Sitä on turha kieltää, me suljimme silmämme Venäjän pahuudelta

 

Eilen Ukrainassa vietettiin Krimin tataareiden karkotuksen vuosipäivää, samalla mieleeni palautui ilta Kiovan keskustassa Maidan Nezaležnostilla 18. toukokuuta 2016, jolloin osallistuin Krimin tataareiden karkotuksen vuosipäivän muistojuhlaan. Muistan elävästi sen pienen tytön, joka sytytti muistokynttilän – kenties vangitun isänsä muistoksi tai esi-isiensä muistolle ja samalla kuulen hämmentyneiden ihmisten (joukossa myös päättäjiämme) vaikeroivan käsiään näpräten Venäjän armeijaksi kutsutun barbaarilauman julmien tekojen paljastuessa maailmalle. Valitettavasti en voi kuin tuhahtaa näille vaikertelijoille, aivan kuin tämä kaikki tulisi yllätyksenä ihmisille, vaikka Venäjän rikollisessa sodassa tekemät julmuudet eivät voi olla mikään yllätys – ennemminkin teoissa toistuu se johon Venäjän valtio proxy-joukkoineen on syyllistynyt kerta kerran jälkeen tälläkin vuosituhannella.

Niin, ei kyse ole tietämättömyydestä, kyse on valinnasta ja aivan liian monen on ollut helppoa valita olla tekemättä mitään, valita olla hiljaa, valita miellyttävän elämän puolesta kuin nousta barrikadille ja laittaa Venäjä vastuuseen rikollisista teoistaan. Ymmärrän, että tavallinen kansalainen kamppaillessaan arjessa tyytyy helppoihin valintoihin – kenties sulkee silmänsä ikäviltä uutisilta, mutta entäpä sitten päättäjämme? Heiltä on vaadittava enemmän ja ehkäpä eräitä heistä on pantava vastuuseen tekojensa tähden, jätän nyt nimiä mainitsematta, mutta epäilemättä usealle juohtuu mieleen yksi jos toinenkin suomalainen poliitikko tahi taloudelliseen eliittiin kuuluva henkilö, joka on pelannut Venäjän pussiin. Ehkäpä he ovat myös kuiskineet korviin kääntäen näin katseet Venäjän julmista teoista sähkön ja kaasunhinnan kautta toisaalle.

Toukokuun 18. 2016 Kiovassa, Maidan Nezaležnostilla, muistimme Krimin tataareiden kansaa, joka karkotettiin Krimin niemimaalta 18. – 20. toukokuuta 1944. Kolmen päivän aikana NKVD pakkosiirsi koko tataarien kansan Krimiltä Keski-Aasiaan, pääasiassa Uzbekistanin alueelle. Pakkosiirron aikana tuhannet kuolivat julmuuteen, nälkään ja tauteihin, Uzbekistanissa taivasalla kuolema jatkoi sadon niittoa – kuolleiden määrän noustessa kymmeniin tuhansiin. Krimin tataarit pääsivät palaamaan takaisin kotiin vasta 80-luvulla, merkittävää on myös se, että 14 marraskuuta 1986 Krimin korkein neuvosto julisti karkotuksen rikokseksi. Tänään Vladimir Putinin hallinto toteuttaa Venäjällä samoja metodeja mihin Josif Stalin turvautui neuvostovaltiossa, mutta se on turvautunut niihin Ukrainalta miehittämillään alueilla vuodesta 2014 lähtien – olemme vain sulkeneet niiltä silmämme.

Krimin tataarien karkotuksen vuosipäivän muistojuhlassa Kiovassa, kuvan banderollissa Venäjän vangitsemia miehityksen rauhanomaisia vastustajia. Moni heistä on sittemmin tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin näytösoikeudenkäynneissä. Vangitsemiset ja vaino jatkuu edelleen.

Venäjä miehitti Krimin niemimaan Ukrainalta sotilasoperaatiossa helmi-maaliskuussa 2014, miehittäjää niemimaalle seurasi sorto ja vaino, joka kohdistui erityisesti Krimin tataareihin mutta myös muihin miehitystä vastustaviin tahoihin, ja lopulta laajaan joukkoon uskonnollisia ryhmiä – sellaisiin, jotka oli kielletty syystä tai toisesta Venäjällä.

Parin ensimmäisen miehitysvuoden aikana Venäjä oli vanginnut jo kymmeniä Krimin tataareja, osa oli yksinkertaisesti kadonnut, osa kadonneista on sittemmin löytynyt – kuolleina. Reşat Amet protestoi rauhanomaisesti Venäjän suorittamaa miehitystä vastaan helmi-maaliskuussa 2014, maaliskuun 3. päivä 2014 aseistetut militantit veivät hänet – paria viikkoa myöhemmin Amet’in ruumis löydettiin. Hänen ruumiissa oli jälkiä kidutuksesta, Reşat Amet’in silmät oli kaivettu päästä, kuolinsyynä oli aivovaurio. Reşat Amet oli ensimmäinen kadonnut ja kiduttamalla murhattu, mutta ei suinkaan viimeinen. (1)

Vladimir Putinin oppi-isä Josif Stalin totesi, että ”yksi kuolema on tragedia ja miljoona kuolemaa on tilasto”, mutta hän näyttää olleen väärässä. Me ohitimme olkia kohautellen yhden ihmisen kidutusmurhan, kymmenien ihmisten kidutusmurhat – tuntui, että suljimme niiltä silmämme, jotta rattaat tehtaissamme pyörisivät ja elintasomme kohenisi.

Elämäämme ei hetkauttanut sekään, kun vajaat vuosi sitten julkaistussa Yhdistyneiden kansakuntien raportissa kerrottiin kidutuksen olevan päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla – tilanne on säilynyt muuttumattomana. YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif mainitsi Genevessä uusinta Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraporttia esitelleessä puheessaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle erikseen Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsian. (2) Izoliatsia on entinen taidekeskus, jonne Venäjän johtamat militanttijoukot perustivat pidätyskeskuksen kesällä 2014. Paikkaa kutsutaan nykyään ”Donetskin kidutusvankilaksi” keskuksessa suoritettujen mittavien ihmisoikeusrikkomusten tähden. Izoliatsia on noussut esiin myös 24. helmikuuta jälkeen, kidutuskeskukseen on siirretty ainakin yksittäisiä Venäjän perustamien ”suodatusleirien” kautta kulkeneita ukrainalaisia.

Laajemmin ihmisoikeusrikkomuksista Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa viime vuoden heinäkuussa kirjoittamassani ”YK:n raportin mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla”-blogissa, lainaan kuitenkin pienen osan kirjoitustani:

”Izoljatsijan ensimmäinen nimetty johtaja oli ukrainalainen, entinen työsiirtolan tai tutkintovankilan vartija, Denis ”Palych” Kulik, joka johti laitosta rikollisin ja sadistisin keinoin. Kulik vastasi Izoljatsijasta helmikuuhun 2018 saakka, jolloin hänet erotettiin ja korvattiin venäläistaustaisella “Kuzmich” kutsumanimeä käyttäneellä miehellä.

Tämän vuoden maaliskuussa Bellingcatin avustuksella, julkaistiin lyhyt selonteko kolmesta tunnistetusta Izoljatsijan tämänhetkisestä avainhenkilöstä. Tunnistettujen henkilöiden joukossa on laitoksen tämänhetkinen komentaja Juri ”Tolstoi” Krivonos ja hänen oikeana kätenä työskentelevä Vladimir ”But” Butenko. Butenko on myös yksi laitoksen vuorovastaavista (vuorossa on tavallisesti 5–7 militanttia).

Kolmas tunnistetuista henkilöistä on Ruslan ”Ermak” Eremitsev, jota kutsutaan myös ”Izoljatsijan nuorten tyttöjen rakastajaksi” – nimityksestä voimme tehdä joitain johtopäätöksiä hänen ”tehtävänkuvasta” Izoljatsijassa.” (3)

Ruslan Eremitsev – Izoljatsijan nuorten tyttöjen rakastaja – sitä mitä näemme nyt tehtävän venäläisjoukkojen toimesta Ukrainassa on harjoitettu vuosien ajan Venäjän miehittämillä alueilla. Luin ensimmäiset raportit Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutetuista ihmisoikeusrikkomuksista vuosia sitten, niissä kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti vankien kiduttamista ja painostamista, valeteloituksia. Raporteissa mainittiin myös seksuaalinen väkivalta (raiskaukset jne.) – samalla kuitenkin todettiin, että raiskauksia ja muuta seksuaalista väkivaltaa tehdään todennäköisesti paljastunutta enemmän ja säännöllisemmin, viitattiin myös raiskauksen ja seksuaalisen väkivallan synnyttämään stigmaan, mikä hiljentää uhrit.

Tämä kaikki ohitettiin tuolloin, joko se ei kiinnostanut heitä, joiden olisi ollut mahdollista vaikuttaa tai onhan myös se vaihtoehto, että ihan oikeasti Ukrainan sodassa kuviteltiin kyseen olevan ”separatismista” tai ”sisällissodasta”, jolloin ongelma oli helppo työntää syrjään. Tätäkin kuvitelmaa vahvisti omalta osaltaan se, että samalla kun Venäjä rahoitti, varusti ja lähetti joukkojaan Ukrainan itäisiin osiin se oli mukana ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa valvomassa ja tarkkailemassa – pukki oli päässyt kaalimaan vartijaksi.

Ja mitä tulee kuvitelmaan ”sisällissodasta”, niin löytyihän Suomestakin poliitikkoja, jotka toistuvasti kirjoittivat tahi puhuivat ”Ukrainan sisällissodasta” – Paavo Väyrynen tulee ensinnä mieleen suomalaisesta poliitikosta, joka toistuvasti kirjoitti ”Ukrainan sisällissodasta”. Samalla tapaa Venäjän narratiivia toisti perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén niin Ukrainan sodan kuin myös Skripalien myrkyttämisen osalta. (4) Luonnollisesti tällaiset kommentit saivat näkyvyyttä myös venäläismedioissa.

Tässä kuviossa Suomi on pieni tekijä, mutta ei meidänkään roolia pidä väheksyä. Siinä missä me naiivisti kuvittelimme Venäjän olevan osapuoli, jonka kanssa voi käydä dialogia ja joka jollain tapaa toimii rationaalisesti, oltiin lahden etelärannalla realistisempia. Venäjän tavoitteet tiedostettiin ja sen pysäyttämiseksi vaadittiin olennaisesti kovempia otteita, valitettavaa ettemme kuunnelleet Baltian maita vaan lumouduimme rahanahneiden seireeneiden laulusta ja viittasimme kintaalla varoituksensanoille ja kirjoituksille vaikka meille totisesti tarjottiin helmikuun 2014 ja Krimin niemimaan miehityksen jälkeen kultalautasella erilaisia mahdollisuuksia Venäjän pysäyttämiseksi tavalla tahi toisella niin Ukrainassa kuin myös Syyriassa tai vaikkapa Salisburyn hermomyrkkyiskun jälkeen. Samalla kun suljimme silmämme Venäjän rikollisilta teoilta rajojensa ulkopuolella, hylkäsimme myös ne venäläiset, jotka omassa maassaan päätyivät hallinnon tai sen edustajien vainon kohteeksi. Edes Tšetšeniassa toimeenpantu seksuaalivähemmistöjen vaino ei saanut meiltä sormenheristystä kummempaa reaktiota, ei edes presidentti Tarja Haloselta, joka kuitenkin on profiloitunut seksuaalivähemmistöjen puolustajana.

On silkkaa tyhmyyttä väittää, ettemme tiennyt mitä on tulossa sillä niin määrätietoisesti Venäjä on kulkenut valitsemallaan tiellä, ettei vuosiin ole ollut epäselvyyttä siitä mikä Putinin hallinnon tavoite on. Viimeistään se kävi ilmi Putinin vuodentakaisesta Ukrainaa ja sen historiaa käsittelevästä artikkelista, jolloin kaikkien silmien olisi tullut avautua ja mielen ymmärtää Putinin Venäjän päämäärän, jota se tavoittelee. Venäjälle olisi sopinut vapaan ja demokraattisen Ukrainan sijaan Valko-Venäjän kaltainen talutushihnassa oleva nukkevaltio.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://khpg.org/en/1551563339 

2. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/07/ykn-raportin-mukaan-kidutus-on.html 

4. http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista 

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine #CrimeaIsUkraine