Venäjän ja länsimaissa toimivan
äärioikeiston yhteistyöhön on kiinnitetty mediassa varsin laajalti huomiota –
enää vain sinisilmäiset voivat kieltää tämän syvällisen yhteistyön olemassa
olon. Toki tämä yhteistyö kielletään muistakin syistä johtuen, niiden syiden
ollessa sellaisia, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Sen sijaan
olennaisesti vähemmän on kiinnitetty huomiota Venäjän ja vasemmistopuolueiden
sekä ideologisesti vasemmalle kallellaan olevien liikkeiden väliseen
yhteistyöhön, tässä kirjoituksessa koetan hiukan avata tätä olemassa olevaa
yhteistyötä.
Suomessa tämä aihe nousee
toisinaan esille, lähinnä käydessämme keskustelua suomettuneisuuden
aikakaudesta sekä siitä, ettemme ole käyneet kyseistä aikakautta riittävällä
tarkkuudella läpi ja ettei Suomessa ole tehty omaa lustraatiota –
dekommunisaatiota*. Tämän aikakauden läpikäymättömyys on ongelma Suomelle, maassamme
tämä ongelma heijastelee läpi puoluekentän – perinteisen jaottelun mukaisesti –
vasemmalta oikealle. Joten, vaikka olisikin houkuttelevaa kiinnittää tässä
kirjoituksessa huomio vain ja ainoastaan Suomeen, haluan kuitenkin kiinnittää
huomion maamme rajojen ulkopuolelle, tarvittaessa toki viitata myös Suomessa
vallitsevaan tilanteeseen.
Moni esittää – viimeistään –
tässä vaiheessa kysymyksen, miksi vasemmisto löisi kättä Putinin Venäjän
kanssa? Mitä ideologista yhteistä eurooppalaisella vasemmistolla ja
äärioikeistoa tukevalla totalitaarisella valtiolla on – muutakin kuin totalitaarisen
neuvostovaltion perintö?
Viime vuoden toukokuussa
europarlamentin jäsen, italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) meppi Eleonora
Forenza vieraili miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Ennen matkaa kirjoittamassaan
Facebook päivityksessään hän, yhdessä ”toveri” Massimiliano Vozan kanssa, kertoo syitä sille, miksi he tekevät
matkan alueelle ja tukevat alueella harjoitettua vastarintaa. Forenzaa
lainatakseni:
”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio
Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan
äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä
tekevää hallintoa…”. (suomennos blogin kirjoittajan)
Näin siis kirjoitti, Luhanskissa Vladimir Iljitš Leniniä tervehtinyt,
kommunistista ideologiaa henkeen ja vereen kannattava Eleonora Forenza, ennen ”antifasistista” vierailuaan Ukrainalta
miehitetyille alueille, jossa venäläismiehittäjien joukossa taistelee useampia
äärikansallismielisiä ja/tai fasismin nimeen vannovia ryhmiä Venäjältä ja
muualta Euroopasta. (1) Räikeää ristiriitaa havaittavissa…
Eleonora Forenza miehitetyssä Luhanskissa toukokuussa 2017.
|
Minun pää ”nyrjähtäisi”
sijoiltaan jos käyttäytyisin itse samalla tavalla, mikäli kirjoittaisin samalla
tapaa absurdin ristiriitaista tekstiä. Enkä nyt kiellä sitä, etteikö Ukrainassa
toimi kansallismielisiä – äärioikeistolaisia – ryhmittymiä, joista osa on
onnistuneesti mustamaalattu venäläispropagandan toimesta todellisuutta
radikaalimmiksi. Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, se mustamaalaus on alkanut
jo neuvostoaikana, jolloin miehittäjää – neuvostovaltaa – vastaan taistelleet
ryhmittymät leimattiin valtiollisessa propagandassa fasisteiksi samalla tapaa kuin Baltiassakin tehtiin metsäveljien kohdalla. Kuten
neuvostovaltiossa kasvanut läheiseni on tuumannut, kaikki valtion viholliset
olivat fasisteja, riippumatta siitä olivatko he todellisuudessa fasistisia vai
eivät.
PRC:n Eleonora Forenza ei suinkaan
ole ainoa läntinen vasemmistopoliitikko, joka on vieraillut Venäjän miehittämillä
alueilla ja näin samalla omalta osaltaan toiminut Venäjän propagandavälineenä.
Saksalaisen vasemmistopuolue Die Linken
Andreas Maurer on vieraillut
useamman kerran Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Moni pitää Die Linkeä
DDR:n kommunistipuolueen (SED) toiminnan jatkajana, puolueen
kannatus on vahvaa Saksan itäosissa. Die Linken edustajat ovat myös toimittaneet ”humanitaarista apua” Itä-Ukrainan
miehitetyille alueille näihin ns. kansantasavaltoihin.
(2) Vasemmistolainen Die Linke ei suinkaan ole ainoa saksalaispuolue, jonka
edustajat vierailevat säännöllisesti Venäjän miehittämällä Krimillä tai Itä-Ukrainassa. Vast’ikää
niemimaalla vieraili äärioikeistolaisen Alternative
für Deutschland eli Vaihtoehto
Saksalle puolueen delegaatio.
Eikä Saksa suinkaan ole ainoa
eurooppalainen valtio, jonka puoluekentän vastakkaisilta laidoilta löytyy
puolueita, jotka tukevat sanoin ja teoin Venäjää. Kreikassa ideologisesti
äärioikealla oleva Kultainen aamunkoitto
on Kremlin ”luonnollinen liittolainen”
(3) samalla tapaa kuin vasemmistopopulistinen Syrizakin (eli Radikaalin
vasemmiston liitto). Kreikkalaispuolueiden tapaan Syrizankin euroedustajat
ovat vastustaneet melkein jokaista europarlamentin Venäjä-vastaista
julkilausumaa. (4) Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen
alkuvaiheessa, toukokuussa 2014, Syrizan johtaja ja Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras puolusti Krimin
”kansanäänestystä” itsenäisyydestä.
Presidentinvaaleissamme nähtiin
kiinnostava episodi, jossa ehdokas Paavo
Väyrysen tukeminen repi rikki Suomen
kommunistista puoluetta, osa puolueen jäsenistä olisi halunnut tukea
Väyrystä tämän Venäjää myötäilevän politiikan takia. Merkittävänä tekijänä puolueen sisäiseen
hajaannukseen voidaan pitää Väyrysen flirttailua suomalaisten
maahanmuuttovastaisten ryhmittymien kanssa, sitä kaikki eivät olleet valmiit
hyväksymään. (5) Mutta tässäkin kuviossa kiintoisaa on sitten se, että osa
suomalaisista kommunisteista oli valmis tukemaan Väyrystä tämän Venäjää
myötäilevän politiikan tähden. Kaikki
muu näyttää olevan merkityksetöntä...
Minä en näe vuoden 2018 Venäjällä
ja kommunistisilla ”ihanteilla” muuta yhteistä kuin totalitaristisen
yhteiskuntamallin – ehkäpä se riittääkin eräille syyksi osoittaa tukensa
Venäjälle. Oma asiansa on sitten se, että kuinka moni tukee Venäjää
vastavoimana Yhdysvalloille – kenties on parempi ilmaista asia siten, että
kyltymätön Amerikka viha ajaa ihmiset
epätoivoisesti tukemaan Venäjää. Mutta kuinka monen kohdalla tukeen on muita
syitä, kuten viimeisen vuoden aikana usein esille noussut kompromat (ven. компромат) eli sananmukaisesti vahingoittava materiaali? Marginaalipuolueen jäsenen kohdalla
kompromatin mahdollisuus on hyvin epätodennäköinen, heidän kohdalla
todennäköisempi syy Venäjä-tuelle on ideologinen Yhdysvaltoihin kohdistuva viha
tahi vastenmielisyys myöhemmin eriteltävien syiden ohella. Voimalle haetaan vastavoimaa!
Myös vasemmisto tukee europarlamentissa Venäjää
Viime vuosien aikana on
kiinnitetty paljon huomiota laitaoikeiston Euroopan parlamentissa osoittamaan
Venäjä-tukeen, mikä näkyy selkeästi EU:n ja Venäjän välisiä suhteita
käsittelevissä äänestyksissä, kuten äänestyksissä sanktioista. Samalla on
kuitenkin unohdettu – unohdutettu – tyystin se, että eurooppalaisesta
vasemmistosta löytyy runsaasti voimia, jotka yhtä lailla tukevat Venäjän toimia
(ml. Krimin niemimaan miehitys ja sota Itä-Ukrainassa). Siirtykäämme siis seuraavaksi
vasemmistolaisten ja äärivasemmalla olevien puolueiden toimintaan EU:ssa –
europarlamentissa. Lainaan Péter Krekóa
ja Lóránt Gyõria heidän artikkelista
”Don’t ignore the left! Connections between Europe’s radical left and Russia”:
“The
radical left group European United Left/Nordic Green Left (GUE/NGL) in the
European Parliament supports the Kremlin with words and votes (in 78% of the
cases), in the Council of Europe, and OSCE general assemblies — especially when
it comes to issues on Ukraine and Syria.
Some of these forces
can influence government policy as well: Greece’s Syriza party, in government
with its right-wing populist coalition partner ANEL, works to ally itself with
Russia on energy, foreign affairs and defence. Given that Russia is more
popular among the Greek population than the European Union, this tactic can pay
political dividends.”
(6)
Europarlamentissa Vasemmistoliitto kuuluu GUE/NGL-ryhmään.
Vasemmistoliitto ja Suomen
kommunistinen puolue – SKP kuuluvat myös radikaaliin vasemmistolaiseen Euroopan
vasemmistopuolueeseen, jota johtaa saksalainen Die Linken Gregor Gysi. Siihen kuuluvat puolueet, joilla on meppejä
europarlamentissa, kuuluvat edellä mainittuun GUE/NGL-ryhmään.
Péter
Krekó ja Lóránt Gyõri kirjoituksessaan ”Don’t
ignore the left! Connections between Europe’s radical left and Russia” esittävät kysymyksen “Why
Russia?” Vastauksessaan kysymykseensä he nostavat esille
kolme merkittävää syytä:
- “peace and neutrality” -retoriikka.
- “autonomy
and self-determination” -argumentti.
- “anti-fascism”.
Vasemmistoliiton
presidenttiehdokkaan ja mepin Merja
Kyllösen syksyinen vaaliretoriikka on sovitettavissa yllä oleviin syihin.
Retoriikasta esimerkki:
”Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, europarlamentaarikko Merja
Kyllönen on sitä mieltä, että Suomi on osaltaan vastuussa Venäjän uhittelusta.
Yhteistyö lännen, erityisesti Naton kanssa on Kyllösen mielestä turhaa
provokaatiota ja ristiriidassa Suomen puolueettomuuspolitiikan kanssa.” (7)
On kuitenkin huomioitava, että
suomettuneesta ulosannista huolimatta toiminnan tasolla Kyllösen linja
asemoituu Suomen yleiseen ulkopoliittiseen linjaan – hyvässä ja pahassa.
Ymmärrettävästi laitaoikeiston
Venäjän sympatisointi saa enemmän otsikoita, siihen kiinnitetään huomiota,
mutta pitäisikö näin olla – ja onko perusteltua, että vastaava laitavasemmiston
osoittama tuki jätetään joko huomiotta tai saa marginaalisesti huomiota.
Milloin olette lukeneet vasemmistopuolueiden edustajien toistuvista
vierailuista Venäjän miehittämillä alueilla? Entäpä milloin laitaoikeiston Venäjä
sympatioista.
Vasemmistomilitantit taistelussa ”fasismia” vastaan
Ukrainassa Venäjä väittää
sotivansa ”fasismia” vastaan,
suomalaispropagandisti Johan Bäckman
viittaa tavattoman usein ”Kiovan junttaan”
ja kuten aiemmin mainitsin, Venäjän joukoissa Itä-Ukrainan sotatoimialueella
taistelee tavattoman paljon äärioikeistolaisia vapaaehtoisia taistelemassa ”fasismia” vastaan ja näiden joukkojen
rinnalla – samaisia ”ukrainalaisfasisteja”
vastaan – taistelee vasemmistomilitantteja.
Prizrak prikaatin ”antifasisteja” Itä-Ukrainassa.
|
Pääasiassa Luhanskin
”kansantasavallan” alueelta operoiva, venäläisen Juri Shevchenkon komennossa olevan, Prizrak prikaatin (ven. Бригада
«Призрак») riveissä taistelee myös muista maista venäläisten riveihin
siirtyneitä antifasisteja ja kommunisteja (8) – suomalaisen Johan
Bäckmanin avustuksella alueelle sotimaan siirtynyt pieksämäkeläislähtöinen Petri Viljakainen kuuluu tätä nykyä
Prizrak prikaatiin.
Janus Putkonen haastattelee militantti Viljakaista miehitetyssä
Itä-Ukrainassa, kevättalvi 2016.
|
Siinä missä vasemmisto ja
laitavasemmistoon kuuluvat puolueet, kuten saksalainen Die Linke, toimittavat
tai ovat toimittaneet ”humanitaarista apua” Itä-Ukrainaan näille
”kansantasavalloille”, vasemmistoryhmittymät kuin myös antifasisteiksi itseään
tituleeraavat ovat värvänneet taistelijoita sotatoimialueelle. Tässä kohdin on
syytä tähdentää, että ETYJ:n monitorointimission tarkkailijat kuten eivät
ukrainalaiset rajaviranomaisetkaan päässeet tarkastamaan Die Linken
marraskuussa 2014 miehitetyille alueille toimittamaa ”humanitaarista apua” –
todellisuudessa emme siis tiedä mitä he ovat alueelle toimittaneet, tai kenelle
– siviileille vaiko militanteille. Die Linken delegaatio tapasi tuolloin
Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon.
Venäläispropaganda antifasistien
taistosta ”Kiovan junttaa” vastaan
saa sijaa myös Yhdysvalloissa, jossa esim. 1959 perustettu marksilaisorganisaatio
Workers World Party jakaa
tämänhetkisen johtajansa Greg
Butterfield suulla ja kynällä sumeilematta venäläispropagandaa, jossa ”donbassilaiset taistelevat fasismia vastaan”.
Tässä propagandassa mennään jopa niin pitkälle, että Butterfield nimittää
Venäjän synnyttämää, Igor Girkinin
kentällä alkuun panemaa, sodaksi edennyttä ”separatismia”, antifasistisen
liikehdinnän alullepanemaksi. Mahtaa venäläisimperialisti Girkiniä moinen
satuilu naurattaa… Kenellekään tuskin on yllätys se, että Workers World Partyn
venäläisiä yhteistyökumppanipuolueita – RKRP
eli Venäjän kommunistinen
työväenpuolue sekä Borotba – on kuvattu
erittäin rasistisiksi ja homofobisiksi, joilla on yhteistyökumppaneita venäläisessä äärioikeistossa. (9)
Yhdysvalloista on myös
värväytynyt yksittäisiä, vasemmistolaisina itseään pitäviä, sotimaan
Itä-Ukrainaan Ukrainan hallintoa vastaan miehitysjoukoissa.
En kuitenkaan ryhdy käsittelemään
Yhdysvaltojen tilannetta tätä mainintaa tarkemmin. Sen kokonaisuuden avaaminen
vaatisi laajan kirjoituksen ohella syvällistä perehtymistä aiheeseen. On
kuitenkin syytä muistaa se, että venäläiset ja heidän tukijansa jakavat
lukemattomien eri verkkosivujen ja portaalien sekä sosiaalisen median alustojen
kautta englannin kielistä propagandaa globaalisti. Propagandistisen materiaalin jakamiseen
osallistuu medioita alkaen valtiollisista TV-kanavista ja päätyen Janus Putkosen ”päätoimittaman” DONi-Newsin kaltaisiin miehitetyiltä
alueilta toimiviin propagandakanaviin. Näidenkin kanavien viestinnässä toistuu
tavattoman usein sama teema ”taistelu fasismia”
ja ”Kiovan junttaa” vastaan.
* * *
Tässä kirjoituksessa pääpaino oli
siellä äärimmäisessä vasemmistossa ja sen Venäjää tukevassa toiminnassa, jotta
saamme edes hiukan kuvaa siitä, onko se verrattavissa äärioikeiston vastaavaan
toimintaan – ja ansaitsisiko äärivasemmistolaisten ryhmien Venäjää, etenkin
sodankäyntiä, tukevan toiminnan tarkastelu saada laajempaakin näkyvyyttä mediassa.
Mikäli jätämme huomiotta venäläiset
bolsevistiset liikkeet ja niiden Itä-Ukrainaan sotimaan lähettämät militantit, on
todennäköistä, että laitavasemmistosta on lähtenyt sotaan vähemmän ”vapaaehtoisia”
verrattuna poliittisen jana vastakkaiseen päätyyn. Syystä tai toisesta heitäkin
on värväytynyt venäläisjoukkojen riveihin, joten tätä yhteistyötä ei tyystin
pidä pyyhkiä olemattomiin – jättää huomiotta.
Ja koska tässä kirjoituksessa
pääpainona on se laitavasemmisto, jätän nyt huomiotta eurooppalaisten sosiaalidemokraattisten
puolueiden – runsaat – Venäjä-kytkennät ja poliittisen Venäjää hyödyttävän
(myyrän)työn. Kirjoitukseni ulottaminen käsittelemään tätä asetelmaa, laajentaisi
kirjoitusta aivan liian paljon, koska tuolloin huomio tulisi kiinnittää kaikkeen
Nord Stream -lobbareista (esim. Paavo Lipponen & Gerhard Schröder) entisiin
presidentteihin (Tarja Halonen).
Kaikesta huolimatta tämäkin kirjoitus
on valitettavan pinnallinen, kirjoituksessa oli tehtävä valintoja, eräs
valintani oli se, että jätin yhteistyöhön johtavien syiden käsittelyn kovin
vähälle, perustelen tätä kuitenkin sillä, että esim. Péter Krekón ja Lóránt Gyõrin
kirjoituksessa ”Don’t ignore the left! Connections
between Europe’s radical left and Russia” esittäessään kysymyksen “Why Russia?” – he myös vastaavat siihen.
Itse nostan myös esille kompromat’in
(ven. компромат) eli sananmukaisesti vahingoittava materiaalin olemassa olon
mahdollisuuden, jolla kohdetta kiristetään. Kompromat’illa voitaneen selittää eräiden
operaattoreiden Venäjä-myönteisyys, mutta tuskin kovinkaan monen marginaalissa
olevan poliitikon tahi aktivistin. Heidän Venäjä-myönteisyyden selittäviä syitä
ovat esim. Krekón ja Gyõrin mainitsemat syyt sydämestä kumpuavan antiamerikkalaisuuden ohella.
Pidän itse Venäjän ja
äärioikeiston yhteistyötä EU:n kannalta vaarallisempana, mutta edellinen ei
tarkoita sitä, etteikö laitavasemmiston toimintaan pidä kiinnittää huomiota ja
etteikö se omalta osaltaan voi heikentää – heikennä – EU:n yhtenäistä rintamaa.
Lukuisat yhteistyönmuodot kertovat sen, että vasemmaltakin löytyy puolueita ja
liikkeitä, jotka ovat valinneet puolensa, jotka tukevat ihmisoikeuksia ja
kansainvälistä oikeutta rikkovaa Venäjää.
Marko
*: Itse käyttäisin mieluummin
termiä ”totuuskomissio”, lustraatio – puhdistus – sanana herättää monien mielissä negatiivisia tunteita,
jotka kohdistuvat lähinnä tyyliin, jolla toiminta suoritetaan.
"venäläisen Juri Shevchenkon"
VastaaPoistaShetvtshenko on nimenä ukrainalainen, ei venäläinen.
Kertoo osaltaan koko sodan mielettömyyden. Ukrainalaiset ja venäläiset ovat samaa kansaa. Heillä on samat nimet, sama uskonto, sama kieli, sama kulttuuri.