Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainassa: elämää miehitetyillä alueilla

 

On vierähtänyt reilusti yli kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin elämästä Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Kyseisessä kirjoituksessa huomioni kohdistui pääasiassa ”kansanäänestyksen”-nimellä järjestettyyn propagandateatteriin Venäjän miehittämillä Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueilla.

Muistetaan toki, että venäläisessä propagandassa tämän teatterin ns. lopputulosta sovellettiin alueisiin kokonaisuudessaan eli myös niihin osiin Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueista, joita Venäjä ei edes tuolloin miehittänyt. Venäjän järjestämä teatteri oli kaikella tapaa absurdi mutta se, että ”äänestystulosta” sovellettiin koskemaan alueita kokonaisuudessaan sai maailman ”meemisotilaat” ryhtymään vastaiskuun ja niinpä usea alue Venäjällä liitettiin kansanäänestyksissä muihin maihin – näin muun muassa Kaliningradista tuli Královec ja osa Tšekkiä. (1)

Luonnollisesti tämä Venäjän järjestämä ”kansanäänestyksen” nimellä kulkenut teatteri on merkityksetön on Kreml mitä mieltä tahansa, koska Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. (2)

Miehitetty Donetsk, 31. lokakuuta 2022. (3)*

Mutta siirtykäämme nyt itse asiaan, muutamiin uutisiin ja havaintoihin ihmisten elosta Venäjän miehittämillä alueilla – aloittakaamme miehitetystä Donetskista, jonka asukkaat ovat eläneet miehitysvallan alla jo vuodesta 2014.

Vesihuollon osalta miehitetyssä Donetskissa on ollut eriasteisia ongelmia jo vuosien ajan, tuolloin tilannetta kuitenkin helpotti se, että miehityshallinto saattoi turvautua vapaan Ukrainan puolelta tulleisiin ammattilaisiin, pitääkseen edes osan Donetskin kaupunkialueen vesihuollosta toiminnassa. Venäjän aloitettua laajan, usean rintaman offensiivin, 24. helmikuuta vesihuolto romahti Donetskin alueella hyvin nopeasti. Tänään Donetskin vesihuolto toimii satunnaisesti, ruoan tekoon ja juomiseen vettä ei enää voi käyttää, peseytymiseenkään ei läheskään aina veden hajun tai likaisenruskean värin tähden. Monissa kaupunginosissa vesihuolto on täysin tankkiautoilla tuotavan veden varassa.

Vesihuollon ohella kaupungin elintarvikehuoltokin oli kehnossa tilassa jo ennen 24. helmikuuta, johtuen osaltaan koronapandemiasta, jonka myötä miehitysalueen hallinto käytännössä eristi alueen pandemian varjolla vapaasta Ukrainasta, tehden näin täydennysten hakemisen hyvin hankalaksi Ukrainan puolelta. (Teoriassa miehitetyiltä alueilta oli mahdollista matkustaa Ukrainan puolelle rintamalinjan yli, matkustamista hankaloitti suuresti se, että miehitetyiltä alueilta rintamalinjan Ukrainan puolelle saattoi ylittää vain parin tarkastusaseman kohdalta, ja näiltäkin satunnaisesti. Asemat olivat auki satunnaisesti, niitä suljettiin miehityshallinnon edustajan toimesta mielivaltaisesti jne.)

Koronapandemian aikana elintarvikehuollosta merkittävin osa tapahtui Venäjältä käsin, helmikuun 24. päivän jälkeen huoltoreitit Venäjältäkin ovat kuihtuneet mitättömiksi noroiksi. Näyttää siltä, että Venäjälle miehitettyjen alueiden asukkaiden selviäminen ei ole tärkeysjärjestyksessä korkeimmalla. Satokausikaan ei helpottanut tilannetta riittävästi miehitetyssä Itä-Ukrainassa, ei Donetskissakaan, vaikka paikalliset yrittivät kasvattaa kaikkea mahdollista pienillä puutarhatilkuillaan, joita ilmaantui kerrostalojenkin pihoille.

Kehno elintarviketilanne näkyy myös donetskilaisissa, etenkin kasvuiässä olevissa lapsissa. Ruoan puutteesta johtuvaa laihtumista: ravinto on yksipuolista, johon kesäkään ei tuonut toivottua parannusta. Eikä tilannetta lainkaan paranna se, että lääkkeistä on huutava pula – aivan kuten terveyshoitohenkilökunnastakin. Donetskin ja Makiivkan alueen sairaaloista moni miespuolinen lääkäri ja työntekijä on viety rintamalle tai pakotettu työskentelemään sotilassairaaloissa. Ymmärtääkseni tilanne on muuallakin miehitetyssä Itä-Ukrainassa sama. Paikoin kevättalven ja kevään pakkovärväyksissä oli havaittavissa trendinä koulutetun väestön osan vieminen rintamalle, käytännössä ”lihamyllyyn”, joissa tappiot kohosivat hyvin korkeiksi. Rintamalle joutuneiden mukaan komppanian kokoinen yksikkö ”jauhautui” olemattomiin viikossa parissa.

Miehitysvuodet näkyvät Donetskissa muullakin tapaa, 24. helmikuuta jälkeen Venäjän edettyä Kiovan tuntumaan, Venäjää ja miehityshallintoa tukevat henkilöt ryhtyivät entistä enemmän uhkailemaan naapureitaan sekä perinteiseen neuvostotyyliin ilmiantamaan ”kansanvihollisina” pitämiään ihmisiä. Venäjän toimien epäily riitti jo ”kansanvihollisen” leimaan, puhumattakaan, että kannattaisi Ukrainaa. Myös Donetskissa asuvaa läheistämme on uhkailtu useamman kerran, erityisesti mieleen on jäänyt kuvaus suukovusta linja-autopysäkillä naapurustossa asuneen eläkeläismiehen kanssa, joka ei pitänyt venäläisten arvostelusta. Lopulta tämä eläkeläinen uhkasi Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:llä läheistämme. ”Koputtajat” eli kantelijat tekevät miehitetyillä alueilla työtään, ovat tehneet jo vuosien ajan.

Todellinen elämä miehitetyn Donetskin alueella on näköalatonta, sen rinnalle kaupungissa toimiva propagandakoneisto rakentaa kuvitteellista todellisuutta, jossa venäläiset kuvaillaan ”rauhanlähettiläinä”. Niin irvokkaalta kuin se tuntuukin, on Venäjän rooli Mariupolin tuhoamistaistelussa häivytetty paikallisessa propagandassa olemattomiin. Aiemmin tänä vuonna Donetskin alueen ”tiedotusministeriön” osastojohtajan Maja Pirogovan tytär kävi ryhmänsä kanssa Mariupolissa kuvaamassa ohjelmaa ”Humanitaarista apua Mariupoliin”, jota voi pitää uuden Mariupol-narratiivin lähtölaukauksena. Tämän uuden narratiivin keskeisin donetskilaisille suunnattu ajatus on se, että Venäjän asevoimat saapui turvaamaan rauhaa Mariupoliin sen jälkeen kun ”kansanarmeija” (eli miehitetyn Donetskin alueella toiminut 1. armeijakunta) oli lyönyt Azov prikaatin ja ukrainalaiset kaupungissa. Olennainen osa tätä narratiivia on se, että Mariupol tuhoutui tässä taistelussa, että venäläiset eivät sitä tuhonneet.

Tämä propaganda on uponnut ainakin jossain määrin paikallisiin Donetskissa, ainakin se toistuu keskusteluissa ja on jäänyt läheistemmekin mieleen niin hyvin, että ovat siitä maininneet. Valitettavasti osa tutuistamme on kuvitellut sen pitävän paikkansa, ja ovat hiukan hämmentyneet, kun olemme muistuttaneet siitä, kuinka Venäjän ilmavoimat pommitti kaupunkia tai kuinka Venäjän laivaston aluksista rantautui joukkoja kaupunkiin jne. Erityisen vastenmielistä tässä propagandassa on se, että kaupunkilaisille Mariupolista näytetään vain kulissit – tuhoutuneet korttelit ohitetaan, sen sijaan kuvataan ruoan jakelua, Venäjän avustusprojekteja ja rakenteilla olevaa (muutamaa) kerrostaloa sekä ihmisiä, jotka eivät näytä sodankauhut kokeneilta. Missään nimessä ei näytetä tuhansia hautoja kaupungin hautuumailla tai kylmettyviä asukkaita, jotka anovat ruokaa ja lämmikettä.

Mariupol: Мы замерзии! Help! (suom. Olemme jäässä! Apua!). (4) 

 

Hersonin alueella tuttaviamme jäi miehitetyille alueille jo offensiivin ensimmäisten päivien aikana. Venäjän toteuttaman offensiivin luonteen vuoksi meni toista viikkoa ennen kuin venäläiset saapuivat ensimmäisen kerran suuremmalla joukolla kylään – tätä ennen yksittäisiä sotilasajoneuvoja oli ajanut kylän poikki. Kevään ja kesän kuluessa miehitys kylässä muuttui pysyväluonteiseksi, venäläiset ovat sijoittaneet joukkojaan kylän rajojen sisään – myös paikallisten koteihin.

Kylässä asuva, suunnilleen ikäiseni T., on kuvaillut kylän naisten liikkuvan ulkona niin vähän kuin mahdollista ja välttelevän ulkoilua yksin. Seksuaalisen väkivallan, raiskausten, uhka on läsnä kaiken aikaa. Heille on myös käynyt selväksi se, etteivät venäläiset joudu vastuuseen teoistaan. Yksittäisiä kylän asukkaita on viety venäläisten ratsioissa, ensimmäiset (Krimin tataarit) vietiin jo maaliskuun alkupuolella, eikä heistä ole tämän jälkeen saatu mitään tietoa. Kylästä pääsee pois vain Krimin niemimaan kautta , eikä sekään vaihtoehto houkuttele, koska kaikki poislähtevät joutuvat kulkemaan pahamaineisten suodatusleirien kautta, joilla perheitä hajotetaan, lapsia kaapataan, ja joilta ihmisiä päätyy kidutuskeskuksiin ja vankiloihin.

Venäjä käyttää tätä kylää, kuten monta muutakin Hersonin alueen kylää, suurena ”ihmiskilpenä” sijoittaessaan polttoainetta, ammuksia ja muuta sotilasmateriaalia taivasalle ympäri kylää. Tykistön kranaatteja ja raketteja sekä ohjuksia on kylän keskustassa, vilja-varaston alueella, sisääntuloteiden varrella, läheisellä junaseisakkeella jne. Venäläissotilaat ovat myös pelotelleet asukkaita räjäyttävänsä koko kylän asukkaineen siinä vaiheessa, jos he joutuvat pakenemaan kylästä. Heidän sanojensa mukaan kaikki tapetaan vauvasta vaariin.

Haaveillen vapaasta Donetskista, Donbasista ja Ukrainasta!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://mezha.media/en/2022/10/07/kralovec-referendum/

2. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

3. https://www.62.ua/news/3488748/v-centri-donecka-bila-budinku-uradu-dnr-stalisa-vibuhi-foto-video

4. https://twitter.com/KramarenkoMari3/status/1588456580269457410 

Lähteinä käytetty myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuvia läheisiämme ja tuttujamme sekä 24. helmikuuta jälkeen miehitetyillä alueilla asuvia tuttujamme. Turvallisuussyistä johtuen en kuitenkaan mainitse miehitetyillä alueilla asuvien tuttujemme ja läheistemme nimiä (edes etunimiä), enkä eräissä tapauksissa paikkakuntiakaan, joilla he asuvat.

*: Kuva Donetskin keskustasta otettu hetki sen jälkeen, kun Ukrainan iski tykistöllään alueella sijainneeseen miehittäjän käyttämään hallintorakennukseen. 

Osuman saanut miehittäjän käyttämä hallintorakennus, Donetsk 16.10.2022 – @sanya.donetsk. 

#StandWithUkraine