Euroopan äärivasemmisto Venäjän asialla

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Euroopan äärivasemmisto Venäjän asialla

Helsingin Sanomat julkaisi toukokuun lopulla eurooppalaista vasemmistoa tarkastelevan analyysin – Luvut paljastavat karun tosiasian Euroopan vasemmistosta, ja ongelman nimi on Putin – jonka johtopäätös näyttää olevan yllätys monille. (1) Mutta onko johtopäätös todellakaan mikään yllätys? Ei se ainakaan minulle ole, jota päätelmää avaan tässä kirjoituksessa hiukan tarkemmin.

Tätä (yllätyksellisyyttä) pohtiessani ymmärsin, että suomalaiset ovat peilanneet eurooppalaista vasemmistoa liian paljon suomalaisten vasemmistopuolueiden toiminnan kautta, jolloin syntynyt kuva todellisuudesta ei ole täysin vastannut sitä, millainen se kuva on, kun otantaa laajennetaan koskettamaan koko Eurooppaa.

Suomessa on eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston Venäjä-tukeen ja -sympatioihin kiinnitetty aivan aiheellisesti runsaasti huomiota. * Samalla on kuitenkin jäänyt huomiotta se, että poliittisen janan toisesta päästä löytyy edelleen yllättävänkin paljon Venäjän sympatisoijia ja voimakkaita tukijoita. Tämä tuki ja ymmärrys on näkynyt Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen sekä sen käynnistämän Itä-Ukrainan sodan myötä Ukrainan sotaa seuraaville monella tapaa (tarkoitamme nyt siis vuotta 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin ja aloitti Ukrainassa epävakauttamiskampanjan, joka eteni sodaksi Donbasissa keväällä 2014).

Tässä vasemmiston tuessa kyse on muustakin kuin irlantilaisen Independents 4 Change-puolueen mepeistä Mick Wallace ja Clare Daly tai latvianvenäläisestä Tatjana Ždanokasta, joka Latvian itsenäistyessä oli Latvian kommunistisen puolueen jäsen, ja hänen yhteistyöstänsä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n kanssa. Tämä vuosia kestänyt yhteistyö paljastui vuodetuista sähköposteista, joihin virolainen uutissivusto Delfi on tutustunut. Aiheesta uutisoitiin laajalti tammikuun lopulla. (2) Kyse on myös laajemmasta ilmiöstä, kuin Venäjää myötäilevän disinformaation ja propagandan levittämisestä sosiaalisen median lisäksi europarlamentissa, jossa toimessa myös edellä mainittu kolmikko on ollut aktiivinen aivan kuten moni muu nykyinen ja entinen laitavasemmiston edustaja europarlamentissa, kuten vaikkapa Marco Rizzo, entinen europarlamentin jäsen ja Partito Comunista Italiano’n (Italian kommunistinen puolue) pääsihteeri, joka vielä keväällä 2021 levitti venäläisiä propagandauutisia Ukrainasta. (3) Samaista valeuutista käytettiin hyväksi propagandatarkoituksessa europarlamentissa Tatjana Ždanokan johdolla vielä helmikuussa 2022.**

Eurooppalaisen vasemmiston Venäjä-yhteistyöstä

Tutustutaanpa seuraavaksi hiukan tarkemmin eurooppalaisen vasemmiston Venäjä-yhteistyöhön, tarkasteluun sisältyy yhteistyö Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla vuodesta 2014 alkaen. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, se järjesti maaliskuussa niemimaalla laittoman ja kansainvälisten sopimusten vastaisen ”kansanäänestyksen” liittymisestä Venäjään. Näitä vaaleja ”tarkkailemaan” Venäjä ja sen hallintoa lähellä olevat kansalaisjärjestöt kutsuivat myös joukon kolmansien maiden kansalaisia, joiden tehtävä ulkomaisina ”tarkkailijoina” oli antaa ”kansanäänestykselle” uskottavuutta ja toimia ”kansanäänestyksen” propagandaääninä. Tähän joukkoon kuului myös eurooppalaisia vasemmistopoliitikkoja, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto) Torsten Koplin, Monika Merk; Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) Charalampos Angourakis; puolalaisen Demokraattisen vasemmiston liiton Adam Krzysztof Kępiński; nykyisen Latvian venäläisten unionin Miroslavs Mitrofanovs sekä europarlamentaarikko Tatjana Ždanoka; (4 ja 5) suomalaisväriä Venäjän operaatioon toi tuolloin Johan Bäckman. (6)

Eurooppalaisen laitavasemmiston lisäksi myös eurooppalaisten laita- ja äärioikeistopuolueiden ja ryhmien edustajia osallistui Venäjän ja sitä lähellä olevien organisaatioiden organisoimaan operaatioon maaliskuussa 2014. Eräs tällainen taustaorganisaatio oli Venäjällä toimiva Eurasian Observatory for Democracy and Elections, jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuuluu belgialaisen kollaboraattorin ja poliittisen teoreetikon Jean-François Thiriartin seuraajiin ollen belgialaisen kansallisbolsevistisen ja uusfasistisen Parti communautaire national-européen (PCN) jäseniä.

Venäjän organisoima laiton kansanäänestys Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014 toimi lähtölaukauksena Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla järjestämiin vaaleihin. Syksyllä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettiin ”aluevaalit”, joita ”tarkkailemaan” saapui jälleen myös eurooppalaisten vasemmistopuolueiden edustajia Kreikasta ja Slovakiasta: Georgios Lambroulis ja Sotirios Zarianopoulos Kreikan kommunistisesta puolueesta sekä Viliam Longauer Slovakian antifasististen taistelijoiden liitosta eli SZPB:stä. (7)

Tulevina vuosina ulkomaisista ”vaalitarkkailijoista” tuli tavanomainen näky Venäjän miehittämillä alueilla, heitä nähtiin Ukrainalta miehitettyjen alueiden lisäksi Georgialta anastetussa Etelä-Ossetiassa kesällä 2019. (8) Eräs merkittävimpiä Venäjän organisoimia ”vaalitarkkailuoperaatioita” oli Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla järjestettyjen Venäjän ”presidentinvaalien” tarkkailuoperaatio maaliskuussa 2018, jolloin miehitetyllä niemimaalla järjestettyyn operaatioon osallistui ainakin 43 ulkomaalaista ”vaalitarkkailijaa” äärivasemmalta äärioikealle. (9) Tähän joukkoon kuului myös lukuisia poliittisesti sitoutumattomia ”vaalitarkkailijoita” tai henkilöitä, joilla oli talouden tai uskonnollisen toiminnan kautta tiiviit kontaktit Venäjään. Vaalien järjestäminen miehitetyllä niemimaalla oli luonnollisesti Ukrainan lakien sekä kansainvälisen oikeuden vastainen toimenpide.

Italialainen europarlamentaarikko seurueineen miehitetyssä Luhanskissa, toukokuu 2017.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Georgialle kuuluvassa Etelä-Ossetiassa alkoi vierailla myös korkeamman profiilin eurooppalaisen vasemmiston edustajia. Osaltaan heidän aktiivisuutensa myötä Venäjän narratiivi alkoi saada entistä enemmän näkyvyyttä Europarlamentissa ja muissa keskeisissä elimissä. Italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) Eleonora Forenza vieraili meppinä ollessaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toukokuussa 2017. (10) Vierailuaan miehitetyssä Donbasissa alueilla hän perusteli seuraavalla tapaa:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”, (käännös allekirjoittaneen).

Luonnollisesti perustelu vierailulle on täysin kestämätön, etenkin kun sen lausuu henkilö, joka vieraillessaan miehitetyssä Luhanskissa tervehtii ”Lenin setää”, antaen samalla tukensa Vladimir Putinin totalitaariselle ihmisoikeuksia polkevalle hallinnolle. Useimmat äärivasemmiston edustajat olivat (ovat) myös täysin sokeita Venäjän laajalle yhteistyölle eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kanssa, tämä pätee myös Eleonora Forenzaan.

Kiinnostava yksityiskohta Forenzan toiminnasta on se, että hyvin pian hänen miehitettyjen alueiden vierailunsa päättymisen jälkeen hänen kutsumana Europarlamentissa vieraili Andrei Kotšetov, joka esiteltiin europarlamentaarikoille ”Luhanskin kansantasavallan” ”ammattiliittojen federaation” puheenjohtajiston jäsenenä. (11) Kotšetovin seurueeseen kuului myös miehitetyillä alueilla vieraillut ja ”vaalitarkkailuun” osallistunut sekä Prizrak prikaatin mukana liikkunut, mahdollisesti myös sotatoimiin osallistunut, internationalisti Riccardo Sotgia, Italiasta. Kotšetovin historiasta voidaan poimia detalji asepalveluksen suorittamisesta. Hän suoritti ainakin osan siitä (v. 1985–1987) Unkarissa, Neuvostoliiton maavoimien sotilasyksikössä nro. 20623, joka oli sijoitettuna Pápan kaupungin alueelle aina 90-luvun alkuun saakka, jolloin yksikkö vedettiin pois ja uudelleen sijoitettiin nykyisen Ukrainan alueelle.

Andrei Kotšetov europarlamentissa, kuvassa äärimmäisenä oikealla Eleonora Forenza.

Kotšetovin tehtävänkuvaan kuului ulkomaalaisten ”vaalitarkkailijoiden” kaitseminen näytösluonteisissa ”aluevaaleissa” Luhanskin alueella marraskuussa 2018. Suomalaisista Luhanskin alueella ”vaalitarkkailijoina” toimivat tuolloin ainakin Jarmo Ekman, Janus Putkonen ja edesmennyt Jon Hellevig. Johan Bäckmanin toimiessa ”vaalitarkkailijana” miehitetyn Donetskin alueella. Saksalaisen Die Linken Artur Leier ja Andreas Maurer osallistivat tuolloin Venäjän kutsumina ”vaalitarkkailu-operaatioon” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Kreikasta operaatioon osallistui Kostas Isihos Syrizasta eli Radikaalin vasemmiston liitosta, operaatioon osallistui myös norjalainen vasemmistoideologi ja historioitsija Bjørn Ditlef Nistad. Nistad on vieraillut myös Suomessa, Johan Bäckmanin järjestämässä konferenssissa, jonka aiheena oli hybridiuhat, Pohjoismaat ja Donbasin tulevaisuus. (12)

Koronavirusepidemian seurauksena ulkomaalaisten ”vaalitarkkailijoiden” lukumäärä laski merkittävästi vuoden 2020 Venäjällä sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestetyn ”yleisvenäläisen äänestyksen” perustuslaista kohdalla. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ”vaalitarkkailuun” osallistui kymmenkunta Euroopan Unionin jäsenmaista kotoisin olevaa henkilöä, johon joukkoon ei kuulunut ainoatakaan laitavasemmiston edustajaa. Helmikuun 2022 suurhyökkäyksen jälkeenkin Venäjä on järjestänyt Ukrainalta miehittämillään alueilla erilaisia näytösluonteisia vaaleja, joiden ”tarkkailuoperaatioihin” on osallistunut myös kolmansien maiden henkilöitä. Esim. syyskuussa 2023 Venäjä järjesti Ukrainalta miehittämillään alueilla valevaalit, joiden tarkkailuoperaatioon osallistui Centre for Democratic Integrity’n ja European Platform for Democratic Elections’in 15. syyskuuta 2023 julkaiseman lehdistötiedotteen mukaan ainakin 34 ei-venäläistä henkilöä ”kansainvälisinä tarkkailijoina”, (13) joukossa oli myös yksittäisiä eurooppalaisia vasemmistoaktivisteja, kuten Portugalin kommunistisen puolueen Manuel Pires da Rocha. (14)

Euroopassa on havaittavissa selkeä trendi, joka Helsingin Sanomienkin artikkelissa tuotiin esille. Nimittäin mitä etelämmäs Euroopassa mennään, sitä enemmän äärivasemmistosta löytyy Venäjän avoimia tukijoita, joista moni pitää Venäjää anti-imperialistisena toimijana. Mikä onkin merkittävä syy sille, että mahdollisesti jopa satoja eurooppalaisen laita- ja äärivasemmiston edustajia on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin lähtien sotimaan ”imperialismia ja fasismia vastaan” Donbasiin vuoden 2014 jälkeen. Tähän joukkoon kuuluu ainakin yksi suomalaiskommunisti – enkä nyt tarkoita edesmennyttä Petri Viljakaista, joka hänkin jossain vaiheessa elämäänsä määritteli itsensä anti-imperialistiksi ja antifasistiksi.

Ylläolevassa kuvassa Prizrak prikaatin taistelijoita, etualalla Viljakainen. Prikaatin toukokuussa 2015 likvidoitua komentajaa Aleksei Mozgovoita saksalaiset vasemmistolehdet ylistivät todelliseksi ”antifasistiksi” ja ”Donbasin Che Guevaraksi”. Saksalaisen vasemmiston, Die Linke mukaan luettuna, aktiiveja on myös vieraillut säännöllisesti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla ”humanitaarisissa operaatioissa” (huom. operaatiossa Die Linken jäsenet menivät Ukrainalta miehitetyille alueille Venäjältä käsin, puolueettomien organisaatioiden ei ollut mahdollista tarkastaa, mitä näiden operaatioiden puitteissa tehtiin).

* * *

Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen, laitavasemmiston pienpuolueita ja ryhmiä lukuun ottamatta, suomalaisten vasemmistopuolueiden Venäjä-linja on ollut varsin johdonmukainen yksittäisten henkilöiden irtiottoja lukuun ottamatta. Vasemmistoliiton ex. kansanedustaja Johannes Yrttiaho kuuluu puolueensa Venäjä-myötäilijöihin, mikäli Li Andersson valitaan europarlamenttiin, varasijalla oleva Yrttiaho nousee kansanedustajaksi. Yrttiahon kanssa samaa kaliiberia on vasemmistoliiton ex. kansanedustaja Markus Mustajärvi. Meidän ei kuitenkaan tarvitse katsoa kuin viime vuosikymmenelle, jolloin vasemmalta löytyi olennaisesti enemmän ymmärrystä Venäjän aggressioille.

Vuoden 2018 presidentinvaaleissa silloinen Vasemmistoliiton ehdokas Merja Kyllönen (silloinen europarlamentaarikko, nykyinen kansanedustaja) oli sitä mieltä, että Suomi on osaltaan vastuussa Venäjän uhittelusta. (15) Yhteistyö lännen, erityisesti Naton kanssa oli hänen mielestänsä turhaa provokaatiota. On kuitenkin hyvä huomioida, että kannanoton suomettuneesta ulosannista huolimatta Kyllösen linja asemoitui tuolloin Suomen ulkopoliittiseen linjaan – hyvässä ja pahassa. Muistammehan kuinka vuoden 2018 presidentinvaalikamppailun käynnistyessä, lokakuussa (v. 2017) pidetyssä vaalitentissä, presidentti Sauli Niinistö hermostui turvallisuuskomitean asiantuntija-arvioista, kertoen pitävänsä niitä trollauksena. (16)

Lukijan on hyvä tiedostaa, että tämä kirjoitus on vain pintaraapaisu aiheesta, tarkoituksenani oli lähinnä muutamien esimerkkien kautta osoittaa, että myös eurooppalaisen vasemmiston joukosta löytyy heitä, jotka ovat jatkaneet yhteistyöntekemistä Venäjän hallinnon kanssa Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainassa alkaneen sodan jälkeenkin. Suomessa eurooppalaisen laitavasemmiston Venäjä-sympatioihin ei juurikaan tuolloin kiinnitetty huomiota, johtuen osaltaan siitä, että Suomessa kommunistit ovat aivan marginaalissa. Kirjoituksessani jätin tietoisesti huomiotta taloudellisen yhteistyön (jonka kannattajia löytyi ja löytyy edelleen koko ideologiselta janalta kuin myös talouselämästä) kuin myös Venäjän pyrkimyksen ujuttautua eurooppalaisten separatististen liikkeiden yhteyteen ja kerätä niiden kautta tukea omille pyrkimyksilleen, esim. Kataloniassa nämä pyrkimykset näkyivät viime vuosikymmenellä. (17) Vähäiselle huomiolle jäi myös äärivasemmiston värväytyminen Venäjän proxy-joukkoihin miehitetyssä Donbasissa, kyse on kuitenkin niin laajasta ilmiöstä, että se kaipaisi oman kirjoituksensa.

Marko

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010447651.html

2. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010153062.html

3. https://x.com/MarcoRizzoPC/status/1378739078393430019

4. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

5. https://eng.lsm.lv/article/society/society/meps-visit-to-crimea-paid-for-by-european-parliament.a156373/

6. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

7. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/11/fake-monitors-observe-fake-elections-in.html

8. https://www.foiaresearch.net/media/image/kris-roman-and-gunnar-lindemann-south-ossetia

9. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/elections/presidential-election-russia-crimea-2018.html

10. Eleonora Forenzan Facebook-profiili.