torstai 22. kesäkuuta 2017

Tulitaukoa pukkaa, jälleen kerran

Itä-Ukrainan sotatoimialueelle on solmittu jälleen kerran tulitauko Ukrainan hallinnon ja sitä vastaan sotivien - Venäjän varustamien, tukemien ja kouluttamien – ”kansantasavaltojen” välillä, tulitauon on tarkoitus alkaa sunnuntain vastaisena yönä ja kestää elokuun loppuun asti. Käynnissä olevan sodan aikana vastaavia tulitaukoja on solmittu jo useita, viimeksi 1. huhtikuuta ja sitä ennen helmikuussa. Kumpikaan aiemmin tänä vuonna sovituista tulitauoista ei kestänyt edes ensimmäisiä tunteja, kunnes sitä jo rikottiin, kummallakin kerralla kaikkien todisteiden valossa voidaan todeta tulitaukoa rikotun ensinnä juuri ”kansantasavaltojen” puolelta Venäjän varustamien joukkojen taholta.

Donetskista kotoisin oleva L kommentoi uutisen kuultuaan tulitaukoa lakonisesti ”sadas ensimmäinen kerta ja sitä seuraa sitten seuraava ”tulitauko’” – luottamus ja usko näihin tulitaukoihin on täysin olematon. Käytännössä voidaan sanoa, että rintamalinjan kummallakaan puolen kukaan ei usko siihen, että tulitauko on lopullinen, että se kestää, niin monta kertaa näitä tulitaukoja on rikottu. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani ei kuitenkaan ole käsitellä sitä miksi tulitaukoihin ei uskota ja mistä johtuu se, että ne harvoin onnistuvat siinä laajuudessaan kuten on aiottu. 

Toisinaan on käynyt siten, että lyhyt tulitauko, jonka on sovittu kestävän pari-kolme päivää kestää tämän ajan, kunnes taistelut jälleen jatkuvat. Esimerkki tällaisesta onnistuneesta ”tulitauosta” löytyy esim. viime syyskuun alusta, jolloin koulujen alkuun ajoitettiin muutaman päivän tulitauko, joka – muutamaa välikohtausta lukuun ottamatta – piti sovitun ajan. Tämä osoittaa sen, että lyhyet tulitauot pitävät silloin, kun se palvelee jotain tarkoitusta – tässä tapauksessa etenkin näille ”kansantasavalloille” oli tärkeää pyrkiä näyttämään se, että koululaiset aloittavat koulunsa kuten ennen sotaa, kyseessä oli eräänlainen näytös, jolla haluttiin osoittaa tilanteen olevan ”normaalin”. Ilkeämielisesti todettuna propagandaa siis, ja ”näytöksen” jälkeen sota jatkui normaaliin tapaan. Itä-Ukrainassa epänormaalista tilasta – sodasta – on tullut uusi ”normaali” näiden vuosien kuluessa, tämä siis paikallisten tilannekuvauksen mukaan.

Miksi tartuin tähän aiheeseen, vaikka aiempien esimerkkien perusteella siitä ei juuri ole uutisoitavaa? En välttämättä olisi pitänyt aihetta blogikirjoituksen arvoisena, jollei Helsingin Sanomat olisi eilen (21.6.2017) uutisoinut aiheesta ”Itä-Ukrainan separatistit ja Ukrainan hallitus sopivat tulitauosta – edelliset tulitauot eivät ole kestäneet.”(1)

Ukrainassa on sodittu keväästä 2014 lähtien, viimeistään heinäkuussa 2014 kävi toteen, että sodan osapuolia ovat Ukraina ja Venäjä eivätkä Ukraina ja epämääräiset ”separatistit”. Niinpä onkin hämmentävää, että edelleen valtakunnanmediassa viljellään paikkansapitämätöntä nimitystä ”separatistit” sodan toisesta osapuolesta sen sijaan, että käytettäisi asetelmaa paremmin kuvaavia nimityksiä. Mikäli ei haluta ilmaista käytävän sotaa Ukrainan ja Venäjän välillä, on parempiakin termejä kuin ”separatistit” kuvaamaan sodan toista osapuolta, kuten Venäjän hybridiarmeija, joka kuvaa sitä, että Venäjän johtamat joukot koostuvat monenlaisista yksiköistä.

Helsingin Sanomien uutiseen sisältyi toinenkin hämmentävä ja harhaanjohtava termi, nimittäin Ukrainan hallintoa vastaan taistelevien nimittäminen ”Venäjän-mielisiksi”- olisi luullut, että tästäkin Venäjän narratiiviin sopivasta termistä olisi vihdoin ja viimein päästy eroon, mutta näin ei näytä käyneen ja se, että Helsingin Sanomat tällaisen harhauttavan termin käyttöön syyllistyy, tekee tilanteesta ongelmallisemman verrattuna siihen, jos termiä viljelisi pienilevikkinen maakuntalehti.


Helsingin Sanomien mukaan Ukrainan hallintoa vastaan taistelevat ovat ”Venäjän-mielisiä separatisteja”. Lievästi kärjistäen, voisin esittää Helsingin Sanomien toimitukselle kysymyksen, sotiko Suomea vastaan talvisodassa ”Moskova-mieliset separatistit” – logiikka termien käytön suhteen on jotakuinkin samaa luokkaa, jos kuvittelemme, että Terijoen hallitus edusti näitä ”separatistisia” voimia, jotka neuvostovaltion tuella hyökkäsivät Suomeen, samalla tapaa Ukrainan hallintoa vastaan taistelee ”separatistisia” voimia Venäjän tuella. Talvisodassa Suomi soti neuvostovaltiota vastaan, nyt Ukraina sotii Venäjän asevoimien johtamia joukkoja vastaan, jotka koostuvat Venäjän asevoimien joukoista, venäläisistä erikoisjoukoista sekä sitten ”vapaaehtoisista” – joista suurin osa on venäläisiä etniseltä taustaltaan.

















Kuvakollaasissa Venäjän asevoimien kalustoa Itä-Ukrainassa, ylhäältä lukien Pantsir-S1 ilmatorjuntajärjestelmä; 2B26 Grad-K 122 mm raketinheitinjärjestelmä; Itä-Ukrainassa alas ammuttu Venäjän asevoimilla käytössä oleva Forpost-tiedustelulennokki; Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin yksikkö RB-341V “Leer-3” Donetskissa. Mitään näistä järjestelmistä ei ole koskaan toimitettu Ukrainan asevoimille.

Helsingin Sanomien tämänpäiväinen uutisointi on vain yksi esimerkki Suomessa esiintyvästä Venäjän narratiivin suorasta tai epäsuorasta toistamisesta. Eikä Helsingin Sanomat ole mediana ainoa, joka tähän sortuu – yksin tämän vuoden puolella suuri joukko erikokoisia medioita on käyttänyt harhaanjohtavia tai jopa disinformatiivisia termejä Ukrainan sodasta, Ukrainassa vallitsevasta tilanteesta. (2 ja 3)

Kommentoidessaan YLE:n kyselyä Venäjän uhasta Tampereelle suuntautuneella maakuntamatkallaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi Ukrainassa vallitsevaa tilannetta – sotaa – seuraavalla tapaa:

”– Kun on nähty, että vaikkakin kriisi yhä jatkuu, että se nyt pysähtyi niille aloilleen, niin on tavallaan yhtä luontevaa, että hivenen on tultu alaspäin näissä tuntemuksissa, sanoo Niinistö.” (4)

Niinistön tilannearviota kritisoitiin tuolloin voimakkaasti sosiaalisessa mediassa, monien mielestä kyseinen arvio on merkittäviltä osin väärä, samalla se myös normalisoi epänormaalina tilana pidettävän tilan - sodan. Niinistön mukaan Ukrainan kriisin tasaantuminen on vähentänyt Venäjän synnyttämän uhan tunnetta. Aivan oma asia on se, että onko Ukrainan ”kriisi”, kuten Niinistö sotaa kuvasi, tasaantunut. Tässä kohdin en ryhdy ruotimaan kysymystä siitä, onko ”kriisi” tasaantunut vaiko ei, sen sijaan kritisoin voimakkaasti käytettyä termiä ”kriisi”. Mikäli oikein muistan, Stalin pyrki mitätöimään talvisodan vähäiseksi rajakahakaksi – samalla tapaa Ukrainan sodan nimittäminen kriisiksi on tilanteen aliarviointia olennaisilta osin. Mielestäni kyse on harkitsemattomasta sanavalinnasta, on nimittäin vaikea kuitenkaan kuvitella, etteikö tasavallan presidentti olisi tietoinen tilannekuvasta Itä-Ukrainassa ja Krimillä – joka sekin on edelleen, de jure, osa Ukrainaa.

Termien ”kriisi”, ”separatismi” – puhumattakaan ”sisällissodasta” – käyttö häivyttää Venäjän roolin jonnekin taustalle, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa ihmisten kykyä hahmottaa sen hetkistä tilannetta Ukrainassa. Kun valtiojohto kuvaa Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa kriisiksi, on hyvin ymmärrettävää, että kansalaisten tilannekuva Itä-Ukrainassa vallitsevasta todellisuudesta vääristyy. Tai kun valtakunnallinen media, jolla tavoitetaan satoja tuhansia lukijoita vuorokaudessa, kuvaa sodan toista osapuolta ”separatisteiksi”, ollaan jälleen tilanteessa, jossa kokonaiskuva vääristyy olennaiselta osin. Puhumattakaan sitten siitä, että kansanedustajat, entiset ministerit – ”poliittiseen eliittiin” kuuluvat – puhuvat Ukrainan ”sisällissodasta”, ollaan tiellä, joka palvelee yksinomaa Venäjää. Tässä kirjoituksessa jätän nyt väliin pohdiskelun siitä, että onko Venäjän tarinan levittäminen tarkoituksellista vaiko tahatonta – eräiden kohdalla kyse on kaikella tapaa tarkoituksellisesta toiminnasta.

Suomalainen media ei yksin syyllisty näiden harhauttavien termien käyttöön, mutta se, että muissakin länsimedioissa viljellään samoja termejä ei käy puolustukseksi sille, että maassamme syyllistytään samaan venäläisnarratiivin toistoon ja sen myötä Venäjän roolin häivyttämiseen taustalle – se on asia, jota Venäjä juuri haluaa. Että unohdamme Venäjän merkittävän roolin sodan alkamiseen ja käynnissä olevaan sotaan.

Marko


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toistaiseksi ei kommentointia.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.