Venäjä informaatiovaikuttaa

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin lausunnosta on noussut Suomessa – vähintäänkin – myrsky vesilasissa:

”To counteract the evidence-free danger coming from Moscow, various anti-Russian entities are being created, such as the Strategic Communication Group East, which will function as part of the European Foreign Service, as well as a multinational “centre of excellence” for combating “hybrid” threats in Helsinki. I recently had talks with Foreign Minister of Finland Timo Soini and asked him what the centre will actually be doing. He said that, probably, it will engage in studying all the hybrid threats that there are, and that they would be glad if Russia joined this centre. It was mentioned during a conversation, but nobody invited us there officially. If they do, it will probably be an interesting project to join.” (1)

Lavrovin suulla asia esitettiin siten, että ”hybridikeskuksessa olisivat iloisia, mikäli Venäjä liittyisi tähän keskukseen”. (2)

Ymmärrettävästi lausunnosta on noussut kohu Suomessa, ulkoministeri Timo Soini on kieltänyt ehdottaneensa mitään tällaista.

En edes ryhdy spekuloimaan, sillä onko Timo Soini sanonut mitään sellaista, jonka voi edes jollain tapaa ymmärtää tarkoittavan Venäjälle esitettyä ”kutsua” liittyä keskukseen, koska – mielestäni – tämän spekulointi on täysin tarkoituksetonta. Se ei johda keskustelua mihinkään suuntaan, emmekä tule saamaan varmuutta asiaan onko näin sanottu vaiko ei. Itse asiassa rohkenen jopa todeta, että on älyllisesti epärehellistä pohtia näiden vaihtoehtojen välillä, koska se on samalla osoitus siitä, että suljemme silmät todelliselta ongelmalta – siltä, että Venäjä pyrkii tälläkin lausunnolla vaikuttamaan Suomeen.

Asia yksinkertaisesti sanottuna Venäjä informaatiovaikuttaa Suomeen ja jo käydyn keskustelun perusteella voidaan sanoa, Venäjän ainakin jollain tasolla saaneen aikaan haluamansa. Lavrov muutamalla taiten lausutulla sanalla synnytti Suomessa epäjärjestystä – epäjärjestyksen määrä kasvoi aiempaan verrattuna.

* * *

Miksi on epärelevanttia pohtia sitä, sanoiko ulkoministeri Timo Soini jotain, jonka Lavrov on voinut ymmärtää ilmaisemallaan tavalla?

Yksinkertaisimmillaan asia voidaan esittää siten, että Venäjä on toistuvasti tämän vuosituhannen puolella käyttänyt retorista keinoa politiikassaan, jossa kertoo tai väittää toisen osapuolen sanoneen tai luvanneen, jotain sellaista, jota ei kuitenkaan ole sanottu tai luvattu.

Venäjä on Vladimir Putinin hallintokaudella toistuvasti esittänyt väitteen, jonka mukaan NATO on luvannut olla laajenematta Venäjän naapurustoon – kuitenkin seuraava lainaus Neuvostoliiton viimeiseltä johtajalta Mihail Gorbatšovilta antaa ymmärtää aivan jotain muuta:

”The topic of ‘NATO expansion’ was not discussed at all, and it wasn’t brought up in those years. … Another issue we brought up was discussed: making sure that NATO’s military structures would not advance and that additional armed forces would not be deployed on the territory of the then-GDR after German reunification. Baker’s statement was made in that context… Everything that could have been and needed to be done to solidify that political obligation was done. And fulfilled.” (3)

Putinin Venäjän väitteiltä vie näiltä osin pohjaa pois myös Venäjän omat toiveet – halut – tulla kutsutuksi NATO:n jäsenmaaksi:

”Jo ennen valintaansa presidentiksi helmikuussa 2000, ensimmäisessä tapaamisessaan Naton pääsihteerin Georg Robertsonin kanssa Putin kysyi, milloin liittouma aikoo kutsua Venäjän jäseneksi…

Venäjä-Nato-neuvosto perustettiin jo 2002, sen keksi Italian pääministeri Silvio Berlusconi väliaskelmaksi Venäjä täysipainoiselle liittymiselle Pohjois-Atlantin liittoon.” (Mihail Zygar: Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia s. 153).

Tämä nimenomainen Suomea koskeva lausunto tuli Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta, voidaan kuitenkin todeta, että se ilmentää koko lailla Venäjän tapaa toimia ja vaikuttaa tällä hetkellä. Kyse ei ole mistään individualismista vaan tarkoituksellisesta tavasta työskennellä, ja jotta tämä tapa aukeaisi, seuraavaksi lainaus Garri Kasparovin ja Mig Greengardin teoksesta Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset – alun perin teksti esiintynyt Mr. Putin: Operative in the Kreml -teoksessa (Fiona Hill & C.G.Gaddy), jota en ole lukenut:

”Putinia ei niinkään kiinnosta esittää tietynlaista versiota todellisuudesta kuin nähdä, kuinka toiset reagoivat häneltä saamaansa informaatioon. Hänelle toiset ovat osallisia pelissä, jota hän johtaa. Hän päättää, mitä peliin syötetään sisään, minkä jälkeen toiset reagoivat… Toisten reaktiot hänen syöttämäänsä materiaaliin paljastavat hänelle sen, millaisena he häntä pitävät – mutta reagoidessaan he paljastavat samalla itsensä: …” (Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset s. 124-125).

Kun sijoitamme Putinin tilalle sanan ”Venäjä”, kyseessä on eräänlainen nyky-Venäjän toiminnan kuvaus.

Venäjä jakaa informaatiota (ja disinformaatiota) kohteille, reaktiomme paljastavat Venäjälle jotain olennaista meistä itsestämme, samalla kuviossa on myös toinen puoli, eli Venäjän jakama disinformaatio lisää aiemmin mainitsemaani yhteiskunnallista epävarmuutta eri muodoissaan, mikä sekin omalta osaltaan hyödyttää Venäjää. Venäjän etu on se, että sen rajoilla on heikkoja sisäisesti riitaisia valtioita, aivan kuten Venäjän etu on se, että länsi – jota se pitää vihollisenaan – on heikko ja sisäisesti riitaisa.

Mielestäni yllä oleva omalta osaltaan selittää myös sen, miksi Venäjä jakaa, toisinaan häikäilemättömällä tavalla, disinformaatiota. Miksi sen kertomien tarinoiden muodot voivat vaihtua liki lennossa! Tässä yhteydessä on myös hyvä huomioida Roman Skaskiw’n artikkelissaan Nine Lessons of Russian Propaganda esille tuoma tekijä:

”3. Destroy and ridicule the idea of truth.  Many people, including Peruvian statesman and Nobel Prize winning author Mario Vargo Llosa, have observed that Russian propaganda destroys meaning.

They pursue several tactics including the false moral equivalences of "whataboutism," polluting the information space (more below), and hosting seemingly objective discussions that give equal play to the truth alongside the most ludicrous distortions, making the truth seem like the least interesting of many possible narratives…” (4)

Eli “Destroy and ridicule the idea of truth – tuhoa totuus ja pilkkaa totuutta” – tästä löytyy suuri joukko esimerkkejä muutaman viime vuoden ajalta, alkaen Venäjän suorittamasta krimin niemimaan miehittämisestä, joka ensimmäisten venäläisväitteiden mukaan suoritettiin vapaaehtoisjoukoin ja ettei Venäjän asevoimien yksiköt olleet osallisena siinä. Tämän Putin kuitenkin kielsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Venäjä levittää säännönmukaisesti disinformaatiota – räikeitä valheita Ukrainassa ja Syyriassa käynnissä oleviin sotiin liittyen.

Lavrovin lausuntoon ja vastaaviin lausuntoihin, joita todennäköisesti saamme osaksemme ennen tulevia presidentin vaaleja, virallisen Suomen on järkevää vastata selkeästi ja yksiselitteisesti – rehellisesti. Liikaa ei pidä ruveta selittelemään asioita suuntaan tai toiseen, koska sellainen antaa heijasteita useammalle taholle – Venäjälle, Suomen rajojen sisäpuolelle sekä kolmansiin maihin.

Toisaalta meidän suomalaisten on keskenämme järkevää suhtautua hyvin skeptisesti tällaisiin venäläislausuntoihin. Ensisijaisesti on syytä pitää mielessä se, että kyse on todennäköisesti keinosta tai pyrkimyksestä vaikuttaa Suomeen, synnyttää sisäistä epäjärjestystä ja hajottaa yhteiskuntaamme ennen tulevia vaaleja, mikä – hajaannus – voi jo riittää Kremlille tässä tapauksessa. Heillä ei välttämättä ole tarvetta saada ”omaa” ehdokasta presidentiksi, sen sijaan synnyttää tila, jossa presidentti – onpa hän kuka tahansa – joutuu aloittamaan tehtävän mylleryksenomaisen tilan vallitessa.

Loppuun haluan myös muistuttaa siitä, että meidän – etenkin poliitikkojemme – on syytä olla tarkkoja sen suhteen millaisia lausuntoja antavat ja kuinka ryhtyvät myötäilemään Venäjän toistamaa narratiivia. Presidentinvaalikampanjan käynnistyessä on jo nähty karkean luokan virheitä kampanjaan osallistuvien ja heidän tukijoidensa taholta – tasavallan presidentti Sauli Niinistön lausunto niistä epäonnistuneimpana. (5) Harkitsematon lausunto julkisuuteen tuotuna, etten sanoisi edesvastuuton.

Marko

1. http://www.mid.ru/en/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2927175 

2. https://yle.fi/uutiset/3-9913965 

3. https://www.brookings.edu/blog/up-front/2014/11/06/did-nato-promise-not-to-enlarge-gorbachev-says-no/ 

4. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

5. https://yle.fi/uutiset/3-9908533