Lokakuun 18. 2018 peritavallinen
torstai syksyisessä Suomessa, vettä satoi – kastuin, ei siis mitään uutta
auringon alla, näin sitä äkkiseltään saattaisi kuvitella, mutta ei tässä kaikki
tänä syksyisenä päivänä, sillä samaisena päivänä Helsingin käräjäoikeus
tuomitsi MV-lehden perustaneen Ilja
Janitskinin yhden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen,
Venäjän presidentinhallinnon alaisen RISI:n Suomen ja Pohjoismaiden edustajan Johan Bäckmanin yhden vuoden
ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä kolmantena syytettynä olleen A.T. kolmen kuukauden ehdolliseen
vankeusrangaistukseen. (1 ja 2) Tosiasiassa Janitskin istuu enää pari päivää,
ensikertalaiset istuvat tuomiosta puolet ja Helsingin käräjäoikeus on erikseen
arvioinut, että kotiarestissa Andorrassa vietetyt päivät vastaavat
vankilapäiviä, joten näinä päivinä Janitskin kävelee vapauteen.
 |
Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa kesällä 2018 (kuva M.
Enqvist).
|
Janitskinin opetuslapset ovat
aiemmin vaatineet rikoksia tehneille kovia rangaistuksia, onpa jopa Hammurabin
lakien toivottu palaavan Suomeen, nyt olemme kuitenkin saaneet nähdä
”rintamalinjan” rakoilua, onpa epätyypillisesti ilmennyt lempeyttä ja
ymmärrystä rikollisia kohtaan, kummallista etten sanoisi! Mallia antaa entinen
kansanedustaja, Reformin ehdokaslistoilla tulevissa eduskuntavaaleissa oleva James Hirvisaari.
(3)
 |
Kuvakaappaus James Hirvisaaren twittertililtä.
|
Yllätys ei ole sekään, että
propagandisti Janus Putkonen Ivan Putkovina siellä Venäjän
miehittämässä Itä-Ukrainassa on avannut sanaisen arkkunsa, eikä alla oleva
viesti jäänyt eilen ainoaksi laatuaan.
 |
Kuvakaappaus Ivan Putkov (aka Janus Putkonen) Facebook-tili.
|
Tämän lyhyen alustuksen jälkeen
siirtykäämme kerronnassa eteenpäin, jonka aloitan lainauksella journalistiliitto.fi -sivulta:
”Moni vihapuhuja on yrittänyt vedota sanavapauteen, mutta tässä
päätöksessä todetaan yksiselitteisesti, että tällä toiminnalla ei ole
sananvapauden kanssa mitään tekemistä.” (4)
Sen perusteella mitä itse olen
seurannut Jessikka Aroon
kohdistunutta häirintää – itse asiassa terminä ”häirintä” on monasti aivan liian lievä antaen hieman väärän kuvan
toiminnasta, toimintaa voi kutsua psyykkiseksi
väkivallaksi, johon on osallistunut suuri joukko ihmisiä useammalla eri
kielialueella – en voi muuta kuin olla samaa mieltä lainauksen kanssa: tällä toiminnalla ei ole sananvapauden
kanssa mitään tekemistä.
Kirjoitin marraskuun 10. 2017
blogin ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”, jossa kuvaan eräitä Jessikka Aroon kohdistettuja häirintäkampanjoita,
merkittävin huomio kohdistuu tanskalaiseen bloggaaja Jesper Larseniin, joka kirjoitti herjaavan blogin Arosta, uhaten
tuolloin paljastavansa tulevissa blogeissaan kaiken Arosta. Tämä tanskalainen,
joka ei tiettävästi koskaan ollut kirjoittanut riviäkään Jessikka Arosta, tuli
kirjoittaneeksi herjaavan blogin toimittaja Arosta kuukaudenpäivät siitä, kun
oli tavannut Johan Bäckmanin Helsingissä syyskuussa 2017. Eikä tästä ole
pitkäkään aika, kun loppukesästä 2018 ex. kansanedustaja Mikko Elo hyökkäsi Facebookissa toimittaja Aroa vastaan. (5)
Sanon sen vielä uudelleen,
kiusaaminen ei ole sananvapautta, eikä kiusaamisen rajoittaminen ole
sananvapauden rajoittamista.
MV-lehden toimintaan ei
kiinnitetty huomiota ennen ennekuin siinä ryhdyttiin julkaisemaan törkyä ja kyseinen
media valjastettiin ilkeämielisiin tarkoituksiin. Enpä jaksa uskoa, että
kenelläkään olisi ollut mitään sellaista kansalaismediaa
vastaan, jossa olisi pitäydytty asiassa, jossa ei olisi sorruttu häirintään ja
disinformaation jakamiseen, jossa olisi haastettu perinteinen media taistoon
asiassa – ja vain asiassa – pysyen.
Janitskin MV-lehden perustajana
ja päätoimittajana ei kuitenkaan valinnut tällaista tietä vaan aivan toisen
tien, ja se tie vei päivään, jolloin Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa. Olen
sikäli tyytyväinen tuomioon, että sen myötä annettiin selkeä signaali sille,
mikä on sallittua ja mikä taasen ei, että sanomisen vapauteen kuuluu myös
vastuita. Haluaisin olla yhtä luottavainen kuin Jessikka Aroa avustanut Martina Kronström, ja uskoa oikeuden
päätöksen jälkeen törkykirjoitusten loppuvan, mutta ikävä kyllä en ole aivan
niin luottavainen. Hetkellinen rauhoittuminen on todennäköistä, mutta
loppuminen – ikävä kyllä niitä pahantahtoisia ihmisiä on liikaa (ja heillä
malttamaton mieli), jotta malttaisivat tyystin lopettaa häirinnän.
Mutta samalla kun olen
tyytyväinen tähän puoleen toivon hiljaa mielessäni, että viranomaisillamme
olisi halua ja tahtoa perehtyä tarkemmin dosentti Johan Bäckmanin muihin tekemisiin
Suomen rajojen ulkopuolella, miksei Suomessakin. Tähän mennessä tätä halua ei näytä
juurikaan olleen, tai ainakaan julkisen keskustelun perusteella halua ei juuri
näytä olleen. Ei ole ollut halua tutkia muun muassa seuraavaa:
-toimiiko Johan Bäckman terroristien
värvääjänä ja terrorisminrahoittajana, tässä kohdin viittaisin muun muassa Petri Viljakaisen vuosien takaiseen haastatteluun,
jossa hän toteaa Johan Bäckmanin maksaneen hänen viisumin ja osan matkakuluista
Viljakaisen liittyessä venäläisten miehitysjoukkoihin Itä-Ukrainassa. (6)
-rahoittaako Johan Bäckman
toimintaa omilla rahoillaan vai saako hän mahdollisesti ulkopuolista
rahoitusta.
-mikä rooli Donetskin
”kansantasavallan” ”edustustolla” Helsingissä on värväystoiminnassa, Johan Bäckmanin blogista: ”Donetskin kansantasavallan (DNR) Helsingin-edustusto on
menestyksellisesti lähettänyt Donbassiin suomalaisia vapaaehtoisia. He ovat asepalveluksen
suorittaneita suomalaisia, jotka aatteellisista syistä haluavat puolustaa
demokratiaa ja sananvapautta natsi-amerikkalaisen juntan sortoa ja
NATO-USA-EU-totalitarismia vastaan.” (7)
-onko mukana ollut muita toimijoita (operaattoreita), kuten yrityksiä, valtiollisia toimijoita tms.
-onko Johan Bäckman syyllistynyt Rikoslain 34 a luku Terrorismirikokset
mainittuihin rikoksiin. (8)
Että mistäkö tiedän, että ei ole
ollut halua tutkia. Tiedänpä vaan!
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.