Sotaväsymyksestä ja aselevosta – mikä meiltä keskustelussa unohtuu?

 

Ajatus tästä kirjoituksesta heräsi päivä pari sitten 8. marraskuuta julkaisemani ”Sotaväsymyksestä ja pelkuruudesta – lännen strategia Ukrainan auttamiseen on väärä” -kirjoituksen myötä, tätä lyhyehköä kirjoitusta voinee siis pitää aiemmin julkaistun kirjoituksen epilogina. Kuten marraskuun 8. päivä julkaisemassa kirjoituksessani viittasin, viime aikoina Ukrainan sodasta keskusteltaessa on entistä useammin noussut esille etenkin lännen osalta uhkaava väsyminen sotaan eli ”sotaväsymys” ja sen myötä vilkastunut keskustelu aselevosta Ukrainan ja Venäjän välille. Tässä yhteydessä nousee tavattoman usein esille se, mitä se tarkoittaisi etenkin meille täällä lännessä mutta myös Ukrainassa. Mikäli entiset merkit pitävät paikkansa, ensisijaisesti se tarkoittaisi Venäjän valmistautumista uuteen hyökkäyssotaan eli maan uudelleen varustautumista. Vähäisemmälle – lähes olemattomalle – huomiolle on kuitenkin jäänyt se, mitä ”aselepo” tai ”jäätynyt konflikti” tarkoittaisi niille miljoonille ukrainalaisille, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainan itä- ja eteläosissa. Toisinaan tulee tunne, että heidät on kestien tarkoituksella häivytetty tästä keskustelusta. Tämän kirjoituksen otsikon kysymys kuuluu: mikä meiltä unohtuu, keskusteltaessa sotaväsymyksestä ja aselevosta? Kirjoituksessa tarkoitukseni on vastata esimerkein kysymykseeni, mistä me samalla olemme puhumatta, kun jätämme huomioimatta ne miljoonat ukrainalaiset, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla.  

Mikäli olemme rehellisiä itsellemme, niin kyllähän me tiedämme kuinka Venäjä tulee mahdollisen aselevon vallitessa kohtelemaan miehittämiensä alueiden asukkaita. Me olemme nähneet, kuinka se kohteli miehittämiensä mutta nyt jo vapautettujen alueiden asukkaita miehityskuukausien aikana mutta voimme myös luoda katseemme niille alueille, joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014 alkaen, jolloin näemme, millainen pitkään kestävä miehitys tulee siviileille olemaan.

Pidän kuitenkin todennäköisenä, että miehitys tulevaisuudessa tulee olemaan siviileille paljon ankarampi verrattuna venäläismiehityksen ensimmäisiin vuosiin, 24. helmikuuta 2022 voi pitää näiltä osin vedenjakajana kahdellakin tapaa. Ensinnäkin siksi, että sota vie merkittävän osan Venäjän resursseista, jonka seuraukset näkyvät jo nyt Venäjän miehittämillä alueilla kurjistuvina oloina. Toiseksi siksi, että Venäjän hyökkäyssodan eräänä piirteenä on pyrkimys Ukrainan kansallisen identiteetin ja kulttuurin tuhoamiseen, mikä väistämättä lisää siviileihin kohdistuvia julmuuksia, johon valtiojohdon ja Venäjän merkittävimpien propagandistien toimesta vieläpä yllytetään.

Yhdistyneiden kansakuntien kesällä 2021 julkaiseman raportin mukaan kidutus oli järjestelmällistä ja päivittäistä Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla. (1) YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif nimesi tuolloin Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraporttia esitelleessä puheessaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle erikseen Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsiian. (2) Kyseessä on entinen taidekeskus, jonne Venäjän johtamat militanttijoukot perustivat pidätyskeskuksen kesällä 2014. Paikkaa kutsutaan nykyään usein ”Donetskin kidutusvankilaksi”, keskuksessa suoritettujen mittavien ihmisoikeusrikkomusten tähden.

Ukrainalaisviranomaisten heinäkuussa 2021 julkaiseman aineiston mukaan 170 Izoliatsiaan joutunutta vangittua oli siihen mennessä tunnistettu, ja 15 laitoksessa työskennellyttä henkilöä oli tuolloin epäiltynä ihmisoikeusrikkomuksista ja sodankäynnin sääntöjen rikkomisesta, käytännössä siis sotarikoksista. (3) Samaisen aineiston mukaan miehitetyillä alueilla oli laittomasti vangittuna yli 3500 ukrainalaista. Izoliatsiia on edelleen käytössä, Venäjän tiedetään siirtäneen sinne ukrainalaisia sotavankeja, miehitetyillä alueilla vangittuja siviilejä sekä suodatuskeskusten kautta ”kulkeneita” siviilejä. Tiedossa ei kuitenkaan ole, kuinka suuri joukko ukrainalaisia on kulkenut Izoliatsian kidutussellien kautta Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen.

Andreas Umland on laatinut yhdessä Izoliatsiassakin vangittuna olleen Stanislav Aseyevin kanssa ”Donetsk’s ’Isolation’ Torture Prison”-raportin. (4) Aseyev oli vangittuna miehittäjien toimesta yli kahden vuoden ajan kesäkuusta 2017–29. joulukuuta 2019, jolloin hänet vapautettiin.

”Even more so, ’Izoliatsiia’ is best known for its system of cruel physical torture, which is applied to prisoners of all ages and genders. The most common method of torture is exposure to electricity. A newly-arrived prisoner is immediately lowered into the basement, stripped naked, tightly taped to a metal table and connected to two wires from a field military phone.” (5)

Tiedämme myös Venäjän toteuttamien laajojen ratsioiden sekä joukkopidätysten ja niitä seuraavien näytösoikeudenkäyntien perusteella tilanteen olevan hyvin samansuuntaisen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Niemimaan miehitystä seurasivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa kevättalvella 2014 Venäjän toimeenpanemat miehityksen vastustajien vainot, ne kohdistuivat erityisesti Krimin tataareihin:

“Of the 243 persons imprisoned or criminally prosecuted since the beginning of Crimea’s illegal annexation by Russia in 2014, 173 were representatives of the Crimean Tatar people.” (6)

Krimin tataareiden kohdalla vainossa on mukana myös uskonnollisetninen puoli, miehitysvuosien kuluessa Venäjä ryhtyi vainoamaan myös muita uskonnollisia vähemmistöjä Krimin niemimaalla. Vastaaviin uskonnollisten ryhmien vainoihin se ryhtyi myös miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, vainotuiksi ovat joutuneet esim. Jehovan todistajat, helluntaiseurakuntaan kuuluvat sekä ne ortodoksit, jotka eivät tunnustaneet ns. Moskovan kirkkoa eli Moskovan patriarkaattia.

Yhdysvalloissa Venäjän toimiin miehitetyillä alueilla kiinnitettiin jo hyvin varhain huomiota. Maan hallinnon vuoden 2014 kansainvälistä uskonnonvapautta käsittelevä raportti kuvasi Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tilannetta seuraavalla tapaa:

”In the eastern Ukrainian oblasts of Donetsk and Luhansk, Russian-backed separatists proclaimed the so-called Donetsk and Luhansk People’s Republics. In the areas they control, the separatists have kidnapped, beaten, and threatened Protestants, Catholics, and members of the Ukrainian Orthodox Church of the Kyiv Patriarchate, as well as participated in anti-Semitic acts.” (7)

Olen varma siitä, että mahdollisen aselevon koittaessa, Venäjä hyvinkin varhaisessa vaiheessa ryhtyy venyttämään rajoja ja testaamaan lähinnäkin länttä – ei niinkään Ukrainaa – antamalla joukoilleen luvan tulittaa Ukrainan hallinnassa olevia alueita. Venäjä toimi samalla tapaa keväällä 2014 alkaneen sodan aikana, jossa Ukrainan kanssa solmittua tulitaukosopimusta seurasi jo hyvin varhaisessa vaiheessa tulitaukorikkomus Venäjän ja sen proxy-joukkojen taholta. En näe mitään syytä sille, miksei se toimisi samalla tavalla jatkossakin. Venäjällä on havaittu lännen, eskalaatiopelon takia, antavan periksi kovin helpolla, joten se tulee testaamaan länttä. Edesmenneen Martti J. Karin sanoja mukaillen – Venäjä kokeilee aina tikarilla, jos on pehmeää, painetaan lisää. Jos on kovaa, vedetään pois. Ukraina on kova mutta niin on oltava meidänkin!

Krasnohorivkan keskussairaala Venäjän prxy-joukkojen tuli-iskun jälkeen, 4. toukokuuta 2021.

Keväällä ja kesällä 2021 Venäjä suoritti lukuisia tuli-iskuja Itä-Ukrainan sotatoimialueella provosoidakseen Ukrainaa eskaloimaan sotaa. Illalla toukokuun 4. päivä tulituksen kohteena oli Krasnohorivkan keskussairaala. Tuolloin Ukraina ei vastannut voimalla toistuviin kranaatti- ja tykistökeskityksiin. Alle vuosi eteenpäin ensimmäisistä tuli-isku-kampanjoista ja Venäjän suurhyökkäys oli jo käynnissä.   

Me tiedämme, ettei Venäjä kunnioita ihmisoikeuksia – se on tehnyt lukuisia sotarikoksia miehitetyillä alueilla; tiedämme, miten Venäjä kohtelee miehitettyjen alueiden asukkaita; tiedämme Venäjän kaapanneen vähintäänkin kymmeniä tuhansia ukrainalaislapsia aikomuksenaan venäläistää heidät. Miehitettyjen alueiden asukkaiden ainoa toivo on Ukrainan voitto! Aselepo ja miehityksen jatkuminen sen sijaan – se tietää painajaista miljoonille ja kuolemaa mitä julmimmalla tavalla jopa kymmenille tuhansille ukrainalaisille. Kun puhumme aselevosta, meidän ei pidä unohtaa sitä todellisuutta, jossa miehitetyillä alueilla asuvat siviilit elävät.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

2. https://www.ohchr.org/en/statements/2021/07/address-ms-nada-al-nashif-deputy-high-commissioner-human-rights-47th-session 

3. https://archive.kyivpost.com/ukraine-politics/more-than-3500-ukrainians-illegally-imprisoned-in-donbas.html 

4. Andreas Umland ja Stanislav Aseyev: Donetsk’s ’Isolation’ Torture Prison-raportti.

5. Andreas Umland ja Stanislav Aseyev: Donetsk’s ’Isolation’ Torture Prison-raportti, s. 4.

6. https://rm.coe.int/report-on-crimean-tatars-by-dunja-mijatovic-commissioner-for-human-rig/1680aaeb4b  (lainaus s. 14).

7. https://2009-2017.state.gov/j/drl/rls/irf/2014religiousfreedom/index.htm#wrapper 

#StandWithUkraine