Venäjä järjestää irvokkaan vaaliteatterin Ukrainalta miehittämillään alueilla

 

Venäjällä järjestetään tulevana sunnuntaina näytösluonteiset aluevaalit, vastoin kansainvälisiä sopimuksia, maa järjestää teatteriluonteiset näytösvaalit myös Ukrainalta miehittämillään alueilla. Vuosi sitten, syyskuussa SE järjesti Ukrainalta miehittämillä alueilla ns. kansanäänestykset liittymisestä Venäjään. Tuolloin näytösäänestykset järjestettiin niillä Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joita Venäjä miehitti. Muistutan tässä yhteydessä lukijoita seikasta, joka jäi liian vähäiselle huomiolle Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014. Seikasta, joka nostettiin esille Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhdessä kirjoittamassa teoksessa Itä-Ukraina – Lännen etuvartio:

”Venäjän asevoimat miehitti Krimin nopeasti ja tehokkaasti. Sana ’miehitti’ on äärimmäisen tärkeä. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. Näin ollen myöhemmin esitetyt perustelut kansan tahdosta ovat merkityksettömiä. Tämä on seikka, joka on sujuvasti sivuutettu – jopa suomalaisessa keskustelussa.” (1)

Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla par ‘aikaa pidettäviä näytösvaaleja on syytä kohdella täysin samalla tavalla – laittomina, joiden tulokselle ei pidä antaa mitään arvoa! Tulosta ei saa pitää edes suuntaa antavana, kuten jatkossa tulen esimerkkien muodossa osoittamaan, koska miehitettyjen alueiden väestö ei voi vaaleissa ilmaista omaa tahtoaan vapaasti.

Venäjä on järjestänyt Ukrainalta miehittämillään alueilla erilaisia näytösluontoisia vaaleja Krimin niemimaan miehityksestä lähtien, jolloin järjestettiin ns. kansanäänestys liittymisestä Venäjään, johon yllä olevassa lainauksessa viitataan. Venäjä ei saanut kyseisille vaaleille tukea kansainväliseltä yhteisöltä, johtuen miehityksen synnyttämästä vaalien laittomasta luonteesta, sen sijaan maa pyrki hakemaan (ja saamaan) legimiteettiä kyseiselle näytökselle kutsumalla miehitetylle Krimin niemimaalle sille lojaaleja henkilöitä ns. tarkkailijoiksi. Venäjä pyrki esittämään kyseiset ”tarkkailijat” propagandassaan osana kansainvälisen yhteisön lähettäminä tarkkailijoina, jättäen kertomatta olennaisen – kyseessä oli näytelmä, jonka yhtä roolia nämä Venäjälle lojaalit ”tarkkailijat” vetivät. Kyseessä ei missään nimessä ole vahinko vaan tarkoituksellinen, toistuva toimenpide, EPDE:n dokumentista voi päätellä Venäjän esitellessä ETYJ:n lähettäminä vaalitarkkailijoina henkilöitä, jotka eivät kuulu ETYJ:n eli OSCE:n delegaatioon:

”One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” (2)

Tähän Venäjän käytäntöön viittaan myös tuonnempana lainatessani Johan Bäckmania.

Näitä ns. tarkkailijoita yhdistää myönteinen suhtautuminen Venäjään, heitä tulee Venäjään myönteisesti suhtautuvien kansalaisjärjestöjen ohella pääasiassa äärilaitojen puolueista, äärivasemmalta äärioikealle. Palataksemme vielä kevättalven 2014 laittomaan kansanäänestykseen miehitetyllä Krimin niemimaalla, merkittävimpiä organisaatiota äärioikeistoon ja -vasemmistoon kuuluvien henkilöiden kutsumisessa ”tarkkailemaan” vaaleja oli Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE) niminen organisaatio, jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuului belgialaiseen kansallisbolsevistiseen ja uusfasistiseen Parti communautaire national-européen (PCN). (3)

Kyseistä ”kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen National Frontin Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin. Joukkoa ”vahvisti” erilaisista asiantuntijoista ja aktivisteista koostunut ryhmä, johon kuului sellaisia henkilöitä kuin edesmennyt Manuel Ochsenreiter, joka oli saksalaiseen äärioikeistoon kuuluva toimittaja, sekä Johan Bäckman. Tuolloin Bäckman antoi laajalti levinneitä lausuntoja venäläismedioille – medioiden seuraajille ei kuitenkaan tehty selväksi sitä, ettei hän toiminut Suomen lähettämänä ”vaalitarkkailijana”, vaan hän työskenteli jonkin kolmannen tahon laskuun. Täsmentämättä jäi sekin, ettei hän toiminut yhdenkään tunnetun kansainvälisen organisaation lähettämänä vaalitarkkailijana.

”-Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (4)

Venäjän miehittämillä alueilla nyt käynnissä oleva irvokas aluevaaliteatteri noudattaa samaa kaavaa aiemminkin järjestettyjen näytösvaalien kanssa, jossa tärkeintä on mielikuva, joka näytelmän on ihmisten mielissä synnytettävä. Mutta kuten jo edellä viittasin, tällä näytelmällä ei ole mitään tekemistä vapaiden vaalien kanssa, joita demokratioissa järjestetään. Venäjän miehittämillä alueilla juuri kukaan ei usko vaalien rehellisyyteen.

”Vaalivirkailijat” työssään Venäjän miehittämässä Enerhodarissa viime vuonna (v. 2022). 

Venäjän miehittämän Zaporižžjan alueella asuvat tuttumme ovat hymähdellen kuvailleet tätä teatteria, jossa ns. vaalivirkailijat kiertävät asemiesten kanssa kodista kotiin, kunnes jokainen on äänestänyt. Ja ketä he voisivat oikeasti äänestää? Eivät ketään, mutta sillä ei ole merkitystä, asemiesten vahtiessa paikallisten on ”äänestettävä” Kremlin nimeämää ehdokasta.* Luonnollisesti tätä todellisuutta tukee rinnakkaistodellisuus, näytelmä, jossa Venäjää tukevat paikalliset tai Venäjältä alueille tulleet miehittäjät käyvät antamassa ”äänensä” ”äänestyspaikoilla” lojaaleina Kremlille. Tätä rinnakkaistodellisuutta Venäjä sitten esittelee propagandalähetyksissään.

Venäjä järjestää vastaavan näytelmän myös miehittämänsä Itä-Ukrainan alueella, miehitetystä Donetskista saamiemme viestien mukaan, alueella valmistellaan laajaa pakkomobilisaatiota ns. vaalien jälkeiselle ajalle. Virallista ukaasia pakkomobilisaatiosta en ole vielä nähnyt, mutta kansan keskuudessa liikkuva huhu käy yksiin Venäjällä liikkuvien tietojen kanssa parinsadan tuhannen miehen mobilisoinnista loppuvuoden aikana. (5) On hyvinkin mahdollista, että Venäjä yrittää koota osan tarvitsemastaan miesvoimasta miehittämilleen alueille kohdistamalla pakkomobilisaatiolla. Tällainen toimi on luonnollisesti Geneven sopimusten vastainen, mutta kuten olemme huomanneet, Venäjä on rikkonut toistuvasti hyökkäyssodassa Ukrainaan kansainvälisiä sopimuksia kansainvälisten järjestöjen ja organisaatioiden kykenemättä muuhun kuin sanalliseen paheksuntaan, jos aina edes enää siihenkään.

Tässä yhteydessä emme myöskään voi unohtaa Venäjän vuosien ajan harjoittamaa miehittämiensä alueiden venäläistämistä –

a) Passeja myöntämällä, alkuun vapaaehtoisille halukkaille. Myöhemmin mukaan tuli pakko, nykyään miehitetyillä alueilla asuvan köyhemmän kansanosan on hyvin hankala olla ottamatta vastaan Venäjän passia. Asukkaiden on vaikeaa, paikoin mahdotonta, maksaa laskuja tai ostaa lääkkeitä ilman Venäjän passia; asunto voidaan takavarikoida passittomalta jne.

b) Pakkosiirtämällä miehittämiltään alueilta ukrainalaisia Venäjälle, jossa heitä ryhdytään venäläistämään ja vastaavasti siirtämällä (ja osin pakkosiirtämällä) venäläisiä Ukrainalta miehittämilleen alueille.

Väestön pakkosiirroilla, pakkopassittamisella, uhkailulla ja kiristämisellä Venäjä tekee elämisestä hyvin vaikeaa. Samalla jatkuva propaganda vaikuttaa ihmisten mieliin, osa asukkaista on ollut jatkuvan propagandapommituksen alla jo yli yhdeksän vuotta keväästä 2014. Näillä toimilla Venäjä pyrkii murskaamaan ukrainalaisten identiteetin, alistamaan heidät mentaalisesti valtaansa. Nämä julmat, ihmisiin kohdistuvat toimet tukevat alueiden integrointia Venäjään, jonka kuvion toinen puoli on nämä näytösvaalit, joihin osallistuu ns. äänestäjinä myös Venäjälle lojaaleja ulkomaalaisia, jotka ovat kenties asuneet jopa vuosia Ukrainalta miehitetyillä alueilla, saaden miehityshallinnolta jossain vaiheessa ns. kansantasavallan ”passin” (jolla ei käytännössä ollut vuosien ajan muuta kuin propaganda-arvo). Suomalaistaustainen päätoimittelija Janus Putkonen kehui olleensa ensimmäinen ulkomaalainen, jolle aikanaan myönnettiin ns. kansantasavallan ”passi” (v. 2016). Viime vuonna Putkosella oli aktiivinen rooli Venäjän järjestämässä näytöksessä, tuolloin hän kertoi seuranneensa tapahtumia akreditoituna ”tarkkailijana”.

Kuvakaappaus Janus Putkosen twiitistä syyskuulta 2022.

Edellä kuvaamieni seikkojen tähden olisi ensiarvoisen tärkeää, etteivät läntiset mediat omalla uutisoinnillaan synnyttäisi sellaista kuvaa, että Venäjän järjestämät näytösvaalit olisivat jollain tapaa luotettavat ja lailliset. Vuosi sitten, syyskuussa 2022 Venäjän järjestäessä miehittämillään alueilla (pois lukien miehitetty Krim) ”kansanäänestykset” liittymisestä Venäjään, läntisissä medioissa kuvailtiin tapahtumaa varsin laajalti ”kansanäänestykseksi”, tuoden samalla ilmi tapahtuman laiton luonne. Nyt silmiini on osunut joitain otsikoita, joissa tarpeellinen kriittisyys on heitetty jorpakkoon, esim. Ylen uutisen otsikko oli ikävällä tapaa epäonnistunut –

Venäjä järjestää aluevaalit Ukrainassa miehittämillään alueilla (6)

Silmissäni uutista ei pelasta edes se, että seuraavilla riveillä kirjoitetaan ”Venäjän miehityshallinto” sekä ”Venäjä on liittänyt alueet laittomasti itseensä” lisäten, ettei ”kansainvälinen yhteisö tunnusta niitä osaksi Venäjää”. (6)

Median rooliakin tärkeämpää on se, ettei läntinen yhteisö välitä Venäjälle signaalia, joka olisi mahdollista tulkita vaalien hyväksynnäksi. Virallinen Suomi on toistuvasti ilmoittanut antavansa tukensa Ukrainan suvereniteetille, eikä ole hyväksynyt Venäjän järjestämiä näytösvaaleja tai laittomia kansanäänestyksiä. Esimerkiksi marraskuussa 2018 Suomi antoi tukensa Ukrainan suvereniteetille eikä hyväksynyt äänestystulosta. (7)

Näin loppuun toteaisin vielä, että mielestäni meidän suomalaisten on myös syytä käydä keskustelua siitä, kuinka toimia sellaisten kansalaistemme kohdalla, jotka aktiivisesti osallistuvat jonkin maan riveissä tai puolesta toimintaan, jonka tarkoituksena on vaikuttaa (heikentämällä) kolmannen valtion alueelliseen yhtenäisyyteen. Tämän kirjoituksen kontekstissa, kuinka toimia niiden kansalaistemme kanssa, jotka ovat aktiivisesti tukeneet (ei aseellisesti) Venäjän sotatoimia ja miehityshallintoa osissa Ukrainaa. Tämä ei aseellinen tuki pitää sisällään moninaisia tehtäviä ns. vaalitarkkailijana toimimisesta propagandan levittämiseen sekä yhteistyön tekemiseen miehityshallinnon turvallisuuskoneiston kanssa, johon esim. Janus Putkonen on syyllistynyt, mikä kävi ilmi Egorova Leaksin yhteydessä. (8) Keskustelua, johon viittaan kappaleen alussa, olisi syytä käydä myös Eduskuntatalon seinien sisäpuolella. Luonnollisesti toivon tällaisen keskustelun johtavan lakitekstin muodossa ilmenevään konkretiaan. Nimittäin tämänhetkinen tapahtumattomuuden ilmapiiri indikoi sen puolesta, ettei ole välineitä puuttua näiden operaattoreiden toimintaan – vai onko kyse halun puutteesta?

 

Marko

 

Lähteet:

1. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

2. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents.

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000728868.html 

5. https://twitter.com/JanR210/status/1698794020707643795 

6. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-174213 

7. https://twitter.com/Ulkoministerio/status/1060805502739845120 

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

*: Tilanne Venäjän miehittämillä alueilla huomioiden en anna tämän enempää tietoa alueella asuvista tutuistamme. En myöskään anna tämän tarkempaa tapahtumakuvausta, koska on mahdollista, että eri paikkakuntien välillä on käytännöissä eroja sen suhteen, kuinka miehittäjä toimii ja millaisia joukkoja he operaatiossa käyttävät pakottaessaan paikalliset antamaan ”äänensä”.

Lähteinä olen käyttänyt myös muita Anton Shekhovtsovin havaintoja ja blogitekstejä, joista osaan löytyy toimivat linkit toukokuussa 2021 julkaisemastani kirjoituksesta Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Aiemmin samana vuonna kirjoittamassani blogissa tarkastelin Venäjän ja eurooppalaisen äärivasemmiston yhteistyökuvioita, jolloin esille nousevat myös ns. vaalitarkkailijat.