Svetlana Aleksijevitš: ”Putin on vain jäävuoren huippu”

Länsimaiden ja Venäjän elokuisen vankien vaihdon jälkeen, olemme päässeet seuraamaan näytelmänomaista tapahtumasarjaa, jossa venäläiset oppositiopoliitikot kiertävät maailmaa tavaten läntisiä johtajia, jotka lapsenomaisella innolla ottavat vieraat vastaan. (1) Ehkäpä edelleen jatkuvan näytelmän tarkoitus on näpäyttää Venäjää diktaattorin elkein hallitsevaa Vladimir Putinia, mutta silmissäni tämä näytelmä on kuin jatko-osa, jollekin vuosikymmeniä sitten päättyneelle näytelmälle, jossa aivan samalla tapaa huumaannuttiin idän johtajan edessä. Millaisen vaihtoehdon nykyiseen verrattuna Vladimir Kara-Murza, Ilja Jašin tai Julija Navalnaja tarjoaa venäläisille – tai meille lännessä, puhumattakaan ukrainalaisista? Yksikään heistä ei ole ymmärtääkseni kehottanut länsimaita toimittamaan Ukrainalle tappavaa aseistusta niin paljon kuin mahdollista, sen sijaan Garry Kasparov on näin tehnyt! Entäpä sitten Venäjän dekolonisaatio tai Venäjän harjoittama imperialismi? Julija Navalnajan kommentti teemaan on hyvinkin kylmäävä:

”Finally, we will also find those who talk about the urgent need to ‘decolonize’ Russia. It is supposedly necessary to divide our too big country into a couple dozen small and safe states. However, the ‘decolonizers’ cannot explain why people with a common background and cultural context should be artificially divided. And they do not say how it should happen at all.” (2)

Jos edes Julija Navalnajan kaltainen oppositioryhmän johtaja ei näe venäläisessä kolonialismissa ongelmaa, niin kuinka ”tavallinen venäläinen” näkisi? Niinpä siteeraankin seuraavaksi Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitšia Voima-lehdessä julkaistusta artikkelista:

”Kun kirjoitin Neuvostoihmisen loppua, matkustelin paljon Venäjällä. Kysyin haluaisitteko asua sellaisessa maassa kuin Tanska: pienessä kauniissa maassa, jossa on hyvä elää? Vai sellaisessa kuin Venäjä? Ihmiset vastasivat minulle: ‘Sellaisessa kuin Venäjä, Venäjä on suuri!’ Tässä ovat ne sodan juuret. Putin on vain jäävuoren huippu.” (3)

Siitä hetkestä lähtien, kun Venäjä laajensi sotaansa Ukrainassa 24. helmikuuta 2022, meitä muistutettiin toistuvasti siitä, kuinka kyseessä on Vladimir Putinin sota – Venäjän johdon sota Ukrainaa vastaan. Samalla ”tavallisten venäläisten” vastuuta sodasta ja julmuuksista ryhdyttiin valkopesemään, meitä muistutettiin kerta kerran jälkeen kyseessä olevan ”Putinin sota”. Siitä huolimatta, että Venäjän tuhoamissota Ukrainassa on jatkunut jo lähes tuhat päivää, ja Venäjän sota Ukrainassa ja Ukrainan alueiden miehitys jo yli vuosikymmenen, edelleen joukossamme on runsaasti heitä, jotka eivät ole halukkaita sälyttämään vastuuta tavallisen venäläisen harteille sotaan ryhtymisestä ja ukrainalaisten tuhoamisesta.

Kehottaisinkin ihmisiä katsomaan vuosikymmenen verran taaksepäin, hetkeen, jolloin Venäjä oli miehittänyt Krimin niemimaan Ukrainalta ja laittomasti liittänyt sen itseensä, ja muistamaan kuinka humaltuneita tuosta voitosta kymmenet miljoonat venäläiset olivat ja kuinka Putinin kannatus kansalaisten keskuudessa kohosi raketin lailla ylöspäin. Uskallan väittää, että jos Venäjä olisi onnistunut ”erikoisoperaatiossaan” ja valloittanut Kiovan ja kukistanut Ukrainan, olisimme nähneet miljoonien venäläisten humaltuneen voitosta aivan kuten näimme Krimin niemimaan miehityksen jälkeen. Niin, sodan juuret ovat kansassa ja sen halussa elää laajassa ja mahtavassa valtiossa kuin Venäjä – Putin on tämän jäävuoren huippu.

Toisen maailmansodan jälkeen saksalaiset maan läntisessä osassa pakotettiin kohtaamaan natsi-Saksan teot ja kantamaan kollektiivisesti taakkaa sodan miljoonista uhreista – kuten kuuluikin. Neuvostoliiton hajottua 90-luvun alkupuolella historia näytti hetkeksi loppuneen, elimme toivon aikaa ja näinä aikoina tahtomattamme kylvimme sadon, jota nyt niitämme hyväuskoisuutemme ja naiiviutemme tähden. Olimme hyväuskoisia ja kuvittelimme demokratian juurtuvan Venäjälle ja venäläisten vaaleilla valitsevan edustajat, jotka sitoutuvat demokraattisiin prosesseihin. Olimme kuuroja hiljaa soiville varoituskelloille vuosien ajan – valitettavaa on se, että joukossamme on edelleen heitä, jotka eivät tahdo uskoa kellojen pauhua tänäänkään!  

Venäjän virallisessa historiankirjoituksessa on voimistunut suuntaus, jossa Neuvostoliiton saavuttamasta voitosta natsi-Saksasta häivytetään muiden neuvostotasavaltojen uhraukset venäläisten uhrausten korostuessa. Tuolloin jää väistämättä huomioimatta se, että taistelut itärintamalla koettelivat erityisen kovin nykyisen Valko-Venäjän ja Ukrainan alueita. Arvioiden mukaan toisen maailmansodan kuluessa reilut viisi miljoonaa ukrainalaista menehtyi sotatoimissa tai suoraan sodan seurauksena. Historioitsija Orest Subtelnyn mukaan noin 5,3 miljoonaa ukrainalaista kuoli tai katosi sodassa, lisäksi 2,3 miljoonaa ukrainalaista vietiin Saksaan pakkotyöhön miehitysvuosien kuluessa. (4) Valitettavaa on se, että tämä Venäjältä kumpuava vääristynyt tulkinta toisen maailmansodan tapahtumista on saanut jalansijaa myös lännessä, etenkin Saksassa, jossa näkyy korostuvan ajattelu venäläisistä natsi-Saksan uhreina ja lopulta natsi-Saksan kukistajana. Ajattelun huolestuttava seuraus on se, että moni saksalainen kokee edelleen olevansa velkaa venäläisille vanhempiensa ja isovanhempiensa tekojen tähden. Puna-armeija nähdään vapauttajana, ei miehittäjänä!

Saksassa asuu huomattava venäläisvähemmistö, joka hyvinkin avoimesti osoittaa tukeaan venäläiselle imperialismille ja venäläiselle maailmalle (Russkij mir). He muodostavat perustan venäläisen narratiivin leviämiselle, he ovat osa verkostoa, josta se leviää laajemmalle suodattuen myös poliittisen kentän äärilaitoihin vasemmalla ja oikealla. (Valitettavaa on, että Saksassa eräissä osavaltioissa nämä äärilaidat nauttivat huomattavaa kannatusta). Tavallaan Saksassa asuvat venäläistaustaiset todistavat välillisesti Svetlana Aleksijevitšin toteamuksen oikeaksi: Putin on vain jäävuoren huippu. Sama on nähtävissä Suomessakin, joskin vähäisemmässä määrin. Suomessa asuvat venäläiset ovat taitavia uhriuttamaan itsensä, syyllinen löytyy aina muista – pääasiassa lännestä. Näin toimivat myös sellaiset venäläistaustaiset henkilöt, joiden olettaisi taustansa vuoksi integroituneen hyvin Suomeen (ja ymmärtävän syy-seuraus-suhteita), mikä jälleen välillisesti todistaa oikeaksi Aleksijevitšin toteamuksen. (5)

Myös Aleksanterinliitosta löytyy aktiiveja, joilla riittää ymmärrystä Venäjän toimille. (6)

En myöskään usko, että Venäjälläkään – sodan vastustuksen lisääntymisestä huolimatta – maan dekolonisaation kannattajien määrä merkittävästi nousee etnisesti venäläisten joukossa, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että johtajan vaihtaminen ei riitä poistamaan ongelmaa. Venäläisten on kohdattava menneisyytensä ja käytävä sen mustat kohdat (joita on paljon ja tulee kaiken aikaa lisää) läpi. Niin kauan, kun Vladimir Kara-Murza, Ilja Jašin tai Julija Navalnaja eivät kykene tai halua kohdata Venäjän todellista ongelmaa – ripustautumista historiaan ja tarvetta vaalia maan imperialistista perintöä, en näe heitä minään muuna kuin osana ongelmaa. Todellinen Venäjän oppositio taistelee asein, sabotaašein ja muin teoin diktatuuria ja sen perintöä vastaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/650fb8ee-15f5-4556-93db-562e2778ed19

2. https://x.com/athmrva/status/1831578940298719584

3. https://voima.fi/artikkeli/2024/valko-venajalta-paennut-nobel-kirjailija-svetlana-aleksijevits-halveksii-valehtelijoita-kaunistelijoita-ja-lapsensa-myyvia-venalaisia/

4. http://www.infoukes.com/history/ww2/page-18.html

5. Olen käsitellyt teemaa lukuisissa blogeissani esimerkein, kuten 30. huhtikuuta 2023 julkaisemassani kirjoituksessa ”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma.

6. Kuva artikkelista ”Seura tutki: Tällainen on Aleksanterinliitto, jonka mielestä venäjänkielisten oikeuksia rikotaan”. Aleksanterinliiton lappeenrantalaisaktiivi Katja Marova on toistuvasti myötäillyt Venäjää kannanotoissaan (ks. lähde 5).

Ukraina vaikuttaa syvälle Venäjällä –

GRAU:n arsenaalit kohteena

Ukraina on menneen syyskuun aikana vaikuttanut lennokeillaan lukuisiin merkittäviin kohteisiin Venäjällä, kohteiden listalta löytyy polttoainevarastojen lisäksi merkittäviä ammusvarikkoja – kohteita, joihin vaikuttamisen seuraukset nähtäneen rintamalla tulevina viikkoina, siinä vaiheessa, kun rintamalle ja selustan miehitetyille alueille kootut ammusvarikot on tyhjennetty. Mutta ennen kuin käymme läpi tarkemmin Ukrainan viimeviikkojen onnistuneita lennokkioperaatioita, lyhyt katsaus Ukrainan vaikuttamisen historiaan.

 

Ukrainan vaikuttaminen Venäjän selustaan (ja lopulta Venäjän maaperälle)

Venäjän hyökättyä laajalla rintamalla Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Ukrainan onnistui jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulottaa omat iskunsa ensin syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla erikoisjoukoillaan sekä tuolloin käytössään olleella aseistuksella (pääsääntöisesti ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla). Venäjän suurhyökkäyksen alkua seuranneen kevään ja kesän kulussa Ukrainan onnistui toteuttaa iskuja entistä syvemmälle ja entistä säännöllisemmin Venäjän miehittämillä alueilla. (1) Ukrainan onnistui vaikuttaa alueille, joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014 lukien. Ukrainan toiminta tähtäsi jo tuolloin siihen, että se kykenisi vaikuttamaan Venäjän maaperälle käytössä olevillaan asejärjestelmillä, kuten lennokeilla, ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla sekä erikoisjoukkojen toteuttamilla operaatioilla. Meidän on hyvä huomioida se, että Ukrainan ensimmäinen isku Venäjän maaperälle tapahtui niinkin varhaisessa vaiheessa, kuin 25. helmikuuta 2022, jolloin Ukraina iski Millerovon lentotukikohtaan, Rostovin oblastin pohjoisosassa. (2) Ukraina toteutti operaation yhdellä tai useammalla OTR-21 Totška-ohjuksella, tuhoten ainakin yhden Sukhoi Su-30SM monitoimihävittäjän ja aiheuttaen vähäisiä vaurioita tukikohdan alueella.

Ukrainan kyvyistä saatiin oivallinen osoitus lokakuussa 2022 sen onnistuessa toteuttaa rekkapommi-isku Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, päivää Venäjän diktaattori Vladimir Putinin syntymäpäivän jälkeen. (3) Seuraavina viikkoina ja kuukausina Ukrainan onnistui laajentaa operointialuettaan Venäjällä huomattavasti. Sen miehittämättömät pinta-alukset saavuttivat ensimmäistä kertaa Novorossijskin sataman Mustanmeren itärannalla, ja sen erikoisjoukkojen onnistui toteuttaa operaatio Pihkovan alueella lentotukikohdassa. Operaation seurauksena ainakin kaksi taisteluhelikopteria tuhoutui. Aamuvarhain joulukuun viidentenä (v. 2022) Ukraina iski ensimmäistä kertaa Venäjän kaukotoimintailmavoimien operoimaan tukikohtaan, kohteena oli Saratovin kupeessa sijaitseva Engels-2 lentotukikohta. (4) Samana aamuna Ukraina iski myös Rjazanin länsipuolella olevaan Djagilevon lentotukikohtaan. (5) Ukrainan vaikuttaminen Engels-2 sekä Djagilevon lentotukikohtiin oli osa parin päivän kampanjaa, jona aikana se toteutti useita lennokki-iskuja Venäjän länsiosiin Belgorodin ja Brjanskin alueille sekä Kurskin (kaupungin) itäpuolella sijaitsevalla lentokentällä olevaan lentotukikohtaan. Belgorodin ja Brjanskin alueiden iskujen sekä Kurskin iskussa kohteena oli Venäjän polttoainevarastoja. Näiden operaatioiden seurauksena Ukraina ylitti jo kyseisenä vuoden aikana lukuisia ”punaisia viivoja”, joita Venäjä oli suurhyökkäyksen katastrofaalisen alun seurauksena asettanut ja joiden synnyttämään harhaan osa Ukrainan läntisistä tukijoista on langennut.

Engels-2 lentotukikohtaan sekä Djagilevon lentotukikohtaan kohdistetut iskut osoittivat jo tuolloin Ukrainan kykenevän a) kehittämään käynnissä olevan laajamittaisen sodan aikana omaa kaukovaikutuskykyään, ja b) ulottamaan iskunsa entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Ukraina toteutti ensimmäiset lennokki-iskunsa syvälle Venäjällä todennäköisesti neuvostoaikaiseen Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokkiin pohjautuvalla itsemurhalennokilla. Tätä nykyä Ukraina on jo korvannut kyseisen lennokin, lennokeilla, jotka on pääasiassa suunniteltu ja otettu käyttöön käynnissä olevan suursodan aikana ja joista eräiden kantama on reilusti yli tuhat kilometriä. Tämän vuoden tammikuussa (21. tammikuuta 2024) Ukraina saavutti lennokillaan Laukaansuun (ven. Ust-Lugan) satamassa sijaitsevan Novatekin kaasuterminaalin, Leningradin alueella, aiheuttaen mittavan tulipalon. (6) Ukrainasta Laukaansuun satamaan on matkaa vajaat 900 kilometriä. Laukaansuun terminaalia operoivan Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko, (7) jolla on vieläkin Suomen kansalaisuus.

Ukraina on operoinut viime viikkoina lennokeillaan aiempaa säännöllisemmin Suomen lähialueilla, pääasiallisena kohteena on ollut Olenjan lentotukikohta Murmanskin oblastissa, Kuolan niemimaalla. (8) Venäjä on siirtänyt Olenjan lentotukikohtaan Engles-2 lentotukikohtaan sijoitettuja Tupolev Tu-95MS strategisia pommikoneita, joita se käyttää Ukrainan pommittamiseen. Lentotukikohdasta käsin operoi Venäjän kaukotoimintailmavoimien alainen 40. ilmailurykmentti (sotilasyksikkö 36097). Olenjaan Ukraina iski todennäköisesti ultrakevyestä Aeroprakt A-22-lentokoneesta modifioidulla räjähdelastilla varustetulla lennokilla.

 

Ukrainan kohteena GRAU:n arsenaalit

Ukrainan elokuussa alkanut maaoperaatio Kurskin alueella (oblast) Venäjällä on vetänyt katseet puoleensa. Maaoperaation rinnalla Ukraina näyttää aloittaneen laajan, pääasiassa lennokein toteutettavan vaikuttamisoperaation kriittisiin kohteisiin länsi- ja etelä-Venäjällä. Näiden kohteiden joukossa on polttoainevarastoja sekä merkittäviä GRAU:n eli Venäjän puolustusministeriön ohjusten ja tykistön pääviraston hallinnoimia arsenaaleja. (Huom. arsenaali tarkoittaa tässä yhteydessä ammusten varastointi ja jakelupaikkaa).

GRAU:n 107.  arsenaali tulessa Ukrainan operaation jäljiltä.

Aamuyöstä 18. syyskuuta Ukraina suoritti mittavan lennokkioperaation GRAU:n 107. arsenaaliin Toropetsissa, Tverin alueella Venäjällä. (9) Kyseinen arsenaali sijaitsee noin 470 kilometrin päässä Ukrainasta pohjoiseen. Tietojen mukaan Venäjä oli varastoinut Toropetsin arsenaaliin muun muassa 122 millin raketinheittimien raketteja, S-300 ja S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmien ohjuksia sekä ballistisia Iskander-M-ohjuksia ja Pohjois-Korean Venäjälle toimittamia ballistisia KN-23-ohjuksia. Ukrainalaislähteiden mukaan operaatio toteutettiin reilulla sadalla lennokilla, lähteet eivät ole sen tarkemmin eritelleet lennokkien malleja. Toropetsin alueella kuvattujen videoiden ja äänitallenteiden perusteella on arvioitu, että osa lennokeista on uusia suihku-/ rakettimoottorilla varustettuja ”Palianytsia”-lennokkeja. (10) Venäjän ilmatorjunta on pudottanut syyskuussa Kurskin alueella lennokin, jonka arvellaan olevan ”Palianytsia”. (11)

Julkaisuiden satelliittikuvien sekä NASA:n julkaisemien FIRMS-satelliittikuvien perusteella voidaan päätellä tuhojen ollen mittavia. Paloalueita on ollut lähes koko 107. arsenaalin alueella. Arvioiden mukaan Ukrainan lennokkioperaation seurauksena Toropetsissa tuhoutui jopa 30 kT eli 30 000 tonnia räjähtävää materiaalia (kranaatteja, raketteja, ohjuksia jne.) Eversti Ants Kiviselgin (Viron puolustusvoimien tiedustelukeskus) mukaan kranaatit, joita ei ollut vielä siirretty suojiin, toimitettiin arsenaalin alueelle junalla juuri ennen hyökkäyksen alkua. (12) Onko mahdollista, että Ukrainalla oli ennalta tieto merkittävän ammuskuljetuksen saapumisesta ja isku ajoitettiin tähän hetkeen maksimaalisen tuhon aikaansaamiseksi.

Muutamaa päivää myöhemmin, syykuun 21. päivä, Ukraina vaikutti lennokein kahteen merkittävään ammusvarikkoon Venäjällä:

- GRAU:n 23. arsenaaliin Oktjabr’skin kylän länsipuolella, noin 15 kilometriä etelään Toropetsista. GRAU:n 23. arsenaalista käytetään myös nimeä Toropets-2. (13)

- Tikhoretskin luoteispuolella sijaitsevaan 719. tykistöammusvarikoon, Venäjän eteläosissa Krasnodarskij Kraissa. (14) Tikhoretskin alueella Ukraina vaikutti 719. tykistöammusvarikon lisäksi kaupungin pohjoispuolella sijaitsevaan lentotukikohtaan, jossa toimi ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua 192. koulutustukikohta, jonne on sijoitettu sotilasyksikkö 28153. Tukikohdassa koulutettiin lentäjiä L-39C koulukoneilla.

Yhdysvaltojen hallinto vahvisti jo vuosi sitten lokakuussa Venäjän varastoivan 719. tykistöammusvarikon alueelle Pohjois-Korean Venäjälle toimittamia tykistökranaatteja. (15) Kyseistä ammusvarikkoa pidetään Venäjän ammustarvikehuollon kannalta merkittävänä tukikohtana maan eteläosien alueella.

Nähdäkseni Ukrainan iskujen aiheuttamat laajat tuhot eivät ole yksistään selitettävissä venäläisten harjoittamalla korruptiolla (eli sillä, että rahat ovat päätyneet jonnekin muualle, kuin arsenaalien suojaamiseen). Mikäli tilanne olisi tämä, olisi Ukraina todennäköisesti jo aiemmin onnistunut aiheuttamaan vastaavaa tuhoa ammusvarikoille Venäjällä. Oma päätelmäni on se, että Ukrainalla on tiedustelutiedon lisäksi käytettävissään runsaasti sellaisia lennokkeja, jotka voi varustaa riittävän suurella ja mahdollisesti myös tunkeutumiskykyisellä taistelukärjellä – onko kyseessä Palianytsia? En myöskään sulkisi pois sitä vaihtoehtoa, että osassa Ukrainan iskuja on käytetty lennokkien rinnalla R-360 Neptun pintamaaliohjuksesta jatkokehitettyä pidemmällä kantamalla varustettua ohjusta, jolla voidaan vaikuttaa myös maalla sijaitseviin kohteisiin.

Ukraina on operoinut pitkän kantaman lennokeilla (ja itsemurhalennokeilla) jo reilun 1½ vuoden ajan. Valtaosassa sen pitkänkantaman lennokeista on suhteellisen pieni räjähdelataus (taistelukärki), eräissä tapauksissa kyse on lennokkiin asennettavista kranaateista tai kevyen singon ammuksista. Osassa Ukrainan loppukesän ja alkusyksyn iskuista on kuitenkin sellaisia piirteitä, jotka ainakin minulla herättävät ajatuksen siitä, että jotain on merkittävällä tavalla muuttunut. Johtuuko muutos käytettävissä olevista asejärjestelmistä, tai kokemuksen myötä tehostuneesta operaatioiden toteuttamisesta? On myös mahdollista, että Ukrainalla on käytettävissä yhtä operaatiota kohti niin paljon lennokkeja, että niistä entistä suurempi osa läpäisee venäläisten ilmapuolustuksen, mikä osaltaan selittäisi onnistumisia. Ennustankin, että tulemme näkemään tulevina viikkoina ja kuukausina Ukrainalta lisää vastaavia operaatioita. Venäjän länsi- ja eteläosissa on GRAU:n 107. ja GRAU:n 23. arsenaalin lisäksi 14 muuta GRAU:n arsenaalia, jotka ovat Ukrainan lennokkien kantaman sisällä.* Venäjän läntisissä osissa on GRAU:n arsenaalien lisäksi maavoimien ja merivoimien sekä ilmavoimien isoja ammusvarikkoja. Eräät niistä ovat kokoluokaltaan samaa luokkaa, kuin Tikhoretskin 719. tykistöammusvarikko.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Kirjoitin Ukrainan operaatioista selustassa useita blogeja keväällä ja kesällä 2022. Ohessa linkit kahteen blogiin, joissa linkit lähdeaineistoon: 1 ja 2. 

2. https://fighterjetsworld.com/latest-news/ukrainian-missile-strike-destroyed-russian-sukhoi-su-30sm-at-millerovo-airbase/27610/

3. https://www.rferl.org/a/ukraine-sbu-crimea-bridge-blast/32521472.html 

4. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/

5. https://www.rbc.ua/rus/news/vibuhi-rosiyskomu-aerodromi-dyagilevo-z-yavivsya-1670266283.html

6. https://www.fontanka.ru/2024/01/21/73143983/

7. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

8. https://thebarentsobserver.com/en/security/2024/07/ukrainian-drone-hit-bomber-olenya-airfield

9. https://www.theguardian.com/world/2024/sep/18/ukraine-drone-attack-on-russian-arms-depot-toropets

10. https://x.com/Gakruks1/status/1836424782587318614

11. https://x.com/RALee85/status/1837192505852367354

12. https://news.err.ee/1609466482/edf-colonel-russia-s-naval-training-exercise-was-smaller-than-announced

13. https://en.defence-ua.com/news/another_grau_arsenal_covering_a_huge_area_and_ammunition_base_with_north_korean_shells_destroyed-11929.html

14. https://x.com/MarcinRogowsk14/status/1837450741968982126

15. https://x.com/IAPonomarenko/status/1837407405820219508 

Tämän vuoden helmikuussa kirjoittamassani blogissa ”Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa, III OSA” esittelin myös eräitä Ukrainalla käytössä olevia pitkän kantaman itsemurhalennokkeja.

*: 

GRAU:n arsenaalit* Venäjän Euroopan puoleinen osa, ja sen länsi- ja eteläosat

GRAU:n arsenaali	paikkakunta	koordinaatit	Ukrainan vaikuttaminen
GRAU 5. arsenaali	Alatyr, Tšuvassian tasavalta	54°50'31.6"N 46°34'56.2"E
GRAU 13. arsenaali	Kotovo, Novgorodin alue	58°29'09.9"N 33°29'22.0"E
GRAU 23. arsenaali	Oktjabr’skii, Tverin alue	56°21'48.0"N 31°39'08.6"E	v
GRAU 40. arsenaali	Gorodištši, Vladimirin alue	55°52'06.5"N 39°07'09.3"E
GRAU 51. arsenaali	Barsovo, Vladimirin alue	56°06'08.8"N 38°45'52.7"E
GRAU 53. arsenaali	Juganets, Nižni Novgorodin alue	56°15'18.7"N 43°14'34.4"E
GRAU 54. arsenaali	Kuženkino-1, Tverin alue	57°43'44.3"N 33°58'26.6"E
GRAU 67. arsenaali	Karatšev, Brjanskin alue	53°07'58.9"N 34°57'52.1"E	v
GRAU 68. arsenaali	Lukovski, Pohjois-Ossetia	43°44'21.6"N 44°31'27.9"E
GRAU 73. arsenaali	Esino, Vladimirin alue	56°09'47.9"N 41°27'54.0"E
GRAU 93. arsenaali	Kuženkino-2, Tverin alue	57°41'22.9"N 33°57'50.2"E
GRAU 97. arsenaali	Šelemiševskie Hutora, Rjazanin alue	53°44'24.2"N 39°50'12.6"E
GRAU 101. arsenaali	Glotovka, Uljanovskin alue	53°56'25.3"N 46°42'46.3"E
GRAU 103. arsenaali	Saransk, Mordva	54°09'47.3"N 45°10'36.3"E
GRAU 107. arsenaali	Toropets, Tverin alue	56°30'24.4"N 31°42'48.9"E	v
GRAU 116. arsenaali	Krasno-Oktjabrski, Volgogradin alue	48°59'39.1"N 44°12'24.4"E	v

 

*: Arsenaali tarkoittaa tässä yhteydessä pääasiassa ammusten varastointi ja jakelupaikkaa, poikkeuksena voidaan pitää Alatyrissa sijaitsevaa GRAU:n 5. arsenaalia, jonka päätoimintoihin kuuluu aseiden ja kaluston huolto ja modernisointi.

GRAU:n arsenaalien lisäksi Venäjän asevoimien eri puolustushaaroilla ja aselajeilla on omia ammusvarikkoja maan eripuolilla.

Lähteinä taukukossa hyödynnetty: Defense Express, Kyiv Post, Militarnyi, Арсенали Росії (Wikipedia), Tochnyi.info.

Katsaus menneeseen: venäläisten kiinteistö- ja tonttikaupoista Suomessa –

olemmeko oppineet mitään?

Venäjän Ukrainaan kevättalvella 2022 kohdistamasta suurhyökkäyksestä lähtien Suomessa on käyty aaltoilevaa keskustelua venäläisten kiinteistö- ja tonttikauppojen kieltämisestä – puheista ei kuitenkaan ole edetty vielä konkreettisten tekojen asteelle. Aiemmin syyskuussa puolustusministeri Antti Häkkänen kielsi kuusi kiinteistökauppaa, joiden taustalla on puolustusministeriön mukaan kytköksiä Venäjän valtiollisiin toimijoihin. (1) Venäläisten kiinteistö- ja tonttikauppojen rajoittaminen tai kieltäminen on ollut säännönmukaisesti otsikoissa viime vuosikymmenen puolelta lähtien, sikäli aihe ei ole tuore, mutta tähän päivään mennessä Suomessa ei ole edetty yksittäisiä rajoitus- ja estotoimia pidemmälle. Häkkäsen kuuden kiinteistökaupan estäminen on muistini mukaan jopa poikkeuksellinen toimi, yleensä on kyse ollut yksittäisten kauppojen estämisestä. (Huom. tavallisesti estämistä esittää Puolustusvoimat).

Satelliittikuva venäläismiljardöörin omistamasta Kotasaaresta.  Laittomasti rakennettu helikopterikenttä näkyy vaaleana alueena saaren keskiosassa. Tätä nykyä kiinteistö on takavarikossa.

Aiheen oltua älleen pitkään pinnalla, päätin kaivella omia arkistojani ja tutustua uudelleen (kertauksenomaisesti) siihen mitä aiheesta olen kirjannut ylös. Aineiston runsauden vuoksi tämä kirjoitus koostuu muutamista kirjoituksiini ja muistiinpanoihini merkkaamista maininnoista ja havainnoista – pääasiassa vuosilta 2015 ja 2016. Olen myös sivunnut aihetta heinäkuussa 2020 kirjoittamassani blogissa ”Tuula Malin: Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa”.

Vuonna 2016 Suomen Sotilas julkaisi artikkelin, joka perustui sen selvitystyöhön ulkomaalaisten kiinteistöostoista Suomessa. (2) Kyseiseen artikkeliin Suomen Sotilas keräsi julkisista lähteistä saatavilla olevat tiedot ulkomaalaisten kiinteistöostoista kuluneen 16 vuoden aikana. Tietojen pohjalta artikkeliin oli koottu taulukko kiinteistöostoista kansallisuuksittain vuodesta 2000 alkaen. Artikkelin mukaan ennen vuotta 2009 ostajien kansallisuutta ei tallennettu systemaattisesti, joten Suomen Sotilas teki selvitystyön useiden eri rekisterilähteiden tietoja yhdistäen.

Suomen Sotilaan mukaan tuolloin (v. 2000–2016) ulkomaalaistaustan selvittäminen on kohtuullisen helppoa vain yksityishenkilöiden osalta, joten esimerkiksi ulkomaalaisten omistamien mutta Suomeen rekisteröityjen yritysten kiinteistökaupat eivät heidän tilastossansa näkyneet. Tähän joukkoon kuului esimerkiksi Turun laivaväylien läheisyyteen sijoittuvien ja venäläisomistuksessa olevan Airiston Helmi Oy:n kiinteistökaupat. Airiston Helmi nousi otsikoihin 22. syyskuuta 2018, poliisin tehdessä yhdessä tullin kanssa ratsian Airiston Helmeen. (3) Airiston Helmen tapausta en kuitenkaan tässä kirjoituksessa tämän enempää tarkastele, mikäli tarkastelisin, kaappaisi se leijonanosan kirjoituksen sisällöstä.

Suomen Sotilaan kokoama tilasto ei myöskään paljastanut Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvan Rotenbergin perheen tai Gennadi Timtšenkon yritysten kiinteistöomistuksia. Boris Rotenbergillä kuin myös hänen pojallansa Romanilla on Suomen kansalaisuus, aivan kuten on Gennadi Timtšenkollakin. (Huom. alkuperäisten muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen Yhdysvaltojen ohella Euroopan Unioni on kohdistanut pakotteita Rotenbergin suvun jäseniin sekä Timtšenkoon).

Suomen Sotilaan kokoamasta tilastosta selviää, että venäläiset olivat tuolloin suurin yksittäinen ulkomaalaisryhmä, joka hankki kiinteistöomistuksia Suomesta. Venäläiset ovat tehneet vuodesta 2000 lähtien yhteensä 5309 kiinteistökauppaa (vuoteen 2016 mennessä). Vilkkaimmat kaupantekovuodet olivat olleet 2007, 2008 ja 2011 mutta vielä 2013 tehtiin yli neljäsataa kauppaa. Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa seurannut kansainvälisen tilanteen kiristyminen vähensi vuosi vuodelta venäläisten kiinteistöostoja Suomesta. Mutta kuten Häkkäsen päätöstä tältä vuodelta osoittaa, Venäjän valtiollisiin toimijoihin liittyvät ostajat yrittävät edelleen ostaa kiinteistöjä Suomesta.

Vuosien 2000–2016 välillä venäläiset olivat suurin yksittäinen ulkomaalaisten kiinteistöomistajien ryhmä (5309 kiinteistöä). Venäläisten jälkeen seuraavina tulivat ruotsalaiset 1927 kiinteistöä ja virolaiset 1537 kiinteistöä sekä saksalaiset 567 kiinteistöä. (Huom. koko taulukko kommentteineen kirjoituksen lopussa, lähteiden jälkeen). Suomen Sotilaan selvitystyön myötä paljastui jo tuolloin eräs merkittävä ongelma. Nimittäin se, ettei käytössä olevien lähteiden perusteella, (ainakaan kovinkaan helposti), ole aivan kaikki omistajatahot selvitettävissä: ”Ulkomaalaisten omistamien mutta Suomeen rekisteröityjen yritysten kiinteistökaupat eivät listauksessa näy”. Lisäksi erilaisten bulvaanien käyttö, johon Tuula Malin kirjassaan viittaa, mahdollistavat jälkien häivyttämisen.

Suomen Sotilas -lehden numerossa 2/2015 käsiteltiin myös maakauppoja, niihin perehtyneen Hannu Luotolan (prikaatinkenraali evp) artikkelissa ”Kaikki Kaupan”. Luotolan artikkelin ohella teemaa käsiteltiin myös Jaakko Puuperän kommentissa ”Konstit on monet”. Huomioitavaa on, että Luotolan artikkelin kirjoitushetkeen mennessä ”Eduskunnassa on tehty vuodesta 2008 alkaen lukuisia toimenpiteitä – tai ainakin aloitteita – lainsäädännön kehittämiseksi, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään.” (4) Jo tuolloin ongelma oli ollut olemassa vuosien ajan, mutta riittävää poliittista tahtoa ei ollut löytynyt, jotta se olisi kyetty ratkaisemaan millään tasolla. Hämmentävintä kokonaisuudessa on se, ettei tätä tahtoa ole löytynyt vieläkään. Syitä kyllä löydetään sille, miksi ongelmaa ei voida ratkaista.

Samaisesta Suomen Sotilaan numerosta löytyy lyhyt mutta huomionarvoinen kirjoitus ”Hämärän rajalla”, joka on ilmeisesti myös Luotolan käsialaa, kirjoituksen lopussa on nimikirjaimet HL. Lainaan kirjoituksesta pari kappaletta:

”Venäjä ei ole demokratia, eikä siellä vallitse EU:n kaltainen oikeusjärjestys. Venäläiset toimivat maansa ulkopuolella tottumansa yhteiskuntaelämän ’lakien’ tai ’lainalaisuuksien’ mukaisesti. Tämä aiheuttaa vastakkainasetteluja ja ongelmia.

Suomeen on syntynyt puutteellisen lainsäädännön myötä moraalin suuruinen aukko. Suomeen on tuotu sen yhteiskunnalle vieraita toimintaperiaatteita, jotka liittyvät omistuksen hämärtämiseen ja rahanpesuun. Ongelmana on myös rahanpesulaki, joka estää rikollisten itse pesemän rahan takavarikoinnin Suomessa”. (5)

Eli se, että maakaupat itsessään aiheuttavat ongelmia on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Oli syytä keskustella enemmän myös siitä, että kokonaisuus aiheuttaa myös muita ongelmia ja juurruttaa Suomeen epätyypillisiä toimintatapoja, jotka ovat meille uusia ja joita ei voida pitää myönteisenä kehityksenä. Ne avaavat myös tietä muille yhteiskunnallisille lieveilmiöille kuten korruptiolle ja vaikuttamiselle. Aivan kuten ne voivat lisätä houkutusta muihin rikoksiin, kuten rahanpesuun. Entisen Neuvostoliiton alueen oligarkkien kiinteistökaupat ovat synnyttäneet ympärilleen ikäviä lieveilmiöitä (esim. Iso-Britanniaan), tuskin me Suomessakaan olemme sellaisilta täysin suojassa. Tuula Malinin teos antaa näyttöä sen puolesta, että venäläisten kiinteistö- ja maakauppojen ympärille on kehittynyt epätervettä toimintaa.

Nähdäkseni Suomen olisi ollut mahdollista puuttua jo aiemmin Venäjän kiinteistö- ja tonttikauppoihin vetoamalla siihen, ettei Venäjällä toteudu vastavuoroisuuden periaate. Itse asiassa Venäjä on jatkuvasti kiristänyt ulkomaalaisten mahdollisuutta omistaa tai vuokrata kiinteistöjä/maata Venäjällä muun muassa seuraavalla tapaa (havainnot v. 2015):

- 2011 Venäjä teki päätöksiä, jotka estävät ulkomaalaisilta kiinteistöjen oston alueilta, joihin suomalaiset tuntevat mielenkiintoa.

- 2012 Venäjä ilmoitti lunastavansa Karjalassa olevat parisataa suomalaisten omistuksessa olevaa kiinteistöä.

- 2013 lopulla tuli tieto siitä, että ulkomaalaisten kiinteistökaupat ja myös vuokrasopimukset ovat tulossa luvanvaraisiksi koko Venäjän alueella vuoden 2015 alusta.

- Venäjä ei raja-alueilla Suomenkaan kohdalla myy maataan ulkomaalaisille turvallisuussyistä, raja-alueet ovat kymmeniä kilometrejä, jopa yli sata kilometriä leveitä vyöhykkeitä. (Lähteenä: Suomen Sotilas 2/2015).

Vielä vuosina 2015 ja 2016 olin sitä mieltä, ettei aivan kaikkea venäläistaustaista kiinteistö- ja maakauppaa pitäisi kieltää mutta harkintaa olisi syytä käyttää olennaisesti enemmän kuin silloin käytettiin. Näiltä osin asetelma on muuttunut niin paljon (oli jo ennen helmikuuta 2022), että toistaiseksi kaikki kiinteistö- ja maakaupat venäläisten kanssa tulisi kieltää.

Luonnollisesti myös Venäjä pyrki tuolloin (v. 2015 ja 2016) vaikuttamaan siihen, ettei Suomessa ryhdyttäisi rajoittamaan venäläisten kiinteistö- ja tonttikappoja: Venäjän ulkoministeriön mukaan huoli maakaupoista oli russofobiaa. (6) Mutta kyllä me suomalaisetkin tuolloin varoimme julkisesti puhumasta Venäjästä. Tarvittaessa ryhdyimme puhumaan mustaa valkoiseksi, kuten Ilkka Kanerva teki painottaessaan, ettei Supon eduskunnalle toimittamassa lausunnossa (syyskuussa 2016) puhuta nimenomaan Venäjästä, viitatessa hybridivaikuttamisen kohdalla ”maakauppoihin”. (7 ja 8) Täysin tarpeetonta valkopesua Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kanervalta.

Edellä kirjoitetuista havainnoista, muutamaa huomautusta lukuun ottamatta, on vierähtänyt lähes vuosikymmen. Katsellessani taaksepäin, voin todeta, että tilanne oli tuolloin paljon huonompi, mitä itsekään uskoin. Itse kuitenkin kuuluin siihen joukkoon, joka suhtautui kriittisesti venäläisten omistuksiin ja joka, perustellusti, epäili sitä, että viranomaisemme todellisuudessa kontrolloisivat tilannetta vuosi pari Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen jälkeen. Tuula Malinin teos ”Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa” julkaistiin v. 2020 (Docendon toimesta). Sen ohella, että teoksen olisi tullut toimia herätyskellona meille kaikille, se paljasti myös sen karun tosiasian, ettei viranomaisillamme ollut teoksen kirjoitusta edeltävinä vuosina todellista selkoa siitä kuka omistaa ja missä. Ongelmia oli jopa tietää, että kuka osti maata, kiinteistöjä jne. puolustusvoimien alueiden tuntumasta – tai kuka oli lopullinen omistaja myyjien ja ostajien ketjussa.

Teos antoi myös varsin karun kuvan suomalaisten kuntapäättäjien harkintakyvystä. Venäläisosapuolen ryhtyessä puhumaan miljoonista, harkinta näyttää pettäneen aivan liian monella kuntapäättäjällä. Eräissä kriisikunnissa se on pettänyt vieläkin helpommin. Retorisena kysymyksenä, onko puheiden ja pienten ”tuliaisten” lisäksi mikään muu vaihtanut omistajaa näissä neuvotteluissa. Kuntapäättäjien harkintakyvyn pettämisen ohella olisi myös syytä keskustella entistä enemmän viranomaisvalvonnan onnistumisesta – tai monissa tapauksissa siitä, miksi valvonta epäonnistui. Kuten miten venäläismiljardööri Igor Kasaevin tapauksessa. Hänen onnistuessa rakentaa (käytännössä) kenenkään huomaamatta omistamaansa Kotasaareen helikopterikenttä. (9) Toki meidän olisi ollut, tapahtuneen paljastuessa, syytä kysyä itseltämme, että miten Venäjän turvallisuuselimiin linkitetyn miljardöörin edes onnistui ostaa saari Saimaan syväväylän tuntumasta.

Parasta mitä me voimme nyt tehdä, ottaa opiksi – eikä vain Suomessa vaan laajemmin Euroopassa ja varmistaa, ettei kriittistä infrastruktuuria päädy, nykyistä enempää, vihamielisten maiden hallintaan. Meidän on myös kyettävä puhumaan uhkakuvista nykyistä enemmän ja rehellisemmin. Suomessa Venäjän synnyttämää uhkaa valkopestiin ja väheksyttiin aina viime vuosiin saakka. Valkopesun ohella ryhdyimme myös harjoittamaan itsesensuuria – vaiensimme hetkittäin jopa kovaäänisesti kriittisimpiä äänenpainoja.

* * *

Ei tänne enää tulla kuin hollitupaan, toivottavasti. Nimittäin rajoitustoimenpiteisiinkin on ryhdytty – 1. tammikuuta 2020, ulkomaalaisten tekemiä maakauppoja rajoittava laki astui voimaan. Ja viimeisimpänä, puolustusministeri Antti Häkkänen esittää täyskieltoa venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa. Voisin sanoa, että vihdoinkin!

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20109903

2. http://www.suomensotilas.fi/suomen-sotilas-selvitti-ulkomaalaisten-kiinteistoostot-kansallisuuksittain/  (4. marraskuuta 2016).

3. Suomen Kuvalehti 5. lokakuuta 2018, s. 27.

4. Suomen Sotilas -lehti nro. 2/2015, Hannu Luotola ”Kaikki Kaupan” s. 6 eteenpäin.

5. Suomen Sotilas -lehti nro. 2/2015, HL ”Hämärän rajalla”.

6. https://yle.fi/a/3-9271573

7. https://yle.fi/a/3-9265561

8. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2016-AK-75745.pdf 

9. https://yle.fi/a/3-12337243 

Ulkomaalaisten yksityishenkilöiden kiinteistöostot Suomessa vuosina 2000–2016, lähde: Suomen Sotilas.