoverkkoa vastaan on myös isketty useamman kerran. Kyberhyökkäysten ohella
Venäjän valtiolle työskentelevät ryhmät, kuten Fancy Bear ja Cozy Bear,
ovat olleet toteuttamassa muunlaisia iskuja sekä olleet hakkerointiyritysten
taustalla.
Viime vuoden toukokuussa Ukraina kielsi venäläisen sosiaalisenmedian (Vkontakte
ja Odnoklassniki) käytön – pyrkien
ainakin rajoittamaan sitä, samalla kiellettiin venäläisen sähköpostiohjelma Mail.ru:n sekä venäläisen
kyberturvallisuusyhtiö Kasperskyn
ohjelmien käyttö. Tällaista operaatiota voidaan jossain määrin pitää hybridi- että
propagandasodan vastaisena toimenpiteenä.
Kiellettyjen venäläisomisteisten palveluiden logot. |
Tämä on lyhyt yhteenveto Venäjän
Ukrainaan kohdistamista toimenpiteistä alkaen voimankäytöstä ts.
hyökkäyssodasta ja miehityksestä ja päätyen propagandasodan kautta muuhun
yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Jokaisesta erillisestä aihealueesta olisi
syytä laatia seikkaperäisempi – syvällisempi – kirjoitus, jossa olisi
mahdollista tarkastella tapahtumia olennaisesti tarkemmin pohtien niiden
kokonaisvaikutusta sekä Venäjän että sen tukijoiden roolia niissä. Oma
ymmärrykseni etenkin kybersodankäynnin ulottuvuuksista on valitettavan
rajallinen, joten jo osin siitä syystä johtuen, tässä kirjoituksessa se sai
marginaalisen huomion verrattuna sillä – laajamittaisen hyökkäyksen myötä –
synnytettyyn vaurioon/ vahinkoon.
Marko
*: GRU – tiedustelupäähallinto on
Venäjän federaation asevoimien sotilastiedustelun keskuselin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.