Miehitetty Donetsk tammikuussa 2018 – pakkovärväystä ja kiusantekoa

Luodaanpa lyhyt katsaus miehitettyyn Donetskiin – tämä katsaus ei millään muotoa pyri olemaan kattava raportti Donetskin tapahtumista tämän vuoden ensimmäisen kuukauden ajalta, kyseessä on ennemminkin omien kontaktieni viesteistä poimimiani havaintoja, joista eräitä yritän sovittaa laajempaan kokonaisuuteen.

Suunnilleen puolitoistaviikkoa sitten Donetskissa kuin myös muualla miehitetyn Itä-Ukrainan alueella – eli Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” alueella – ukrainalainen operaattori MTS eli Vodafone lakkasi toimimasta. Paikallisen miehityshallinnon, jollaisena Donetskin ”kansantasavallan” Venäjän pystyyn pistämää hallintoa pidän, edustaja kertoi Donetskissa syyn MTS:n toimimattomuudelle olevan ”kaapelivian”. Hyvin pian alkoi tulla viestiä MTS:n eli Vodafonen toimimattomuudesta muuallakin miehitetyillä alueilla. Uskoisin, että syy toimimattomuuteen on kuitenkin paljon arkisempi, nimittäin samoihin aikoihin, kun MTS lakkasi toimimasta, on venäläistaustainen teleoperaattori Feniks aloittanut "markkinointikampanjan" alueella. Todennäköisesti raha on vaihtanut omistajaa ja näin on päädytty ratkaisuun, jossa ukrainalaisoperaattoreiden toimintaa vaikeutetaan, jotta alueen asukkaita saadaan siirrettyä venäläisomisteisten operaattoreiden asiakkaiksi.

Paikallisille ja kaikille ukrainalaisille tämä ukrainalaisoperaattoriin kohdistuva blokki on ongelmallisempi, koska ukrainalaisoperaattoreiden liittymistä soitettuja puheluita ei yhdistetä esimerkiksi edellä mainitun Feniksin liittymiin. Toisaalta myöskään Feniksin liittymistä soitetut puhelut eivät yhdisty ukrainalaisoperaattoreiden liittymiin.  

Pidän edellä esille nostamaani ”liiketaloudellista” syytä kuitenkin vain yhtenä syynä, tämän vuoden puolella olen saanut useilta eri henkilöiltä viestiä, joiden mukaan Donetskin ”kansantasavallan” hallinto on ryhtynyt vaikeuttamaan tiettyjen avainalojen työntekijöiden ostosmatkailua ja muuta matkailua Ukrainan puolelle. Muun muassa Ilovaiskin alueella sijaitsevan Komsomolskajan hiilikaivoksen kaivosmiehiä on painostettu allekirjoittamaan sopimus, jolla työntekijät lupautuvat olemaan matkustamatta Ukrainan puolelle. Käytännössä kyseessä on määräys.

Samansuuntaisia sopimuksia on Donetskin ”kansantasavallan” hallinnon taholta annettu allekirjoitettavaksi ukaaseiden kera myös muiden avainalojen edustajille virkamiehistä alkaen. Tällaisten vaatimusten seurauksena eräs Donetskin alueella asunut tuttumme päätyi lopulta ratkaisuun muuttaa miehitetyiltä alueilta pois länteen vapaaseen Ukrainaan. Hänelle, kuten tuhansille muillekin, mahdollisuus tarvittaessa matkustaa vapaaseen Ukrainaan on toiminut henkireikänä mahdollistaen sen, että Donetskissa on voinut asua nämä vuodet.

Miehitettyjen alueiden asukkaille ostosmatkat vapaan Ukrainan puolelle ovat tähän asti olleet elintärkeitä – voidaan todeta, että mahdollisuus matkustaa Ukrainan puolelle on mahdollistanut alueen asukkaille sen, että he ovat voineet ostaa lääkkeitä sekä henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tarvikkeita elintarvikkeiden ohella, päivittäisessä elämässä tarvittavia hyödykkeitä, joista on pulaa miehitetyillä alueilla tai joiden hinnat ovat kohtuuttoman korkeat tulotasoon suhteutettuna.

Kuohuntaa paikallisväestössä on synnyttänyt myös Donetskin ”kansantasavallassa” aloitettu yli 16-vuotiaiden miesten värvääminen ”kansantasavaltojen” joukkoihin – paikalliset kuvaavat toimintaa pakkovärväämiseksi. Käynnissä olevan sodan kuluessa vastaavia värväysoperaatioita on järjestetty aiemminkin, nykyinen on synnyttänyt paikallisten keskuudessa kuohuntaa, johtuen kenties muista ”hallinnon” alueen asukkaisiin kohdistaneista painostustoimista, joihin on luettava edellä mainitsemani ukrainalaisoperaattorin blokkaus sekä avainalojen työntekijöille kohdistetut ukaasit matkustuskielloista/ -rajoituksista. 

”Liikekannallepanokehotus” donetskilaisen rakennuksen seinässä, (tammikuu 2018).

Alueen ”hallinnon” toimista syntyy eittämättä kuva tarkoituksellisuudesta – onko tarkoituksena pyrkiä erottamaan alueen asukkaita henkisesti (psykologisesti) sukulaisistaan ja läheisistään vapaan Ukrainan puolella? Rakentaa muureja, jotta kansalaisia on helpompi hallita? Onko odotettavissa ongelmia, joita varten rikollinen hallinto valmistautuu – sellaisia, joista he eivät usko selviytyvänsä ilman riittäviä ennakkovalmisteluja?

Vuosi ei siis ole alkanut miehitettyjen alueiden asukkaiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Ei, vaikka sotatoimet eivät vuodenvaihteen jälkeen olekaan eskaloituneet, eikä Donetskin kaupunkialuetta ole tietämäni mukaan Ukrainan taholta tulitettu. Ankara talvi, ajoittain kovakin pakkanen, ”hallinnon” ukaasit, sähkökatkot ja ajoittain toimimattomat tietoliikenneyhteydet yhdistettynä ”kansantasavaltojen” synnyttämiin operaattoriongelmiin koettelevat asukkaiden hermoja. Epävarmuus, epätoivo ja pelko ovat monella läsnä päivittäisessä elämässä.

Marko