Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja I

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla se on jatkanut erilaisia vaikuttamisoperaatioitaan kolmansissa maissa, kuten Suomessa. Osan vaikuttamisoperaatioistaan Venäjä oli aloittanut kohdemaissa jo vuosia ennen suurhyökkäyksen alkua. Suurhyökkäyksen alun jälkeen vaikuttamisen intensiteetti on useimmissa maissa lisääntynyt. Yksittäisten maiden ohella Venäjän vaikuttamisen kohteina on ollut kansainvälisiä organisaatioita sekä taloudellisia- sekä sotilaallisia liittoumia. Yksinkertaistettuna todeten Venäjän vaikuttamisen tavoitteena on saada kohdemaa tekemään sen kannalta epäedullisia ja Venäjää hyödyttäviä päätöksiä (jotka voivat vaikuttaa maan ohella myös monikansallisiin organisaatioihin tai yhteisöihin), ilman, että Venäjän tarvitsee käyttää varsinaisia voimakeinoja, äärimmäisessä tapauksessa sotatoimia, tavoitteidensa saavuttamiseen. Tällä hetkellä Venäjän keskeisimpiä tavoitteita on heikentää Naton ja EU:n yhtenäisyyttä sekä vähentää länsimaiden tukea Ukrainalle. (1) Vaikuttamisen rinnalla Venäjä on toteuttanut kohdemaissa myös muita operaatiota. Käytännössä Venäjä käy hybridisotaa kohdemaita vastaan, kirjoituksessani huomioni kohdistuu vain Venäjän vaikuttamiseen.

Venäjän vaikuttaminen voi kohdistua yksilöihin, yhteisöihin ja yrityksiin, poliittisiin puolueisiin sekä erilaisiin instituutioihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sellaisia yksilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat olleet näkyvämmässä roolissa viimeisen vuoden parin aikana – lisäksi tarkasteluni kohdistuu erityisesti sellaisiin tahoihin, joiden päätöksenteossa on mukana kaksoiskansalaisia.

Mutta ennen aiheeseen uppoutumista, on syytä muistuttaa lukijoita tekijästä, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen (ja tuo sille sen mahdollisen menestyksen)? Vastaan tähän kysymykseen lainaamalla Keir Giles’in teoksesta Venäjän sota jokaista vastaan:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (2)

Meidän on muistettava, että savuttaakseen tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä tarvittavissa operaatioissa. Huolestuttavampi kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös länsimaissa turvautua rikollisryhmiin tai -organisaatioihin saavuttaakseen tavoitteitaan, joista yksi voi olla kohdemaan koheesion rikkoutuminen sekä turvattomuuden tunteen lisääminen, johon myös propagandalla voidaan pyrkiä. Ukrainassa Viktor Janukovitšin kaudella maan hallinto turvautui samoihin metodeihin, jossa kohteena olivat esim. hallinnon toimia tutkineet toimittajat ja kansalaisaktivistit. Vastaavasti eräissä toimissa näkyi Venäjän kädenjälki, esimerkkinä voisin mainita poliittisen kentän äärilaidoista löytyvät ryhmät, joista osan toimintaa Venäjä tuki taloudellisesti mutta myös koulutusapua tarjoten. Tässä kohdin on syytä täsmentää Venäjän tukeneen eritavoin äärivasemmistoon kuin myös äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä. (Huom. ukrainalaisesta äärioikeistosta puhuttaessa aivan liian usein jää huomioimatta se, että osa näistä ryhmistä oli venäjämielisiä ja Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä ajavia. Läntisen lehdistön, rauhanliikkeiden jne. oli vain helppoa niputtaa kaikki samaan, näkemättä eroa pyrkimyksissä, motiiveissa ja taustoissa).

Suomen ja Venäjän välillä huomio on kohdistunut jo pidemmän aikaa maidemme väliseen rajaan. Venäjän tavoitteiden kannalta pidän ongelmallisimpana pysyvää tilannetta (ratkaisua) rajalla, sille nimittäin voi olla hyötyä siitä, että raja on toisinaan suljettu ja vastaavasti määräajoin auki, jolloin sillä on enemmän vipuvartta Suomen vaikuttamiseen. Nyt kun maidemme välinen raja on kiinni, asetelma on pysyvä, jollaisen asetelman rikkominen olisi nähdäkseni Venäjälle edullista. Niinpä Venäjän kannalta on edullista, että Suomessa (sisältä päin) poliitikkoihin kohdistuu painetta asetelman muuttamiseen, näiltä osin näen esim. rajan avaamista ajavan Aleksanterinliiton palvelevan nimenomaan Venäjän etua. Liiton jäsenillä voi myös olla omia vilpittömiä pyrkimyksiä ja tavoitteita, mutta toiminnallaan he tahtomattaan edistävät myös Venäjän tavoitteita. Tarkastellessamme liiton toiminnassa mukana olevien kannanottoja ja näkemyksiä, niin epäilen suuresti sitä, että kaikki heistä olisivat aivan vilpittömin mielin liikkeellä.

Kuva Seuran artikkelista ja Aleksanterinliiton Lappeenrannassa järjestämästä, itärajan sulkemista vastustavasta mielenosoituksesta otettu kannettavan näytöltä. Alkuperäinen kuva löytyy seura.fi. 

Aleksanterinliiton taustalla on ryhmä henkilöitä, jotka perustivat viestipalvelu Telegramiin venäjänkielisen Granitsa Finljandii -kanavan (Suomen raja -kanavan) Suomen ensimmäisen rajasulun jälkeen marraskuussa 2023. (3) Seurassa (12. toukokuuta 2024) julkaistussa artikkelissa kuvataan liiton ja eräiden aktiivijäsenen toimintaa. Artikkelissa kuvataan yhdistyksen toimintatapaa tavalla, jonka metodit muistuttavat erehdyttävästi Suomen koordinaationeuvoston toimintaa. Aleksanterinliitto keräsi uhrikertomuksia Suomen venäjänkielisten (kokemasta) syrjinnästä, kertomusten kirjoittamiseen oli laadittu tarkat ohjeet. Uhrikertomusten keräämisestä tulee mieleen Suomen koordinaationeuvoston toiminta vuodelta 2014, jolloin se keräsi venäjänkielisiltä syrjintätarinoita Suomesta, pyytäen lähettämään ne Vladimir Putinille.

Koordinaationeuvosto on toiminut Suomessa Venäjän ulkoministeriön ja suurlähetystön tuella vuodesta 2007. Ympäri maailmaa toimivat koordinaationeuvostot ovat olennainen osa Venäjän vaikuttamistyötä, niiden avulla venäläiset yritetään pitää Moskovan vaikutuspiirissä. (4)

Uhrikertomusten keräämisen ohella Aleksanterinliiton uskottavuutta heikentää myös viestintään liittyvät ristiriitaisuudet sekä retoriikan erot riippuen onko kyseessä suomenkielinen vaiko venäjänkielinen yleisö.

Aleksanterinliiton hallituksen jäsenistöstä näkyvimmin esillä ovat olleet puheenjohtaja Rostislav Vladimirskiy sekä Lappeenrannassa asuva vasemmistoaktiivi Ekaterina (Katja) Marova. Marovan kommentteihin kiinnitin huomiota jo Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisen vuoden kuluessa, joulukuussa 2022 Marova esitti Helsingin Sanomien artikkelissa toiveen tiedotusvälineille, jotta ne kertoisivat uutisissaan myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten Naton laajentumisen pelosta. (5)* Nähdäkseni tällaisen ajatusrakennelman taustalla täytyy olla, ainakin jollain tasolla, usko siitä, että Venäjän irrationaalinen pelko Naton hyökkäyksestä Venäjälle on paikkansa pitävä. Toisaalta Seuran artikkeli paljastaa Marovan omaksumista toimintametodeista olennaisen – rikosilmoituksella uhkaaminen muistuttaa lähinnä autoritaaristen yhteiskuntien toimintaa, kuin läntistä demokratiaa ja vapaata tiedonvälitystä:

”Marova vastasi vain joihinkin Seuran esittämiin kysymyksiin hänen aiemmista lausunnoistaan ja uhkasi rikosilmoituksella, jos Seura siteeraisi osia hänen julkisuudessa esittämistään lausunnoista.” (6)

Siinä missä Suomen puolella on järjestetty rajan avaamista vaativia mielenosoituksia Suomessa asuvien venäläisten ja heidän tukijoidensa toimesta, on myös Venäjällä järjestetty demonstraatioita rajavyöhykkeellä, jotka omalta osaltaan alleviivaavat sitä, että päätös rajan sulkemisesta ja kiinnipitämisestä on oikea.

Viime heinäkuussa Viipurissa järjestettiin Baltic Rally -motoristitapahtuma, jonka rahoitus tuli Vladimir Putinin alaisuudessa toimivalta (presidentilliseltä) rahastolta sekä Leningradin aluehallinnolta. Moottoripyöräparaatin johtajana toimi Leningradin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko. (7) Järjestäjien mukaan tapahtumaan osallistui motoristeja myös Suomesta. Baltic Rallyn verkkosivuilta käy ilmi, että tapahtumalla on myös nimetty edustaja Suomessa – Vladimir S. Kyseisellä mieshenkilöllä on myös yhteyksiä Vladimir Putinin hallinnon tukijoihin kuuluvan ja venäläistä imperialismia levittävän Yön susien jäseniin. Vladimir S on myös tavannut Yön susien johtajan Aleksandr Zaldostanovin ainakin kertaalleen vuosia sitten Venäjän miehittämällä kesäisellä Krimin niemimaalla. Tiedämme Yön susien järjestäneen miehitetyllä Krimin niemimaalla useampana vuonna propagandashow elokuussa. Vladimir S:n someverkosta löytyy myös useita henkilöitä, joilla on yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin organisaatioihin tai ryhmiin. Suomessa toimiva Finnish-Russian Bikers Association ry:n posti osoitetaan samaiselle henkilölle. (8) Vladimir S:n toiminnassa ei ole enää kyse viattomasta puuhastelusta, vaan kyllähän siitä välittyy kaikella tapaa tuki venäläiselle imperialismille ja sen rikolliselle sodalle Ukrainassa. Kyse on myös pidempään kestäneestä toiminnasta ja tuesta, ei ”erikoisoperaation” alkua seuranneesta heräämisestä ja hallinnon tukemisesta. 

Kuvassa Vladimir S. vierailulla Pietarin Yön susien luona.

Vaikuttamisena ja viestin välittämisenä Suomen suuntaan voidaan myös pitää rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin eli DShRG Rusitšin ja Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n alaisten rajajoukkojen suorittamaa yhteispartiointia Venäjän ja Suomen vastaisella rajalla, osa partioinnista suoritettiin kanava-alueella. (9) DShRG Rusitš julkaisi telegram-kanavallaan kuvia partioinnista, joukossa on myös Rättijärven sululta otettu kuva (geolokaatio Petri Mäkelä). Toiseen DShRG Rusitšin perustajista, Jan Petrovskiin eli Voislav Tordeniin Suomessa kohdistunut sotarikostutkinta valmistui perjantaina, 11. lokakuuta 2024. (10) Keskusrikospoliisi epäilee DShRG Rusitšin entisen komentajan Jan Petrovskin syyllistyneen törkeään sotarikokseen sekä useisiin sotarikoksiin Itä-Ukrainassa syksyllä 2014.

Huomautus lukijoille: DShRG Rusitš kuului Venäjän proxy-joukkoihin Ukrainassa sodan alkuvaiheessa 2014 ja 2015, jonka jälkeen joukko-osastoon kuuluvat palkkasotilaat ovat esiintyneet muillakin sotatoimialueilla. Venäjän suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022 lopulla, DShRG Rusitšiin kuuluvia taistelijoita on osallistunut sotatoimiin eri rintamalohkoilla Ukrainassa.

DShRG Rusitšin partio Rättijärven sululla.

DShRG Rusitšin rajavyöhykkeellä ja kanava-alueella järjestämästä näytöksestä voimme siirtyä yksikön toisen perustajan Jan Petrovskin eli Voislav Tordenin oikeusavustaja Natalia Malginan toimintaan. Uskoakseni monet laskivat hänet (ja kaltaisensa) ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua niiden Suomeen muuttaneiden venäläisten joukkoon, jotka edustivat sitä koulutettua väestönosaa, joka oli nähnyt maailmaa ja joka – kuten meille oli uskoteltu – edusti sitä venäläisyyttä, jonka varaan maa tulevaisuus rakentuu. Todellisuus ei ole satua tahi fantasiaa.

Malgina on omilla lausunnoillaan muokannut mielikuvaa suomalaisista, ja yhtälailla omilla toimillaan osoittanut tukeaan Venäjän tuhoamissodalle Ukrainassa. Malginan tiedetään yrittäneen käydä laskemassa Yrjönnauhalla koristeltuja kukkia Helsinkiin viime vuoden lopulla tuodun tuhoutuneen venäläistankin kannelle. Tarkoituksellinen provokaatio ja samalla voimakas tuenosoitus Venäjän tuhoamissodalle.

Heinäkuussa 2023 Malgina antoi laajan haastattelun, jossa hän väitti suomalaismedioiden propaganda yllyttävän kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan. (11) Toimiessaan Petrovskin oikeusavustajana, on hän venäläismedioille antamissaan lausunnoissa syyttänyt suomalaista vankeinhoitolaitosta Petrovskin oikeuksien tiukemmasta rajoittamisesta kuin muilla vangeilla, mikä väite on helppoa kääntää syytteeksi suomalaisten russofobiasta. Hän on myös väittänyt Tordenia pidettävän Suomessa vangittuna ”ankarissa oloissa” – mikä on disinformaation ohella harhaanjohtamista, koska Venäjällä venäläinen yleisö ymmärtää ”ankarat olot” aivan toisin. (12) Kirjoitin Malginasta tekemistäni havainnoista blogin elokuussa 2023, ”Sotarikollinen Jan Petrovskin oikeusavustaja: - - -”.

Tämä kirjoitus käsittelee vain kaistaletta venäläisten vaikuttamisesta, ja kuten on nähtävissä, Venäjä ja sen operaattorit sekä ”halukkaat tukijat” pyrkivät vaikuttamaan eri kohdeyleisöihin ja tarvittaessa viestiä muokataan kohdeyleisön mukaan. Aivan kuten Aleksanterinliitto tekee viestinnässään riippuen siitä, onko kohdeyleisö suomenkielistä vaiko venäjänkielistä – tarvittaessa totuuden rajoja venytetään tai levitetään suoranaista disinformaatiota. Koskapa tässä kirjoituksessa tulin tarkastelleeksi aihetta lopultakin hyvin kapeasta näkökulmasta, palaan teemaan toisen kirjoituksen myötä, jossa ”lisää havaintoja” Venäjän vaikuttamisesta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://supo.fi/tiedustelu-ja-vaikuttaminen

2. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

3. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

4. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/ 

5. https://www.hs.fi/suomi/art-2000009239132.html

6. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

7. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010571717.html 

8. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/finnish-russian-bikers-association-ry/32203849/rekisteritiedot

9. https://t.me/dshrg2/2268

10. https://yle.fi/a/74-20117296

11. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04

12. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010115857.html 

*: Havainnosta blogissa ”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma.