Aleksandr Ovetškin: Putin is my president

 

Viime sunnuntaina, huhtikuun 6. päivä Washington Capitalsissa pelaava venäläinen Aleksandr Ovetškin rikkoi  Wayne Gretzkyn nimissä olleen NHL:n kaikkien aikojen maaliennätyksen. (1) Capitalsissa vasenta laitahyökkääjän paikkaa pelaava Ovetškin teki 895. NHL:n runkosarjamaalinsa ottelussa New York Islandersia vastaan. NHL:n tapaan ottelu keskeytettiin minuuteiksi juhlallisuuksien ajaksi, kiitospuheitakin pidettiin. Ovetškin kiitti puheessaan faneja maailmalla ja Venäjällä:

”So fellas, thank you very much, I love you so much...And the last thing -- to all of you fans around the world, in Russia, we did it boys.” (2)

Ilkeämielisenä voisin todeta NHL:n saaneen mitä se ansaitsikin: sitä niittää, mitä kylvää. Liiga komissaarinsa Gary Bettmanin johdolla on jo useamman kauden ajan pitänyt Ovetškinia jalustalla, markkinoinut häntä ja nostaen vuosittaisen All-Star-ottelun tähdeksi, jollaiseksi Ovetškin yhdessä hänen nelivuotiaan poikansa Sergein kanssa nostettiin pari talvea sitten ”läpiajohaasteessa” (’breakaway challenge’). (3) Tapahtuman All-Star-viikonvaihteen yhtenä erityishetkenä All-Star-taitokisan yhteydessä teki erityisen irvokkaaksi nimenomaan se, että samaan aikaan Venäjän tuhoamissota Ukrainassa oli käynnissä: sen ohjukset, pommit ja lennokit tappoivat ukrainalaisia lapsia, sotilaiden tappaessa ja kiduttaessa ukrainalaisia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoin.

Helmikuun 3. 2023, päivänä, jona Ovetškin yhdessä poikansa kanssa nostettiin NHL:n taholta All-Star-tapahtuman valokeilaan, tuhansien kilometrien päässä Euroopassa Venäjä jatkoi tuhoamissotaa Ukrainassa. Sotaa, jonka kohteina olivat kaikki ukrainalaiset ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kyseisenä päivänä NHL ei missään nimessä halunnut maailman muistavan Aleksandr Ovetškinin presidentin Vladimir Putinin aloittamaa sotaa – sen sijaan eräät entiset kiekkomaailman suuruudet eivät voineet olla hiljaa. Aikanaan maailman parhaimpiin maalivahteihin lukeutunut Dominik Hašek muistutti tapahtuman irvokkuudesta, kuten hän on muistuttanut tämän jälkeen NHL:ää lukuisia kertoja kaksinaamaisuudesta. (4)

Helmikuun 3. päivää (v. 2023) mennessä Venäjän aloittaman ja tuolloin jo 345 päivää kestäneen tuhoamissodan aikana yli 9700 ukrainalaislasta oli ilmoitettu kadonneeksi Venäjän suurhyökkäyksen alun, 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Heiltä NHL sulki silmänsä, kuin myös siltä, että kyseisenä päivänä Venäjän siviilikohteisiin kohdistamassa tulituksessa menehtyi Ukrainassa useita siviilejä ja vammautui eriasteisesti toistakymmentä siviiliä. (5) Tähän päivään saakka NHL on organisaationa lakaissut maton alle ongelman nimeltä Aleksandr Ovetškin. Tästä ongelmanlakaisutaidosta nähtiin oivallinen esimerkki marraskuussa 2022, jolloin NHL:n komissaari Gary Bettmanille esitettiin Tampereen Nokia-areenalla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa kysymys, näkeekö hän mitään ongelmaa Aleksandr Ovetškinin Putin-suhteessa:

”En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on. Mutta edelleen: hän pelaa NHL:ssä Washington Capitalsille, ei Venäjälle”. (6)

Ehkäpä tällaiset naiivit epäpoliittiset vastaukset uppoavat mediaan ja suureen yleisöön rapakon takana. Tuskin kuitenkaan olin tuolloin ainoa suomalainen, joka piti vastausta tässä maailmanajassa typerryttävän idioottimaisena ja jopa arroganttina, jonka antaja kuvittelee urheilun olevan tästä maailmasta irrallinen todellisuus. Tai sitten Bettman on selkärangaton niljake, joka valehtelee kaupallisuuden nimissä silmäänsä räpäyttämättä, mikä on todennäköisempää. Toivottavasti hän nukkuu yönsä hyvin!

Miksi sillä on väliä, mitä mieltä Aleksandr Ovetškin on?

 

Aleksandr Ovetškin: Putin is my president

Aleksandr Ovetškinilta kysyttiin päivä Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen mielipidettä Vladimir Putinista, ja että tukeeko hän edelleen Putinia. Kysymykseen Ovetškin vastasi ykskantaan: ”Well, he's my president.” (7) Tämä on hänen viimeisin julkinen kannanottonsa Vladimir Putiniin, hän ei myöskään ole julkisesti kritisoinut brutaalia hyökkäyssotaa tai toistuvia sotarikoksia millään tapaa. Ovetškin on perivenäläiseen tapaan kertonut haluavan rauhaa, mutta ei tässäkään yhteydessä ottanut kantaa rauhanehtoihin, sotarikollisten saattamiseen oikeuteen tai esittänyt vaateita Venäjää kohtaan.

Aleksandr Ovetškinin kysymys Capitalsien järjestämässä tilaisuudessa seuran entiselle, ukrainalaistaustaiselle pelaajalle, Dmytro H’rystytšille kertoo jotain Ovetškinista ihmisenä. Ovetškin oli lähestynyt H’rystytšiä kysyen tältä ”Mitä Ukrainassa tapahtuu”, johon H’rystytš oli vastannut ”Voitko kuvitella, he [venäläiset] pommittavat meitä!”. (8) H’rystytšin vastaukseen loppui heidän ”keskustelunsa”.

Aleksandr Ovetškin ”presidenttinsä” Vladimir Putinin kanssa, kuva on vuodelta 2014.

Aleksandr Ovetškin on seisonut vuosien ajan Vladimir Putinin rinnalla, aivan kuten hänen Instagram-tilinsä kuva kertoo. Kuva on vuodelta 2014, jolloin Vladimir Putin henkilökohtaisesti palkitsi jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruuden voittaneet kiekkoilijat Kremlin Suuressa palatsissa. (9) Ovetškin ei ole vaihtanut Instagram-tilinsä kuvaa suurhyökkäyksenkään alun jälkeen, edes Venäjän tehtailemat sotarikokset eivät ole saaneet Ovetškinia vaihtamaan kuvaa toiseen. Kaksi miestä Kremlissä ja voiton merkki! Se, ettei hän uskaltaisi vaihtaa kuvaa toiseen ei nähdäkseni pidä paikkaansa. Moni venäläinen huippu-urheilija on kritisoinut Venäjän aloittamaa sotaa tai siivonnut sosiaalisen median tileiltään yhteiskuvat Putinin kanssa, kuten Yleisradion julkaisemassa Ovetškinia käsittelevässä kommentissa kuvataan. (10)

Tämä rikkumattoman tuen osoittaminen Vladimir Putinille ja Venäjän valtiolle alkoi Ovetškinilla vuosia sitten. Tukeen sisältyy hänen vuonna 2017 lanseeraamansa ”Putin Team”-liike, johon liittyi paljon venäläisiä huippu-urheilijoita mutta myös näkyviä persoonia:

”I have never hidden my attitude towards our president, always openly supporting him,” – “I am confident that there are many of us, supporting Vladimir Putin. So let’s unite and show everyone a united and strong Russia!” Aleksandr Ovetškin marraskuussa 2017. (11)

Ovetškin kampanjoi sen jälkeen hyvin aktiivisesti ja näkyvästi Putinin puolesta, osallistuen kiekko-otteluihin ”Putinin joukkueen” kanssa sekä lahjoittaen Vladimir Putinille pelipaitoja jne. Häntä ei myöskään häirinnyt se, että maaliskuussa 2018 järjestetyissä ns. presidentinvaaleissa ”äänestettiin” myös Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla – Ovetškin ankkuroi itsensä Putinin mieheksi. Meidän on myös huomioitava se, ettei Ovetškin tukenut vain Putinia vaan myös Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä. Viimeistään tällä teollaan hän antoi kasvonsa venäläisen imperialismin käyttöön.

Ovetškinin perustaman ”Putin Teamin” seurauksiin kuului myös se, että moni venäläinen kiekkoilija valitsi hiljaisuuden, jotta ei joutuisi konfliktiin ”tiimin” jäsenten kanssa ja jotta paikka maajoukkueessa ei vaarantuisi. Viime vuosikymmenen puolella Vladimir Putinia voimakkaasti kritisoinut Artemi Panarinkin on vaihtanut puolta ja perunut urakalla sanojaan – nykyisistä venäläisistä NHL-pelaajista ainoastaan Nikita Zadorov on kritisoinut julkisesti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. (12)

Ovetškin ei ilmestynyt tyhjästä tukemaan Vladimir Putinia ja perustamaan ”Putinin joukkuetta”. Venäjä hyödyntää huippu-urheilijoita propagandassaan ja vaikuttamisessa Neuvostoliiton tapaan, joten ei ole ihme, että Ovetškin päätyi näkyvään rooliin jo syksyllä 2014 osallistuessaan Venäjällä propagandakampanjaan, joka tuki sen narratiivia Itä-Ukrainassa käynnissä olleelle sodalle. Kampanjassa ihmiset valjastettiin toistamaan sanomaa, jossa vaadittiin ”pelastamaan lapset fasismilta”. Kampanjassa ei tarvinnut alleviivaten kertoa mistä oli kyse, jokainen venäläinen tiesi sen, että Itä-Ukrainan lapset piti pelastaa ”ukrainalaisfasisteilta”. Venäjällä valtiollinen propaganda oli valjastettu Euromaidanin ensihetkistä lähtien syyttämään Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovitšin vastustajia fasisteiksi, äärioikeistoksi. Kun Janukovitš lopulta pakeni Ukrainasta helmikuun 2014 lopulla, Venäjän narratiivissa Janukovitšin syrjäyttäneet muuttuivat fasisteiksi. Kuten ukrainalainen ystäväni Л. totesi keväällä 2014: he muuttuivat yhdessä yössä vihollisista ultimaattisimmiksi – fasisteiksi. Neuvostoliitossa syntyneenä ja kasvaneena hän tiesi minkä voiman sana ’fasismi’ kätki sisäänsä. 

Save Children From Fascism on retoriikaltaan samanoloinen kuin aiemmin samana vuonna (heinäkuussa 2014) käynnistetty näkyvä Save Donbass People -kampanja, jonka lonkerot levisivät Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kautta Suomeenkin. Helsingissä järjestettiin kampanjaan liittyvä valokuvanäyttely. Näyttelyn yhteydessä, kuten ei venäläisissä propagandajulkaisuissakaan kerrottu sitä, että moni näyttelyn kuvista oli joko muilta sotatantereilta tai fiktiivisiä, kuten runsaasti näkyvyyttä saanut kuva maassa istuvasta itkevästä tytöstä. Kyseinen kuva on venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. (13)

On perusteltua todeta näiden propagandakampanjoiden ja niiden teemojen olleen avainasemassa tarkasteltaessa Venäjän Ukrainaan kohdistamaa vihakampanjointia Itä-Ukrainan sodan ensimmäisinä vuosina. Näillä luotiin perustaa Venäjän narratiiville Ukrainan toteuttamasta venäläislasten ja laajemmin venäläisten kansanmurhasta Itä-Ukrainassa, johon kampanjointiin useampi suomalainen tai maassamme asuva venäläistaustainen on osallistunut. Nimistä nostan esiin Johan Bäckmanin, Janus Putkosen ja Leena Hietasen.

Aleksandr Ovetškin ei ole vain tyytynyt kannattamaan Vladimir Putinia, jo viime vuosikymmenen puolella hän osoitti Instagramissa näkyvästi tukeaan Venäjän asevoimille. Yllä oleva kuva päätyi kohun myötä otsikoihin marraskuussa 2017. Muistamme, että tuolloin Venäjän asevoimat osallistui aktiivisesti sotaan Syyriassa, että sen tuella Bašar al-Assadin hallinto oli käyttänyt kemiallisia aseita lukuisia kertoja vastustajiaan sekä siviilikohteita vastaan, että Venäjä yhdessä Syyrian kanssa tuhosi ilmavoimilla ja tykistöllä syyrialaisia kaupunkeja ja kyliä – tulittaen myös sairaaloita, kouluja ja pakolaisleirejä – syyllistyen näin suureen joukkoon sotarikoksia.

Niin, luonnollistahan se on, että huippu-urheilija osoittaa Instagramissa näkyvästi tukea maansa sotarikoksia tehtaileville joukoille, jotka olivat vain muutamaa vuotta aiemmin (helmi-maaliskuussa 2014) miehittänyt naapurivaltiolle kuuluvan niemimaan, kuten Venäjä oli tehnyt miehittäessään Krimin niemimaan Ukrainalta. Osoittaessaan tukeaan Venäjän asevoimille, Ovetškin osoitti samalla tukensa Venäjän rikollisille toimille Ukrainassa – sodalle Donbasissa, jossa se oli näkyvästi osallisena joukkojen varustajana, kouluttajana ja rahoittajana kuin myös omilla joukoillaan.

Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen Ovetškin ei ole enää niin näkyvästi liputtanut Putinin puolesta, toiminta on ollut hillitympää mutta kuitenkin sellaista, että jokainen ymmärtää sen kenen joukoissa hän seisoo. Venäjän suurhyökkäystä seuranneena kesänä (kesäkuussa 2022) Ovetškin hengaili yhdessä Junarmijan (ven. Юнармия) silloisen päällikön, entisen olympiavoimistelija Nikita Nagornyin kanssa. (14) Ovetškin lahjoitti Nagornyille nimikirjoituksellaan varustetun mailan, Nagornyin mukaan he ovat vähintäänkin tuttuja keskenään.

Junarmija perustettiin Venäjällä lokakuussa 2015, kyseessä on organisaatio, joka järjestää sotilaskoulutusta 3–18 vuotiaille lapsille ja nuorille. Vuoden 2019 loppuun mennessä siihen oli liittynyt Venäjällä lähes 600 000 lasta ja nuorta. Liikettä o levitetty aggressiivisesti Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tuhansia lapsia ja nuoria Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta on pakotettu liittymään järjestöön. Siihen on käytännössä pakkovärvätty lapsia ja nuoria miehitetystä Itä-Ukrainasta jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. (Huom. miehitetyn Itä-Ukrainan alueella järjestetään muutakin ”patrioottista”, hyvin militaristista koulutusta lastentarhoissa ja peruskouluissa – nuoriin ulotetaan myös pakkovärväystä asevoimiin Venäjän taholta). Junarmijan toiminnassa rikotaan räikeästi Venäjänkin ratifioimaa Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistusta.

Ovetškin laulattaa kansaa Ruki Vverhin konsertissa Moskovassa.

Samana kesänä Ovetškin laulatti kansaa venäläisyhtye Ruki Vverhin (ven. Руки Вверх!) konsertissa Moskovassa. (15) Yhtye osallistui maaliskuussa 2022 Moskovassa Venäjän hallinnon järjestämään jättimäiseen ’За мир без нацизма’ -propagandatapahtumaan. Yhtye tukee Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Mies, joka häpeäisi synnyinmaansa aloittamaa tuhoamissotaa välttelisi kaikin mahdollisin tavoin tällaisia näytelmiä, kuten hän olisi vältellyt venäläisten NHL-tähtien ja KHL-tähtien välistä kiekko-otteluakin viime kesänä. Ottelua, jota oli järjestämässä muun muassa Putinin lähipiiriin kuuluva Roman Rotenberg. (16)

Ovetškinilta on turha odottaa kannanottoa Venäjän brutaaliin hyökkäyssotaan Ukrainassa. Hän on samassa kuopassa Vladimir Putinin ja muiden Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa kannattavien venäläisten kanssa. Hän on tehnyt valintansa, on helpompaa olla hiljaa, kuin tunnustaa virheensä. Tunnustaa, että on tukenut kansanmurhaa toteuttavaa diktaattoria. Suomeksi sanottuna Ovetškin on miljoonia kiekolla ansaitseva mikkihiiri. Liiga, jossa hän pelaa ei juurikaan ole sen parempi – kissan pöydälle nostamisen sijaan he vuolevat kultaa Putinin tukijalla.

Nokia-areenalla Tampereella NHL:n komissaari Bettman totesi toimittajille myös seuraavaa – Aleksandr Ovetškin ja kaikki venäläiset NHL:ssä pelaavat NHL-joukkueilleen, eivät Venäjälle. Uskooko hän näitä satuja itsekään?

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20154244

2. https://www.themoscowtimes.com/2025/04/06/ovechkin-scores-895th-goal-to-clinch-all-time-nhl-record-a88627

3. https://www.espn.com/nhl/story/_/id/35585730/alex-ovechkin-son-share-special-all-star-moment-sidney-crosby

4. https://www.thehockeybeast.com/nhl/legend-dominik-hasek-furiously-slams-the-nhl-for-allowing-alex-ovechkins-son-to-skate-at-all-star-event/

5. https://war.ukraine.ua/news/  (päivät 3. helmikuuta ja 4. helmikuuta 2023).

6. https://www.is.fi/nhl/art-2000009182529.html

7. https://www.dw.com/en/ovechkin-set-for-nhl-goal-record-but-putin-link-casts-shadow/a-72046269

8. https://ua.tribuna.com/hockey/1000000108211-dmitrij-xristich-ovechkin-sprosil-chto-u-nas-govoryu-pre/

9. http://www.en.kremlin.ru/events/president/news/21103

10. https://yle.fi/a/74-20152075

11. https://www.reuters.com/article/us-russia-overchkin-putin-idUSKBN1D22LE

12. https://yle.fi/a/74-20116194

13. https://observers.france24.com/en/20140710-children-heart-ukraine%E2%80%99-image-propaganda-war

14. https://x.com/irgarner/status/1533924603353092097

15. https://www.youtube.com/watch?v=VehD00m1ci4

16. https://yle.fi/a/74-20152075 

Lähteinä olen myös käyttänyt Aleksandr Ovetškinin Instagram- ja Telegram-tiliä sekä aiempia kirjoituksiani Aleksandr Ovetškinista ja urheilusta Venäjän pehmeänä voimana. 

Ovetškin ottaa tyytyväisyydellä vastaan kahden johtajan [Putin ja Trump] aloitteen järjestää jääkiekko-ottelut NHL- ja KHL-joukkueiden välillä.  

Kieli ja kulttuuri Venäjän aseina

 

Kirjoitan tätä kirjoitusta enemmän itselleni, pysyväksi muistiinpanoksi kielestä ja kulttuurista Venäjän vaikuttamisarsenaalissa, luonnollisesti olen tyytyväinen, mikäli tämä hyödyttää lukijoitani. Ja koskapa kirjoitan erityisesti itselleni, kirjoitus on poukkoileva, pitäen sisällään huomioita ja havaintoja menneiltä vuosilta sekä niiden vertaamista tähän aikaan.

Venäjän kohdalla puhutaan hyvin usein ”pehmeästä vaikuttamisesta” tai ”pehmeästä voimasta”, joiden rinnalla viitataan usein myös englannin kieliseen termiin ”soft power”. Sanatarkka käännös soft powerista on pehmeä voima, mielestäni kuitenkin pehmeä vaikuttaminen kuvaa tätä toimintaa paremmin. Seuraava lainaus Jukka Rislakin kirjoituksesta ”Soft Power, Venäjä ja Baltia” avaa termiä ”soft power” tarkemmin:

”Soft power:

Soft power näyttää olevan jo vakiokäsite politologiassa, sosiologiassa ja mediatutkimuksessa. Baltian maissa puhutaan nykyään hyvin paljon – ja huolestuneeseen sävyyn – Venäjän pehmeästä voimasta, pehmeästä vaikuttamisesta. Erittelenkin asiaa näiden maiden näkökulmasta.

Amerikkalainen tutkija Joseph Nye muotoili termin soft power kirjoissaan 1990 alkaen. Se on kykyä saada tahtonsa läpi, päästä tavoitteeseen ei käyttämällä pakkoa, voimaa tai rahaa vaan houkuttelemalla, ”kiehtomalla” ja vetovoiman (attraction) avulla sekä sitouttamalla (co-option). Se tapahtuu kulttuurin, arvojen ja ulkopolitiikan avulla, joilla on legitimiteettiä ja moraalista auktoriteettia. Valtiolle voidaan luoda hyvä imago median, koulutuksen ja julkisen diplomatian avulla.” (1)

Venäjän Ukrainaan kohdistaman suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen Venäjän mahdollisuus käyttää hyväksi pehmeän vaikuttamisen arsenaaliaan heikkeni selkeästi. Nyt, kun suurhyökkäyksen alkamisesta on kulunut jo useampi vuosi, ja kun osassa Ukrainan läntisiä tukijoita sotaväsymys valtaa alaa, Venäjän kyky vaikuttaa erilaisin pehmeän vaikuttamisen keinoin näyttää kasvavan, mikä näkyy arkipäivän puheissa ja teoissa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi unohtaa sitä, että Venäjä jatkaa tuhoamissotaansa Ukrainassa ja, etteivät sen perimmäiset tavoitteet ole muuttuneet (nämä ovat niitä ”juurisyitä” ja niiden muuttumattomuudesta, joihin Vladimir Putin puhuttaessa tulitauosta ja rauhasta Ukrainaan). Edellisen rinnalla meidän ei myöskään pitäisi sulkea silmiämme siltä, että Ukrainassa käymänsä tuhoamissodan rinnalla Venäjä pyrkii vaikuttamaan läntiseen päätöksentekoon ns. diplomatian keinoin sekä kansalaisten mielipiteisiin ja ajatteluun kansalaisaktivismin, kielen, kulttuurin jne. keinoin. Kansalaisaktivismin kohdalla Suomesta käy esimerkkinä pyrkimys vaikuttaa rajalakiin sekä kansalaisten mielipiteisiin Suomen ja Venäjän välisen rajan sulusta tunteisiin vetoavan keskustelun sekä mielenilmausten kautta, tällä saralla Aleksanterinliitto ry on näkyvä ja aktiivinen toimija.

Siitä huolimatta, että Neuvostoliitolle kuin myös sen perilliselle Venäjälle kieli ja kulttuuri ovat olleet tärkeitä vaikuttamisen välineitä, tunnumme kiinnittävän yllättävän vähän huomiota niiden rooliin osana nyky-Venäjän pehmeän vaikuttamisen arsenaalia. Olen huomannut ihmisillä puheiden ja tekojen tasolla halun vetää rajan Venäjän hallinnon tekojen sekä venäläisen kielen ja kulttuurin välille, siinäkin tapauksessa, että tiedostetaan hallinnon käyttävän kieltä ja kulttuuria aseina meitä itseämme vastaan.

Martti J. Kari ja Antero Holmila avaavat kielen logiikkaa erinomaisesti teoksen ”Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii” sivulla 296 ja 297, josta lainaan lyhyen pätkän:

”Russkij toimii eri tavalla. Se on määre, joka kytkee sisäänsä identifioitumisen Venäjään ja venäläisyyteen. Tässä mielessä russkij voi viitata Georgian, Venäjän, Azerbaidžanin tai Viron kansalaiseen, mutta heitä kaikkia yhdistää russkij-käsite, joka venäjän kielessä viittaa paljon laajempaan sivilisaatiolliseen kokonaisuuteen kuin vain kieltä puhuvaan henkilöön. Tätä myös Putin tarkoittaa, kun hän puhuu venäläisistä. Venäjän kieltä puhuva henkilö kuuluu ikään kuin automaattisesti venäläiseen maailmaan, halusi hän sitä tai ei. Venäläinen maailma on taas itseoikeutettu Venäjän asevoimien suojeluun.” (2)

Edellinen liittyy olennaisesti kielen sekä kulttuurin käyttöön vaikuttamisessa mutta samalla se liittyy suoraan Venäjän valtion esittämiin narratiiveihin sodan syille Ukrainassa: venäjää puhuvat ovat automaattisesti osa venäläistä maailmaa ja täten Venäjän asevoimien suojeluksessa. Se, että Venäjän valtiojohdon määritelmä on paikkansapitämätön, on venäläisille tässä tapauksessa merkityksetöntä.

Ukrainassa on sodittu kevättalvesta 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin niemimaan, ja aloittaen operaattoreillaan sodan Donbasissa muutamaa viikkoa myöhemmin. Siitä lähtien olen joutunut muistuttamaan ihmisiä siitä, että kieli (venäjä) ei tarkoita sitä, että puhuja identifioisi itsensä venäläiseksi. Lähipiirini kuuluu ukrainalaisia, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet aikuisuuteen Neuvostoliitossa mutta joille ei opetettu koulussa vanhempiensa tai isovanhempiensa kieltä ukrainaa vaan venäjää. Ukrainan puhumisesta saatettiin rangaista vielä 80-luvulla, mutta esim. Donbasin alueella venäläistäminen jatkui käytännössä neuvostovaltion loppuun saakka (henkisesti pidempäänkin). Neuvostoliiton hajottua 90-luvun alkupuolella, Venäjän vaikuttaminen kielen ja kulttuurin avulla Ukrainaan ei suinkaan lakannut, vaikka sillä ei tuolloin ollutkaan resursseja käytössään samalla tapaa kuin Neuvostoliitolla.

Tämän vuosituhannen alkupuolella moni asia muuttui Venäjällä Vladimir Putinin valtaannousun myötä, heijastuen hyvin pian naapurimaihin, joihin Venäjä pyrki vaikuttamaan talouden ja diplomatian lisäksi erityisesti kielen ja kulttuurin avulla – jossain määrin myös urheilu kuului näihin Venäjän pehmeän vaikuttamisen välineisiin. Nähdäkseni urheilun merkitys oli suurempi länteen kohdistuvassa vaikuttamisessa, jolloin etenkin jääkiekko nousi merkittävään rooliin. (3) Venäjällä mikään ei näiltä osin ole muuttunut, sille kieli, kulttuuri kuin myös urheilu ovat osa pehmeän vaikuttamisen välineistöä – soft power’ia). Asian voi myös ilmaista radikaalimmin – Venäjälle kieli ja kulttuuri ovat aseita, joilla ihmisiä pyritään sitouttamaan ”venäläiseen maailmaan” (Russkij mir).

Venäjälle keskeinen vaikuttamisen väline entisen Neuvostoliiton alueella on edelleen kieli ja kieleen liittyvä kulttuuri. Venäjän kielen valta-aseman taakse kätkeytyi neuvostoaikana venäläisyyden ylivertainen asema. Ihmisten identiteettiin vaikutettiin yksilötasolla jo sillä, että jokaisella piti olla isänimi (patronyymi) riippumatta oman kansallisen kulttuurin tavoista, koska etunimen ja isännimen yhdistelmää käytetään Venäjällä puhuteltaessa. (4) Venäjän hallinto on hyökännyt verbaalisesti hyvin rajusti koko tämän vuosituhannen ajan niitä naapurimaita vastaan, joissa venäjän kielen asemaan on pyritty puuttumaan. Näin kävi esim. Ukrainassa Viktor Juštšenkon kaudella, hänen presidenttikaudellansa ukrainan kielen ja kulttuurin asemaa vahvistettiin, jonka seurauksena Venäjän kielenkäyttö Juštšenkoa ja hänen tukijoitansa kohtaan voimistui merkittävästi. Ukrainan Venäjä-mieliset poliitikot kannattajineen osallistuivat aktiivisesti painostustoimiin ja disinformaation levittämiseen.  Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Viktor Juštšenkon vastaehdokkaana ollut Viktor Janukovytš syytti Juštšenkoa avoimesti natsiksi. Juštšenkoon kohdistettujen syytösten laineet löivät Suomeenkin, toukokuussa 2009 Helsingin antifasisteiksi itseään nimittävä ryhmä töhri Ukrainan suurlähetystön seiniä maalipommilla. Ryhmän julkaiseman tiedotteen mukaan töhrimisen taustalla oli Ukrainan presidentti Juštšenkon yhteistyö äärioikeiston kanssa. (5) Kovin on tuttua retoriikkaa. Venäjä turvautui samaan muutamaa vuotta myöhemmin ukrainalaisten ryhtyessä vastustamaan Viktor Janukovytšin harjoittamaa politiikkaa: Janukovytšin vastustajat olivat äärioikeistoa, vallan vaihduttua ja Janukovytšin paettua Kiovasta ja muutamaa päivää myöhemmin Ukrainasta, Venäjän retoriikka koveni entisestään – ukrainalaisia ryhdyttiin kollektiivisesti nimittämään uusnatseiksi.

Näin sivumennen huomautettuna. Monen ukrainalaisen paikkakunnan, alueen tai paikan nimi Suomessa juontaa sen venäjän kielisestä nimestä, ei ukrainan kielisestä. Muutama esimerkki (nimiparissa jälkimmäinen on translitteroitu ukrainan kielestä): Odessa – Odesa; Harkova – Harkiv; Donbass – Donbas; Dnepr – Dnipro (joki, ei kaupunki).

Edellä on vilahdellut käsite ”russkij mir” muutamaan otteeseen. Sen sisältämää ajatusta ei kuitenkaan ole järkevä avata tässä kirjoituksessa laajalti, mutta jotta lukijoille muodostuisi edes jonkin asteinen kuva käsitteestä lainaan jälleen lyhyelti Martti J. Karin ja Antero Holmilan teosta ”Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii”:

”Russkij mir -käsite on myös sovellettavissa niin geopolitiikkaan, kielipolitiikkaan, talouspolitiikkaan kuin kulttuuripolitiikkaan. Niiden lisäksi se on perusteiltaan uskonnollinen. Venäjän ortodoksinen kirkko onkin ollut yksi sen voimakkaimmista puolestapuhujista”. (6)

Käsitteen ”russkij mir” sijaan tämän kirjoituksen kannalta merkittävämpi on Vladimir Putinin käskystä v. 2007 perustettu Russkij Mir Foundation, jonka tehtävä on vaikuttaa Venäjän kielen ja kulttuurin esillä oloon kohdemaissa diplomatian keinoin: painotan sanoja kieli ja kulttuuri. Suomikaan ei ole välttynyt tämän organisaation toimilta.

Esimerkkitapauksessa palaamme noin vuosikymmenen ajassa taaksepäin maaliskuuhun 2016, jolloin muun muassa Yle uutisoi Russkij Mir -säätiön rahoittaneen Itä-Suomen koulua. (7) Itä-Suomen koulu toimi tuolloin Joensuussa, Lappeenrannassa sekä Imatralla. Koulun silloisen johtavan rehtorin Petri Kyyrän mukaan säätiö oli yhdeksän vuoden aikana rahoittanut koulua noin 26 000 eurolla – tiedossani ei ole, jatkuiko säätiön tuki kohu-uutisen jälkeen. Sen sijaan toisin kuin viittaamassani uutisessa mainitaan, Russkij Mir -säätiö kutsui koulun oppilaita säännöllisesti Venäjälle kielikursseille ja oppilasvaihtoon. Uutisesta käy ilmi, koulun saaneen säätiöltä tukea opintomateriaaliin sekä tietotekniikkaan. Samaa aikaan uutisesta välittyy kuva, johtavan rehtorin taholta hyvin naiivista suhtautumisesta Venäjän vaikuttamiseen säätiön kautta. Hän rinnastaa Russkij Mir’in Goethe-instituuttiin sekä British Council’iin.

Venäjän suunta oli tuolloin jo selvä. Se ei kätkenyt imperialistisia pyrkimyksiään ja se miehitti osia naapurimaastaan sekä oli luonut jäätyneitä konflikteja useisiin lähialueiden maihin, joten minkäänlainen yhteistyökuvio Kremlin käskyvallassa olleen säätiön kanssa ei olisi pitänyt tulla kyseeseenkään. Siinä missä useimmissa länsimaissa oli tehty tiliä menneisyyden kanssa, tai valtiot olivat pyrkineet (kuka paremmin, kuka huonommin) irrottautumaan imperialistisesta perinteestään, Venäjällä tilanne oli ja on edelleen toinen. Maa kirjoittaa historiaansa uudelleen ja ammentaa uudelleen kirjoittamastaan historiasta oikeutusta nykyisille rikollisille teoilleen.

Viime vuosikymmenen puolella Itä-Suomen koulu ei välttämättä ollut ainoa laatuaan. Lainaan kommenttia maanpuolustus.net-foorumilta Itä-Suomen koulu-kohun ajoilta:

”Samanlaista se oli Suomalais-venäläisessä koulussa. Tosin ei mitenkään erityisen hämmentävää, venäjänkieleen kun oli erikoistunut. Eikä sitä lapsena kukaan materiaalista sen enempää välittänyt.”

Ymmärtääkseni kommentilla tarkoitetaan koulussa vallitsevaa henkistä ilmapiiriä, joka oli rinnastettavissa Itä-Suomen koulun johtavan rehtorin kommentteihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Lapsiin tällainen materiaali uppoaa, mikä on tarkoituskin. He pitävät Krokotiili Genan kanssa seikkailevaa ’Muksista’ harmittomana hahmona, jollaisena se minunkin lapsuudessani näyttäytyi vuosikymmeniä sitten kuvien ja piirrosten myötä, jonka seikkailuja on mukava seurata. ’Muksisilla’ eli Tšeburaškalla (ven. Чебурашка) on toinenkin elämä, josta hetken kuluttua lisää.

Neuvostoliitto ja laajemmin itäblokki esittäytyi omassa lapsuudessani vuosikymmeniä sitten lapsille ja hiukan vanhemmillekin inhimillistettyjen hahmojen ja heidän toverillisten seikkailuiden myötä. Kukapa 70-luvun lapsista ei muistaisi Moskovan kesäolympialaisten sympaattista kisamaskottia Miska-karhua, joka jäi kyynelehtimään kisojen päättäjäisten myötä? Kuulen jo mutta-toteamuksia taustalta: ”Mutta se oli silloin…”. Mutta onko mikään loppujen lopuksi muuttunut?

’Muksisin’ tie Krokotiili Genan kaverista osaksi Venäjän sotapropagandaa.

Muksis eli Tšeburaška on kulkenut pitkän tien Krokotiili Genan sympaattisesta ”pikkukaverista” osaksi venäläistä sotapropagandaa – osassa tapauksia kyse on nimenomaan valtiojohtoisesta sotapropagandasta, joka sosiaalisen median aikakaudella leviää ja levitetään Venäjän ulkopuolelle. Venäjällä Muksis valjastettiin valtion käyttöön tämän vuosituhannen alkupuolella, jolloin se valittiin ensimmäistä kertaa Venäjän olympiajoukkueen maskotiksi. Tässä roolissa se on ”palvellut” Venäjää kaksissa kesäolympialaisissa sekä kaksissa talviolympialaisissa.

Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen Muksis päätyi osaksi venäläishyökkääjien varustusta kuin myös propagandajulisteisiin sekä erilaisiin värväys- ja tukikampanjoihin. (8) Näiden rinnalla se esiintyy tuoreissa elokuvissa sekä erilaisissa lapsille suunnatuissa leluissa. Mutta onpa myös mahdollista, että ”Чебурашка” googlaileva päätyy venäläistaustaisen ”asepropagandan” äärelle. Viime vuosikymmenellä miehitetyn Itä-Ukrainan alueella esiteltiin Tšeburaška-raketinheitinjärjestelmä. Kyseessä oli ennemminkin propagandakäyttöön valmistettu termobaarisilla taistelukärjillä varustettuja raketteja ampuva pyöräalustalle sijoitettu raketinheitinjärjestelmä (РСЗО ”Чебурашка”), jonka käyttö varsinaisissa sotatoimissa rajoittui yksittäisiin kertoihin.

РСЗО ”Чебурашка”.

Kuvaus Muksisin eli Tšeburaškan vaiheista liittyy olennaisella tapaa Venäjän harjoittamaan lapsiin kohdistuvaan kulttuurivaikuttamiseen. Ongelmaksi tämä muuttuukin siinä vaiheessa, kun lasten parissa työskentelevät eivät tiedosta olevansa osa koneistoa, joka levittää lapsille materiaalia, joka on a) itse osa propagandaa b) jonka tarkoitus on johdattaa kohde syvemmälle propagandan ja disinformaation maailmaan, jossa sosiaalisessa mediassa seikkailevat lapset altistuvat entistä suoraviimaisemmalle vaikuttamiselle.

Olen viimeisen vuoden kuluessa tutustunut tarkemmin useisiin tapauksiin Suomessa (pääasiassa pääkaupunkiseudulla), joissa suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa lapsille oppimisen ohessa esitetään nyky-Venäjällä tuotettuja lauluja sekä elokuvia, jotka sisältävät piilomerkityksellisen sanoman tai joita Venäjällä käytetään avoimesti sotapropagandan osana. Esim. viime vuonna Venäjällä julkaistua ”Sigma boy”-kappaletta saksalaismeppi Nela Riehl kuvasi puheessaan Venäjän yritykseksi soluttautua julkiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Hänen mukaansa kappale edistää patriarkaalista ja Venäjä-mielistä maailmankuvaa. (9) Ukrainan Center for Countering Disinformation’in mukaan Venäjän asevoimat käyttää kappaletta rekrytointiviestinnässään. (10) Ikävä kyllä kyseistä kappaletta soitetaan myös suomalaisissa päiväkodeissa.

Entäpä sitten ”Maša ja Karhu”? Mašaa ja Karhua katsoessa ei välttyä ajatukselta, että rauhallisena ja kärsivällisenä kuvattu karhu onkin Venäjä, ja että sarjan avulla pyritään vaikuttamaan mielikuvaan Venäjästä, että se on muutakin kuin aggressiivinen, naapureilleen uhitteleva valtio. Vaikuttaako sarja mielikuvaan Venäjästä? Sarja on suosittu lapsiperheiden keskuudessa, se on levinnyt yli sataan maahan ja se on edelleen katsottavissa Suomessakin. Julkisen keskustelun perusteella sarjaan suhtaudutaan esim. Baltian maissa olennaisesti kriittisemmin, kuin Suomessa tai useimmissa länsimaissa, joissa sitä esitetään. (11) On ymmärrettävää, että maissa, jotka ovat kokeneet neuvostoimperiumin miehityksen sekä näiden miehitettyjen valtioiden alistamisen, kansalaisiin kohdistuneen vainon ja laajat pakkosiirrot, sarjaa tarkastellaan olennaisesti kriittisemmin: neuvostoaikoja ikävöivässä karhussa ei ole mitään hauskaa, kuten ei ole karhun puutarhaa NKVD-rajavartijan koppalakki päässä vartioivassa Mašassakaan.

Kyllä, Maša ja Karhu (vai Maša ja venäjä) animaatiosarjassa on selkeästi symboliikkaa sisältäviä elementtejä sekä viittauksia menneisyyteen, jotka herättäisivät aivan toisen tason keskustelua, mikäli vastaavaa kuvastoa tarjoiltaisi lapsille vaikkapa saksalaisessa animaatiosarjassa, jossa Eva ja Blondi seikkailisivat. Tapauksissa, joissa Maša ja Karhu-animaatiota katsotaan päiväkodeissa (mitä Suomessakin harrastetaan) olisi suotavaa, että henkilökunta tiedostaisi sarjan esittämiseen liittyvät ongelmat ja ymmärtäisi sarjassa esiintyvät viittaukset Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan ja kuinka ne koetetaan esittää nostalgisessa valossa.  

NKVD-rajavartija Maša vartioi karhun porkkanamaata.

Ollakseni rehellinen, minun on mahdotonta uskoa havaintojeni perusteella, että kaikissa tapauksissa kyse on tietämättömyydestä tai naiiviudesta – ajattelusta, jota ohjaa kuvitelma siitä, että kyse on Putinin sodasta eikä venäläisten sodasta Ukrainassa – kun päiväkodeissa tai peruskoulussa tarjotaan lapsille otteita Venäjän vaikuttamisesta. Niissä tapauksissa, joissa opintoaineistona tarjoillaan venäläisiä oppikirjoja opintosuunnitelman vastaisesti, liikutaan jo harmaalla vyöhykkeellä. Ikävä kyllä, päiväkodeissa ja kouluissa on töissä henkilöitä, jotka ovat uponneet kaulaansa myöten ”venäläiseen maailmaan”, mikä heijastuu ympäristöön.

Pahantahtoisten ihmisten rinnalla on vielä suurempi joukko naiiveja kasvatusalan ammattilaisia, jotka tekevät eron Venäjän hallinnon ja kulttuurin välille. Tai jotka eivät näe venäjän kieltä sekä venäläistä kulttuuria imperialistisena työkaluna, jolla alistaa naapurimaita. Tämä ajattelutapa paljastuu myös Ylen uutisessa STEA:n suomen-venäläisten etujärjestöille myönnetyistä tuista ukrainalaispakolaisten avustamiseen, jossa eräänä perusteena oli se, että ukrainalaispakolaisten joukossa oli myös venäjää puhuvia henkilöitä. Entäpä sitten ne ukrainalaiset, jotka eivät puhu venäjää? Samaan aikaan Suomessa toimivat ukrainalaiset järjestöt jäivät ilman STEA:n myöntämää tukea. Voisin kuitenkin kuvitella, että he kykenisivät huomioimaan paremmin näiden pakolaisten erityislaatuisen aseman sellaisen maan kansalaisina, johon kohdistuu eksistentiaalinen uhka Venäjän taholta. Kyvyttömyys ymmärtää kielen ja kulttuurin olevan yksin pehmeän voiman aseista on kuitenkin yksi puoli tätä ongelma. STEA:n taholla jätetään myös huomiotta se, että esim. ukrainalaispakolaisille tukea tarjoavista suomen-venäläisten perustamista järjestöistä yksikään ei tuominnut Venäjän aloittamaan tuhoamissotaa. Kirjoitin havainnoistani blogissani ”STEA:n linja herättää kysymyksiä: venäjänkieliset avustusjärjestöt saivat yli miljoona euroa”. (12)

Kirjoituksessani päähuomio on kohdistunut lapsille ja nuorille suunnattuun kulttuuritarjontaan, joka leviää edelleen voimakkaasti sosiaalisen median sekä erilaisten maksutelevisiopalveluiden kautta länsimaihin. Venäjän aloittamasta tuhoamissodasta huolimatta venäjän kielen ja kulttuurin asemaa varjellaan edelleen lännessä tiedostamatta sitä, että Venäjälle kieli ja kulttuuri aseita, joilla vaikuttaa kohdemaihin (sekä niissä asuviin venäjän kielisiin henkilöihin). Samalla tämän kulttuurin edustajat pyrkivät ulottamaan lonkeroitaan länteen hyvin kyseenalaisin keinoin, mikä on nähty esim. menneenä talvena myös Suomessa venäläistaustaisten balettien kiertäessä maata, esittäen samalla olevansa ukrainalaisia ryhmiä. Vastaavia ryhmiä on kiertänyt myös Ruotsista, SVT:n artikkeli maaliskuun lopulta paljasti toiminnan taustoja. (13) Otin itse tammikuun lopulla sähköpostitse yhteyttä suomalaiseen tapahtumajärjestäjään, joka markkinoi ”Kiovan Grand Ballet”-nimellä esiintyvän ryhmän kiertuetta, saamatta vastausta tiedusteluuni. Kirjoitin myös lyhyet langat X sekä Blue Sky-palveluihin kyseisestä balettiryhmästä.

’Kiovan Grand Ballet’, jossa ei ole ukrainalaisuutta nimeksikään.

Kiinnostavaa kokonaisuudessa on myös se, että Ukrainan kansallisooppera huomautti jo pari vuotta sitten, ettei Eurooppaa kiertävillä baleteilla, kuten Das Nationalballett Kiew, Ballet de Kiev, Kiew Grand Ballett, Kyiv City Ballet, Nasjonalballetten fra Kyiv, Ukraine Classic Ballet jne. ole mitään tekemistä Ukrainan kansallisoopperan kanssa. (14) Silti yhä edelleen näiden huijareiden onnistuu tehdä kiertueita Euroopassa ja rahastaa valheellisella identiteetillä.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää Ukrainan kansallisbaletin primballerina Viktoriya Zvaryts toteamukseen Venäjän vaikuttamisesta ”Ensin tulee baletti, sitten tulevat tankit”.  (15)

 

Marko

 

Lähteet:

1. Soft Power, Venäjä ja Baltia: Jukka Rislakki: https://journal.fi/idantutkimus/article/view/78110

2. Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii: Martti J. Kari ja Antero Holmila, s. 296–297.

3. ”Karin [viitataan Martti J. Kariin] mukaan esimerkiksi Venäjän jääkiekkoliiga KHL on yksi osoitus itäisen naapurimme ”soft powerista”, jolla maa pyrkii edistämään etuaan Suomessa – onhan suomalainen Jokerit yksi KHL:n seurajoukkueista.”

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/168426 (linkki toiminut heinäkuussa 2019).

4. https://www.maanpuolustus-lehti.fi/venajan-kulttuuri-imperialismi-odottaa-tutkimusta/

5. https://web.archive.org/web/20090526094611/http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Ukrainan+suurl%C3%A4hetyst%C3%B6%C3%A4+t%C3%B6hrittiin+Helsingiss%C3%A4/1135246211598

6. Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii: Martti J. Kari ja Antero Holmila, s. 288–289.

7. https://yle.fi/a/3-7890885

8. https://www.kem.kp.ru/daily/27678/5030461/

9. https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/CRE-10-2024-12-17-INT-2017008917503_EN.html

10. https://x.com/CforCD/status/1887792440699994296

11. https://www.hs.fi/paivanlehti/31052017/art-2000005233001.html

12. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2024/03/stean-linja-herattaa-kysymyksia.html

13. https://www.svt.se/kultur/ballet-of-ukraine-spelade-i-svenska-stader-har-kopplingar-till-ryssland

14. https://opera.com.ua/en/news/unknown-ballet-companies-touring-europe-nutcracker-and-swan-lake-have-nothing-do-national-0

15. https://yle.fi/a/74-20056773