Donbas vuonna nolla – vuosikymmenen sotaa Ukrainassa

 

OSA I

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin kymmenen vuotta sitten kevättalvella ja keväällä 2014, jolloin Venäjä Krimin niemimaan miehitystä seuranneina viikkoina ryhtyi operaattoreidensa johdolla miehittämään Ukrainan itäosissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, hallintorakennuksia sekä muita merkittäviä kohteita. Vastaavaa se yritti myös muualla Ukrainan etelä ja itäosissa, onnistumatta operaatioissaan.

Aluehallintorakennus Donetskissa, 10. huhtikuuta 2014.

Maaliskuun alkupuolella 2014 mielenosoittajat avustajineen miehittivät osia aluehallintorakennuksesta Donetskissa, nostaen Venäjän lipun lipputankoon. (1) Maaliskuun 6. 2014 Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:hun kuuluvat joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, joiden joukossa oli Venäjältä tulleita operaattoreita. Samoihin aikoihin Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle, Venäjältä saapuneiden agitaattoreiden tukemana, osoittamaan mieltä Ukrainan uutta hallintoa vastaan. Maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät Leninin aukion mielenosoituksissa alkoivat vähetä. Kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin ulkoa (Venäjältä) johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 7. 2014 noin tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. (2) Reilun miljoonan asukkaan talousalueelta löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”, mikä meidän on syytä huomioida, kun Venäjä propagandassaan nostaa esille vaateet ”kansanäänestyksestä”. Mikäli muistan oikein, kyseessä oli ensimmäinen kerto keväällä 2014, jolloin mielenosoittajat esittivät vaatimuksen kansanäänestyksen järjestämisestä. Samaan aikaan Luhanskissa, Donbasin toisella laidalla, satoja mielenosoittajia Venäjältä saapuneiden operaattoreiden tukemana hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen. Meidän on hyvä muistaa se, että ensi hetkistä lähtien Venäjältä saapuneet operaattorit olivat merkittävässä roolissa kaaoksen synnyttämisessä Ukrainassa. Venäjä toteutti operaatiota Donbasissa samalla kaaviolla kuin Krimillä helmikuussa 2014 ennen miehitysoperaation sotilaallista vaihetta.

Venäläinen äärioikeistolainen ja imperialistinen Russian Imperial Movement eli RIM (ven. Русское имперское движение – РИД) lähetti delegaation Donetskiin maaliskuussa 2014 tapaamaan sikäläisiä yhteistyökumppaneita. (3) Vierailu sisälsi todennäköisesti myös tulevan operaation valmistelua, tekihän RIM tuolloin yhteistyötä Igor Girkinin kanssa. RIM:in delegaatiota johti järjestön johtohahmoihin kuulunut Nikolai Truštšalov, johon Yhdysvallat on sittemmin kohdistanut henkilökohtaisia sanktioita. (4) Kyseisenä kevättalvena RIM oli muutoinkin aktiivinen Ukrainaan kohdistuvissa operaatioissa. Donetskin ohella se lähetti delegaation Krimin niemimaalle helmikuun lopulla. Samoihin aikoihin sen sotilaallinen siipi, Imperial Legion, koulutti vapaaehtoisia tulevaan sotilasoperaatioon. Tällaiseen koulutukseen osallistuivat myös Aleksei Miltšakov ja Jan Petrovsky (eli Voislav Torden), jotka tulivat myöhemmin tunnetuiksi sotarikoksia tehtailleen DShRG Rusitš -joukko-osaston perustajina ja komentajina. Sama vaikuttamiskuvio toistui myös Harkovassa, jonne saapui operaattoreita sekä provokaattoreita Venäjältä – heidän joukossansa oli sittemmin sotarikoksia tehtaillut Arseni ”Motorola” Pavlov, (5) aivan kuten Odesassakin, jossa nähtiin verisiä yhteenottoja toukokuun puolella venäläisekstremistien ja heidän paikallisten tukijoiden sekä Ukrainan hallinnon tukijoiden välillä. (6)

Venäjältä tulleet operaattorit ja paikallisista koostuneet joukkiot saivat Donbasin alueella tukea maalis-huhtikuusta 2014 alkaen Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, Ukrainan sisäministeriöön kuuluneen Berkut-yksikön upseereilta ja miehistöltä. Venäjä sai heistä operaationsa alkuvaiheessa merkittäviä vahvistuksia Krimin niemimaan ohella Donbasissa, jälkimmäisellä alueella he loivat Donbas Peoples Militian rungon yhdessä muiden kollaboraattoreiden tuella. Kuten muistamme Viktor Janukovytš pakeni helmikuun lopulla (v. 2014) Kiovasta Itä-Ukrainan ja Krimin niemimaan kautta Venäjälle. (7)

Donetskin alueelta keväällä 2014 saamieni tietojen mukaan, huhtikuun alkua seuranneiden viikkojen kuluessa moni alueen poliisin ja sisäministeriön miehistöön kuuluneista siirtyi Venäjän organisoiman ”kansantasavallan” joukkojen riveihin, osan jäädessä kotiin syystä tai toisesta. Lopulta vain osa poliisivoimista pysyi uskollisena Ukrainan uudelle hallinnolle. Tuoreelle hallinnolle uskollisten poliisien ja sisäministeriön erikoisjoukkojen määrä oli aivan liian vähäinen, jotta he olisivat kyenneet kontrolloimaan kaupunkia ja pitämään järjestystä yllä. Tämän seurauksena huhtikuun toisella puoliskolla Donetsk alkoi siirtyä vääjäämättä kohti anarkiaa, jossa valta oli sillä, jolla oli ase (ja riittävästi voimaa käytössään).

Donetsk 28. huhtikuuta 2014 – ”Putinin turistit” liikkeellä. 

Arvioni mukaan Venäjän vuosia jatkuneen epävakauttamispolitiikan yksi tavoite oli luoda perusta ns. paikallisille puolisotilaallisille yksiköille, joita käyttää hyväksi tilanteessa, jollainen nähtiin Donbasissa keväällä 2014. Venäjä oli kontaktoinut Ukrainassa jo vuosien ajan nuoria aikuisia erilaisten ideologisten- ja aseleirien kautta, kuten Aleksandr Duginin ideoimille ESM eli Evraziyskiy soyuz molodezhi-leireille (ven. Евразийский союз молодежи). (8 ja 9) Venäläisen kevään “saapuessa” Krimille ja Donbasiin, moni näistä nuorista aikuisista (aikuisista) tarttui aseeseen liittyen puolisotilaallisiin joukkoihin, joita Venäjä hyödynsi kaaoksen synnyttämisessä sekä tärkeiden kohteiden valtauksessa. Muutama tällaisille leireille osallistunut Donetskin alueen asukas kohosi kevään ja kesän 2014 kuluessa merkittävään asemaan alueella – osa heistä on sittemmin joutunut “epäsuosioon”, kuten kävi Alexander Purginille. (10)

Jälkeen päin havaitsin Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyneiden rakentaneen verkostoja jobbareiden jne. keskuuteen. Donetskissa Majak’in* kaltaiset kioskimyymälöiden keskittymät toimivat jonkin asteisina solmukohtina, joissa luotiin kontakteja mutta joiden kautta virtasi myös tavaraa. Tiedossani on lukuisia jobbareita, jotka paljastuivat osaksi venäjämielisten verkostoa keväällä 2014, joukossa on myös Oleh Frolovin kaltaisia ekstremistejä, (11) jotka osallistuivat aktiivisesti taisteluihin Venäjälle lojaaleissa militanttijoukoissa. Se on kuitenkin todettava, että Venäjä pyrki tavoittamaan ja myös värväämään hyvin erilaisia ihmisiä, eri taustoilla varustettuja ihmisiä. Ei vain jobbareita myyntikojuilta tai elämässään syrjäytyneitä: toisaalta juuri heitä Venäjä käytti varsin paljon hyödyksi keväällä 2014, jolloin se ryhtyi Ukrainassa aktiivisiin toimiin. Eräs ryhmä, jota Venäjä pyrki tavoittamaan, oli eläkeläiset. Donbasin alueella sen työtä helpotti se, että alueella asui paljon neuvostoaikana alueelle muuttaneita etnisesti venäläisiä, joita oli mahdollista houkutella mukaan aktivismiin venäläisyyden ohella ”neuvostonostalgialla”.

Toimilleen Venäjä oli saanut tukea myös Viktor Janukovytšin hallinnolta, jonka kaudella sisäministeriötä ja muita sisäisen turvallisuuden elimiä oli muokattu entistä enemmän, sillä periaatteella, että ne olivat lojaaleja Janukovytšin hallinnolle (riippumatta sen tavoitteista) kuin Ukrainalle ja ukrainalaisille. Idässä, Janukovytšin tukialueella, alueen varoja käytettiin surutta henkilön ja puolueen (Alueiden puolue) hyväksi. Puolueen maksaessa palkkioita Janukovytšin tueksi järjestettyihin mielenosoituksiin osallistuneille ihmisille. Venäjä, joka oli ollut Janukovytšin ja sen myötä puolueen merkittävä tukija jo vuodesta 2004, (12) sai sen myötä merkittävää vaikutusvaltaa Donbasin alueelle ja lopulta korruptoimiensa poliitikkojen ja oligarkkien kautta sen vaikutusvalta ulottui koko Ukrainaan, ollen kuitenkin voimakkainta idässä sekä etelässä.  

Alueiden puolue ja korruptoituneet poliitikot olivat vain yksi Venäjän väylä vaikuttaa Ukrainaan, poliitikkojen avulla sen oli mahdollista vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän rinnalla Venäjä kontaktoi järjestelmällisesti ukrainalaisia oligarkkeja ja liikemiehiä, tähän joukkoon kuului myös Denis Pushilin ja muita hänen kaltaisiaan hämäräperäisiä liikemiehiä, jotka rahoineen sekaantuivat myös politiikkaan. Tänään Pushilin toimii Venäjän miehittämän Donetskin alueen nukkehallitsijana. Venäjän kohteena oli myös oikeuslaitos sekä ortodoksinen kirkko. Etenkin ns. Moskovan kirkko eli Moskovan patriarkaatille uskollinen ortodoksinen kirkko toimi vuosien ajan turvapaikkana operaattoreille. Kirkko ei toiminut pelkästään operaattoreiden turvapaikkana vaan se oli elimellinen osa Venäjän pehmeää voimaa Ukrainassa.  Edellisten rinnalla Venäjä hyödynsi myös erilaisia rikollisia organisaatioita omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Venäläistä kevättä seuranneina vuosina olemme oppineet paremmin tunnistamaan näitä Venäjän ei valtiollisia toimijoita, kuten Yön sudet, joka oli levittäytynyt Ukrainaan jo ennen vuotta 2014. Krimin niemimaan miehityksessä kuin myös Donbasissa ja muualla Ukrainassa Venäjä pyrki hyödyntämään Yön susia ja muita jengejä sekä venäläisiä kasakkaorganisaatioita pelottelussa ja harmaan vaiheen epävakauden synnyttämisessä.

Varsinainen aseellinen operaatio Itä-Ukrainassa alkoi aamuvarhaisella 12. huhtikuuta 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin kaupungeissa, Donetskin oblastin pohjoisosassa, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin kokoama ”Krimin ryhmä” aloitti sotilasoperaation alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Kaupungeista tuli ensimmäiset merkittävät paikkakunnat, jotka venäläisjohtoiset joukot miehittivät Donbasin alueella, Ukrainassa, keväällä 2014. Girkinin johtaman ryhmän tehtävänkuva oli pitkälti sama, mikä se oli ollut Krimin niemimaalla joitakin viikkoja aiemmin. Tämän kirjoituksen toisessa osassa tarkastelen tarkemmin Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkien miehittämistä keväällä 2014. Huomioin muitakin kyseisen kevään merkittäviä tapahtumia Ukrainassa. Nimittäin Venäjä pyrki saamaan tuolloin haltuunsa merkittävästi laajemman alueen Ukrainaa. Krimin ja Donbasin ohella sen tavoitteena oli saada jalansija ainakin Harkovan sekä Odesan alueelle sekä Asovanmeren pohjoisrannikolle.

Kevään ja alkukesän 2014 aikana Ukrainassa jouduttiin tekemään raskaita valintoja sen suhteen mistä paikkakunnista taistellaan ja mistä ainakin alkuvaiheessa on luovuttava. Sotilaallisesti Ukrainalla ei ollut tuolloin riittävästi resursseja haastaa Venäjää ja sen riveihin liittyneitä vapaaehtoisia maan joka kolkassa.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tai luin kirjoja. Ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Sodan ja miehityksen Donetskissa keväällä ja kesällä 2014 kokenut Л.

Marko

Lähteet:

1. https://web.archive.org/web/20140304001916/http://www.vesti.ru/doc.html?id=1335753&1335753

2. https://www.bbc.com/news/world-europe-26919928

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html

4. https://thesoufancenter.org/wp-content/uploads/2020/04/TSC-Report-Inside-the-Russian-Imperial-Movement-Practical-Implications-of-U.S.-Sanctions.pdf  (tiedosto luettu 8. kesäkuuta 2020).

5. https://euromaidanpress.com/2015/01/30/terrorist-commander-from-russia-spotted-at-spring-kharkiv-protest/ 

6. https://www.svoboda.org/a/29916973.html 

7. https://hromadske.ua/en/posts/how-ukraines-ex-president-viktor-yanukovych-escaped-to-russia-after-euromaidan

8. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

9. https://maidantranslations.com/2014/08/06/donetsk-separatists-were-preparing-for-war-since-2009/

10. https://www.interfax.ru/world/464849

11. https://myrotvorets.center/criminal/frolov-oleg-viktorovich/ 

12. Venäjän tuki Viktor Janukovitšille ja Alueiden puolueelle ulottuu Ukrainan vuoden 2004 presidentinvaaleihin. Tätä tukea muun muassa Mihail Zygar kuvaa teoksessaan ”Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia”, s. 125 alkaen.

Yllä lueteltujen lähteiden lisäksi olen hyödyntänyt tekstin koostamisessa muistiinpanojani sekä paikallisia ystäviä ja tuttuja, jotka kokivat ”venäläisen kevään” 2014.

*: Маяк (suom. majakka): ostosalue – tori vul. Arteman varrella Kyivskin alueella luoteeseen Donetskin keskustasta.

Havaintojeni mukaan Маяк’in kaltaisia kioskimyymälöiden keskittymiä hyödynnettiin operaation valmistelussa, niiden kautta virtasi paljon tavaraa Venäjältä Ukrainaan, joten ne sopivat myös logistisiksi solmukohdiksi. Маяк’in alueella kioskiyrittäjänä toiminut Oleh ” Шаман” Frolov toimi keväällä ja kesällä 2014 militanttikomentajana. Venäjän imperialistisiin ekstremistipiireihin hän oli verkostoitunut jo paljon aiemmin. Frolov, Purgin ja joitakin muita Donetskin alueen asukkaita oli osallistunut Venäjällä järjestetyille militaristisille EMS eli Евразийский союз молодежи -leireille. Leirien toiminta perustui Aleksandr Duginin ajatuksiin ja ideoihin. Myös muita Маяк’illa työskennelleitä siirtyi keväällä ja kesällä 2014 miehitysjoukkojen tukijoiksi tai militanttiyksiköihin.

Oleh Frolov harjoitusleirillä Venäjällä v. 2009.