Sotavuosi 2019 Ukrainassa, paljon puhetta vähän villoja

Herran vuotta 2020 on edetty jo hyvänmatkaa, edellinen – päättynyt sotavuosi 2019 – ei kuitenkaan ole vielä haihtunut mielestä, ja ennen kuin näin käy, on suotavaa luoda lyhyt katsaus koko sotavuoteen unohtamatta katseen kiinnittämistä vuoden viimeiseen kuuhun ja sen tapahtumiin. Mutta, toisin kuin aiemmin menneenä vuonna, en nyt uhraa tilaa kohtuuttoman paljon joulukuun tapahtumille – tässä tapauksessa riittää muutama havainto päättyneestä joulukuusta.

Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien joukko-osastojen, kuten Ukrainan kansalliskaartin sekä Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n erikoisosastojen, tappiot nousivat joulukuussa 10 kaatuneeseen ja – ainakin – 19 haavoittuneeseen. Tässä kohdin on kuitenkin syytä muistaa se, että kaatuneista kirjoittaessani, tarkoitan heitä, jotka menehtyivät joulukuussa rintamalla tai joulukuussa sotatoimissa saamiinsa vammoihin, heidän lisäksi joulukuun kuluessa menehtyi yksittäisiä sotasairaaloissa pidemmän aikaa hoidettavina olleita.

Viime vuoden joulukuu alkoi surullisissa merkeissä, tuolloin kaksi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-erikoisyksikköön kuulunutta upseeria menehtyi astuessaan miinaan tai räjähdeansaan ollessaan suorittamassa operaatiota, jonka tarkoituksena oli estää Venäjän asevoimien tiedustelu- ja sabotööriosastoa palaamasta miehitetyille alueille.

Ukrainan julkaisemat viralliset tappiolukemat eivät välttämättä pidä sisällään Oikean Sektorin (Pravyi Sektor) vapaaehtoisjoukkojen (5. ja 8. pataljoona sekä lääkintäpataljoona) kaatuneita ja haavoittuneita, tai muita vapaaehtoisia koskettaneita tappioita – tässä kohdin vapaaehtoisilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka toimittavat vapaaehtoisesti erilaista apua rintamajoukoille tai toimivat vapaaehtoisissa lääkintäyksiköissä rintama-alueella, toimittamassa apua siviileille ja sotilaille.

Viime vuonna Itä-Ukrainan sotatoimialueella menehtyi 97 Ukrainan asevoimien sotilasta ja upseeria sekä 13 sotilasta ja upseeria sekä muuta henkilöä muista sotatoimialueella operoivista valtiollisista (ja virallisista) joukko-osastoista. (1) Näitä muita virallisia joukko-osastoja ovat edellä mainittujen Ukrainan kansalliskaartin ja Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n ohella Ukrainan rajajoukot ja Ukrainan kansallinen poliisi, jonka yksiköt vastaavat turvallisuudesta rintamalohkoilla niillä alueilla, joilta Ukrainan asevoimat ja niitä tukevat joukko-osastot ovat vetäytyneet – kuten Zolote-4:n ja Petrivske-Bohdanivkan-alueella.

Sotatoimista johtuvat kokonaistappiot kaatuneina nousevat 110 sotilaaseen ja upseeriin sekä muihin viranomaisiin, heidän lisäksi Ukrainan asevoimat on menettänyt viime vuonna ei-taistelu-tehtävissä 77 sotilasta ja upseeria. Tämä ei-taistelu-tehtävissä menehtyneet lukema pitää sisällään muun muassa harjoituksissa ja onnettomuuksissa sekä sairauskohtauksissa ja pitkäaikaissairauksiin menehtyneet.

Vuonna 2019 sotatoimissa menehtyneitä ukrainalaisia.

Kuukausista neljä erottuu lukemien perusteella muista, huhtikuussa 15 ukrainalaissotilasta menehtyi sotatoimissa, heinäkuussa 14 ja syyskuussa 13, neljäs on tammikuu, jolloin sitä menehtyi vain kolme ukrainalaissotilasta. Muiden kuukausien kohdalla kokonaistappiot menehtyneinä asettuivat 6 ja 10 kaatuneen välille, joulukuun lukemat käsittävät kuun 23. päivä menehtyneen Herman Soloviovin, mutta eivät enää 25. joulukuuta sotatoimissa menehtynyttä Serhiy Puhach’ia.

Ukrainalaiskaatuneet kuukausittain 23.12. mennessä, kuva: novynarnia.com.

Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Venäjän ja sen proxy-joukkojen tappiot viime vuonna nousevat 619 sotatoimissa menehtyneeseen ja lähes tuhanteen – 939 – haavoittuneeseen taistelijaan. Vihollisen arvioidaan menettäneen viime vuonna sotatoimissa yli sata (110) kappaletta erilaisia sotilasajoneuvoja ja muuta raskasta kalustoa sekä muita asejärjestelmiä, kuten tykistöä ja raketinheittimiä. (2)

Viime vuonna Ukrainan asevoimiin ja kansalliskaartiin kuuluvat yksiköt onnistuivat tuhoamaan epäsuoralla tulella tai erikoisoperaatioissa, joita tuettiin epäsuoralla tulella, merkittäviä määriä vihollisen kalustoa. Operaatioista merkittävin ja onnistunein suoritettiin varhain 20. heinäkuuta miehitetyn Pervomaisken alueella, 4-5 kilometriä rintamasta. Kohteen lähelle soluttautui 35 ukrainalaissotilasta K-2 tiedusteluyksiköstä, jota tuki 54. mekanisoitu prikaati. Kohdetta tulitettiin 120 mm kranaatinheittimillä Ukrainan hallitsemilta alueilta käsin ja 82 mm kranaatinheittimillä miehitetyiltä alueilta käsin.

Tuolloin operaation intensiivisin vaihe kohteessa kesti 12 minuuttia, siinä ajassa alueella tuhottiin yksi 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntaohjusvaunu, yksi KShM komentoajoneuvo, kaksi BMP-rynnäkkövaunua, Ural ja Kamaz kuorma-autoja sekä yksi nosturiajoneuvo ja maastoauto.

Tiedustelutietojen ja eri lähteiden mukaan vihollinen menetti kuolleina noin 20 taistelijaa ja haavoittuneina kymmenkunta taistelijaa.

Operaatiota seuranneina päivinä, etenkin 20. ja 21. heinäkuuta, Venäjän proxy-joukot jahtasivat (jo alueelta vetäytyneitä) ukrainalaisjoukkoja tehden satunnaisia pidätyksiä, ja tulittaen kontrolloimillaan alueilla sijainneita siviilikohteita. ETYJ Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden ei kuitenkaan ollut tuolloin mahdollista haastatella mahdollisia siviiliuhreja sekä heitä hoitaneita lääkäreitä ilman valvontaa ja miehittäjäviranomaisilta saamaansa lupaa. Viime vuoden aikana ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden toimintaa rajoitettiin tai estettiin miehitetyillä alueilla esim. sairaaloissa tai terveyskeskuksissa toistuvasti. Mahdollisia siviiliuhreja oli hyvin vaikea päästä haastattelemaan ilman valvontaa, tai yllättäen.

ETYJ:n mukaan sotatoimista johtuvat siviilitappiot nousivat Itä-Ukrainassa 1. tammikuuta – 8. joulukuuta 2019 välisenä aikana 18 kuolleeseen ja 127 vammautuneeseen, joulukuun viimeisimpien viikkojen kuluessa siviiliuhreja on tullut lisää, mutta ETYJ:n heikentyneen (muuttuneen) raportoinnin tähden tarkat tiedot päivittyvät aiempaa hitaammin. Esim. joulukuun 19. päivä Donetskista lounaaseen sijaitsevan, Ukrainan kontrolloiman Mar’inkan alueella, siviileitä tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin pienikaliiperisilla aseilla, tulituksessa menehtyi yksi miespuolinen siviili. ETYJ sai vahvistettua siviiliuhrin vasta tämän vuoden tammikuun toisella viikolla. (3)

ETYJ:n Ukrainan operaation johdon vaihtuminen näkyy selkeällä tavalla raportoinnissa ja sosiaalisen median viestinnässä – mielestäni Alexander Hugh’in aikana informointi sosiaalisessa mediassa oli nopeampaa ja nykyistä aktiivisempaa. ETYJ:n päiväraportit ovat edelleen tarkkoja, mutta sosiaaliseen (esim. Twitter) mediaan niitä ei kommentoida juurikaan. Tarkkailijoiden tekemistä havainnoista on löydettävissä kuvatietoja ja videoita muun muassa muiden ETYJ:n jäsenmaiden sosiaalisen median tileiltä, mutta aiempaan verrattuna, jälleen työtä ja varmistuksia joutuu tekemään enemmän.

Ukrainassa on esiintynyt viime aikoina voimistuvaa kritiikkiä ETYJ:n toimintaa kohtaan, tässä tapauksessa kritiikki on aivan aiheellista, sillä – ymmärrettävästi – ETYJ ei näyttäydy ukrainalaisten silmissä tarpeeksi luotettavalta organisaatiolta, eikä luottamusta ainakaan lisää se, että viime vuoden loppupuolella ETYJ:n Ukrainan monitorointimission henkilökunnassa venäläisten tarkkailijoiden lukumäärä nousi nousemistaan, syyskuun 30. päivä julkaistussa raportissa heidän lukumääränsä oli 35 tarkkailijaa, marraskuun 25. päivä raportissa venäläisten osuus oli noussut 39 tarkkailijaan ja joulukuun 9. päivä julkaistun raportin mukaan venäläistarkkailijoita on jo 41 (kuva alla), ja kun tiedetään aiempina vuosina ilmenneet – huomattavat ongelmat – ei lainkaan ihme, että ukrainalaiset näkevät ETYJ:n entistä puolueellisempana organisaationa.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden asema on varsin epäkiitollinen, nähdäkseni osaltaan tämä johtuu järjestön venäläisten tarkkailijoiden sekä venäläisten yhteysupseereiden toiminnasta. Venäläiset tarkkailijat eivät suinkaan ole ainoa ongelmaryhmä, tähän mennessä muutamien muidenkin maiden tarkkailijoita on jäänyt kiinni tietojen luovuttamisesta venäläisille tai avoimesta ”kansantasavaltojen” tai Venäjän miehitystoimien tukemisesta – heidän joukossa on tarkkailijoita muun muassa Serbiasta ja Moldovasta.

Näistä muista ongelmista voimme poimia esimerkin sodan ensimmäiseltä vuodelta (v. 2014/2015) jolloin Venäjän Maavoimien silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, liikkui hyvin vapaasti alueella – käytännössä hänen oli mahdollista liikkua ETYJ:n tarkkailijoita hyödyntäen demarkaatiolinjan molemmin puolin. (4) Robert McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa ja hänen käytössä olevia tietoja hyödyntäen. Debaltsevossa käytiin tuolloin ratkaisutaisteluita, Ukrainan lopulta menettäessä kaupungin helmikuussa 2015 venäläisjoukoille, voimme aivan avoimesti todeta kaupungin menetetyn venäläisjoukoille, sillä niin merkittävässä roolissa Venäjän asevoimien yksiköt kyseisessä taistelussa olivat – heidän roolinsa oli ratkaiseva.

Venäjän maavoimien kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov (yllä) Itä-Ukrainassa keväällä 2015, vierellä venäläinen ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailija.

Propagandisti Graham W. Phillips, ja taustalla venäläinen T-72B3 taistelupanssarivaunu.*

Julkaisin viime vuoden kesäkuun 21. päivä blogin ”ETYJ puun ja kuoren välissä Itä-Ukrainassa”. Kyseisessä blogissa tarkastelin esimerkein sitä haasteellista toimintaympäristöä, jossa ETYJ:n tarkkailijat joutuvat työskentelemään Itä-Ukrainassa. Toisaalta, vaikka toimintaympäristö onkin haasteellinen, ETYJ:iä kohtaan esitetty kritiikki on aiheellista, mutta kritiikin kärkeä tulisi kohdistaa myös niihin ulkovaltoihin, jotka antoivat Venäjän määrätä – näiltä osin – tahdin keväällä ja kesällä 2014 kieltäessään osallisuutensa sotaan, vielä siinäkin vaiheessa, jolloin todisteiden pino oli mittava. Käytännössä kevät ja kesä 2014 määrittelivät ETYJ:n toiminnan suunnan, sen seurauksena Venäjällä on näkyvä rooli tarkkailijoiden joukossa, samalla kun maa miehittää Ukrainaa ja sotii Ukrainassa. Tämä sitten on johtanut absurdeihin tilanteisiin, joissa ETYJ:n tarkkailijat koettavat löytää kiertoilmauksia välttääkseen kertomasta suoraan heidän havainneensa Venäjän asevoimien yksiköitä Itä-Ukrainassa, tai niiden ylittävän rajan Venäjän miehittämältä osuudelta.

Viime ja sitä edellisen (v. 2018) aikana ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat havaitsivat sotilasajoneuvojen lukuisia rajanylityksiä Venäjältä Ukrainaan tai miehitetystä Itä-Ukrainasta Venäjälle. (5) Näinäkään kertoina tarkkailijat eivät suoraan ilmaisseet keistä oli kyse, tyydyttiin kiertoilmauksiin, kuten ”sotilasajoneuvot” jne.

Viimeisin Ukrainassa kummeksuntaa aiheuttanut episodi nähtiin joulukuussa, kun Stanytsia-Luhanskassa demarkaatiolinjan ylittävä uusi kävelysilta otettiin käyttöön, jolloin paikalla oli ”tunnistamattomia” sotilaita, jotka eivät suostuneet kertomaan keitä olivat ja miksi olivat paikalla sitä tiedustelleille median edustajille, mutta paikalla olleilla ETYJ:n tarkkailijoillakaan ei tuolloin ollut sen tarkempaa tietoa, keitä nämä JCCC:n tunnuksiin sonnustautuneet sotilaat olivat. He eivät olleet JCCC:n edustajiakaan. JCCC eli Joint Control and Coordination Center on Ukrainan ja Venäjän yhteinen valvonta- ja koordinointikeskus sotatoimialueella.

Kuvakaappaus TCH:n julkaisemalta videolta.

Huomioitavaa viime vuodelta on Ukrainassa tapahtunut vallan vaihtuminen rehellisissä vaaleissa, joissa Ukrainan uudeksi presidentiksi ja Petro Poroshenkon seuraajaksi valittiin Volodymyr Zelenskyi. Hetken aikaa Ukrainassa oli havaittavissa jonkin asteinen Zelenskyi euforia, jonka hiipuessa on ryhdytty entistä enemmän pohtimaan sitä, kuka tämä Zelenskyi todellisuudessa on ja kenen asialla hän on – Ukrainan vaiko jonkun yksittäisen tahon tahi operaattorin.

Volodymyr Zelenskyin kaudella Ukrainan ja Venäjä, ja sen rinnalla nämä ns. kansantasavallat, ovat vaihtaneet pariin otteeseen vankeja. Vapautettujen joukossa on myös ukrainalainen elokuvaohjaaja ja Saharov palkinnon saanut Oleg Sentsov. Vankienvaihtoa on, aivan oikeutetusti, kritisoitu, koska siinä on nähtävissä hyvin ikäviä elementtejä, kuten Venäjän taholta tarkoituksellista vangeilla kiristämistä, ja toisaalta Venäjä on vaatinut vaihdoissa Ukrainassa rikoksissa tuomittuja henkilöitä, kuten Euromaidanin aikana talvella 2014 vul. Institutskajan verilöylyyn syyllistyneitä Berkut-upseereita, tai Itä-Ukrainan sotatoimiin liittyen vangittuja henkilöitä, kuten Volodymyr Tsemakhin, joka toimi Snižnen alueen ilmatorjunnassa myös Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotuksen aikana 17. heinäkuuta 2014. (6)

Lännessä joulukuista Normandia formaatin tapaamista Pariisissa pidetään ainakin jonkinasteisena voittona, sotaa käyvässä Ukrainassa moni näkee sen kirvelevänä tappiona, jossa Ukraina, jälleen kerran, joutui luopumaan paljosta saamatta vastineeksi juuri mitään. Ikävä kyllä näen Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin toimien heikentävän entisestään – ei vain Ukrainan – vaan myös presidentti Volodymyr Zelenskyin huteraa asemaa.

Vuodesta 2019 on siirrytty vuoteen 2020, toivottavasti se tuo Ukrainalle ja ukrainalaisille muutakin kuin tyhjiä puheita, puoleenväliin ehtinyt tammikuu ei kuitenkaan lupaa hyvää – kolmen ukrainalaissotilaan elämä on jo päättynyt rintamalla näennäisestä tulitauosta huolimatta neljäntoista haavoittuessa. (7)

Marko

1. https://novynarnia.com/2019/12/23/usi-zagybli-na-fronti-2019-roku/ 

2. https://www.ukrinform.net/rubric-defense/2848746-619-militants-killed-in-donbas-last-year.html 

3. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/443290?download=true 

4. https://twitter.com/GorseFires/status/588307336969748480?s=20 

5. https://www.youtube.com/watch?v=Ani2YWDLXl0&feature=youtu.be 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/07/volodymyr-tsemakhin-vangitseminen-ja.html 

7. https://twitter.com/uacrisis/status/1216744512996986886?s=20 

*: Venäläisjoukot ovat käyttäneet T-72B3 taistelupanssarivaunuja taistelutehtävissä Itä-Ukrainassa muun muassa Luhanskin, Ilovaiskin sekä Debaltseven alueella. Kyseinen kuva on kuvakaappaus Graham W. Phillipsin helmikuussa 2015 Debaltseven alueella kuvaamalta videolta.

Venäjä ei ole myynyt T-72B3 taistelupanssarivaunuja Ukrainalle koskaan, T-72-kaluston päivitys T-72B3 versioon alkoi 2010-luvulla.