Ukrainan kohtalo Venäjän naapurissa: vuosikymmen sotaa – kaksi vuotta tuhoamissotaa

 

Kun vuodenvaiheteen 2021 – 2022 molemmin puolin spekuloitiin Venäjän mahdollisella suurhyökkäyksellä, Ukrainan mahdollisuuksiin ei juurikaan uskottu. Tuolloin Iltalehdessä julkaistussa lyhyessä uutisessa – Tyly arvio: Venäjä tuhoaisi Ukrainan armeijan idässä 30–40 minuutissa – usko Ukrainan mahdollisuuksiin oli olematon:

”Lontoon King’s Collegessa Venäjän armeijaan erikoistunut sotilasasiantuntija Robert Lee arvioi, että alle tunnissa huomattava osuus Ukrainan armeijasta olisi mennyttä.

– Jos Venäjä todella haluaa päästää konventionaaliset kykynsä valloilleen, se voi aiheuttaa massiivista vahinkoa hyvin lyhyessä ajassa. He voisivat hävittää Ukrainan armeijan idässä erittäin nopeasti, ensimmäisten 30–40 minuutin aikana, Lee kommentoi.” (1)

Jos Ukrainan mahdollisuuksiin ei uskottu, niin löytyi myös sellaisia asiantuntijoita, jotka olivat sitä mieltä, ettei länsiaseistuskaan auta Ukrainaa. Rand Corporation -tutkimuslaitoksen vanhempi politiikan tutkija Samuel Charap oli tammikuussa 2022 julkaistussa analyysissaan sitä mieltä:

”In short, this war will look nothing like the status quo ante of conflict in Ukraine, and that undermines the first justification for U.S. aid: deterring Russia. The Ukrainian military has been shaped to fight the conflict in the Donbass and thus poses little deterrent threat to Russia; provision of U.S. weapons can do nothing to change that.” (2)

Edellä esille nostamistani asiantuntija-arvioista on kulunut reilun parin vuoden verran. Venäjän ei onnistunut tuhota Ukrainan asevoimia idässä eli Donbasin alueella reilussa puolessa tunnissa vaikka se sen tavoitteena Ukrainan tuhoamisen ohella on ollut. Robert Leetä paremmin arviossaan ei onnistunut Rand Corporationin Samuel Charap’kaan. Länsiaseet eivät ole vielä tuoneet voittoa Ukrainalle, eivätkä ne yksin tuokaan vaan aseita on myös osattava käyttää tehokkaasti ja oikeaoppisesti. Voimme kuitenkin todeta, että länsiaseilla on ollut suuri vaikutus siihen, että Venäjä käy edelleen ”ratkaisevia” taisteluita idän teollisuuskaupungeissa koko Ukrainan miehittämisen sijaan.

Länsiaseet yhdistettynä ukrainalaisten periksiantamattomaan taistelutahtoon aiheutti Venäjälle yksistään Avdiivkassa tuhansien sotilaiden kuoleman ja merkittäviä kalustotappioita. Avdiivkassa suurempi kiitos aiheutetuista tappioista kuuluu ukrainalaisille sotilaille rintamalla, sillä länsiaseiden – etenkin kranaattien ja ammusten – toimittamisessa on ollut mittavia ongelmia viimekuukausina. Helpointa olisi syyttää Yhdysvaltoja ja Donald Trumpin kuristusotteessa olevaa republikaanista puoluetta mutta se on asioiden yksinkertaistamista. Euroopalla on ollut kaksi vuotta aikaa lisätä aseiden ja ammusten tuotantoa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta merkittävää tuotannonlisäämistä ei ole tehty. Tekojen sijaan Euroopassa on luotettu Yhdysvaltojen ehtymättömiin varastoihin ja tahtotilaan ”auttaa Ukrainaa niin kauan kuin on tarvis”. Mitä strategiaa olen kritisoinut ensihetkistä lähtien. Tavoitteena olisi pitänyt olla jo alun perin Venäjän kukistaminen – murskaaminen – niin nopeasti kuin mahdollista, johon meillä ei ole ollut tarvittavaa rohkeutta.

Kiova kesä 2023, sodassa kaatuneiden muistolle pystytettyjä lippuja. Sankareille kunniaa!

Suurhyökkäyksen alkutahdit

Tässä kohdin ei ole perusteltua kerrata seikkaperäisesti tietä Venäjän hyökkäyssodan laajenemiselle Ukrainassa. Nyt käynnissä olevan tuhoamissodan ensitahdit lyötiin jo vuosikymmen sitten Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan ja tämän jälkeen, samoin metodein, ajaessa Ukrainan itäosat kaaoksen kautta sotaan, jossa sillä oli aktiivinen rooli ensihetkistä lähtien. Oman roolinsa Venäjä Donbasissa hämärsi kiistämisen ja disinformaation avulla, mutta viimeistään vuoden 2014 kevään kääntyessä kesään sen rooli oli jo paljastunut. Ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” haastateltu Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch totesi –

”Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”. (3)

Kuvailtu havainto tehtiin kevätkesällä 2014 eli yhä käynnissä olevan sodan ensimmäisinä kuukausina.  Voimme siis todeta, että saksalaisille on täytynyt käydä jo tuolloin selväksi se, että Venäjä on sodan osapuoli Ukrainassa, että Venäjä sotii Donbasissa. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla näkynyt Saksan politiikassa tulevina vuosina! Eikä kyllä Euroopan unioninkaan. Epäilen nimittäin, että kyllä saksalainen havainto on jotain reittiä (ja jollain aikavälillä) edennyt laajempaankin tietoisuuteen.

Miksi sitä ei sitten kohdeltu hyökkääjänä ja sodan aloittajana jo tuolloin? Tulevaisuuden historiankirjoittajat vastannevat tuohon. Sanoisin kuitenkin, että tuolloin moni läntinen poliitikko ja päättäjä asetti monet asiat, kuten halvan energian, ukrainalaisten oikeuksien edelle. Niistä merkittävimpänä oikeus elää!

Siirtykäämme ajassa eteenpäin päiviin ja viikkoihin ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua.

Kaksi vuotta sitten, tammi-helmikuussa 2022 tilanne Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä rintamalinjalla kiristyi kiristymistään. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi merkittävästi lisääntyvistä ”tulitaukorikkomuksista”, (4) joista lähes kaikki olivat seurausta Venäjän ja sen varustamien joukkojen tulenkäytöstä kontaktilinjalla eli rintamalinjalla – entistä useammin kohteiden joukkoon valikoitui siviilikohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla. 

*

Monet meistä muistavat ne viimeiset helmikuiset päivät ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, sen kuinka Venäjäjohtoiset joukot Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta tulittivat siviilikohteita päivittäin Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Joulukuun (v. 2021) lopulla ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi korkeintaan kymmenistä tulitaukorikkomuksista Itä-Ukrainan sotatoimialueella päivittäin, määrä oli viimeisiin helmikuisiin raportteihin mennessä noussut reiluun 1500 tulitaukorikkomukseen per vuorokausi. (5 ja 6)

Aamulla helmikuun 18. päivä Venäjän johtamat joukot kohdistivat tuli-iskun 122 millin kenttätykeillä kohti rintamalinjan tuntumassa sijainnutta, tuolloin vielä Ukrainan kontrolloimaa, Stanytsia Luhanskaa. Tykistökranaateista yksi osui Kindergarten №21 ”Каzkаn” ulkoseinään, toisen osuessa päiväkodin pihamaalle. (7) Valtaosa ammutuista tykistökranaateista osui muualle Stanytsia Luhanskan alueella – osa lentäessä päiväkodin yli ja osuessa läheisen ratapihan alueelle. Päiväkotiin osuneessa tulituksessa vammautui kaksi päiväkodin opettajaa; suuremmalta uhriluvulta kuitenkin vältyttiin, kiitos lasten evakuoinnin pommisuojaan.

Samana aamupäivänä Vrubivkan taajamassa 122 millin tykistökranaatti osui peruskoulun pihamaalle. (8) Osumahetkellä oppitunnit olivat jo käynnissä, koulussa oli henkilökunnan lisäksi paikalla kolmekymmentä koululaista. Muistan Venäjän suurhyökkäyksen alkuviikkojen aikaisen tyrmistyksen venäläisjoukkojen tulitettua sumeilematta päiväkoteja, kouluja ja sairaaloita kautta Ukrainan. Se ei ollut mitään uutta, sitä samaa Venäjän varustamat joukot olivat harjoittaneet koko sodan ajan keväästä 2014 lähtien. Mediatalot olivat vain unohtaneet kaiken tämän, se oli epäkiinnostavaa ja ehkäpä se ohitettiin siksi, koska se kaikki tapahtui Ukrainassa sodassa, mikä ei kiinnostanut enää ketään.

Tulenkäytön rinnalla Venäjä käynnisti tuolloin hyvin voimakkaita Ukrainan vastaisia disinformaatiokampanjoita, joissa  Ukrainaa esim. syytettiin tykistöiskusta miehitetyn Luhanskin alueelle. Syytösten todisteena esitettiin kuvia iskun kohteena olleesta päiväkodista. Mutta kuinka ollakaan, kuvat olivat Stanytsia Luhanskan Kindergarten №21 ”Каzkаnista”. Jäätyään kiinni valehtelusta, Venäjä propagandisteineen muutti propagandauutisen kärjen Ukrainan hyökkäyksestä Ukrainan false-flag-operaatioksi. Tätä narratiivia oli levittämässä myös suomalaistaustainen UMV-lehden päätoimittelija – propagandisti – Janus Putkonen.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla pysyvästi työskennelleiden propagandistien rinnalle alueelle saapui Venäjältä Semyon Pegovin kaltaisia propagandisteja. Semyon Pegovin perustama WarGonzo-projekti oli jo tuolloin niittänyt kyseenalaista mainetta toimiessaan Venäjän sotarintamilla Syyriasta Itä-Ukrainaan. Pegovin matkassa oli usein PMC Wagnerin tai jonkin muun palkkasotilasorganisaation taistelijoita, toisinaan ”toimittajaa” leikkien. On sanottu, että WarGonzo ja muut sen kaltaiset Venäjän hyödyntämät propagandatoimistot sattuvat aina olemaan siellä missä ”tapahtuu”, missä Venäjä pyrkii rakentamaan narratiiviaan tukevaa näytelmää. Saavuttuaan miehitettyyn Donetskiin helmikuussa 2022 Semyon Pegovin ympärillä alkoi tapahtua. Kuinka ollakaan, hän oli sattumalta paikalla kun Vasilevkan pumppuasemalla räjähti; päivää aiemmin hän oli sattumalta ensimmäisten joukossa kuvaamassa miehitetyssä Donetskissa tapahtunutta autopommi-iskua, jossa kohteena oli UAZ-merkkinen maastoauto, jonka väitettiin kuuluneen kenraalimajuri Denis Sinenkoville.

Tuolloin oli myös havaittavissa samainen ilmiö, mikä on toistunut Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen lukuisia kertoja. Venäjän välittämä disinformaatio ja propaganda läpäisi läntisten medioiden seulan päätyen lähes sellaisenaan medioihin. Mikä oli (ja on edelleen) hämmentävää, koska Venäjän tuottamasta propagandasta ja disinformaatiosta oli jo tuolloin (v. 2022) puhuttu vuosien ajan, joten sen olisi luullut olevan tunnetun ja olisi luullut, että siihen olisi osattu varautua nähtyä paremmin. Tosin siihen sorrutaan edelleen, hyvinkin selkeissä tapauksissa, joten ilmeisesti tämä on asia, jolle ei mahda mitään. Emme ole suojassa räikeimmältäkään Venäjän propagandalta, koska se löytää aina jonkin reitin läntisiin – luotettaviin – medioihin ja sitä kautta päätyy lopulta silmiemme eteen suodattamattomana.

Olisiko helmikuussa 2022 ollut enää mitään tehtävissä? Ei, arpa oli jo heitetty. Toimeen olisi pitänyt ryhtyä jo vuosia aiemmin. Itse asiassa Venäjää olisi pitänyt kohdella rikollisena hyökkääjänä ja sodanaloittajana kevättalvesta 2014 lähtien. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, valitettavasti. Krimin niemimaan miehittämisen jälkeen Venäjälle langetetuista sanktioista huolimatta sitä kohdeltiin asiallisesti kauppasuhteita kehittäen.  Suomalaispoliitikot Kimmo Kiljusen tapaan olivat kyllä tavattoman huolestuneita venäläisten ihmisoikeuksista. (9) Entäpä ukrainalaisten oikeus turvalliseen elämään? Ilmeisesti sen vaatiminen oli toisarvoista? Saksalaisillakin oli oikeus halpaan energiaan, jotta teollisuuden rattaat pyörivät, eikös niin Paavo Lipponen ja liuta demareita, jotka ansaitsivat verirahaa kaasuputkien lobbauksella? Sen parempana en pidä Kannuksen Kennedyä Esko Ahoakaan, kuten en perussuomalaista Mika Niikkoakaan, joka 8. helmikuuta 2022 kirjoitti Twitteriin seuraavaa:

”Nyt pitäisi sitten Macronin tai jonku muun astua julkisuuteen ja sanoa, että Ukraina ei liity Natoon. Muutoin neuvottelut eivät onnistuneet Venäjän näkökulmasta ja seuraukset on karmivat. Eikö Lännestä löydy yhtä viisasta päämiestä joka Venäjän tuntee?” (10)

En viitsi vääntää rautalangasta mitä heistä ajattelen, mutta heidän ja kaltaistensa teoista ja tekemättä jättämisistä ukrainalaiset maksavat tänään kalliin hinnan – verellä.

Aamuyöllä kello neljän aikaan 24. helmikuuta 2022 Vladimir Putin ilmoitti ”erikoisoperaation” alkamisesta, jonka tavoitteena oli (ja on edelleen) Ukrainan ”demilitarisointi” ja ”denatsifikointi”. Tämä ns. erikoisoperaatio tarkoitti monen rintaman hyökkäyssotaa Ukrainaan ja ”denatsifikoinnilla” tarkoitettiin ukrainalaisten kansallisen identiteetin tuhontaa ja ukrainalaisten alistamista Venäjän vallan alle – käytännössä kyse on kansanmurhasta.

Hyvin pian Putinin ilmoituksen jälkeen ensimmäiset ohjukset osuivat ukrainalaisiin kaupunkeihin ja kyliin. Idässä Luhanskin alueella maataistelut Ukrainan ja Venäjän rajalla olivat alkaneet jo ennen kello neljää, Putinin ilmoituksen jälkeen Venäjä aloitti offensiivit muillakin painopistealueilla. 

Lippuja sankarivainajien haudoilla Kiovan kaupungin hautausmaalla (Міське кладовище).

 

Слава Україні!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ef893776-c943-4136-83eb-77be504b5449 

2. https://foreignpolicy.com/2022/01/21/weapons-ukraine-russia-invasion-military/ 

3. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

4. OSCE Special Monitoring Mission to Ukraine laatimat ja julkaisemat raportit. 

5. https://www.osce.org/files/2021-12-31 SMM Daily Report.pdf?itok=54125 

6. https://www.osce.org/files/2022-02-23 Daily Report_ENG.pdf?itok=57816 

7. https://x.com/Liveuamap/status/1494232555524177920 

8. https://uatv.ua/en/donbas-war-russia-backed-militants-fire-school-30-children-hide-in-basement/ 

9. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Venaja_palaa_Euroopan_neuvostoon_26062019.aspx

10. Mika Niikon twiitti 8. helmikuuta 2022, klo. 09:08.

*: Kuvassa hyödynnetty ETYJ:n Ukrainan monitorointimission päiväraporttia 42/2022.

Linkki Bellingcatin perustajan Eliot Higginsin twiittiketjuun, jossa hän käy läpi Stanytsia Luhanskaan ja Vrubivkan taajamaan kohdistuneita iskuja.

Lyhyt katsaus Venäjän hyväksi työskenteleviin propagandisteihin: Kremlin propagandistit Ukrainan sodassa.  

#StandWithUkraine