torstai 8. heinäkuuta 2021

Satelliittikuvia Venäjän suorittamista joukkojen siirroista Opukin niemeltä sekä muualta miehitetyltä Krimiltä

 

Kesäkuun lopun blogissa julkaisin muutamia satelliittikuvia, jotka omalta osaltaan täydensivät aiempia havaintoja Venäjän asevoimien joukkojen siirroista miehitetylle Krimin niemimaalle ja niemimaan alueella. Tässä lyhyessä katsauksessa palaan teemaan Opukin harjoitus- ja ampuma-alueelta ja muualta miehitetyltä Krimin niemimaalta otettujen satelliittikuvien ja havaintojen myötä. Aloitetaan kuitenkin kuvakaappauksella tänä keväänä Opukin harjoitus- ja ampuma-alueelta kuvatulta videolta.

Опук, Крым – Opuk, miehitetty Krimin niemimaa. (1)















Alla yleiskuva Opukin harjoitus- ja ampuma-alueesta Kertšin niemimaalla, miehitetyn Krimin niemimaan itäosassa. Kuva on julkaistu alun perin ainakin Radio Free Europen artikkelissa ”Satellite Images Show Military Buildup In Russia, Ukraine”. (2)











Seuraavaksi muutama kuva lisää Opukin harjoitus- ja ampuma-alueelta. Kuva-aineisto on alun perin hankittu DigitalGloben kautta, kuvien päiväyksen ollessa 15. huhtikuuta 2021.
















Yllä olevien kuvakoosteiden upotuskuvat alla:




































Julkaistuissa satelliittikuvissa näkyy vain osa laajasta harjoitusalueesta ja alueelle kootusta kalustosta sekä materiaalista. Huhtikuun 15. päivään mennessä, jolloin joukkojen keskitys harjoitusalueille oli vielä osittain  kesken, Opukin harjoitus- ja ampuma-alueelle oli kalustoa ja materiaalia seuraavasti:

120 taistelupanssarivaunua, 52 raketinheitintä (Tornado-S ja BM-21 Grad), 230 rynnäkkövaunua, 120 miehistönkuljetusajoneuvoa, 65 erilaista panssarihaupitsia (2S19 MSTA-S, 2S3 Akatsija, 2S5 Giatsint-S ja 2S7 Pion), 4 kappaletta 9K317 Buk-M2 ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä ja 8 kappaletta Pantsir-S1 ilmatorjuntajärjestelmiä sekä 1700 erilaista sotilasajoneuvoa, joka lukumäärä pitää sisällään myös pioneeri- ja raivauskalustoa sekä muuta ilmatorjuntakalustoa, kuten neljä 2K22 Tunguska ilmatorjuntajärjestelmän 2S6 tela-alustaa (jollaiseen tykki-ohjus-järjestelmä on sijoitettu) ja kenttäsairaalan. Onpa kuvissa kaksi Mil Mi-28 taisteluhelikopteriakin.

Opukin harjoitus- ja ampuma-alue sijaitsee Krimin niemimaan itäosissa, Kertšin niemimaalla noin 50 km Kertšin kaupungista lounaaseen.

Kesäkuun puolivälissä (14.6.2021) julkaistujen SAR-kuvien perusteella Opukin harjoittelu- ja ampuma-alueella oli edelleen huomattavasti tavanomaista enemmän kalustoa. (3) Arvioiden mukaan alueelle on siirretty lisää panssarikalustoa kesäkuun alun ja puolenvälin välillä.

 

Donuzlav järven alue

Venäjä on miehityksen jälkeen ottanut uudelleen käyttöön entisiä tukikohta-alueita Krimin niemimaalla, osaa on miehitysvuosien kuluessa uudisrakennettu runsaasti. Vuoden 2019 alkupuolella Venäjä aloitti vanhojen rakennusten ja hallien purkutyöt Donuzlav järven etelärannalla sijaitsevan Novoozernen koillispuolella. Purkutöitä seurasivat mittavat perustus- ja rakennustyöt, sittemmin alueelle on pystytetty varasto- ja huoltohalleja kalustolle. Alue on otettu osittaiseen käyttöön viime vuonna (v. 2020) rakennus- ja laajennustöiden alueella kuitenkin jatkuessa. Havaintojen mukaan varasto- ja varikkoalueelle on sijoitettu runsaasti erilaisia sotilasajoneuvoja ja muuta kalustoa, kuten kenttätykkejä.

Donuzlav järven alue.








Novoozernesta taajamasta lounaaseen (n. 6,8 km) sijaitsevalle Donuzlavin tukikohta-alueelle sijoitettiin keväällä, osana valmiusharjoitusta, Venäjän asevoimien joukkoja, joiden kalustoon kuului 152 mm 2A65 Msta-B kanuunahaupitseja sekä 9K33 Osa lähi-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ajoneuvoalustoja. Valmiusharjoitukseen osallistuneista joukoista, ainakin Ingušiaan sijoitetun 291. tykistöprikaatin miehistöä ja kalustoa siirrettiin miehitetylle Krimin niemimaalle ja eräässä vaiheessa osia prikaatista oli moottorimarssilla niemimaalla kohti länttä, mutta koska kyseisten hektisten viikkojen kuluessa Venäjä siirsi niin paljon joukko-osastoja miehittämälleen niemimaalle, ja useiden kalustoon kuului myös vedettävää tykistöä, joten on mahdotonta ehdottomalla varmuudella sanoa, että kyseisen prikaatin osia siirrettiin alueelle.

Venäjän eteläiseen sotilaspiiriin kuuluvan 291. tykistöprikaati kalustoa ja miehiä on osallistunut Venäjän operaatioihin Ukrainalta miehitetyillä alueilla, myös sotatoimiin Itä-Ukrainassa, (4) mikä on hyvä pitää mielessä, kun kyseisen prikaatin kalustoa ja miehiä on liikkeellä.

 

Elektronisen sodankäynnin kalustoa Sevastopolin kupeessa, ynnä muita havaintoja 










Sevastopolin eteläosiin, alueelle jolta satelliittikuva on, on sijoitettu pysyvästi Venäjän maavoimien 475. erillinen elektronisen sodankäynnin yksikkö (sotilasyksikkö 60135), jonka varustukseen kuuluu myös satelliittikuvassa havaittua kalustoa, kuten Murmansk-BN elektronisen sodankäynnin järjestelmiä, R-330Zh Zhitel elektronisen sodankäynnin järjestelmiä (esim. GSM-häirintä), R-934 BMV häirintäjärjestelmiä sekä RB-531B Infauna yksiköitä, REB 1RL257 Krasukha-4 yksiköitä ja esim. GSM-häirintään käytettäviä RB-341V Leer-3 elektronisen sodankäynnin järjestelmän yksiköitä. (5)

Osakuva Angarskij'n ampuma- ja harjoitusalueesta, 15.4.2021.










Angarskij’n ammunta- ja harjoittelualue sijaitsee Perevalnen kupeessa, jossa sijaitsee 126. erillisen rannikkopuolustusprikaatin esikunta ja tukikohta, kyseinen prikaati kuuluu Venäjän, miehittämälleen Krimin niemimaalle perustamaan 22. armeijakuntaan, ja raporttien mukaan se on nykyään varustettu kuin mekanisoitu jalkaväkiprikaati. Myös Perevalnen tukikohtaa on laajennettu runsaasti Venäjän suorittaman miehityksen jälkeen, alueelle on rakennettu kymmeniä uusia halleja ja muita rakennuksia.

Angarskij’n ammunta- ja harjoitusalueelle oli sijoitettu huhtikuun 15. päivään mennessä yhteensä – alueelle saapui vielä tämänkin jälkeen kalustoa:

68 taistelupanssarivaunua, 301 maahanlaskujoukkojen käyttämää rynnäkkövaunua, 49 muuta rynnäkkövaunua, 24 raivaus- ja pioneerivaunua, 687 muuta sotilasajoneuvoa sekä yli 450 telttaa ja yli sata naamioitua kohdetta.

Tiedot on koottu DigitalGloben kautta hankituista satelliittikuvista.


Krimillä sijaitsevan Pervomaisken kylän alueelle majoittui myös Venäjän asevoimien joukkoja, kyseessä ei ole samalla tapaa merkittävästä ja mittavasta joukkojen keskittymästä, jollaisia tuolloin nähtiin esim. Opukin, Angarskij’n tai Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitsevan Džankoin alueilla. Huhtikuun 15. päivä Pervomaisken alueella oli satelliittikuvan perusteella –

78 rynnäkkövaunua, joiden joukossa maahanlaskujoukkojen käyttämiä BMD-tyyppisiä rynnäkkövaunuja sekä 53 muuta sotilasajoneuvoa ja 68 telttaa sekä 4 naamioitua kohdetta.

Pervomaisken kylän alue, 15.4.2021.










Alla Sevastopolin ja Angarskij’n sekä Pervomaisken alueet Venäjän miehittämän Krimin niemimaan eteläosissa.









Saatavilla olevien tietojen perusteella voimme sanoa, että lupauksistaan huolimatta Venäjä ei ole, tähän mennessä, vetänyt takaisin kaikkia Ukrainan rajojen tuntumaan ja Ukrainalta miehittämilleen alueille keväällä sijoittamiaan joukkoja. Venäjällä Voronežin eteläpuolella sijaitsevalle Pogonovon harjoitusalueelle siirretyistä joukoista ainakin 41. armeijaan kuuluvat joukot jättivät harjoituksen päätyttyä aseensa ja kalustonsa alueelle; miehitetyllä Krimin niemimaalla Opukin alueella on edelleen tavanomaista enemmän joukkoja; Novoozernen alueelle on varastoitu runsaasti kalustoa; Venäjä jatkaa edelleen miehittämänsä Krimin niemimaan militarisointia, mukaan lukien sellaisten tukikohtien ja varastojen modernisointia, joihin voidaan uudelleen sijoittaa ydinaseita. (6 ja 7)

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1388320121991663618 

2. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-military-buildup-satellite-images/31214867.html 

3. https://twitter.com/The_Lookout_N/status/1404380920682004486 

4. https://informnapalm.org/en/jun09-291-brigade-donbas/ 

5. http://milkavkaz.com/index.php/voorujonnie-cili-racii/vmf/chf 

6. https://www.ukrinform.net/rubric-defense/3275996-russia-deploys-potential-nuclear-delivery-vehicles-in-occupied-crimea.html 

7. https://informnapalm.org/en/russia-s-plans-nuclear-weapons-crimea/ 

Lähteinä käytetty myös DigitalGloben kautta hankituista satelliittikuvista koottuja tiedostoja.

*: Venäjä siirsi keväällä joukkojaan Ukrainalta miehitetyille alueille – osa joukkojen siirroista todennettavissa siviilikäyttöön tarkoitetuista satelliittikuvista. 


lauantai 3. heinäkuuta 2021

Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin – uskonnollisesta fundamentalismista äärioikeiston ”kaupunkilaiskanaviin”

 

Kirjoitellessani viime syksynä blogimuotoista katsaustani suomalaisista disinformaatio- ja propagandasivustoista en osannut ennakoida muutamien kansainvälisten disinformaatiotrendien – kuten koronadenialismi sekä vaalivilppisyytökset – rantautuvan näinkin suurella voimalla Suomeen, vaikka suunta oli jo nähtävillä viime syksynä. Trendien voimistumisen taustalta löytyy edelleen jatkuva koronavirusepidemia, vastaavasti kuntavaalien siirto toi uutta puhtia vaalivilppisyytöksiin, jota voimisti omalta osaltaan Johan Bäckmanin ja eräiden puolueaktivistien, kuten perussuomalaisten Ossi Tiihosen toiminta. Emme myöskään voi unohtaa eräiden – aiempien saavutustensa tähden – arvostusta saaneiden yhteiskunnallisten vaikuttajien, kuten Tuomas Malinen toimintaa ja lausuntoja, joihin kuuluu esiintymisiä salaliittoteorioita viljelevien qanonistien kanssa ynnä perusteettomia vaalivilppiväitösten esittämisiä. (1)

Aika tällaiselle myrkylliselle ja yhteiskuntaa hajottavalle aktivismin muodolle on otollinen edellä mainittujen syiden ohella Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaa seuranneiden myrskyisten tapahtumien kiihottamana, joihin liittyi olennaiselta osin Donald Trumpin perusteettomat väitteet vaalien varastamisesta ja väitteitä seurannut, Trumpin kannattajakuntaan kuuluneiden salaliittoteoreetikoiden sekä äärioikeistolaisten ekstremistien suorittama Capitolin valtaus,* jota liikehdintää on myös yritetty plagioida Suomeen. Tässä yhteydessä on hyvä mainita Alfa Studion (Alfa TV) vastuuton toiminta, heidän kutsuessa tammikuussa ohjelmaansa Jarmo Ekmanin, joka esiteltiin QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana, jolloin ohjelman katsojia johdettiin harhaan luomalla kuva vapaasta toimittajasta, joka on perehtynyt salaliittoteoriaan, kun totuus on vallan toinen. Ekman on itsensä esitellyt henkilönä, joka lanseerasi QAnon-salaliittoteorian ilmiönä Suomeen. Häntä ei siis voida pitää ”QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana” vaan hän on QAnon-salaliittoteoreetikko/-aktivisti.

Päättelin ja ehkäpä toivoinkin Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen tilanteen rauhoittuvan, että Trumpin tappion myötä hänen toiminnasta energiaa saavat ryhmät ensin Yhdysvalloissa ja sen myötä muuallakin  hiipuisivat, kunnes jäljellä olisi enää yksittäisiä toimijoita tai pienryhmiä, jotka eivät enää Suomessakaan muodostaisi merkittävää uhkaa yhteiskuntarauhalle. Maailma ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, Trumpin tappiosta ei seurannut merkittävää toiminnan hiipumista, johtuen osaltaan hänen varjosta republikaanien yllä kuin myös edelleen jatkuvasta koronavirusepidemiasta, joka ruokkii monella tapaa salaliittoteoreetikoita kuin myös laita- ja äärioikeistoa, mikä näkyy runsaana disinformaatiojulkaisuiden ja kanavien toimintana ynnä hiukan outoina ”liittoumina”, jollaisia on Suomessa nähty koronadenialistien joukossa, jolloin esim. äärioikeisto ja vaihtoehtohoitoja tarjoavat tahot ovat löytäneet toisensa.

Viime syksyyn ja edelliseen katsaukseen verrattuna Suomessa tietyt teemat ovat korostuneet disinformaation ja propagandan levittäjillä. Näiden propagandistien ja valeuutisten levittäjien viestintää hallitsevat koronadenialismi siihen liittyvine juonteineen (hallituksen vastaisuus ja etenkin naisministereihin kohdistuva viha) sekä vaalivilppisyytökset, joilla tosin on pidempi historia, Johan Bäckmanin viritellessä moisia syytöksiä jo vuoden 2019 eduskuntavaalien aikoihin. Kevään 2019 vaaleihin verrattuna, tällä kertaa vaalivilppisyytöksiin yhtyi merkittävästi suurempi (ja vaikutusvaltaisempi) joukko ihmisiä tarinan levitessä salaliittoteoreetikoiden ja laitaoikeiston suosimilla alustoilla suhteellisen laajalle. Yhteiskunnallisesti näkyvimpiä ja samalla merkittävimpiä ovat Bäckmanin syytösten ohella Ossi Tiihosen oma kampanjointi (2) sekä Tuomas Malisen hyvin kyseenalaiset, ja perusteettomat, ulostulot.

Ennen uppoutumista syvemmälle aihepiiriin, kuva, johon olen poiminut eräitä tällä hetkellä toimivista vasta-, vale- ja vihamedioista, tai tilejä, joita käytetään disinformaation tahi ideologisen materiaalin levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Näitä samoja ”medioita” ynnä tilejä käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä erilaisten herjaus-, viha- ja vainokampanjoiden alustoina tai ne ovat aktiivisia operaattoreita tällaisissa kampanjoissa. Lukijan on jo hyvä tässä vaiheessa tietää se, että kuvaan on päätynyt vain osa tämän sortin toimijoista.

Kuvassa suomalaisia vasta-, valemedioita sekä disinformaatiokanavia.
















Voimme käyttää kuvaa perustana pohjana, jota hyödyntää uppoutuessamme entistä syvemmälle aiheeseen ja uppoutumisen aloitan Toimittajaliitosta, jota voi pitää eräiden vastamedioiden ja yksittäisten bloggaajien taustavoimana, (toki tällä ns. Toimittajaliitolla voi olla muitakin tavoitteita ja päämääriä kuin toimia näennäisenä kokoavana voimana).

Toimittajaliitto näki virallisesti päivänvalon marras-joulukuussa 2019, kirjoitin ensihavainnoista 19. joulukuuta 2019 blogiin ”Vastamedioista pseudotoimittajien ’toimittajaliittoon’.” (Kirjoitin nimen tuolloin tarkoituksellisesti pienellä).

Toimittajaliiton taustalla olevan yhdistyksen (Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry) historia on kuitenkin pidempi. Se on rekisteröity joulukuussa 2016 ja tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pispalan Radion perustaja, disinformatiivisia Venäjä uutisia levittäneeseen Love FM -radiokanavaan yhdistetty, Pasi Komsi, varapuheenjohtajana Komsin yhteistyökumppanina toiminut parkanolainen Kauko Kallioniemi ja sihteerinä eräs kohudosentti – Johan Bäckman. Edellä luetelluista henkilöistä yhdelläkään ei ole näkyvää roolia Toimittajaliitossa (ja sen taustayhdistyksessä). Toimittajaliiton taustalla olevan yhdistyksen puheenjohtaja on, useista vastamedioista tuttu, Juha Korhonen; varapuheenjohtajana toimii Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen; sihteerinä DONi Newsissä työskennellyt, Ukrainan sanktioima Kristallipuolueen kuntavaaliehdokas Jarmo Ekman. On kuitenkin hyvä tiedostaa se, että vaikka Johan Bäckmanilla ei ole näkyvää roolia Toimittajaliitossa, on hän useiden eri lähteiden mukaan toiminnassa mukana tuottaen aktiivisesti materiaalia yhdistyksen verkkosivuille. En uhraa tämän enempää aikaa ja tilaa Toimittajaliitolle, suosittelen kuitenkin lukemaan Rysky Riiheläisen tammikuussa 2020 kirjoittaman viiltävän analyysin: ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”.

Toimittajaliitosta on loogista siirtyä Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden seuraajaan, miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen toimittelemaan Uuteen MV-lehteen, samalla tulemme huomioimaan muutkin Janus Putkosen julkaisut. Putkosen alaisuudessa MV-lehti on muokkautunut verrattuna siihen, mitä se oli Janitskinin ohjauksessa, ei suinkaan laadukkaampaan vaan aiempaa selkeämmin propagandistisempaan suuntaan. Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta julkaisua toimitteleva Putkonen tuottaa huomattavasti enemmän Kreml-mielistä propagandaa ja disinformaatiota, jollaisen tuottamisesta ja toimittamisesta hänelle on kertynyt runsaasti kokemusta viime vuosina työskennellessään propagandasoturina Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla.

Työskennellessään DONi Newsissä Putkonen solmi suhteita lukuisiin Kreml-mielisiin propagandisteihin, joista eräiden kanssa hän on edelleen jonkin asteisessa yhteistyössä jakaessaan eteenpäin näiden henkilöiden, kuten Max van der Werffin ja Patrick Lancasterin, tuottamia valeuutisia ynnä disinformatiivisia katsauksia. Uuden MV-lehden rahoituskuvioita ei ole juurikaan avattu yleisölle, huomioiden toimituksellisen sijainnin miehitetyssä Luhanskissa sekä Putkosen yhteydet Venäjälle (DONi News toimi myös ruplarahoituksella), enpä sulkisi pois sitäkään, etteikö Putkoselle kanavoituisi taloudellista tukea myös Venäjältä.

Kuvakollaasin oikeassa alanurkassa on musta suunnikas, jossa on joukko erilaisia medioita, joita yhdistää Janus Putkonen, alla olevassa kuvakaappauksessa Putkosen twitter-tililtä kyseiset ”mediat” on selkeämmin erotettavissa. 













Suomalaisille tutumpia ovat UMV eli Uusi-MV-lehti sekä Uusi Verkkomedia, osa on vastaavasti sisällöltään suunnattu englannin kieliselle väestölle ollen kuitenkin sisällöltään väritettyjä ja disinformatiivisia. Mainland ja ForSided ovat ”patrioottista” sisältöä tarjoavia julkaisuja – patrioottisia lainausmerkeissä siksi, koska sisällössä näytetään käytetyn vahvaa Venäjän-trikolorin valko-sini-puna-väriä.

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin, julkaisuna se oli pidemmän aikaa ”telakalla” jokunen vuosi sitten, kunnes toimituksellisesti aktivoitui uudelleen edellisten eduskuntavaalien alla (vuoden 2018 puolella). On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun 2018 alkupuolella oli sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa. Aktivoitumista voi myös osaltaan selittää kevään 2019 vaalirypäs Suomessa (eduskuntavaalit ja eurovaalit). Eduskuntavaalien ja eurovaalien jälkeen kuin myös viime vuonna julkaisutahti Vastavalkeassa oli varsin tiivis. Muutamaa kirjoitusta lukuun ottamatta tämän vuoden puolella Vastavalkean sivuilla ei ole nähty merkittävää aktiivisuutta – harvojen julkaisuiden ollessa edelleen hyvin länsivastaisia ja yksipuolisia – polarisoivia.

Ulkoasultaan Vastavalkea on uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut demareiden Mikko Elo, joista jälkimmäinen on toiminut katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä ja vainoamisessa useampaankin otteeseen. Kirjoittajien joukossa on ollut myös laitaoikeiston ajattelijoita, kuten perussuomalaisten Olli Kotro sekä Sakari Linden, jonka viimeisimmästä julkaisusta on tosin vierähtänyt useampi vuosi.

Laiton lehti? on laitaoikeistoon kuuluvan, kansankiihottajana vaaleissakin tunnetuksi tulleen, Marco de Wit’in perustama julkaisu. Luonteeltaan ja idealtaan sitä voi verrata alkuperäiseen, Ilja Janitskinin perustamaan, MV-lehteen, joskin toimituksellisesti se on, jos mahdollista olennaisesti kömpelömpi kuin esikuvansa. Julkaisua on kenties parempi kutsua ”köyhänmiehen MV-lehdeksi”. Julkaisun sisältöä kuvaa parhaiten kirjainyhdistelmä – VMP! Sisällöltään Laiton lehti? on roskaa, vastenmielisiä meemejä ja kampanjointia poliiseja, toimittajia ja kansalaisaktivisteja vastaan jne. jne. Taannoin Pirkanmaan käräjäoikeus langetti de Witille ehdollista vankeutta 13 kunnianloukkauksesta, kahdesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja yhdestä uskonrauhan rikkomisesta.  (3) Tuomiot eivät ole lainvoimaisia.

Marco de Wit nousi otsikoihin Eurooppaa kohdanneen pakolaiskriisin myötä, perustettuaan Mario Argentan kanssa Suomi Ensin -liikkeen. Liike hajosi kahtia sisäisten erimielisyyksien seurauksena, de Wit kannattajineen perusti Suomen Kansa Ensin -liikkeen, joka myöhemmin rekisteröitiin puolueeksi ja jonka johdossa de Wit jonkin aikaa oli.  de Wit teki aiemmin hyvinkin tiivistä yhteistyötä suomalaisten Venäjä-operaattoreiden kanssa, osallistuen muun muassa ensimmäiseen Suomesta miehitetyn Itä-Ukrainan puolelle järjestettyyn propagandamatkaan, haastatellen matkalla Janus Putkosta. Sittemmin de Wit on, ainakin lausuntojen perusteella, tehnyt pesäeroa Putkosen toimittelemaan Uuteen MV-lehteen, jota hän pitää liiankin putinistisena. Oman arvioni mukaan de Wit on painumassa marginaalin marginaaliin riitauduttuaan niin monen tahon kanssa.

Nykysuomi (eli NS) kuuluu myös niihin medioihin, joilla on tiivis yhteys suomalaiseen laita- ja äärioikeistoon. Sen päätoimittajana on edelleen salaliittoteoreetikoiden ja äärioikeiston suosiman Tokentuben perustaja Juha Korhonen (Toimittajaliiton pj.).

Tätä nykyä NS:n ”uutisvirrassa” positiivista huomiota annetaan koronadenialisteille ynnä rokotusvastaisille henkilöille ja ryhmille, myös muut hallitusta vastustavat toimet saavat positiivista huomiota sivulla. Aiemmin vastaavaa huomiota saivat äärioikeistolaiset ja maahanmuuttovastaiset Soldiers of Odin -liike sekä Vastarintaliike ynnä näiden liikkeiden harjoittama aktivismi. Aikoinaan Nykysuomi järjesti äänestyksen hyväntekeväisyysjärjestöistä, joille lukija olisi valmis tekemään rahalahjoituksen. Äänestyksessä eräänä vaihtoehtona oli myös ”kansallismielinen”, Vastarintaliikkeen jäsenistölle tuttu, Suomalaisapu. Kyseinen äänestys vaihtoehtoineen huomioitiin myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivulla.

Ennen Juha Korhosta Nykysuomen päätoimittaja oli Petri Perta, joka on Järvenpään perussuomalaisten jäsen ja valittiin uuteen valtuustoon kuntavaaleissa 105 äänellä. (4) Hänen CV:stä löytyy myös maininta työskentelystä Arto Luukkasen eduskuntavaalien kampanjapäällikkönä.

Korhosen nimen tullessa mainittua, on hyvä nostaa esille hänen muitakin projekteja. Kirjoituksessa edellä mainittujen aktiviteettien ja Toimittajaliiton puheenjohtajan tehtävien ohella Korhonen on ehtinyt työntää lusikkansa moneen soppaan, kuten toimia MV-lehden päätoimittelijana Ilja Janitskinin syöpähoitojen aikana, työstää AD-nettiradiota ja epämääräistä, ulkoasultaan erehdyttävästi Facebookia muistuttavaa AD-yhteisöä. Journalisti-lehdessä nro. tarkasteltiin kyseistä AD-yhteisöä artikkelissa ”MV-lehden entinen päätoimittaja perusti vale-Facebookin”. (5)

Korhosen perustamista foorumeista ja alustoista, tällä hetkellä, merkittävimpien joukkoon kuuluvana pidän Tokentubea, Youtuben kaltaista videoalustaa, jolle monet laita- ja äärioikeiston edustajat kuin myös salaliittoteoreetikot ovat siirtyneet. Tokentubessa he saavat jakaa materiaaliaan vailla pelkoa sensuurista, tässä kohdin on ehkäpä parempi asettaa sanat siten, että sensuuria ei ilmene niin kauan kuin materiaali on sellaista, joka käy yksiin toiminnan idean kanssa. Voinemme todeta, että sallittua on kaikki sellainen materiaali, joka hajottaa yhteiskunnallista koheesiota ja on sovitettavissa EU- ja länsivastaiseen agendaan.

Reformi Studion taustalta löytyy kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki, kumpikin on jo vuosien ajan raportoinut suomalaisen laita- ja äärioikeiston demonstraatioista, mutta he ovat myös esiintyneet tällaisissa tilaisuuksissa. Taannoin Huuhtanen oli organisoimassa natsileiriksi kuvailemaansa Elokapinan vastamielenosoitusta, mutta hänellä on pidempikin historia näiden laita- ja äärioikeiston mielenilmausten organisoinnissa ja sellaisiin osallistumisissa. Muistan Huuhtasen esiintymässä Helsingin Oikeustalon ulkopuolella 13. kesäkuuta 2018, tuolloin käytiin oikeutta Ilja Janitskinia, Johan Bäckmania sekä Asta Tuomista vastaan. Kyse oli ns. MV-oikeudenkäynnistä, jossa kolmikkoa vastaan käytiin oikeutta heidän osallisuudesta MV-lehden kautta harjoitettuun mittavaan häirintä- ja vainoamiskampanjaan, jonka kohteena oli muun muassa toimittaja Jessikka Aro sekä kuten MV-lehteä vastaan kampanjoinut Hanna Huumonen. MV-oikeudenkäynnin alla Keskimäki esitti myös väitteitä, ettei Janitskin saisi poliisivankilassa hänelle määrättyjä syöpälääkkeitä – Helsingin poliisi kiisti moiset väitteet.












Kyseinen kaksikko, Huuhtanen ja Keskimäki, ovat myös ottaneet Jessikka Aron hampaisiinsa ja piinanneet häntä jo useamman vuoden ajan – heidän harjoittamaa toimintaa voisi jopa kuvata psyykkiseksi väkivallaksi (kyse ei missään nimessä ole mistään nettikiusaamisesta tai -häirinnästä, sillä terminä ne ovat liian vähätteleviä).

Thaimaassa majaileva Klaus K. Berg pyörittää yli 6700 tilaajan Operaatiokeskus-kanavaa YouTubessa, kanavan sisällön ollessa sitä sun tätä, esim. koronadenialismia, salaliittoteorioita, vääristyneitä tulkintoja todellisista tapahtumista jne. (6) Toisinaan haastateltaviksi päätyy Janus Putkosen kaltaisia tunnettuja propagandisteja tai koronapandemian kieltäjiä, onpa vieraana nähty Laura Huhtasaaren sisko Saara Huhtasaarikin.

Outona lintuna vasta- ja valemedioiden joukossa voidaan pitää Rapsodia-nimistä, Jussi-Pekka Saarelan perustamaa, uuskarismaattista verkkosivustoa, jossa uskonnolliseen sanomaan kietoutuu salaliittoteorioiden ja disinformaation kudelma. Tällä hetkellä sivuston kautta levitetään 5G-salaliittoteorioiden rinnalla koronadisinformaatiota, Yhdysvaltojen edellistä presidenttiä – Donald Trumpia – ei ole vielä unohdettu sivulla. Trumpin kaudella Rapsodia kuului Suomessa niihin sivustoihin, jotka tukivat Trumpia. Tuki on ymmärrettävää, kun muistetaan, että Trumpin hallintoon kuulunut hengellinen neuvonantaja Paula White kuului New Apostolic Reformation- eli nk. uuskarismaattiseen liikkeeseen.

Rapsodiasta erityisen vaarallisen tekee tänä aikana se, että hengellisen materiaalin rinnalla he jakavat hyvinkin aggressiivisesti korona- ja rokotevastaista materiaalia henkilöille, jotka voivat olla haavoittuvassa asemassa.

Rapsodiasta voimme siirtyä Blokkimediaan, jonka sisällöntuotannossa QAnon-salaliittoteorialla on merkitystä. Tarinassaan sivuston ylläpitäjä kirjoittaa:

”Keväällä 2018 koin, että kryptovaluutat ja pankkijärjestelmät olivat kyllin hyvin käsitelty, joten olin valmis keskittymään uuteen teemaan. Q oli tähän mennessä postaillut noin puoli vuotta ja olin ennättänyt seurata ja koetella liikettä. Pitkän taustatyön jälkeen totesin, että Q on erittäin tärkeä uutislähde, ja sitä oli syytä avata myös suomalaisille.” (7)

Päättäen tervehdyksensä QAnonin kannattajien paljon käyttämään iskulauseeseen WWG1WGA eli Where we go one, we go all. Todennäköisesti runsas QAnoniin liittyvä julkaisutoiminta sai Youtuben poistamaan Blokkimedia-kanavan. Tätä nykyä sosiaalisen median alustat, kuten Facebook ja Twitter kuin myös Youtube kamppailevat QAnon-materiaalia vastaan, poistaen salaliittoteoriaa jakavia tilejä ja sivustoja, niinpä Blokkimediakin näyttää siirtyneen muille alustoille, kuten Tokentubeen, Bitchuteen jne. (8)

Oma lukunsa näissä vastamedioissa ovat suomalaisten uusnatsien perustamat sivustot, kuten kiellettyyn Vastarintaliikkeeseen yhdistetty verkkosivusto Partisaani. Partisaanin kohdalla termin vihasivusto käyttö ei ole vailla perusteita, maassamme Korkein oikeus päätti Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston (ja siihen suoraan tai välillisesti kuuluvien alaosastojen) lakkauttamisesta 22. syyskuuta 2020. (9) Partisaani on myös harhauttanut perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalénin ”haastatteluun”. Packalénin kuvailun mukaan hänelle soitti toimittajaksi esittäytynyt henkilö, jota hän piti harmittomana tapauksena. Haastattelun luonteen muututtua huuruisemmaksi oli Packalén lopettanut ns. haastattelun.**

Viha- ja propagandasivujen toimintatavan mukaisesti Partisaani kuitenkin julkaisi tämän ”haastattelun”, kuvaillen kyseessä olleen vastentahtoisesta haastateltavasta ongelmallisine yhteistyökuvioineen, Packalén esiteltiin oman startup-yritys Utopia Analytics’in hallituksen puheenjohtajana. Huomioitavaa tässä nimenomaa on se, että Partisaani on hyödyntänyt aineistoaan (todennäköisesti ilman lupaa) ja esitellyt tilanteen haastattelutilanteena harhauttaakseen lukijoita.

Perinteisesti erilaiset vasta- ja propagandamediat hakevat näkyvyyttä sekä uskottavuutta haastattelupyynnöillä ja haastatteluilla – hyödyntäen saamaansa aineistoa härskisti. Toivoen samalla, että julkaisu saisi niiden myötä näkyvyyttä oman marginaalinsa ulkopuolella – toiveena huomion ohella uusien lukijoiden ja kannattajien saaminen. 












Tässä yhteydessä on sopiva mainita Utopia Analytics’in vastaavan ainakin Iltalehden verkkosivujen keskusteluiden moderoinnista. Yrityksen rooli puolueettomana toimijana on kyseenalaistettu lukuisissa keskusteluissa eri sosiaalisen median alustoilla.

Myös Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä on verkkojulkaisu suomeksi: Kansallinen vastarinta, joka sekään ei sisällöllisesti juurikaan eroa Partisaanista – tai muista äärioikeistolaisista julkaisuista. Verkkosivuja ei kuitenkaan näytetä päivitetyn uutisten osalta sitten toukokuun 2020.

Suomalaiseen äärioikeistolaiseen liikehdintään on yhdistetty Twitteriin avatut ”kaupunkilaistilit” tyyliin @helsinkiläiset, @vantaalaiset, @lohjalaiset, @oululaiset, @espoolaiset jne. Niitä yhdistää äärioikeistoon jaetun materiaalin ohella sama vihreä-valkoinen värimaailma, joka on tunnistettavissa myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tunnuksista jne.

Kuvakollaasissa esimerkkejä äärioikeiston ”kaupunkilaistilien” jakamasta sisällöstä.













Valtaosa näistä vastamedioista on kovin lyhytikäisiä, tai ilmaantuneet verkkoon vast’ikää, kumpaakin oli Marko Sihvosen perustama Valtamedia-niminen vastamedia, joka näyttää nyttemmin kadonneen ”vastamedioiden kartalta”. Näiden tuoreempien viritysten rinnalla Paavo Tajukangas-nimellä esiintynyt bloggari ja pt-media-vastamedian ylläpitäjä on pitkäikäisempi. Johanna Vehkoo kirjoitti Ylen verkkosivuille Valheenpaljastaja-palstalla pitkän artikkelin helmikuussa 2017, jossa hän huomioi myös Paavo Tajukankaan toimintaa tarkastellen hänen repertuaariin tuolloin kuuluneita ”trollipuheluita”, jonka konseptin hän oli ilmeisesti kopioinut  Granskning Sverige -nimiseltä sivulta.

Pidempiaikaisten näyttöjen perusteella lasken AlfaTV:n olevan olennainen osa suomalaista vastamedioiden kenttää. Kesäkuun viimeinen päivä Helsingin Sanomissa oli ilmoitus AlfaTV:n osakeannista, jatko näyttää muuttuuko AlfaTV:n sisältö merkittävässä määrin laadukkaammaksi, vai jatkaako se jatkossakin kristillisen konservatiivilaidan kosiskelua kyseenalaisine vieraineen, joista käytän jälleen esimerkkinä tämän vuoden tammikuun Capitolin tapahtumia käsitellyttä Alfa Studio-ohjelmaa, jossa ääneen päästettiin historian dosentti Markku Ruotsilan ohella Jarmo Ekman. Ekman esiteltiin harhaanjohtavasti QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana, vaikka tosiasiassa hän on QAnon-salaliittoteoreetikko. Ekman on itsensä esitellyt henkilönä, joka lanseerasi QAnon-salaliittoteorian ilmiönä Suomeen.

Vaihtoehto- ja vastamedioiden joukossa on konsepteina ovelampia (ja vaarallisempia), kuten tammikuussa 2017 perustettu Oikea Media, joka luonnehtii itseään konservatiiviseksi suomalaiseksi verkossa toimivaksi vastamediaksi. Oikealle Medialle on myös nimetty päätoimittaja, Jukka-Pekka Rahkonen. (10) Konseptinsa takia Oikea media on kuitenkin syytä huomioida tässä yhteydessä. Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja Maija Tamminen kritisoi verkkolehteä sen aloitettua toimintansa, Tamminen piti vaarallisena sitä, että vaihtoehtomedian luonteesta huolimatta se horjuttaa luottamusta mediaan uskottavalla ulkoasullaan ja vihjauksillaan perinteisiin journalistisiin arvoihin sitoutumisesta. (11)

Ei tarvitse kuin lukea Oikean Median verkkosivuja, niin on helppoa allekirjoittaa Maija Tammisen arvio konseptin vaarallisuudesta. Vastamedioiden joukossa se näyttää samalla tapaa uskottavalta kuin Vastavalkeakin, sellaiselta, joka herättää luottamusta ja voi täten helpommin harhauttaa lukijoitaan. Toisaalta ne verkkosivut paljastavat hyvin pian median agendan – oikeistokonservatismia, kuten ei perussuomalaismyönteisyyttäkään pyritä millään tapaa kätkemään. Erilaisten teemojen käsittely on myös polarisaatiota lisäävää. Oikea Media näyttää ulkoisesti laadukkaammalta kuin konseptina samankaltainen  Kansalainen.fi -verkkojulkaisu, joka sekin mainostaa itseään konservatiivisena ja kansallismielisenä uutissivustona, sen julkaisija on  Vapaan sanan tuki ry ja verkkosivuilla nimetty vastaava toimittaja on Petri Saarela. (12)

Oikeaa Mediaa ja Kansalainen.fi-sivustoa ja muita esittelemiäni vastamedioita yhdistää olennaisella tapaa polarisaatiohakuisuus. Osaa, kuten Janus Putkosen päätoimittelemaa Uutta MV-lehteä leimaa hyvin selkeä Kreml-narratiivin toisto, etenkin Ukrainaa ja Ukrainan sotaa koskevissa katsauksissa, jotka ovat pääosin propagandistisia luonteeltaan. Globaali koronaviruspandemia saa myös runsaasti huomiota, joskin siihen suhtaudutaan kriittisesti tai sen olemassa olo jopa kiistetään – vastaavasti koronavirusrokotteiden ympärille näissä medioissa on kiedottu hyvin tiivis salaliittojen ja disinformaation kyllästämä kudelma. Perusteettomat vaalivilppisyytökset saavat myös kohtuullisesti näkyvyyttä, on kuitenkin syytä huomioida, että joukossa on operaattoreita, kuten Johan Bäckman, joiden sosiaalisessa mediassa vaalivilppisyytökset saavat runsaasti tilaa. Eräitä esille nostamistani medioista voi kuvata selkeiksi vihasivustoiksi tai jakamansa materiaalin ja kohdeyleisön tähden muulla tapaa vaarallisiksi kanaviksi. Edellisten lisäksi useimpia yhdistää konkreettinen linkki yhteen tai useampaan Venäjä-operaattoriin.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/mtmalinen/status/1404534268055928835 

2. https://www.ossitiihonen.com/2021/01/06/kansalaiset-vaalitarkkailijoina-projekti-hakee-vapaaehtoisia-vaalivilppia-vastaan/ 

3. https://yle.fi/uutiset/3-11952966 

4. https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/2/municipalities/186 

5. https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/mv-lehden-entinen-paatoimittaja-perusti-vale-facebookin/ 

6. https://www.youtube.com/c/OperaatiokeskusLive/videos

7. https://blokkimedia.net/info/ 

8. https://blokkimedia.net/hyodylliset-linkit/ 

9. https://poliisi.fi/en/-/korkein-oikeus-paatti-pohjoismaisen-vastarintaliikkeen-lakkauttamisesta 

10. https://oikeamedia.com/ 

11. https://www.marmai.fi/blogit/oikea-media-on-sittenkin-vaara/1099d748-5234-36e3-9d69-9a3c2918eb1a 

12. https://www.kansalainen.fi/yhteystiedot/ 

Lähteenä huomioitu myös Teemu Oivon kirjoittama ”Kremlin ’vapaan sanan’ saattajat? Suomalaiset verkkomediat kansainvälisen uutisvirran portilla ” -artikkeli.

Huom. blogia muokattu 9. lokakuuta 2021 Partisaanin valheelliseksi paljastuneen Packalén-haastattelun osalta.

*: Havaintojeni mukaan huomattava osa näistä salaliittoteoreetikoista kuului myös äärioikeistolaisiin ekstremistisiin ryhmiin.

**: Kansanedustaja Tom Packalénin selvitys haastattelutilanteesta. Hänen selvityksensä on uskottava, koska metodi, johon Partisaanissa turvauduttiin, on tunnettu ja hyödynnetty näissä vasta- ja propagandamedioissa.























maanantai 28. kesäkuuta 2021

Venäjä siirsi keväällä joukkojaan Ukrainalta miehitetyille alueille – osa joukkojen siirroista todennettavissa siviilikäyttöön tarkoitetuista satelliittikuvista

 

Venäjä siirsi tämän vuoden maaliskuun loppupuolelta lähtien kalustoa ja joukkoja osana valmiusharjoituksia Ukrainan vastaiselle rajalle sekä Ukrainalta miehittämilleen alueille ts. Krimin niemimaalle sekä, vähäisemmässä määrin, miehitettyyn Itä-Ukrainaan. Keväällä mittavia joukkojen siirtoja oli mahdollista seurata lähes reaaliajassa sosiaalisen median täyttyessä kuvista ja videoista liikkeellä olevista kolonnista tai junista, useissa tapauksissa liikkeellä olevan kaluston reitti kyettiin mallintamaan sosiaaliseen mediaan julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella lähtöpaikasta, joko rautatieasemalle, jossa kalusto purettiin junista ja eräissä tapauksissa aina harjoitusalueelle Krimin niemimaalla tai Ukrainaan rajoittuvassa osassa Venäjää Voronežin alueelta etelään Asovanmeren rannikolle saakka.

Sosiaalisessa mediassa julkaistuja kuvia ja videoita Venäjän joukkojen siirroista kuin myös joukkojen lopullisista sijoitusalueista on vahvistettu ja täydennetty satelliittikuvien avulla. Toisaalta satelliittikuvia on voitu myös hyödyntää, kun on ollut tarve saada vahvistus Venäjän lupauksille joukkojen vetämisestä pois harjoitusalueilta, useammassa tapauksessa on käynyt ilmi, ettei Venäjä lupauksistaan huolimatta ole vetänyt kalustoa pois uusilta harjoitusalueilta. Voronežin eteläpuolella sijaitsevalle Pogonovon harjoitusalueelle siirretyistä joukoista ainakin 41. armeijaan kuuluvat joukot jättivät harjoituksen päätyttyä aseensa ja kalustonsa alueelle, miehistö sen sijaan vedettiin takaisin Venäjän keskisen sotilaspiirin alueelle; (1) Venäjä järjesti myös miehittämällään Krimin niemimaalla näyttävän – propaganda tapahtuman – jolla haluttiin todistaa joukkojen vetämisestä pois niemimaalta. Satelliittikuvien perusteella on kuitenkin havaittu epätavanomaisen runsasta aktiivisuutta (sekä tavanomaista enemmän kalustoa) Opukin harjoitusalueella, niemimaan itäosissa sekä Novoozernen alueella, niemimaan länsiosissa, jonne on Venäjän toimesta rakennettu huomattavan suuri varikko- ja varastoalue kalustolle. Niinpä Ukrainan rajoilla ja Ukrainalta miehitetyillä alueilla Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa on edelleen yli 80 000 venäläissotilasta. (2)

Satelliittikuvia joukkojen siirroista Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, 6.–27.huhtikuuta 2021

















6. huhtikuuta 2021, Simferopolin rahtiasemalle (Симферополь-Грузовой) saapui tavarajunilla Venäjän asevoimien kalustoa, 53 rynnäkkövaunua ja 54 sotilasajoneuvoa.

















6. huhtikuuta 2021, miehitetyn Krimin niemimaan pohjoisosassa, Džankoin ratapihalla havaittavissa rahtijunilla saapuneet 22 rynnäkkövaunua ja 22 sotilasajoneuvoa.

















7. huhtikuuta 2021, Aivazovskaja-Tovarnajan eli Feodosija-Tovarnajan rautatieaseman alueella havaittavissa rautatiekuljetuksella saapunutta kalustoa. Yhteensä 3 rynnäkkövaunua, 4 pioneeriajoneuvoa sekä yhteensä 19 erilaista sotilasajoneuvoa.
















26. huhtikuuta 2021, Simferopolin rahtiaseman (Симферополь-Грузовой) alueella oli runsaasti Venäjän asevoimien kalustoa. Muun muassa kymmeniä maahanlaskujoukkojen rynnäkkövaunuja, kaksi taistelupanssarivaunua sekä pioneerikalustoa ja muita sotilasajoneuvoja.











26. huhtikuuta Simferopolin kaupunkialueelle saapui kalustoa myös maanteitse. Samana päivänä Simferopolin keskustan alueella sijaitsevan varikon alueella oli 59 sotilasajoneuvoa. Varikko on säännöllisessä (jatkuvassa) käytössä.

















26. huhtikuuta 2021 Simferopolin lähellä, Ostriakovon seisakkeella oli runsaasti Venäjän maahanlaskujoukkojen (VDV) kalustoa: 19 maahanlaskujoukkojen lentokoneista pudotettavaa rynnäkkövaunua, 2 rynnäkkövaunua, 2 taistelupanssarivaunua ja 2 pioneeriajoneuvoa sekä 49 erilaista sotilasajoneuvoa.
















27. huhtikuuta 2021, Simferopolin rahtitavara-asemalla on runsaasti Venäjän asevoimien kalustoa: 18 taistelupanssarivaunua, 4 BM-21 Grad raketinheitintä, 11 maahanlaskujoukkojen rynnäkkövaunua ja 3 pioneeriajoneuvoa sekä panssaroituja ajoneuvoja ja kuorma-autoja. Simferopolin kautta kulki muun muassa Pihkovaan sijoitetun 76. ilmarynnäkködivisioonan kalustoa, divisioonan kalustoon kuuluu myös taistelupanssarivaunuja. (3)


Opukin harjoitus- ja ampuma-alue sekä Novoozernen huoltovarikko ja varastoalue

















Yleiskuva Opukin harjoitus- ja ampuma-alueesta Kertšin niemimaalla, miehitetyn Krimin niemimaan itäosassa (kuva: kevät 2021, Maxar). (4)















Venäjä on rakentanut Novoozernen koillispuolelle laajan varikko- ja varastoalueen asevoimiensa kalustolle. Vanhojen rakennusten purkutyöt alkoivat kyseisellä alueella viimeistään keväällä 2019, jonka jälkeen alueelle on rakennettu kiinteitä varasto- tai huoltohalleja kalustolle. (5) Alue on otettu osittain käyttöön viime vuonna (v. 2020), samalla rakennustyöt alueella kuitenkin jatkuvat.

Osa yllä esitellyistä satelliittikuvista upotettuina Venäjän miehittämän Krimin niemimaan satelliittikuvaan:
























Kirjoitin keväällä Venäjän suorittamista joukkojen ja kaluston siirroista sekä niihin liittyvistä uhkakuvista useamman blogin* verran. Onneksemme tähän mennessä uhkakuvat eivät ole käyneet toteen. Mahdollisia syitä sille, etteivät uhkakuvat toteutuneet on useita, lähtien Ukrainan ja lännen riittävän määrätietoista ja tiukoista toimista, joista seurasi se, ettei Venäjä ryhtynyt näkyvään offensiiviin Ukrainaa vastaan. Toisaalta huhtikuun lopun ja toukokuun ajan Venäjän ja sen varustamien joukkojen toiminta miehitetyssä Itä-Ukrainassa oli hyvin provosoivaa lukuisine tuli-iskuineen siviilikohteita vastaan. Ilmeisenä tarkoituksena oli hakea syytä eskalaatiolle – saada Ukraina suorittamaan niin voimakas vastaisku, ettei Venäjälle jäisi muuta mahdollisuutta kuin ”ryhtyä suojelemaan” Ukrainan itäosien venäläisväestöä. Tähän mennessä Ukraina ei kuitenkaan ole provosoitunut, vaan on suorittanut, tarvittavat vastaiskut, rajoitettua voimaa käyttäen ja mahdollisia siviiliuhreja välttäen. Ukrainan rajoitetut toimet näyttävät vaikuttaneen Venäjään siten, että Ukrainan sotatoimialueella on alkanut toinen provosoivien tuli-iskujen aalto, joka kohdistuu Ukrainan kontrolloimille alueille miehitettyjen Donetskin ja Horlivkan ympäristössä.

 

Marko 


1. http://euromaidanpress.com/2021/04/26/putin-may-have-pulled-back-from-ukraine-border-but-he-did-not-back-down-experts-warn/ 

2. https://www.promoteukraine.org/about-80000-russian-troops-stay-near-ukrainian-border/ 

3. https://twitter.com/galandecZP/status/1383849158868566033 

4. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-military-buildup-satellite-images/31214867.html 

5. https://www.promoteukraine.org/russia-more-than-doubles-military-potential-in-crimea/ 


*: Kevään kirjoitukseni:

Valmistautuuko Venäjä joukkojen siirroilla kevätoffensiiviin Ukrainassa?

Venäjän asevoimat Ukrainan rajoilla sekä Ukrainalta miehitetyillä alueilla

Anneksoiko Venäjä Itä-Ukrainan miehitetyt alueet?


tiistai 22. kesäkuuta 2021

Venäjän maavoimien modernia elso-kalustoa miehitetyssä Itä-Ukrainassa

 

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio kuvasi käytössään olevalla pitkän kantaman tiedustelulennokilla kiinnostavan kohteen miehitetyn Novoazovskin pohjoisosissa tämän vuoden toukokuun 29. päivä – teollisuusalueen aidatulla pihalla oli yksi RB-636V Svet-KU elektronisen sodankäynnin järjestelmän ajoneuvo. (1)

ETYJ:n havaitseman RB-636V Svet-KU:n sijainti Novoazovskissa.











Kyseessä on venäläinen elso-järjestelmä, joka on otettu käyttöön vuonna 2012, ja jota Venäjä ei ole myynyt kolmansiin maihin. Toukokuinen havainto ei kuitenkaan ollut ensimmäinen havainto järjestelmästä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, RB-636V Svet-KU havaittiin Donetskissa maaliskuussa 2016 – kyseessä on ensimmäisiin kuuluva havainto järjestelmästä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (2) Saman vuoden elokuussa (19.8.2016) miehitetyssä Luhanskissa ohiajaja kuvasi RB-636V Svet-KU:n.

Lukuisat havainnot Venäjän asevoimien käyttämästä modernista RB-636V Svet-KU elektronisen sodankäynnin järjestelmästä todistavat omalta osaltaan sen, että Venäjä sotii aktiivisesti Ukrainassa, ja että Venäjän osallistuminen sotaan on kokoaikaista ja pysyvää. Ukrainassa sodassa kyse ei ole sisäisestä konfliktista tai sisällissodasta, vaan kyse on Ukrainan puolustussodasta Venäjän aggressiota vastaan – aggressiota, jota Venäjä käy Ukrainaa vastaan monella rintamalla perinteisestä konventionaalisesta sodasta alkaen ja päätyen erilaisiin vaikuttamisen ja epäsymmetrisen sodankäynnin muotoihin.

RB-636 Svet-KU:sta on muitakin havaintoja viimeisimmän Novoazovskin sekä vuoden 2016 havaintojen välillä. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partio havaitsi kyseisen järjestelmän joulukuussa 2019 Stylen lähellä, miehitetyn Donetskin alueella. (3) RB-636V Svet-KU ei suinkaan ole ainoa moderni venäläinen elektronisen sodankäynnin järjestelmä, josta on tehty lukuisia havaintoja miehitetyillä alueilla sotavuosien kuluessa, niinpä seuraavaksi voimme luoda katsauksen muutamiin venäläisten yleisimmin Ukrainassa käyttämiin elektronisen sodankäynnin järjestelmiin.

Huhtikuun 2014 jälkeen Itä-Ukrainan sotatoimialueella sekä miehitetyillä alueilla on tehty varmistetut havainnot yli kymmenestä erilaisesta Venäjän asevoimien käyttämästä elektronisen sodankäynnin järjestelmästä. Yllä lyhyelti esitellyt RB-636V Svet-KU:n ohella Ukrainalta miehitetyillä alueilla on havaittu muun muassa seuraavia Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin järjestelmiä (alla lyhyt esittely):

R-330Zh  ”Zhitel” ja  ”Tiranda-2” sekä R-161.*












Ensimmäisen kerran R-330Zh ”Zhitel” havaittiin Itä-Ukrainan Venäjän miehittämillä alueilla niinkin varhain kuin 1. kesäkuuta 2015 Makiivkan alueella, Donetskin itäpuolella. (4) Kyseisen havainnon jälkeen R-330Zh ”Zhitel’istä” on tehty lukuisia havaintoja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, viimeisin ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainto kyseisestä järjestelmästä on viime vuoden marraskuun 28. päivältä, Kovsken taajaman läheltä.


RB-341V Leer-3, kuva on pysäytyskuva Donetskissa kuvatulta videolta.









Muun muassa GPS-häirintään käytettävästä RB-341V Leer-3:sta on lukuisia havaintoja Ukrainan sotatoimialueelta. Kiinnostavaa on se, että yksiköstä tehtiin ensimmäiset havainnot miehitetyssä Donetskissa kesällä 2015, järjestelmän virallinen julkistaminen Venäjällä nähtiin vasta lokakuussa 2015 eli kuukausia Donetskissa tehdyn havainnon jälkeen. Venäjän läntisen sotilaspiirin joukoille toimitettiin ensimmäiset RB-341V ”Leer-3” 14. lokakuuta 2015.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio teki havainnon RB-341V ”Leer-3” viimeksi 10. maaliskuuta 2020 Luhanskissa, vul. Vedeninan varrella sijaitsevan rakennuksen aidatulla pihalla (kuva alla).  ”Leer-3” ohella piha-alueella oli ETYJ:n raportoinnin mukaan myös RB-636 Svet-KU sekä R-934B Sinitsa järjestelmien yksiköt. Informnapalmin vapaaehtoisten suorittaman analyysin mukaan R-934B Sinitsan sijaan kyseinen ajoneuvo on modifikaatio R-934BMV elektronisen sodankäynnin ajoneuvosta.
















Google Earthissa julkaistujen satelliittikuvien perusteella samalla piha-alueella on säännöllisesti Venäjän asevoimien kalustoa.

R-934UM radiotiedusteluun ja häirintään tarkoitetusta ajoneuvosta on yksittäinen havainto Luhanskista talvelta 2015, jossa käytiin keskustelu ”operointikeskuksen” ja “934 Dalniyn” välillä, ukrainalaislähteiden arvioidessa ”934 Dalniyn” tarkoittavan R-934UM:ää. Venäjällä kyseinen järjestelmä operoi yhteistyössä R-330Zh:n kanssa, ja R-330KMA komentokeskuksen alaisuudessa.

Tirada-2, ks. kuva yllä, jossa Tiranda-2 ohella R-330Zh ja R-161.*

Maaliskuun 16. päivä 2019 ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partion onnistui kuvata minitiedustelulennokillaan Južna-Lomuvatkan kylän länsipuolella Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin kalustoa. Alue, jolla kalusto kuvattiin, sijaitsee noin 9 kilometrin päässä rintamalinjasta kaakkoon Venäjän miehittämillä alueilla. @UKRinOSCE:n julkaisemissa kuvissa näkyy R-330Zh ”Zhitelin” ohella moderni Tirada-2 SATCOM-häirintäajoneuvo sekä vanhempana kalustona R-161 (radio relay) yksikkö.*

Venäjän puolustusministeriön julkaisemien tietojen mukaan Tirada-2 häirintäjärjestelmän ensimmäiset käyttötestit suoritettiin syksyllä 2018, ja järjestelmä oli määrä ottaa operatiiviseen käyttöön keskisen sotilaspiirin alueella vuonna 2019. Kyseinen järjestelmä on suunniteltu erityisesti satelliittiviestinnän häiritsemiseen.

ETYJ:n julkaisema kuva on ensimmäisiä – jollei ensimmäinen – kuva järjestelmästä kuvattuna Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa.


”Torn” Makiivkassa talvella 2018/2019, kuva via Informnapalm.










Ensimmäisen kerran Venäjän maavoimilla käytössä oleva ”Torn” signaalitiedusteluajoneuvo kuvattiin Donetskin lentokentän lähistöllä 2015 sekä Donetskin Kansallisen teknillisen yliopiston rakennus 3:n lähellä. Vuoden 2015 aikana ja sen jälkeen ”Torn” signaalitiedusteluajoneuvoista on tehty yksittäisiä havaintoja miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa, talvella 2018–2019 järjestelmän ajoneuvoja onnistuttiin kuvaamaan Makiivkassa, Donetskin itäpuolella.

Kesäkuussa 2019 Ukrainan asevoimien onnistui tuhota epäsuoralla tulella kaksi ”Torn” -signaalitiedusteluajoneuvoa Maiorovessa (ent. Krasnyi Oktyabr) – 57 km kaakkoon Donetskista.

R-381T ”Taran” järjestelmään kuuluva tela-ajoneuvo taustalla. (5)









R-381T “Taran” -signaalitiedustelujärjestelmästä on ainakin kaksi havaintoa Ukrainan sodan ajalta, Donetskista ”Sparta” pataljoonan tukikohdasta sekä osia kyseisestä järjestelmästä Debaltsevon taisteluiden aikana talvella 2015 Zorinskista, miehitetyn Luhanskin alueelta. (6) Järjestelmä kokonaisuudessaan käsittää seitsemän erilaista ajoneuvoa, yksikköä. Järjestelmä voi kuitenkin operoida viidellä ajoneuvolla, jolloin neljän R-381T2-yksikön sijaan järjestelmää operoidaan kahdella vastaavalla yksiköllä.

9S932-1 Barnaul-T, kuva via Informnapalm.









Venäjän asevoimien vuonna 2009 käyttöönottaman 9S932-1 Barnaul-T – tela-alustalle (MRU-B) sijoitettu signaalitiedustelu ja komentoyksikkö tunnistettiin sosiaaliseen mediaan toukokuussa 2015 ladatuista valokuvista. Kuvat someen latasi venäläisjoukkoihin vapaaehtoisena liittynyt Dmitri ”Tšaika” Blinov. (7) Yksikkö, jossa hän palveli, kuului miehitetyn Donetskin alueella operoivaan 1. armeijakuntaan, joka oli tuolloin ja on edelleen Venäjän asevoimiin kuuluvan komentajan alaisuudessa.

SPR-2M Rtut-BM  Luhanskin lentokentän alueella miehitetyssä Itä-Ukrainassa.













Itä-Ukrainan sotatoimialueelta on tehty myös havaintoja MT-LB:n alustalle modifioiduista R-378B Borisoglebsk-2 sekä SPR-2M Rtut-BM -järjestelmistä, jälkimmäistä ryhdyttiin toimittamaan Venäjän asevoimille 2013. Ensimmäinen havainto Borisoglebsk-2 tehtiin jo marraskuussa 2014, (8) kevään 2015 jälkeen järjestelmästä ei kuitenkaan ole tehty lisähavaintoja miehitetyiltä alueilta.

Havainnot SPR-2M Rtut-BM:stä sijoittuvat sodan ensimmäisten vuosien ajalle, havainnoista yksi pohjautuu Venäjän maavoimien 175. signaalitiedustelu- ja valvontaprikaatin vahvuuteen kuuluvan sotilaan sosiaaliseen mediaan jakamaan kuvaan. (9)

Osasta elektronisen sodankäynnin järjestelmien havainnoista on todisteena vain maininta ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportissa. Tällaisia Venäjän asevoimien käytössä olevia elso-järjestelmiä ovat 1L269 Krasukha-2, RB-109A Bylina sekä Repellent-1, joista tehtiin havainto Tšernukhinessä 28. heinäkuuta 2018. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, jolloin ETYJ:n tarkkailijat tekivät havainnon kyseisistä järjestelmistä.

30. kesäkuuta 2019 ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat havaitsivat miehitetyillä alueilla sijaitsevan Kadiivkan (entinen Stahanov) alueella venäläisen R-378A elso- ja HF-häirintäajoneuvon. ETYJ ilmoitti havainnosta 1. heinäkuuta 2019 julkaisemassaan raportissa, kuvaa ETYJ ei ole havainnosta julkaissut.

Venäjä käyttää Ukrainassa elektronisen sodankäynnin kalustoa yhdessä viestintäkaluston sekä tiedustelulennokkien kanssa hyvin laaja-alaisesti. Venäjällä yhden RB-341V  ”Leer-3” yksikön varustukseen kuuluu myös 1–3 kpl Orlan-10 tiedustelulennokkeja. Järjestelmien yhteistyössä häirintä ja matkapuhelinverkkojen kaataminen/blokkaaminen ovat vain yksi esimerkki toiminnan muodoista, samaa kalustoa käytetään myös psykologisessa sodankäynnissä ja propagandan levittämisessä. @DFRLab on julkaissut artikkelin ”Electronic Warfare by Drone and SMS” kyseisestä aiheesta.

Luonnollisesti Venäjä elektronisen sodankäynnin järjestelmillään pyrkii, Ukrainan vastaisen taistelun rinnalla, häiritsemään ETYJ:n Ukrainan monitorointimission työskentelyä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://informnapalm.org/en/russian-rb-636-svet-ku-novoazovsk/ 

2. https://twitter.com/askai707/status/1330114034398621700 

3. https://informnapalm.org/en/modern-russian-electronic-warfare-systems-spotted-in-donbas-again-photo/

4. https://informnapalm.org/en/russian-r-330zh-zhytel-jamming-station-dislocation-is-found/ 

5. https://vk.com/photo302485450_385475797 ja  https://archive.is/r2rnP 

6. https://informnapalm.org/en/russian-complex-taran-debaltsevo-battles/ 

7. https://informnapalm.org/en/russian-air-defense-in-donbas-barnaul-t-and-tor-m1-in-the-hands-of-russian-terrorists/ 

8. https://informnapalm.org/en/russian-r-878b-donbas/ 

9. https://informnapalm.org/en/selfie-175th-brigade-serviceman-helps-identify-russian-spr-2m-rtut-bm-donbas/ 

Ukrainalaisen Informnapalmin kooste Venäjän asevoimien modernista kalustosta Ukrainalta miehitetyillä alueilla, joukossa myös osa elso-kalustoon liittyvistä havainnoista.

Lähteinä käytetty myös ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportteja sekä Donbas in Flames teosta.

Venäjän asevoimien RB-636V Svet-KU miehitetyssä Novoazovskissa.