PEN taistelee sananvapauden puolesta: Free Sentsov

Venäjän diktatorisen johtajan Vladimir Putinin ja Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tavatessa Helsingissä kaupungissa nähtiin myös lukuisia mielenilmauksia ja tapahtumia, minulle mieluisimmat olivat sunnuntaina Ukrainan suurlähetystöllä järjestetty pienimuotoinen Свободу Сенцову/Free Sentsov -tilaisuus, jossa vieraili Venäjän vangitseman ja näytösoikeudenkäynnissä tuomitseman Oleg Sentovin serkku Natalia Kaplan sekä Yhdysvaltojen PEN:in edustajana Thomas Melia, maanantaina – varinaisena tapaamispäivänä – oma osallistumiseni jatkui samassa hengessä. Vierailin maanantaina iltapäivällä Kirjailijat sananvapauden puolesta – PEN-tapahtumassa Espan lavalla aivan presidentinlinnan kupeessa, jossa suurvaltajohtajat tapasivat. Tässä kohdin mieleni tekisi täsmentää, että Venäjä on vain ja ainoastaan sotilaallinen suurvalta ja sitäkin runsaslukuisten ydinaseidensa tähden. Talouden puolesta Venäjä ei edes kuulu Euroopan suurimpien kansantalouksien joukkoon. Itse kutsuisin Venäjää ennemminkin ydinasein varustautuneeksi mafiavaltioksi, että sellainen naapuri meillä.

Ukrainan suurlähetystöllä Helsingissä, Natalia Kaplan keskellä.

Vakava aihe vetää ilmeet vakaviksi, Thomas Melia, Natalia Kaplan ja suurlähettiläs Andrii Olefirov.

Natalia Kaplan pääsi vast’ikää vierailemaan serkkunsa, Venäjän, keväällä 2014 Krimillä vangitseman, Oleg Sentsovin luona. Tällä hetkellä Sentsov on sijoitettu Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan alueella Labytnangissa sijaitsevaan rangaistuslaitokseen kärsimään – politisoituneen sekä korruptoituneen tuomioistuimen – langettamaa reilun 20 vuoden rangaistusta. Itse oikeudenkäyntiin en ole tarve tässä tapauksessa puuttua, riittää, että todistajina esiintyneitä henkilöitä on uhkailut ja kidutettu, että todistus, jossa Sentsovin nimi mainittiin, on kidutuksen tulos. Nämä kidutuksella saadut todistukset on myös jälkikäteen peruttu, asia, jolla ei ollut mitään merkitystä tuomioistuimen toimintaan.

Todistusaineistona Sentsovia vastaan on myös käytetty Oleg Sentsovin satojen elokuvien kokoelmista löytyneitä elokuvia (tarkalleen kahta sotaelokuvaa, jollaisia Sentsovin kokoelmissa on kymmeniä). Sen verran olen itsekin elokuvataiteeseen perehtynyt – harrastanut sitä varsin intensiivisesti vuosien ajan, kunnes erinäisten syiden tähden tämä harrastus painui taka-alalle – jotta voin todeta, että omista kokoelmistani löytynee aivan yhtä ”raskauttavaa” aineistoa. Osa esitetystä todistusaineistosta on perinteistä venäläistä lavastusta, jollaisista Venäjän ja sitä ennen Neuvostoliiton turvallisuuselimillä, on runsaasti käytännön kokemusta. Oleg Sentsov, kuten kymmenet muut vangitut ja tuomitut ukrainalaisvangit, on julistettu poliittisiksi vangeiksi, myös venäläisen Memorialin (ven. Мемориа́л) toimesta.

Toukokuun 14. 2018 Oleg Sentsov aloitti nälkälakon protestiksi Venäjän mielivaltaisia toimia vastaan, että vaatiakseen kaikkia ukrainalaisia poliittisia vankeja vapautettavaksi. Sunnuntaina keskustelua herättikin se, että suostuisiko Oleg Sentsov vapauttamiseensa, mikäli #FreeSentsov-liikkeen myötä näin kävisi, vai olisiko hän niin ehdoton, että ei suostuisi vapautukseen ennen kuin kaikki ukrainalaiset poliittiset vangit on vapautettu. Kuinka todennäköistä edes on, että kaikki ukrainalaiset poliittiset vangit vapautettaisi lyhyessä ajassa?

Ennen tapaamista Venäjän viranomaisten toimesta Natalia Kaplania oli painostettu sopimukseen, tapaamisen ehtona oli, ettei Oleg Sentsovia saa kuvata sen aikana, joten ainoatakaan kuvaa tästä tapaamisesta ei ole todisteena. Natalia Kaplan kertoi ennen niin urheilulliselta vaikuttaneen Olegin näyttävän nyt vanhalta mieheltä – vanhukselta – ja että hänen kaikki luunsa näkyivät. Yli 60 vuorokautta kestänyt nälkälakko tekee vääjäämätöntä tehtäväänsä, näin pitkään jatkuessa se väistämättä jättää pysyviä jälkiä kehoon – todennäköisesti myös psyyken. Tällä hetkellä Sentsov nauttii vain vettä sekä joitain vitamiineja.

Toivoa ei pidä missään nimessä menettää, on kampanjoitava poliittisten vankien vapauttamiseksi – Venäjällä niitä on yhteensä reilut 150, joista ukrainalaisia jotakuinkin seitsemänkymmentä – on kirjoitettava ja muistettava näitä vankeja. Kaplanin mukaan julkisuus kaikesta huolimatta auttaa heitä, Sentsovin kohdalla kiduttaminen on vähentynyt julkisuuden myötä. Vanki, joka on yksin, joka unohdetaan, on olennaisesti suuremmassa vaarassa kuin vanki, joka muistetaan, jolle kirjoitetaan kirjeitä ja jonka puolesta pidetään ääntä. Tässä kohdin heitänkin pallon suomalaisille poliitikoille – viime aikoina Heidi Hautala on kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta muutoin Suomessa ääntä ovat ryhtyneet pitämään aktivistit sekä kirjailijat, kuten Sofi Oksanen, joka eilen puhui PEN:in järjestämässä Kirjailijat sananvapauden puolesta -tilaisuudessa Helsingin ytimessä Espan lavalla. Kiitokset Sofi Oksaselle muistuttaessaan meitä jälleen kerran siitä tilasta, jossa naapurissamme eletään – ja joka väistämättä vaikuttaa myös meihin täällä Suomessa.

Sofi Oksanen lukee Oleg Sentsovin kertomusta "Testament".

Tilaisuuden henkeä ei onnistunut pilaamaan edes se kolmikko, joka pyrki peittämään Oksasen äänen ”propagandaa” -huudoillaan ja hetken henki huomioiden – irvokkailla ja vastenmielisillä – ”Free Ilja” -kiljunnoillaan. Heidän käsitys ”sananvapaudesta” tuntuu olevan sellainen, että heillä on vain oikeuksia velvollisuuksien sijaan – eilen he kuvittelivat oikeudekseen ryhtyä huutamaan propagandaansa alueella, jonne pääsy oli meiltä katsojilta kielletty.

”Satutäti” satusetä Topeliuksen hengessä kertoo satujaan.

Kuten Oleg Sentsovin serkku Natalia Kaplan sunnuntaina sanoi: pitäkää ääntä, vaatikaa poliitikoilta reagointia, kirjoittakaa ja toimikaa – tämä kaiken voi esittää muutamalla sanalla: EI PIDÄ OLLA HILJAA!

Tämä pätee kaikkien poliittisten vankien kohdalla – ei yksin Venäjän vangitsemien ukrainalaisten ynnä Venäjän kansalaisten. Turkissa ihmisten mahdollisuus ilmaista itseään on heikentynyt olennaisesti itsevaltaisen Recep Tayyip Erdoğanin kiristettyä otetta tämän ns. vallankaappausyrityksen jälkeen. Mutta meidän eurooppalaisten ei pidä tuudittautua hyvän olon tunteeseen, sananvapauden – ja laajemmin vapauden – puolesta on oltava valmis uhrauksiin. Se mikä on tänään itsestäänselvyys ei välttämättä enää huomenna ole sitä!

Marko

Oleg Sentsovin kertomus ”Testament”: https://pen-international.org/news/oleg-sentsov-testament