Emme saa unohtaa Mariupolia – emmekä Azovstalin viimeisiä puolustajia

 

Huhtikuussa 2014 alkaneen sodan kuluessa Mariupolia ja sen asukkaita on koeteltu lukuisia kertoja, touko-kesäkuussa 2014 kaupunki oli hetken aikaa Venäjän tukemien ja varustamien joukkojen hallinnassa kunnes ukrainalaiset vapaaehtoisjoukot vapauttivat kaupungin lyhyestä miehityksestä. Kesän 2014 päätyttyä ja rintamalinjan vakiinnuttua, Mariupol pysyi Ukrainan hallinnassa, venäläisjoukkojen miehittäessä lähimmillään alueita viidentoista kilometrin päässä kaupungin itäpuolella.

Aamulla 24. tammikuuta 2015 Mariupolia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketinheittimillä Venäjän asevoimien upseereiden johtamien yksiköiden toimesta – rakettikeskityksessä kuoli kymmeniä siviilejä yli sadan siviilin vammautuessa. (1) Ukrainalaisten suorittamien tutkimusten mukaan kyseinen rakettikeskitys toteutettiin suoraan Venäjän eteläisen sotilaspiirin komennossa. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vastuullisena upseerina toimi Venäjän asevoimien eversti Aleksandr ”Gorets” Tsaplyuk, operaation suorittaneet yksiköt olivat sitä vastoin Venäjän asevoimiin kuuluvan everstiluutnantti Maksim ”Jugra” Vlasovin alaisuudessa. (2)

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n tietojen mukaan 200 mekanisoidun kivääriprikaatin miehitetyillä alueilla operoivat yksiköt toteuttivat iskun Mariupoliin, prikaatin komentajana toimi tuolloin eversti Oleg Tsekov.

Kevään 2014 koettelemukset, kuten eivät ukrainalaisten vapauttamaan Mariupoliin viime vuosina kohdistetut sotatoimet kyenneet valmistelemaan kaupunkia eivätkä kaupunkilaisiakaan siihen, mitä he joutuivat kokemaan 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän laajamittaisen, Ukrainaan kohdistuneen, usean rintaman hyökkäyksen myötä – epäilen, ettei mikään olisi kyennyt valmistamaan asukkaita heidän kohtaamiin painajaismaisiin julmuuksiin. Vain joitain vuosia aiemmin verkkokalvoillemme piirtyi kuvia Syyriasta, kuinka venäläiset pommikoneet tyhjensivät pommilastinsa kaupunkien ja kylien yllä, kuinka Syyrian ilmavoimien helikopterit leijuivat hiekanväristen kortteleiden yläpuolella pudottaen tynnyripommeja asukkaiden niskaan.

Voimattomina kuuntelimme kärsivien ja surevien syyrialaisten muistolle soitettujen kirkonkellojen kumua – meidän suomalaisten mieliin saattoivat palautua kuvajaiset vuosikymmenten takaa punatähtisten koneiden pommittaessa suomalaisia kaupunkeja ja kyliä. Mutta saatoimmeko mekään kuvitella, että Venäjä tekee saman Euroopassa 2020-luvulla ja vieläpä siten, että olemme yhtä voimattomia ja yhtä kyvyttömiä osoittamaan tarvittavaa päättäväisyyttä?

Näkymä hautuumaalle Mariupolissa, kuvakaappaus Alexandra Dalsbaekin  julkaisemalta videolta.

Toimittaja Alexandra Dalsbaek vieraili kesäkuun alkupuolella Venäjän miehittämässä Mariupolissa, vierailukohteena oli myös yksi kaupungin lukuisista hautuumaista. Tämäkin hautuumaa oli täynnänsä tuoreita hautoja, niitä oli tuhansia –

”Nous nous sommes rendus la semaine dernière dans l'un des cimetières de Marioupol. Nous y avons vu des milliers de tombes récentes, surmontées d'un numéro. De ce côté du cimetière les numéros allaient au-delà de 3000.” (3)

Ennen varsinaisen piirityksen alkua maaliskuun alkupuolella venäläistykistö moukaroi Mariupolia lukuisia kertoja 24. helmikuuta alkaneen laajan offensiivin ensimmäisinä päivinä. Helmikuun 24. päivä tykistökeskitysten saldona yli kaksikymmentä kaupunkilaista vammautui tulituksessa, seuraavina päivinä kranaatteja alkoi sataa kaupunkiin ja sitä ympäröiviin taajamiin kiihtyvällä tahdilla.

Mariupolissa arvioidaan menehtyneen Venäjän offensiivivaiheen ja maaliskuun alkupuolella alkaneen varsinaisen piiritysvaiheen ja sitä seuranneen Venäjän raskaan tulitoiminnan ja kaupunkisodan seurauksena kymmeniä tuhansia siviilejä, virallisenkin lukeman noustessa jo useisiin tuhansiin menehtyneisiin siviileihin. (4)

Tällä hetkellä Mariupolia kuvataan olosuhteiltaan apokalyptisiksi – siviileiden kärsimyksen irvokkuutta lisää Venäjän kaupunkiin toimittamat propaganda-autot, joista kaupunkilaisille syötetään propagandaa, jota näytöstä ryydittävät venäläisten performanssinkaltaiset näytelmät, joissa kaupungista välitetään venäläisille valheellista kuvaa ja joihin asukkaita ikävimmillään painostetaan (pakotetaan) osallistumaan. (5 ja 6) Venäläisten toimintametodi miehittämillään alueilla toistaa samaa kaavaa, jossa miehitettyjen alueiden asukkaat saavat ruokaa tai muita hyödykkeitä palveluksia vastaan – palvelus voi olla esiintyminen sovitussa roolissa ”toimittajille” tai hyökkääjän ylistäminen. Kuka tahansa meistä pystyy vastustamaan kiusausta päivistä viikkoihin, mutta kun yhtälöön tulee mukaan kärsivät lapset, sairastuneet läheiset niin kovinkin saattaa antaa periksi antaen lopulta kasvonsa ja äänensä propagandalle.

Mariupolista kirjoittaessa ei voi olla huomioimatta kaupungin puolustustaisteluun osallistuneita sotilaita, rajasotilaita, kansalliskaartin ja poliisin jäseniä, puhumattakaan tuhansista vapaaehtoisista, jotka tavalla tai toisella avustivat taistelevia joukkoja viikkojen ajan. Eikä Azovstalia – vastarinnan teräsbetonista symbolia.

Azovstal – teräksen, betonin ja tunneleiden muodostama linnoitus

Luontevaa olisi tietenkin aloittaa kirjoittaminen niistä miehistä ja naisista, jotka puolustivat tätä monikerroksista, betonin, teräksen ja tunneleiden muodostamaa linnoitusta, viikkojen ajan mutta toisinaan itse paikka tai nimi toimii symbolina vastarinnalle ja juuri näin on Azovstalin laita, joten on enemmän kuin perusteltua kirjoittaa alkuun muutama rivi tästä kompleksista, joka levittäytyi useiden neliökilometrien alalle Mariupolin ytimessä Asovanmeren rannalla.

Neuvostoliiton korkein taloudellinen neuvosto päätti helmikuussa 1930 perustaa uuden terästehtaan Mariupoliin, koska kaupunki sijaitsi merellisesti lähinnä Krimin niemimaan itäisen osan eli Kertšin niemimaan Kamyš-Burunskojen rautamalmivaroja. Kertšrudstroi alkoi valmistella malmivarojen hyödyntämistä ja Mariupolissa aloitettiin uuden sataman ja masuunien rakentaminen Kalmiusjoen vasemmalle rannalle. Kolme vuotta myöhemmin, elokuussa 1933 Azovstal otettiin käyttöön sen valmistaessa alkuun valurautaa ja paria vuotta myöhemmin (v. 1935) Azovstalin kombinaatissa valmistettiin myös terästä. Azovstalin avasivat sen ensimmäinen johtaja Jakiv S. Gugel ja Ukrainan kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri Stanislav V. Kosior. (7) Venäjän miehityksestä huolimatta Azovstalin (ukr. Металургійний комбінат ”Азовсталь”) kombinaatin omistaa Metinvest, jonka pääomistaja on ukrainalaisoligarkki Rinat Ah’metov.

Pinta-alan ohella (11 neliökilometriä) Azovstalin kukistamista hidasti kompleksin monikerroksisuus – sitä on kuvattu kaupungiksi maan alla tai kaupungiksi kaupungin alla. Azovstalin tunnelit ja pommisuojat rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen. Tunneleita ja maan alaisia rakennelmia on useissa kerroksissa, osa risteilevistä tunneleista ja rakennelmista oli kaivettu kymmenien metrien syvyyteen ollen käytännössä pommituksen kestäviä. Kerrotaankin, että suojat oli tehty ydinsodan kestäviksi.

Välittömästi Venäjän Mariupoliin kohdistuneen hyökkäyksen alun jälkeen, aloitettiin Azovstalin terästehtaan kaikkien yksiköiden sulkeminen ja jäähdytys, mikä kesti noin viikon. Azovstalin masuunit sammuivat tänä kevättalvena ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen.

Mariupolin ja Azovstalin puolustajista nousee useimmiten esiin Ukrainan kansalliskaartiin kuuluva Azov rykmentti (Azov SOD), keskustelun keskittyessä Azov rykmenttiin tulemme unohtaneeksi sen, että Mariupolin ja Azovstalin puolustustaisteluun osallistui yhteensä tuhansia sotilaita Ukrainan asevoimista, kansalliskaartista, rajavartiolaitoksesta sekä Ukrainan poliisista, jotka saivat apua Pravyi Sektorin vapaaehtoisjoukot eli DUK PS (ukr. ДУК ПС) sekä tavallisilta kaupunkilaisilta.

Venäjän propaganda on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että huomiomme kohdistuu juuri Azov rykmenttiin, mutta onpa Azov rykmentin sotilaista ja muista Mariupolin ja lopulta Azovstalin puolustajista mitä mieltä tahansa, on Venäjä omalla sodankäyntitavallaan ja sillä mitä se on Mariupolissa 24. helmikuuta alkaneen laajan hyökkäyssodan ja kaupungin piirityksen, ja lopulta tuhoamistaistelun, kuluessa tehnyt, saanut aikaan sen, että Mariupolin ja lopulta Azovstalin tunneleiden puolustajat ovat tämän päivän spartalaisia – he ovat kuolemattomia.

Me unohdamme ennemmin tai myöhemmin katulamppuja ampuneet ja siviilejä piinanneet, Ramzan Kadyrovin, tiktok-sotilaat aivan kuten kaupungissa vierailevat venäläispropagandistit ja Venäjälle työskentelevät propagandistit, mutta me emme unohda Azovstalia kuten emme niitä miehiä ja naisia, jotka puolustivat kombinaattia viikkojen ajan. Toukokuun puolivälin tietämillä Mariupoliin sijoitetun Azov rykmentin suomalais-ukrainalainen komentaja Denis Prokopenko ilmoitti heidän täyttäneen saamansa käskyn ja käyneen viivytystaistelua Venäjän asevoimia vastaan 82 päivän ajan – 20. toukokuuta 2022 taistelu Azovstalista ja samalla Mariupolista päättyi.

Moni on esittänyt kysymyksen – oliko puolustustaistelusta hyötyä?

Voidaan sanoa, että oli sillä kaupungin puolustajat sitoivat alueelle kuukausiksi, enimmillään jopa 15 pataljoonan taisteluosastoa (BTG) – lisäksi Venäjän ilmavoimat suoritti Mariupolin puolustajia vastaan kymmeniä taistelulentoja päivittäin viikkojen ajan. Mariupol on toistaiseksi ainoa kaupunki, jota Venäjän ilmavoimat on pommittanut strategisilla pommikoneilla. Venäjä suoritti kaupungin puolustajia vastaan useamman taistelulennon Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla, jotka pudottivat tonnikaupalla ”rautapommeja” asukkaiden ja kaupungin puolustajien niskaan. Myös Venäjän laivasto osallistui kaupungin merisaartoon, kaupunkia puolustaneet joukot onnistuivat vaurioittamaan panssarintorjuntaohjuksella ainakin yhtä Venäjän Mustanmeren laivaston tai Kaspian laivueen Project 03160- eli Raptor-luokan partiovenettä.

Venäjän arvioidaan menettäneen kaatuneina Mariupolin taistelussa 6000 sotilasta; miestappioiden lisäksi raskaissa kaupunkitaisteluissa se menetti runsaasti panssarikalustoa ja muuta kalustoa mutta ennen kaikkea aikaa – lähes kolme kuukautta. Kokonaisuus huomioiden voitaneen todeta, etteivät venäläiset osoittaneet Mariupolin taistelussa kovinkaan kummoista strategista ajattelua tai luovuutta – ja sivumennen huomioiden, näyttää siltä, että taistelussa Sjeverodonetskin alueesta venäläiset tekevät samat virheet ajautuessaan raskaisiin, viikkoja kestäviin, kuluttaviin kaupunkitaisteluihin. 

Venäläinen taistelupanssarivaunu tuhotaan Mariupolin katutaisteluissa, kuva t.me/polkazov.

Azovstal, kuva t.me/polkazov.

Puolustajat – ihmiset

Luonnollisesti ukrainalaisten menetykset ovat mittavat, puolustustaistelussa menehtyi tuhansia sotilaita. Yksistään Azovstalin taistelussa kaatuneiden joukossa on viisitoista naista, he olivat joko sotilaita tai lääkintähenkilöstöä. Kaatuneiden ohella tuhansia ukrainalaissotilaita jäi venäläisten sotavangiksi, lukuisten yksinkertaisesti kadotessa olemattomiin betonia jauhavassa tykkitulessa ja ilmapommituksissa. Heidän uhrauksensa ei ollut turha – heitä ei unohdeta, Ukrainan hallinnon pyrkiessä saamaan heistä mahdollisimman usean takaisin kotiin. Mutta kuinka moni heistä todella palaa kotiin, ja kuinka moni katoaa venäläisten leirijärjestelmään? Mariupolin puolustajat eivät saa unohtua, sillä unohtamisen myötä he katoavat – unohtaminen on kuolema!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – kuvien kautta moni Azovstalin puolustaja tuli maailmalle tutuksi, kuten ukrainalaista kansansoitinta banduraa eli kobzaa soittanut ja tulimyrskyn keskellä laulanut 21-vuotias Katerina ”Ptaška”, joka on nyt venäläisten vankina. Venäläiset syyttävät lääkintämiehenä toiminutta Katerinaa siviileiden murhaamisesta, ja häntä uhkaa näytösoikeudenkäynti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jossa vastaavassa näytösoikeudenkäynnissä on langetettu kuolemantuomiot kolmelle Ukrainan asevoimissa palvelleelle ulkomaalaistaustaiselle sotavangille. (8)

Katerina ja bandura.

Azovstalin ”silmiksi ja ääneksi” kutsuttiin Dmytro Kozatskyita, joka taltioi Azovstalista lukuisia ikonisia kuvia, jotka hän jätti perinnöksi maailmalle päädyttyään venäläisten sotavangiksi 20. toukokuuta. Sotavangiksi jäämisen jälkeen hänen twitter-tili @Kozatsky_D on hiljennyt. (9)

Ylikersantti Mihail Dianov, Azovstal – kuva Dmytro ”Orest” Kozatskyi.

”Дякую з прихисток Азовсталь - місце моєї смерті і мого життя.” – ”Kiitos Azovstalin turvapaikasta – kuolemani ja elämäni paikasta” Dmytro Kozatskyi, Azovstal.

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2018/05/10/full-report-russian-officers-militants-identified-perpetrators-january-2015-mariupol-artillery-strike/ 

2. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/ 

3. https://twitter.com/alexdalsbaek/status/1534897804186894338 

4. https://kyivindependent.com/uncategorized/un-human-rights-commissioner-civilian-casualties-in-mariupol-in-thousands/

5. https://twitter.com/nexta_tv/status/1535835578708680704 

6. https://twitter.com/OlenaHalushka/status/1535866477156438017 

7. https://industry.segodnya.ua/industry/kompanii/azovstal-istoriya-zavoda-kotoryy-stal-simvolom-nesgibaemosti-ukraincev-1619101.html 

8. https://news.un.org/en/story/2022/06/1120102 

9. https://twitter.com/Kozatsky_D 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Yleisradion verkkosivuilla julkaistua artikkelia ”Viestit Azovstalin jättitehtaan sisältä kertovat epätoivosta – tällainen on Mariupolin viimeinen pakopaikka”.

”Azovstalin silmiksi ja ääneksi” kutsuttu Dmytro Kozatskyi julkaisi Azovstalissa ottamiaan kuvia ennen venäläisten vangiksi joutumistaan, pyytäen toimittamaan ne kaikkiin mahdollisiin (journalistisiin ja valokuvaus) kilpailuihin. Linkki hänen viimeisiin twiitteihin, josta löytyy linkki kuvat sisältävään google.drive-kansioon: https://twitter.com/Kozatsky_D/status/1527552273781600256 

#Азовсталь #Azovstal