Itä-Ukrainan sotatoimialueelle on
solmittu jälleen kerran tulitauko Ukrainan hallinnon ja sitä vastaan sotivien -
Venäjän varustamien, tukemien ja kouluttamien – ”kansantasavaltojen” välillä,
tulitauon on tarkoitus alkaa sunnuntain vastaisena yönä ja kestää elokuun
loppuun asti. Käynnissä olevan sodan aikana vastaavia tulitaukoja on solmittu
jo useita, viimeksi 1. huhtikuuta ja sitä ennen helmikuussa. Kumpikaan aiemmin
tänä vuonna sovituista tulitauoista ei kestänyt edes ensimmäisiä tunteja,
kunnes sitä jo rikottiin, kummallakin kerralla kaikkien todisteiden valossa
voidaan todeta tulitaukoa rikotun ensinnä juuri ”kansantasavaltojen” puolelta
Venäjän varustamien joukkojen taholta.
Donetskista kotoisin oleva L
kommentoi uutisen kuultuaan tulitaukoa lakonisesti ”sadas ensimmäinen kerta ja sitä seuraa sitten seuraava ”tulitauko’”
– luottamus ja usko näihin tulitaukoihin on täysin olematon. Käytännössä
voidaan sanoa, että rintamalinjan kummallakaan puolen kukaan ei usko siihen,
että tulitauko on lopullinen, että se kestää, niin monta kertaa näitä
tulitaukoja on rikottu. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani ei kuitenkaan ole
käsitellä sitä miksi tulitaukoihin ei uskota ja mistä johtuu se, että ne
harvoin onnistuvat siinä laajuudessaan kuten on aiottu.
Toisinaan on käynyt
siten, että lyhyt tulitauko, jonka on sovittu kestävän pari-kolme päivää kestää
tämän ajan, kunnes taistelut jälleen jatkuvat. Esimerkki tällaisesta
onnistuneesta ”tulitauosta” löytyy esim. viime syyskuun alusta, jolloin
koulujen alkuun ajoitettiin muutaman päivän tulitauko, joka – muutamaa välikohtausta
lukuun ottamatta – piti sovitun ajan. Tämä osoittaa sen, että lyhyet tulitauot
pitävät silloin, kun se palvelee jotain tarkoitusta – tässä tapauksessa etenkin
näille ”kansantasavalloille” oli tärkeää pyrkiä näyttämään se, että koululaiset
aloittavat koulunsa kuten ennen sotaa, kyseessä oli eräänlainen näytös, jolla
haluttiin osoittaa tilanteen olevan ”normaalin”. Ilkeämielisesti todettuna
propagandaa siis, ja ”näytöksen” jälkeen sota jatkui normaaliin tapaan.
Itä-Ukrainassa epänormaalista tilasta – sodasta – on tullut uusi ”normaali”
näiden vuosien kuluessa, tämä siis paikallisten tilannekuvauksen mukaan.
Miksi tartuin tähän aiheeseen,
vaikka aiempien esimerkkien perusteella siitä ei juuri ole uutisoitavaa? En
välttämättä olisi pitänyt aihetta blogikirjoituksen arvoisena, jollei Helsingin
Sanomat olisi eilen (21.6.2017) uutisoinut aiheesta ”Itä-Ukrainan separatistit ja Ukrainan hallitus sopivat tulitauosta –
edelliset tulitauot eivät ole kestäneet.”(1)
Ukrainassa on sodittu keväästä
2014 lähtien, viimeistään heinäkuussa 2014 kävi toteen, että sodan osapuolia
ovat Ukraina ja Venäjä eivätkä Ukraina ja epämääräiset ”separatistit”. Niinpä
onkin hämmentävää, että edelleen valtakunnanmediassa viljellään paikkansapitämätöntä
nimitystä ”separatistit” sodan toisesta osapuolesta sen sijaan, että käytettäisi
asetelmaa paremmin kuvaavia nimityksiä. Mikäli
ei haluta ilmaista käytävän sotaa Ukrainan ja Venäjän välillä, on parempiakin
termejä kuin ”separatistit” kuvaamaan sodan toista osapuolta, kuten Venäjän
hybridiarmeija, joka kuvaa sitä, että Venäjän johtamat joukot koostuvat
monenlaisista yksiköistä.
Helsingin Sanomien uutiseen
sisältyi toinenkin hämmentävä ja harhaanjohtava termi, nimittäin Ukrainan hallintoa
vastaan taistelevien nimittäminen ”Venäjän-mielisiksi”-
olisi luullut, että tästäkin Venäjän narratiiviin sopivasta termistä olisi
vihdoin ja viimein päästy eroon, mutta näin ei näytä käyneen ja se, että
Helsingin Sanomat tällaisen harhauttavan termin käyttöön syyllistyy, tekee
tilanteesta ongelmallisemman verrattuna siihen, jos termiä viljelisi
pienilevikkinen maakuntalehti.
Helsingin Sanomien mukaan Ukrainan
hallintoa vastaan taistelevat ovat ”Venäjän-mielisiä
separatisteja”. Lievästi kärjistäen, voisin esittää Helsingin Sanomien
toimitukselle kysymyksen, sotiko Suomea vastaan talvisodassa ”Moskova-mieliset separatistit” –
logiikka termien käytön suhteen on jotakuinkin samaa luokkaa, jos kuvittelemme,
että Terijoen hallitus edusti näitä ”separatistisia” voimia, jotka neuvostovaltion
tuella hyökkäsivät Suomeen, samalla tapaa Ukrainan hallintoa vastaan taistelee ”separatistisia”
voimia Venäjän tuella. Talvisodassa Suomi soti neuvostovaltiota vastaan, nyt
Ukraina sotii Venäjän asevoimien johtamia joukkoja vastaan, jotka koostuvat
Venäjän asevoimien joukoista, venäläisistä erikoisjoukoista sekä sitten ”vapaaehtoisista”
– joista suurin osa on venäläisiä etniseltä taustaltaan.
Kuvakollaasissa Venäjän
asevoimien kalustoa Itä-Ukrainassa, ylhäältä lukien Pantsir-S1
ilmatorjuntajärjestelmä; 2B26 Grad-K 122 mm raketinheitinjärjestelmä; Itä-Ukrainassa
alas ammuttu Venäjän asevoimilla käytössä oleva Forpost-tiedustelulennokki; Venäjän
asevoimien elektronisen sodankäynnin yksikkö RB-341V “Leer-3” Donetskissa.
Mitään näistä järjestelmistä ei ole koskaan toimitettu Ukrainan asevoimille.
Helsingin Sanomien tämänpäiväinen
uutisointi on vain yksi esimerkki Suomessa esiintyvästä Venäjän narratiivin
suorasta tai epäsuorasta toistamisesta. Eikä Helsingin Sanomat ole mediana
ainoa, joka tähän sortuu – yksin tämän vuoden puolella suuri joukko erikokoisia
medioita on käyttänyt harhaanjohtavia tai jopa disinformatiivisia termejä
Ukrainan sodasta, Ukrainassa vallitsevasta tilanteesta. (2 ja 3)
Kommentoidessaan YLE:n kyselyä
Venäjän uhasta Tampereelle suuntautuneella maakuntamatkallaan tasavallan
presidentti Sauli Niinistö kuvasi Ukrainassa vallitsevaa tilannetta – sotaa –
seuraavalla tapaa:
”– Kun on nähty, että vaikkakin kriisi yhä jatkuu, että se nyt pysähtyi
niille aloilleen, niin on tavallaan yhtä luontevaa, että hivenen on tultu
alaspäin näissä tuntemuksissa, sanoo Niinistö.” (4)
Niinistön tilannearviota
kritisoitiin tuolloin voimakkaasti sosiaalisessa mediassa, monien mielestä
kyseinen arvio on merkittäviltä osin väärä, samalla se myös normalisoi
epänormaalina tilana pidettävän tilan - sodan. Niinistön mukaan Ukrainan
kriisin tasaantuminen on vähentänyt Venäjän synnyttämän uhan tunnetta. Aivan
oma asia on se, että onko Ukrainan ”kriisi”, kuten Niinistö sotaa kuvasi,
tasaantunut. Tässä kohdin en ryhdy ruotimaan kysymystä siitä, onko ”kriisi”
tasaantunut vaiko ei, sen sijaan kritisoin voimakkaasti käytettyä termiä
”kriisi”. Mikäli oikein muistan, Stalin pyrki mitätöimään talvisodan vähäiseksi
rajakahakaksi – samalla tapaa Ukrainan sodan nimittäminen kriisiksi on
tilanteen aliarviointia olennaisilta osin. Mielestäni kyse on
harkitsemattomasta sanavalinnasta, on nimittäin vaikea kuitenkaan kuvitella,
etteikö tasavallan presidentti olisi tietoinen tilannekuvasta Itä-Ukrainassa ja
Krimillä – joka sekin on edelleen, de
jure, osa Ukrainaa.
Termien ”kriisi”, ”separatismi” –
puhumattakaan ”sisällissodasta” –
käyttö häivyttää Venäjän roolin jonnekin taustalle, mikä omalta osaltaan
vaikeuttaa ihmisten kykyä hahmottaa sen hetkistä tilannetta Ukrainassa. Kun
valtiojohto kuvaa Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa kriisiksi, on hyvin
ymmärrettävää, että kansalaisten tilannekuva Itä-Ukrainassa vallitsevasta
todellisuudesta vääristyy. Tai kun valtakunnallinen media, jolla tavoitetaan
satoja tuhansia lukijoita vuorokaudessa, kuvaa sodan toista osapuolta ”separatisteiksi”,
ollaan jälleen tilanteessa, jossa kokonaiskuva vääristyy olennaiselta osin.
Puhumattakaan sitten siitä, että kansanedustajat, entiset ministerit – ”poliittiseen
eliittiin” kuuluvat – puhuvat Ukrainan ”sisällissodasta”, ollaan tiellä, joka
palvelee yksinomaa Venäjää. Tässä kirjoituksessa jätän nyt väliin pohdiskelun
siitä, että onko Venäjän tarinan levittäminen tarkoituksellista vaiko tahatonta
– eräiden kohdalla kyse on kaikella tapaa tarkoituksellisesta toiminnasta.
Suomalainen media ei yksin
syyllisty näiden harhauttavien termien käyttöön, mutta se, että muissakin
länsimedioissa viljellään samoja termejä ei käy puolustukseksi sille, että
maassamme syyllistytään samaan venäläisnarratiivin toistoon ja sen myötä
Venäjän roolin häivyttämiseen taustalle – se on asia, jota Venäjä juuri haluaa.
Että unohdamme Venäjän merkittävän roolin sodan alkamiseen ja käynnissä olevaan
sotaan.
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.