”Venäjä ei ole länsimainen maa, niillä on ihan omat jutut…”

Blogini otsikko on suora lainaus Venäjää ja NATO koskevasta keskustelusta, johon olen osallistunut viime päivinä. Lainauksen kirjoittaja on tekstillään halunnut ilmaista sen, miksi Venäjältä ei voi vaatia samaa kuin läntisiltä demokratioilta. Kirjoittajan mielestä se, että Venäjä ei ole länsimainen maa, ja että niillä on ihan omat jutut, on riittävä peruste sille, että Venäjällä on oikeus toimia, siten kuten se on toiminut, se on myös riittävä peruste sille, miksi Venäjältä ei voida vaatia samaa kuin länsimailta. Joko ymmärtämättään tai tietämättään kirjoittaja tulee toistaneeksi syytä, jolla niin monet kerrat on pyritty selittämään Venäjän häikäilemätön toiminta ja pyrkimykset – toki on mahdollista, että kirjoittaja tietoisesti toistaa tätä yleistä ”teesiä”.

Perusteena se, että ”Venäjä ei ole länsimainen maa, niillä on ihan omat jutut…” ei ole millään tapaa pitävä. Se, että jokin maa ei ole länsimainen demokratia, ei suinkaan tarkoita sitä, että sen toiminta olisi jollain tapaa hyväksyttävämpää ja että se kävisi perusteeksi sille, että me kohtelemme maata eristandardien mukaisesti kuin kohtelisimme toista läntistä demokratiaa vastaavassa tilanteessa.

Se, että Venäjä ei ole läntinen demokratia ei kuitenkaan anna maalle ja sen johdolle oikeutta rikkoa järjestelmällisesti allekirjoittamiaan kansanvälisiä sopimuksia, se ei oikeuta heitä valehtelemaan järjestelmällisesti kuten ei oikeuta muihinkaan Venäjän suorittamiin toimenpiteisiin ulkomailla. Eikä se tietenkään käy perusteesta harjoittaa sortoa ja vainoa oman maan kansalaisia kohtaan, meidän on nimittäin syytä muistaa, että Vladimir Putinin hallinnon harjoittamasta sorrosta ja piittaamattomuudesta kärsivät yhtä lailla miljoonat venäläiset.

Venäjä on allekirjoittanut kokojoukon kansainvälisiä sopimuksia, maa on muun muassa allekirjoittanut ja ratifioinut kemiallisten aseiden kieltosopimuksen, mikä ei kuitenkaan ole estänyt Venäjää, joko itse käyttämästä kemiallisia aseita Syyriassa tai välittämästä niitä Syyrian käyttöön. Käytännössä enää ei ole merkityksellistä se kumpi taistelukaasuja sisältäneitä pommeja on pudottanut kohteisiin, koska voidaan katsoa, että Venäjän osallistuttua Syyriassa käytävään sotaan, Bashar al-Assadin hallinto ei ilman venäläisten hyväksyntää turvaudu kemiallisten aseiden käyttöön siviilikohteita vastaan. Huhtikuun 2017 hyökkäyksessä Khan Sheikhouniin venäläinen tiedustelulennokki oli suorittanut valvontaa alueella hetkeä ennen iskua – jokainen voi pohtia, että miksi.

Khan Sheikhoun joutui 4. huhtikuuta 2017 Syyrian hallinnon ja sitä tukevien joukkojen iskun kohteeksi aamulla kello 06:30, kaupunkiin tehdyn ilmaiskun seurauksena vähintään 74 ihmistä kuoli, joukossa naisia ja lapsia, yli kolmensadan vammautuessa iskussa, jossa käytettiin myös sariinia, jonka YK on luokitellut joukkotuhoaseeksi. (1 ja 2)

Samalla tavalla Venäjä on osoittanut piittaamattomuutta allekirjoittamiaan sopimuksia kohtaan Itä-Ukrainassa, jossa sotaa ei olisi syttynyt ilman Venäjän voimakasta myötävaikutusta ja sittemmin suoraa osallistumista, jonka voidaan katsoa alkaneen loppukesästä 2014.

Yhtä lailla Venäjä jätti kunnioittamatta Budapestin sopimusta vuodelta 1994 miehittäessään Krimin niemimaan kevättalvella 2014. Budapestin sopimuksessa Ukraina suostui luopumaan ydinaseistaan, vastineeksi muut sopimusosapuolet takasivat Ukrainan rajojen loukkaamattomuuden. Sopimuksen allekirjoittajamaina oli Venäjän ohella Yhdysvallat ja Iso-Britannia, sopimuksen myötä Ukrainan ohella myös Valko-Venäjä sekä Kazakstan luopuivat ydinaseistaan. Sopimuksen puutteena oli se, että siihen ei oltu sidottu mitään konkreettista velvoitetta, vain takuu siitä Ukrainan rajojen loukkaamattomuudesta. Kuten on nähty, ilman konkreettisia velvoitteita (esim. aseellinen tuki) sopimus on osoittautunut hyödyttömäksi. Teknisesti ottaen Yhdysvallat kuten ei Iso-Britanniakaan ole pitänyt omaa osuutta sopimuksesta, ne eivät ole kyenneet takaamaan Ukrainan rajojen koskemattomuutta – tuolloin tuskin kukaan kuvitteli sopimusosapuolen rikkovan sopimusta näin räikeästi.

Venäläinen ”mainostaulu” miehitetyssä Luhanskissa: ”Venäjän rajat eivät pääty missään”.

Ja kuitenkin kirjoitukseni otsikko ”Venäjä ei ole länsimainen maa, niillä on ihan omat jutut…” näyttää pitävän monella tapaa paikkansa, tai ainakin sellainen tunne minulle tulee seuratessani suomalaistenkin poliitikkojen toimia. Siinä missä tavattoman moni poliitikko on valmis kritisoimaan uskonnollisten teokratioiden ihmisoikeusrikkomuksia, tai Lähi-idän ainoan demokratian Israelin toimia, Venäjän suhteen ollaan kuin ”kusi sukassa” – ikäviä tapahtumia yritetään ”maltillistaa” tai niistä ei puhuta lainkaan. Mikäli tämä ei auta, esille vedetään ”USA-kortti” ja todetaan ”mutt kun USA…” eli syyllistytään ”whataboutismiin”.

Se, että Yhdysvallat on joskus toiminut piittaamattomasti rikkoen kansainvälisiä sopimuksia, ei todellakaan tee Venäjän rikoksista sen hyväksyttävämpiä. Tässä asiayhteydessä on toki syytä muistaa, että tavattoman usein Yhdysvaltojen vastatoimet Venäjän aggressioille käännetään siten, että ne toimivat perusteena Venäjän toimille. Näin on käynyt esim. Baltiassa, jonne NATO Yhdysvaltojen johdolla, on tuonut lisää joukkoja, mutta nyt nämä joukot, jotka alun perin tuotiin sinne Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehittämisen ja Itä-Ukrainan sodan kuin myös Venäjän aggressiivisen toiminnan myötä, toimivat perusteena tälle ”mutt kun USA…” -kortille. Tässä kontekstissa Venäjän narratiivia on toistanut Suomessa myös entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja hyvin näkyvästi.

Venäjää on syytä kohdella kuin mitä tahansa maata, joka toistuvasti – Venäjän kohdalla järjestelmällisesti – rikkoo allekirjoittamiaan sopimuksia sortuen samalla sodankäynnissään sodankäynnin sääntöjen polkemiseen lokaan. Venäjän toimia ei pidä hyväksyä, niitä ei pidä hyssytellä ja jättämättä kertomatta, etenkään perusteena Venäjän toimien hyväksymiselle tai niiden selittelemiselle ei tule käyttää otsikon toteamusta Venäjän omalaatuisuudesta ja siitä, ettei Venäjä ole länsimaa. Rikollisia tekoja ei tule palkita, niistä on langetettava rangaistus, tarvittaessa nämä rangaistukset on kohdistettava maan sijaan sen hallintoon ja Putinin lähipiiriin.

Vaikka Putin ei ole Hitler, eikä Venäjä natsi-Saksa, lainaan tästä huolimatta lyhyelti Garri Kasparovin ja Mig Greengardin teosta:

 ”Länsimailla oli nykyistä enemmän vaikutusvaltaa Putinin ensimmäisen presidenttikauden alussa, jolloin hän vielä kokeili, mistä kaikesta voi selvitä ilman sanktioita. Kuin kuka hyvänsä itsevaltiaaksi syntynyt, Putin kunnioittaa ainoastaan voimaa. Hän ottaa askeleen, katselee ympärilleen, nuuhkii ilmaa, ja jos kielteisiä seurauksia ei ilmaannu, hän ottaa seuraavan askeleen. Jokaisen askeleen jälkeen hän saa lisää itseluottamusta ja häntä on vaikeampi pysäyttää.” (Garri Kasparov ja Mig Greengard, Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset s. 39)

Kuinka monta askelta annamme Putinin vielä ottaa?

Näin loppuun lainaan vielä Andrei Saharovia, Neuvostoliiton ydinpommin isää, sekä maansa tunnetuinta toisinajattelijaa, Nobelin rauhanpalkinnon saajaa:

”Maa, joka ei kunnioita omien kansalaistensa oikeuksia, ei kunnioita myöskään naapurivaltioidensa kansalaisten oikeuksia”.

Marko

1. https://www.bellingcat.com/news/mena/2017/07/04/summary-claims-surrounding-khan-sheikhoun-chemical-attack/ 

2. https://en.wikipedia.org/wiki/Khan_Shaykhun_chemical_attack 

Lähteenä myös Garri Kasparovin ja Mig Greengardin teos ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset”.

P.S. Jos Venäjä käyttäytyy kuin kiviä viskova idiootti, sitä on myös kohdeltava sen mukaisella tavalla.