Penkoessani arkistojani, silmiini osui blogikirjoitus
vuosien takaa, kirjoituksessa sivusin Suomessakin jälleen otsikoihin noussutta
vaikuttajien ryhmää – vaikuttaja-agentteja.* Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi
kopioin kyseisen tekstin tähän kirjoitukseen kokonaisuudessaan, lisäten joitain
aihetta sivuavia ajantasaisia havaintoja ja kommentteja.
”Viimeisimpien päivien kuluessa termi
”vaikuttaja-agentti” on noussut jälleen esille pienen hiljaiselon jälkeen,
esille siinä mielessä, että suuri yleisö on sen huomioinut. Eri tahojen
informaatiovaikuttamista seuraavat tahot ovat olleet toiminnasta tietoisia, he
ovat panneet merkille tiettyjen tahojen aktivoitumisen Suomessa. Tässä
aktivoitumisessa on havaittavissa selkeä olemassa oleva linkki Venäjän
aggression lisääntymiseen lähialueillamme ja laajemmin Euroopassa sekä myös
globaalisti.”
Kirjoitusajankohtana Venäjä oli erityisen aktiivinen
Suomenlahden ja laajemmin Itämeren alueella, ilmatilaamme loukattiin lukuisia
kertoja lyhyen ajan sisään venäläisten toimesta – Suomeen kohdistettiin
painetta. On kuitenkin muistettava, että Venäjä oli jo miehittänyt Krimin
niemimaan ja soti operaattoreidensa sekä omien joukkojensa avulla
Itä-Ukrainassa eli Venäjä oli jo ryhtynyt niihin sotatoimiin, joiden suoraa
jatkumoa on sen laaja – 24. helmikuuta 2022 aloittama – monen rintaman
offensiivi Ukrainaan.
”Reilut kaksi vuotta sitten Arto Luukkanen
käsitteli blogissaan ”KGB:n agenttien perkaamisesta – Suomi vaarassa!” (1)
teemaa yhdestä, hyvin merkittävästä, näkökulmasta eli siitä, että yhteiskunnan
olisi syytä käydä kunnolla läpi suomalaiset KGB-nimet ja että neuvostoaikaisten
tiedusteluverkostojen paljastaminen on yleisen edun kannalta tärkeää. Kaksi
vuotta on kulunut Arto Luukkasen kirjoituksesta, kaksi vuotta, joiden aikana
asia ei tärkeydestään huolimatta ole nytkähtänyt liikkeelle. Itse asiassa jos
nyt tarkastellaan yleistä ilmapiiriä ja tapahtumien etenemistä Suomessa, tulee
vääjäämättä tunne ettei todellista halua ja tahtoa käydä läpi menneisyyttä ole
edes olemassakaan. Suomessa ei ole poliittista tahtoa perata läpi menneisyyttä.
Jokainen voi mielessään pohtia, että miksi ei ole?”
Vuosia sitten Luukkanen, perustellusti, vaati suomalaisten
KGB-nimien perkaamista, mihin maassamme ei vieläkään ole ryhdytty. Tässä
yhteydessä on kuitenkin syytä huomauttaa, että Luukkanen on itse ajautunut
marginaaliin. Toisinaan tämän, loistavan menneisyyden omanneen historioitsijan
ja Venäjän sekä Itä-Euroopan tutkijan, nimi nousee esiin verkostoissa, joissa
liikkuu enemmän maamme koheesiota hajottavia (Venäjälle työskenteleviä) voimia.
Ei mikään meriitti CV:ssä tänään!
”Olen käynyt aiheesta paljonkin keskusteluja eri tahoilla
suuren joukon kanssa. Monien mielestä menneisyyden perkaaminen olisi tullut
tehdä jo 90-luvulla Neuvostoliiton hajottua, mutta että se ei ole myöhäistä
nytkään. Näin siis kansalaisista asiantuntijoihin, heidän keskuudessa halua
perkaamiseen (lustraatioon) tuntuu olevan. Tämä halu ei kuitenkaan tunnu
tarttuneen kuin muutamiin nimekkäämpiin poliitikkoihin. Menneisyyden
perkaamisen tarve vastaavasti tunnutaan kieltävän hyvinkin aktiivisesti
tahoilla, jotka puheiden ja tekojen myötä näyttäytyvät Suomessa monella tapaa
Venäjän ja sen harjoittaman politiikan ymmärtäjiltä – jotkut jopa hyvinkin
aktiivisesti välittävät eteenpäin Venäjän narratiivia.
Tänä aikana on syytä huomioida ja ymmärtää se, että
Venäjän vaikuttamisoperaatioille on tunnusomaista se, etteivät Venäjän
valtiolliset toimijat välttämättä suorita niitä itse. Hybridisodassa
avainrooleissa ovat erilaiset välikädet. Suomessa on moni poliitikko tosin
kieltää sen, että Suomeen kohdistuisi hybridisodan uhkaa tai että Suomeen
kohdistettaisi hybridisodassa käytettäviä keinoja, vaikka todisteita näistä on
olemassa ja toteutettuna juuri siten, että niiden taustalla ovat lukuisat
välikädet.”
Keskustelu jatkuu edelleen, keskustelulle kuvaavaa on se,
että käymme keskustelua enemmän siitä pitäisikö joku, epäsopivana pitämämme,
patsas poistaa jostain paikasta. Vastaan, että kyllä – jotkut patsaat olisi
parempi siirtää sopivampaan paikkaan näytteille, jossa olisi samalla
mahdollista laajemmalla perspektiivillä taustoittaa historiallisia tapahtumia
ja aikakautta, jolloin patsas on paikalleen pysytetty. En kuitenkaan halua,
että patsaita ryhdytään tuhoamisvimman vallassa runnomaan kappaleiksi – siinä
voi mennä lapsi pesuveden mukana.
Meidän olisi syytä ryhtyä perkaamaan menneisyyttämme, käydä
keskustelua nimien ja tekojen kautta, jotta Paavo Väyrysen kaltaiset poliitikot
ummehtuneine lausuntoineen päätyisivät sinne minne kuuluvatkin – historian
romukoppaan.
Moskoviittien maailman rauha – nyrkit pystyssä.
Geopoliittinen tilanne huomioiden patsaalle on laitettu oikeat liput käsiin. |
”Alpo Rusi siteerasi Verkkouutisissa ’Näin
Venäjän tiedustelupalvelu vaikuttaa Suomessa’ (17.11.2015) New Yorkin
yliopiston professoria ja tiedusteluasiantuntija Mark Galeottia:
’Hänen mukaansa Venäjän hybridiarmeijan uusia sotilaita
ovat venäläisten yhtiöiden länsimaiset avustajat, hyvin palkatut toimittajat,
jotka työskentelevät Venäjän omistamissa medioissa, Venäjälle myönteiset ’asiantuntijat’
ja entiset länsimaiset Venäjän lähettiläät, jotka ovat valmiita puoltamaan
Venäjän ja lännen yhteistyön lisäämistä lyhytaikaisiin taloudellisiin hyötyihin
perustuen ja pitkän tähtäimen strategiset näkökohdat sivuuttaen.’
Suomalaisia on venäläisten yhtiöiden länsimaisina
avustajina/työntekijöinä, jopa hyvin korkean profiilin viroissa, nimeltä
voidaan mainita Esko Aho (Venäjän suurimman pankin Sberbankin
hallituksen jäsen) sekä Paavo Lipponen (toimien Nord Stream yhtiön
konsulttina). Puhuttaessa Venäjän tiedustelupalvelun luomista verkostoista
Suomessa ei kuitenkaan voida kiinnittää katsetta vain ja ainoastaan
nimekkäimpiin toimijoihin – politiikan tai liike-elämän huippuihin. Katse on
syytä kohdistaa näihin verkostoihin ja niiden erilaisiin ja eriasteisiin
vaikuttamisoperaatioihin Suomessa, niiden vaikuttaja-agentteihin, joita löytyy
profiililtaan hyvinkin erilaisia. Toisella laidalla on hyvin kiihkeästi,
suorastaan aggressiivisesti, esiintyvä Johan Bäckman, jonka roolia tuskin
kukaan kiistää. Hänen kohdalla on syytä huomioida se, että sanomastaan suurin
osa kohdistuu venäläisille pyrkien muokkaamaan heidän mielikuvaa Suomesta
tiettyyn suuntaan, eikä tämä muodostettava mielikuva ole Suomen kannalta
positiivinen. Toiseen ääripäähän voidaan katsoa kuuluvan erilaiset, sinänsä
hyvin maltilliset ja joidenkin mielissä jopa luottamusta herättävät
yhdistykset, kuten Suomen Geopoliittinen seura (SGS) ja Vapaus valita toisin
ry. Suomen Geopoliittinen seura nousi viikolla otsikoihin – aiheesta. Olen
itsekin seuraillut SGS:n toimintaa jo jonkin aikaa, sen toiminta ja
tarkoitusperät on herättänyt lukuisia kysymyksiä. Seuran nimissä esitetyt
ajatukset käyvät hyvin pitkälti yksiin Venäjän esille nostamien ajatusten
kanssa, seuran ”edusmiehet” toistavat säännönmukaisesti Venäjän narratiivia
mitä tulee esim. kiristyneeseen tilanteeseen Baltiassa ja Itämeren alueella.
Heidän mukaansa Venäjän toimet ovat puolustuksellisia, vastareaktioita NATO:n
lisääntyneeseen toimintaan alueella, samalla he tuntuvat kuitenkin unohtavan
perimmäisen syyn NATO:n lisääntyneelle toiminnalle – Venäjän Ukrainassa
suorittamat sotatoimet ja Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksoinnin.”
Venäjän laajaa Ukraina-offensiivia seurasi Suomessa kiivas
NATO-keskustelu, joka päättyi jäsenhakemuksen lähettämiseen. Tämän keskustelun
yhteydessä pintaan pulpahti keltaisten kylpysorsien lailla Suomen
Geopoliittisen seuran sekä Vapaus valita toisin ry:n aktiiveja,
esittäen kyllä varsin outoja ja jopa disinformatiivisia väitteitä siitä, ettei
jäsenhakemusprosessissa kuunneltu kaikkien kantoja. ja ettei siinä kohdeltu
kaikkia näkemyksiä tasapuolisesti. Tällaiset väitteet ovat oudoksuttavia lähinnä
siksi, että Suomessa NATO-keskustelua hallitsi vuosikymmenten ajan – sitä
tukahduttaenkin – juuri se poliitikkosukupolvi, joka nyt koki tulleensa jollain
tapaa kyynärpäätaktiikalla ohitettua, joka ei oman tuntemuksensa mukaan saanut
puheenvuoroa vaikka olivat sitä vuosikymmenten ajan hillinneet, ohjailleet ja
kahlinneet. Lyhyt on ihmisen muisti!
”Aivan kuten Suomen Geopoliittinen seura, myös Vapaus
valita toisin ry:n toiminta herättää runsaasti epäilyksiä. Sen lähiaikojen
ohjelmassa on Itämeren turvallisuuspoliittista tilannetta ja median siitä
välittämää kuvaa käsittelevä tilaisuus marraskuun loppupuolella. Tilaisuudessa
esiintyy yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen, VTT Pekka Visuri
ja Ydin-lehden päätoimittaja VTT Arja Alho, tilaisuuden moderaattorina
toimii kansanedustaja ja entinen ulkoministeri VTT Erkki Tuomioja.
Kuinka ollakaan Pekka Visuri on SGS:n puheenjohtaja ja Risto Volanen
hallituksen jäsen. Vastaavasti Arja Alho on Vapaus valita toisin ry:n
hallituksen jäsen, aivan kuten on Erkki Tuomiojakin.
Suomen Geopoliittisen seuran puheenjohtajan Pekka Visurin
mukaan seura ei ole Venäjän pyrkimysten edistäjä. Verkkouutisten uutisen
perusteella voidaan päätellä, ettei SGS:n hallitukseen kuuluva Helsingin
yliopiston historian professori Henrik Meinander pidä uskottavana
väiteitä, joiden mukaan seura olisi ajautunut palvelemaan Venäjän taholta
Suomeen kohdistuvia vaikuttamispyrkimyksiä:
’Ymmärrän joidenkin voivan lukea Pekka Visurin, Risto
Volasen ja Heikki Talvitien blogijuttuja siten, että niiden motiivina on
vaikuttaa suomalaiseen keskusteluun Ukrainasta ja Suomen Nato-jäsenyydestä.
Mutta eihän näiden juttujen analyysitaso ja empiria ole tieteellistä tasoa,
Meinander sanoo.’ (2)
Mielestäni Meinander tekee arviossaan perustavaa laatua
olevia virhepäätelmiä. Ensimmäinen on tietenkin se, että hän kohdistaa
tarkastelun vain ja ainoastaan blogikirjoituksiin jättäen huomiotta sen, että
esim. Pekka Visuri on toiminut usein asiantuntijakommentaattorina
turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa mediassa ja että Risto Volanen on
entinen poliittinen valtiosihteeri valtioneuvoston kansliassa, missä hän toimi
pääministeri Matti Vanhasen kansliapäällikkönä. Tällainen toiminta
blogikirjoitusten ohella tuo aivan toisella tapaa uskottavuutta myös niihin
kirjoituksiin, siitä huolimatta, ettei niiden analyysitaso ja empiria ole
tieteellistä tasoa. Niiden ei pidäkään olla, koska niiden kohdeyleisö on
laajempi kuin tieteen tekijät tai alansa ammattilaiset. Myös kyseisillä
kirjoituksilla on oma tehtävänsä, millä tapaa ne palvelevat tarkoitustaan on
sitten aivan toinen asia, mutta näkemäni perusteella ne tavoittavat hyvin
kohdeyleisönsä ja niitä siteerataan kohdeyleisön toimesta laajahkosti.
Huomautan siitä millaisiin toimijoihin Mark Galeotti edellä viittaisi ’Venäjälle
myönteiset ’asiantuntijat’ ja entiset länsimaiset Venäjän lähettiläät’ – johon
ryhmään voidaan katsoa laskettavan myös SGS:n varapuheenjohtaja, suurlähettiläs
Heikki Talvitie, joka on toiminut suurlähettiläänä Moskovassa 1988-1992.
Dosentti Jukka Seppinen on arvostellut Talvitien toimintaa, syyttäen
tätä neuvostomyönteisten virkamiesten suosimisesta ja siitä ettei Talvitie
hänen mukaan pyrkinyt patoamaan KGB:n vaikutusta Suomessa.”
Ystävyyden kunniamerkillä Vladimir Putinin
toimesta palkittu Heikki Talvitie joutui hiukan suuremman kohun kohteeksi
kesäkuun alkupuolella, hänen Moskovan näkökulmaa myötäilevien lausuntojensa
tähden. Talvitien mukaan Ukrainan ja Venäjän välille vuonna 1994 hyväksytty
raja on koko ajan ollut ongelmallinen Krimin ja Donbasin osalta – niin raja on
ollut ongelmallinen vain ja ainoastaan menettämäänsä suurvalta-asemaa
kipuilevalle Venäjälle.
Kummankin alueen asukkaat ovat vapaasti valinneet kuuluvansa
Ukrainaan, ainoita joille valinnanvapaus on ongelma, on imperialistinen Kreml myötäjuoksijoineen
– kuten Talvitie.
”Suomessa neuvostoaikana syntyneet tiedusteluverkostot on
jätetty putsaamatta. Alpo Rusin, Stasin lukuihin perustuvan, arvion mukaan
KGB:llä ja GRU:lla (nykyään GU) oli Helsingissä ainakin sata ’nuoremman polven
operatiivista kontaktia’. Hänen arvion mukaan niistä on voinut syntyä uusia
verkostoja, ja että määrät voivat nykyään olla suurempiakin, pienempiä ne eivät
hänen mukaansa ole. Rusin mukaan kohdemaissa käytetään toimintaohjeita salassa
odottavia niin sanottuja ’nukkuvia agentteja’ (sleeper agent). Eräs tällainen
verkosto paljastui Yhdysvalloissa vuonna 2010, kun Yhdysvaltoihin loikannut
Venäjän tiedustelupalvelun eversti Sergei Tretjakov paljasti kymmenen
2000-luvun alusta lähtien Yhdysvalloissa toiminutta nukkuvaa agenttia. (3)
Tässä kohdin moni voi epäillä sitä, että Suomessa toimisi nukkuvia agentteja,
kysyä, että onko sellaisille tarvetta? Miksi ei olisi? Venäjä on kohdistanut
Suomeen erilaisia hybridisodan toimenpiteitä viimeisimpien vuosien kuluessa,
Venäjällä on Neuvostoliiton peruja Suomeen luotuja verkostoja, joiden tehtävänä
on palvella sen etua tavalla tai toisella, Suomessa toimii venäläisiä ja/tai
Venäjää tukevia kansalaisjärjestöjä - non-governmental organization eli
NGO:ita. Venäjällä kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu hyvin paljon,
moni on leimattu ’ulkomaiseksi agentiksi’ mikäli tekevät yhteistyötä
ulkomaisten tahojen kanssa. Todennäköisesti Venäjä on valinnut tämän
toimintastrategian siksi, koska se itse
käyttää ulkomailla toimivia NGO:ta eräänä vaikuttamis- ja mielipiteen muokkaus
väylänä. Kokonaisuus huomioiden pidän itse hyvin todennäköisenä, että Suomi
historiansa tähden on Venäjän vaikuttamistoimille altis ja tällöin kuviossa
ovat mukana erilaiset keinot vaikuttamisesta tiedonkeräämiseen – myös ’nukkuvat
agentit’. Pidän hyvin todennäköisenä syynä suomalaisen keskustelun
aktivoitumiselle ja muuttumiselle eräiltä osin hyökkäävämmäksi sitä, että
Venäjän toimien myötä keskustelua on herätelty tarkoituksellisesti, tässä
kuviossa trollit ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Joskin hyvin aggressiivinen
osa.”
”Onko Suomessa oltu liiankin naiiveja ja hyväuskoisia
Venäjän toimia kohtaan? Hyvin suurella todennäköisyydellä asetelma on juuri
tämä, eräiltä osin tilanne on se, että edelleen pyritään kieltämään Venäjän
tietyt Suomeen kohdistamat keinot ja leimaamaan julkisuuden henkilöitä, jotka
niistä haluavat keskustella. Venäjän-tuntija, kirjailija Jukka Mallisen
mukaan Suomea on jo vuosikymmenen ajan hoideltu samaan tapaan kuin
neuvostoaikoina – tämä oli siis tilanne pari vuotta sitten toukokuussa 2014
Verkkouutisten haastattelussa. Sen mitä kyseisen haastattelun jälkeen Suomessa
ja lähialueillamme on tapahtunut, osoittavat erinomaisella tapaa sen kuinka
oikeaan osuva Mallisen tuolloinen toteamus on ollut. Suomeen ja suomalaisiin
kohdistuu eriasteisia vaikuttamistoimenpiteitä ja pyrkimyksiä Venäjän taholta,
eikä vaikuttaminen välttämättä kohdistu pelkästään poliittiseen ja liike-elämän
huippuun vaan myös laajempiin kansanosiin. Näin nähdäkseni pyritään siihen,
että kansalaisliikehdinnän ynnä demokratiaan kuuluvien äänestysten myötä
pyritään saamaan valtaan Suomea hajaannuttavia voimia. Poliittisella kentällä
on useita toimijoita, joiden omat intressit eivät välttämättä käy yksiin Suomen
turvallisuuspoliittisten intressien ja tarpeiden kanssa. Sama pätee
liike-elämän huippuun. Trendi on sama kautta Euroopan, Venäjä tukee
eriasteisesti äärioikeistolaisia puolueita, mutta tässä kuviossa en myöskään
unohtaisi vasemmistoakaan – sieltäkin löytyy myötäsyntyistä Venäjän
ymmärtämistä yhdistettynä Venäjän intressien ajamiseen. Suomessa vaikutus
ulottuu – YYA-ajan perintönä – hyvinkin laajalle puoluekentässä mutta selkeästi
Venäjän edun ajamiseen profiloitunutta merkittävää puoluetta Suomessa ei ole.
Sen sijaan on suuri joukko entisiä ja nykyisiä poliitikkoja, joiden
Venäjä-kommentointi ja analyysit ovat hyvin pitkälti Venäjän itse esittämän
narratiivin toistoa. Tällä hetkellä Suomea vaivaa äärimmäinen varovaisuus
suhteessa Venäjään, melkeinpä varotaan poliittista diskurssia, jossa Venäjän
synnyttämää turvallisuuspoliittista uhkaa käsitellään aiheen vaatimalla
vakavuudella. Keskustelunavaajia kohtaan käytetään jopa hyvinkin leimaavaa ja
halveksuvaa kieltä, josta löytyy esimerkkejä tältäkin syksyltä. On kuin Suomi
olisi tietyiltä osin lipumassa lähemmäs ja lähemmäs Venäjää, väläytellen
samalla lännen suuntaan signaaleja, joiden on tarkoitus todistaa maamme olevan
osa läntistä arvoyhteisöä. Mitä se toki onkin, mutta samalla Venäjän
vaikutuksen kasvua Suomessa ei voi olla havaitsematta. Sen kieltäminen on
naiiviutta tahi sokeutta, kyvyttömyyttä tunnustaa tosiasioita. Suomi pyrkii
istumaan tukevasti kahdella jakkaralla.”
Kysymykseen, onko Suomessa oltu liian naiiveja ja
hyväuskoisia Venäjän toimia kohtaan vastaan, että on oltu. Suomessa, kuten niin
monessa muussakin maassa, herättiin karulla tavalla todellisuuteen aamuyöstä
24. helmikuuta 2022, jolloin Venäjä aloitti monen rintaman offensiivin
Ukrainaan. Herätyksen olisi pitänyt tapahtua vuosia aiemmin, viimeistään
helmikuussa 2014, jolloin Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen
tähdänneen operaation.
Toisaalta alkuperäisen kirjoituksen aikaan verrattuna
edistystäkin on tapahtunut. Venäjän vaikuttamisesta keskustellaan avoimemmin,
siihen kiinnitetään huomiota ja tunnistetaan myös se, että Suomessa on
yksilöiden ja ryhmien ohella myös puolueita, joiden agendaan kuuluu Venäjän
etujen ajaminen, tai vähintäänkin Venäjän agendaa myötäilevän keskustelun
käyminen. Eduskuntapuolueista Venäjän kanssa tiiviimmässä paritanssissa on Ano
Turtiaisen perustama Valta kuuluu kansalle.
Mutta muiltakin puolueilta löytyy, joko kansanedustajien
tahi europarlamentaarikkojen taholta, epäilyttäviä yhteistyökuvioita
Kreml-myönteisten henkilöiden tahi operaattoreiden kanssa. Osa on ajautunut
tällaiseen yhteistyöhön kenties typeryyttään tai naiiviuttaan, yhteistyöhön,
jossa ovat päätyneet edesauttamaan Venäjän vaikuttamisoperaatioita Suomessa ja/
tai Euroopassa. Tiedä sitten mihin joukkoon Laura Huhtasaaren (perussuomalaiset)
avustajana Brysselissä toimiva Olli Kotro kuuluu, aktiivisesti hän
kuitenkin kommentoi disinformaatiota levittävillä kanavilla. Toki joukossa on
puhtaasti ideologiselta pohjalta työskenteleviä, joiden toimintaa ohjailee
vakaumus, voimakas anti-imperialismi jne.
Valta kuuluu kansalle – Valta kuuluu Kremlille. |
”Maailma ja paikat -blogin pitäjä kirjoitti 21.
joulukuuta 2015 erinomaisen kirjoituksen vaikuttaja-agenteista nimellä ’Vaikuttaja-agenteista.’
(4) Suosittelen lukemaan kyseisen blogin ajatuksella, kirjoittaja käy läpi
vaikuttaja-agenttien toimintatapoja ja keinoja ymmärrettävän selkeästi mutta
samalla riittävällä tarkkuudella. Kirjoittajan tekstistä otan lyhyen
lainauksen, joka monella tapaa pukee sanoiksi kirjoitukseni erään teeman
vaikuttaja-agenttien toimitavoista:
”Toisin kuin avoimesti jonkin asian hyväksi toimivat
lobbarit, jotka esimerkiksi edistävät idänkaupan intressejä, vaikuttaja-agentit
toimivat konspiratiivisemmin ja pyrkivät salaamaan toimivansa vieraan vallan
hyväksi. Heidän vaikuttavuutensa on paljon suurempi jos he onnistuvat esiintymään
"puolueettomina" tai peräti asiantuntijoina tai auktoriteetteina.”
Toistan vielä kertaalleen sanat: puolueeton, asiantuntija
ja auktoriteetti. Suomalaisina selkäytimeemme on taottu tietty
auktoriteetteihin kohdistuva kunnioitus, sama pätee myös asiantuntijoihin
kohdistuvaan kunnioitukseen. Ja YYA-ajan Suomessa puolueettomuus oli suuren
suuri hyve ja tätä meidän puolueettomuutta muistettiin painottaa eri
ilmansuuntiin kohdistetuissa puheissa niin paljon, että lopulta uskoimme sitä
itsekin. On kuitenkin syytä muistaa se, että epävarmoina aikoina
asiantuntijoina toimivilla auktoriteeteilla ei välttämättä ole puhtaat jauhot
pussissa.”
Olen syntynyt ja kasvanut aikana, jolloin Suomessa
korostettiin puolueettomuutta, paitsi, että tosiasiassa kyse oli näennäisestä
puolueettomuudesta, jossa meillä oli tietty liikkumatila, mutta jossa päätöksiimme
vaikutettiin Moskovasta käsin – vähäisemmässä määrin toki 80-luvun lopun
lähestyessä.
Puolueettomuuden vaalimisesta näyttää tulleen joillekin
tahoille hyve, johon on ehdollistunut, ja joillakin, kuten Heikki Talvitiellä
ja Paavo Väyrysellä, tähän yhdistyy voimakas Venäjän tekojen ymmärtäminen ja
vieläpä siten, että ne nähdään jollain tavalla oikeutettuina. Aivan kuin
Venäjällä olisi ikiaikainen oikeus alueisiin, jotka se on menneinä vuosisatoina
väkivalloin liittänyt itseensä ja joiden se kuvittelee kuuluvan osaksi
valtiopiiriään ja täten se on oikeutettu niihin (niin kauan kuin maa kiertää
aurinkoa).
Puolueettomuus-mantran toistaminen on myös johtanut siihen,
että hyvin pitkään oikeus Venäjä-kommentointiin tuntui olevan hyvin
rajallisella joukolla ihmisiä. Meitä on varoitettu jo vuosia siitä, että kaikilla
tähän joukkoon kuuluvilla ei välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa, tai, että
he eivät ehkäpä ole niin puolueettomia, mitä antavat ymmärtää olevansa. Tähän
todellisuuteen olemme vasta heräilemässä.
”Näen Suomen olevan erityisen altis vaikuttaja-agenttien,
samoin kuin muun ulkoisen vaikuttamisen keinoille, niin kauan kun Suomessa ei
ole suoritettu riittävän laajaa yhteiskunnallista keskustelua suomettuneisuuden
ajasta ja käyty aikakautta perin pohjin läpi – perattu yhteiskuntaamme
pohjamutia myöten. Neuvostoliiton ja sen perillisen Venäjän synnyttämistä
verkostoista on käytävä keskustelua, ne on perattava ja tarvittaessa ryhdyttävä
oikeudellisiin toimenpiteisiin. Näiden toimien kieltäminen on eräs osoitus
suomettuneisuuden palaamisesta, siitä, että menneisyyden tapahtumia ei haluta
perata vaan ne mieluummin haudataan ja toivotaan niiden unohtuvan. Mutta vaikka
me ne unohtaisimme, ei ole taetta, että vaikuttamaan pyrkivät tahot näin
haluavat tehdä. Mielestäni on riittämiin todisteita sen puolesta, että
verkostoihin kuuluvia ei haluta unohtaa ulkoisten vaikuttajien – Venäjän –
toimesta.”
Menneenä keväänä Suomessa on otettu oikeansuuntaisia
askeleita, on uskallettu tehdä ripeitä mutta päättäväisiä toimia 24. helmikuuta
jälkeen. Haluan kuitenkin muistuttaa, että paljon on vielä tekemättä, eikä
myöskään pidä kuvitella, että NATO-jäsenyys (sen lopulta toteutuessa) riittää
paikkaamaan menneet virheet. Ei, se ei saa lopettaa yhteiskunnallista
keskustelua, eikä myöskään kahlita keskustelua millään muotoa. Meidän on
kyettävä olemaan kriittisiä itseämme kohtaan kuin myös muita toimijoita kohtaan
– menneeseen ei ole enää paluuta.
Marko
Lainatun kirjoituksen lähteet:
2. http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/visuri_sgs-57724
3. http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/alpo_rusi_venajan_tiedustelu-43280
4. http://maailmajapaikat.blogspot.fi/2015/12/vaikuttaja-agenteista.html
*: Alkuperäinen kirjoitus julkaistu vuoden 2016 lopulla tai
2017 alkupuolella SSS-Radion verkkosivulla, kirjoitus ei ole enää
luettavissa kyseisellä verkkosivulla.
Kirjoituksen kommenteissa huomioitu lähdeaineisto
upotuslinkkeinä avainsanoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.