Venäjälle sopimukset ovat sanoja, teot tekoja (ja teot ratkaisevat)

 

Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat 22. heinäkuuta 2022 Istanbulissa sopimukset viljakuljetusten turvaamiseksi Mustallamerellä. (1) (Lukijalle tiedoksi: sopimuksia oli kahdet sisällöltään samanlaiset. Toisessa sopijaosapuolina olivat Venäjä, Turkki ja YK; toisessa vastaavasti Ukraina, Turkki ja YK). Allekirjoitettujen sopimusten toivottiin (ja toivotaan edelleen) helpottavan pelättyä ruokakriisiä, johon viljan jumiutumisen Ukrainan satamiin, Venäjän rikollisten toimien seurauksena, on varoitettu johtavan erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Allekirjoitusten jälkeen sosiaalisen median vääräleuat ehtivät jo veikata, kuinka kauan kestää, kunnes Venäjä – tapojensa mukaisesti – rikkoo allekirjoittamansa sopimuksen. Epäilemättä moni, kuten minä, uskoi sopimuksen säilyvän rikkomattomana pidemmän aikaa kuin vuorokauden, mutta jo tänään (23. heinäkuuta) Venäjä hyökkäsi risteilyohjuksin Odesan satamaan. Hyökkäyshetkellä sopimuksen allekirjoittamisesta oli kulunut aikaa alle vuorokausi.

Venäjä ampui kohti Odesaa neljä risteilyohjusta, joista Odesan alueen  ilmapuolustus pudotti kaksi loppujen kahden osuessa Odesan sataman alueelle. Yhteensä venäläiset ampuivat Ukrainaan kyseisessä aallossa toistakymmentä risteilyohjusta, Odesan ohella kohteina olivat muun muassa Kanatoven sotilaskenttä sekä Kropyvnytskyin kaupunki sotilaskentän lähistöllä. (2)

Odesan satama Venäjän ohjusiskun jälkeen, kuva via od.suspilne.media.

Tilanne on monella tapaa surkuhupaisa ja samalla surullinen – jälkiviisastelusta ei tietenkään ole apua, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, etten uskonut sopimuksen pitävän kovinkaan pitkää aikaa (kauemmin kuin 23 tuntia kuitenkin). Oma olettamukseni oli se, että Venäjä antaa muutamien viljalaivojen purjehtia Odesasta vapaasti merille, hyödyntäen tilannetta korkeintaan siten, että samalla itse vie jonkun laivalastillisen varastettua viljaa maailmalle ja vasta tällaisen tapahtumaketjun jälkeen suorittaa iskun joko suoraan Odesaan tai johonkin muuhun ukrainalaiseen satamaan, tai viljalaivaan Mustallamerellä.

En ryhdy spekuloimaan sillä, toimiko Venäjä näin, koska Recep Tayyip Erdoğan laittoi Vladimir Putinin odottamaan tapaamisensa alla Iranissa aiemmin tällä viikolla. Tällaisen asian pyörittely on täysin merkityksetöntä, halutessaan Venäjä löytää syyn rikkoa allekirjoittamansa sopimus, eikä se edes välttämättä tarvitse sellaista. Se toimii näin, koska se katsoo voivansa toimia tällä tavalla, ja se on tehnyt tällaisen johtopäätöksen huomattuaan, ettei länsi ole riittävän määrätietoinen ja tiukka sitä kohtaan. Jokainen myötämielinen puhe nähdään Kremlissä heikkoudenmerkkinä, johon isketään – älkäämme siis olko myötämielisiä (ja heikkoja) vaan kivikovia ja periksiantamattomia, toisin kuin Yhdistyneet kansakunnat, jonka Venäjän hyökkäystä seurannut lausunto on onneton – arvosana suoritukselle on nolla, syystä, ettei lausunnossa mainita tekijää (hyökkääjää) lainkaan:

”Secretary-General @antonioguterres unequivocally condemns reported strikes today in the Ukrainian port of Odesa.

Full implementation of the commitments made yesterday by the Russian Federation, Ukraine and Turkey is imperative: - -“. (3)

Apeista tunnelmista huolimatta palataan Ukrainan ja Venäjän Istanbulissa allekirjoittamiin sopimuksiin. Sopimusrikosta huolimatta olettaisin, ettei sopimuksen katsota rauenneen, koska lännen kannalta pelissä on enemmän kuin allekirjoitettu sopimus.

Allekirjoitettu sopimus on monella tapaa tärkeä. Ensinnä siksi, koska Ukrainan vienti vastasi viime vuonna 10 prosenttia maailman vehnän tarpeesta, 14 prosenttia maissin ja peräti 47 prosenttia kaikesta auringonkukkaöljyn tarpeesta.

Euroopan kannalta sopimus on – pitäessään – tärkeä, koska se myös helpottaa Eurooppaan Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä kohdistuvaa painetta, mitä mahdollisesti elintarvikepuutteesta johtuvat ja pitkään jatkuvat ruokamellakat ja niitä mahdollisesti seuraavat laajemmat yhteiskunnalliset levottomuudet aiheuttaisivat. Monessa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtiossa leipä (laajemmin viljatuotteet) muodostaa päivittäisen ruokavalion perustan, joten laajat ja pitkään jatkuvat ongelmat viljatuotteiden toimitusketjuissa loisivat varmuudella epävarmuutta monissa valtioissa. Libanonissa tilanne on muutenkin jo veitsenterällä, joten sysäyksen ei tarvitse olla voimakaskaan, kun edessä voi olla laajenevan väkivallan kierre. Mikä taasen sopisi Venäjälle, koska taloudellisena kääpiönä ja sotilaallisesti länttä heikompana totalitaarisena valtiona se hyötyy kaikista tapahtumista, jotka suoraan tai epäsuoraan heikentävät länttä ja lännen liittolaisia. Kaaos Libanonissa voisi heijastella kokoaan suuremmalle alalle, ja koskapa Venäjällä ei ole samoja moraalisia pidäkkeitä kuin lännellä, se voi Syyrian hallinnon ja puolisotilaallisten joukkojen avulla nujertaa mahdolliset Syyrian maaperälle leviävät väkivaltaisuudet.

Usean Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtion leipäviljan tuonnissa ukrainalaisella vehnällä on merkittävä rooli. Egyptissä 26 prosenttia kaikesta tuodusta vehnästä on Ukrainasta, Marokossa vastaava prosenttiluku on 15 prosenttia, Tunisiassa kokonaista 42 prosenttia, Libyassa 44 prosenttia, aiemmin mainitussa Libanonissa 80 prosenttia ja Jemenissäkin 22 prosenttia. Myös Turkissa ja Israelissa ukrainalaisen viljan osuus on ollut suuri, samoin Afrikan sarven valtioista Etiopiassa.

Ukrainalaisesta maissista on riippuvaisia kaksi kyseisen maantieteellisen alueen valtiota, Egyptissä 26 prosenttia tuodusta maissista on Ukrainasta ja Turkissa 32 prosenttia, vastaavasti auringonkukkaöljyn kohdalla erityisesti Irak (74 prosenttia) on erityisen riippuvainen ukrainalaisesta tuonnista, vähäisemmässä määrin myös Turkki (5 prosenttia). (Lähteenä ITC 2020/2021).

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ohella Venäjän laiton (rikollinen) merisaarto on vaikuttanut ukrainalaisen viljan viennissä merkittävästi Intiaan, Pakistaniin ja Bangladeshiin sekä Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Indonesiaan, jotka maat ostavat merkittäviä määriä erilaisia vilja- ja maataloustuotteita Ukrainasta.

Sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota ja laiton merisaarto heijastelee useisiin valtioihin, vaikuttaa Venäjän hyökkäyssota luonnollisesti suoraan Ukrainan talouteen. Maataloustuotteet ovat Ukrainan merkittävin vientituote. Viime vuonna (eli v. 2021) Ukraina vei maataloustuotteita 27,8 miljardin Yhdysvaltojen dollarin arvosta, mikä on 41 prosenttia Ukrainan kokonaisviennistä (68 miljardia Yhdysvaltojen dollaria).

Ennen Venäjän koko Ukrainaan kohdistunutta hyökkäyssotaa 90 prosenttia Ukrainan maataloustuotteiden viennistä tapahtui meriteitse Mustanmeren ja Asovanmeren satamien kautta, joista Asovanmeren ukrainalaisten satamien, lähinnä Mariupol ja Berdjansk, laivaliikennettä Venäjä haittasi toistuvasti sulkemalla Kertšinsalmen kyseisiin satamiin liikennöiviltä aluksilta. Liikennöinnin häiritseminen ja siihen liittyvät Asovanmeren ukrainalaisten satamien merisaarrot lisääntyivät merkittävästi Kertšinsalmen sillan valmistumisen jälkeen (16. toukokuuta 2018).

Perjantaina allekirjoitetut sopimukset koskevat Odesan ohella Tšornomorskin ja Južnen satamia. Sopimukset ovat voimassa alkuun 120 vuorokautta, jonka uskotaan riittävän 25 miljoonan jumissa olevan viljatonnin purkamiseen ja laivaamiseen Ukrainasta maailman markkinoille. Venäjän ohjushyökkäys Odesan satamaan on luonnollisesti isku vasten kasvoja, kyse on räikeästä sopimusrikkomuksesta, mikä ei kuitenkaan tule yllätyksenä. Venäjä on järjestelmällisesti rikkonut viime vuosina allekirjoittamiaan sopimuksia, alkaen Budapestin sopimuksen rikkomisella miehittäessään Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014.

Ukrainalainen parlamentaarikko Oleksiy Hontšarenko oli hyvin tuohtunut Venäjän suorittaman iskun jälkeen, hänen sanotaan kirjoittaneen seuraavaa –

”nämä paskiaiset allekirjoittavat sopimuksia toisella kädellä ja ampuvat ohjuksia toisella”. (4)

Mikäli Venäjän hyökkäyksen seurauksena merikuljetukset Istanbulissa allekirjoitettujen sopimusten mukaisesti vaarantuvat, Ukraina voi turvautua vaihtoehtoisiin reitteihin viljan toimittamiseksi markkinoille. Rautatie ja junakuljetusten rinnalla Ukraina on turvautunut jokireitteihin, Käärmesaaren taistelun voiton jälkeen Ukraina on kyennyt toimittamaan viljatuotteita Tonavan varrella sijaitsevien Ismailin, Kilijan ja Renin kautta markkinoille – näiden satamien kapasiteetti on noin 30 prosenttia tavanomaisesti käytettävissä olevasta kapasiteetista. Tarvittaessa Ukrainan on mahdollista hyödyntää kolmansien maiden alueella olevia satamia, siirtoreitit rautateitse ja maanteitse eivät kuitenkaan ole volyymiltaan riittävät.

Kuten jo aiemmin viittasin, oma olettamukseni oli, että Venäjä noudattaa sopimusta jonkin aikaa (joitain viikkoja, kunnes muutamia laivalasteja viljaa on saatettu maailmalle), joten sen näin pian suorittama räikeä hyökkäys sopimusta ja samalla Ukrainaa vastaan yllätti minutkin. Moni on spekuloinut johtuuko hyökkäys siitä, että Recep Tayyip Erdoğan pisti Vladimir Putinin odottamaan minuutin verran Iranin tapaamisen aikana – toisaalta onko sillä väliä mitä tehtiin, koska (halutessaan) Venäjä kehittelee itselleen oikeutuksia sopimusrikkomuksiin. Eikä se välttämättä edes tarvitse sellaista, jos maan johto katsoo näin olevan perusteltua tehdä. Syyksi voi riittää lännen teko, jonka Venäjän johto tulkitsee osoitukseksi heikkoudesta. Valitettavasti läntisten demokratioiden perisynti näyttää olevan hyväuskoisuus ja naiivius, joten Venäjän tulkitsemia ”heikkouden osoituksia” nähdään toistuvasti. Sellainen on myös Suomen päätös avata itäraja venäläisturisteille.

Spekuloin aiemmin viikolla, ettei Venäjä rikkoisi sopimusta hetimmiten, koska näin sen aseman neuvottelupöydässä heikompana verrattuna muihin osapuoliin – eikä Käärmesaaren taistelun häviäminen lainkaan parantanut sen asemaa. Ikäväkseni olin väärässä! Paljon riippuu myös siitä, kuinka läntinen yhteisö reagoi Venäjän ohjushyökkäykseen. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin António Guterres’in kyvyttömyys nimetä millään tasolla hyökkääjää ei lupaa hyvää. Todennäköisesti läntinenkin yhteisö on myötämielinen antaen siimaa Venäjälle, toivoen samalla Venäjän noudattavan sopimuksen henkeä jatkossa paremmin. Mielestäni länsi on osoittanut pitkämielisyyttä Venäjän suhteen jo riittävällä tapaa, vastauksen tulisi olla selkeä ja riittävän voimakas tyyliin, toimitetaan MGM-140 ATACMS tykistöohjuksia Ukrainalle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12546963 

2. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1550877140597481472 

3. https://twitter.com/UN_Spokesperson/status/1550796345971249153 

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008963080.html

Muina lähteinä käytetty myös USDAn laatimaa Ukraine Agricultural Production and Trade -katsausta sekä Kyiv School of Economics’in laatimaa Agricultural War Damages Review -katsausta.

Kuvat via Суспільне Одеса ja Walter Report.

Yhden 3M-14 Kalibr risteilyohjuksen räjähdyskohta Odesan sataman alueella.