Huomioita Pasi Paroisen pitkään ”Ukraina on häviämässä sodan”-lankaan yhteisö- ja mikroblogipalvelu X:ssä

 

II OSA

Tässä toisessa osassa jatkan Black Bird Group -analyysiryhmään kuuluvan Pasi Paroisen yhteisö- ja mikroblogipalvelu X:ssä maaliskuun alkupuolella julkaiseman pitkän langan minussa nostattamien ajatusten perkaamista. Aivan kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä toisessa osassa nimitän Paroisen pitkää lankaa ”Ukraina on häviämässä sodan” -langaksi, langan ensimmäisen viestin aloituksen perusteella:

”Miksi nyt puhutaan neuvotteluista, tulitauosta ja turvatakuista? Koska Ukraina on häviämässä sodan.

Ukraina on häviämässä sodan Venäjää vastaan, sillä se ei näillä näkymin tule saamaan menettämiään maa-alueitaan takaisin. Se että Venäjä ei välttämättä saavuta kaikkia tavoitteitaan, tai että ne tulevat järkyttävän kalliilla hinnalla, ei muuta sitä tosiasiaa, että yleensä alueluovutuksiin pakotetun valtion katsotaan hävinneen.- - -”. (1)

Alun perin yksiosaiseksi suunnittelemani kirjoitus jakautui kahteen osaan pituutensa tähden. Eikä jako välttämättä tapahtunut loogisessa kohdin, joten ennen tämän osan lukemista suosittelen lukemaan ensimmäisen osan.

Paroinen nostaa langassaan esiin lukuisia havaintoihinsa pohjautuvia Ukrainan asevoimien toimintaan liittyviä puutteita ja suoranaisia virheitä, kuten seuraavat lainaukset osoittavat:

”Ukrainalaisten jalkaväkisotilaiden kouluttaminen on monin paikoin nopeutettu vain kuukausien, joskus jopa vain viikkojenkin mittaiseksi. On selvää, että jalkaväen yleinen osaamistaso on romahtanut. Romahtanut on myös alempien upseerien osaamistaso. Uusista osaavista joukkueenjohtajista on huutava pula ja pikakurssitetut johtajat eivät käytännössä kykene toteuttamaan tehtäviään. Tällä on entisestään murskaava vaikutus jalkaväkitäydennysten taistelutahtoon. Keskiverto ukrainalainen aseisiin määrätty sotilas voi olla hyvinkin motivoitunut taistelemaan, mutta ei kuolemaan typerästi vain siksi että pikakoulutettu joukkueen johtaja ei osaa lukea karttaa tai ymmärrä kompassia. - - -”. (2)

”Ukrainalaisten operaatiotaidossa ja kyvyssä on huomattavia puutteita. Ukraina puolustaa alueitaan jääräpäisesti tarrautuen jokaiseen maaperänsä metriin. Alueiden luovuttamiseen ja vetäytymiskäskyihin ei yleensä saada lupaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kuluneen puolen vuoden aikana nähtiin useita tilanteita, joissa ukrainalaisia joukkoja jäi motteihin, jossa ne joko tuhottiin tai josta ne murtautuivat ulos raskaita tappioita kärsien (Vuhledar, Hannivka, Velyka Novosilka, Ulakly). Ukrainalaiset päätyvät myös jatkuvasti taistelemaan erittäin epäedullisissa kielekkeissä tai pullistumissa, joissa Venäjä etenee hitaasti mutta tasaisesti pullistuman sivuistoilla kiristäen sen suuta hitaasti kiinni samalla kun Ukraina käyttää yhä enemmän ja enemmän rajallisia joukkojaan epäedullisesta asemasta kiinni pitääkseen (Bakhmut, Avdiivka, Kurakhove, Kursk). - - -”. (3)

On totta, että lukuisissa tapauksissa ukrainalaiset ovat päätyneet puolustustaistelussa tilanteeseen, jossa heidän asemansa on epäedullinen – eräissä tapauksissa vetäytyminen sekä rintamalinjojen oikaisu olisi ollut perusteltu ratkaisu tehtyä paljon aiemmin. Toisaalta eräissä tapauksissa pidän perusteltuna ryhtymistä pitkään kestäneisiin asutuskeskustaisteluihin, joilla on hidastutettu venäläisten hyökkäyskärkien etenemistä ja kulutettu niitä (mutta tällaisissakin tapauksissa on kyettävä tarkastelemaan kokonaisuutta ja kyettävä tekemään päätös vetäytymisestä riittävän varhaisessa vaiheessa). Olen kuitenkin huomannut sen, että ruotiessamme Ukrainan asevoimien tai sotilaiden osaamiseen liittyviä puutteita, aikaperspektiivimme on liian lyhyt. Puutteita tarkastellessamme, meidän olisi syytä katsoa menneeseen, vuosiin ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua ja kysyä itseltämme: Mitä silloin tehtiin ja mitä jätettiin tekemättä?

Alkuun on syytä tähdentää, ettei Ukrainassa tehty merkittäviä panostuksia asevoimien kehittämiseen maan itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Erityisen kohtalokkaana voidaan pitää Euromaidaniin ja Arvokkuuden vallankumoukseen (helmikuu 2014) päättynyttä Viktor Janukovitšin valtakautta mutta käytännössä kyse oli 90-luvun ensimmäisestä puoliskosta alkanut jatkumo, jossa hallinto toisensa jälkeen oli lyönyt laimin asevoimien kehittämisen, poikkeuksena voimme nostaa esille Viktor Juštšenkon kauden ajalta ennen Euromaidania. Hänen tavoitteenansa oli kehittää Ukrainaa yhteiskuntana ja irrottaa maa Venäjän vaikutuspiiristä taloudellisesti kuin myös sotilaallisesti. Juštšenkon työ jäi kesken Venäjän entistä voimakkaamman vaikuttamisen ja sisäpolitiikkaan sekaantumisen seurauksena. Venäjän voimakkaalla myötävaikutuksella ja tuella Viktor Janukovitš nousi lopulta valtaan voitettuaan helmikuussa 2010 järjestetyt presidentinvaalit.* Hänen kaudellaan Ukrainan Nato-yhteistyö hiipui, vastaavasti yhteydet Venäjään paranivat merkittävästi. Janukovitš kaudella maan asevoimien harjoitusintensiteetti ja harjoitusten määrät vähenivät merkittävästi, vastaavasti hänen kaudellansa vahvistettiin huomattavasti maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavia joukkoja. Janukovitš ja hänen johtamansa Alueiden puolue lisäsivät maan kahtiajakautumista, poliittisten railojen lisäksi revittiin maantieteellisiä railoja maan eri osien välille: tässä toiminnassa näkyi Venäjän kädenjälki.

Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 Ukrainan tuoreen hallinnon läntiset tukijat painostivat sitä olemaan vastaamatta asevoimin Venäjän toimiin niemimaalla. Aivan eri asia on se, että olisiko Ukrainalla ollut tähän resursseja (todennäköisesti ei) mutta sen asemaa ei lainkaan parantanut se, ettei tuoretta hallintoa myöskään tuettu kolmansien maiden taholta sotilaallisesti. Ukrainan oli tavallaan hyväksyttävä se, että Venäjä miehitti osia siitä. Erityisen halveksuttavana pitäisin sitä, että kevään ja kesän koitettua Ukrainan läntiset tukijat eivät edes sanallisesti tuominneet Venäjää sen osallistumisesta sotaan Donbasissa, vaikka asian todellinen tila oli tiedossa:

”Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”, Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” tilanteesta Venäjän ja Ukrainan välisellä rajaseudulla keväällä 2014. (4)

Ukraina jätettiin keväällä ja kesällä 2014 kamppailemaan yksin Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan, jo silloiset taistelut paljastivat asevoimien puutteita. Vuonna 2015 Ukrainan asevoimille laadittiin uusi doktriini, jossa ensimmäistä kertaa Venäjä määriteltiin maan sotilaalliseksi haastajaksi ja uhaksi. Uusi doktriini edellytti asevoimiin tehtäviä uudistuksia sekä luopumista neutraaliuspolitiikasta. Tämän jälkeen Ukrainassa ryhdyttiin uudistamaan asevoimia, uudistusohjelmaan kuului myös turvautuminen ulkomaalaisiin kouluttajiin sekä puolustusyhteistyön syventäminen länsimaiden (Naton) kanssa. Maahan saapui yhteistyönmerkeissä kouluttajia, ukrainalaissotilaita kävi tuolloin kouluttautumassa yhteistyökumppanimaissa. Määrät olivat todelliseen tarpeeseen nähden vähäisiä, eikä Ukrainan asemaa lainkaan parantanut se, että samaan aikaan Donbasissa käytiin matalan intensiteetin sotaa, joka omalta osaltaan kulutti maata. Olennainen kysymys on myös se, että otettiinko Ukrainan turvallisuushuolet lännessä todesta? Donald Trumpin ensimmäisellä kaudellaan Ukrainan erityislähettilääksi nimittämä Kurt Volker kritisoi toistuvasti ranskalaisia ja saksalaisia Ukrainan syyttelystä. (5) Sen sijaan edellä mainittujen valtioiden edustajat olivat haluttomia painostamaan Venäjää ryhtymään toimiin Minskin sopimusten noudattamiseksi, jo tuolloin Ukraina joutui sotimaan sotaa Donbasissa ”toinen käsi selän takana”, jossa Venäjän ja sen proxy-joukkojen toistuvat sopimus- ja tulitaukorikot ohitettiin länsimaiden taholta ilman merkittävää reagointia – paheksuvat puheet eivät nimittäin sellaisia ole.   

Kuva Ukrainassa järjestetystä Rapid Trident 2018  sotaharjoituksesta. (6)

Luonnollisesti minua kiinnostaa myös se, että saiko Ukraina tuolloin parasta mahdollista koulutusapua (kun tiedossa oli jo tuolloin, että maan tosiasiallinen vihollinen on Venäjä). Toimittaja Mika Mäkeläisen Ukrainan asevoimia kriittisesti tarkastelleessa, helmikuussa 2023 julkaistussa artikkelissa todetaan: ”Yhdestä asiasta kaikki kolme suomalaista ovat samaa mieltä: suomalainen sotilaskoulutus [sodittaessa Venäjää vastaan] on maailman parasta ja siksi sitä pitäisi tarjota nyt myös Ukrainalle.” (7)

Ukraina on vuonna 2015 alkaneen asevoimien uudistusohjelman puitteissa joutunut turvautumaan niiden maiden apuun, jotka vastasivat myöntävästi tiedusteluun yhteistyön lisäämisestä. Läheskään kaikki valtiot, joita Ukraina viime vuosikymmenen puolella lähestyi, eivät vastanneet esitettyyn avunpyyntöön myöntävästi. Asevoimien uudistamisen rinnalla Ukrainassa havaittiin jo tuolloin tarve kouluttaa ja organisoida uudelleen maan suuri mutta kehnosti koulutettu reservi. Tuolloin ukrainalaisten katse kohdistui niihin eurooppalaisiin valtioihin, joilla on suuri reservi ja joilla on kokemusta reserviläisten kouluttamisesta. Kysyisinkin, että mitä Suomi teki tuolloin Ukrainan hyväksi? Tietojeni mukaan ei mitään, vaikka Suomeakin lähestyttiin Juha Sipilän hallituskaudella! Suomen reagoimattomuuden syynä taisi olla Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Joukkojen kouluttaminen ja asevoimien organisointi on kuitenkin vain osa kokonaisuutta, jonka rinnalla asevoimien varustamista ei pidä laiminlyödä. Tähän jälkimmäiseen Ukraina ei myöskään saanut merkittävää apua lännestä Krimin niemimaan miehityksen helmi-maaliskuu 2014 ja Venäjän suurhyökkäyksen alun välillä helmikuussa 2022. Barack Obaman hallinto käytännössä kieltäytyi toimittamasta tappavaa aseistusta Ukrainaan (en nyt huomio sotilaiden henkilökohtaista aseistusta tms.), Donald Trumpin toimittaessa ensimmäisellä kaudellaan Ukrainalle puolustuksellista tappavaa aseistusta satojen miljoonien edestä. Toimitukset sisälsivät ainakin kaksi erää FGM-148 Javelin panssarintorjuntaohjuksia, joista ensimmäinen erä toimitettiin kokonaisuudessaan maaliskuuhun 2018 mennessä (erä sisälsi 210 ohjusta sekä 37 laukaisuyksikköä). (8) Toisen erän toimitukset alkoivat syksyllä 2019 (erä sisälsi 150 ohjusta sekä yksittäisiä laukaisuyksiköitä). (9) Trumpin hallintoon kuuluneiden mukaan Trumpin toimintaa ohjasi impulsiivisuus sekä näyttämisen halu. Hänen piti näyttää kovalta suhteessa Venäjään (verrattuna Obamaan). Hän teki myös päätöksiä asetoimituksista siksi, koska Obaman hallinto ei niihin ollut ryhtynyt. Ukrainan todellisia tarpeita asevoimien kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi ei tuolloin huomioitu. Itse asiassa useiden maiden (kuten Suomen) toimintaa ohjasi ajatus siitä, ettei Venäjää saa provosoida. Ukrainan asevoimien ja reservin kouluttamisessa ja kehittämisessä menetettiin tuolloisten laiminlyöntien tähden lähes vuosikymmen. Tässä kohdin syyttävä sormeni kohdistuu erityisesti Ukrainan tukijoihin. Heidän päätöksillänsä ja Ukrainaan kohdistamalla vaikuttamisella oli merkitystä siihen, kuinka Ukraina kykeni kouluttamaa ja varustamaan asevoimiaan. Nyt nämä laiminlyönnit maksetaan ukrainalaisten verellä!

Nostaessamme pöydälle Ukrainan asevoimien puutteita, on meidän oltava rehellisiä ja tarkasteltava kokonaisuutta, johon kuuluu ehdottomasti myös se, mitä tapahtui vuosina ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. Kuinka merkittävissä länsimaissa kategorisesti ohitettiin Ukrainan turvallisuushuolet – tai jos olemme tarkkoja, näitä huolia on vain yksi: Venäjä, sisältäen maan Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen vaikuttamisen ynnä muun yhteiskuntaan kohdistuneen vaikuttamisen. Ukrainan asevoimien kehittämisen osalta Petro Porošenkon presidenttiyden vaihtuminen keväällä 2019, kansan tahdon mukaisesti, Volodymyr Zelenskyin hallintoon saattoi myös olla Ukrainan asevoimien kehitysprosessin kannalta askel taaksepäin. Lännessä ”sotaisaksi” kritisoitu Porošenko hävisi Zelenskyille, joka jo vaalikampanjassaan nosti esille aselevon ja rauhanneuvottelut Venäjän (sekä nukketasavaltojen) kanssa, ollen näin etenkin Saksalle ja Ranskalle mieluisampi vaihtoehto Ukrainan tulevaksi presidentiksi. Zelenskyin kaudella palattiinkin muutaman vuoden tauon jälkeen vanhaan, Normandia formaatin eli Normandian kontaktiryhmän neuvottelut käynnistettiin uudelleen. Ensimmäinen Normandia formaatin kokous Zelenskyin kaudella järjestettiin Pariisissa, joulukuussa 2019. Tämän jälkeen vastaava tapaaminen, samalla kokoonpanolla järjestettiin vielä kahdesti ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua 24. helmikuuta 2022.

Zelenskyin kauden ensimmäisinä vuosina myös eräitä Porošenkon kaudella käynnistettyjä asejärjestelmien kehitysprojekteja joko jäädytettiin tai niiden rahoitusta supistettiin merkittävästi. Näistä järjestelmistä merkittävimpiin kuului R-360 Neptun merimaaliohjus, jonka kehitys- ja käyttöönotto viivästyi em. toimien tähden. Ensimmäiset yksiköt R-360 Neptunia toimitettiin Ukrainan merivoimille keväällä 2021, jolloin ohjuksilla varustettu pataljoona aloitti harjoittelun niillä. Operatiivinen valmius saavutettiin seuraavana vuonna. R-360 Neptunin kehitystyö on jatkunut koko Venäjän hyökkäyssodan ajan. Tämä työ on myös kantanut hedelmää. Ensin ohjuksesta kehitettiin versio, jonka kantama nousi 400 kilometriin: ohjuksesta on myös tehty versio, jolla voidaan vaikuttaa maalla sijaitsevia kohteita vastaan: tuoreimmat uutiset kertovat käyttöön otettavan version, jolla voidaan vaikuttaa tuhannen kilometrin päässä sijaitseviin kohteisiin.

Kokonaisuuden kannalta on vaikea arvioida sitä, kuinka suuri negatiivinen vaikutus asejärjestelmien kehitysprojektien jäädyttämisellä tai rahoituksen supistamisella oli Ukrainan asevoimien iskukykyyn. Itse näkisin merkittävämpänä ongelmana sen, ettei lännen taholta tuettu Ukrainaa riittävästi kenttäarmeijan ja reservin koulutuksessa vuodesta 2014 eteenpäin: eikä Ukrainan turvallisuushuolia huomioitu, eikä sille annettu turvallisuustakuita Venäjän hyökkäyksen varalta. Edelliset yhdistettynä lännen taholta toteutettuun Ukrainan asevoimien varustelun jarruttamiseen kevään 2014 ja alkuvuoden 2022 välillä,** helpottivat Venäjän hyökkäyssotaan ryhtymistä helmikuussa 2022.

Ottakaamme opiksi Ukrainasta

Kukaan tuskin kiistää sitä, etteikö Ukrainakin ole tehnyt virheitä sotaan valmistautumisessa kuin myös itse sodankäynnissä. Ketään sen enempää syyttelemättä tässä kohdin nostaisin esiin Mika Mäkeläisen helmikuussa 2023 julkaiseman artikkelisarjan toisessa artikkelissa ukrainalaistutkija Oleksi Melnykin esittämän merkittävän huomion: ”Suurin haaste on käydä sotaa ja tehdä tarpeelliset muutokset samaan aikaan”. (10)

Huomioidessamme kuinka onnettomasti moni eurooppalainen valtio on valmistautunut sotaan, useammankin valtion johtajan olisi syytä havahtua Melnykin sanoihin ja ottaa opiksi Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta sekä ryhtyä maassaan tarvittaviin muutoksiin nyt kun vielä eletään näennäisen rauhan aikaa. Ukrainalaisten saaman kokemuksen sekä sen lännestä saamien oppien perusteella on pääteltävissä, että varsin moni eurooppalainen valtio on kykenemätön käymään perinteistä konventionaalista sotaa Venäjän kaltaista maata vastaan. Ammattiarmeija ilman merkittävää reserviä ei välttämättä kestä kulutussotaa, jollainen sota Venäjää vastaan tulisi olemaan. Tällaiseen sotaan paras vaihtoehto on moderni ja hyvin varustettu, hyvin koulutettu ja johdettu sekä riittävällä (koulutetulla) reservillä varustettu armeija. Kello on jo lyönyt, enää ei pitäisi vitkastella!

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/Inkvisiit/status/1896955455462580438 

2. https://x.com/Inkvisiit/status/1896955463737995739

3. https://x.com/Inkvisiit/status/1896955466351087761

4. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

5. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Kurt Volkerin kommentti ajassa 32:50 eteenpäin).

6. https://www.army.mil/article/211128/exercise_rapid_trident_2018_enables_relationships_to_cross_borders

7. https://yle.fi/a/74-20019659

8. https://abcnews.go.com/Politics/trump-admin-approves-sale-anti-tank-weapons-ukraine/story?id=65989898

9. https://abcnews.go.com/Politics/trump-admin-approves-sale-anti-tank-weapons-ukraine/story?id=65989898

10. https://yle.fi/a/74-20021385

11. https://x.com/USEmbassyKyiv/status/1484709938807070721

12. https://www.euronews.com/2022/01/22/us-sends-first-shipment-of-military-aid-to-ukraine-amid-standoff-with-russia

*: Venäjä tuki voimakkaasti myös vuoden 2004 presidentinvaaleissa Viktor Janukovytšia, joka lopulta hävisi vaalit Juštšenkolle. Venäjän näkyvää ja avointa tukea Janukovytšille tarkastelee Mihail Zygar teoksessaan ”Putinin sisäpiiri: Nyky-Venäjän lyhyt historia”.

**: Yhdysvallat ryhtyi toimittamaan Ukrainalle puolustuksellista tappavaa materiaalia tammikuussa 2022. 21. tammikuuta 2022 Yhdysvaltojen suurlähetystö Ukrainassa tiedotti ensimmäisen lastin saapuneen Kiovaan. (11) Ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua myös esim. Iso-Britannia toimitti puolustuksellista tappavaa materiaalia Ukrainaan. (12) Toimitettu apu piti sisällään lähinnä ampumatarvikkeita sekä panssarintorjuntaohjuksia. Toimitetulla avulla ei ollut vaikutusta Venäjän hyökkäyssuunnitelmiin.

Huomioita Pasi Paroisen pitkään ”Ukraina on häviämässä sodan”-lankaan yhteisö- ja mikroblogipalvelu X:ssä I OSA. 

Kirjoitukseni ”Ei ammuta viestintuojaa – eli havaintoja toimittaja Mika Mäkeläisen kohutuista Ukrainan asevoimia tarkastelleista raporteista” tarkastelee osin samaa teemaa.