Havaintoja Ukrainan Kurskin operaatiosta –

keskiviikko 28. elokuuta 2024

Havaintoja Ukrainan Kurskin operaatiosta –

”Она утонула”

Elokuun 12. päivän tapahtumat vuonna 2000 ovat varmuudella jääneet Venäjän diktaattorin Vladimir Putinin mieleen. Kyseisenä päivänä, Putinin lomaillessa Sotšissa, Barentsinmerellä valmistauduttiin sotaharjoituksen yhteydessä torpedolaukaisuun Pohjoisen laivaston K-141 Kursk ydinsukellusveneessä. Harjoituksessa kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, vaan viallinen torpedo räjähti sukellusveneen (torpedo)laukaisuputkessa. Ensimmäistä räjähdystä seurasi toinen, voimakkaampi räjähdys kaksi minuuttia myöhemmin, jolloin sukellusveneen muut torpedot räjähtivät aiheuttaen ketjureaktion, joka johti Venäjän laivaston suurimpiin kuuluvan sukellusveneen uppoamiseen 108 metrin syvyyteen. Suurin osa sukellusveneen reilun sadan hengen miehistöstä kuoli räjähdyksiä seuranneina minuutteina, kuitenkin 23 miehistön jäsentä kuudennesta osastosta eteenpäin selviytyi hengissä räjähdyksestä pelastautuen sukellusveneen viimeiseen, yhdeksänteen osastoon, odottamaan, kunnes heidät saataisi pelastettua pinnalle. Arvioiden mukaan räjähdyksestä hengissä selvinneet sotilaat selvisivät hengissä aluksella kuudesta kahdeksaan tuntia ennen kuolemista hapenpuutteeseen. Norjalaisten sukeltajien päästessä hylyn luo yhdeksän päivää onnettomuuden jälkeen, sukellusvene oli jo muodostunut miehistönsä haudaksi.

Turman jälkeen omaisten ohella venäläinen media arvosteli tiukkasanaisesti lomaillutta Putinia, etenkin sitä, ettei hän keskeyttänyt lomaansa heti onnettomuuden satuttua. Putin kommentoi tapahtunutta julkisuudessa ensimmäisen kerran päivien kuluttua, 16. elokuuta. (1) Pöyristystä lisäsi Putinin vähättelevä vastaus kuukautta myöhemmin legendaarisen TV-toimittaja Larry Kingin haastattelussa, jossa hän vastasi Kingin kysymykseen ”Mitä sukellusveneelle kävi” (”What happened with the submarine?”), hyvin lakonisesti ”Se upposi” (”Она утонула”). (2) Se, että media Venäjällä pyrki tuolloin tekemään sitä, mitä median pitääkin tehdä – uutisoimaan mahdollisimman objektiivisesti tapahtumista ja esittämään myös kritiikkiä valtiojohdon toimintaa kohtaan – johti lopulta siihen, että Venäjän hallinnon taholta mediaa ryhdyttiin vainoamaan entistä järjestelmällisemmin ja toimintaa rajoittamaan erilaisten verukkeiden avulla. Tuolloin Venäjän hallinto pyrki antamaan kuvan laillisesta toiminnasta, jossa edettiin rikostutkinnan (esim. veron kierto tai korruptio) oikeuteen ja tuomioon, ja lopulta kyseisen median haltuunottoon tms. Yhtäkaikki tarkoitus oli sama – medialle piti tehdä selväksi, kuka on ”herra talossa”.

”Upotetaan Kursk”

Reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kursk aiheuttaa jälleen päänsärkyä diktaattori Vladimir Putinille. Venäjän muutaman päivän ”erikoisoperaatio” Ukrainassa ajautui elokuun 6. päivä (v. 2024) pisteeseen, jossa Ukrainan asevoimat ylitti maiden välisen rajan Sudžan raja-aseman ja Sudžan piirin alueelta Kurskin hallintopiirissä. (3) Nyt jo reilun kahden viikon ajan Ukrainan asevoimat on käynyt sotaa Venäjän maaperällä osoittaen samalla sen, että Venäjän asettamat ”punaiset viivat” ovat ylitettävissä ilman vakavia seuraamuksia. Sodan ulottaminen konkreettisella tapaa Venäjän maaperälle ja yli 1200 neliökilometrin haltuunottokaan eivät ole eskaloineet sotaa.

Sudžan raja-asema, Venäjä.

Jos Ukrainan eteneminen Kurskin alueelle on jotain jo osoittanut, on se, että tällaisessa tilanteessa Venäjän johto näyttää – ainakin hetkellisesti – halvaantuvan päätöksenteossaan. Pääsimme todistamaan hiukan vastaavaa tapahtumaa kevättalvella 2022 Venäjän ”erikoisoperaation” karahtaessa karille ukrainalaisten taistelutahdon ja vastarinnan tähden. sen seurauksena Venäjän johto – diktaattori Vladimir Putin etunenässä – näytti hetken aikaa olevan aivan hukassa. Mielestäni tuolloin Ukrainan läntisillä tukijoilla oli hetkellinen (viikkojen) aikaikkuna Ukrainan tukemisessa, jota he eivät kyenneet riittävän tehokkaasti hyödyntämään. Pelastiko Venäjän rapistuvan suurvaltamahdin tuolloin turvautuminen ”ydinasekorttiin”, johon se on toistuvasti turvautunut 24. helmikuuta alkaneen laajan hyökkäyssodan aikana? Ulkopoliittisen instituutin vanhempitutkija Jussi Lassila on havainnut Putinin kiristysdiplomatiassa logiikan, jonka mukaan ydinaseuhkailu tapahtuu vasta tilanteessa, jossa valta ja aloite on Vladimir Putinin hallussa –

”Tämä paljastaa Putinin kiristysdiplomatiassa sellaisen logiikan, että siinä vaiheessa, kun he alkavat puhua ydinaseuhkailusta, se tapahtuu aina tilanteessa, jossa hän kokee, että hänellä on täydellinen valta ja aloite.” (4)

Mikäli Lassila osuu havainnossaan oikeaan, olisi ensiarvoisen tärkeää kyetä käyttämään tämä ”epävakauden” ja ”hämmennyksen” tila hyödyksi, jolloin tehdyt toimet saattaisivat heikentää entisestään Putinin asemaa Venäjän johdossa, jonka eräs seuraus saattaisi olla se, että hänen olisi vaikeampi ottaa valtaa ja aloitetta takaisin haltuunsa. Toimimalla näin, seuraukset Venäjällä voisivat olla kiinnostavat.

Kuten edellä viittasin, Ukrainan Kurskin operaation ensimmäisiä päiviä seurasi hiukan vastaava hämmennyksen ja halvaannuksen tila Kremlissä, jollainen nähtiin kevättalvella 2022 ”erikoisoperaation” karahtaessa karille. Tämä tila jatkuu ehkäpä jossain määrin edelleenkin, siitä huolimatta, että Putin on jo antanut määräyksen vallata Kursk takaisin lokakuun ensimmäiseen päivään mennessä ja Kremlin toiminnassa on havaittavissa tiettyä johdonmukaisuutta (mikä ei välttämättä vielä näy rintamalla). (5) Nähdäkseni Ukrainan läntisten tukijoiden toimien tulisikin nyt olla proaktiivisia, eikä Ukrainan aseidenkäytölle tulisi myöskään asettaa keinotekoisia esteitä (jollaisina esteinä pidän esim. käyttöä kohteisiin Venäjän maaperälle eskalaatiopelon tähden). Eräät maat ovatkin lausunnoissaan antaneet Ukrainalle täyden vapauden käyttää lahjoittamaansa aseistusta myös Venäjän maaperällä.

Ukrainan Kurskin operaation ensihetkiä, eteneminen Sudžan raja-asemalle panssarikaluston turvin.*

Meidän on myös hyvä muistaa, ettei tämä ole Venäjän rikollisen hyökkäyssodan aikana ensimmäinen kerta, jolloin Putin asettaa täysin todellisuudesta irrallaan olevia tavoitteita. Vastaavana voidaan pitää määräystä vallata Donbas, jota Venäjän asevoimat ei ole vieläkään pystynyt täyttämään, vaan joka jatkuu miehiä ja kalustoa kuluttavana hyökkäyksenä kohti Pokrovskin kaupunkia Donetskin alueen (oblast) länsiosassa. Kysymys kuuluukin, että onko Venäjällä todellisia resursseja kahteen miehiä ja kalustoa kuluttavaan operaatioon, vai määritelläänkö toinen Kremlissä prioriteetiltaan tärkeämmäksi? Osittainen vastaus kysymykseen on se, että meidän tehtävä täällä lännessä on toimittaa Ukrainalle riittävästi aseistusta, jotta se voi Venäjälle aiheutettavien mittavien henkilö- ja kalustotappioiden lisäksi tehdä sen tavoitteiden saavuttamisen mahdollisimman hankalaksi, mieluiten mahdottomaksi.

Verrattaessa kesään 2023 ja Ukrainan silloiseen vastahyökkäykseen etelässä Zaporižžjan rintamalla, Ukraina näyttää ottaneen oppia tekemistään virheistä operaatiota valmistellessaan mutta etenkin suorittaessaan. Selkeänä muutoksena vuoden takaiseen valmisteluvaiheessa on Ukrainan Kurskin operaation yllätyksellisyys – aika ja paikka sekä kyvykkyys tulivat suurelle osalle sotaa seuranneista yllätyksenä.** Venäjän tiedustelulla oli todennäköisesti vihi tulevasta, mutta tämä viesti ei tavoittanut päätöksentekijöitä. Tai jos tavoittikin, viestiä ei otettu todesta tai sitä ei välitetty eteenpäin Kremliin.

Valitettavasti Ukrainan merkittävimmät läntiset tukijat eivät ole uudistaneet tapaansa ajatella, josta seuraisi automaattisesti toimintatavan muutos. Niiden toimintaa ohjaa ylivarovaisuus, joka tulkitaan Kremlissä vain ja ainoastaan yhdellä tapaa. Palautellaankin mieleen, mitä John McCain totesi BBC:n haastattelussa syksyllä 2014:

”And again, we would not send weapons to the Ukrainian when they were begging them. We wouldn’t even give them intelligence, because we didn’t want to ‘provoke Vladimir Putin’. By showing weakness, we provoked Vladimir Putin” – “And there’s nothing that provokes Vladimir Putin more than weakness”. (6)

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Vladimir Putinia provosoi eniten heikkous, (heikkouden osoittaminen).

* * *

Ja kun Kurskin elokuisista tapahtumista kirjoitan, niin emme voi olla muistamatta PMC Wagnerin omistajaa ja rahoittajaa – vuosi sitten likvidoitua – Jevgeni Prigožinia. Prigožinia ja PMC-Wagnerin sotilaskomentajiin ja perustajiin kuulunutta Dmitri Utkinia kuljettanut liikesuihkukone putosi 23. elokuuta 2023 Kuženkinossa Venäjällä, päättäen samalla spekulaatiot siitä, kuinka Putin kostaa hänen asemansa uhmaamisen nk. “Prigožinin kapina 23.-24. kesäkuuta 2023”. (7) Liikesuihkukoneen pudottaminen näyttää olleen Putinin henkilökohtainen kosto Prigožinin vallantavoittelusta.

Olemmepa mitä mieltä tahansa Jevgeni Prigožinista (mielestäni hän oli rikollinen, joka olisi pitänyt saattaa edesvastuuseen teoistaan PMC Wagnerin omistajana ja rahoittajana mutta ei venäläinenkään tapa “oikeudenkäytöstä” saa minua kyyneliin), kuului hän niihin venäläisiin, jotka avoimesti kritisoivat Venäjän puolustusministeriötä sekä asevoimien johtoa. Hän syytti Venäjää puolustuksen laiminlyönnistä maiden välisellä rajalla, etenkin Brjanskin, Kurskin ja Belgorodin alueilla.

Vladimir Putinin uhmaamisen ohella avoin kritiikki, jota hän kohdisti puolustusministeri Sergei Šoiguun ja Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimoviin ei ainakaan vähentänyt häneen kohdistunutta uhkaa. Usein tämä kritiikki oli luonteeltaan avoin hyökkäys kyvytöntä puolustusministeriä sekä pääesikunnan päällikköä kohtaan, jossa ei säästelty alatyylin ilmauksia. (8) Oliko rajaseutujen puolustuksen laiminlyönnit henkilöiden kyvyttömyyden rinnalla yksi syistä Prigožinin vallantavoittelulle kesäkuun 2023 lopulla?

Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, etteikö hän olisi ollut oikeassa kritiikissään. Ei vain Venäjälle vaan diktatuureille ja totalitaarisille yhteisöille luonteenomaista on se, että ihmisiä ei välttämättä palkita pätevyyden tai kyvykkyyden vaan lojaaliuden perusteella. Rikollinen Prigožinin oli vallan ytimelle vaarallinen tavoitellessaan valtaa lojaaliuden ja asemaansa tyytymisen sijaan. Jotain venäläisestä luonteenlaadusta kertoo sekin, ettei 16 prosenttia venäläisistä usko hänen kuolleen.

* * *

Meidän täällä lännessä tulisi uskaltaa tehdä parhaamme, jotta Ukrainan olisi mahdollista saavuttaa Kurskin operaation viralliset tavoitteet mutta meidän tulisi myös uskaltaa auttaa Ukrainaa saavuttamaan voitto taistelukentällä ja sitä kautta mahdollisuus pysyvämpppän rauhaan. Nimittäin mielestäni pysyvämpi rauha on mahdollista vain, mikäli Venäjän sodankäyntikyky lamautetaan pidemmäksi aikaa, jonka jälkeen vastuullamme on vielä venäläisten saattaminen vastuuseen teoistaan.

Loppuun kertauksena Ukrainan tavoitteet.

Ukraina on asettanut Kurskin operaation viralliseksi tavoitteeksi riittävän laajan puskurivyöhykeen luomisen Venäjän alueelle Ukrainan (etenkin rajaseudun) suojaksi. Operaatio tavoitteen saavuttamiseksi jatkuu. Operaatiolla voi myös olla muita tavoitteita, kuten vankistaa Ukrainan asemaa neuvottelupöydässä, mikäli Donald Trump valitaan Yhdysvaltojen uudeksi presidentiksi.

Ukrainan valtiollisena tavoitteena on varmistaa maan turvallisuus, suojella ihmisten elämää ja puolustaa aluetta Venäjän hyökkäyksiä vastaan.

Marko

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010626543.html

2. https://www.rferl.org/a/russia-putin-us-tv-interview/31309716.html

3. https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-august-6-2024

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010648649.html

5. https://newsukraine.rbc.ua/news/putin-orders-ukrainian-forces-to-be-pushed-1724143578.html

6. https://x.com/adnashmyash/status/1607448947613736961

Haastattelu katsottavissa myös:

https://www.facebook.com/watch/?v=671145098023377

7. https://www.euronews.com/my-europe/2024/08/24/memorial-held-in-russia-a-year-after-yevgeny-prigozhins-death